Jippu Tavastialla, 17.9.
Aika käsittämätön keikka!
Väkeä ei ollut tuvantäyttä, mutta tunnelma oli lämmin, huumoripitoinen, lievästi hurmoshenkinen ja jonkin verran jopa eroottinen. Jippu oli pukeutunut mustiin trikoohousuihin, joiden päällä oli musta yläosa-minihame-yhdistelmä. Jaloissa oli piikkikorkoiset korkokengät, mikä oli uutta villasukistaan tunnettuun artistiin.
Live-versiot poikkeavat varsin suuresti levyversioista, koska Jippu varioi jatkuvasti lauluaan saaden kuitenkin aina kiinni tarvittaessa oikeasta kohdasta. Esityksessä oli mukana kolmenaisinen gospel-kuoro, jollainen on levyllä mukana Tuonelan koivuissa. Gospelin suuntaan mentiinkin aika paljon, vaikkei siihen varmaankaan kuulu eroottinen kiemurtelu, jota laulajatar harrasti ajoittain
Aika hottia oli meininki.
Jossakin vaiheessa tuli mieleen uskonnollisen herätyksen tapainen innostus, joka oli luonteeltaan tarttuvaa. Tylsää ei ollut missään kohtaa ja tunnelma kantoi hiljaistenkin hetkien yli eikä mitään paskaa!!! huutoja kuulunut. Yleisö naureskeli mukana ollen Jipun spiikeille, joissa mentiin surun ytimeen ja muuta vastaavaa. Tosin Jippu oli aika humoristisella päällä noin muutenkin. Mistään omaan maailmaan juuttumisesta ei ollut puhettakaan, vaan yleisöön oli selvä kontakti koko ajan.
Settilista ei ollut hirveän yllättävä kuten ei kahden levyn jälkeen oikein voikaan olla, mutta enhän minä Jippua koskaan livenä ollut kuullut. Kuka teki minusta tän naisen aloitti shown ja sitten oltiin Käpertyneenä. Kolmantena soinut Piiloon räjäytti lopullisesti pankin ja sitten mentiinkin lujaa, paitsi herkemmissä biiseissä. Yksi uusi biisi kuultiin. Vanhoista erityisesti Talossa-kappale onnistui herättämään huomiota vahvalla versiolla. Se oli keikan parhaimpia. No, ei keikkaan oikeastaan mitään huonoa mahtunutkaan, paitsi se uusi biisi nyt ei niin räjäyttänyt, kun ei sitä ennestään tuntenut. Huono mies ehkä nousi kanssa edullisesti esiin verrattuna levyyn, jossa se on mielestäni vähän heikohko lenkki. Euroviisuihinkin pyrkinyt Kanna minut oli kuitenkin se, joka keikan jälkeen päässä eniten ja pisimpään soi.
Keikka alkoi n. 22 ja loppui n. 23.20, mikä ainakin itselleni sopi aivan mainiosti. Join ohimennen kolme rentoutusjuomaa ennen keikkaa ja menin toiseen riviin jotain kymmentä vaille, kun ei liikaa tunkua ollut. Loistavaa kaikin puolin.
ja lisäksi tykkään siitä: "Ei sydän osannut väistää / ylhäältä, alhaalta, oikeelta sai turpaan". 
En voi sietää sitä naista. Ärrrrrsyttävä emäntä. 
Pittää aina vaihtaa 
-fiilis. Kun näen pelkän Jipun kuvankin, minua alkaa ärsyttää. 