forde.munfoorumi.com

Ismo Alanko se on mainio musiikintekijä. Yksi Suomen parhaista. En ole "kerennyt" vielä tutustua tähän "Teholla" -juttuun kunnolla eli esim. levyä ei ole hallussani. Singlekappaleen videon olen nähnyt, mutta en aivan räjähtänyt. Ja sitten olivat Ankassa keikalla viime kesänä.

Mutta erityisesti olisi kiva lukea muiden kommentteja Taiteilijaelämää-DVD:stä, joka kattaa Ismon "soolouran". Siis Post Sielun veljet. Onhan Säätiökin sinänsä bändi, mutta se on sivuseikka.

Kyseisessä DVD:ssä on vaikka mitä. "Kun Suomi putos puusta" esitetään livenä teatteriolosuhteissa, mikä on huikeaa. Lisäksi kappaleeseen "Pornografiaa" on erittäin osuva video. Tiedättehän kappaleen:

"Mä vihaan kaksoisleukoja,
joista kasvaa kaksinaamaisia
Ohari-Olleja.
En päästä sikaa pöytääni.
En syömään enkä paistiksi.

Ja ne kaikki on niin saatanan soreja.
Ne ymmärtää.
Mut oikeesti ne haluu vetää lämpimässä encoreja
Ja kähmiä, kahmia
ja kouria jotain vitun Poreja
ja Turkuja, Raumoja.
Olen täynnä traumoja,
kun sielutonna harhailla
järkikullan jättömailla saan."


Saman levyn "Rakkautta ja hölynpölyä" kuullaan live-versiona:

"Älyä vaatii jokainen juntti, älyä urheiluun
Älyä kiljuu jokainen pelle, älyä kulttuuriin
Älyä vaatii petetty kansa, älyä ämpäriin
Älyä kiljuu jokainen kaula, vaan mitä ne tarvitsee

Leipää, rakkautta ja silkkaa hölynpölyä
rakkautta ja silkkaa sekopäistä hölynpölyä"

---

Ja nerokas:

"Sädehtiä sun täytyy sädehtiä
sun täytyy olla ylisopusuhtainen
ja vielä älykäs
Ja kadehtia sun täytyy kadehtia
se saa sut humaltumaan onnesta
ja omistamaan elämän
Ja omistaa sun täytyy
kaikki lähimmäisesi
ja kesäloma pyhittää
sun hyvän omaisuutesi
mut sekään ei voi poistaa sun pelkoasi
sä saat aivojesi täydeltä
älykästä mölyä
sä tarvitset rakkautta ja hölynpölyä"


Näitä sanoja on tullut maisteltua aika ahkerasti. "Ylisopusuhtainen"... heh, melkoista nerokkuutta.

Lisäksi esimerkiksi live-veto Jyrki I&I:ssä kappaleella "Totuus vai tequila" on niin kova, että itku meinaa tulla:

"Perikunta näki kuinka vainaja herää, kerää pois koko perinnön,
perikunta näki kuinka vainaja herää, kerää pois koko perinnön
mitä se äijä? mitä se äijä? mitä se äijä?

joku jalka vainajalta saattoi puuttua, luuttua ukkeli soitteli vaan,
joku jalka vainajalta saattoi puuttua, luuttua ukkeli soitteli vaan
kuolema korjaa elämän virheet, teet mitä teet

totuus vai tequila, saat vapaasti valita
kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa
totuus vai tequila, saat vapaasti valita
kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa

suku puki surupuvut, väärät häät, päät kääntyvät katsomaan,
suku puki surupuvut, väärät häät, päät kääntyvät katsomaan
mitä se poika? mitä se poika? mitä se poika?"

Pascal Lemoix kirjoitti:Ismo Alanko se on mainio musiikintekijä. Yksi Suomen parhaista. En ole "kerennyt" vielä tutustua tähän "Teholla" -juttuun kunnolla eli esim. levyä ei ole hallussani.

Suosittelen tutustumista Blanco Spiritualsiin lämpimimmin. Mua on kyllä sykähdyttänyt, varsinkin kun kaksi edellistä levyä, mitä Alanko säätiöineen julkaisi, olivat enintään keskinkertaisia. En kyllä saanut Ruuhkaisesta taivaasta kerrassaan mitään irti, Minä ja Pojat-julkaisusta sentään vähän. Mutta, tämä uusin Teholla-viritelmä on kyllä kantanut hedelmää. Tuohon DVD-asiaan, mitä varsinaisesti tiedustelit, mulla ei valitettavasti ole mitään sanottavaa, koska en sitä omista (vielä) .

Ismo Alankoa on tullut koko elämä kuunneltua enempi tai vähempi. Tai jos tarkaan sanotaan niin tasaisesti aina vähän sillointällöin. Jostain syystä sitä tulee kuunneltua jotain bändiä pari kuukautta putkeen, eikä sitten mitään muuta, mutta Alangon kanssa en ole koskaa niin tehnyt.
Pienenä tuli kasetille nauhoiteltua paljon biisejä, mutta ensimmäinen cd:ni olikin vasta Taiteilijaelämää, jonka ostin sen ilmestyessä. Suunnitteilla on ollut, että olisi kiva kerätä kaikki albumit, mutta sitten on keksinyt muuta ostettavaa ja kuluuhan se raha muutenkin. Veljeni on myös Alangosta innostunut, joten häneltä olen sitten lainannut ja pistännyt koneelle itseni iloksi.
Pidän kaikista Alangon rytmityhmistä, Hassisen kone, Sielun veljet ja Ismo Aanko säätiö. En osaa ainakaan sanoa mitään noista parhaimmaksi tai huonoimmaksi.

Taitelijaelämä DVD. Se täytyy kirjata DVD-hankinta-listaan.

Teemalta tuli eräs ilta festarimuistelo... provinssirockista? No kuitenkin, siinä näytettii Sielun veljiä esiintymässä 80-luvulta ja voi luoja kuinka Alanko oli laiha silloin! Ei se tänäpäivänäkään mikään tukeva ole, mutta kuitenkin. XD Ohjelmassa taidettiinkin mainita, että kyseinen pätkä löytyy tuolta DVD:tä?

Itsellä Alankoon perehtyminen on keskittynyt vain Hassiseen Koneseen.

Vuonna -99 City-lehti
43 toimittajaa valitsi historian tärkeimmät suomalaiset popyhtyeet ja -artistit päättyvän vuosituhannen kunniaksi.
Tilastofakta: jos tässä äänestyksessä olisi kustakin paperista valittu paras noteeraus kolmikosta Hassisen Kone -
Sielun Veljet - Ismo Alanko, yhdistelmä olisi voittanut koko äänestyksen.

Nerokkaimpia tempauksia Alangolta/Hassisen koneelta oli taiteellinen vittuilu ylen toimittajille Dahlgren & Tempakalle.
Joululaulussa "On jouluyö, nyt laulaa saa" on kaunis sävelmä mutta sanat on perinteisestä poikkeavat,
suunnattu näille kukkahattu tädeille.

Onko Pascal tutustunut "Rakkaus on kova sana" - kirjaan ?

Walker kirjoitti:
Onko Pascal tutustunut "Rakkaus on kova sana" - kirjaan ?

"Rakkaus on ruma sana" löytyy hyllystä, jos sitä tarkoitit. On erittäin tarpeellinen teos ainakin livelevyä "Sielun veljet" ajatellen, koska ne tekstit ovat aika hyviä, vaikkei niistä kuunneltuna tahdo saada mitään tolkkua. Ennen vanhaan nauhoitettiin kyseiseltä LP:ltä kasetille ja kelattiin sitä kasettia 500-600 kertaa, kun otettiin sanoja ylös. Asiaa vaikeutti se, että LP-levy oli mallia hyppivä ja sen äänityshän on sössitty jo alun perinkin melko huolella.

Nugat kirjoitti: "Teemalta tuli eräs ilta festarimuistelo... provinssirockista? No kuitenkin, siinä näytettii Sielun veljiä esiintymässä 80-luvulta ja voi luoja kuinka Alanko oli laiha silloin!"

Olen nähnyt tuon myös ja ihmettelin samaa. Aika kevyellä jalalla oli mies liikkeellä :) Repi kukat lavan etureunasta... DVD:llä tuota tuskin on, kun se on vielä Sielun veljiä.

Sielun veljistä mulla on kaksi videotaltiointia. Toinen on Moskovassa taltioitu "Moscowitches", jossa ystävälliset neuvostoliittolaiset lyövät vikan kappaleen ajaksi täyden valaistuksen päälle. Varmaan katsoivat kellosta, että show'n piti loppua nyt, valot päälle. No sehän on ihan naurettavan näköistä, kun valot kuitenkin aika iso osa show'ta ovat. Lopuksi kamera juo kuoharia.

Toinen video on jotakuinkin "Dokumentti Sielun veljien maallisesta vaelluksesta". Se on ajoittain sekava, mutta on siinä kaikenlaista kivaakin. "Ihminen" kuullaan muistaakseni kokonaan.

oi Ismo on ihana. vaikka hävettää myöntää että mun Ismon tuotannon tuntemus on... hajanaista. hieman Siekkareita sieltä, Hassisen Konetta tuolta ja päälle vähän Säätiötä ja Tehoa.
mun ehottomat suosikit Ismolta on Irti ja Säätiön Pulu. kovasti fanitin niitä yläaste-ikäisenä joten jonkinlaista nostalgian patinaakin niissä on.

Pascal Lemoix kirjoitti:En ole "kerennyt" vielä tutustua tähän "Teholla" -juttuun kunnolla eli esim. levyä ei ole hallussani.

no joko nyt on tutustuttu?
jos ei niin minäkin patistan! ihan vain siksi että Blanco Spirituals on tosiaan mainio levy ja Teho Majamäki on ihana.
ja koska Räkäistä ja tarttuvaa on samperin hyvä biisi!


"paha päivä?
VITUT SIITÄ!
raskas päivä?
VITUT SIITÄ!
se ei riitä lannistamaan urhoollista soittajaa

aurinko paistaa ja hiekka on kuumaa
mä tarkenen ilman villapuseroa
ja mä laulan karkuun ajatuksiani
olen törkeän täynnä elämää"

Ismo Alanko on kyllä yksi niistä kaikkein rakkaimmista mullekin. Lyyrikko lähes vailla vertaa, eikä muusikkonakaan pekkaa pahempi. Löysin Taiteilijaelämää-levyn tässä eilen taas mp3-soittimeltani ja kyllähän se maistui niin hyvälle, että. Hirvittävän hienoa lyriikkaa, ja biiseissä sellaista tietynlaista epätoivoista -meininkiä, jota arvostan niin monella artistilla.

En nyt oikein tiedä mitä tänne pitäis aiheesta kirjoitella. Tein yläasteella äidinkielen lopputyöni Ismo Alangon rock-lyriikasta (kun olisi pitänyt tehdä jostain kirjasta). Sittemmin Ismo on ollut levylautasella ja keikka-aikatauluissani suht säännöllisesti niin kauan kuin on ikää riittänyt keikoillakäymiseen ja rahaa levyostoksiin. Silti, jostain syystä, on HK:n ja Siekkareitten levyt jääneet kauppaan kerta toisensa jälkeen. On niitä kyllä kuunneltu. Soolotuotanto taitaa olla hanskassa kokonaan, mutta Säätiön pari viimeistä levyä on jääneet kuuntelematta. Nämä Hallanvaaran jälkeiset levyt eivät oikein auenneet sinkkubiisien ja livevetojen perusteella - kuulostivat vähän leipääntyneeltä ja tylsältä kamalta.

Teholla-levyä vois taas kokeilla, kun vuoden takainen keikka oli tajuttoman hieno, ja Säätiöltä lempilevyni ovat nimenomaan Pulu ja Sisäinen solarium, joilla Teho Majamäen vaikutus kuuluu kyllä selvästi.

Ismon livekeikat ovat sitten ihan oma lukunsa. En tajua miten sitä energiaa riittää niin paljon. Siitäkin sataa pisteitä, että Ismo jaksaa sovittaa biisejään aina vaan uudelleen. Hallanvaara-kiertueelta näkemäni keikka on edelleen yksi elämäni parhaita, kevyesti Top5:ssä. Muistan sen edelleenkin aika elävästi, vaikka aikaa on jo vierähtänyt kohta se 5 vuotta. Hiljaisesta ja rauhallisesta Hallanvaara-fiiliksestä oli rukattu eläimellisiä roksovituksia ja meininki oli vähintäänkin hurmoksellinen ja meteli korviahuumaava.

Ja heitetäänpäs nyt sitten Foxytunesin allekirjoituslelulla tommonen aiheeseen liittyvä sigu, kun nyt sattuu sopiva fiilis, enkä ole sitä ennen käyttänyt. (Mainoksen sentään poistin )

----------------
Now playing: Ismo Alanko - Pelataanko shakkia vai?

lightlykilled kirjoitti: no joko nyt on tutustuttu?

Tänään ostin levyn

Ankkarock muistutti sopivasti ja siinä tuli tämän Blanco Spirituals -levyn biisejä muutama. Näin alkuun "Seitsemän päivää" kuulosti heti upealta. "Taivaan tulissa" meni kylmät väreet, kun tajusin, miksi se kuulostaa niin tutulta. Se TV-sarja

Jotenkin Ismon tekstit jaksavat aina tuottaa jonkinlaista tyydytystä: "Papit nauraa partaansa, kun munkit meditoi."

Toisin kun Lyyran mielestä, niin "Hallanvaaran jälkeiset levyt" ovat mielestäni hienoja. Parasta niissä on Timo Kämäräinen kitarassa, joka toimii minulle kuin tauti. Se soundi on vaan niin just eikä melkein. "Ruuhkaiselta taivaalta" ehdoton lempikappaleeni on "Liitto", jota en alkuun meinannut saada kuivin silmin kuunneltua, kun se vaan oli niin hyvä. Kyllä se siitä sittemmin on toki tasoittunut.

Se DVD on muuten edelleen pirun hyvä.

Pascal Lemoix kirjoitti:Toisin kun Lyyran mielestä, niin "Hallanvaaran jälkeiset levyt" ovat mielestäni hienoja.

Hmm, en siis ole niitä sinkkubiisejä enempää kuullut. Paitsi livenä kai muutaman kappaleen. Eikä tarkoituksena ollut teilata niitä laisinkaan (vaikka näköjään teilasinkin), en vain ole saanut aikaiseksi. Pitänee ehkä tutustua, jahka täältä joskus Suomeen palaan.

Timo Kämäräisen kitarointi uppoaa minuunkin, ainakin livenä. Hän teki juuri siitä Hallanvaara-kiertueen keikastakin niin ikimuistoisen.

Ismon musiikkiin olen tutustunut kymmenisen vuotta sitten ja siitä asti sitä ahkerasti kuunnellut. Mä olen täysin hurahtanut Ismo Alangon tuotantoon ja tämä uusin levy on kyllä mulle se yksi parhaista levyistä. Teholla -konserttejakin on nyt jo tullut nähtyä kolme kokonaista ja muutaman kappaleen verran vielä kesällä kaivarissa.

Lyriikat ovat todella hyviä ja nokkelia. Ja mäkin tykkään siitä, että Ismo jaksaa ahkeraan kappaleisiin tehdä uudenlaisia sovituksia.

Äh, en mä osaa sen syvällisemmin omaa innostustani tai Ismon tuotantoa analysoida, se nyt vain on musiikillisesti juuri se mun juttu

Kyllä etenkin Sielun Veljiä tuli aikanaan ahkerasti kuunneltua, Alangon soolotuotanto ei ole niin sykähdyttänyt. Sielun Veljissä kiehtoo sen vinksahtaneisuus ja omaperäisyys.

Suosikkilevy on nykyään oikeastaan Softwood Music, se on niin erilainen kuin muu tuotanto (jo pelkästään siksi, että on englanninkielinen), mutta silti sen tunnistaa selvästi Sielun Veljiksi.

Ismo on 50 v.

Ismo Alangon tuotanto on erittäin tärkeä osa omaa musiikillista tykkäyssektoria. Suhteellisen myöhään kuitenkin Ismon löysin, kun ostin tarjouksesta Taiteilijaelämää-levyn. Sittemmin on tullut tutuksi niin Hassisen koneen, Sielun veljien, Ismon soolona, Säätiön kuin Tehonkin kanssa tekemä tuotanto. Onhan Ismolla niin monia nerokkaita biisejä, että vaikea ruveta yksittäisi nostamaan esille, mutta itselle parhaiten kolahtavat Tällä tiellä, Elintaso, koko Kun Suomi putos puusta ja koko Hallanvaara-levy, Nuorena syntynyt, Kirsikainen hyvätyinen, Kosovo ja onhan niitä toki koko joukko monia muitakin. Nämä Teho Majamäenkin kanssa tehdyt ovat toimineet ja hienoa on se, miten Ismo pystyy aina uudistumaan säilyttäen kuitenkin omaperäisyytensä.

Livenä Ismo on maaginen ja miehen läsnäolo täydellistä. On mulla unelma-kappaleesta en ole levyllä välittänyt, mutta kerran kuulin sen livenä ja voi hitsi, kun oli kova. Senkin huomion olen Ismon keikoista tehnyt, että ikähaitari on hyvin lavea ja aina on yksi keski-ikäinen fani, jolla on keikalla liiankin hauskaa.

Jos joku ei nähnyt marraskuussa netin kautta esitettyä suoraa lähetystä Ismo Alangon ja Radion sinfoniaorkesterin konsertista, se tulee tänään Teemalta klo 20.35. Jostain hölmöstä syystä tosin kahdessa osassa, toinen osa viikon päästä.

Kannattaa katsoa, se oli tosi hieno.

Aloitin aamunkin jo kuuntelemalla Ismoa jostain syystä, vaikka en muistanut, että tämä tulee juuri tänään. Selvää kohtaloa.

Loppuvuodesta on ilmaantunut myös uusi kappale Harmaa on hyvä väri. Aika kiva.

Kiitos, että sanoit. En myöhästynyt kovin montaa minuuttia.

Tilasin Maailmanlopun sushibaarin nyt myös CD:nä, vaikka voin kuunnella sitä Spotifysta. Levy kuulostaa hyvältä ja Vuoden turhimman laulun videota olen näyttänyt oppilaillekin.

Musiikillisesti monipuolisempi kuin esim. Onnellisuus.

Harmaa on hyvä väri on varmaan Ismo Alangon uran pohjanoteeraus.

No eikä oo.

Se on jo parissa Spotify-kuuntelussa erottunut hauskasti massasta. Ja onhan siinä filosofiaa. (Harmaa erottuu massasta )

No minusta on. Täysin tasapaksu jollotus, josta ei jää mitään muuta mieleen kuin paradoksaalinen nimi.

Harmaa on hyvä väri on jotenkin tosi symppis kappale. Sitä on kiva kuunnella. On se toki erityylinen kuin jotkut Alangon uran huiput. Ja sanoitus on hauska järjenvastaisuudessaan.

Muutenkin tosiaan tämä uusin levy on monipuolisempi ja sikäli mielenkiintoisempi kuin pari edellistä.

On sen verran houkuttelevan avoimesti otsikoitu ketju, että mun on ihan pakko tulla tänne hehkuttamaan Ilkkaa! Petrin ja Sadun klassisia levytyksiä en kuitenkaan tunne.

Neljän Ruusun nerokkuus avautui minulle kunnolla viime vuonna (liittymättä Vain elämään). Sitä on tullut pitkään vierastettua koska 4R ja sen jälkeinen suomenkielinen tuotanto on aikalailla tahrannut yhtyeen menneet menestykset (paitsi että Katkera kuu on ehdoton keijoklassikkoalbumi!). Löyhän trilogian muodostaneet levyt Hyvää yötä Bangkok (1990), Haloo (1992) ja Pop-uskonto (1993) kuitenkin ovat melkoisia mestariteoksia, jotka toivat suomalaiseen rock-musiikkiin rohkeasti uusia elementtejä: elektronisia soundeja, skrätsäystä, Madchester-groovea ja bonomaisen överisti esiintyvän ja pukeutuvan poptähden. Kieltämättä Ilkan soolotuotanto (Ilkka Alanko Orchestran swing-levy Ruusuja ja synapop-levy Elektra) ovat paljon kiinnostavampia kuin mikään mitä hänen bändinsä on tehnyt lähes 20 vuoteen.

Sattumoisin myös suosikkilevyni Ismolta on vuodelta 1993. Jäätyneitä lauluja oli yhdessä Pop-uskonnon kanssa tuon vuoden parhaiten ja rohkeimmin elektronisia suomalaisia pop/rock-levyjä. Ismon levyn soundit eivät ole tosin vanhenneet läheskään yhtä arvokkaasti kuin Ruusujen. Toinen varhainen suosikkini oli Irti (1996), jolla oli myös kivasti surisevia syntikoita. Noista kahdesta levystä aloitin tutustumiseni Ismon musiikkiin, Sisäinen solarium (2000) oli seuraava suosikki. Tykkään Ismosta eniten silloin kun hän kokeilee rohkeasti epätyypillisillä soundeilla. Sielun Veljetkin oli siis kova bändi. Se Ismon suoraviivaisempi tuotanto ei kauheasti säväytä, Maailmanlopun sushibaarillakin minua säväytti lähinnä se avausraita Tukahdutettu tango. Vuoden turhimmalla laululla oli kyllä hieno video. Naapurin saunareissu ja nimikkobiisi taas ovat teksteinä hyviä, mutta Vanha nuori ja Kahdeksantoista aina aika hyvin onnistuivat kumoamaan niiden tyylikkyyden. Ne kuulostavat lähinnä siltä että Ismo yrittää parodioida pikkuveljensä lauluja ikuisesta keski-iän kriisistä.