Keikkaraporttiröpötin!

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 13 Elo 2012 14:29

Eikö meillä muut käy raportoitavilla keikoilla :o:
:keijo:
---

MADONNA @ Olympiastadion 12.8.

Yritän suodattaa vaaleanpunaisten lasien läpi.

Sunnuntai. Takana huonosti nukutut kaksi yötä. Jännittää aivan pirusti. Miten mä selviän ihmismassasta keppeineni. Miten mä pääsen perille? Suljettuja teitä ja junaratoja pois käytöstä. Kannattaakohan sitä edes lähteä, kunnes katson kuuntelen MDNA-levyä, katson yhden videon ja olen ihan liekeissä. En ikinä voisi antaa anteeksi jos en menisi. Hoidan rauhassa asioita. Katson telkkaria. Lakkaan kynnet. Laitan hiukset ja meikkaan. Kuivatan legginsit pikavauhdilla kun ovat vielä märät. Totean vaatteiden olevat ihan loistavat ja ihastun paitaani uudestaan ja uudestaan. Puen, tarkistan naaman, pohdin kenkiä ja tilaan taksin. Teen päätöksen kengistä ja sillä mennään. Taksilla huristan juna-asemalle. Haen kaupasta pattereita kameraan, josko se niillä toimisi. Kotona ei toiminut. Vanha kamera, kaipaa lepoon ehkä jo.

Junamatka menee yllättävän kivuttomasti. Päätän jäädä Pasilassa pois. Otan taksin ja pyydän johonkin stadikan läheisyyteen. Vaikka ooperalle. Pääsen kisahallille.
Avokälypuoli on vielä jossain omilla teillään. Päätän ottaa riskin ja mennä syömään. Mikä on tietysti ihan kannattavaa, sillä en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään kahta karjalanpiirakkaa kummempaa. Jonottaessani olen sosiaalinen muiden jonolaisten kanssa. Paikka on aivan täynnä! Koska olen yksin liikkeellä lyöttäydymme takana jonottavan kanssa yhteiseen leiriin. Toiminta osoittautuu järkäväksi, sillä saamme helpommin pöydän. Tilaan kanaburriton. Ilman vesimeloonia! Saan kanaburriton vesimeloonilla. Ei sillai kiire keittiössä :töktök:

Ruokailun ja ihmeellisen vessasekoilun jälkeen suuntaan stadikalle. Kylmät väreet kulkee kropassa ja naama on ihan idiootin virneessä. Tekisi mieli hypähdellä, mutta kun on ne kyynärsauvat, ei se oikein onnistu.
Bussiparkkiksella on Jeesus-bussi. Takana tulevasta ryhmästä mies hörähtää bussille "Suomi Jeesukselle - mä kun luulin, että Timo Soinille". Hieman hymyilyttää, mutta ajatuksissa siintää vain Madonnan merchandise-myynti. Avokälypuoli oli mennyt menojaan, mutta onneksi oli eräs, jonka kanssa pääsin keikkafiilistelemään :hullu: Alkuun meidän kohtaaminen oli hankalaa, mutta nostin käteni sijasta kepin kohti taivasta ja henkilö tupsahti luokseni aika piankin :keijo:
Paitajonoon kyllästyneinä päätimme suunnata sisälle.

Golden Circlen lipuilla pääsimme sisään portista, jossa ei ollut yhtään jonoa. Siinä muutama toisaalle jonottaja ärsyyntyi, kun pääsimme sisään ihan tuosta noin vaan. Turvatarkastus oli ihan vitsi. Tyyppi hieman kokeili mun kassia (jossa oli tyyny) ja totesi ääneen, mä nyt olen aika vaaraton. Sanoin, että siellä on pokkarikamera ja puolenlitran vesipullo sen tyynyn lisäksi. Tieto oli ihan okei. Muita seurueen jäseniä ei tarkastettu mitenkään. Eipä silti, en mä siihen jäänyt sitä miettimään. Vähän kiljaisin fiilikselle! Sitä oltiin menossa Madonnaa kattomaan :täpinä:

Stadikalla sisällä oli vähän ahdistavaa. Ruokakojut oli asetettu niin, että jonossa olevat ihmiset tukkivat kulkureitin sisälle. Siinä yritti ihmisiä kahteen suuntaan ja jonoon asettujat saattoivat vaan jämähtää siihen paikoilleen, töks! Onneksi meillä oli paljon rentoa asennetta mukana, vaikka tönivät ihmiset alkoivat hieman ahdistaa ja pelottaa. Kulkeminen alas vähän jännitti, kun ihmiset tulivat vain kohti, enkä pystynyt varomaan enää ollenkaan. Odotuksen jälkeen kuitenkin vain lähdin menemään seinänviertä. Muutama ihminen oli kävelemässä päälle, mutta vähän ennen törmäystä väistivät.

Kenttä oli mahtava! Kylmät väreet! Kiljumista! Paitakoju! Sinne! Jonoa ei ollut ollenkaan ja saimme haluamamme tuotteet sujuvasti. Siis kiertuemuki, paita ja rannehikinauhat :keijo: Se paita on ihana :sydän: Parhaiten photoshopattu Madonna siitä valikoimasta. Rannehikinauha osoittautui sitten muutenkin todella käteväksi kapistukseksi. Keppien kanssa ranteet on aika kovilla ja tuo on sen verran tiukka, että vähän tuli keikan ajaksi tukea käteen sitä kautta. Ei huono hankinta ollenkaan.

Golden Circle-alue oli aika väljä. Ihmisiä oli vain muutamia ja mikäs sen parempi. Suunnitelmina oli parkkeerata takareunaan kaikkine tavaroinemme ja pitää paikka niin, ettei mun selän taakse pääse ketään. Strategia oli täydellinen ja toimi moitteetta. Saimme paikan turva-aidan luota alueen taka-osasta. Jäin itse siihen lepuuttamaan ja vartioimaan meidän tavaroita, kun seurue kävi hakemassa juomista ja syötävää. Leväytin koko ruhoni siihen pitkin pituuttaan ja sain hieman huvitusta osakseni. Kenttäalueen eturivi oli vähän kateellinen, kun olivat siinä paineessa ja litistyksessä ja yksi makaa nenän edessä pitkin pituuttaan rennosti maassa.

Lämppäri, Martin Solveig oli tosi jees. Soitti hyviä biisejä ja miksauksia. Jotain radio-kamaa se soitti. Hittejä ja miksauksia niistä. Madonnan Turn up the Radion. Jotain mikä olisi pitänyt tuntea, mutta ei siinä kohtaa tullut nimiä mieleen. Yleisö kuitenkin lämpesi tosi hyvin. Tunnelma oli seuran mukaan parempi kuin 2009 vuoden keikalla. Porukka tanssi, taputti, huusi ja oli ihan mukana. Ei mitään laimeutta missään. Itse istuin maassa ja keräsin voimia. Mieli oli silti hyvä. Testailin kameraa, otin kuvia jne.

Sitten alkoi odotus. Alkamisajasta heitettiin veikkauksia. Odotusta ainakin tunti. Lavanrakentajat pistivät paikat kuntoon, testasivat vielä laitteiden toiminnan ja pistivät kaiken viimeisen kerran kuntoon. Itse arvuuttelimme josko Mamma Madonna olisi ahtautettu lavalle tuotuun ortodoksista savusysteemiä symboloivaan "lamppuun". :virne: Kyllähän pieni joogaaja mahtuu melkein mihin vaan.
Yleisö alkoi tekemään aaltoja. Oli yhteneväinen olo, kun jokainen odotti samaa asiaa. Aallot kiersivät stadikkaa ja välistä kentältä taputettiin onnistuneelle kierrolle. Myös kenttä osallistui sitten loppua kohden. Tätä taidettiin jaksaa noin puoli tuntia. Kun olympiastadionin valot laitettiin päälle alkoi kärsimättömyys jo vähän näkyä. Mitä lähempänä kello kymmentä oltiin, sitä enemmän tuli ääntä yleisöstä täytebiisien välissä. Alkua odotettiin kuumeisesti. Meidän takana, siitä aitaan painautuneesta tyttörivistä huudettiin joka biisin väliin "NYTTEN!!! NYT SITTEN!!!". Kahtakymmentä vaille kymmenen kuultiin ensimmäisen kerran buuaukset kun seuraava täytebiisi (Michael Jackson) alkoi soimaan.

Kahdeksan yli kymmenen valot sammuivat.
Korvia huumaava kiljuminen.
Ne mun omat kylmät väreet palasivat.
Valot nousivat lavalle ja show alkoi. En voinut käsitää. Kiljuin niin, että koko kroppa tärisi. MADONNA! SIINÄ! MINÄ! MYÖS! :tipahdus:
Ou mai gaad - kuten Madonna shown alkusanoilla aloitti. Sen jälkeen tuli ortodoksinen uskontolitania ja lavalla häärivät punaisiin samettikaapuihin pukeutuneet tanssijat. Rakastuin.

Ensimmäinen biisi oli Girl gone Wild, joka alkaa sanoilla
"Oh, my God, I am heartly sorry for having offended Thee
And I detest all my sins
Because I dread the loss of heaven, and the pains of hell.
But most of all because I love Thee,
And I want so badly to be good

Tämä tyttö tirautti ensimmäiset kyyneleet. Sanat iskivät livenä syvälle ja kovaa.
Tämän jälkeen tuleva biisin bailausosio oli myös niin täydellistä. Koreografia oli uskomaton! Aivan käsittämätöntä liikkeen sulaa juhlaa siellä lavalla. Tanssijoilla tietysti, mutta miten vaivattomalta se näytti myös tähdeltä itseltään. Myös siinä tuli pistettyä merkille hymyileväisyys, iloisuus ja rentous. Ennenkaikkea se rentous!

Seuraavana oli vuorossa Revolver.
Aseita. Kivaa tanssia, mutta ne aseet. Revolveriin oli tehty taustavideoksi myös aseisiin liittyvä. Siellä pistoolit viuhui biisin tahtiin ja panosten tyhjät kannat lenti.
Tiesin sen, että showssa on paljon aseita ja se on puhuttanut ulkomaisissa medioissa. Silti se hätkähdytti. Yritin keskittyä siihen koreografiaan ja miettiä miksi ne aseet ovat minulle niin vaikea asia.
Seuraava biisi ei sitä helpottanut. Gang Bang. Pelkkää ampumista. Toki lavastus oli hieno. Lavalle tuotiin motellihuone, jossa Madonna otti vähän Jack Danielssia ja pisti pistooliaan kuntoon. Yläpuolella komeili teksti "Paradise Motel". Paratiisista kaukana. Tanssijamiehet olivat pukeutuneita kommandoiksi, jotka kävivät Madden kimppuun ja tämä pisti niitä kuolleiksi. Taustalle heijastettiin aina veriroiskeet hyvin aidon tuntuisesti. Ei vain punaista väriä, vaan ihan verta. Tai veren kaltaista tuotetta. Aivan sama. Ahdisti ihan saatanasti. Jokainen ampuminen teki pahaa. Bang Bang, shot you dead, shot my lover in the head.

Siitä suora jatkumo olikin Papa Don't Preachin intron ja kertosäkeen jälkeen Hung Up:iin. PDP:n aikana Madonna sidottiin jenkkiläisiin vankilarautoihin ja kuljetettiin kuminauha+nuoraviritelmälle. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa tanssi oli aivan uskomattoman hienoa! Synkronoitua hyppelyä niiden narujen avulla. Siinä samalla soiva Hung up jatkoi alkanutta tarinaa. Kiven sisässä voi olla vähän hung up ja varattu.
I don't give A olikin tähän kuin nenä päähän. Madonna on Madonna, vaikka miten arvosteltais. I don't give A on myös jonkinlainen veto median lisäksi ex-miehelle.
Sanat.
There's only one Queen and that's Madonna Sanoo Nicki Minaj loppuvideon viimeisiksi sanoiksi.
Tottahan se on. Ei ole toista Madonnaa. Vähän alahuuli tässä väpättää. Eikä enää ahdista. Aseosuus oli tärkeä osa tarinaa, jonka kertominen täydentyy tähän. Sillä halutaan kohahduttaa. Pistää se yleisö ajattelemaan valintojaan. Ymmärrän taiteilijoiden kannan tässä, sillä noin isojen massojen aivotoiminnan liikuttaminen ei ole helppoa. Suuri osa siitä fanikannasta on sokeaa ja ihmisten asenteiden ravistelu ei ole helppoa muutenkaan. Mutta Gang bang yhdistettynä revolveriin on kannanotto aseisiin tarttumiselle ja vihalle. Kateudelle ja kaunalle. Mitkä molemmat vievät turmioon ja välinpitämättömyyteen, joka taas itsessään on ihan yhtä huono tila kuin se toisten satuttaminen ampumalla. Välinpitämättömyys satuttaa siinä missä aseetkin.

Ensimmäinen videointerlude. Best Friend ja Heartbeatin yhdessä :sydän:
Samalla tanssijat vetivät mieletöntä ihmiskehojen äärirajoille vientiä lavalla. Välistä teki tiukkaa katsoa kun näytti siltä, että nivelet menevät sijoiltaan.
Biisien yhdistelmä oli ihana.
Tunnelma itsellä oli odottava. Alku oli ollut huumaava. Vuoristorata oli vasta alussa. Nousu käyty, seuraavaksi olisi vuorossa se mahanpohjaa kutkuttava tuleminen alas ja uusi nousu.

Sitä se kyllä oli.
Express yourself. Come on girls, do you believe in love? :kailotus:
Itku!
Mun voimautusbiisi! Kepit sivuun ja tanssimaan! Osaan tämän tanssin vanhan käsikoreografian jotenkuten ja sitähän oli pakko päästä huitomaan.
Paitsi että! Tajunnan räjäyttäjä!
Madonna osoitti miten Lady Gagan Born this way on suoraan Express Yourselfistä. Mikään ei muuttunut. Vain sanat vaihtuivat ja biisit soljuivat yhteen aivan kuin veitsi kuumaan voihin. Yleisö oli aivan mukana ja tunnelma oli yhtenäinen. Meidän Madonna. Törkeä Lady Gaga. Hieno veto. Kun biisin päätteeksi vielä pätkä Madonnan omaa She's not Me:tä, joka on Sticky and Sweet levyn ehdottomia helmiä. Yleisö oli SnM:ssä täysillä mukana! Todellakin!!

Pikainen vaatteiden vaihto ja Give me all Your Luvin'.
Cheerleader-kamat ja soittokunta. Hitosti rumpuja :tipahdus:
Rumpufetissinaisen unelma. :tipahdus:
Osa rumpaleista roikkui lavan katosta ja heijaili siellä yläilmoissa koko kappaleen. Kuin pikkuruisia tinasotilas-soittajia. Taas oli taustavideolla biisissä feattaavat likat. Toimi livenä tosi hyvin. Koreografia oli yksityiskohtainen ja harkittu. Madonna otti yleisöön enemmän kontaktia ja hymyili. Itselle tuli tunne, että nauttii siellä lavalla olosta.

Seuraava videointerlude. Erinäisistä hiteistä palasia.
Madonna vaihtaa vaatteet. Tulee sieltä mustissaan ja kitaran kanssa.
Turn up the Radio. Tanssijaporukka hyppii ja pomppii. Kannustaa yleisöä.
What's up Helsinki!
Ihmiset tanssivat ja laulavat mukana. Iloa ympärillä :)
Vähän laulatetaan yleisöä, mikä tietysti nostaa ryhmähenkeä.
Biisi on kyllä hyvä ihan ilmankin sitä. Tanssihenki nostaa päätään. Yleisö riemastuu kun Madonnan poika Rocco tuodaan lavalle. Rocco on juuri täyttänyt 12. Hän näytää iloiselta ja tanssii pitkän pätkän äitinsä kanssa lavalla. Lavalla ovat tanssijat ja poika kuin yhtä perhettä.

Tämän jälkeen lavalle tuodaan esittelyjen kera baskitrio Kalakan (joo, googlasin). Kalakan on stoorin mukaan laulanut jossain Madden synttäreillä ja sieltä tarttunut mukaan. Alusta asti tämä trio on ollut mukana, mutta nyt saavat esittelyn. Kalakanilla on kolme helvetillistä rumpua mukana. :tipahdus: Rumpufetissinainen ottaa tukea takana olevasta aidasta. Seurue kaivaa nessuja. KOLME sellaista isoa rumpua. Rumpumusiikkia! :tipahdus:
Tunnelma vie ihan mennessään. Open your heartin versio on ihan tajuton! Kyynel vierähtää, kun koen yhteneväisyyttä sanojen kanssa.
Open your heart to me, baby, I hold the lock and you hold the key.
Open your heartin loppu on yhdistetty baskien omaan "omenanmurskauslauluun" :keijo: Mutta se on hieno. Tämän aikana menee niin isot kylmät väreet ja tärinät, että meinaa taju mennä. Koreografia, rummut, tanssi, kaikki. Koen tarvitsevani sitä lisää. Ihan kuin joku sisäinen voima sisälläni vie jalat alta. Pysyn kyllä pystyssä, mutten pysty kunnolla hengittämään. Tuijotan lavalle. Soinnuissa laulaminen ja kappaleen kohoamienen kohti loppua vie kokemusta vain syvemmälle. Huomaan olevani hallitsemattomassa liikkeessä, joka kai on tanssia.
Video. Biisi 01:30-03:34 :tipahdus: :sydän: :pilvi: :isosilmä: oli lopussa se kokonaisuus, jossa olin.
Siihen perään Masterpiece ja olin naama märkänä.
Masterpiece on yksi levyn hienoimmista biiseistä ja olen alusta asti ollut ihastunut siihen.

Kolmas videointerlude.
Justify my Love ja tanssivat pellenaamariset kommandot. Aika kauhean näköisiä, jos tarkemmin ajattelee. Pelottavia. Justify my Loven videolla oli sitä paljon puhuttua paljasta pintaa. Ei nyt mitenkään erityisesti, mutta oli. Pelle-tanssijoiden koreografia oli ihan mielytävä. Enemmän pidin kuitenkin kappaleen sovituksesta ja se saikin lähes jakamattoman huomioni.

Vaatteet oli vaihdettu.
Tötterötissi-mallinen häkkyräkorsetti.
Vogue.
Asentoo! Legendaariset liikkeet. Kunnon bileet! Olimme aivan liekeissä. Vogue :sydän:
Meitä ei pysäytä mikään! Maailman ihaninta! Villiä kiljuntaa! Stike a pose! ja niin me tehtiin!

Candy Shopin erotisoitu sovitus: Kuumaa huumaa. Candy Shop ei ole Sticky and Sweetin vahvimpia kappaleita, mutta tämän sovituksen kanssa sillä on paremmat mahdollisuudet. Sokeri oli raakaa ja lataus käsin kosketeltavissa. Tämä on Madonnaa. Väliin sämplättyä Eroticaa ja sitten taas Candy shop. Put your hands all over my body:n koreografian täydellisesti ajoitetut liikkeet ja käännökset kertoivat harjoittelun täydelliset tulokset. Ei voinut kuin ihailla. Taidetta kerrassaan.

Human Nature. :tipahdus:
Ei tätä voi kuvailla. Yksi niitä kappaleita, joka vie aina tajunnan rajamaille. Mielessä pyöri ensi kerran kun näin videon. Alitajuntani kolkutteli tämän hetkisellä elämäntilanteella. Abslolutely no regrets puri itseäni nilkkaan. Tökki sitä aivoissa olevaa jumia, joka estää minua tekemästä asioita. Niinpä niin. En kyllä ihan tätä odottanut, mutta niin siinä kävi. Jouduin ehkä hetken katsomaan itseäni henkiseen peiliin. Samalla Madonna strippasi lavalla. No, jätti se housut näkyviin, mutta näytti perseen. Ja selässä luki "NO FEAR!". Kiitti. Tunsin kuinka sisälläni otettiin erävoittoa ja vastaan hangoittelija sai kylmästä lahnasta poskelle.

Like a Virgin :tipahdus:
Herkkä ja hellä sovitus. Katsomon hiljaisuus kertoi leukojen loksahtamisesta auki. Kappale ei todellakaan ole mikään intohimojen sytyttäjä tai musiikillisesti antoisa. Sovitus teki kappaleesta kauniin ja herkän. Madonna pääsi osoittamaan faneille sen, mitä hän kyllä osaa. Siinä oli jokaiselle epäilijälle todistusaineisto naisen laulutaidoista. Ja kropan venymistaidoista. Sehän oli kuin joogaa lavalla. En usko, että tästä kappaleesta voidaan koskaan tehdä parempaa versiota. Naivistinen tyttörukka oli häivytetty täysin. Kasarin lataamat paineet jäivät kauas taa ja sovitus toi biisin myös tämän päivän hitiksi. Tähän päivään sopivaksi. Ja jokaiseen ihmiseen kelpaavaksi. Seurueen kanssa olimme tippa linssissä. Mitä ei uskoisi, jos sanoo että kyseessä oikeasti oli Like a Virgin.

Viimeinen videointerlude.
Nobody knows me.
Vahva video. Kannanotto kaikkeen. Kuten edellisen kiertueen Get Stupid.
Tämäkin on niitä, jotka pitää itse nähdä. Rumasta ja pahasta kohti hyvää. Video.
Tämän aikana ei ollut tanssijoita. Vai tämä. Hiljaisuudessaan.
Siinä se vyöryi. Että vaikka äsken meinasi taju mennä kauneudessa ja ihanuudessa, niin tässä tämä video, älä unohda alkua ja kauhua. Sillä on tarkoituksensa. Senkin katsoja.

Takaisin lavalle.
I'm Addicted. Tanssibiisi. Fanien biisi.
Taas tanssittiin. I'm Addicted to your Love :kailotus:
I'm A sinner ei vähentänyt tätä ollenkaan.
Like a Prayer. Perinteisesti. Tanssijat oli lyöty kuoroksi. Rocco myös. Kirkkokaavuissa saapuivat sieltä yhdessä meille osoittamaan perinteiden merkitystä ja sitä, että vaikka onkin addikti ja syntinen, niin tämä vanha biisi lyö ne laudalta :keijo:
Sitten täysi hiljaisuus. Pimeys.
Tässäkö se loppu olikin?
Ei!!

Celebration loppuun! Kaikki bailaa! Kaikki laulaa! Rocco vetää äitinsä kanssa enemmän kuin koskaan. Osaa joka muuvin hankalahkosta koreografiasta. Nauraa ja nauttii siinä missä koko poppoo. Uskomatonta! Mikä fiilis! Vielä viimeiset kiljumiset ja huudot ja sitten lävähtää stadikan valot päälle.
Itku tulee eittämättä. Kello on puolenyön. Huomaan olevani ilman keppejä. Ja jossain kaukana niistä. Mitä ihmettä. Addrenaliini teki tepposet.
Toiseen jalkaan sattuu, mutta ei haittaa.

Ulospääsy vie aikansa. Se on nopeampaa kuin pääsy sisään. Osa aidoista on purettu keikan aikana. Siksi.
Valumme hitaasti pois. Seurue suuntaa hotellileen ja me avokälypuolen kanssa mietimme miten täältä pääsee pois? Taksijonoon päädymme. Siinä on myös Lauri Tähkä teinien kanssa. Tähkä on sellainen metrihujoppi, että oli niin tai näin sen näkee kokoajan. Aika koomista. Juttu on levotonta, mutta huvittavaa. Taksijono on pitkä kuin nälkävuosi. Silti naurattaa kokoajan. Ihana Madonna.
Kotiinpääsy vie oman aikansa. Se menee kuitenkin mutkatta.

Aivan jokaisen kivun, säryn, eurojen menetyksen ja itkunsa arvoinen keikka.
Parempi mitä vuoden 2009.
Ei uskoisi, että tulee Confessions tourin hakannutta kokonaisuutta. Mutta tässä se on. MDNA-kiertue on parempi kuin Confessions-kiertueen taltiointi. Like a Virgin on se, joka tämän pelin ratkaisi. Alussa epäilytti koko touhu, mutta niin se vaan on, että kokonaisuus on hallittu, ei ollenkaan hillitty, vaan lähes täydellinen. Myös yleisö on tässä parempi. Ei ole niitä "no vois vaikka mennäkin"-ihmettelijöitä. Tai virman piikkiin lähteneitä pukumiehiä. On niitä faneja, jotka todella haluavat olla siellä. Ei murjoteta, vaan eletään täysillä.

Seurueena toimi meidän forden toinen Madonna-hullu, Sippura :hymyhali:
Ei siihen ketään mököttäjää vierelle olisikaan tarvinnut :hymyhali:

Sippuralta kaikille terveisiä! :keijo:

Juon kahvini MDNA-mukista ja fiilistelen tätä pitkään.
Voi olla, että kroppaan sattuu ja aivan hlvetisti, mutta juuri nyt sillä ei ole mitään merkitystä. I'm in Heaven :pilvi: :löööv:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Suvi » Ma 13 Elo 2012 14:39

Eikö meillä muut käy raportoitavilla keikoilla :o:
:keijo:
---


Käyvät, mutta mulla on vielä kaikken raporttien teko kesken. :keijo:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6425
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 13 Elo 2012 15:21

Mä en ole aikoihin käynyt keikoilla ja jos käyn, ne eivät ole raportoitavia. :keijo:

Mutta olipa Kiballa raporttia kerrakseen. Hienoa kun joku osaa noin innostua ja eläytyä. :D
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3365
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja damn » Ma 13 Elo 2012 16:38

Mä käyn keikoilla, vieläpä hyvillä sellaisilla, mutta olen huono raportoimaan :nolo: . En ikinä muista mitä biisejä on kuulunut yms, sillä olen elänyt siinä hetkessä niin tiiviisti ja täpinöissäni, että jälkeenpäin kaikki on yhtä sumua.

Turbonegron keikasta voisin kyllä mainita pari sanaa. Olin katsomassa niitä Porissa festareilla 3.8. Aivan mieletön keikka! Tuo oli kolmas kerta, kun näin ne ja kaikki ne keikat on kyllä olleet mahtavia, ehdoton livebändi. En ollut kerennyt kuunnella uusinta Sexual Harassment-levyä kuin muutaman kerran ennen keikkaa. Olin pitänyt Hank Von Helvetestä Turbonegron laulajana tosi paljon, joten minulla oli hieman ennakkoluuloja uutta laulajaa Tony Sylvesteriä kohtaan. Mielessä pyöri kysymyksiä, kuten esittääkö ne minkä verran vanhoja biisejä, kuulostaako ne yhtään hyvältä Tony Sylvesterin laulamana jne. Ennakkoluulot oli turhia. Samantien kun soitto alkoi niin oltiin siskon kanssa ihan fiiliksissä ja pompittiin eturivissä laulamassa mukana. Ensimmäisissä biiseissä miksaus kyllä vähän ontui, mutta sitten se parani huimasti. Uusien biisien lisäksi soittivat vanhempiakin ja vaikka niitä oli jouduttu laulajan äänelle aika paljon muuttamaan, niin oli ne silti hyviä. Viimeinen biisi taisi olla I got erection(tätä just tarkoitan, en muista missä järjestyksessä biisit soi, olen siksi huono kuvailemaan keikkoja), kunnon yleisön huudatusta ja jäi kunnolla soimaan sen huudatuksen takia päähän.
Vielä kerran: loistava keikka. Siskon mies on tosi kriittinen musiikin ja kaiken muunkin suhteen, eikä ole Turbonegroa pahemmin kuunnellut. Se meinasi ensin katsoa keikan kauempaa, mutta tuli meidän kanssa eturiviin ja voi että se tykkäsi ja heilui meidän kanssa. Sanoi sekin, että oli yksiä parhaimpia keikkoja mitä on nähnyt. Sen sanomana se kertoo jo jotain.
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1499
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Triple H » Su 02 Syys 2012 03:43

Olipa mahtava Black Light Disciplinen keikka kerrassaan. Bändi oli enemmän tulessa, kun valtaosa yleisöstä olisi ansainnut. Brassilämppäri oli pienoinen pettymys, koska yleensä BLD:n lämppärit ovat erinomaisia. Itse BLD oli tosiaan tulessa. Saa kovasti vetää muut syksyn keikkailijat, jos haluavat päästä lähellekään tuota tulistusta.

Pitää aamulla koittaa katsoa mitä tuli taltioitua.

Kuva


Nyt kohti unta onnellisena ja ehkä kykeneväisenä nukkumiseen. Ehkä.
Käpykangas are you ready?
Kuva
Jumalan edessä olemme kaikki savolaisia -Piispa Wille Riekkinen
Avatar
Triple H
 
Viestit: 1310
Liittynyt: La 25 Loka 2008 04:05
Paikkakunta: Unknown

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 06 Syys 2012 14:00

Heli Kajo @ LeBonk 5.9.

Ihana Heli :hullu:

Mukana myös Marenkienkeli.

Mentiin ajoissa paikalle, koska jonkun joku fyysinen vaiva huoletti ja haluttiin saada "hyvät paikat" :keijo:
Oltaiskohan oltu paikalla joskus.. kahdeksan jälkeen? Paikka oli vielä aika tyhjä ja oltiin vissiin toiset/kolmannet asiakkaat koko mestassa. Ainakin alhaalla.
Kattoterassia ei tsekattu :keijo:
Koska oltiin niin ajoissa, ei meiltä peritty lippuja ollenkaan :virne: Kaipa ne olis voinut siitä oveltakin ostaa, mutta me maksettiin pelkkä narikka. Muutoinhan liput olisivat olleet 6e. Oho, ups, eiku :virne:

Nojoo. Siemailtiin siideriä, höpöteltiin ja sitten sitä porukkaa alkoi lipumaan paikalle.

Jossain kohtaa aloitti lämppäri, Topi Saha. Tosin sillä oli vain kitara. Sitä se soitteli kivasti ja joitain lauleskelikin. Osa porukasta jopa tunnisti sen biisejä.

Keikkaa sai odotella hieman ja kun se alkoi, oli se täydellistä!
Levyn kaikki biisit!
Poikajumala olisi tarvinnut nokkahuilun, mutta muutoin se oli ihana!
Kiina ja sen väliosat :sydän:
Thelma ja Loiuse sai mulla kylmiä väreitä ja kosteahkot silmät. Se vaan on niin täydellinen kappale.

No, ei mitään pettymystä artistin puolesta! Kaikkiviimeksi se soitti lopussa vielä Leevi and The Leavingsin Amalian encoressa :tipahdus: :sydän: :pilvi:
Marenki ja minä oltiin ihan fiiliksissä. Ihan kaikkein parhaimpia Leevejä :sydän:

Annankadun kulmassa sai Helin itsensä nauramaan niin, ettei kyennyt laulamaan. Sen sijaan yleisö tuki artistiaan ja piti biisin kasassa. Jotenkin.. niin Heli Kajomainen tilanne.

Artisti piti homman kasassa, mutta mulla ja meidän loossi-seurueeseen tullella toisella keppi-henkilöllä oli näkövaikeuksia. Sain yhden naisen kimppuuni, kun koputin muutamia edessä seisovia olkapäähän kepin käsiosalla ja pyysin väistämään sen verran, että heidän takaa näkisi edes vähän. Ei niin, että "menkää vittuun siitä", vaan oikeasti tekemään vähän tilaa. Yhdelle naiselle se oli liikaa. Hän tuli huutamaan mulle, että "sä halvennat tolla kepin kanssa tökkimisellä". Se, ketä tämä mahdollinen kepin kanssa tökkiminen ( :jaaha: ) halvensi, ei tullut selville. Kyllä siitä riittävästi näki, mutta alkuun vitutti aika rankasti ihme puusilmäisyys. Todettiin Marengin kanssa poistuessamme, että ihmiset on välistä tosi kummallisia. Kyllä mä sen ymmärrän, jos mä olisin tökkinyt sillä lattiaan asuvalla päällä ihmisiä vaatteille, olisi se ollut törkeetä. Yritin kuitenkin koputtaa olkapäälle varovasti saadakseni huomion. Ehkä olisi pitänyt heittää tuopilla, kun kerran oltiin baarissa :virne:

Semmonen keikka meillä :pepsodent:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » To 06 Syys 2012 16:09

Oli kyllä huippukeikka. :hullu:

Kibaya kirjoitti:No, ei mitään pettymystä artistin puolesta! Kaikkiviimeksi se soitti lopussa vielä Leevi and The Leavingsin Amalian encoressa :tipahdus: :sydän: :pilvi:
Marenki ja minä oltiin ihan fiiliksissä. Ihan kaikkein parhaimpia Leevejä :sydän:

Eikös tuo ollut 3. viimeinen biisi eikä viimeinen? :riips: Heli kun kyseli, mitä yleisö haluaisi siinä välissä kuulla. Kaksi vaihtoehtoa: Leevi and the Leavingsin... Muuta en ehtinytkään vaihtoehdoista kuulla, kun yleisön ulvonta peitti lopun alleen. :virne:

Yllättäen eniten säväytti Sosiaalista toimintaa -biisi. :O: Ei se ole ollut koskaan lemppareitani - eikä ole vieläkään. Mutta mulla oli koko biisin ajan kylmät väreet. Se värinä, mikä rummuista ja bassosta tuli paikan rakenteita pitkin. :sydän: En mä voi kuitenkaan mitään varsinaista suosikkibiisiä nimetä, kun niin monet biisit toimivat hyvin. :)
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5008
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » La 13 Loka 2012 22:37

Kerkko Koskinen Kollektiivi esiintyi Turun Logomossa.

Logomo on Turun musiikkitalo ja monenlaisten muidenkin esitysten toimeenpanopaikka. Entinen VR:n konepaja. Suurensuuri tila, jossa on lava ja tuoleja sadoille ihmisille ja toivon mukaan kohtuullinen akustiikka (siitä en juuri ymmärrä).

Yleisöä on runsaasti. Yllättävän paljon keski-ikäisiä ja eläkeläisten näköisiäkin, mutta myös näitä hillitysti ja siististi pukeutuvia kolmekymppisiä, joilla on isot silmälasikehykset. Takanani istuva henkilö puhuu kavereilleen kunnallisvaaliehdokkuudestaan. Onkohan hän vihreä? En katso miltä hän näyttää.

Odotellaan, että kaikki saadaan paikoilleen. Tuoleja jää tyhjiksikin muutamia. Lämmittelijänä esiintyy Tuomari Nurmio, mies ja neliskanttinen kitara. Se tulee hiukan yllätyksenä, kuulin siitä vasta vähän ennen keikkaa. En ole aiemmin nähnyt Nurmiota esiintymässä, joten ihan mukavaa, mutta sopii jotenkin huonosti yhteen tulossa olevan kanssa. Sitä paitsi Tuomari epäilemättä sopisi paremmin soittamaan savuiseen kapakkaan (sikäli sääli ettei ravintoloissa saa enää polttaa) kuin monitoimisaliin, jossa ihmiset istuvat tuoleilla tuijottamassa lavaa. Olen pitkän ja kiireisen päivän jäljiltä väsynyt, joten olen lähes tulkoon nukahtaa, vaikka Nurmio kuulostaakin leppoisalta ja hyvältä. Hän kertoo kengistään, jotka ovat maksaneet 500 markkaa.

Sitten odotellaan taas. Lopulta lavalle kasataan jousi- ja puhallinsektio, kitarat, lyömäsoittimia, kolme solistia (Vuokko Hovatta, Paula Vesala ja Manna) ja maestro Kerkko Koskinen istahtaa valkoisen flyygelin ääreen. Takana on monikymmenpäinen Kuopion nuorisokuoro. Soittavat levyn läpi, ei ihan järjestyksessä sentään mutta melkein. Vuorollaan kukin saa soolonsa. Loppupuolella tulevat myös Kerkon vanhat soolokappaleet Mayday ja Sateentekijä, jotka kuulostavat Mannan ja muiden laulamana (Kerkon itsensä sijaan) jänniltä ja erilaisilta. Paula Vesala sooloilee myös Annika Eklundille tehdyn Shanghain valot. Se on illan reippaimpia kappaleita ja muistuttaa sittenkin eniten Ultra Brasta, jota kukaan ei mainitse, ehkä ei edes kaipaa, vaikka enin osa on varmasti sellaistenkin muistojen ajamana paikalle tullut. Kollektiivin oma tuotanto on sekin rikasta ja vahvaa, mutta jollain tapaa synkempää. Tietenkin tällainen musiikki on omiaan esitettäväksi livenä.

Hymyilyttää. Vaikka Ultra Brata ei kaivatakaan, tästä tulee silti kotoinen ja tuttu olo. En osaa enää selittää miksi: ehkä se on virkeän ja monitasoisen musiikin ja hiukan hassujen, kepeiden mutta kuitenkin vakavuutta tavoittelevien sanoitusten yhdistelmässä. Joskus nuorena laulun sanat olivat kaikki kaikessa, niihin uskoi. Olen jo aikoja sitten analysoinut sellaiset hetket puhki ja lukenut niin monenlaisia tekstejä, ettei tällaiselle voi antaa erityissijaa. Mutta tuttuuskin toimii.
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3365
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Lyyra » To 01 Marras 2012 08:41

Päädyin eilen Acid Mothers Templen keikalle. Olin ihan rutkulaväsynyt, mutta menin kuitenkin, kun pääsin vasta kahdeksalta töistä (ja keikkameiningit alkoi niillä main, eikä mun tarvinut maksaa siitä).

Ensin esiintyi ranskalainen Zero Absolú, joka ei ollut niin hyvä kuin nimensä antaisi ymmärtää. Kyseessä oli yhden miehen Tool-/Isis-henkinen bändi. Kaikki biisit kuulosti vähän samalta. Ja looppihomma ei kauheasti anna kappaleille tilaa hengittää. Tyyppi siis laittoi rumpukoneen päälle, soitti bassoriffin, loopitti sen, soitti kitarariffin, loopitti sen, soitti vähän keyboard-mattoja, loopitti ne, ja sitten huutolauloi päälle sellaisissa biiseissä, joihin se kuului. Ja vähän jotain pientä (kehnohkoa) kitarasoolon tynkää aina välillä. Päälisin puolin ihan kivan kuuloista, mutta ei sitten jotenkin kuitenkaan tarpeeksi.

Toisena soitti suomalainen Nunnauuni. Niillä oli tyynyliinat teipattuna päähän ja keltaiset t-paidat. Taisi siellä joku rumpusettikin olla. Lähinnä se esitys oli erinäisten mahdollisimman epämiellyttävien äänien kirskuttamista ja erinäisten kilkuttimien ja hakattavien esineiden hakkaamista. Näin huonosti, mutta ainakin siellä oli auton renkaan pölykapseleita ja vanhan arkkupakastimen kori. Rukoilin Jumalaa, että se meteli loppuisi. Jumala vastasi.

Sitten tuli pääesiintyjät. Ja ne ei kyllä volumea ainakaan säästäneet. Aivan timanttisen hyvä keikka. En tiennyt, että yksi niistä osaa kurkkulaulua. Analogisynat on jotenkin lohdullisia. Tuollaista musiikin pitääkin olla. Hymyilin kuin idiootti koko keikan. Tai no sen ajan, kun olin siellä. Piti hypätä aikaisempaan bussiin, että ehdin kotiin nukkumaan, kun tänään pitää olla yhdeksältä töissä.

Sitten vedin kotimatkalla lipat (viimeiset sanat: "onpas siinä liukkaan näköistä") ja avainpussukka lensi taskusta pensaaseen. Päässä suhisi miljoona työasiaa, mutta "kirjoitin ne ylös" ja nukahdin.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja skray » La 03 Marras 2012 16:52

Pendulumin bassot oli niin kovalla, että nenäkin värisi. Ja mua alko aivastuttaa. :keijo:
Kaikenkaikkiaan keikka oli todella tanssittava ja jytisevä, niin kuin tuollaisen kuuluukin olla. Puolessa välissä vaan tuli jo hetkellisesti sellanen olo, että ei vaan jaksa tanssia enää ja mietin, että soittaako ne vaan samaa biisiä edelleen ja edelleen.. mut loppua kohden meno parani ja kuultiin myös Watercolour. Olispa tämmösiä useamminkin.

Huono homma on se, että mun päässä on humissut keikasta asti, eikä loppua tunnu tulevan.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja skray » Su 04 Marras 2012 21:58

Humina päässäni on onneksi jo lakannut, mutta nyt mielessä pyörii vaan Puumaa mä metsästän.
Olin siis eilen katsomassa Stigin keikkaa ja musta tais tulla jonkinmoinen fani. :keijo:
Tunnelma ainakin oli katossa ja oli kiva laulaa mukana. Varsinkin Tyttö sinä olet meritähti oli huippu, kun sanat kertoi paikallisista jutuista. Paikalla oli toki myös Kuningas Pähkinä. Sillä on hassut viikset/parta. :virne:

:jami:
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Pe 30 Marras 2012 12:22

Heli Kajo ja Jippu @ Tavastia 29.11.2012

Olipa kiva kun keikat oli loppu ennen puoltayötä. Heli aloitti yhdeksältä ja Jippu kymmeneltä. Yhdentoista jälkeen kaikki oli ohi ja jengi lipui ulos.
Ihan loistavanmoinen ajoitus. Vaikkakin Heli olisi voinut soitella vähän pidempään ja vaikka vain yksin :keijo:

Heli oli ihan perus-Heli. Mitä nyt alkuspiikissä kehui sitä kun oli alaik...eiku nuorempana (!) ollut pakko päästä Tavastialle keikoille. No oho.
Biisit oli ihan perussetti levyltä. Jos mä oisin tyttö, Kiina, Barcelona, Sosiaalista toimintaa, Elämäsi suloisin virhe, Poikajumala, Thelma ja Louise, Jos mä kuolen nuorena ja encorena Annankadun kulmassa. Eli koko levy. Mikä on vähän ankeaa, koska materiaalia Helillä olisi kyllä. En tiedä sitten eikö se uskalla esittää niitä.

Lavalla Heli oli yksinkertainen ja kaunis. Otti kontaktia yleisöön, mutta oli silti vähän vaisu. Energia ei kantanut loppuun asti ja se oli tosi harmillista. Ilmeisesti Tavastia oli vielä liian iso paikka, jotta artistin karsima olisi kantanut ihan peräseinään asti.

Helin lavakokoonpano oli tosi mielenkiintoinen. Yksi tyyppi seisoi puolet ajasta vain juoden kaljaa :virne: No, soitti se urkuja ja tamburiinia noin muutoin, mutta kun siellä oli kuitenkin jo kosketinsoitin, niin oli vähän semmoinen täyteen ahdettu meininki.

Jippu taas tykitti kyllä sitä energiaa ihan peräseinään ja siitä läpikin.
En suoraan sanottuna ole mikään Jipun fani. Ensimmäiset kaksi levyä on aika diippii shittii, eli korvista vertavuodattavaa hönkimistä. Kolmannelta levyltä olen jäänyt jumiin muutamaan biisiin. Ne soitettiin tuolla.

Jipun keikan aikana en niinkään keskittynyt fiilistelemään, vaan tuijotin ihan suoraan teknisiä asioita. Oikeastaan jos lavalle katsoi yhtään, niin ei voinut muuta. Jipun ryhti laulaessa oli jotain aivan kammottavaa. Veikkaan itse olevani tällä hetkellä yhtä huonossa ryhdissä, mutta mulla on kepit. :keijo:
Jos sitä ryhtiä pitäisi jotenkin kuvailla, niin kumaramummo meet mr.burns tuli aika paljon mieleen. Jipun vartalonmyötäinen asu paljasti kaikki "virheet" hoikaasta vartalosta. Pää roikkui tosi pahasti edessä, jolloin selkään tuli kyömy ja polvien ollessa harallaan ja koukussa, kääntyi lantiokin ihan liian alas. Hiukan teki pahaa katsoa sitä asentoa. Vielä päälle Jipun tapa käyttää käsiä ja mun verkkokalvoilla hän teki parodiaa itsestään. Pitkät hoikat kädet, joiden käyttö oli holtitonta huitomista ja "taiteellista". Jippu sopisi hyvin mummoparodiaan.

Tietysti asento vaikutti laulamiseen, joka oli välillä todella väkinäistä pusertamista ja minua sattui korviin äänihuulten rasittamisen kuuleminen noin kovalla volyymillä. Ääni olisi Jipulla todella hieno ja kauniskin, mutta väärä tekniikka pilaa sen. Siksi Jippu myös putoili nuoteiltaan, mutta äänen käyttö hänellä on hallussa. Jossain kohtaa joku menee oikein, sillä äänen käyttäminen piti keikan mielenkiintoisena. Vaikka nyt vähän haittasi ettei ylä-ääniä tavoitettu ratkaisevissa kohdissa ilman huutoefektiä.
Niinä hetkinä kun Jippu seisoi suorassa, myös ääni kuulosti paremmalta. Eikä silloin tullut sitä väkinäistä "vibraa", joka on Jipulle liian ominaista.

Biiseistä en tunnistanut kuin ne kolmannen levyn biisit. Eva (nukutaan kielletyllä iholla), Henki ja Elämä, Väärinpäin lentävät linnut, Kuningas, Kotona taas, Inhoan sinua ja kai joku muukin vielä.

Kuningasta edelsi todella avartava ja ironinen spiikki. Jipun itseironia oli muutenkin ehkä se, mikä toimi paremmin kuin Helillä.
"Suomen lehdistö on sanonut että mä olen hullu. Ja sekaisin. Ja ahdistunut. Vain siksi, että olen tehnyt seuraavan biisin" ja sitten tuli Väärinpäin lentävät linnut. :virne:

- "mä olen ehkä suomen ainoa roskajulkkis jonka ne on päästäneet tänne lavalle. Katotaan mikä on tilanne tän keikan jälkeen, päästävätkö enää jatkossa" :virne:

Kyllä näistä keikoista silti hyvälle tuulelle tuli. Erittäin hyvälle tuulelle. Väitän sen olleen musiikin syy. Livemusiikin. Helin biiseissä hyvin soineiden rumpujen ja basson ( :sydän: :sydän: ) ja Jipun energian vuoksi.

Keikoilla oli myös aika paljon julkimoita ja musiikki-ihmisiä. Sekä yhden naishenkilön omat pikkujoulut. Se oli vähän myötähäpeällinen tapaus. Hihhuloi ja kekkuloi molempien keikkojan ajan pitkin salia. Välillä kävi eturivissä häiriköimässä, sitten siirtyi nopealla tahdilla yleisön läpi portaille tekemään strippari/tankontanssiliikkeitä portaille ja kaiteeseen. Nainen oli todella pitkä ja hänellä oli käsissään pitkät käsineet, joten sen näki missä tyyppi mennä hihhuloi. Se oli vaan todella vaivaannuttavaa ja ärsyttävää, kun se huuteli Jipunkin keikan aikana joka väliin jotain omaa. Pakollinen pubiruusuhäirikkö :virne:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Pe 30 Marras 2012 18:31

Mulla ei ole samanlaisia teknisiä valmiuksia kuin Kiballa, joten en tiedä seisoiko basisti niin, että paino oli liikaa vasemmalla jalalla... :P

Mutta joka tapauksessa: Heli siis oli ekaa kertaa Tavastialla esiintymässä ja se on aina iso ja harvinainen tapahtuma. Se on tavallaan se rajapyykki, että nyt ollaan siirrytty isoon liigaan. Ja Heli kyllä esitti kappaleensa niin kuin esittää ja yleisö piti, mutta ei räjähtänyt. Artisti itse otti tasajalkahyppyjä osastoo Annankatu parin biisin jälkeen. :virne:

Kyllä tähän niin kuin uuden levyn tarvitsisi, että saisi vielä isomman jutun aikaan.

--

Jipulla tosiaan hyvä itseironia Seiska-suhteestaan ja huomasi, että seuraa erittäin tarkkaan omaa julkisuuskuvaansa. Gospel-taustatkin näkyivät ja niistäkin laskettiin leikkiä. Levyistä painottuivat ensimmäinen ja kolmas, niin kakkoslevyn oksennusbiisejä ei ollut mukana (suutelisit mua, vaikka olisin mahataudissa... :umpfh: ). Ehkä se oli sitä aikaa, kun Kuninkaan kanssa meni hyvin ja niihin ei haluta palata.

Ekasta levystä tuntuu olevan miljoona vuotta. Silloin Jippu oli raikas ja uusi, ei vielä roskajulkkis. Mutta ehkä eniten jäivät mieleen Väärinpäin lentävät linnut ja Nukutaan kielletyllä iholla, joista jälkimmäisen löysin taas uudestaan. Kaiken kaikkiaan keikka palautti mieleen monet biisit, että ai niin, hyviähän ne on. Muistin jonkun Enkelten kaupungin sanatkin ja lauloin sitä kuuluvasti takaosassa. Päät kääntyivät katsomaan.

Yhdessä vaiheessa Jippu lauloi pitkään selkä yleisöön ja tuli mieleen, että Gösta Sundqvistin väitetään tehneen yhden keikan ja senkin selkä yleisöön. Sanoin muuten heti Jipun nähtyäni, että onpa laihassa kunnossa. Kiban mielestä se johtui vain valoista, mutta kuntoiluaiheeseen Jippu palasi spiikeissä kahteen kertaan. Sanoi tekevänsä nykyään urheilusuorituksia taiteen sijaan ja olevansa fitness-tyyppi nykyisin.

Yhdessä vaiheessa Jippu halusi esitellä kultansa nimenä tatuoituna iholleen ja komensi basistin avaamaan yläselän puvustaan. Vähän sellainen Kummeli-tyylinen, "Ota pala ulos" -tapahtuma. :keijo: Bändin jäsenten tehtävät määriteltiin suhteessa taitelijaan. Kosketinsoittaja kommentoi ulkonäön, basisti stailaa, rumpali syö ja kitaristi lohduttaa. Ja joku ottaa kuvia, millä ilostutetaan poikaystävää kehumaan. :keijo:

Mut joo, Jippu jäi vähän niin kuin päällimmäisenä mieleen ja kivaa oli :D
Olympialaisia muistellessa
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 4998
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 29 Joulu 2012 17:22

Vain Elämää-live @ Barona-areena 28.12.2012.

:hullu: :sydän:
Nyt jäi kuulkaa tekniset seuraamiset ihan pois mielestä. Syksyn parhaimpia asioita telkkarista olisi nyt tiedossa livenä.

Päivä meni rennosti odotellessa ja lakanaa askarrellessa. Väkersin meille Wildiksen kanssa laganan, jonka pääosassa oli "Jare - muista kauluspaita" - teksti ja sydän keskellä. Tämä avautuu ehkä sarjaa seuranneille ja on vinkkaus siihen, että kauluspaita on Jarea, eikä cheekkiä.

Ajomatka meni suht leppoisasti, kunnes Leppävaaran jälkeen tuli stop. Navigaattorin mukaan olisimme kääntymässä 950m jälkeen oikealle. Kuten kaikki muutkin. Etenimme kymmenessä minuutissa 100m. Meidän takanamme kolaroitiin ja vähän otti päähän. Kuskimme ei todella ole mikään rauhallisuuden ja tyyneyden perikuva, joten yritin taivutella hetken, että ajaisimme toista kautta. Seistyämme vielä 10minuuttia siinä samassa kohtaa jonoa hän taipui. Ajoimme paikalle vartissa. Semmonen ruuhka siinä, kivasti.

Kolaroinnin vuoksi yleisöä ei ollut paikalla läheskään kaikki. Tämän vuoksi aloitusta myöhästytettiin muutama minuutti. Nettilehdet sanoi 20minuuttia, mutta mun mielestä ei mennyt niinkään kauaa. Voin olla ihan väärässä, koska ajantajuni hämärtyi ihan täysin.

Kun se alkoi, oli se täyttä tykitystä. Jartsa ja Liekeissä heti kättelyyn, PAM! :jami: :sydän:
Mekin olimme liekeissä! :tulipää:

Voisin varmasti kirjoittaa jokaisesta artistista vuodatuksen verran tekstiä, mutta siinä ei olisi mitään uutta sanottavaa. Biisit toimivat livenä niiiiiiiiiin paljon paremmin kuin levyltä. Niissä on enemmän syvyyttä, tunnetta ja tulkintaa. Sitä rehellisyyttä, mikä on livemusiikissa muutenkin.

Tunnelma paikalla oli ihana. Yllättäen myös intiimi keikan alkamisen jälkeen. Tämän teki täysin se porukka siellä lavalla. Siltsun rentous biisien ulkopuolella oli ihanteellista. Hänen juttunsa myös. Leikkisä ja pienesti piikitteleväkin huumori pelasti monet hiljaiset hetket. Kieltämättä vierustovereita aina välistä ehkä vähän myötähävetti, mutta niin meitäkin. Se toi myös kotoisan tunnelman penkkiin, eikä huomannut ajankulua ollenkaan. Jarin vahva ääni oli livenä häkellyttävä. Myönnän, se sai jalat alta. Nyt ymmärsin täysin miksi Jari on niin suosittu. :sydän:

Cheek oli just niin kova kuin kuvitella voi. Ainakin ne voi, jotka sarjaa seurasivat ja pääsivät näkemään sen Jaren sieltä jostain. Kieltämättä myös hän räjäytti areenalle suurimman hypen. Nipalle ehkä vähän naurettiin, mutta ei se niin huono ollut. Tönkkö vaan - vähän. Jonnekin sai areenan syttymään siinä missä Siltsu tai Cheek. Erinin hämmennys ja liikutus yleisön huuteluista ja kannustamisesta oli herttaista. Erinin puku oli muuten järisyttävän kaunis! Muutoinkin Erin sädehti lavalla. Kaija Koo ja Kaijan biisit oli mun heikko paikka. Kaijan ääni vie mun sielun syvimpään kohtaan jonkun sellaisen iskun, että se jättää aina jäljen. Se iskee ja kovaa. Näköjään myös toisten esittämänä. Vaikkakin toivoin ettei Nipaa pistetä laulamaan Tuulikelloa. Kaija Kookin onnistui siellä lavalla olemaan hieman koominen. Aivan lopussa hän pudotti mikrofonin vahingossa pöydän alle, josta seurasi pieni humoristinen hetki :virne: Ainakin minusta. En tiedä huomasiko sitä kukaan muu, tai löysikö siitä kukaan muu mitään hauskaa, mutta itse oli yritettävä olla nauramatta. Kun siinä kohtaa oli herkkä biisi menossa esitys-puolella.
Kati Helena :sydän: Mitä muuta voi sanoa? Katri sai multa symppispisteet ihan ehdottomasti. Ja se puku :tipahdus:

Kaikenkaikkiaan jutun positiivisuus ja ällösöpöys oli se mitä lähdin hakemaan ja sitä myös sain.
Tyypit saivat Multiplatinaa. Saimme vielä myös encoren, joka venytti konserttia suunnitellusta 50 minuutilla.

:sydän:
Ehdottomasti.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Lyyra » La 09 Helmi 2013 14:17

Absoluuttinen Nollapiste eilen Klubilla Tampereella

Ensimmäinen Nollapiste-keikka moneen vuoteen - siis minulle. Esittivät pääasiassa uusimman Pisara ja lammas 1 -levyn kappaleita. Minun puolestani olisivat voineet soittaa vaikka koko levyn läpi - niin vahva tunnelmalataus niissä kappaleissa on. Myös välispiikit noiden kappaleiden välissä tuntuivat oudoilta. Kuvittelinkin jossain piilossa, että koko levy olisi mahdollista kuulla, mutta kahden tai kolmen kappaleen jälkeen - aivan puskista - kuulinkin yhtäkkiä Ipswichin. Mietin, onkohan kyseessä sama lammas. :riips:
Muita vanhemmilta levytyksiltä poimittuja kappaleita olivat Hyönteisen kuolinnaamio, Piste ihmisessä, Savu meihin, Sunnuntai, sekä joku alkuaikojen vanha biisi, jonka kuuntelu mulla on jäänyt vähemmälle. Vieressäni heilunut vammaisen oloinen mies osasi sen sanat ulkoa. Sunnuntaita en muista kuulleeni livenä ennen.
Pisara ja lammas 1 -levyn kappaleet saivat minut jo valmiiksi melko herkkään mielentilaan, joten Piste ihmisessä avasi vollotushanat ihan täysin. Sunnuntai auttoi asiaa. Ihmiset tuijottivat. Edellisestä kerrasta taisi olla liian kauan aikaa.

Aki Lääkkölän totaalinen eläytyminen soittamaansa musiikkiin on aina yhtä viihdyttävää. Erityisen fiiliksissä hän taisi olla tuoreimmasta materiaalista. Miehen venkulointi luo hauskan kontrastin Tommi Liimatan stooalaiseen tyyneyteen. Kun Liimatta ei laulanut tai soittanut, hän seisoi paikallaan tuijottaen ikuisuuteen. Myös rumpali Tomi Krutsin tarttui jossain kohtaa kitaraan. Moista en muista ennen nähneeni. Aake Otsalan kasvoilla oli koko keikan ajan kestohymy - kuten minunkin kasvoillani.

En välittänyt jäädä tuhlaamaan hyvää fiilistä kuuntelemalla illan päättänyttä Kuusumun Profeettaa, vaan lähdin kotiin. Bussi oli myöhässä.

asiat on liian mukavasti! nyt täytyy pilata kaikki! :kailotus:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 06 Huhti 2013 14:45

Cheek @ W Nightclun Vantaa 5.4.

:sekopää:

Laivan keikka oli ihan hieno kokemus ja olihan tungosta sielläkin. Silti siellä se meno oli vähän laimeampaa volyymiltään mitä tuolla.

Okei, keikkan alkua odotellessa oli ihan hirveää. Me Wildiksen kanssa ei vaan kuuluttu sinne hihoinemme ja korottomine kenkinemme. Tuli todettua, että kyllä se alle kymmenen vuottakin voi olla iso ero, kun suurin osa (ei kaikki) oli niin erilaisesta ulkoisesta maailmasta. Porukkaa oli laidasta laitaan, mutta voimakkain tunne oli todella pitkään se, ettemme me kuulu sinne. Onneksi paikalla oli myös muita hengen heimolaisia siinä missä niitä toisen ääripäänkin henkilöitä.

Paikka pakkautui aivan täyteen ihmisiä. Eikä se loppujenlopuksi ollut vain pikkuinen baari.
Kyllä. Cheek vetää väkeä kuin magneetti.

Aloitus oli sama kuin laivalla. Paitsi että ilmeisesti osittain screenit eivät pelanneetkaan. Tai sitten meitä vain odotutettiin ihan huvikseen :keijo: Alku oli räjähtävä ja porukka oli aivan liekeissä! Eikä se liekki laskenut missään vaiheessa! :rokrok: :jou:

Jätkä oli yhtä hymyä kyllä. Mutta! Silti se hymy oli leveämpää laivalla :D
Oliko se Mikael Gabrielin puuttuminen? Vai melkein lavalla hilluneet, ehkä hieman tungettelevat fanit?
Ei voi tietää, mutta jotain siinä silti oli.

En varmasti pysty sanallistamaan sitä fiilistä, kun huutaa kaikille keuhkon palkeilla, eikä edes kuule omaa ääntään. Miten huumaavaa se äänimassan vyöryminen on.
Se on myös, ettei keikassa ollut mitään :keijo:a! Oikeastaan keijous oli tästä aika kaukana. Artistin ja yleisön vuorovaikutusta, settilista läpi, molemminpuolinen mielihyvä ja tavallaan se, mitä sinne on tultu hakemaan. Sitä kovaa settiä ja kattoa irroittavaa fiilistä.
"Jos sä et tullu tinaan vaan tissutteleen, ni oisit voinu jäädä himaas vaan hissutteleen.
Kansa laulaa ja taputtaa ku Liiga räppää, naulaa ja nakuttaa."

Siinä se. Sitä ei oikeastikaan voi kuvailla mitenkään paremmin.

Cheekin keikkaenergia on kuitenkin huumaavaa. Samalla tavalla kuin B and the Bandin voima vaan jyrää sun yli ja jättää hyvän mielen.

En olisi uskonut jos joku olisi pari vuotta sitten sanonut että menen vapaaehtoisesti räppikeikalle ja tulen sieltä pois ihan helvetin hyvällä mielellä. Ja että se olisi vielä Cheek. En ehkä allekirjoita kaikkia sanoituksia, enkä artistin arvoja, mutta niissä biiseissä on jotain just mulle. Jotain, mihin voin hetkeksi samaistua ja löytää musiikista jotain mihin kiinnittyä.

Kiitos Cheek
Kiitos Wildis :hymyhali:

:hullu:

edit: piti vielä lisätä videolinkki kuvaamaan sitä huumaa.
Cheek @ Hullu Poro Areena 20.2.2013 - syypää sun hymyyn
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Wildchild » La 06 Huhti 2013 21:10

Kiitos Kibs :hymyhali:

Ja Cheek! :pilvi:
Olipa virkistävää olla välillä mukana keikalla, jossa jengi on mukana ekasta biisistä lähtien aina viimeiseen tahtiin asti. Niin siistiä! :superhymy:
Aivan mieletön energia sekä Cheekillä itsellään että yleisöllä.

Näitä energia-keikkoja lisää! Paitsi ehkä mieluisammalla keikkapaikalla. Mä en oikein innostu yökerhoista. :epäilevä:
mä annan kaiken ku enempää ei oo, tajuuks sä kuka sun edessä seisoo? :nirppa:
Avatar
Wildchild
Räppimummo
 
Viestit: 1295
Liittynyt: Pe 09 Touko 2008 21:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 07 Huhti 2013 17:28

Kuulostaapa hyvältä keikalta. :tipahdus:

Energia ja hyvä mieli ei voi olla huono juttu. Keijouden puutteesta en tietysti tiedä, kun en ollut paikalla tuolla keikalla, mutta mun mielestä yleensä Cheek on sellaisella positiivisella tavalla keijo, juuri sellaisella hyvää mieltä tuottavalla tavalla, joka pakottaa hetkeksi laskemaan kriittisyyden estot alas kun oisin ulkomail. :keijo: Kriittisyys ja asiallinen analyyttisyys ovat kuitenkin monessa asiassa niin tarpeen ja läsnä, esimerkiksi siellä teatterissa missä itse olin sillä aikaa kun te olitte Cheekin keikalla. Muistin sen kun päässä soi jossain välissä Cheek, vaikka katselin lavan tapahtumia. :keijo:
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3365
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 11 Touko 2013 11:56

Antti Tuisku @ Tavastia
:sydän:

Antti Tuiskun levyjulkkarikeikka Tavastialla.
Mennessä mua jännittää ihan porsaana ja Suvi on kevyesti nuutunut. Itse olen ihan sekopää-tilassa jännitykseni kanssa. Miksi mua jännittä? En saa siitä kiinni. Ehkä se on ne kepit ja pääsenkö siihen paikkaan hengaamaan mihin haluaisin ja kaikkea semmoista.

Paikalla on aika paljon porukkaa. Keikka on ilmoitettu alkavaksi 21.30. Salin ovet avataan klo 21. Kamala ryysis. Ensimmäiset vahingot tapahtuu ja joku vetää turvat, kun edessä on tuoli.
Suvi hakee ensimmäiset drinkit ja baarimikko on ihan söpö :virne:

Jutustelemme pienesti ja sitten sammuu valot ensimmäisen kerran. Hirveä kiljunta. Nousen seisomaan vieruspenkille. Istuessa ei hahmota kunnolla väkimäärää ja noustessa ylös ahdistus helpottaa heti. Sitä väkeähän on vähän vähemmän mitä luulin, mutta silti aika paljonkin.

Keikka alkaa ajallaan.
Antti on todella, todella sympaattinen! Hymy on aika valloittava ja parissa kohtaa huomaan olevani :isosilmä:n näköisenä siitä kropasta! Voi jumalauta!! :tipadus:

Uudet biisit tuntuvat tutuilta, koska olen kuunnellut koko päivän uutta levyä :pahis:
Mukaan on sämplätty Timbalandia yhteen biisiin :virne: Suvin mukaan Lyyra olisi tykännyt siitä :hullu:

Oikeasti meno oli aika kova ja tunnelma korkealla. Yleisö veti parissa kohtaa jopa äänentoiston yli biiseissä. Huumaava tunnelma semmoinen.

Ite tykkään Tuiskussa siitä rehellisyydestä ja aitoudesta. Se on niin poppipoika, mikä sopii sille tosi hyvin!

En mä oikein tiedä mitä vielä sanoisin. Keikka oli niin täynnä tunnetta ja hippadulla-akselilla veti ihan överiksi. Itsekin vedin överiksi ja annoin musiikin viedä. Eihän se toki olisi kannattanut, koska kun musiikki vie, kroppa jää taakse :virne:
Kuitenkin se oli semmoista räiskyntää ja tykitystä. Ihmiset tanssivat mukana ihan joka puolella, nauttivat ja artisti itse oli aivan säkenöivä!

Täytyy erikseen mainita vielä, uudelle levylle on Toni Wirtanen sanoittanut kappaleen Mies, joka löytyy tällä hetkellä myös keijolistalta Spotifyssa. Ihana discobiitti, joka oli livenä täydellinen. Ysärihehkutusta parhaimmillaan!
Paula Vesalan tekemä Leila taas on toisesta ääripäästä ja sai itkemään ihan huolella.
Mittään en sano siitä että itkinkö muuten :keijo: :vihellys: :hullu:

Tuisku on tosi, tosi ihana :hullu: :sydän:
Aina vaan enemmän. Kuuluu kastiin "paranee vanhetessaan".

:pusu:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Suvi » La 11 Touko 2013 12:12

Kibaya kirjoitti:
Mukaan on sämplätty Timbalandia yhteen biisiin :virne: Suvin mukaan Lyyra olisi tykännyt siitä :hullu:


Itse asiasa Justin Timberlakea, mutta aika lähellä, koska se on Timbalandin tuottama biisi.

Mulla oli itse asiassa koko ajan vähän sellainen olo, että oonko oikeasti Antti Tuiskun keikalla, jotenkin epätodellista. :virne: En olisi vähän aikaa sitten uskonut itsestäni. :virne:

Antti on kyllä ihana. :sydän: Ihastuin ihan täysillä Jää tai mee -biisiin, joka on ilmeisesti seuraava sinkku uudelta levyltä. (Toivottavasti radiot eivät soita sitä puhki.)

(Ja se baarimikko :hullu: :virne: Se olisi antanut meidän kuunnella Leonard Cohenin biisin loppuun, mutta tympeä järkkäri ajoi hetken päästä meidät pois. )
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6425
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Lyyra » La 11 Touko 2013 12:15

Kibaya kirjoitti:Mukaan on sämplätty Timbalandia yhteen biisiin :virne: Suvin mukaan Lyyra olisi tykännyt siitä :hullu:

:raps: / :riips: Mulla on itse asiassa aika ristiriitainen suhde Timbalandiin. Joistain jutuista tykkään, toiset taas on ihan :kieli:

Suvi kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:Mukaan on sämplätty Timbalandia yhteen biisiin :virne: Suvin mukaan Lyyra olisi tykännyt siitä :hullu:
Itse asiasa Justin Timberlakea, mutta aika lähellä, koska se on Timbalandin tuottama biisi.

Justin Timberlake. :pusu:
Mutta eniten pidän siitäkin Neptunesin tuottamana. :sori:
Sitten ne Timbaland-tuotannot on ihan tapauksesta kiinni. Joistain jutuista tykkään, toiset taas on ihan :kieli:
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 11 Touko 2013 12:20

Suvi kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:
Mukaan on sämplätty Timbalandia yhteen biisiin :virne: Suvin mukaan Lyyra olisi tykännyt siitä :hullu:


Itse asiasa Justin Timberlakea, mutta aika lähellä, koska se on Timbalandin tuottama biisi.

Mulla oli itse asiassa koko ajan vähän sellainen olo, että oonko oikeasti Antti Tuiskun keikalla, jotenkin epätodellista. :virne: En olisi vähän aikaa sitten uskonut itsestäni. :virne:

Antti on kyllä ihana. :sydän: Ihastuin ihan täysillä Jää tai mee -biisiin, joka on ilmeisesti seuraava sinkku uudelta levyltä. (Toivottavasti radiot eivät soita sitä puhki.)

(Ja se baarimikko :hullu: :virne: Se olisi antanut meidän kuunnella Leonard Cohenin biisin loppuun, mutta tympeä järkkäri ajoi hetken päästä meidät pois. )


No jotain semmosta. Olin niin sekaisin sen keikan jälkeen, etten muistanut kuin sen Lyyra-kommentin :hullu:

Sama epätodellisuus vaivasi alkuun ja oli semmoinen fiilis, että katsoo varmaan jotain leffaa. Kunne sitten taas päästin siitä irti ja sittenhän se oli ihan menoa. Hippadulla-juttuja ja oikeasti semmoista mistä en tiedä uskallanko puhua mittään :keijoei: :hullu:

Jää tai mee on kai uusi sinkku. Ainakin se on esitetty livenä muutamassa radiossa ja jossain Ylen aamutv:ssä.
Se on todella kaunis kappale :hullu:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6067
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Outolintu » La 11 Touko 2013 14:36

Kävin katsomassa Suedea Stavangerissa la 4.5. En tiennyt/tiedä pändistä juurikaan muutak uin ne hittibiisit, enkä oikeastaan odottanut keikalta kuin kivaa musiikkia ja hyvää fiilistä. Ikäväksi jouduin vähän pettymään.

Alkuun ne soitti (mulle) vieraampia biisejä, mutta oikein kivoja. Yleisöön ottivat kovin vähän kontaktia, mutta ajattelin, että ehkä se kuuluu tyyliin, kun en heitä ole aiemmin nähnyt livenä. Ajattelin kuitenkin, että keikka rakentuisi ehkä niin, että tunnetumpia biisejä tulisi sinne väliin. Mutta ei. Ne isoimmat hitit (Trash, Electricity, The Beautiful Ones) soitettiin kaikki viimeisenä yhteen pötköön. The Beautiful Ones vielä viimeisenä sellaisella tuplatemmolla ettei mukana voinut edes laulaa. Sitten ne poistui lavalta (sanoi ehkä että hyvää yötä) ja yleisön huudosta ja taputuksesta huolimatta eivät tulleet takaisin encorelle. En tiedä, oliko joku meluluva aika täynnä, mutta keikka oli isossa hallissa keskellä "ei mitään", eli ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Jäi tosi etäinen fiilis siitä pändistä. Onneksi en maksanut siitä lipusta mitään :pepsodent:

- - - -
Eilinen Anneken keikka Helsingissä oli :sydän: ja !!! Mutta koska en siitäkään tiennyt etukäteen niin kauhesti, niin jätän raportoimisen niille, jotka ymmärtää paremmin. Tai ainakin siihen, että käytössä on toimiva tietokone eikä tämä tabletti, joka on tämänkin vastauksen aikaan kaatunut kahdesti ja pyyhkinyt pois kaiken kirjoittamani.
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”
Avatar
Outolintu
 
Viestit: 385
Liittynyt: Ma 12 Touko 2008 20:05

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Aranwe » La 11 Touko 2013 17:06

Outolintu kirjoitti:Eilinen Anneken keikka Helsingissä oli :sydän: ja !!! Mutta koska en siitäkään tiennyt etukäteen niin kauhesti, niin jätän raportoimisen niille, jotka ymmärtää paremmin. Tai ainakin siihen, että käytössä on toimiva tietokone eikä tämä tabletti, joka on tämänkin vastauksen aikaan kaatunut kahdesti ja pyyhkinyt pois kaiken kirjoittamani.


Oon nähnyt Anneken aiemmin lavalla 4 kertaa. Kerran The Gatheringin kanssa Anneken jäähyväiskeikalla Ankkarockissa 2007, kahdesti Devin Townsendin kanssa ja kerran akustisena soolona Anathemaa lämmittelemässä. Annekella on paitsi aivan tajuttoman mahtava ääni, myös hyvin innostava ja pirteä lavaesiintyminen, jota katsoessa ei voi kuin tulla hyvälle mielelle.

Rouvan soolotuotanto on Suomessa ehkä melko tuntematonta, mutta etenkin Devin Townsend -cover Hyperdrive sai porukkaan reippaasti ääntä, samoin kuin Strange Machines, joka oli yksi monesta keikalla kuullusta The Gathering -lainasta ja mulle se ensimmäinen biisi, jossa kuulin Anneken laulavan joskus 90-luvun puolivälissä. Anneken omissa biiseissä on kuitenkin ainesta vaikka mihin, ne ovat hyviä pop/rock kappaleita, joita voisi kuvitella kuulevansa radiossakin. Todennäköisesti ne Hollannissa saavatkin soittoaikaa ihan hyvin.

Yleisö oli hyvin lämpinänä, vaikka mitään kamalaa tungosta ei ollutkaan ja liikettäkin eturivissä näkyi olevan ihan kiitettävästi. Kaikin puolin siis erittäin hyvä keikka!
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1236
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Ulukomailla

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 12 Touko 2013 12:24

Tuiskun keikka kuulostaa olleen kiva. :D

Cheek Apollo Night Clubissa.

En ole käynyt Apollossa aiemmin. Se on yökerhon näköinen paikka reunoilla roikkuvine punaisine samettiverhoineen. Saavun paikalle kesken lämppäriesiintyjän. Kokoonpano on nimeltään Säx ja siihen kuuluu saksofonia soittava mies ja DJ, joka sämpläilee taustalla. Saksofonityyppi huvittaa, vaikka kyllähän he kuulostavat ihan hauskoilta. Muutaman oman kappaleen jälkeen soitellaan Rihannaa ja joitain muita tanssibiisejä.

Olen parkkeerannut pitkän korkean pöydän viereen, koska kaipaan tukea. Viereeni tunkee noin nelikymppinen nainen. Hän pyytää anteeksi, että tunkee, mutta haluaa päästä seisomaan pöydän viereen, koska hänen kengilleen on jo kolme kertaa kaadettu juoma. Hän osoittaa läikkää lattialla. Pahoittelen hänen kokemustaan.

Hetken päästä nainen kertoo minulle, että haluaisi kovasti mennä tanssimaan. "Mä en ole ollut ulkona kymmeneen vuoteen ja tekisi hirveästi mieli mennä," hän sanoo. Hän on tullut paikalle hetken mielijohteesta. Tanssilattialla on jo muitakin, totean, että kannattaa mennä, on rohkeaa jos uskaltaa. Nainen menee ja tanssii saksofonityypin keikan loppuun. Säxin jälkeen hän palaa hetkeksi viereeni seisomaan. Juontajan tapainen henkilö jo hehkuttaa kohta saapuvaa Cheekiä.

"Mä en edes tiennyt että täällä on tänään joku Cheek," nainen sanoo. Hän poistuu johonkin taaemmas. Kestää vielä yli puoli tuntia ennen kuin Cheek ilmaantuu. Paikalla on paljon tyttöjä, asuvaihtoehdot ovat joko minihame tai mahdollisimman kapeat pillifarkut. Tissejä ei kovin paljoa onneksi esitellä, monilla on ihan hillitty toppi. Ikäraja on 22. Olen laittanut runsaasti meikkiä, koska testasin Euroviisulookkia, joten ainakin sovin joukkoon, vaikka en tunnekaan kuuluvani tällaisiin paikkoihin, ja siksi päälle kääntyy analyyttinen asenne, mikä tuntuu muutenkin toimivalta. Suunnittelen koko illan ajan miten sanallistaisin tämän. :keijo:

Nelikymppisen naisen lisäksi toinen väärään paikkaan eksyneen näköinen on mies, joka seisoo yksin keskellä lattiaa ja näyttää kokoomuksen kunnallispoliitikolta. Hänellä on kädessään juomaa, joka näyttää maidolta. Epäilemättä valkovenäläinen. Toivon, että hän ja aiempi nainen löytäisivät toisensa, niin ei käy, kadotan miehen silmistäni.

Cheek antaa odotuttaa itseään pitkään, alkunauhoina soi Elastista ja Liiga Musicia. Ensimmäiseksi lauletaan Ne tekee töitä sen eteen, ja se määrittää keikan suunnan: se on sitä mitä moni on tullut hakemaan, energiaa ja tarina.

Ihmisiä tungeksii yökerhon lattialla mielin määrin, tungos on niin tiivis että alkuun kadun, että olen lähtenyt paikalle. Mutta se unohtuu. Keskityn olemiseen, yritän sulautua. Näen Cheekistä vain vilahduksia, edessäni on pitkiä ihmisiä. Istun pöydän vieressä baarijakkaralla, pysyn paremmin pystyssä ja selkä ei rasitu.

Tämä on kokemus sinänsä. Risteilykeikalta tutut pöljät räjähdysäänet lopettavat monet biisit vähän kuin kesken, aivan joka välissä niitä ei sentään kuulla. Ïhmiset huutavat ja laulavat, tytöt tietysti mutta hyvin ovat mukana myös viereiset nuoret miehet, alusta loppuun.

Cheek kertoo tarinan itsestään, hän on kuin tunnustuksellinen runoilija versio 2.0, joka laittaa itsensä likoon muiden vuoksi vaikka kertoo vain itsestään. Hän muistelee kappaletta, joka muutti uran suunnan vuonna 2008 (Liekeissä), kertoo ettei "oo olemassakaan oikotietä onneen, täytyy kestää kipuu jos haluu saavuttaa". Hän on "kiitollinen, siunattu, onnellinen" ja miettii "mitä tänne jää kun mä lähden täältä". Näitäkin kappaleita edeltää muutama lause kontekstia, kokemuksia, jotka sitovat ne hänelle tärkeiksi. Hän on tuhlaajapoika, jolle "riittää vaan mun kaverit ja paperi ja kynä", mutta haistaa myös "nahan mun käsin tehdyssä Bentley GT:ss". Hän on tullut voittamaan ja pyrkinyt vähentää.

Cheek esittää osan, jota yleisö häneltä toivoo, hän on kuin messias, joka julistaa kovaa työtä, kiitollisuutta ja raskaat huvit. Hän vetää yllätyksenä Levottoman Tuhkimon, jota ei kuulemma ole juuri omilla keikoillaan soittanut, siinä kerrotaan epävarmuuden ja yksinäisyydenkin kokemuksista. Ei mikään mulle riitä ei. Mutta siitäkin voi selvitä. En anna minkään seisoo tiellä.

Cheek kertoo lauluissaan yksityiskohtia, joihin arvatenkaan suurin osa yleisöstä ei voi samastua. He eivät tiedä millaista on, kun pomppii lavalla kuin aropupu ja yleisö hurraa. Heidän kiitollisuutensa ei ole kuin Cheekin. Silti he ehkä tarvitsevat juuri tätä, he ovat siinä mukana. Samastutaan tunteisiin, affektikokemuksiin, ei yksityiskohtiin. Laulan tietysti itsekin.

Keikka tulee yllättäen päätökseen, Cheek ilmoittaa että alkaa riittää. Lauletaan yhdessä Sokka irti. Encoreja ei tule. Ajattelen, että Cheek voisi ehkä tehdä töitä sen eteen kovemminkin eikä lopettaa kuin seinään. Tungos vähenee äkkiä. Näen taas aiemmasta tutun naisen, hän on löytänyt miesseuraa. Kävelen lasinsirujen poikki kohti portaita alakertaan ja pois.

PS. Mikäli se ei analyysivaihteella kirjoitetusta rapsasta käynyt ilmi, niin Cheek :hymyhali:
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3365
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

EdellinenSeuraava

Paluu Musiikki



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron