Musahaaste on vähän päässyt unohtumaan, mutta pitäisihän tämä nyt tehdä loppuun. Parhaimmillaan kuitenkin hauskaa. Sitä paitsi seuraavaksi vuorossa olisikin kohta
36. Vähintään kaksi eri versiota valitsemastasi teoksesta tai kappaleesta. Tämähän sopii minulle kuin nenä päähän, koska se on parhaimmillaan tosi hienoa, kun joku on tehnyt jännän uuden version. Joskus ne ovat jopa parempia kuin alkuperäiset.
Tähän on tosin vaikea keksiä mitään sellaista, missä alkuperäinen kappalekin ja ehkä jokunen versiokin ei olisi jo itselle tuttu, mutta se ei nyt haitanne. Halusinkin valita jonkun tunnetun kappaleen, josta olisi monta versiota. Päädyin selailemaan coverkokoonpano Scott Bradlee's Postmodern Jukeboxin valikoimaa. Heillä on mielestäni hauska tyyli. Sieltä bongasin version Jolenesta, joka on mielestäni muutenkin hauska kappale, joten siitä lähdetään.
Luin kuuntelun seuraksi äidin tänne jättämästä Apu-lehdestä Dolly Partonin haastattelun.
Siinä Parton kertoo kappaleen viittavaan todelliseen mustasukkaisuustilanteeseen, jossa Partonin mies Carl on ollut kiinnostunut jostakusta toisesta. Heidän avioliittonsa on kuitenkin kestänyt jo yli 50 vuotta. Hän kertoi myös osallistuneensa kilpailuun, jossa matkittiin Dolly Partonia ja hävinneensä sen.
Aluksi kuunnellaan tietysti alkuperäinen, Dolly Partonin Jolene. Myös a cappella -yhtye Pentatonix on versioinut tämän itsensä Partonin kanssa. Toinenkin a cappella -yhtye Straight No Chaser on versioinut tämän Partonin kanssa. Se on vielä äskeistä mielenkiintoisempi versio. Scott Bradlee's Postmodern Jukeboxin versio on hieman hitaampi ja viipyilevämpi. Spotifysta löytyi myös White Stripesin live-levyllä ollut versio, jossa Jack White laulaa tämän mielenkiintoisen raastavalla äänellä (ihme, että tuon jälkeen riittää ääntä laulaa enää yhtään mitään - mutta hienolta kuulosti).
Sen perään Spotify tarjosi jonkinlaisen remixin, jonka ovat tehneet Alexander Brown, Aura ja JFMee. Heistä en ole koskaan kuullutkaan.
Tämä on jonkinlainen dance-versio, vaikka lauluosuudet ovat aika tavanomaiset. Toinen dance-versio löytyy Kangaroo-nimisen DJ:n (?) tekemänä. Tämä on vielä äskeistä vähän menevämpi. Myös Becky Brownin Classical Paradox Radio Edit -versio vuodelta 1996 sopisi johonkin klubille.
Australian taannoisena Euroviisuedustajana tunnettu Dami Im on levyttänyt tästä kappaleesta akustisen version. Se on ihan kaunis, Dami Im pääsee siinä esittelemään äänensä vivahteita. Spotifysta löytyy myös versio, josta vastaavat The BossHoss ja The Common Linnets. Ensin mainitusta en ole kuullut aiemmin, mutta jälkimmäinenhän edusti Euroviisuissa Alankomaita vuonna 2014. Tässä versiossa laulavat sekä mies että nainen, kertosäe vedetään yhdessä, mikä kuulostaa hyvältä.
Youtubesta kaivoin Miley Cyrusin version, jonka hän on esittänyt jossain Backyard Sessions -jutussa. Apu-lehti tiesi kertoa, että Miley Cyrus on Dolly Partonin kummilapsi, joten tokihan Mileynkin on pitänyt tämä versioida. Takapihaversiossa poikien kitarat soivat kivasti Mileyn vahvalta kuulostavan äänen taustalla.
Toki piti kuunnella myös Glee-sarjassa ollut versio, jossa sen esittää jalkapallovalmentaja Shannon Beiste (Dot-Marie Jones) pelätessään, että Sue Sylvester vie häneltä miehen.
Partonin kappale on alun perin vuodelta 1973, joten totta kai siitä on myös kotimainen käännösiskelmäversio! Siitä vastaa Virve Rosti. Se on sanoitukseltaan melko uskollinen alkuperäiselle. Spotifysta löytyy tämä myös Tarja Merivirran esittämänä hitaampana versiona. Versio on levyltä nimeltä Laulava sydän - Kaartamo Kettunen Kuustonen, joka on tehty vuonna 2002 Ylen Laulava sydän -ohjelmassa, jossa esiintyivät mainitut kolme miestä ja ilmeisesti monia muitakin.
Mielenkiintoinen on myös jazz-kitaristi John Scofieldin esittämä versio, jossa ei ole laulua, vaan huomio on Scofieldin kitaratiluttelussa. Kappaleen kesto on 7:36.
Halusin myös löytää jonkin heviversion, ja Googlen avustuksella löysin
tämän death metal -version, jonka ovat tehneet Andy Rehfeldt ja Sera Hatchett.
Youtubesta löytyi myös jännittävä
Celtic harp medieval version by Mia Lotus.
Löysin myös
Laura Marlingin ja Mumford & Sonsin jossain keikalla esitetyn version. Tämä oli sikäli vähän pettymys, että olen kuunnellut Laura Marlingin omia levyjä, joiden rauhallisesta tyylistä pidän, mutta tässä se ei niinkään kuulunut. Ehkä Mumford sitten jyräsi tämän. Tosin en ole kuunnellut Marlingia vähään aikaan, ehkä hän on monipuolisempi. Pitääkin seuraavaksi kuunnella jotain uudempaa häneltä.
Sen sijaan en onnistunut löytämään sellaista versiota, jossa joku sinfoniaorkesteri tms. esittäisi tämän. Onhan näitä pop-kappaleita kuitenkin klassisen musiikinkin parissa esitetty, joten kumma jos ei sellaista ole. Parton itse on kuitenkin laulanut viime vuonna tästä
version jousisektion kanssa Netflix-elokuva Dumplin'-soundtrackia varten.
Sekosin jo laskuissa, mutta aika monta versiota löytyi, ainakin yli 15. Lisääkin olisi ollut, mutta eiköhän tämä jo riitä.
1.
Konseptilevy (kappaleet muodostavat tarinan): Janelle Monáe: Metropolis: Suite I (The Chase)
2.
Ooppera-alkusoitto: Taikahuilu, La Traviata, Fidelio, Die Fledermaus, Aida
3.
Levy, jolla lauletaan kielellä, jota et ymmärrä: Sergei Lazarev: V Epitsentre
4.
Syntymävuonnasi listojen kärjessä ollut levy / kappale: ABC: Lexicon of Love
5.
Elokuvan soundtrack: Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring & Two Towers (Howard Shore)
6.
Jonkun kaupungin inspiroima levy: Gil Scott-Heron: Pieces of a Man
7.
Levy, jonka nimessä on väri: Prince: Purple Rain
8.
Kirjaston hyllystä umpimähkään napattu levy: Strune: Traditional Music from Macedonia
9.
Lastenmusiikkilevy, joka on ilmestynyt 2000-luvulla: Paukkumaissi: Paukkumaissi
10.
Palkinnon voittanut levy (esimerkiksi Grammy): Residente: Residente
11.
Musiikkia, joka on sävelletty ennen vuotta 1700: Medici Codex 1518 (Andrew Kirkman ja Rutgers Collegium Musicum)
12.
Soolosoittimelle sävelletty teos (vain yksi soitin): John Cage: Music for Toy Piano (esittäjä Xenia Pestova)
13.
Musiikkia taiteilijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin sinulla: Erik Satie (Ciccolini plays Satie)
14.
Kokonainen sinfonia: Leonard Bernstein: Sinfonia nro 3 Kaddish
15.
Musiikkia, jossa on poliittinen sanoma: Jontti & Koti6: Leipäjono
16.
Huumorimusiikkia tai musiikkiparodia: Turo's Hevi Gee: Yhden tähden tähden
17.
Bändin tai muusikon esikoislevy: M: Tehtaantyttö
18.
Levy, jolla on scat-laulua (löytyy jazz-levyiltä): Ella Fitzgerald: Get Happy!
19.
Levy, jonka kannessa on eläin: Christopher Cross: Christopher Cross
20.
Legendaarisen levy-yhtiön levy (Blue Note): Wayne Shorter: Speak No Evil
21.
Balettimusiikkia: Aram Khachaturian: Gayane
22.
Levyn kannessa on sinistä ja valkoista: Spiritualized: Ladies and Gentlemen We Are Floating in Space
23.
Musiikkia, jossa on erikoisia ihmisääniä ja äänialoja (kontra-altto, kontratenori): Classics by Kathleen Ferrier
24.
Esittäjä on tullut tutuksi muulla alalla kuin musiikissa: Dead Man's Bones: Dead Man's Bones (Ryan Gosling)
25.
Erityisen vastenmielinen levynkansi: Massive Attack: Mezzanine
27.
Sinfonia, jolla on lisänimi: Gustav Mahler: Sinfonia nro 8 Es-duuri eli Tuhannen sinfonia (Leonard Bernstein & Lontoon sinfoniaorkesteri)
28.
Syntymäpaikkakuntaasi tai muuhun sinulle läheiseen paikkaan liittyvää musiikkia: Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa
29.
Levy, jolla esiintyy vähintään kaksi saman perheen jäsentä: The Bee Gees: Children of the World
30.
Levy / kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen: U2: No Line on the Horizon (Breathe / Ulysses)
31.
Bloggarin tai arvostelijan kehuma levy: Neutral Milk Hotel: In the Aeroplane Over the Sea
32.
Suomalainen kansallisromanttinen sävellys: Heino Kaski: Yö meren rannalla (es. Izumi Tateno)
34.
Kuoromusiikkia: Arvo Pärt, Estonian Philharmonic Chamber Choir: Da Pacem
35.
A cappella -levy (laulumusiikkia ilman säestystä): Pentatonix: Christmas is Here!
36.
Vähintään kaksi eri versiota valitsemastasi teoksesta tai kappaleesta: Dolly Parton: Jolene ja ainakin 15 muuta versiota
40.
Suomalaista kansanmusiikkia 2000-luvulta: Suistamon sähkö: Etkot, pectopaн ja etnoteknoa
45.
Kantelelevy: Minna Raskinen: Rinki
36/50