PMMP

[Tr*ina]

PMMP:n Rakkaalleni on hieman yllättäen noussut kesäni ykkösbiisiksi (Hulluksi Onnesta saa taipua kakkokseksi.)

Ensin en noteerannut Dam-di-dam -laulua ollenkaan. Ehkä PMMP haluaa keventää ilmettään, mietin, ja siksi julkaisee näin köykäisen biisin.

Sitten huomasin koukuttuvani intron sykkeeseen. Mikä neuroottinen taustajumputus. Kertsiä edeltävä säkeistö "Sulle annan kaiken, kaiken, maallisen ja maanalaisen" alkoi kuulostaa korvaani jopa nerokkaalta. Mikä ihanuus tämä biisi onkaan.

Sitten tapahtui käänne.

Korvaani osui lause, joka ei sopinut kokonaisuuteen. "Hirtän itseni patteriin." Eikö edes yhtä laulua olisi voinut pitää kauniina, kirosin.

Nyt usean kerran biisin kuunnelleena olen tullut siihen tulokseen, että ei tämä ole kevyt dam-di-dam, sellainen miltä vaikuttaa hätäisellä kuuntelulla. Ja se on upeaa! Että laulu voi olla monenlainen, tasosta riippuen. Omistautuva rakkaus on kaunista ja kamalaa yhtä aikaa. Niin kuin PMMP:n Rakkaalleni.

[päivänpolttaja]

Minusta tämän uuden levyn sanoituksissa on muutenkin erikoisia irtiottoja. Kuten jo biisin niminä "4ever Young" ja "Jeesus ei tule oletko valmis." Sitten näissä sanoituksissa on kokonaisuutenakin tasoeroja. Korkeasaari on minusta tosi nerokas, mutta sen sijaan Pahvinaamari on todella kliseinen pohjanoteeraus. Sävellyksellisestä puolesta en osaa oikein sanoa ainakaan vielä mitään, kun en ole kovin paljoa edes kuunnellut.

[Sippura]

Tänä kesänä mun rakkaus PMMP:hen on noussut jonnekin ihan toisiin sfääreihin

En alkuun kiinnittänyt Heliumpalloon mitään huomiota, pari kertaa kuulin radiossa mutten saanut tekstistä
selvää niin sitten se jäi. Hetken päästä kuitenkin huomasin, että se kertsin nostatus jäi jonnekin takaraivoon
ja kuuntelin biisin läpi oikein ajatuksella - ja jäin ihan totaalikoukkuun! Siis jotenkin omassa uhkaavuudessaan
niin taivaallisen upea biisi että huh! Pianopimputus on upea ja teksti ihanan raadollinen: "Sulle valheen valhetta
en ehtinyt mä kertoa" - oisin siis jossain vaiheessa kertonut, mutta vielä ei keritty sinne asti. Ja sitten omaa
korvaa kiehtoo se "hetketvoiku kante rälehdet syksyisin tiedäthän" -kohta; piti oikein sanoista katsoa että mitä
siinä oikein lauletaan. Ostin tuon yksittäisen biisin ja taisin kuunnella sitä repeatilla neljä päivää enkä edes
kyllästynyt.

Heliumpalloon rakastuneena odotin uutta levyä kuin kuuta nousevaa, ja latasinkin sen heti samana päivänä sen
ilmestyttyä. Siitä lähtien se on ollut mulla likipitäen jatkuvassa soitossa, levy on juuri sellainen että siitä löytää
joka kuuntelukerralla jotain uutta.

Kesän aikana oon nähnyt PMMP:n pariin otteeseen, ensin Loimaalla levynjulkkarikeikalla ja sen jälkeen Ruisrockissa.
Ja nyt tekis mieli mennä ylihuomenna Sieravuoreen kun näyttävät olevan sielläkin

Mun on tehnyt hirveästi jo pitkään mieli rapsata Rakkaudesta-levyä jotenkin, joten taidankin tehdä sen tähän. Biisi
kerrallaan, omien fiilisteni ja mielipiteiden pohjalta:

4Ever young
Alkuun tuntui vähän turhan löysältä levyn aloitusbiisiltä, vaikka alun "No mä en oo 4ever young / en vaikka ruiskeita
laitan / en vaikka ampulleista seerumeihin meen" -tekstistä tuli raadollisesti mieleen tämä oma ikä, joka alkaa jo
tukevasti kolmosella. "Tee minusta täydellinen / tee minusta taas ihminen / ja vedä viiltos peittoon pettymyksien" -kohta
osui ja upposi, omalla surullisella tavallaan.

Korkeasaari
Levyn eka biisi on tunnelmaltaan loistava pohjustus seuraavaan, eli Korkeasaareen. Listaus, jossa kerrotaan asioita
joista vähän elämässä ilahtuu on PMMP:mäisen lutuinen, ja lopun "Älä enää vastaa tähän"-kohta vetää tuttuun tapaan
maton pois alta. Oon useasti miettinyt että mitäköhän se mahtaa lopulta olla, mitä kertoja aikoikin tänään tehdä.
Hienosti sopii äänien puolesta se, että Paula laulaa tämän alun ja Mira sitten tuon uhkaavan lopun. Kylmät väreet.
Tää on ihan mahtava livenä.

Heliumpallo
Edelleen, loistava biisi ja sopii hienosti juuri tähän kohtaan levyä. Korkeasaaren jälkeen se uhkaava pianopimputus on
ehkä vieläkin uhkaavampi mitä sinkkuna. Ja joo, tietyistä syistä "Peittää voinut en / onni sellainen / kerran on vain mahdollinen"
saa palan kurkkuun.

Koko show
Tää biisi sai mut eka kuuntelulla hymyilemään ja itkemään samaan aikaan, tää toi mulle heti mieleen (pikku)lapsiperhe-
elämän ja sen mukanaan tuomat väsymyksen ja välillä v*itutuksenkin tunteet. Allekirjoitan ihan täysin biisin tekstin!
"Otan koko shown / oli mitä vaan / koko paketin / mitä siihen kuulukin" Että antaa tulla vaan kaikki kakkavaipat, yö-
valvomiset ja tunteiden ailahtelut, se tuo mukanaan myös pienet nukkaposket, lapsen hymyt ja vauvantuoksun
"Mitä suli kaikkeen hulinaan / univelkapuuron porinaan" - ihana!
Livenä saa taputtaa hillittömästi

Jeesus ei tule oletko valmis
Alkuun en lämmennyt tälle(kään), mutta nyt tykkään jo kuin hullu puurosta. Ensin Rihanna-namedroppailu ei tuntunut
sopivan kuvaan ollenkaan, mutta nyt se jo menee. Aivan mahtava autoilu&laulu -biisi. Paulan ääni on kaunis tässä,
ja välillä voi kuulla miten hän hymyilee laulaessaan. Miran laulama ydinperhe-säkeistö saa kylmät väreet pintaan;
ensin tuntuu kuin vanhempia kehotettaisiin valitsemaan sopivat sikiöt, mutta vikassa rivissä kehotus onkin osoitettu
niille sikiöille itselleen. Mahtava kierrepallo!

Rakkaalleni
Ensin en tykännyt tästä yhtään, mutta sittemmin olen lämmennyt. Dam-di-dam tuntui alkuun kököltä, mutta tämä biisi
on niin täynnä positiivista energiaa (alavireisestä tekstistä huolimatta), että ei voi olla tykkäämättä. "Kuuntelen ja kuuntelen
/ yksinäinen ihminen / Et voisi vielä lähteä / on lapset liian pieniä" - surullista.

Tytöt
Ihana pois mukavuusalueelta tyttöenergiabiisi! Alkuun Paulan räppääminen kuulosti oudolta mutta hyvin se vetää
Tää on just täydellinen kappale niihin päiviin kun tuntuu että on ihan paska eikä mikään suju. "Tehän ootte jo oikein /
kun te ootte vaan just noin"

Pahvinaamari
Mun vähiten lemppari levyltä. Ehkä siksi että tästä tulee niin vahvasti mieleen yks teini-iän säätö. "Se kolisee, kuulkaa /
runoilee, huutaa / Ihailijan katseita kaipaa". En ihmettele ettei Paula pystynyt laulamaan tätä levynjulkkarikeikalla
flunssassa.

Kevään valo
Mun tulipää-biisi! Siis aivan mieletön! Paula saa ladattua lauluunsa niin mielettömän tunnelatauksen, että kirjoitettunakin
tekstissä pitäisi olla "keväällä se valo." Mä en osaa sanoa tästä biisistä mitään järkevää, tää pitää vaan kokea.

Toivo
Hieno tunnelmapala levyn loppuun. Meni hetki että lämpesin tälle, mutta nyt jo tykkään. Joku synkkyys tästä tekee kyllä
niin ahdistavan, etten kovin mielellään tätä kuuntele.

"Onko sillä tunteet
itkikö se verhon takana
kun lapsi sanoi
vielä täytyy hyvästellä maailma

Minä sanoihin väsyin
väsyin niitä asettelemaan
Sulle anteeksi mä annoin
ja nyt annan ihan kelle vaan"

Ehkä se on just nuo rivit tuossa yllä.
Ja jo pelkästään nuo tekstinpätkät nostaa Vesalan mun silmissä Suomen ykkössanoittajiin.
(Tämän rapsan perusteella näemmä minuun vetoaa hyvin vahvasti nuo lapsi-viittaukset teksteissä.)

Kokonaisuudessaan antaisin levylle 5 tähteä viidestä, ja jos mun pitäis valita tänä vuonna yks levy niin se olis ehdottomasti tämä.
Mä rrrrrakastan tätä levyä!

[Pascal Lemoix]

Itselleni Rakkaudesta-levy on jäänyt aika harvalle kuuntelulle, vaikka livenä on tullut korvia höristeltyä. Jostain syystä en muutenkaan kuuntele kovin aktiivisesti PMMP:tä levyiltä, jotenkin vasta livenä päästään ihan siihen asian ytimeen.

Teksteistäkin poimii varmaan jokainen omia kohtiaan. Mua on esimerkiksi puhutellut 4ever Youngin kertojalta se kohta, että nimi sekoitettiin muihin nimiin ja kertoja unohdettiin keskiriviin. Keskirivistäkin voi syrjäytyä, vaikka vetää tasaista seiskaa koko peruskoulun. Muuten biisistä tulee liikaakin mieleen Hannele Lauri. Voisihan se tietysti Tuksukin olla...

Korkeasaari on huikea. Teksti toimii täysin ja musiikissa tulee kirkkourut ennakoimaan kohtalokasta muutosta. Paulan korkea laulu ja vertaus lapsuuden Korkeasaari-idylliin luovat suuria kontrasteja.

Koko show on mielestäni vähän liian kohderyhmäbiisi. Uskon, että siltä se tuntuu, mutta en koe sitä, koska ei ole lapsia. Suhteessa koko levyynkin tuntuu vähän siltä, että kuitenkaan jaetaan ihmisiä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin. Paulahan on haastatteluissa sanonut, että levyn tarinat kertovat ihmisistä, jotka ovat ottaneet ratkaisevan askeleen suhteessa rakkauteen. Hävinneitä ovat ne, joiden heliumpallo on puhjennut ja sitä ei voi paikata. Tai hirtetään itseään patterin tai päästään eroon häiritsevästä rakkaudesta.

Silti rakkaus esiintyy sellaisena, että kaikilla on vain yksi mahdollisuus ja 8 tai 9 kymmenestä epäonnistuu. Miksi vain harvat pääsevät univelkapuuroa poristelemaan?

Veden varaan(i) -levyllähän kiistanalainen kappale oli Viimeinen valitusvirsi, joka koettiin syyllistäväksi ja vittuilevaksi. Ja kyllä se vähän on sellainen niskasta kiinni -kappale jossain määrin. Ja linkkinä tähän levyyn, ettei musiikki saisi oikein mennä sellaiseksi, että minä tein näin, se on oikein. Jos ette osaa tehdä perässä, teidän käy näin.

[Lyyra]

Suhteessa koko levyynkin tuntuu vähän siltä, että kuitenkaan jaetaan ihmisiä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin. Paulahan on haastatteluissa sanonut, että levyn tarinat kertovat ihmisistä, jotka ovat ottaneet ratkaisevan askeleen suhteessa rakkauteen. Hävinneitä ovat ne, joiden heliumpallo on puhjennut ja sitä ei voi paikata. Tai hirtetään itseään patterin tai päästään eroon häiritsevästä rakkaudesta.

Silti rakkaus esiintyy sellaisena, että kaikilla on vain yksi mahdollisuus ja 8 tai 9 kymmenestä epäonnistuu. Miksi vain harvat pääsevät univelkapuuroa poristelemaan?

Voiko tästä nyt vetää johtopäätöksen, että PMMP on tehnyt teemalevyn? Onko Rakkaudesta progea?

[Pascal Lemoix]

No ei se kovin progea taida olla. Ehkä nyt ei kaikkein regressiivisintä rokkiakaan.

[marenkienkeli]

Meni sitten viimeisen keikan liput sivu suun. Elän toivossa, että niitä vielä vapautuu.

[theia]

Tai sitten voi mennä lauantaina 26.10. jäähallikeikalle, jonka liput tulee myyntiin 3. syyskuuta kello 9.

[outsider]

Teksteistäkin poimii varmaan jokainen omia kohtiaan.

Se mun kohtani on "anna epäonnistumistarinoita / tämän ajan kapina" koska se kuulostaa suunnilleen radikaaleimmalta mitä pop-yhtye voi Kokoomus-Suomessa laulaa. Se on suunnilleen suurempaa pyhäinhäväistystä kuin kyseisen kappaleen nimi Jeesus ei tule oletko valmis. Sivumennen mainiten biisin uskontokriittiset elementit eivät mielestäni oikein sovi kokonaisuuteen (lähinnä siis se sikiö-kohta ja kertosäkeistö), joka muuten olisi kerrassaan täydellistä pop-kapinaa. Siitä huolimatta kappale tuntuu jotenkin vilpittömämmältä yhteiskuntakritiikiltä kuin vaikka Palefacen koko suomenkielinen tuotanto.

Suhteessa koko levyynkin tuntuu vähän siltä, että kuitenkaan jaetaan ihmisiä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin.

Tämän valossa biisi ja juuri tuo nimenomainen lause on erityisen tärkeä. PMMP on aina laulanut yksilön voimaantumisesta, mutta vallitsevassa arvomaisemassa se usein tarkoittaa rivien välissä sitä että jokainen saa olla oma itsensä, kunhan on voittaja (tai että omana itsenään oleminen on voittamista). Mikä tahansa pop-yhtye koostuu luonnollisesti voittajista, koska vain lahjakkaimmat, ahkerimmat ja hyväonnisimmat artistit ylipäänsä pääsevät PMMP:n asemaan laulamaan mitään tuollaista. Vaikka Mira ja Paula eivät Popstarsissa (vai oliko se nyt Idols) voittaneetkaan, ovat he idoli-tv:n suurimmat suomalaiset menestyjät.

Paulahan on haastatteluissa sanonut, että levyn tarinat kertovat ihmisistä, jotka ovat ottaneet ratkaisevan askeleen suhteessa rakkauteen. Hävinneitä ovat ne, joiden heliumpallo on puhjennut ja sitä ei voi paikata. Tai hirtetään itseään patterin tai päästään eroon häiritsevästä rakkaudesta.

PMMP:n lyriikka tuntuukin menneen tietyssä mielessä konservatiivisempaan suuntaan. Ei siis arvoiltaan, vaan elämäntavaltaan. Teksteissä vihjataan melko suoraan mitä se voittaminen tarkoittaa. Eli parisuhdetta ja lapsia. Tuossa yhdessä lauseessa yhtye kuitenkin päästää irti tästä voittaja-häviäjä/onnistuja-epäonnistuja-vastakkainasettelusta. Epäonnistuminen on hienoa, varsinkin jos onnistumisen määrittelee joku muu kuin itse. Ihan sama mikä PMMP:n mielestä on onnistumista, sillä epäonnistuminen on joka tapauksessa vallankumouksellista.


Noin yleisesti ottaen, PMMP:n pari viimeisintä levyä ovat olleet minulle "yhden hitin ihmeitä", sillä vain Pariterapiaa ja Jeesus ei tule oletko valmis ovat varsinaisesti säväyttäneet. Kovemmat kädet ja Leskiäidin tyttäret olivat toisaalta viime vuosikymmenen merkittävimpiä suomenkielisiä pop-albumeita, joilla oli lukuisia kappaleita jotka saivat raavaan miehen kyyneliin. No, ei nyt niin raavaan, mutta kuitenkin. Näin suoraviivaisessa pop-ilmaisussa on harvoin mitään mikä minua niin voimakkaasti voisi koskettaa, mutta PMMP on jotenkin onnistunut yhdistämään helpon musiikillisen lähestyttävyyden ja pintaa syvemmät tekstit.

Lopettamispäätös ei mua nyt sinänsä hetkauttanut, koska olen noin muutenkin sitä mieltä että bändit pitävät taukoja ja lopettavat aivan liian harvoin. Rocktoimittajan päiväkirjasta löytyy hyvää piikittelyä aiheesta. Nalle Österman on kyllä ihana ilonpilaaja.

[marenkienkeli]

Sain tuolle lauantain keikalla lipun. (Tai oikeastaan kaksi - itselleni ja ystävälleni.)

[theia]

Ootteko kuunnelleet Matkalaulua (sitä levyä, ei biisiä )? Miltä maistuu?

Mä tänään otin ensikuuntelun, ja enimmäkseen tykkäsin uusistakin versioista. Muutama biisi kuulosti... erikoiselta, vaatinee vähän lisäkuuntelua.

[L-S]

Mä olen kuunnellut jokusen kappaleen, mutta pidin niitä kyllä (tosiaan) melko erikoisina versioina.

Alkuperäiset tuntuvat edelleen paremmilta. Sääli sinänsä, koska versiointi on mielestäni yleensä ennen kaikkea positiivista.

[Pascal Lemoix]

Mä tilasin levyn nyt viikonloppuna. Ehkä piankin pystyn kommentoimaan. (En aio luntat Spotifysta, vaikka olisikin siellä jo.)

[outsider]

Minä olen ihan ennalta-arvattavasti aivan lääpälläni Matkalauluun: täähän on kiinnostavinta PMMP:tä vuosikausiin! Lyriikoiden takia minä bändistä nyt muutenkin olen enimmäkseen tykännyt, mutta tällä levyllä huomio kyllä kiinnittyy mielenkiintoisiin sovituksiin. Eihän tätä tietenkään voi tavallisiin studioalbumeihin verrata koska ei sisällä uutta materiaalia, mutta jos nämä biisit julkaistaisiin tässä ensimmäistä kertaa, kyseessä olisi bändin selvästi paras levy. Varsinkin Kovemmat kädet on tänä versiona huiman tyrmäävä.

[theia]

Täytyy nyt sanoa vielä muutama sana siitä PMMP:n jäähallikeikasta. Koska olihan se ihan loistava vaikka oli paljon puhetta rahastuksesta jne, jne, ja vaikka tulisivatkin takaisin, niin en välitä, oli niin huikee keikka. Ja me oltiin istumapaikoilla, kahden pariskunnan vieressä jotka nihkeili koko keikan. Vaan ei haitannut! Laulettiin äänemme käheiksi ja keikan jälkeen käytiin juomassa fisut PMMP:n kunniaksi.

Keikan vetivät kronologisessa järkässä, aloittaen Kuulkaas enot! -levystä. Encorena tuli sitten vasta "sekaisin" biisejä. Mun ihan lemppari oli Leskiäidin tyttäret -biisi, jota en kyllä muista livenä kuulleeni. Välispiikit oli enemmäkseen tosi hauskoja, ja tyttöjen muutenkin fiilistely lavalla koskettavaa.

PMMP

[marenkienkeli]

Mä oli toisiksi viimeisellä keikalla ja tykkäsin kyllä.

Alussa oli vaikea päästä kiinni siihen keikkaan - osittain siksi, että en ole koskaan ollut istumapaikalla millään keikalla. Jotenkin ajatus harhaili ihan liikaa. Matoja kuitenkin räjäytti potin. Kolmen biisin aikana tuli itkettyä ja parin biisin aikana jammailtua seisaaltaan. Pikkuveli-biisi ärsytti alussa, mutta sen aikana tuli itkettyä aika vuolaasti. Pikkuveljet! Ehdottomasti kannatti olla tuolla.

(Mä en oikein tykännyt kronologisesta järjestyksestä. Jotenkin oli jatkuvasti sellainen olo, että loppua koti mennään. Se vaikeutti pikkuisen mun keikkanautiskelua.)