forde.munfoorumi.com

Olin kauan aikaa ehdottomasti kaikkea musiikin piratismia vastaan. Nyt moraalini on selkeästi alkanut rakoilla. Olen kauan aikaa metsästänyt Joni Mitchellin levyjä. Naisella on levytyksiä rapiat 40, eikä kaikkeen ole riittänyt rahat. Löysin netistä levyn, jota olin kauan katsellut kaupoista, ja latasin sen. Verukkeena sanoin itselleni, että ostan kyllä levyn jossain vaiheessa, kun on rahaa.

MySpacen ja Last.fm:n kautta olen tutustunut todella moneen artistiin, joihin en olisi varmasti törmännyt ilman nettiä. Netti on siis avittanut selkästi musiikin löytämistä. Mutta samalla tulee ongelma. Bändejä ja artisteja joista tykkää, alkaa olla niin paljon, ettei talous riitä mitenkään niiden kaikkien levyjen hankkimiseen. Rikollisuus houkuttaa.

Esimerkiksi itselläni on opiskelijana tilanne sellainen, että levyihin ei vain kertakaikkiaan ole rahaa. Pitäisikö minun siis pidättäytyä musiikin kuuntelusta? Tämä on tietysti erittäin kärjistetysti esitetty, mutta kuitenkin. Kuuluuko musiikki vain hyvävaraisille? Jos on niin, kuinka sitten artistien toimintaa rahoitettaisiin?

Mitä mieltä olette piratismista? Voitko polttaa kavereille levyjä? Ehdottomasti puolesta tai vastaan? Siltä väliltä? Miksi?

pampula kirjoitti:Mitä mieltä olette piratismista? Voitko polttaa kavereille levyjä?

Kyllä kaverille saa kopion itse ostetusta levystä tehdä, toteaa laki.

Mä en ole kovin kiinnostunut musiikin piratoimisesta. En juuri kuuntele mp3:sia ja ajatus siitä, että lataan ensin jonkun levyn kaikki kipaleet, käännän ne .waveiksi ja poltan levylle jonka jälkeen haen jostain kannet jotka printtaan, ei viehätä. Ei ne levyt niin kalliita ole, etten voisi kaupasta ostaa jos jotain haluan.

Leffat ja tv-sarjat vähän eri, mutten mä niitäkään kyllä hyllyyn tai koneelle keräile. Jos jostain kovasti pidän - ostan. :$$$:

Olin ennen hyvinkin piratisminvastainen, mutta mielipiteet ovat vähän muuttuneet viime vuosina. Ainakin pienille bändeille netti on eduksi, koska kuulijat löytävät nykyään tiensä paljon helpommi uusien tuttavuuksien luo kuin ennen. Itse en myöskään näe sitä kovinkaan vakavana rikoksena, jos jonkun ison levy-yhtiön megabändin hittilevyn netistä lataa.

Itse yleensä tutustun bändeihin netissä, ja jos diggaan, niin saatan ostaa levyn, riippuen varallisuudesta. Joskus saatan polttaakin levyn, enkä saa siitä mitään tunnontuskia. Pieniltä bändeiltä tosin ostan poikkeuksetta aina tuotokset, isommilta sitten vähän oman harkinnan mukaan. Jos sitä rahaa olisi ylettömästi, niin tottakai maksaisin kaikista levyistäni, mutta kun näin ei ole.

Tekijnänoikeusvaahtoamiseen minulta paloi käämi siinä vaiheesa, kun jouduin äkt:lle maksamaan sievoisen korvaussumman piratismin takia. Jos nettipiratismia ehkäistään rankaisemalla opiskelijoita muutaman hassun mp3:sen takia, niin ei mene hyvin. Keksisivät jotain muuta kuin tavallisen musiikinkuluttajan elämän vaikeuttamisen.

pampula kirjoitti:Esimerkiksi itselläni on opiskelijana tilanne sellainen, että levyihin ei vain kertakaikkiaan ole rahaa. Pitäisikö minun siis pidättäytyä musiikin kuuntelusta? Tämä on tietysti erittäin kärjistetysti esitetty, mutta kuitenkin. Kuuluuko musiikki vain hyvävaraisille? Jos on niin, kuinka sitten artistien toimintaa rahoitettaisiin?

Musiikkia voi kuunnella, vaikka ei olisikaan varaa ostaa levyjä. Voi lainata kirjastosta, voi lainata kavereilta, voi kuunnella radiota. Netissä voi kuunnella laillisestikin, niitä ei vaan saa omakseen. Kuunteleminen on kuitenkin mahdollista.

Olen aiemmin imutellut netistä biisejä. Sillä tavalla olen löytänyt useampiakin mielenkiintoisia artisteja, joiden levyjä olen sittemmin ostanut. Netti on hyvä tapa tutustua musiikkiin. Nyt en enää imuttele. Ensinnäkin pidän kokonaisista levyistä, levyistä ihan konkreettisina esineinä, enkä halua kuunnella musiikkia koneelta vaan soittimesta. Toiseksi, ja tämä on se tärkeämpi syy, varastaminen ei ole kivaa.

Musiikista saa itselleen paljon. Eikö ole ihan oikein, että antaa korvauksen siitä mitä saa sille, jolta saa? Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että pikkubändien levyt pitää ostaa, mut isommilla on rahaa niin paljon että ne ei mun lanttejani kaipaa. Varastamista se on rikkaaltakin varastaminen. Eikö sen rahoissa kieriskelevän artistin musiikki voi antaa ihan yhtä paljon nautintoa kuin sen pikkubändinkin ja eikö se pitäisi samalla tavalla korvata? Jos ei, niin miksi ihmeessä se levy sitten pitää itselleen edes saada?

friikkis kirjoitti:Jos sitä rahaa olisi ylettömästi, niin tottakai maksaisin kaikista levyistäni, mutta kun näin ei ole.

Kärjistäen tuon voisi kääntää ihan mihin tahansa muuhun. "Jos minulla olisi rahaa ylettömästi, maksaisin kaikista vaatteista, mutta kun ei ole niin varastan osan." Tähän joku luultavasti vastaa jotain siitä, miten on eri varastaa konkreettista tavaraa ja jotain, mikä ei ole varastettaessa pois keltään. Totta, mutta silti mielestäni on todella huono peruste se, että ei ole rahaa, haluan silti mitä haluan ja mun on saatava se.

Mä en oikeasti ymmärrä. Ainahan se on ollut niin, että kaikkeen ei ole varaa. Ei leffaankaan pääse, jos ei ole varaa, pitää tyytyä katsomaan telkkarista. Taidetta ei saa seinälleen jos ei ole varaa, pitää käydä katsomassa näyttelyä tai ostaa halpa juliste omalle seinälle. Kaikkea ei voi saada. Missä vaiheessa yleinen suhtautuminen muuttui siihen, että rahan puute ei voi olla este sille, että saa mitä haluaa?

Purple kirjoitti:
Musiikista saa itselleen paljon. Eikö ole ihan oikein, että antaa korvauksen siitä mitä saa sille, jolta saa? Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että pikkubändien levyt pitää ostaa, mut isommilla on rahaa niin paljon että ne ei mun lanttejani kaipaa. Varastamista se on rikkaaltakin varastaminen. Eikö sen rahoissa kieriskelevän artistin musiikki voi antaa ihan yhtä paljon nautintoa kuin sen pikkubändinkin ja eikö se pitäisi samalla tavalla korvata? Jos ei, niin miksi ihmeessä se levy sitten pitää itselleen edes saada?

Sitä paitsi tuossa on sellainenkin mutta, että esim. Madonnan levystä saaduilla tuloilla rahoitetaan näitä pieniä bändejä, jotka sinänsä olisivat tappiollisia. Kun ei tulot koskaan mene lyhentämättömänä sille yhtyeelle/artistille.

Nyt minulla on sellainen rahatilanne, että juuri tällä hetkellä en voi ostaa 1-2 levyä, jotka jossakin vaiheessa aion hankkia, miettimättä. Mutta aina voi pahimpaan hätään kuunnella olemassaolevia levyjä.

Netistä en edes osaisi ladata mitään. En ole koskaan perehtynyt siihen puoleen, koska en koneelta tykkää b-luokan luureilla kuunnella kovinkaan paljon. Joitain MySpaceja silloin tällöin tai YouTubea.

Minäkin pidän levyistä fyysisinä esineinä ja toivon, ettei musiikissa mentäisi pelkästään digitaaliseen muotoon ainakaan kovin nopeassa aikataulussa.

Purple kirjoitti:Ensinnäkin pidän kokonaisista levyistä, levyistä ihan konkreettisina esineinä, enkä halua kuunnella musiikkia koneelta vaan soittimesta. Toiseksi, ja tämä on se tärkeämpi syy, varastaminen ei ole kivaa.

Tuo varastaminen on mun silmään hiukan väärä määre. Onko varastamista, jos ei ole keltään pois? Jos vaikka ajatellaan, että haetaan netistä biisi, koska netistä sen saa, mutta jos ei saisi, ei haettaisi, eikä ostettaisi levyäkään? Onko se silloin pois kuulijalta, vai soittajalta, joka ei saa musiikkiaan kuultavaksi?

Viistosti vinoon aiheesta, mutta itseäni nyppii dvd:n alun piratisminvastustusmainonnassa paria asiaa. Juuri edellä sivuttuna "you wouldn't steal a car" joka on yhteneväisyydeltään riehakkaasti kyseenalainen. Toinen, mutta hämärämpi vinouma on se, miksi lain ja markkinan kirjainta totteleva ihminen joutuu, kaupasta rahalla maksettua dvd:tä katsoessaan, sietämään pitkää tietoiskua "you wouldn't steal a car" ilman mahdollisuutta skipata sitä, kun netistä ladatusta versiossa moista ei tarvitse tuijottaa?

Olen Galin kanssa samaa mieltä termin ärsyttävyydestä.
Jotkut vastustavat piratisminvastustusyhtiöitä juurikin tuollaisen yliampuvan ja vastareaktioita herättävän tyylin takia ja aikaisemmin nettiä selatessa olen törmännyt kyseiseen ilmiöön useasti. Muistaakseni useilla tavallisilla (ei piraatti) sivuilla on ollut jopa logo jolla vastustetaan erästä suurta piratisminvastustusyhtiötä (vai yhdistysköhän se on).
"Ilmianna naapurisi" on ollut käytössä eräässä maassa jo sotavuosina.

Itse en yleensä imuroi mitään tuoreimpiä uutuuksia, vaan lähinnä joskus levyjä joita ei enää ole myynnissä tai joita ei saa mistään.

Miksiköhän muuten edelläkin mainittu kirjasto saa jakaa musiikkia ja elokuvia. (ilmeisesti maksaa tekijänoikeuskorvauksia)
Eikös kirjastosta voi lainata vaikka kymmenen CD:tä ja polttaa niistä itselle kopiot laillisesti, kunhan ei joudu rikkomaan/kiertämään kopiosuojauksia, joita ei ilmeisesti uusissa levyissä enää olekaan?
Jos taasen lataa samat levyt netistä, syyllistyy johonkin. Okei, yleensä ladattaessa samalla myös jakaa, mutta eiköhän pelkkä lataaminenkin ole nykyään jo rikos.(En ole jaksanut perehtyä tekijänoikeusjuttuihin)
Elokuvissa on ilmeisesti sitten omat sääntönsä? Niitä ei saa kopioida edes omaan käyttöön?

Haahuilija kirjoitti:Miksiköhän muuten edelläkin mainittu kirjasto saa jakaa musiikkia ja elokuvia. (ilmeisesti maksaa tekijänoikeuskorvauksia)

Kirjastojen kohdalla on käytössä ainakin kirjastokorvaus.
Linkin takana sanotaan, että "se ei ole varsinainen tekijänoikeusmaksu, sillä niitä ei makseta automaattisesti eikä täsmälleen käytön mukaan, vaan anomuksesta yleisen harkinnan perusteella".

Täälla on pohdintaa kirjaston ja tekijönoikeusasioiden osalta. Kirjastoihmiset ovat asiasta istuneet seminaaria pari vuotta sitten.

Galin lailla minua ärsyttää suunnattomasti ostodvd:ssa pakkokatseltava piratismitietoisku. Joo, tärkeä asia, mutta kun juurikin ostin sen leffan, miksi vielä syyllistää. Vuokradvd:ssä sen tietoiskun ymmärtää, siinä se on paikallaan.

Galileo kirjoitti:

Purple kirjoitti:Ensinnäkin pidän kokonaisista levyistä, levyistä ihan konkreettisina esineinä, enkä halua kuunnella musiikkia koneelta vaan soittimesta. Toiseksi, ja tämä on se tärkeämpi syy, varastaminen ei ole kivaa.

Tuo varastaminen on mun silmään hiukan väärä määre. Onko varastamista, jos ei ole keltään pois? Jos vaikka ajatellaan, että haetaan netistä biisi, koska netistä sen saa, mutta jos ei saisi, ei haettaisi, eikä ostettaisi levyäkään? Onko se silloin pois kuulijalta, vai soittajalta, joka ei saa musiikkiaan kuultavaksi?

Niin. No mun mielestä se vähän on. Kun en mä ihan aina jaksa uskoa tähän selitykseen "en ostaisi levyä kuitenkaan, joten mitä haittaa siitä vaikka lataankin sen netistä". No miksi se sitten pitää ladata jos se ei ole tarpeeksi kiinnostava ostettavaksi?

Dnd:n mainitseman tilanteen, jossa ladataan, kun levyä ei enää saa, mä ymmärrän paljon paremmin. Silloin se ei todellakaan ole keltään pois, jos ei sitä edes pystyisi ostaa.

Kati kirjoitti:
Galin lailla minua ärsyttää suunnattomasti ostodvd:ssa pakkokatseltava piratismitietoisku. Joo, tärkeä asia, mutta kun juurikin ostin sen leffan, miksi vielä syyllistää. Vuokradvd:ssä sen tietoiskun ymmärtää, siinä se on paikallaan.

Meillä oli entiseen maailman aikaan hauskaa, kun videonauhurilla vuokravideoita kopioitiin. Ja sitten kopio kopioitiin ja siitä otettiin kopio, joka kopioitiin. Ja silti vielä siinä seitsemännessäkin kopiossa, jossa oli enemmän lumisadetta kuin kuvaa, luki: "Tätä tallennetta ei saa kopioida yadda yadda." Öljynporauslautat niissä mainittiin aina. Suomessa kun on paljon öljynporauslauttoja, joilla suurin osa salakatselusta tapahtui.

Ja oli ne tekstit ostovideoissakin.

Purple kirjoitti:No miksi se sitten pitää ladata jos se ei ole tarpeeksi kiinnostava ostettavaksi?

Jos haluaa tietää onko se tarpeeksi kiinnostava ostettavaksi? Kukapa haluaisi sian säkissä? Lempparibändien kanssa valinnan tekeminen on varmasti helppoa, mutta uudet tuttavuudet mieluusti koekuuntelisi ennen hankintaa. Silloin kiusaus on suuri tehdä se oman kodin lämmössä sen sijaan, että yrittää löytää levyosaston, jossa saa kuunnella ajan kanssa. Onneksi monet levy-yhtiöt nykyään laittavat levyt laillisesti kuunneltavaksi nettiin artistin kotisivuille tai sitten MySpaceen tms.

Tämä on mulle kaksipiippuinen juttu. Periaatteessa vastustan henkeen ja vereen, koska tekijänoikeus. Mielestäni Purplen postaus varastamisesta iski naulankantaan. Ihan typerää ajatella, että musiikin varastaminen ei olisikaan varastamista vain koska se ei ole materiaa. Eihän konsertteihinkaan pääse ilmaiseksi (elleivät ole ilmaiskonsertteja, heh).

Toisaalta, synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Olen lataillut netistä hittiralleja, koska koko levyn ostaminen ei kiinnosta. Pelkkiä sinkkuja tulee harvemmin ostettua (tosin sillekin voisi tehdä jotain, nyt kun tarkemmin miettii). Kerran olen ladannut netistä kokonaisen albuminkin, mutta paljon mieluummin omistaisin senkin CD:nä. Voin kyllä myös puolustella, että voisin varastaa autonkin (toisin kuin DVD-mainokset väittää), jos kiinnijäämisen riski olisi yhtä pieni kuin piratismissa.

Monien muiden tapaan olen keräilijä, tykkään plarata kansia ja ihastella levyhyllyäni. Vaikka ne kansilehdet saisi kuinka yksitellen tulostettua ja vihkoset nidottua, mun mielestä levy on kuitenkin kokonaisuutena aina enemmän kuin osiensa summa. Pahvikoteloita lienee netistä ihan turha haeskella. Tai mistäpä minä tiedän..

Lisäksi harrastan sitä, että rippaan kirjastosta lainatun levyn koneelleni, jos en ehdi sitä kuuntelemaan, tai jos levy on niin hyvä, että aion sen ostaakin. Sinänsä tuo on vähän hankala systeemi, kun sitten se osto tuppaa myös venymään. Kasettiaikana nauhoitin aina CD:t kasetille odottamaan ostoa, venytysennätys taitaa lähennellä 10 vuotta.

Torrenttien kohdalla menee sentään raja. Niihin en ole sekaantunut, vaikka välillä kiinnostaisikin kovasti. Ahdistaa liikaa ohjelmien epämääräinen maine. En tiedä mihin softaan voi luottaa, noin tietoturvamielessä, enkä ole törmännyt luotettavaan palautteeseen missään.

Ja noissa "vanha levy, jota ei enää saa mistään" -ongelmissa mun huomio kääntyy yleensä ekana huuto.nettiin tai kirppiksille, ei suinkaan piratismiin. Etsiväntyö on yli puolet hauskuudesta. :sherlock:

friikkis kirjoitti:Tekijnänoikeusvaahtoamiseen minulta paloi käämi siinä vaiheesa, kun jouduin äkt:lle maksamaan sievoisen korvaussumman piratismin takia.

Voi nyyh, jäin kiinni ja nyt joudun korvaamaan vahingon?
Mun mielestä tuossa on vähän sama tilanne kuin vaikkapa parkkisakossa - uhrittomia rikoksia molemmat. Tottakai lipun saaminen ärsyttää, mutta kyllä minä ainakin maksan lappuni ihan "hyvillä mielin", kun kerran tiedän mistä sakon saan ja mitä olen tehnyt. Eri asia olisi, jos ne olis sua verottaneet syyttä.

Tekijänoikeus on oikeasti hyvä juttu, mutta ihmisillä palaa käämit liian helposti. Se johtuu kyllä ihan varmasti osin ÄKT:sta ja RIAA:sta ja mitä näitä nyt on. Keinot voisivat olla vähän pehmeämpiäkin. Tähän tunnutaan suhtautuvan (molemmilla puolilla) vähän niin kuin "huumesotaan". Vähän menee aiheen vierestä (harhaudutaan samplaamisen puolelle), mutta mahtaa esimerkiksi Winstoneita ketuttaa. Vajaan kuuden sekunnin fillillä taotaan miljoonia joka vuosi, mutta ei tipu Winstoneille rojalteja.

Mun mielestä Trent Reznorit ja Radioheadit on tässä kisassa oikeilla jäljillä. Kun kerran rahaa on jo tarpeeksi, jaetaan musa ilmaiseksi, ja ne jotka haluavat, voivat maksaa artisteillekin tippiä. Kaikilla artisteilla vain ei ole varaa jaella tuotoksiaan noin. Lisäksi kaltaistani keräilijää raivostuttaa kovasti kun en saa Niggy Tardustia hard copyna. Tai en ainakaan aiemmin ole saanut, en tiedä onko siitä julkaistu moinen versio jo.

Levy-yhtiöiden roolista en uskalla lähteä avautumaan, aihe ahdistaa muutenkin. Sanon vain, että levybisneksen (kuten minkä tahansa muunkin bisneksen) syklisysteemi on vaan niin väärin. Pienillä ei ole jalansijaa menestyä pitkällä aikavälillä kun aina joku tekee tarjouksen josta ei voi kieltäytyä.

Pascal Lemoix kirjoitti:Sitä paitsi tuossa on sellainenkin mutta, että esim. Madonnan levystä saaduilla tuloilla rahoitetaan näitä pieniä bändejä, jotka sinänsä olisivat tappiollisia. Kun ei tulot koskaan mene lyhentämättömänä sille yhtyeelle/artistille.

Ehkä se harhauttava tekijä ainakin minulle asiaan vihkiytymättömälle on, ettei levyä ostaessaan oikeastaan tiedä, minne rahat todella menevät. Jotenkin ainakin omaan päähän on iskostunut kuva näistä isoista pahoista levy-yhtiöistä, jotka vievät rahat, eikä pienille artistiparoille jää kuin luu käteen.

Siis toisin sanoen: levyä ostaessa ei useinkaan tunnu konkreettisesti siltä, kuin tukisit artistia, vaan kuin tukisit levy-yhtiötä. En tiedä onko se totta. Ehkä näitä kampanjoita sun muita voisi muuttaa jotenkin sellaiseen suuntaan, että ihmisille konkretisoituisi se, että levyn ostaessasi oikeasti tuet juuri sitä artistia, jonka levyn ostat. Vai onko se edes näin käytännössä?

Purple kirjoitti:

Galileo kirjoitti:

Purple kirjoitti:Toiseksi, ja tämä on se tärkeämpi syy, varastaminen ei ole kivaa.

Tuo varastaminen on mun silmään hiukan väärä määre.

Niin. No mun mielestä se vähän on. Kun en mä ihan aina jaksa uskoa tähän selitykseen "en ostaisi levyä kuitenkaan, joten mitä haittaa siitä vaikka lataankin sen netistä". No miksi se sitten pitää ladata jos se ei ole tarpeeksi kiinnostava ostettavaksi?

Ei selitys varmaan olekaan aina pätevä, mutta terminä varastaminen ei vain ole sopiva immateriaalin ollessa kyseessä. Termillä haetaan tekijänoikeusjärjestöjen puolelta analogiaa asiaan, joka ei ole mitenkään yksioikoisesti samaistettavissa.

Lyyra kirjoitti:Tottakai lipun saaminen ärsyttää, mutta kyllä minä ainakin maksan lappuni ihan "hyvillä mielin", kun kerran tiedän mistä sakon saan ja mitä olen tehnyt. Eri asia olisi, jos ne olis sua verottaneet syyttä.

No ärsyttäähän se, mutta enemmän pidin moisia korvausvaatimuksia surkuhupaisina. Parin kuun palkka muutamasta ämpäristä tuntuu vähän liioitellulta, kun pahemmistakin rikoksista selviää pienemmillä sakoilla. Noh, poliisi käski minun kertoa tarinaani mahdollisimman monelle, olen kuulemma se kulmakunnan varoittava esimerkki.

Kopiosuojaukset on muuten jännä juttu. Ostin taannoin Notre Damelta levyn, jossa ei ollut mitään merkintöjä minkäänlaisista suojauksista. Noh, lykkäsin sen tietokoneeseen kuunnellakseni sitä, mutta mitään ei tapahtunut. Autossa sitten yritin autostereoilla luukuttaa, mitään ei tapahtunut. Muita soittimia ei sitten ollutkaan, joten ei auttanut muu kuin rikkoa lakia. Eikö nykyään ole joku sääntö, että kopiosuojauksista pitäisi ilmoittaa selvästi? Ärsyttävää ostaa äänite, joka ei toimi.

Kulmakunnan varoittava esimerkki voisi sitten kertoa miten jäi kiinni? Milläs konsteilla tiedostokriminaalit kärähtävät?

Poliisi soitteli eräänä kauniina päivänä, ja ilmoittivat että olen ladannut limewire-nimisen ohjelman koneelleni eräänä päivämääränä siihen ja siihen aikaan. Varmaankin ip-osoitteesta ottaneet selvää, kuinkas muutenkaan. Sovittiin aika, jolloin nähdään asemalla ja juteltiin mukavia. Rangaistusvaatimusta ei lopulta tullut äkt:lta, vaan sovittiin korvausasiat puhelimitse. Siinä se.

Musiikin lataaminen netistä on kyllä ainakin omalla kohdallani johtanut siihen, että ostan levyjä enemmän. Outojen pändien levyjä kun ei mielellään ostaisi sokkona ja suomalaisissa levykaupoissa ei ole vielä oikeen älytty sitä, että ehkäpä ostajat haluaisivat kuunnella levyjään ennenkuin ostavat. Nykyään asiaa ovat helpottaneet Youtube ja Myspace, joiden kautta useiden pändien piisejä pystyy kuuntelemaan.

Tykkään levyistä. Vertaisverkoista lataan lähinnä sellaisia kappaleita, joita ei muualta ole yksinkertaisesti mahdollista saada. Ja toisaalta yhden hitin artistien piisejä. En mä rupea huonoa levyä ostamaan vain sen yhden piisin takia.

Levy-yhtiöiden toiminnassa on kummallista se, että kun levymyynti laskee, niin levy-yhtiöt syyttävät piratismia ja tekevät tuotteistaan vaikeammin käytettäviä. Kaikilla muilla aloilla myynnin laskiessa laskettaisiin myös hintoja.

Kaikista eniten minua kyrsii levy-yhtiöiden jankutus menetetyistä tuloista. Jos tuloja ei ole koskaan saatukaan, miten ne voi olla menetettyjä. On naurettavaa esittää jokaisen ladatun levyn tai kappaleen olevan saman verran pois myynnistä - se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

LazyBastard kirjoitti:Musiikin lataaminen netistä on kyllä ainakin omalla kohdallani johtanut siihen, että ostan levyjä enemmän. Outojen pändien levyjä kun ei mielellään ostaisi sokkona ja suomalaisissa levykaupoissa ei ole vielä oikeen älytty sitä, että ehkäpä ostajat haluaisivat kuunnella levyjään ennenkuin ostavat. Nykyään asiaa ovat helpottaneet Youtube ja Myspace, joiden kautta useiden pändien piisejä pystyy kuuntelemaan.

Tykkään levyistä. Vertaisverkoista lataan lähinnä sellaisia kappaleita, joita ei muualta ole yksinkertaisesti mahdollista saada. Ja toisaalta yhden hitin artistien piisejä. En mä rupea huonoa levyä ostamaan vain sen yhden piisin takia.

What he said. :femmat:

Levyjen suhteen olen aika materialisti. Haluan katsella niiden kansia ja selailla kansilehtiä. Onhan ihan aidoissa levyissä aivan eri fiilis kuin kalmankalpeissa poltetuissa lätyissä. Silti voin joistakin biiseistä, joita ei ole saatavilla muuten tai jotka ovat esittäjiensä ainoita hyviä kappaleita, koota itse levyn ilman tunnontuskia. Koneelle en viitsi ihan käytännönkään syistä turhaan kerätä biisejä, vaan kuuntelumielessä ensin tutustun. Jos pidän, ostan.

Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään.

Oonko mä ainoa, joka tykkää ostaa levyjä melkein sokkona? Tai siis, toki mulla on joku käsitys millaisesta musiikista on kyse, mutta en halua kuulla levyä kokonaisuudessaan ennen kuin hankin sen itselleni. Kaikkein parhaat levyni olen ostanut yhden biisin perusteella. Mun mielestä yksi kivoimmista asioista on ostaa levy, tulla kotiin ja laittaa se soimaan, ja kuulla se ekaa kertaa. Levyjä mulla on kai vähän reilu pari sataa, joista yhden biisin perusteella tehtyjä virheostoksia on kaksi. Poltettuja levyjä omistan kolme kappaletta, joista kaksi on omakustanteita joita ei ole mahdollista ostaa, ja yhden kaveri vaan toi mulle. Koneella ei taida nykyään olla juuri lainkaan musiikkia.

En siis hanki netistä musiikkia oikeastaan lainkaan, jos voin ostaa sen kaupasta. Joskus harvoin saatan ladata jonkun yksittäisen biisin vaikka last.fm:stä tai mikseri.netistä, mutta sekin on harventunut aika lailla koska en muuta musiikkia kuuntele koneella enää.

Kumkvatti kirjoitti:Oonko mä ainoa, joka tykkää ostaa levyjä melkein sokkona? Tai siis, toki mulla on joku käsitys millaisesta musiikista on kyse, mutta en halua kuulla levyä kokonaisuudessaan ennen kuin hankin sen itselleni.

Ei munkaan koko levyä tarvitse kuulla, kunhan kuulee enemmän kuin yhden piisin. Belgiassa kun ostin levyjä (ovat muuten siellä erittäin halapoja), niin jokaisesta piisistä pystyi paikan päällä kuulemaan pätkän, se oli kätevää. Jos keskimäärin laskee, niin jos siellä samalta levyltä korvaan kuulosti kolme levyn piiseistä hyvältä, niin levyn saattoi ostaa.

Vaikka onhan niitä harhojakin jonkin verran levyhyllyssä. Kotona avopuolison kanssa cd-levyjä on jotain 600-700 välillä ja puolisolla on sitten kotikotonaan vielä vinyylejä (kuten Smithsin vanahoja sinkuloita).

Itse en nykyisin lataa musiikkia netistä. Joskus olen yksittäisiä biisejä ladannut, mutta kokonaista levyä en muistaakseni koskaan.
Pidän levyjen ostamisesta ja tykkään selailla kansilehtiä ja lukea sieltä sanoituksia. Kansilehdissä tosin ärsyttää se, että siellä ei
aina olekaan niitä sanoja. Silloin tulee tunne, että ostin sen turhaan ja olisin ihan hyvin voinut ladata sen netistä (mutta en uskalla
kuitenkaan :D).
En uskalla ostaa tuntemattoman artistin/bändin levyä sokkona, vaan yritän ensin kuulla muutamia biisejä bändiltä. Ja siksipä myspacessa
tuleekin hengattua aika usein.

[quote="Lyyra"]

Ja noissa "vanha levy, jota ei enää saa mistään" -ongelmissa mun huomio kääntyy yleensä ekana huuto.nettiin tai kirppiksille, ei suinkaan piratismiin. Etsiväntyö on yli puolet hauskuudesta. :sherlock
------

Tosin tekijät tai julkaisija eivät saa näistä uudelleenmyydyistä levyistä enää yhtään mitään siinä vaiheessa, joten jos levyä ei myydä uutena, niin lopputulos on heidän kannaltaan aivan sama. Divareista yms. olen ostanut varmaan suurimman osan levyistäni.