Vuodenaikamusiikit

[theia]

Onko teillä mitään tiettyä musiikkia, jota kuuntelette syksyisin/talvisin/keväisin/kesäisin, tai vaihtoehtoisesti jotain, joka vain tuo aina mieleen syksyn/talven/kevään/kesän?

Aattelin kun itsellä muutama biisi(/levy) yhdistyy kovin aina tiettyihin vuodenaikoihin. Ja miksi aina muuten metsästetään kesähittiä, miksei talvihittiä?

Mun ihan ultimate syksy-biisi on RHCPn This Velvet Glove ( ), ja levyistä nyt ainakin Bushin Razorblade Suitcase. Kevään (ja hippasen kesänkin) musiikkia taasen on dredgin Catch Without Arms.

Hmm, ei mulla tule nyt oikein muuta mieleen...

[Lyyra]

On juu. Tom Waits -aika on juuri alkamassa. Sitä kuunnellaan aina syksyn pimenevissä illoissa ja juodaan teetä. Alkukesästä mulla on usein räminäkausi. Tänä kesänä Mastodon ja Lamb of God, viime kesänä The Dillinger Escape Plan, sitä edellisenä Strapping Young Lad ja Devin Townsend, sitä edellisenä Meshuggah, ja sitä edellisenä muistaakseni taas DEP.

Syksyyn ja alkutalveen liittyy myös jazz, lähinnä Tampere Jazz Happeningin takia. Kesällä tykkään kuunnella räminän lisäksi kevyttä ja hyväntuulista musiikkia, myös listahittejä (ainakin takavuosilta).

[SisterRay]

Juu, Sigur Rósin parhaita levyjä ei voi kuunnella ku talvella. Alkukeväällä menee paljon kevyttä indiepoppia, etenkin The Lucksmiths jaksaa joka kevät innostaa. Sitten alkukesän levyjä on Beulahin The Coast is Never Clear, heti kun kesäloma ees häämöttää horisontissa. Alkukesällä yleensä innostuu uusista jutuista ja bändeistä. Sitten kun kesä on kuumimmillaan tai alkaa jo kääntyä syksyksi, kuunnellaan The Smithsiä ja muuta vanhempaa melodista indierokkia, niin kun vaikkapa Feltiä. Kun kesä on ohi, ja on jo syksy oikeesti, vaihtuu se vanhaan post-punkiin, tyyliin Gang of Four. Sonic Youth kuuluu syksyyn myös, ja kun marraskuussa on pimeää, alkaa puolen vuoden Joy Division -kausi. Sitä tosin kuuntelen koko vuoden ympäri, vuodesta toiseen, mutta sillain intensiivisemmin. Aiemmin tuli kuunneltua enempikin konemusiikkia, mutta nykyisin lähinnä pimeimpään aikaan marras-joulukuussa. Alkuvuonna voi mennä kaikenlaista rankempaakin kamaa, Cania ja muuta taiderokkia, ehkä vähän Neübautenia. Siitä sitten auringonvalon lisääntyessä keventäen, kunnes on taas aika soittaa vuoden ensimmäisen kerran Weezerin Island in The Sun.

[Sippura]

The Ark kuuluu ehdottomasti alkukesään / kesään, muuten mulla menee kyllä musiikit
ihan koska vaan. Paitsi että joittenkin bändien jotkut biisit kuuluu ihan selvästi talviai-
kaan (esim. CMX:n Talvipäivänseisaus ja Vanha talvitie).

Ja syksyn pimenevinä iltoina on ihan kivakin välillä velloa siinä pienessä melankoliassa ja
valita levyhyllystä niitä masentavia levyjä tai kappaleita kynttilänvalossa kuunneltaviksi.

[Suvi]

Mielestäni kuuntelen ympäri vuoden aika samanlaista musiikkia. Paitsi heti kun kirjoitin tuon lauseen, tuli heti mieleen, että laitoinhan minä ämpeekolmoseen esim. SMG:n Missä olet Lailan ihan sen takia, että voisin kuunnella sitä kesällä mökin laiturilla aurinkoa ottaessa. En päässyt sinä kesänä tosin kertaakaan laiturille.

Ja Sigur Rósista tulee minulle mieleen aina syksy, en tiedä miksi. Kai se jotenkin liittyy jonkinlaiseen syksyn haikeuteen. Samoin CMX:ää tekee mieli kuunnella eniten syksyllä. Samoin Pink Floydin Darkkis-levyä tulee kuunneltua enemmän syksyllä tai talvella. Jotenkin sitä en voisi kuvitella kuuntelevani keskellä kirkasta kaunista kesäpäivää.

Mutta kai se on niin, että mitä pimeämmäksi vuorokaudet menevät, sitä enemmän tekee mieli synkistellä myös musiikin suhteen. Kun taas kevättä ja valoisaa aikaa kohti mentäessä tekee mieli kuunnella jotain pirteämpää musiikkia, kun itsekin alkaa "heräämään". Kesällä tulee luultavasti kuunneltua enemmän hömppää.

[Suvi]

Nostanpas tämän ketjun mainostaakseni mun syksybiislistaa Spotifyssa, linkki. Ei tarvitse olla syksyä nimessä, pelkkä fiilis riittää.
Eli voitte avustella mua ja lisäillä biisejä sinne, kiitti.

[theia]

Jenni Vartiaisen Mustaa kahvia on kyllä ultimate-syksybiisi. Tokihan sen sanatkin menee niin ("Tammen lehdet leijailee pitkin tyhjää katua" ... "ja sä sanoit että aurinko on tehty tulesta, nyt talven tullessa se on niin kaukana"), mutta muistan myös kävelleeni syksyllä kotia kohti kun ne lehdet leijaili ja kaikki tuntui niin täydellisen turhalta.

Voi, syksy

[Suvi]

Nostanpas tämä ketjun taas ylös.

Perustin Spotifyhin talvilistan, kun tänne eteläänkin tuli talvi.

Sama idea kuin syksybiisilistassa, eli ei ole pakko olla biisin nimessä sanaa "talvi" vaan pelkkä fiilis riittää.

[Suvi]

Ja tässä vielä viime vuonna perustamani kevätlista (Spotifyn siis)

[urakka]

En ole musiikin suhteen mitenkään vuodenaikauskollinen, vaikka samat levyt nouseekin usein samaan vuodenaikaan voimakkaammin esille. Yksi on kuitenkin poikkeus, jota tulen varmaan vielä vuosia kantamaan mukanani, eikä millään huonolla tavalla.

Mulla on soinut viime aikoina taas Saran He kutsuivat luokseen, jota kuuntelin todella paljon näihin samoihin aikoihin kolme vuotta sitten, kun kävin läpi aikuiselämäni ylivoimaisesti raskainta vaihetta. Muistan edelleen, miten paljon Pyyhit vuodet kasvoiltasi lohdutti, kuuntelin ja itkin, ja jaksoin vielä vähän. Elämäntilanne on nykyään täysin erilainen, miljoona kertaa parempi, ja välillä tuntuu hurjalta, että ihan oikeasti pääsin siitä suosta ylös, vaikka se tuntuikin niin toivottamalta. Että selvisin siitäkin koettelemuksesta. Ei Saraa ei tule juurikaan muuten kuunneltua, mutta He kutsuivat luokseen on sellainen levy, jota en varmaan ihan hevillä tule unohtamaan.

[Wildchild]

Jatkan Suvin perinnettä ja nyt spotifyssa myös kesälista.

En tiedä mikä siinä on, mutta jos kesällä kuuntelee joitain tiettyjä biisejä, niistä tulee kesäbiisejä eikä
niitä vain yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan keskellä pimeintä talvea.

[Lyyra]

Jatkan Suvin perinnettä ja nyt spotifyssa myös kesälista.

En tiedä mikä siinä on, mutta jos kesällä kuuntelee joitain tiettyjä biisejä, niistä tulee kesäbiisejä eikä
niitä vain yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan keskellä pimeintä talvea.

Mutta meillähän on jo kesälista.
Siitähän tää kaikki alkoi.

[Wildchild]

Ai. No ei se mitään. Mä pidän ton sitten itselläni.

[Lyyra]

Ai. No ei se mitään. Mä pidän ton sitten itselläni.

Saat sää osallistua meinkin kesälistaan.
Mutta joitakin samoja näytti jo olevan.

[Wildchild]

Ai. No ei se mitään. Mä pidän ton sitten itselläni.

Saat sää osallistua meinkin kesälistaan.
Mutta joitakin samoja näytti jo olevan.

No en mää oo vielä ehtiny ees miettiä koko listaa.
Mutta jahka toi aurinko rupeaa paistamaan enemmänkin, listakin kasvaa.

[Lyyra]

Ai. No ei se mitään. Mä pidän ton sitten itselläni.

Saat sää osallistua meinkin kesälistaan.
Mutta joitakin samoja näytti jo olevan.

No en mää oo vielä ehtiny ees miettiä koko listaa.

Juu en mää sillä sanonutkaan. Ajattelin vaan, että jos et halua nähdä ylimääräistä vaivaa, niin L-S:n listalla on jo monia.
Mutta saa toki omaakin listaa kerätä.

[Suvi]

Ai. No ei se mitään. Mä pidän ton sitten itselläni.

Aijaa, ihmettelenkin, kun en päässyt lisäämään sinne mitään.

[Lyyra]

Mulla on soinut viime aikoina taas Saran He kutsuivat luokseen, jota kuuntelin todella paljon näihin samoihin aikoihin kolme vuotta sitten, kun kävin läpi aikuiselämäni ylivoimaisesti raskainta vaihetta. Muistan edelleen, miten paljon Pyyhit vuodet kasvoiltasi lohdutti, kuuntelin ja itkin, ja jaksoin vielä vähän. Elämäntilanne on nykyään täysin erilainen, miljoona kertaa parempi, ja välillä tuntuu hurjalta, että ihan oikeasti pääsin siitä suosta ylös, vaikka se tuntuikin niin toivottamalta. Että selvisin siitäkin koettelemuksesta. Ei Saraa ei tule juurikaan muuten kuunneltua, mutta He kutsuivat luokseen on sellainen levy, jota en varmaan ihan hevillä tule unohtamaan.

Tässä Saraa kuunnellessani tuli mieleeni tämä urakan viesti. Minullakin liittyy Saran yksi levy (Veden äärelle) yhteen aikuisiän todella raskaaseen vaiheeseen. Muistan myös, miten itkin tiettyjä biisejä ja löysin lohtua toisista. Samoin minullakaan ei tule Saraa varsinaisesti kovin usein kuunneltua, mutta sitä levyä kannan kyllä mukanani vielä vuosikaudet. Enkä varmasti unohda.