Ei ehkä maailman suurin yllätys tämä, mutta:
Kent -
RödEilisen päivän pureskelin ja märehdin, että onko tässä muuta hyvää kuin Töntarna, mutta
kuten tänään olen saanut huomata, on tässä. Levyn aloittavan kirkkomusiikkikohtauksen
hyppään aina yli, mutta muuten ei olekaan tarvinnut harrastaa skippailua. Oikeasti tykkään
enemmän Kentistä oikeilla soittimilla, mutta jos bändi osaa kuulostaa itseltään syntikoillakin,
antaa poikien kokeilla siipiään. Tällä hetkellä parhautta levyllä ovat Töntarnan ohella ainakin
Taxmannen, Hjärta, Vals för Satan (Din vän pessimisten) sekä Ensamheten. Myös Svarta Linjer
on ässäbiisi, vaikka se kuulostaakin levyllä ihan liian ohuelta. Eniten kaipaankin levylle Du & Jag
Dödenistä tuttua tukevuutta ja jylhyyttä, jota Röd saa luihinsa varmaan sitten maaliskuun 5. päivä
ensi vuonna.
Ja hieman ooteetä, mutta tänään Hesari hemmotteli ihan kunnolla: samalla aukeamalla oli juttua
Kentistä ja Lauri Tähkästä. Edes Tähkän vieressä ollut Paula Koivuniemi ei pilannut feng shuita.