Eilen oli vuorossa Mellon viimeinen alkuerä ja Andra Chansen, joka ei enää ole Andra chansen vaan "Final qual", Serbian finaali, Islannin finaali ja vielä lisäksi Portugalin toinen semifinaali. Ainoastaan viimeksi mainittua en katsonut.
Mellossa kuultiin taas Marcusta ja Martinusta, jotka haluavat näköjään pyrkiä vain Ruotsin edustajiksi eikä lainkaan kotimaansa Norjan. M&M ovat toki ihanan iloisia ja heidän biisinsä oli ihan hauska, vaikka pidin ehkä Airista enemmän. Myös aiemmilta vuosilta tuttu mukanaolija oli Medina jalkapallokannustusbiisillään, joka kuulosti samalta kuin heidän aiempikin biisinsä. Myös mielenkiintoinen esiintyjä oli drag-artisti Elecktra kappaleella Banne maj. Esityksessä oli hienosti glitteriä, asunvaihto ja glitterpapukaijalla varustettu keppi.
Jatkoon menivät suoraan odotetusti M&M ja heidän kanssaan vielä Medina.
Final qual -osuudessa mukaan päässeille annettiin pohjapisteiksi samat pisteet, jotka olivat tulleet aiemmista karsinnoista, ja sitten äänestettiin lisää. Tämän tuloksena mukaan pääsivät aiemmin samana iltana alkukarsinnassa esiintyneet Annika Wikihalder tylsällä slovarillaan ja Jay Smith tylsähköllä kantribiisillä. Vähän tuli sellainen fiilis, että he olivat tuoreimmassa muistissa, ja pääsivät siksi jatkoon. Nythän ei enää kuultu uudestaan kokonaisuudessaan kilpailukappaleita. Huono systeemi, mainitsinko jo, että haluan Andra chansenin takaisin?
Vaikea arvioida, kuka lopulta voittaa Mellon. Mielestäni valikoima ei ollut tänä vuonna kovin innostava, ja osa hauskoista putosi jo pois.
Mainittakoon myös, että Mellon Hall of Fameen pääsi ansaitusti Fredrik Kempe. Väliaikaesityksenä kuultiin hieno kuoron esittämä
sikermä Kempen tekemistä biiseistä, mm. Popular, Undo, Cara Mia, Bada nakna, Hero, La voix. Kempe on kyllä yksi lempitekijöistäni Ruotsin viisumafiasta, harmi että hän on viime vuosina osallistunut vähemmän. Tai on kai, mutta vähemmän kuin G:son, Wrethov, Debit ja Thörnfeldt.
Islannissa oli vain viisi kilpailijaa jäljellä. Islannin karsinnat ovat siitä ärsyttävät, että ne tulevat aina samaan aikaan Mellon kanssa, enkä siksi ehdi oikein seurata, ja aina kun vilkaisen välilehdellä auki olevaa ohjelmaa, siellä tuntuu olevan glitterasuinen Timo Jutila puhumassa eikä lainkaan kilpailukappaleita.
(jos joku ei tunne Jutilaa, olen nimennyt yhden juontajista Jutilaksi, koska hän näyttää kovasti nuorelta Jutilalta. En tiedä hänen oikeaa nimeään, enkä jaksa selvittää
). Positiivista oli, että Islannin finaalista oli tarjolla englanniksi selostettu versio, jota juonsi joku erittäin bbc-brittiläisen kuuloinen asiallinen herraoletettu.
Onhan islannin kieli kivan kuuloista, mutta on myös kiva, jos ymmärtää jotain.
No, Islannissa päästiin lopulta superfinaaliin, jossa äänestettiin kahden esiintyjän välillä, ja vastakkain olivat jännittävästi aiempi edustaja Hera Björk ja palestiinalaistaustainen Bashar Murad.
Björk osallistui tylsällä Scared of Heights -biisillä, joka kuulosti ihan 20 vuoden takaiselta viisulta, ja siinä ollut kohta I feel it coming oli selvästi plagioitu jostain, en tiedä mistä. Muradin kappale Wild West oli cowboy-henkinen menevä viisu, ja kun vihdoin superfinaalin aikaan ehdin nähdä sen kokonaan, olin vakuuttunut, että tämän pitäisi voittaa. Esityksessä oli toki joitain kevyitä viittauksia Palestiinaan, joten saattoi spekuloida, tulisiko tästä keskustelua tai jotain diskausvaatimuksia, jos hän voittaisi. Tätä ei lopulta tarvitse spekuloida, sillä Hera Björk voitti. Miten sääli!
Entäpä Serbia sitten? Olin nähnyt lähes kaikki finaalin kappaleet vasta viikolla, mutta osaa en silti muistanut.
Osa suosikeistani myös putosi jo semeissä. Serbian finaali eteni järjestelmällisesti omalla logiikallaan, jossa esiintyi aina muutama artisti kerrallaan ilman mitään ylimääräisiä juttuja ja sen jälkeen haastateltiin äsken esiintyneet green roomissa. Selkeää, vaikka puheosuudet olivat aika pitkiä.
Suosikkejani illan finalisteista olivat Konstraktan Novo, bolje, Zorjan Lik u ogledalu, jossa oli vaikuttava esitys peilien kanssa, sekä reippaan biisin esittänyt bändi Keni nije mrtav, jonka nimi tarkoittaa Kenny is not dead.
Valitettavasti voittajaksi ei selviytynyt näistä kukaan vaan tylsä univiisu, Teya Doran Ramonda. Kun voittaja vihdoin julkistettiin, tunnelma oli kumman lattea, ei artisti eivätkä juontajat olleet kovin innoissaan. Katsomossamme todettiin peräjälkeen seuraavat kommentit: "Voittiko toi nyt?" - "ai toiko nyt sit voitti?" - "Vissiin toi voitti".
Kellekään meistä ei siis ollut kovin selvää, että nyt voittaja vihdoin oli selvinnyt. Zorja oli kolmas, Konstrakta neljäs ja toinen oli Lucia-neidon ja Einsteinin sisältänyt esitys (Breskvica). Tämä ainakin Eurovisionworldin tietojen mukaan.
Serbian finaali oli myös sikäli vähän pettymys, että väliaikanumero oli päätetty vetää vakavalla linjalla. Kaipa yllättävät coverit oli käytetty jo semeissä. Väliaikaesiintyjäksi oli kutsuttu Željko Joksimović, joka on edustanut viisuissa Serbiaa ja Montenegroa vuonna 2004 ja Serbiaa 2012. Hän on myös säveltänyt muille viisuihin osallistuneita biisejä. No, toki esitys oli komea ja tyylikäs, mukana oli kunnon orkesteri ja tunnetta pelissä. Ja kyllähän Zeljko laulaa kauniisti. Toinen Zeljkon esittämistä kappaleista oli Lejla, jonka Hari Mata Hari esitti Bosnia & Herzegovinan edustuskappaleena vuonna 2006. Sehän on kyllä todella kaunis kappale, balkanilaista melankoliaa, joka Zeljkon käsittelyssä oli oikein vaikuttava. Toinen oli Montenegron Adio, jota en muistanut itse. Kuten viisukatsomossa puhuttiin, sikälihän Zeljkon esityksessä oli Riccardo-viboja, että kyseessä oli tunteikas miesartisti, joka on alueellaan varsin iso nimi. Mutta Zeljko ei sentään esittänyt kolmea kappaletta kahdessä välissä kesken muiden kilpailubiisien, vaan asiallisesti lopuksi, ja vain kaksi biisiä.
Teya Doran univiisun jälkeen oli hyvä kaatua sänkyyn. Kaipa viisuissa täytyy jotain jääkaappibiisejäkin olla.
). 
Muistin vasta siinä vaiheessa, että olin unohtanut printata viime vuonna tekemäni Mello-bingon mukaan finaaliin, mutta kyllä varmaan tästäkin illasta olisi bingon saanut (yhtenä kohtana on mm. että Måns mainitaan, tosin ehkä se pitäisi muuttaa muotoon "tai on mukana", ja Eric Saadesta saa bonus-pisteen, mutta oikeastaan hänenkin tulisi olla mukana ihan itse bingossa). Poikabändiesitys oli todella poikabändimäinen ja kappalekin kuulosti ihan poikabändiltä - tylsähkö mutta erittäin tunnistettava. 
Kappale onkin kyllä melkoinen bängeri, tosiaan ruotsalaisen kuuloinen, ja siinä taustalla kuullaan Ice MC:n Think About the Way - ja Movetronin Romeo ja Julia -kappaleista tuttua biittiä. 