Viimeksi ostamasi levy

[Galileo]

Mitä Morrisseyllä on oikeassa kädessä ja vauvalla otsassa? Jotain hilettä?

Vauvalla on otsassa kimalleperhonen. Morrisseyllä kimallemittarimato. Tämä tietenkin symboloi sitä, että lapsi on Mozzerin käsitöiden hedelmä, johon viittaa myös levyn nimi, kieltäytymisen vuodet. :tulkinta:

[Sippura]

Ilmeisesti kieltäytyminen on siis jossain vaiheessa päättynyt kun
kerran tuloksena on vauva

[Suvi]

Päivitelläänpäs taas ihan huvikseen:


Jet - Get Born

Australialaista (retro)rokkia. Yllätyin, miten hyvä levy tämä loppujen lopuksi onkaan. Muistan kun olin vähän kyllästynyt siihen, kun näitä tällaisia bändejä tuntui tunkevan joka tuutista levyn julkaisuaikoihin. (Tämä on siis vuodelta 2003.) Ja "näillä tällaisilla" bändeillä tarkoitan siis niitä, jotka tuntuivat kopioivan vanhoja bändejä, ja joilla ei tuntunut olevan mitään omaa. Siis tämän takia en hankkinut tätä levyä aikaisemmin, vaikka pidin kovasti Are You Gonna Be My Girl -biisistä. Mutta niinhän se vaan on, että rockmusiikki on koko sen historian ajan ollut kopioimista (tms. ) ja hyvä biisi on aina hyvä biisi. Ja niitähän tältä levyltä löytyy. Kannatti ostaa!


Bob Marley & The Wailers - Catch a Fire ja Natty Dread

Bob. Muutenkin tekisi mieli kuunnella enemmänkin vanhempaa reggaeta, miksei ska-musiikkiakin. (Siis muutakin kuin Bobia.) Vielä en tosin tiedä, mistä aloittaa.

[Suvi]

Ups, tärkein meinasi unohtua.

Tällaisenkin olen ostanut:


Bruce Springsteen - We Shall Overcome: The Seeger Sessions

[Sippura]

Uutta, mutta tuttua Kotiteollisuutta. Mä olen reilusti eri mieltä kuin luke-
mani kielteiset arvostelut ja myönnän tykkääväni tästä. Vähän nimibiisin
pippeli-kohta tökkii vastaan (no pun intended), mutta Lemminkäisen lau-
lussa on aika herttaiset sanat

Ja ensi viikolla keikalle

[Nugat]

Sippura:

Ostin Ukonhaudan jo alkuviikosta, mutta pitäisi saada ladattua se soittimeen että ehtisi kuuntelemaan.

[SisterRay]

The Boy Least Likely To - The Law of The Playground. The Boy jne. pääsi muutaman vuoden takaisella debyyttialbumillaan yllättämään iloisesti. Naivistisesti ja iloisen surullisesti tai surullisen iloisesti aikustumista kadotetun lapsen silmin tarkastellut The Best Party Ever oli hieno levy, jolla tyyli ja sisältö paiskasivat kättä onnistuneesti. Yhtyeen toinen The Law of The Playground jatkaa samoilla linjoilla, muttei yllä kumminkaan lähellekkään ekan levyn tasoa. Ehkä siltä puuttuu samanlainen punainen lanka kuin debyytiltä, levy tuntuu kokoelmalta variaatioita samasta kappaleesta. Parhaimmillaan toimii kyllä, mutta ei tätä kovin montaa kertaa kokonaisena albumina mielellään kuuntele. On se silti katkeransuloisen iloista ja leikkisää, ja menee alkuillasta hyvin aloitellessa pieninä osasina, mutta...

The Decemberists - The Hazards of Love onkin sitten jotain ihan muuta. Jo aiemmilla levyillä on ollut havaittavissa lievää taipumusta pidempien draamallisten kaarien rakenteluun ja moniosaisiin, pitkiin teoksiin. The Tain EP on viisitoistaminuuttinen tarina, ja viimeisin The Crane Wife sisälsi nimikappaleen kolmiosaisena kertomuksena. Uusin Hazards of Love onkin sitten jo jonkinlaista folkrockoopperaa. Esikuvana toimii The Whon Tommy, Pink Floydin The Wall, ja muutenkin liikutaan aika 70-lukulaisen progressiivisissa tunnelmissa. Tarina kertoo metsänkunigattaren adoptoiman, muotoaan muuttavan William pojan ja tämän Margaret rakastetun kamppailusta kohtaloa, anoppeja ja luonnonvoimia vastaan. Mukana on Colin Meloylle tyypilliseen tapaan kovin rankkaakin menoa, kuten lastenmurhaa, kuolemaa ja raiskaamista. Sanoitukset ovat Decemberistsille tyypillistä hieman arkaaista runollista menoa, tyyliin "the prettiest whistles won't wrestle the thistles undone" tai "Thou unconsolable daughter said the sister / When will thou trouble the water in the cistern / And what irascible blackguard is a father?".

Musiikillisesti albumi liikkuu folkin, rockin, folk-rockin ja ajoittaisen progerevittelyn sekä metalliriffittelyn parissa. Parhaimmillaan albumi toimii silloin, kun kaikki osaset saavat oman paikkansa. Ainoastaan riffirevittely tuntuu välillä olevan vähän väärällä levyllä, vaikkei häiritsevän paljon sekään. Lauluosuuksista vastaa pääasiassa Meloy, vaikka vierailevia vokalistejakin on esiintymässä tarinan eri henkilöinä. Näistä etenkin Margaretin osuudet laulava Becky Stark on varsin mainio. Tarinan henkilöillä on rockoopperatyyliin omat tunnistettavat musiikilliset teemansa, jotka toistuvat levyn läpi. 17-raitainen konseptialbumi on melkoinen pala haukattavaksi, ja vaatii tulla kuulluksi kokonaisuutena, mutta kyllä levyltä löytyy nopealla kuuntelulla ne kirkkaimmat kohdat melkoisen helposti: The Wanting Comes In Waves / Repaid, jolla William vaatii ottoäidiltään lupaa mennä seikkailemaan ihmisten maailmaan, levyn folkahtavin kappale Annan Water, jossa anellaan joelta lupaa päästä yli rakkaan luokse ja ilkeä ja ruma The Rake's Song, jossa vastuuton poikamies menee naimisiin, on onnensa kukkuloilla kunnes vaimo alkaakin pyöräytellä lapsia, kuolee sitten onneksi neljännen synnytyksen myötä, ja vapautta kaipaava miekkonen sitten tappaa loputkin lapsensa. Just niin. Ei varmasti ihan jokaisen albumi, eikä ihan tasainen laadultaan. Arvosteluissa tullaan varmasti olemaan kovin ristiriitaisia ja kriittisiä, mut omalle kohdalle kolahtaa kyllä kovinkin.

[Pascal Lemoix]

Tämä ei yllätä ketään: PMMP: Veden varaan. Heti/vasta julkaisupäivänä. Pitää olla eksakti.

Slovarivoittoinen, erilainen PMMP-albumi. Albumein PMMP-albumi tähän asti.

[marenkienkeli]

Ei hemmetti. Tänään onkin keskiviikko eikä tiistai. No, täytyy ostaa se sitten huomenna.

[Triple H]

Kotiteollisuus - Ukonhauta
Heti alkuun nimikkobiisi lähtee käyntiin kuin jyrä. Eikä häiritse pippelit sun muut.
Saattaa olla jopa Kotiteollisuuden paras levy. Hynynen on hieno biisintekijä.
Ainut pieni miinus on se, ettei tällä levyllä ole omaa Valtakunta tai Kuningas mammona -biisiä. Tosin niin ei ollut Iänkaikkisella tai seiskallakaan.
Silti uskallan tuikata täydet pisteet.
Hieno levy, hieno bändi, hienoa. Jopa ihanaa.

[marenkienkeli]

Vihdoinkin ne ovat levyhyllyssäni: PMMP:n Veden varaan ja Eleanoora Rosenholmin Vainajan muotokuva. PMMP pyörii nyt levysoittimessa. Hyvältä kuulostaa.

[SisterRay]

Tämän hankin minäkin. Levyn avaava Something is squeezing my skull nosti loppulevyn odotukset todella korkealle. Erittäin rätväkkä meno ja lauluraita poikkeuksellisen hyvän kuuloista. Parin kuuntelun jälkeen samalle tasolle ei kumminkaan nousta. Single-biisi menee itselläni korvasta sisään ja toisesta ulos puolihuomaamatta. Koko levyä sävyttää kuitenkin jo ensimmäisellä kappaleella esiintynyt vahva soitto. Soolo-Morrisseyn levyt ovat olleet hyvin lauluvetoisia, mies laulaa ja taustalla joku porukka soittaa jotakin. Nyt on bändi vahvemmin takana kaikissa biiseissä, joten kappaleetkin kuulostavat kokonaisemmilta. Bändi on nostettu levyn sisäkanteenkin mukaan. Hyvä suunta. Levyn kansikin hienompi kuin koskaan.

Niinhän siinä kävi, että pikkuhiljaa tälle lämpeni. Aina se vaan onnistuu ryömimään sydämeen. Ei vielä Ringleader of The Tormentorsin tasolle päästä, mutta aika samoissa You Are The Quarryn kanssa. Alkaa odotukset keikkaakin kohtaan hiljalleen nousta, kun tein netissä pyörineiden settilistojen avulla kokoelmalevyn.

Kaikkien enteiden mukaan Smiths-biiseistä olisi keikalla tulossa Ask, How Soon Is Now? ja This Charming Man, jotka kaikki kyllä rokkaa, mutta ovat vaan vähän varmoja vetoja, ja Death of A Disco Dancer sekä I Keep Mine Hidden

Muoks: Ja toivottavasti jotain variaatiota on Helsingin ja Tampereen välillä, kun joillain keikoilla on soinut Vauxhall and I:lta Billy Budd ja joillain Why Don't You Find Out For Yourself, jotka molemmat olisi mahtava kuulla.

[Sippura]

Samuli Putro: Elämä on juhla. Tähän pitää tutustua vielä rauhassa ja huolella.
Kun on kerran ihastunut Putron teksteihin, niin tällä levyllä ei voi mennä metsään.
Rauhallista menoa ja putromaista riimittelyä, tykkään.



PMMP: Veden varaan. Tähän en ole ennättänyt vielä kovinkaan paljoa tutustua, Vii-
meistä valitusvirttä huudatin eilen mutta loppulevy vaatii Putron tapaan rauhallisen
tutustumisen.


Niin, ja päädyin nyt sitten ostamaan nämä iTunesista, kaikista kuuntelurajoituksista
huolimatta.

[Fantsu]

"Kuvia" kuulostaa melkoisesti Arcade Firelta. Mikä on vain hyvä asia.

[tiipetti]

Ja sitten jotain muuta kuin Paulaa ja Miraa:

,, &

Jokunen viikko sitten istuksin poikien kanssa baarissa sihijuomia siemaillen, ja jossain vaiheessa tuopposta eräs
kaksilahkeinen keksi udella pöydän ääressä nuokkujilta kaikkien aikojen parhaiden leffojen top femmaa. Omalla
listausvuorollani luettelin Forrest Gumpit, Tähtien Sodat, Chaplinit ja kumppanit, mutta viidettä en meinannut
keksiä millään. Olinkin jo tyrkyttämässä listalle Tahratonta mieltä, kunnes napsahti: Spinal Tap! Jo samaisena
yönä elokuva piti tarkistaa uudemman kerran ja kyllä, leffa kuuluu ehdottomasti top vitoseen. Samaan syssyyn
lähti Spinal Tapin ääninauhakin tilaukseen. Kyllä nyt kelpaa rokata.

..You're sweet but you're just four feet
And you still got your baby teeth
You're too young and I'm too well hung
But tonight I'm gonna rock ya (Tonight I'm gonna rock ya)
Yeah, tonight I'm gonna rock ya (Tonight I'm gonna rock ya)
Tonight, whoa yeah!


Tavaramarkkinoiden Lievää kostoa olin ehtinyt lainailla kirjastosta enemmän kuin ahkerasti, joten kun läpyskä
sattui tassuun erään marketin alelaarista, piti siirtyä harrastamaan jonottamista kassan suunnalle. Ja on tämä kelpo levy,
vaikka eukkobändeistä en muuten pahemmin perustakaan, etenkään kotimaisista. Lievä kosto on kuitenkin sopivan rosoinen ja
vimmainen, kaunistelematon tyyliin, jonka minäkin ymmärrän. Kevät-hitti soitettiin puhki jo lapsuuteni radioasemilla, eikä
se laahaustahdillaan meinaa muutenkaan sopia levyn rivakkaan maailmaan. Omaan korvaani parhaimpina sivalluksina soivat
Kaduttaa, Mikko? sekä Selitä hani, joista jälkimmäistä voisi joskus pyöritellä vaikka livenä levylautasellakin. Sitten, kun
tekee taas mieli nillittää.

Aika monta vuotta musiikkia tehneiden ja toisinaan siinä onnistuneidenkin Pet Shop Boysien uusi levy, Yes, taisi ilmestyä
ilman sen suurempaa mediakohua. Tavallisesti vaatimattomuus ja kylmä kahvi kai kaunistaisivat, mutta jees-levyn on
turha suunnata karjamarkkinoille palkintoja havittelemaan. Harmittavan laimea tekele tämä on, vaikka Neil Tennantilla
onkin maailman loistavin popääni. Onneksi fanius ei ole kiinni yhdestä huonosta levystä, ja nyt täällä Itä-Suomessa kytätäänkin,
missä ja milloin Pet Shop Boysien Suomen kesäkeikka toteutuu.

Joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen Starsailor nousi kuin tuhkasta musiikkimedioiden lempilapseksi. Lähes yhtä nopeasti se
myös raaputettiin takaisin uunin pohjalle muiden tuhkien joukkoon. Yhtye ei ollut tarpeeksi muodikas musiikkitoimittajille, ja kaiken
lisäksi starsailorit olivat tosikoita ja liian ujoja nauttiakseen kaikesta hypetyksestä.
All The Plans -levyn julkaisun lähestyessä hämmennyinkin, kun kotimainen Rumba-lehti mainosti kannessaan Starsailorin haastattelua.
Ehdin jo pelästyä, että bändistä olisi taas tullut muodikas, mutta pelkoni oli turha. Lehden haastattelu kertoi enimmäkseen
jutun kirjoittaneesta toimittajasta, vaikka siihen olikin haastateltu yhtyeen muusikkoa, rumpalia muistaakseni. Mutta ei se haitanna,
Rumban "nokkelan" ivallisesta tyylistä osasin arvata, että Starsailorin uutukainen on levy miun makkuun. Ja niin se onkin. Tell me it's
not over -sinkkulohkaisun ohella parhautta ovat ainakin Boy in waiting sekä The Thames, mutta löytyypä loppupuolelta sellainenkin
timantti kuin Hurts too much. Sydän on taas epämuodikkaasti vereslihalla ja rakkaus karkuteillä, toimii!

[Wiggin]

Duffy - Rockferry

Ensin diggailin ääntä ja sitten se olikin menoa... Mercyhän oli se joka jauhoi radiossa ja musiikkikanavilla. Siinä vaiheessa ei vielä raksuttanut, mutta sitten kuulin vahingossa pätkän Rockferryä ja Warwick Avenueta ja sitten pitikin kaivella lisää. Oikein mukavaa ja rauhallista retroilua. Useasti on tullut pistettyä levy pyörimään töiden lomassa. Mikään pankin räjäyttävä spektaakkeli levy ei ollut ja välistä saisi antautua vähän rauhallisempaan soulahtamiseen ilman välillä hieman yli menevää äänellä kikkailua. Mutta tuntuu kypsyvän joka kuuntelukerralla.

Onneksi en ole saastuttanut itseäni millään Viinitalon Amyllä, niin eipähän tule turhaan vertailtua.

Duffy

[Suvi]

En ole näitä vielä ehtinyt pahemmin kuuntelemaan, mutta päivitelläänpäs:







Että näin.

[dena]

Hurahdin uudelleenn älppäreihin ja pistin lisät sileeks.

By the End of Tonight - A Tribute to Tigers
By the End of Tonight/Tera Melos - Complex Full of Phantoms
Explosions In the Sky - The Earth Is Not a Cold Dead Place
Mono - You Are There
Mono - One Step More and You Die/New York Soundtrack (re-issue)
Mono/Worlds End Girlfriend - Palmless Prayer/Mass Murder Refrain
Detwiije - Would You Rather Be Followed by Forty Ducks for the Rest of Your Life
Time to Burn - Island
Omega Massif - Geisterstadt
Maserati - Inventions for the New Season
Aussitôt Mort - Montuenga
If These Trees Could Talk - S/T

Ja muutama cd:kin on tulossa.

Foxhole - We the Wintering Tree
From Monument to Masses - On Little Known Frequencies
Tunturia - Maps
Sleeping In Gethsemane - Burrows
Amen Ra - Mass II, Mass III ja Mass IV
Kidcrash - Jokes
Joy Wants Eternity - Must You Smash Your Ears Before You Learn To Listen With Your Eyes
Vessels - White Fields and Open Devices
We All Inherit The Moon/The Ascent of Everest - Split

Ja pre-orderina

Isis - Wavering Radiant
And So I Watch You from Afar - S/T
Gifts from Enola

Kaikki ei oo samaan aikaan ostettu mut melkein kuitenkin.. Joissain vaan kestää kauemmin kun tulevat ympäri palloa. Ja kyllä, käytän aivan liikaa rahaa levyihin

[SisterRay]

Jonkinlaisena "Belle & Sebastian tyttövokaaleilla" -bändinä tunnetuksi tullut Camera Obscura on nyt neljännen albuminsa myötä viimeistään osoittanut kyynisimmillekin kuulijoille, että yhtyeeltä löytyy aivan oma soundinsa ja luonteensa. Jo edellinen Let's Get Out of This Country -albumi soi kauniimmin kuin B&S pitkään aikaan, ja uuden My Maudlin Career lätyn myötä meininki vaan paranee. Vokalisti/lyyrikko Tracyann Campbell on kovassa iskussa, ja yhtyyen melodinen ja pehmeä poppis soi viuluineen ja helmeilevine kitaroineen kovinkin kauniisti. Tällä levyllä ollaan meikäläisen vuoden levyt -listalla kyllä vahvoilla.

[Emeritus]

Kusti polki ja toi levyn:



Karl Sanders - Saurian Exorcisms

Saurian Mediationsin linjoilla mennään, ja kuulostaa parin kuuntelun perusteella vaikuttaa oikein pätevältä tunnelmapläjäykseltä.
Pieni harmi kun en sitten ollenkaan huomannut Sandersin MySpace-sivulla ilmoa että Newburycomicsilta olisi saanut limited edition -painosta signeeratulla kansilehdykällä, ja vain taalan kalliimmalla kuin suoraan The End Recordilta.

[Suvi]

Ostin jokusen aikaa sitten Tauno Palon Tunteiden palo - 100-vuotisjuhlajulkaisun. Rakastan erityisesti DVD:tä, joka tässä on "bonuksena". Siinähän on siis kaksi puolen tunnin Ikimuistoinen -sarjan jaksoa, jossa on "parhaita paloja" pääosin kotimaisten leffojen musiikkiesityksistä. On tämä muutenkin hyvä.

[Fantsu]

Häviää kyllä edelliselle levylle, vaikka ei sekään erityisen hyvä ollut. Tästä uusimmasta on ollut vaikea löytää suosikkeja. Yleensä suosikki on noussut jo parilla kuuntelulla. Lattea saavutus.

[SisterRay]

Depeche Mode - Sounds of The Universe

Häviää kyllä edelliselle levylle, vaikka ei sekään erityisen hyvä ollut. Tästä uusimmasta on ollut vaikea löytää suosikkeja. Yleensä suosikki on noussut jo parilla kuuntelulla. Lattea saavutus.

Saman hankin, ja aika samanlaiset ovat aatokset, vaikkakin edellinen Playing The Angel onkin paras DM levy sitten Songs of Faith and Devotionin. Tämän kuuntelu jäi vähän kesken, kun ei jaksanut koko albumia kiinnostaa. Taitaa mennä hyllyyn pitämään kokoelman kasassa, eipä paljon muuta.

Arvi Kemppi - Inkerinsuomalaisisia lauluja on nimensä mukaisesti inkerinsuomalaisia kansanlauluja nyt jo edesmenneen Arvi Kempin esittämänä. Ja pontevasti ne laulut rullaavat. Taustat on sovitettu hienovaraisesti, eikä niiden modernius hyppää samalla tavalla korville kuin vaikkapa Pekka Strengin Unen maa -sovituksissa. Kappale suomalaista kulttuuriperintöä, joka onneksi saatiin talteen ennen kuin laulajat menivät muille maille.

[lumikukka]

Posteljooni oli viime viikolla tiputtanut postilaatikkooni seuraavat levyt:


Teharit onkin ollut viime päivät tehosoitossa automatkoilla.

[tiipetti]

Suuntasin kirpputorille etsimään kesähousuja. Löysinkin kesälevyn.



Tässä kohtaa on pakko kiitellä spaissareistaan eurolla luopunutta: levy on kansiaan myöten kuin
uusi, ei yhtään naarmua tahi rasvasormitahraa ja kaiken lisäksi myös lyriikat ovat tallessa. Tanssahtelen
toppahousuissani kohti auringonlaskua.

Jee.