Viimeksi ostamasi levy

[Galileo]

Dio - Sacred Heart

Rainbowsta Black Sabbathiin ja siitä omaa nimeään kantavaan bändiin meni Ronnie James ja yhtyeen kolmas levy pitää kannessaan louhikäärmeen ja timangisyrämmen. Nimibiisin lisäksi Rock'n'Roll Children ja Hungry for Heaven ovat tuttuja hittejä. RJD on palosammuttimen kokoinen, määrittelemättömän ikäinen jätkä hurjalla äänellä. Lisäksi mies on varsin hauska ja kehui myös tuoneensa heviin nykyään jo korniksi muodostuneen pikkurilli-etusormimerkin. Italialaisen mummonsa pahan silmän langettamiseen käytetty symbooli se.


Duran Duran - Arena

Livelevyltä löytyy Wild Boys ja Hungry Like the Wolff. Reissuella olisi vielä Girls on Film ja Rio, mutta ei voi kaikkea saada.
Is There Something I Should Know

[Emperor Pälpätipää]

Viimeisin levy tuli ostettua hieman ennen joulua, AC/DC:n Black Ice, aivan loistava perusrokkia sisältävä levy. Yhtye jatkaa omalla linjallaan vaikka kaikki muu muuttuu. Levyä onkin tituleerattu yhtyeen toisiksi parhaaksi levyksi heti Back in Black albumin jälkeen joka onkin jo taas klassikko.

[SisterRay]

Franz Ferninand - Tonight on vähän vaikeasti avautuva levy. Kaikki biisit toimivat periaatteessa samalla tanssilattiarokki periaatteella, mutta eivät erotu parinkaan kuuntelun jälkeen toisistaan. Toisaalta, laatu on tasaista, mutta eipä mikään sitten sytytä Darts of Pleasuren tai The Dark of The Matinéen tavoin. Franz Ferninand on usein valinnut ne itseäni vähiten miellyttävät renkutukset ekoiksi sinkuiksi, mutta tällä kertaa Ulysseus on ehkä ainoa levyn biiseistä, joka ei loppuessaan saman tien unohdu. Toimii tanssilattialla muttei kotistereoista entiseen tapaan.

[Emeritus]

Laitoin opintotukia taas hyötykäyttöön. Kävin levykaupassa.


Reverend Bizarre - Death Is Glory...Now

Soundin arvostellussa kiteytettiin meininki loistavasti.

Jos kulttibändi ei jostain syystä ole tuttu, pysäyttäkää Tuntematon sotilas siihen kohtaan, kun haavoittunut Lehto ryömii kohti kivääriään ja liipasinta. Kuvitelkaa tuo raahautuminen elokuvan mittaiseksi kohtaukseksi, jonka taustalla soi helvetillinen bassonpörinä. Siinä on Reverend Bizarre.

Viimeaikoina onkin ollut tehorotaatiossa bändin tuotanto. On se vaan kova. Tai oli. Harmi kun ei tullut koskaan todistettua Pastorin "saarnoja" livenä.
Onneksi on RB:n tuhkista nousseet Lord Vicar ja The Puritan.

np. Eternal Forest
Todellista tunnelmamusiikkia.

[Fantsu]

Franz Ferninand - Tonight

Tota olen kuunnellut viimeisen viikon autossa ja biisit erottuvat jo kivasti toisistaan ja vähän laulattaakin. Mun suosikki on kyllä Lucid Dreams, joka lähtee rullaamaan vallan mukavasti alun jälkeen. Sitä kuuntelen joskus monta kertaakin putkeen.

[Fantsu]

Tilasin viikolla vähän David Byrneä ja odottelen paketteja maanantain tietämillä. Itse sisältöä olen kuunnellut toki jo pitkään - upeat levyt!

[Suvi]

Siiri Nordin - Lyö tahtia

Tykkään Siirin äänestä ja minusta on piristävää kuunnella hänen laulavan suomeksi. Levy on muutenkin mainio.


Antony and the Johnsons - The Crying Light

Hmmm... En ole ihan varma vielä, mitä mieltä olen tästä. Antonyn ääntä on edelleen ihana kuunnella, mutta vielä tämä levy ei ole aiheuttanut sellaista tunnekuohua kuin edelliset. Ehkä tällä levyllä ei ole niin hyviä sävellyksiä, kuin edellisillä. Tai sitten en ole vain kuunnellut tätä tarpeeksi. Joka tapauksessa ei kovin helposti sulateltava levy. Ehkä pitää kuunnella tämä pimeässä huoneessa ilman häiriötekijöitä. Vielä en ole sitä tehnyt. Onneksi on paljon aikaa kuunnella levyä ennen maaliskuun keikkaa.

[Maija]

Kävin ostamassa huomisiin penkkareihin aihetta enemmän tai vähemmän noudattavia palkintoja. Teemana siis festarit (joita varten itse asiassa saimme myös 300 kpl :n kesäkumeja. Vai talvikumejako?). Paikallisen levykaupan, jossa käyn säännöllisesti penkomassa, omistajakin vähän naureskeli ostoksiani ja tokaisi, että "Sullahan on siinä varsinaista taidetta."

[Marilla]

Björk- Selmasongs

Eksyin Anttilan levyaleen ja tämä lähti mukaan. En voinut jättää ainokaista kappaletta sinne yksin nököttämään.
Levy on ollut hankinnassa jo kauan mutta nyt vihdoin sen sai hommattua.

Selmasongs on siis musiikkia Lars Von Tierin Dancer In The Dark- elokuvasta, jossa Björk näyttelee myös pääosaa. Kyseinen leffa on yksi ahdistavimmista elokuvista mitä olen koskaan katsonut ja samalla yksi parhaimmista. Tykästyin kovin elokuvan musiikkiin, siinä on jännästi yhdistelty elokuvassa olevia ympäristöjä kappaleisiin. Selmasongs-levyltä löytyy myös Björkin ja Thom Yorken duetto I've Seen It All, jota ei heidän laulamana itse elokuvassa kuulla.

[Galileo]

Kiss - Hot in the shade

Jatkan päähänpistoani Kissin vinyyleiden keräämisestä. 80-luvun viimeinen levy bändiltä ja sisällöltään tuotannon heikompaa tasoa näin äkkikuuntelulla. Ehkä se paranee, Forever on Wikin mukaan bändin paras billboard-sijoitus. Eric Carrin viimeinen levytys ennen kuolemaansa. Ärsyttää jo valmiiksi, että Psycho Circuksesta ei ole olemassa vinyylipainatusta. Cd-levyjäkö tässä pitää alkaa ostella.

[SisterRay]

Pikkusälää:
Joose Keskitalo/Muuan mies 7" splitti Joosen uutta levyä odotellessa. Kaksi kipaletta synkkyyttä ja kurjuutta kotomaasta. Muuan mies oli uusi tuttavuus, ihan menevään suomalaista maanläheistä menoa sekin.

Fleet Foxes - Sun Giant EP on mahtava EP viime vuoden yllätysmenestyjältä, ja aika samanlaista on meininkikin. Mykonos on upea upea biisi. Uusimmat painokset Fleet Foxesin debyytistä tulivat pakattuina tämän kanssa samoihin kansiin, mutta minun ei, joten oli pakko hommata nyt erikseen.

Of Montreal - Jon Brion remixes EP:llä on An Elurdian Instance ja Gallery Piece kappaleista yhteensä viisi remixversiota, joista molemmista kappaleista on yhdet mainiotkin. Molemmat tavallaan tulkitsevat alkuperäisten biisien kaleidosskooppista psykedeliaa vähän suoraviivaisemman popin kautta, ja toimivat tehtävässään hyvin.

Kohtapuolin onkin ilmestymässä niin paljon kiinnostavia levyjä, että vuodesta voi tulla melkoisen kova. Ainakin Joose Keskitalo, Cats on Fire, Crayon Fields, The Boy Least Likely To, Morrissey, Camera Obscura ja Beirut kiinnostavat kovasti. Lisäksi My Bloody Valentinen Lovelessin remasterin pitäisi nyt vihdoin tulla alkuvuodesta.

[Dnd]

Seuraavat Viikatteen levyt lähtivät mukaan Kärkkäiseltä.

- Surut pois ja kukka rintaan

- Parrun pätkät - Ranka EP:t 2000-2004

- Unholan urut

[tiipetti]

&

Dolly Parton on ollut ostoslistalla jo ties kuinka kauan, joten hoidin homman kotiin hankkimalla
The Essentialit. Suurin syy levyn hankintaan on tietenkin Jolene, josta kuulin muutama viikko
sitten niin mieleen porautuneen karaokeversion miesäänellä laulettuna, että lääkkeeksi piti saada alkuperäistä.
Nyt helpottaa. Harmi, ettei Dolly pysty parantamaan yhä jatkuvaa kuumetautiani.

Eikä siihen pysty myöskään Bruce Springsteen, jonka Working on a Dream on ainakin toistaiseksi
läikkynyt suhteellisen laimeana verrattuna The Bossin huippuhetkiin. Spesiaaliversion mukana tullut dvd on kuitenkin
varsin mainio, vaikka se paljastaakin, että The E Street Bandin roolina studiossa on ollut vain pimputella ja
paukutella Brucen tahdissa. Ja moni tarkkakorvainenhan on huomannut saman jo levyltä. Mutta vaikka levy
ei olekaan parasta Pomoa, silti harmittaa pikkuisen, että ensi kesän konsertti jää kokematta.

[Suvi]

Tällaista tällä kertaa:

[SisterRay]

Morrissey - Years of Refusal on uusi Morrissey levy, ja kolmas 2000-luvun comebackin aikaisista. Ringleader of The Tormentorsin jonkinasteinen vakavoituminen ja seestyminen sekä häivähdys onnea on nyt taas tipotiessään, ja Morrissey on omalla tontillaan pateettisen surkeuden huipulla. Näissä kaikissa uudemmissa Morrissey levyissä on kaikissa vähän sama vika; levyiltä löytyy hyviä biisejä, mutta kokonaisuus jää vähän kylmäksi. Toisaalta levyillä on parhaimpien joukkoon lukeutuvia Morrissey biisejä (Let Me Kiss You, The Youngest Was The Most Loved), mutta joskus ironia ja ilkeämielinen terävyys tekevät niistä vain vähän huvittavia. Tällä kertaa kirkkaimmiksi tähdiksi nousevat mainio singlebiisi I'm Throwing My Arms Around Paris sekä That's How People Grow Up. Jatkokuuntelussa varmaan muutkin biisit vielä terävöityvät, mutta en usko, että levynä nousee Ringleader of The Tormentorsin (jota itse pidän parhaimpana noista Maladjustedin jälkeisistä levyistä) tasolle. Pistetääs vielä pikaisesti tämänhetkinen Morrisseyalbumiranking, kun niitä on nyt yhdeksän kasassa:

1. Vauxhall and I
2. Viva Hate
3. Your Arsenal
4. Ringleader of The Tormentors
5. You Are The Quarry
6. Years of Refusal
7. Maladjusted
8. Southpaw Grammar
9. Kill Uncle

Vivian Girls - Vivian Girls on särökitarasurffityttöpoppia vähän Raveonettesin ja Phil Spectorin tyyliin, mutta enemmän punkilla asenteella. Säröä ja menoa riittää, se o aina hyvä.

Camera Obscura - Biggest Bluest Hi-Fi on Camera Obscuran debyyttialbumi, jonka ostin kokoelman täydentämiseksi odotellessani uutta My Mauldlin Career levyn ilmestymistä. "Belle & Sebastian tyttövokaaleilla" bändistä on kasvanut pikkuhiljaa ihan omanlaisensa, ja nykyisin bändin tekemiset kiinnostavat enemmän kuin B&S:n. Ekalla levylläkin on läjä mainioita pehmeitä popbiisejä, kuten vaikka Eighties Fan.

[SisterRay]

Uusien levyjen ennakkotilaaminen ja -maksaminen ja sitten unohtaminen on maailman parasta, sitten niitä tipahtelee postilaatikosta ja on päivän paras juttu .

Beirut - March of The Zatopek / Realpeople - Holland on kahden EP:n tupallevy, jolla ensimmäinen on uutta ja toinen vanhaa materiaalia. March of The Zatopekilla Beirutin itäeurooppalais-kansanmusiikkivaikutteinen indieuikutus on siirtynyt Meksikoon ja varsin vaivattomasti. Torvet ja vokaalit soivat yhä komeasti, eikä tällä kertaa ehdi edes kyllästyä, kun kyseessä on parinkymmenen minuutin EP. Toinen EP on Beirutia edeltävää materiaalia, ja tyyliltään lähempänä perinteistä indiepoppia, vaikka vokaalit ovatkin nykyisenlaiset. Tämä ei sen kummemmin mieleen jäänyt.

The Pains of Being Pure at Heart - The Pains of Being Pure at Heart on tyylittömästä nimestään huolimatta mainiosti kevätpäivään sopivaa teinikitarapoppia. Säröä on sopivan vähän ja biisit rullaavat kovinkin mukavasti eteenpäin. Pitää kuunnella lisää.

Wojciech - Monstrolento on bändin uusi levy, ja edeltäjäänsä Sointulaa vähemmän vakava ja valoisampi. Levyllä Wojciech palaa alkuaikojen naivimpaan ilmaisuun, vaikka mukana on vähän progehtavampiakin kitaraosuuksia ja muutenkin pikkaisen kulmikkaampaa ja selkeämpää soundimaailmaa. Tämäkin iloinen kevätlevy, jei!

[Galileo]

Kiss - Dressed to Kill

Yhtyeen kolmas levy vuodelta 1975. Huono saatavuus Suomessa. Levy on selkeä petraus ylijäämäbiisilevy Hotter Than Hellistä. Tyylillisesti puolet kappaleista sopisi ensimmäiselle levylle ja loput Destroyerille ja LoveGunille. Oikein mainio levy ja sisältäähän se bändin virallisen rock anthemin, Rock and Roll All Niten.

[SisterRay]

No huh huh. Joose Keskitalo - Tule minun luokseni, kulta on vielä aiempaa piirun verran synkempää menoa, alkaa meikäläisenkin raja tulla pikku hiljaa näköpiiriin. Vaan ei vielä, sen verta mahtavaa on meininki. Meno on aiempaa huremeisempaa, ja lauluissa tummuus ja kuolema ovat enemmän esillä, uskonnon jäädessä enemmän taustalle. Vaan on se siellä vieläkin, hienosti ja maailmanlopun väreissä. Meininki tulee aika selväksi jo avauskappale Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen aikana. Musiikillisesti vaikutteita on aiempaa enemmän slaavilaisesta kansanmusiikista, sekä vähän kaikuja freak-folkista. Laulutyylikin vaihtelee kappaleiden mukaan aiempaa enemmän. Levyllä on paljon melko lyhyitä kappaleita ja muutama pidempi. Parhaiten mieleen jäivät Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen, levyn eniten kansanmusiikkivaikutteinen ralli Viis tyttöä, synkänhilpeä Pimeydestä pimeyttä vastaan sekä levyn päättävä Kerubi kosketti huuliani. Aikamoisen tinkimätöntä musiikkia Joose yhtyeineen jaksaa tuottaa...

[Galileo]

Morrissey - Years of Refusal on uusi Morrissey levy, ja kolmas 2000-luvun comebackin aikaisista. Ringleader of The Tormentorsin jonkinasteinen vakavoituminen ja seestyminen sekä häivähdys onnea on nyt taas tipotiessään, ja Morrissey on omalla tontillaan pateettisen surkeuden huipulla. Näissä kaikissa uudemmissa Morrissey levyissä on kaikissa vähän sama vika; levyiltä löytyy hyviä biisejä, mutta kokonaisuus jää vähän kylmäksi. Toisaalta levyillä on parhaimpien joukkoon lukeutuvia Morrissey biisejä (Let Me Kiss You, The Youngest Was The Most Loved), mutta joskus ironia ja ilkeämielinen terävyys tekevät niistä vain vähän huvittavia. Tällä kertaa kirkkaimmiksi tähdiksi nousevat mainio singlebiisi I'm Throwing My Arms Around Paris sekä That's How People Grow Up. Jatkokuuntelussa varmaan muutkin biisit vielä terävöityvät, mutta en usko, että levynä nousee Ringleader of The Tormentorsin (jota itse pidän parhaimpana noista Maladjustedin jälkeisistä levyistä) tasolle.

Tämän hankin minäkin. Levyn avaava Something is squeezing my skull nosti loppulevyn odotukset todella korkealle. Erittäin rätväkkä meno ja lauluraita poikkeuksellisen hyvän kuuloista. Parin kuuntelun jälkeen samalle tasolle ei kumminkaan nousta. Single-biisi menee itselläni korvasta sisään ja toisesta ulos puolihuomaamatta. Koko levyä sävyttää kuitenkin jo ensimmäisellä kappaleella esiintynyt vahva soitto. Soolo-Morrisseyn levyt ovat olleet hyvin lauluvetoisia, mies laulaa ja taustalla joku porukka soittaa jotakin. Nyt on bändi vahvemmin takana kaikissa biiseissä, joten kappaleetkin kuulostavat kokonaisemmilta. Bändi on nostettu levyn sisäkanteenkin mukaan. Hyvä suunta. Levyn kansikin hienompi kuin koskaan.

[Fantsu]

Sinkku oli mun mieleen ensimmäisestä kuuntelusta alkaen, mutta tykkään kyllä muustakin levystä - enemmän alkupuoliskosta tosin. Tämmöinen rempseä bändimeininki on erittäin mieluista kuultavaa. On tuota tullut kuunneltua jo vähän enemmänkin kuin laki sallii...

[LazyBastard]

Samainen Morrissey tipahti postista tännekin. Hyvät puolet ja ongelmat ovat samat kuin aikaisemminkin. Laulu ja sanoitukset loistavat, biisimateriaali on parhaimmillaan hyvää, mutta liian suurelta osin liian keskinkertaista. Hyvä levy silti, tykkäsin enemmän kuin edellisestä.

Toinen kotiin ilmestynyt levy oli entisen Pixies-miehen Charles Thompsonin, aka Black Francisin, aka Frank Blackin ja vaimonsa bändin Grand Duchyn levy Petits Fours. Täytyy kyllä sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt. Vaikkei levy ihan täyden kympin arvoinen ole, niin siltä löytyy erinomaisia ja hauskoja kappaleita. Pixiesin erinomaiseen bassotyyliin palaamisen lisäksi Black Francisin ääni taipuu nykyään todella monenlaiseen laulutyyliin. Nykyisen tusinapostpopin aikoina on ilahduttavaa kuulla aitoa asiaa ja selkeää musiikinteon riemua.

[Fantsu]

Kävin palloilemassa Sittarissa ja ostin tuplapaketin Suedea kympillä. Levyt Suede ja Dog Man Star. Noita en ole aiemmin edes kuullut, muutamaa singulaaria lukuunottamatta. Sitten onkin kaikki viisi hyllyssä.

[Gaffa]

Näiden hankkimisesta on jo kulunut vähän aikaa, mutta raportoinpa silti.
Regina - Puutarhatrilogia


Paras levy, jota olen pitkään aikaan kuullut. Ihania biisejä ja ihanista ihanin Iisa laulamassa.

Calvin Harris - I Created Disco


No jaa, tämä taas ei ole niin tajunnanräjäyttävä, vaikka ihan hyvää elektropoppia paikoittain onkin. Joku tässä vaan tökkii.

[SisterRay]

Cats on Firen Our Temperance Movement on yhtyeen kovasti odotettu kakkosalbumi. Parin vuoden takainen The Province Complains yllätti melkeinpä puun takaa, ja on sittemmin omassa asteikossa noussut melkeinpä parhaimpien suomalaisten poplevyjen joukkoon. Tällä kertaa yllätystekijää ei enää ollut, ja niinpä Our Temperance Movement ei samalla tavalla heti tempaissut mukaansa. Kuuntelukertojen myötä levy on kuitenkin auennut paremmin, ja täynnä kaunista heleiden kitaroiden vetämää indiepoppia se on tämäkin. Kitaroiden soundimaailmassa on kaikuja 50-luvulta sekä Feltistä. Levy on temmoltaan ehkä pikkaisen edeltäjäänsä rauhallisempi. Levyä tulee pyöriteltyä useamman kerran putkeen, ja tykkäilen kyllä kovasti.

[Sippura]

Mitä Morrisseyllä on oikeassa kädessä ja vauvalla otsassa? Jotain hilettä?