Musen kappale Sunburn on kamalan rauhoittava. Olen kuunnellut sitä jo jonkin aikaa varmaan joka päivä vähintään muutaman kerran. Paha tapa juuttua, kyllästynen aikanaan. Sanoituksellistihan tuo on toki ikävämpi, mutta se pianojuttu on mahtava. Tai oikeastaan se on surullisella tavalla rauhoittava. Yllätyin huomatessani, että kappale on vuodelta 1999 ja on siksi 10 vuotta vanha.
Viime viikolla töissä ollessa radiossa soi harva se päivä Johanna Kurkelan kappale Salaisuuksia. SIinä lauletaan kissanpennuista eväskorissa, mansikoista ja kukkaleningistä.
Tihkuu siirappia, hunajaa ja koivunmahlaa siis. Onhan sekin tavallaan rauhoittava, se tuo mieleen jonkin pikkukaupungin, jossa voi asua lapsena rauhassa tietämättä vielä mitään maailman monimutkaisuudesta ja pahuudesta (siitä, että kylän rouvat ovat kamalia juoruämmiä, paikkakunnan suurin työnantaja irtisanoo väkeä ja mielenterveyspalveluihin on jono ja tuleva kuntaliitos vie kuntalaisilta identiteetin).
MIelikuva on kieltämättä kaukaa haettu, mutta jostain se tipahti mieleen. Lapsuudestahan siinä ilmeisesti lauletaan.
No, onneksi enää ei tarvitse kuunnella maakuntaradiota.