Keikkaraporttiröpötin!

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja theia » Ma 11 Elo 2014 12:39

Kibaya kirjoitti:theialle tiedoksi, että mun kanssa voi lähteä keikoille, alan oppia riehumisen ja hillinän välisen tasapainon ;)

Reps :virne: Joo, ei hätää, kyllä mä uskallan sun kanssa vielä keikoille lähteä. Se Jenni unohtui ihan totaalisesti kun ei päästy ostaa lippuja sillon heti :(
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3360
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 11 Elo 2014 15:35

theia kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:theialle tiedoksi, että mun kanssa voi lähteä keikoille, alan oppia riehumisen ja hillinän välisen tasapainon ;)

Reps :virne: Joo, ei hätää, kyllä mä uskallan sun kanssa vielä keikoille lähteä. Se Jenni unohtui ihan totaalisesti kun ei päästy ostaa lippuja sillon heti :(


Joo, mäkin unohdin sen. Jossain kohtaa muistinkin, mutta sitten tuli aivoihin muita asioita mitä piti muistaa.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 25 Elo 2014 22:04

Ei mulla mitään raporttia ole (ainakaan just nyt), mutta haluan vaan hehkuttaa, silläkin uhalla, että kaikkia (paitsi mukana olleita) ärsyttää, että vähänkö Cheek oli stadionilla hyvä. :sydän: :P
Se kollektiivinen energia oli ihan parasta.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja theia » Ti 26 Elo 2014 08:40

Ei mua ärsytä kyllä ollenkaan kun hehkutetaan keikkaa :D Oli se sitten Cheek tai joku muu.

Se, mikä ärsytti, oli yhden työystävän "mua käy sääliks teitä [cheekistä tykkäämättömiä] kun ette nähneet tätä show'ta!" :epäilevä:

Ja kyllä kaikki kuvat mitä oon nähnyt on vaikuttaneet siltä, että hieno show oli, mutta en kyllä ymmärrä, että miksi mua pitäis sääliä siitä etten ollut katsomassa musiikkia mistä en diggaa :töktök:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3360
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Ti 26 Elo 2014 10:53

Joo, aika hölmö ilmaisutapa. En mä kyllä sääli niitä, jotka eivät nähneet, koska tiedän, että monia ei kiinnosta lainkaan, eikä tarttekaan. :keijo:
Ei munkaan onneksi tarvitse innostua monesta muusta musiikkijutusta.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ti 26 Elo 2014 12:10

En mäkään ymmärrä sitä että pitää ilmaista ylimielisyytensä niitä kohtaan, joita asia ei kiinnosta.
Mutten kyllä ymmärrä sitä toisinpäinkään. On tullut pari "poistan kavereista kaikki Cheekin keikalle menijät/hehkuttajat"-tekstiä ja se on jotenkin häiriintynyttä.

Ehkä mä jossain kohtaa pystyn istumaan niin paljon alas että saan keskityttyä rapsaan :keijo:
Nyt on vielä liikaa vapinaa päällä. Tai sitten olen syönyt viikonlopun aikana liikaa kakkua. :virne:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 05 Tammi 2015 20:31

Suvin kyselyn seurauksena:

Vain Elämää Live - Kausi 3. @ Hartwall areena 28.12.2014.

Meillä on tosi hyvät paikat. Ei ihan niin hyvät kuin ekana vuonna, mutta riittävän hyvät nähdäkseen edes suurimman osan. Lava on keskellä areenaa ja luulen että suurimmalla osalla katsojista on paskat paikat. Edes permannon eturivissä ei ole huiput paikat, kun artistit pyörivät ympäri neliönmuotoista lavaa miten sattuu. Meidän paikat ovat bändin puolella lavaa, kun pöydät ja paikat ovat neliön toisella puolen. Esiintymisalue on kuitenkin korotetusti keskellä lavaa ja artistit katsovat itsekin sinnepäin. Jokaisessa kulmassa on jotkut kajaripömpelit vielä vähän lisäämässä näköestettä huvin vuoksi.
Meidän paikat eivät ole suoraan lavaa vastapäätä, mutta melkein. Se eturivi on se mikä ratkaisee.

Huomaan päivällä että mua jännittää ihan tajuttomasti. En ihan ymmärrä miksi. Kenties siksi, että tämän vuoden Vain Elämää-kausi on ollut niin vavisuttava ja siellä on niitä omia henkilökohtaisia biisejä, joiden edessä on aina ihan jalaton. Kuten nyt esimerkkinä Armo, jota soitin Nellun kuoleman jälkeen aika paljon. Tai Joutsenet, tai Koneeseen kadonnut tai Pahempi Toistaan tai Lautturi tai Ihmisten edessä ja ja ja. Päälle tietty upeat versioinnit Sata Kesää ja Kuuntelen Paulaa. Yritän päästä jännityksen kanssa sinuiksi ja kun se ei onnistu, niin annan sen vain olla. Onhan se toisaalta ihan kiva vähän jännittääkin.

Alku on ehkä vähän vaisu, mutta mä olen sisäisesti ihan liekeissä. Ihmisten edessä tulee mielestäni outoon kohtaan ja alku meneekin aika pitkälle persii penkissä, vaikka haluaisin hypähdellä ilmaan. Vasta loppupuolella tuleva Peggy on se kun aletaan kunnolla joraa. Ja sitten melkein heti onkin väliaika.
Väliaika ei poista mun sisäistä kuplintaa. Ääni on vähän käheä, koska olen huutanut ja laulanut ja huutanut vähän lisää. Mun vieressä istuva naishenkilö ei edes taputa joka hetki. Ja häntä selkeästi vituttaa mun energisyys. Mikä nyt just siinä hetkessä on kuin heittäisi bensaa mun liekkiin :keijo: Sorit vaan. Not.

Väliajan jälkeen aloitetaankin sitten heti sillä Armolla. Ja vaikka yritän kaikin voimin sulkea sen mun ulkopuolelle, olla lähtemättä niiden ajatusten perään mitä siitä biisistä herää, niin epäonnitun ihan alkumetreille. Nellun naama tulee mieleen ja se siitä. Itken kuin mikäkin niagara. Yritän olla huutoitkemättä, siinä sentään onnistun. Itken ns. hengityksen tahtiin ja pyrin vain pitämään hengityksen tasaisena, koska jos en pidä, niin ihan varmaan tukehdun itkuun ja yskänkohtaukseen. Naamani pyyhin kaulaliinaan, mikä roikkuu mun edessä.
Koko halli kuuntelee herkeämättä ja biisin loputtua yleisö vaan räjähtää. Se meteli on ihan kä-sit-tä-mä-tön. Huutomyrsky, tärinämyrsky, mitä näitä nyt on. Eikä se ota loppuakseen. Koko jengi seisoo. Ja hyppii. Ja huutaa.

Bileet jatkuu ja Nauravan kulkurin aikana jengi joraa. Ite olen vielä vähän shokissa. Mikä on tyhmää.
Toni W. ilmantuu Elan jälkeen Brontosauruksena paikalle. Se on hieno Brontosaurus-asu. Suvi arvostaisi tätä todella.
Toinen puoliaika tuntuu olevan taiteellisesti vapaampi ja muutoinkin vapautuneempi. Vartiainen improilee omalla vuorollaan ja saa kaikki puolelleen. Samoin Samuli heittää vapaammalla otteella. Paulat hoitaa tunnelmaa vähän herkempään suuntaan ja tämän jälkeen pasahtaa Lapin Kesä. Vesku ja Koivuniemi. Improillen ja toisiaan kuunnellen. Tämä on se hetki, mitä ei vaan pysty selittämään mitenkään. Ei ole sanoja sille, kun kokemus ja osaaminen vain vyöryy yli ja ite voi pitää vain otsatukastaan kiinni. Haukon henkeä välillä, enkä ole uskoa silmiäni, saatika korviani. Lapin kesä on niiiiin loppuunkulutettu kappale, mutta nyt se on elossa. Se hengittää, se elää ja Legendat todellakin tulkitsevat joka sanan. Ei esittämistä, ei mitään turhaa, vain sanojen tulkinta ja sävel. Veskun ja Paulan äänet. Ja se heidän yhteinen keskinäinen sävel, karisma, tekee loput. Paulan käsi Veskun olalla, reagointi, impro, impro, impro. Hetken ajan tuntuu että mä olen Lapin kesässä. Ehkä siksikin että haluaisin olla eniten maailmassa Lapin kesässä. Jos Armon jälkeen luulin että hallin katto lähti irti, niin olin todella väärässä. Huutomyrskyä ei edes kuule, niin kova se on. Käsiin sattuu, en kuule edes omaa ääntä, enkä kaverin ääntä vierestä. Ihmiset seisovat tuoleilla permannolla. Eikä se edes riitä. Ei ole edes hymiötä tähän hetkeen. Sitä on kuin kävelevä isosilmä-hymiö tästä eteenpäin.
Onneksi tulee hetkellinen yleisön aktivointi Aikuisen Naisen yhteislaululla, koska Tyyne on jossain pikkujouluissa jakamassa torttua :keijo:

Loppu tuleekin sitten liian äkkiä. Kuunnellaan Paulaa, bailataan, hypitään ja pompitaan (myös ärsytetään sitä niuhoa muijaa vieressä) Pahempi Toistaan, bailataan loputkin biisit ja encore. Sori on livenä vielä mahtavampi kuin levyllä tai telkkarista. Vesala on siinä hetkessä ihaninta mitä tiedän. Mikä yleisön haltuunotto! Mikä karisma! On ne muutkin, mutta tavallaan sillä omalla ns. vanhalla tavallaan. Vesalan tapa on uusi, erilainen. Elastinen saa yleisön messiin ihan vain sillä että ottaa mikin käteen. Ela myös nostaa tunnelmaa aina kun se meinaa valua liialliseen melankoliaan. Koivuniemi taas vetää karismallaan yleisöä turpaan. Joo joo, nyrkillä naamaan ja se oli Koivunimen esiintyminen se. Sitten tulee Samuli ja puhaltaa siihen kipeään kohtaan. Samuli on semmoinen henkinen paijaaja, vaikka vetääkin herkkiä biisejä. Semmoinen joka halaa ja sitten on vain vähän haikeaa. Koivuniemi ja Vesala vetää molemmat vaan niitä haavoja auki ja Vartiainenkin sirottelee sinne vähän sitruunaa. Vartiainen kuitenkin luo myös vahan riehakkuutta ja biletysmeininkiäkin. Toni rokkaa. Ei kuitenkaan huuda, vaan rokkenrollirokkaa. Mikä on jees. Veskua pitää kuunnella hiljaa. Siinä on jotain herkkää, mutta samalla sitä arvostaa Veskua ihan eri tasolla kuin muita. Vesku myös naurattaa heittäen vitsejä aina välillä. Niitä semmoisia puncline-vitsejä. Ja itse ainakin olen ihan täysillä Veskun puolella. Mutta mä olen aina ollut Veskun puolella. Vesku on ainutlaatuinen, kuten toki muutkin, mutta Veskun elämänkokemus tuntuu penkkiin asti. Eikä se kaikki läsnäoleva karisma välity millään telkkarista kotiin. Ei millään. Vesku on samalla hauras, mutta tuo mukaan voiman, mitä ei ole kenelläkään muulla läsnäolevalla artistilla.

Nyt jälkikäteen sitä on edelleen ihan vereslihalla tuosta. Kylmät väreet menee biisejä kuunnellessa ja konsertin hetkiin palaa mielessään.
Kotimatka oli aika hiljainen. No kai nyt kun ääni meni ihan totaalisesti. Neljä päivää kesti palautua :keijo:
Ja mä sentään osaan huutaa niin ettei se vaikuta ääneen. Nyt ei vaan ehtinyt ja olin vähän pohjalle vielä yskässä. Onneksi kaveri sai sniikattua vettä katsomoon :tilt:

Olen ihan varma ettei mitään tällaista tule ikinä eteen. :tipahdus: :sydän: :tulipää: :sydän: :pillitys: :tipahdus: :hullu: :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 08 Maalis 2015 15:13

NRJ Music Tour Helsingin jäähallissa 7.3.

Käytiin Wildiksen kanssa katsomassa tällaista show'ta. Pitkäksi venähtänyt raportti kiinnostaa sitä vaatineen Kiban lisäksi varmaan kiviäkin, mutta onpahan itsellä muistissa sitten. :P Tarjolla on räppiä eli Elastinen, Brädi, Uniikki, Mikael Gabriel, JVG ja TCT sekä Krista Siegfrids, joka ei ole räppiä ja Kasmir, joka on ehkä jotain siltä väliltä. Aika hieno kattaus.

(Aluksi käymme syömässä sushia Aikatalossa ja jättimäisen chili-suklaakakkupalan Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa. Suklaakakku on aluksi hyvää, kunnes makean järkevä päiväannos ylittyy. :keijo: Kävelemme jäähallille Töölönlahden ja stadionin ohi ja otamme stadionin tornin kohdalla selfien. :D)

Jäähallilla on aluksi aika vähän porukkaa, lähinnä teinejä ja lapsiakin. Pikku hiljaa väkimäärä kuitenkin lisääntyy kohtuullisesti, vaikka ei halli mitenkään täynnä ole. Kummallista sinänsä, että Elastinen on äskettäin myynyt yksinään jonkun jäähallin (taisi olla Hartwall Arena) loppuun kahdesti, mutta näin iso joukko räppäreitä ei edes Elastisella vahvistettuna ole myynyt tämän enempää.

Illan aloittaa TCT. Tiedämme heiltä vain Rannalle-kappaleen, ja mietimme, aikovatko he esittää siitä extended versionin, mutta näyttää pojilla olevan muitakin biisejä. Tuntemattomat biisit eivät kuitenkaan jaksa innostaa, jaksan hädin tuskin taputtaa, vaikka pojat kyllä yrittävätkin, hyppivät ja pomppivat.

Seuraavana on Kasmir, joka ei myöskään kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini, vaikka onkin ihan symppis periaatteessa. Hän esittää useampia kappaleita, joissa lauletaan woo-ooou. Taustalla DJ:nä häärii Axl Smith, jota emme aluksi ole uskoa Axl Smithiksi. Lopussa Axl myös räppää vähän englanniksi.

Onneksi seuraavaksi päästään asiaan, kun Brädi pääsee lavalle. Brädillä on mukana vaki-DJ:tä tuuraamassa Cheekin DJ Luoma, ja tuplaajiakin kaksin kappalein. Brädihän on ihana, iloinen ja rento meininki. Brädi tuo meille Lämpöö ja Happee, on kotonaan Lahes ilman d:tä ja syö Aamupalaa. Hän esittelee myös kenkänsä, jotka ovat ehkä New Yorkista.

Brädin jälkeen on vuorossa Krista Siegfrids eli sopiva aika pitää vessa- ja juomatauko. Joudun juomaan olutta, koska tuntuu, että siiderin makeus ei enää mene alas, päivän sokerikiintiö on totisesti täynnä. Olut on yllättävän hyvää ja raikasta. Ehdimme kuulemaan Kristan Marry men eli Ding dong -kappaleen. Energiaahan Kristallakin riittää.

Uniikilla on lavalla hyvä meininki ja hän saa yleisönkin hyvin messiin. Suhtaudun Uniikkiin vähän ristiriitaisesti, hänellä on muutamia melko kamaliakin kappaleita, jos kohta hauskojakin. Menee toki melko vahvasti keijouden puolelle. Uusin hitti on aiemmin viikolla ilmestynyt Nunnuka-lai-laa, jolle Wildis pyörittelee päätään, mitä en kyllä ihmettele. Mutta Paita pois, Pätkätöis ja Ota selfie toimivat ja laulan niitä mukanakin.

JVG:llä on perusmeininkiä, eli reipasta ja huvittavaa. Kuullaan suurimmat hitit ja pari vähemmän tuntemaanikin kappaletta. Karri Koira käy vierailemassa, mutta homma Etenee ilman Pete Parkkosta, eikä Sara Chafakia onneksi nähdä lavalla. Ja sitten on tietenkin Märkä-Simo, nyt on hauskaa. :D

Mikael Gabriel tulee lavalle suureellisin elkein. Hänellä on aurinkolasit (pimeässä hallissa, joskin myönnettäköön, että joidenkin artistien taustagrafiikat häikäisevät, joten ehkä ne ovat tarpeen? :keijo: ) ja mustaa yllä. Jotenkin etäinen vaikutelma, erilaista kuin esimerkiksi lämpöä hehkuvalla Brädillä tai rempseän keijolla JVG:llä. Vierailijana on Diandra. Vaikka pidinkin Diandrasta esimerkiksi Tähdet, tähdet -ohjelmassa, MG:n kanssa hän kuulostaa vähän rasittavalta, äänikin on liian kovalla. Enkä erityisemmin pidä heidän yhteiskappaleistaan. MG:n tuotannosta suosikkejani ovat Pohjoisen poika, Rakastu räppäriin ja kesähitti Mökille, mutta niitä ei nyt kuulla. Näiden sijaan Mikael on synkemmissä tunnelmissa, hän tuntee Kipua ja Ykspuolista rakkautta ja huutaa Didin kanssa, että Päästä mut pois. Lisäksi MG tuo lavalle Uniikin, josta innostun hetkeksi, kunnes tajuan, että he esittävät Uniikin typerimmän kappaleen eli Kotkan. :läps: Se on tarttuva, mutta ei tehdä tällaisia sanoja pliis, vähän kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Onneksi kuullaan myös yllätysveto, josta MG kertoo, että nyt tarvitaan yleisön apua, koska he ovat tehneet Uniikin kanssa tällaisen biisin, jonka sanoista heillä ei ole mitään hajua. Se on Robinin Boom kah. Sitä laulan mieluusti mukana. :virne: :jami:

Viimeisenä on Elastinen ja Elastinen on ihana. Elalla on homma Hallussa. Kun Loppuviikko alkaa, nousemme vihdoin Wildiksen kanssa ylös, ensimmäistä kertaa sinä iltana, ja seisomme loppuun saakka. Kuullaan Vain elämää -kappaleita, kuten Peggy ja Naurava kulkuri, tietysti uusi hitti Eteen ja ylös, ja lopuksi Anna soida. Elastinen on sitä energiaa, mitä olen pitkänä alkuvuonna kaivannut, ilo on tarttuvaa. Illan muukin räppimeininki ilahduttaa kovasti, mutta Elastinen on täydellinen päätös.

Sitten ilta on ohi, lähdemme etsimään ratikkaa tai bussia, jotta ehtisin yhdeltä kotiin lähtevään bussiin. Juoksemme ensin yhdelle pysäkille ja sitten toiselle. Bussiin noustessa kuuntelemme humalaista miesporukkaa, joista joku selittää, että Turussa ei tarvitse jonottaa bussiin, siellä mennään suoraan keskiovesta sisään. Joku muukin sääntö Turussa kuulemma on, mutta en muista sitä enää. En tosin ole ennen kuullut moisista säännöistä. Nauramme hiljaa.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja theia » Su 08 Maalis 2015 15:45

Ömm, anteeksi tietämättömyyteni mut mitä on tuplaajat? :virne:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3360
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 08 Maalis 2015 16:11

Tuplaaja on vähän kuin taustalaulaja, joka laulaa joitain riimejä tai pätkiä kappaleista, myös siksi että räppäritähti itse ei välttämättä ehdi jokaista lainia loppuun saakka ja toisaalta siksi, että olisi moniäänisempää. Erikseen ovat fiittaajat, joilla on kokonaan oma säkeistö räpättävänä. :keijo:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 10 Tammi 2016 01:13

Ei täällä näköjään juuri kukaan muu kirjoita enää keikkarapsoja, mutta teenpähän nyt. :keijo: Tämä syntyi jotenkin vaivattomasti, ei tarvinnut kuin kirjoittaa puhtaaksi hetken miettimisen jälkeen. Jos ei halua spoilaantua Cheekin jäähallikiertueesta, ei kannata lukea, mutta veikkaan, ettei moni täältä ole menossa. :P

Hip hop -jumalan poika Chekkonen esiintyi Turussa HK Areenalla.

Alun perin mun oli tarkoitus mennä vain kiertueen päätöskeikalle Wildiksen kanssa, mutta kun aiemmin viikolla tuli myyntiin vielä lippuja, päädyin ostamaan halvimman lipun yläkatsomoon. Keikkaa edeltävä päivä oli vähän alavireinen, palelinkin tuhottoman paljon vaikka olin ollut koko päivän sisällä. Väsytti, mutta luotin kuitenkin siihen, että Keekki hoitaa homman kotiin ja tuo energiaa.

Kyllä sitä energiaa löytyikin, mutta pakko myös todeta, että kokonaisuudessaan ja joihinkin aiempiin Cheekin esiintymisiin verrattuna (stadion tai jotkut vuoden 2013 pienemmät keikat) tämä show oli suunniteltu poikkeuksellisen dramaattiseksi ja synkkäsävyiseksi. Keikka oli rakennettu lyhyen elokuvan ympärille, josta nähtiin pätkiä kappaleiden välillä. Kuulemma fiktiivisessä elokuvassa Cheek esitti uhkapelaavaa ja vaarallisiin tilanteisiin joutuvaa nuorta miestä. Hyvä jos video oli lapsille sopiva. Samuli Edelmannilla oli iso rooli pahiksena. :P

Settilistassa parhaiten edustettuina olivat uuden Alpha Omega -levyn kappaleet, ja onhan sekin muuhun Cheek-tuotantoon verrattuna tummasävyinen. Menestyksen paineita ja tunnetta siitä, että "kai pakko tappaa Cheekki", pelkoa siitä, että "sä tuut vielä joskus tuhoamaan tän kaiken", kuten nainen videolla sanoi. Mutta sentään show päättyi siihen, että "tää ei tuu poistuun täältä koskaan, timantit on ikuisia." Draaman kaari oli harkittu.

Puolessa välissä konserttia tuli Jippikayjei, ja siinä kohden lakkasin vihdoin palelemasta hillittömästi. Kylmänväreet menivät pois. (Palelemiseen ei ollut auttanut sisäänpääsyn jonottaminen ulkona. Jonot olivat pitkät, vaikka tulin paikalle vasta ovien aukeamisen jälkeen.) Jippikayjei on lempikappaleeni Cheekiltä, siinä on sopivan positiivinen fiilis ja vaikka siinä on itsekehua, se on tehty tavalla, joka ei mene liian henkilökohtaiseksi ja siksi etäiseksi. Tästä syystä mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Alpha Omegasta. Levyllä ei huumorin ja ilon sävyttämiä kappaleita ole paljoakaan, vaan enemmän sitä ahdistusta omasta suuruudesta. Pidän levystä, mutta kaipaan positiivisuutta. Siihen pystyy lähinnä Chekkonen-biisi, joka on kaikessa älyttömyydessään hauska ja humoristinen. Kuulemma kiertueen ensimmäisellä keikalla Helsingissä Jare oli mokannut biisin sanat melko täysin, nyt sitä piti tietysti kommentoida, että eilen meni vähän pieleen, ja selvästi oli treenattu. Jos virheitä tuli, en niitä bongannut.

Samoin Cheek oli ehtinyt lukea ensimmäisen keikan arvostelut, ja kommentoi sitä, kuinka joku oli sanonut, ettei hän ole läsnä. Tästä syystä otettiinkin nyt hiljainen mindfulness-hetki koko yleisön kera. Ei Cheek sentään mindfulness-termiä käyttänyt, mutta käski olla hiljaa, mitä ei tietenkään toteltu täysin, mutta osin kyllä. Hieno tunnelma yrittää olla hiljaa täydessä jäähallissa.

Grafiikat olivat komeat ja satunnainen pyrotekniikka hienoa (siitäkin tuli vähän lämpöä halliin). Samoin hieno oli keinu, jossa Cheek samannimisen biisin aikana hillui yleisön yllä. Lauloin lopulta mukana vaikka olin itsekseni. Piippuhyllyltä näki hyvin, tuskin sen huonommin kuin alemmista katsomoista.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 10 Tammi 2016 12:01

L-S kirjoitti:Ei täällä näköjään juuri kukaan muu kirjoita enää keikkarapsoja, mutta teenpähän nyt. :keijo:


Kiva, että teit. Mä oon luvannut jo pari raporttia, mutta kirjoitan ne sitten kun saan inspiksen. Mulla vaatii vähintään pari tuntia, että saan kunnollisen rapsan aikaiseksi, enkä jotenkin ole jaksanut keskittyä. :keijoei:
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6447
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 24 Huhti 2016 18:36

Antti Tuisku - Peto Show @ Hartwall Areena 23.4.2016

Ei kai kenellekään foorumilla pyörivälle ole jäänyt epäselväksi miten tärkeä Antti Tuisku artistina on mulle? Pistin joulukuussa käytännössä mun viimeiset rahat tähän keikkalippuun, elin vähän heikoilla, mutta eilen ei harmittanut se hetkeäkään. Keikka korvasti kaiken sen mitä lipun ostaminen sai aikaan.

Ennen keikkaa kävin yhden fb-ryhmän miitissä, josta suuntasin sitten keikalle. Jostain syystä ei jännittänyt yhtään. Ei ollut odotuksia, ei etukäteisfiiliksiä tai muita semmoisia mitä yleensä koen ennen keikkaa. Oli rauhallinen ja levollinen olo. Se oli oikein hyvä fiilis.

Päästessäni penkkiin se kuitenkin vähän muuttui. Tuli semmoinen fiilis että olen siinä kokemassa jotain mitä en edes käsitä. Tuiskun Antti. Se, jonka keikalle Nikkilässä en uskaltanut mennä vuonna 2006. Antti Tuisku, jonka biisit on aina uuden levyn ilmestyessä iskeytyneet mun rintalastan taa ja selkärankaan voimalla. Antti Tuisku, se jonka live-esiintymiset saa mut aina irti maasta.
En ole hävinnyt Tuiskuttamistani pitkään aikaan, enkä tehnyt niin nytkään.

Sitten eka on Roope Salminen ja Koirat ja ihan mieletön fiilis. Suurin osa hallista on vielä vähän tyhjillään, mutta jengi on todella mukana. Cover-potpurissa vedetään eri aikakausien hiphoppia ja vikana Timatit on ikuisia. Tajuan että Tuisku on mun timantti. Ei tuu poistuu, eikä himmene.

Odotus alkaa. Jengiä virtaa saliin. Banaanikoteloja täytetään värivaloilla. Kenkien pohjat vilkkuu, jengi täpisee ja siihen on helppo tarttua.
Musiikki soi ja aika moni laulaa niiden mukana! Sitten tulee se legendaarinen ja valot sammuu. Huutomyrsky alkaa heti. Katsomoissa hakataan jalkoja lattiaan. Ihan uskomaton meteli, ajattelen.
Kunnes. Poliisiauto lähtee laskeutumaan katosta ja se äänimassa mikä siitä syntyy on ihan järjetön! Pidän sormia korvissa ja se ei riitä!
Tanssijat päästävät Tuiskun auton takaluukusta ja se huutomyrsky on vieläkin suurempaa! En kestä! En vaan oikeesti kestä! Koska se kaikki on sen arvoista.

Biisit lähtevät vyörymään, _koko_areena_tanssii!! KOKO AREENA! :tulipää: Olenhan mä keikoilla ollut ja areenakeikoillakin, mutta missään ei näy niitä jotka on pakotettu keikalle. Katsomot tanssii, niin ala- kuin yläkatsomotkin. Takakatsomossakin tanssitaan ihan kunnolla. En kestä! Itkettää koska kaikki ne tyypit on esiintyjän puolella ja se on todella käsinkosketeltavaa. Olen ihan fiiliksissä. Tanssin itse istuen, koska selkä ja kaikkea muuta paskaa. Muutaman kappaleen tanssin seisten ja satutan itseni. Saatana.

Tuisku puhuu menneistä ja hallissa on etunojamainen tunnelma. Kaikki kuuntelee, osa reagoi buuaamalla pullonheittojutulle. Tuisku on kyllä lähes täydellinen roolimalli. Hän puhuu siitä miten on luullut olleensa rehellinen itselleen, mutta todennut että on ollutkin sitä vasta vuosi sitten ja miten se on ollut iso asia. Mutta miten jokaisen pitäisi silti olla tuomitsematta muita. Niinkuin pitäisikin. Ja unelmiaan kannattaa tavoitella, koska kaikki on mahdollista. Meinaan pakahtua. Tunnen miten yleisön nuorimmat edustajat imevät Tuiskun sanoja itseensä. Hyvä niin. Itse yritän pitää hippadullavärinää hiljaisella ja keskittyä kuuntelemaan. Tuisku on niin läsnä, niin rento ja äärimmäisen aito.

Sitten vyöryy taas biisiä. Madonna-viboja lavajutuissa. Tanssinumeroita ja herkempää. Itken kun lähtee soimaan "Kaksistaan" ja mietin olisiko Jenni Vartiainen mitenkään läsnä. Ja se on!! Se on täydellistä! Kappale on yksi mun ehdottomia lempikappaleita ja sitten se on livenä siinä niin. Itken myös "pyydä multa anteeks kunnolla"-kappaleen aikana. Itkun keskeltä tajuan kuitenkin että tavallaan siinä on samalla menossa kannanotto. Tanssijat on pariutettu mies-, nais- ja sekapariksi. Olin pitkään katsellut sitä koreografiaa ennen tajuamista, että niin hyvin onnistunut stailaus ja muu etten kiinnittänyt huomiota siihen ennen kappaleen loppupuolta :P

Keikka loppuu liian äkkiä. Show on erinomainen. Tuisku ratsastaa vielä jättibanaanilla, tanssii järjettömän hienoa koreografiaa ja yleisö bailaa yhtä kovaa mukana mitä alusta asti. "Tyhjää huone" lauletaan yhdessä kännykävalojen loisteessa. Sitten tulee viimeinen biisi ja Tuisku poistuu. Biisiä tulee vielä kajareista, valot on pois, mutta ovet auki. Hiljalleen palautetaan valot ja kaikki on ohi. Ei encorea.

Maailma on hetken täydellinen ja sitten pitää poistua salista.
Hartwall staff:n henkilö tulee auttamaan mua pois. Pyydän että pääsisin jollain hissillä, koska olen lähes permannon tasolla enkä ehkä kestä niitä portaita ylös. Henkilö saa luvan ja lähtee saattamaan mua hissillä. Meinaan jäädä muutaman humalaisen jalkoihin, mutta onneksi kepin nostaminen maasta auttaa ja saan sillä pidettyä ne humalaiset niin etteivät he törmää minua päin. Tilanne on ehkä jonkun sadasosasekunnin kestävä, eikä saattajakaan ehdi reagoida humalaisiin. Mennään hissiin. Se ei liiku :virne: Saattajalla on kortti minkä pitäisi päästää kulkemaan hissillä. Päästään ekaan kerrokseen, mutta pitäisi päästä kolmanteen. Päästään vitoseenkin, muttei kolmanteen :keijo: Käydään uudestaan pohjalla. Lopulta päästään kolmanteen ja pääsen aloittamaan kotimatkan.

Ihanin Antti :sydän: :sydän: :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Su 22 Touko 2016 12:28

Kesäpäiväraportti eiliseltä! Elastista, Ricky Tick Big Bandia ja muuta hengailua.

Lähdin eilen Helsinkiin tavoitteenani mennä Elastinen feat. -konserttiin Hartwall Arenalle Wildiksen kanssa. Matkan varrelle mahtui kuitenkin paljon muutakin kivaa ja lopputuloksena oli mukavan monipuolinen kesäpäivä. :D

Olin kuullut Suvilta, että Stoan aukiolla on päivällä Idän kyläjuhla -niminen tapahtuma, jossa esiintyy Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana. Ilmaiskeikka! Suuntaan siis suoraan junalta metrolla Itäkeskukseen ja katsomme keikan Suvin ja AntiKeijon kanssa. Wildiskin oli jossain, mutta löysi meidät vasta myöhemmin.

RTBB on mainio, olen kuunnellut paljon heidän levyjään, varsinkin ensimmäistä, joten oli kiva nähdä nyt myös livenä. Bändihän yhdistää räppiä ja jazzia, taustalla on monimiehinen orkesteri. Olen aina pitänyt musiikista, jossa yhdistellään torvisektiota johonkin muuhun (case in point: UB). Sitä paitsi Tommy Lindgren ja Paleface ovat räppiriimittelijöinä erinomaisia, ja toki Redramakin, jota on kiva kuulla suomeksi (englanninkieliseen tuotantoon en ole niin perehtynyt). Arvostan tuollaista sanankäyttöä. Kaikilla räppäreistä alkaen on puvut päällä ja jossain vaiheessa nähdään räppäreiltä myös lyhyt tanssikoreografia (puvut päällä tanssivia miehiä! :tipahdus: ).

Keikan jälkeen juomme aukiolla kuoharilasilliset. Rentoon tunnelmaan olisi kiva jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta muutakin ohjelmaa on. Suuntaamme Wildiksen kanssa keskustaan ja menemme syömään porosushia. Syö kympillä -viikoilla sitä saa tosiaan kympillä. Ihan mielenkiintoisen makuista, ei pahaa.

Sitten tulee jääkiekkoa, jota Wildis haluaa nähdä. Jonotamme Sports Academyyn. Sinne joutuu maksamaan viisi euroa sisäänpääsystä, mutta sillä saa onneksi kaljan. Suomi voittaa Venäjän ja pääsee finaaliin. En ole koskaan oppinut jääkiekkohuumaan, seison tyynenä kun muut hermoilevat, tekeekö Venäjä maalin. Onhan se kiva, että Suomi voittaa, mutta en vain osaa eläytyä siihen niin voimakkaasti. Seuraan siis vain muiden reaktioita, mikä on kyllä kiinnostavaa. Jopa thaimaalaisen näköinen murtaen suomea puhuva nainen kannustaa innoissaan Suomea. Taputan sentään voitolle. :keijo:

Sitten Hartwall Arena. Väliin jää tyhjää aikaa seisoskella odottamassa ja hetken jo toivon, että olisi jo ilta ja pääsisi kotiin. Tunne kuitenkin katoaa, kun keikka alkaa. Lava on hallin ja permannon keskellä ja permannolta näkee hyvin tarvitsematta olla eturivissä tai tungoksessa.

Elastinen feat.- konsertti liittyy samannimiseen ohjelmasarjaan, jossa Ela on tehnyt muiden artistien kanssa yhteisbiisejä. Konsertti alkaa siis Lauri Tähkän kanssa vedetyllä Lempolla. Kuullaan muutama Elan yksinkin tekemä biisi, mutta muuten melkein joka biisissä on joku vierailija. Hector, Paula Vesala, Samu Haber, Jenni Vartiainen, Cheek, Uniikki, Spekti, JVG, Anssi Kela, Robin, Johanna Kurkela ja mitähän vielä. Juha Tapio jostain syystä puuttuu, vaikka olikin mukana Elan ohjelmassa.

Robinin kanssa Ela vetää ohjelmasarjan biisin lisäksi pari muutakin yhteisbiisiä. Jääkiekkobiisi Kipinän hetki kuullaan ilman muuta, pojat vetävät Suomi-paidat päälle. Aika hauskaa.

Tunnelma on kauttaaltaan iloinen, sellainen, että on hyvät bileet ja voi tanssahdella vähäsen. Vaikka välissä on herkempiäkin kappaleita, iloisuus säilyy. Paitsi että Jenni Vartiaisen kanssa esitetyssä Minä ja hän -kappaleessa melkein vähän vetistelen. Pyrotekniikat ja grafiikat ovat hienoja, välillä Elastinen kylpee valoglitter-sateessa kuin Euroviisuissa konsanaan.

Viimeksi olen ollut Hartwall Arenalla katsomassa Cheekin keikkaa helmikuussa. Jos pitäisi verrata Cheekin ja Elan Areena-keikkoja (ja vertaan vaikkei pitäisikään), Elan tunnelma on lopulta miellyttävämpi. Cheek oli jäähallikeikoillaan liiankin tiukasti kiinni viimevuotisen Alpha Omega -levyn synkkäsävyisissä tunnelmissa, omassa mahtipontisuudessaan ja sen aiheuttamassa ahdistuksessa.

Elastinen on vapautuneempi, hän antaa tilaa muille ja pitää hauskaa. Kutsumalla muita tekemään asioita yhdessä Elastinen osoittaa olevansa tällä hetkellä yksi Suomen monipuolisimmista räppäreistä. Hän on valtavirtaisempi kuin Tommy Lindgren ja Paleface (jotka kuuluvat myös monipuolisten räppäreiden joukkoon), mutta Elastisellakin on torvisektio.

Illan kruunaa se, että kun menen Kamppiin odottamaan bussia, luulen joutuvani odottamaan 50 minuuttia, mutta sitten tajuan, että Onnibus on juuri lähdössä. Saan kuskilta luvan ostaa lipun kyydissä istuessani ja pääsen kotiin ennätysaikaisin. Yleensä näiltä reissuilta palaaminen venyy johonkin neljään yöllä, mutta Onnibus ajaa Turkuun parissa tunnissa, ja koska konsertti on loppunut aikaisin, olen kotona jo puoli kahdelta. Olen siitä hirveän innoissani. :munmo:
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja skray » Ke 02 Marras 2016 17:55

Olin yllättäen Kentin keikalla viime lauantaina Vaasassa. Kyseessä siis jähyväiskiertueen viimeinen Suomen keikka.
En ollut hankkinut lippua, koska silloin kun ne tulivat myyntiin ja mietin, josko sinne lähtisi, niin olivatkin loppuunmyyty jo parin päivän sisällä. Pari viikkoa sitten eräs kaverini kuitenkin ilmoitti, että hänellä olisi jonkun toisen kaverinsa kautta saatavilla halvat liput ja kysyi, lähtisinkö mukaan. Mikä ettei mulle Kent kelpaa.

En tunne Kentin uudempaa tuotantoa juurikaan, vaan kokemukseni perustuvat sinne 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun aikoihin. Olisi varmaan pitänyt kuunnella Kentiä enemmänkin, hyvä bändihän tuo on ollut aina.

Show oli hieno. Taustalla oli kolme isoa screeniä ja siellä pyöri mitä hienoimpia pätkiä, osa teemaltaan samoja kuin Kentin levyjen kannet. Ihania merimaisemia, ukkosta, metsiä, eläimiä ja kaikkea muutakin mielenkiintoista.

Kaikenkaikkiaan oli mielenkiintoinen keikka ja olen tyytyväinen, että lähdin mukaan.
Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa.
Avatar
skray
 
Viestit: 2804
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 16:49
Paikkakunta: Maalla

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 13 Marras 2016 19:35

Antti Tuisku :sydän:
Tampere :sydän:
12.11.2016.

Alunperin mun piti mennä ystävän kanssa tälle keikalle. Se oli hommannut liput synttärilahjaksi, mutta sitten sille iski tilanteet ja hän ei päässytkään lähtemään ja olin ilman yöpaikkaa myös.
Mietin eka että nooo, kyllähän mä selviän siihen 4.30 lähtevään junaan kun vaan hengaan baarissa ja sit himaan, mutta (onnekseni) tajusin että en selviä ehkä keikasta yksin. Kysyin yhtä kaveria mukaan, joka oli ihan innoissaan heti mukana. Hänen kaveriltaan saatiin yöpaikka ja järjestelyt oli sitä myöten siinä.
:keijotäpinä: :tulipää:

Keikallehan mukaan lähti pyörätuoli. Lähinnä pyöriksen tarkoitus oli olla vaan mukana mulle istuimena, mutta onneksi se tuli mukaan! Pystyin istumaan siinä bussissa, enkä tullut bussimatkasta yhtään kipeäksi! Käytännössä siis pystyn matkustamaan lyhyen matkan paikallisliikenteessä mikäli persiin alla pyörätuoli :lanppu:.

Keikkapaikkana Pakkahuone on mun mielestä ihan perus. Näin ennen keikkaa katsottuna.
Ihana tunnelma siellä on, ei siinä mitään.

Jännittää.

Keikka on loppuunmyyty, joten parkkeerataan pyöris semmoiseen kohtaan ettei meidän takaa pääse kulkemaan. Eli seinän viereen niin, että siihen jää pieni tila mihin voin nousta seisomaan ja missä kaveri pystyy seisomaan sen muun ajan. Alkuunhan meitä ohjeistetaan menemään ihan lavan eteen, mutta tietyistä syistä se ei oikein käy :keijo:

Sitten tulee pimeetä. Antti Tuisku on ihana. Se itkee jo ekan biisin jälkeisessä spiikissä.
Lupaa meille elämämme parhaat bileet.
Sit tanssitaan!
Seison vähän siinä seinään nojaten. Näen siitä lavalle. Mutta.
Kun en istu pyörätuolissa niin jengi tönii sitä ihan suruti. On vähän semmoinen että wtf?
Aina välistä istun, välistä seison. Tuoli toimii oivallisesti.

Bileet on kyllä uskomattomat.
Tuisku rokkaa, jengi bailaa, pakkahuone mylvii!
Sitten tulee Keinutaan.
No todellakin!
Keinutaan niin että mun jalka kramppaa. Mutta teen sen tietoisesti. Tietoisesti satutan itteeni tanssimalla ja vatkaamalla lannetta.
Samalla se tuntuu myös hyvältä. Se keinuttaminen.
Vähän itkettääkin.

Keikan jälkeen on ristiriitainen olo. On antanut kaikkensa, mutta saanut paljon enemmän.
Kotimatka menee kummallisessa tilassa. Siinä, missä sattuu ihan v*tusti, mutta samalla on euforisessa tilassa.
Kaveri ei jaksa odottaa bussia, vaan päättä että mennään kävellen. Eli hän kävelee, mä istun. Lauletaan matkalla biisejä ristiin, nauretaan ja tuuletetaan. Sori Tampere, se oltiin me. Jengi kannustaa meitä ja huutelee positiivisesti meidän perään. On ihan järjettömän hyvä fiilis.
Huudan keskustassa helvetin kovaa "KIITOS TAMPERE!" ja jostain huudetaan takas "OLE HYVÄ!". :sydän:
:virne:

Kaikki tuo fiilistely liittyy keikkaan sillä, että vaikka Antti Tuiskun keikan jälkeen on aina ihana olotila, niin nyt se on erilaista, koska Tampere.

En tiedä mikä se on, vai utopia, kun tuntuu että siellä sumuisessa Tampereessa on vaan niin hyvä olla. Jopa se majapaikan vieressä oleva kirkko on tosi jees. Se on hieno ja sitä on kiva kattella ikkunasta kun juo aamukahvia.

Antti Tuisku :sydän: :sydän: :sydän: :sydän: :sydän:
Valo pimeydessä!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 17 Joulu 2016 20:55

Stam1na - Tavastia

Elokuutio-keikka.
Stam1na järjesti itselleen kolme iltaa Tavastialla. Ensimmäisenä iltana ikärajaton keikki, sitten soittovuorossa kokonaisuudessaan uusin levy Elokuutio ja vielä viimeisenä Cuba Libre -kiertueen päätöskeikki.
Me oltiin theian kanssa tolla Elokuutiolla, koska se tuntui sopivalta jo ajankohdankin puolesta.

Koko ilta lähti liikkeelle siitä, että ensin en minä meinannut ehtiä junaan ja sitten jännättiin ehtiikö theia. :keijo: Lähtökohtaisesti siis jo alkumetreiltä alkaen koko homma oli keijouden sävyttämää.

Alkupala ja drinkki Burger Kingissä oli petollista. Kannaa ja kaliaa osaston kalia oli liian humalluttavaa. Varokaa BK:n kaliaa!
BK:sta tokalle drinkille Kamppiin. Kaikkialla oli heevetisti ihmisiä! Päästiin istahtamaan ja nautiskelemaan kalioista. Paitsi etten mä juo kaliaa :epäilevä:

Tavastia oli myyty loppuun, joten ihmismassa oli sen mukaista. Mulla oli PT (=pyörätuoli, ei personal trainer) mukana ja parkkeerattiin se miksauskopin oikean takanurkan läheisyyteen, koska siinä se oli myös lähellä ovea. Mun yks tuttu oli keikalla myös ja lyöttäytyi meidän sekaan. Myöhemmin hänen kaverinsa myös.
Koska ihmisiä oli paljon ja aika moni oli tosi pitkä, niin näkyvyys oli aika heikkoa. Yhdestä kolosta näkyi Hyrdestä osa, toisesta kolosta Peksin hiukset. Siinä se. Onneksi musiikki kuului ja tuntui sitäkin enemmän.

Keikka alkoi ihanasti jo yhdeksältä! Klo 21!!! Jihuu! Ei mene koko yötä! Ajoissa kotiin!
Keikka alkoi myös ajallaan :hymyhali:

Istuin pyörätuolissa ja nousin ylös. "IHME!" mun takaani huudettiin. Theian vitsiä ei tunnuttu ympärillä ymmärtävän, mutta me meinattiin tikahtua nauruun. Tämä toistui keikan aikana useaan otteeseen. :virne:

Levy soitettiin. Hyvin. Ilman turhia välispiikkejä. Jos niitä oli, en kuullut niitä :keijo:
Joku vierailija oli. Näin sen muuten paremmin kuin muita! Mutten todella tiedä kuka se oli. Joku lyhyehko silmälasipäinen kaveri. Tunnetteko? :keijo:
Biisit soitettiin levyn järjestyksessä. Valhe viimeisenä. Luulin tulevani hulluksi. Biisissä on jotain huumaavaa ja se vei minut mukanaan niin että tuntui että mitään muuta ole olemassa. Hävisin rumpukomppiin ja kosketintilutuksiin, hukuin siihen huumaan kun tuntui että päässäni on kerralla koko maailma ja lähden lentoon. Siinä hetkessä soi kitarasoolo. Se kappale livenä oli kuin huumetripin kaltainen kokemus.

Muutoin meno oli ihan sopivaa. Muutaman kerran mun pyörätuolia päin meinattiin kävellä, muutaman kerran mua päin käveltiin. Ei mitään pahoja törmäyksiä kuitenkaan sattunut. Yhdelle tyypille hermostuin ihan huolella kun se vissiin törmäsi samaan aikaan sekä mun tuoliin että muhun toistamiseen. Sitä suosittelin menemään muualle (sori) :virnei:.
Yksi tyyppi tuli mun eteen seisomaan niin että hakkasi mun jalkaa, mutta siirtyi siitä onneksi pois kun pyysin ettei osuisi mun keppiin ja jalkaan.

Encoreja oli kaksi. Ensimmäisessä encoressa soitettiin Ristiriita, Arveton on arvoton ja Puolikas ihminen. Toinen encore sitten taas räjäytti mun pään :tulipää: Ensin Kadoneet kolme sanaa ja sitten Viisi laukausta päähän!! :tulipää: :sekopää: :rokrok: :tipahdus: :sydän: :hymyhali:

Ennen toista encorea porukkaa poistui aika paljon ja siinä aukesi näkymä lavalle. Koko keikan aikana kun sitä ei oikein ollut. Näin Viisi laukausta päähän niin, että mulla oli suora näköyhteys rumpaliin :tipahdus: :ahihi: :tulipää: Huusin minkä vain ikinä keuhkoistani pystyin, sillä biisin merkitys ja sen rumpuosuus on vain niin parasta ikinä! Ja siinä se oli, ne kunnolliset, tuplabasariset iskut tuntuivat mun selässä kutinan lailla ja se oli taivaallista! Itkin onnesta vähän.
Kadonneet kolme sanaakin on merkityksellinen, sillä siinä lauletaan suunnan vaihtamisesta ja asioiden jättämisestä taa. Lisäksi siinä saa huutaa "vihaan sinua ihminen" :keijo:

Keikan jälkeen odoteltiin ensin että suurin massa liikehtii johonkin ja juotiin yhdet kaliat. Istuskeltiin ja juteltiin siinä baarin puolella kun theia yhtäkkiä toteaa "bändin tyypit". Siinä oli Kai-Pekka ja Peksi :keijotäpinä: . Peksi on kitaristi, joka on kyllä sen sortin tapaus, että huhhuh. Pienen epäröinnin jälkeen päädyttiin että halutaan fanityttökuva Peksin kanssa. Pienellä jonotuksella se onnistui! Jotain höpistiin miten tärkeä bändi on meille ja diipadaapa ja sitten irvistettiin fanikuvassa! :rolf: Asiaa! Ei mitään pönöttämistä.

Sitten eteenpäin elämässä :keijo:

Kiitos theia vielä kerran keikasta ja illasta :sydän:
Stam1na :sydän:
:hullu:

Ps. olin kotona 2.45. Tosi "ajoissa" :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Ke 21 Joulu 2016 19:02

CMX: Kuljettuja teitä - harvoin kuultuja lauluja @ Lutakko, 17.12.

Mietin pitkään, ostaako lippu keikalle, koska olen tainnut nähdä CMX:n toistakymmentä kertaa. Koska kyseessä oli harvoin kuultujen kappaleiden kiertue, jota vastaavan jouduin vuosi sitten jättämään väliin, oli houkutus liian suuri vältettäväksi. Aamulla lähtö Jyväskylää kohti, pientä seikkailua kaupungilla ja sitten eväiden kanssa hotelliin. Päätin suunnata Lurakkoa päin jo ovien aukaisemisen aikaan kahdeksalta vastoin aiempia tapojani. Keikkahan oli lähes loppuunmyyty, ja muutama onneton ennakkolippua varaamaton jouduttiin käännyttämään ovelta, kun harvat jääneet liput menivät heti.

Lutakko täyttyi hiljalleen, istuin pöydässä juoman ja älypuhelimen kanssa. Vastapäätä istuva mies totesi, että tästä tuli yksinäisten miesten kännykkääntuijottelupöytä. Ruvettiin puhumaan omista CMX-historioistamme, mukaan tuli kolmaskin tyyppi. Yleisön ikärakenne todettiin verrattain korkeaksi ja sanoinkin, että onhan bändin soittajistokin jo viisikymppistä.

Ennen keikan alkua valitsin paikan ihan takaa miksaajan pöydän edestä. Minulle on joskus valitettu, että pitkänä peitän keikoilla muiden näköalan, joten halusin välttää sen ja lisäksi paikalta pystyi hyvin seuraamaan kokonaistilannetta. Ainoa miinus, että ihmisiä kulki juomien kanssa edestä koko ajan. Äänentoisto oli kuitenkin optimaalinen juuri siinä paikassa, ei Yrjänän bassokaan jytkyttänyt sisuskaluja muun yli niin kuin joskus on tehnyt. Miksaus oli kohdillaan.

Yhtyeen tullessa lavalle totesin oikeaksi huhut Yrjänän flunssasta. Ääni oli rikki, mutta toisaalta esim. toisena soitetusta Todellisuuksien yleisistä luokista se teki vain kiehtovamman. Välispiikussä Y totesi, ettei hänen lauluäänensä koskaan hyvä ole muutenkaan ollut ja että tämän Tommi Läntinen tuplaa häntä, ja tarkoitti siis Halmkronaa.

Setti sisälti otsikon mukaisesti harvinaisuuksia. Veljeskunnan kappaleet laittoivat tanssimaan ja Kolmikärjen riehumaan. Sitten oli rauhallisempia kappaleita välissä. Koska vastustan kuvaus- ja videointikulttuuria, joka vie reaalielämyksiltä tenhon, olin päättänyt olla kuvaamatta ja keskittyä nauttimaan keikasta, mutta koska minulla oli ensimmäistä kertaa kunnon kameran sisältävä puhelin, oli pakko muutama veto kuvata.

Pyhiinvaeltaja ja Ennustaja sekä Mestarirakentaja räjäyttivät yleisön lopullisesti. Encoressa Pedot oli kova, ja yleisö jäi paikalleen vielä odottamaan lisää, mutta toista encorea ei kiertueen viimeisessä konsertissa tullut, sen sijaan kehuja ja kiitoksia yhtyeen taholta yleisölle, tekniselle henkilökunnalle ja paitamyyjälle. En ole muuten vielä yhdelläkään CMX-keikalla ostanut krääsää, en tiedä miksi. Ehkä siksi, etten tiedä, miten krääsän kuljettaisin. Encorespiikissään Yrjänä totesi, että tekevät vuonna 2017 fuusiojazzeeposta. Tai proge-eeposta?

Edelleen yli 15 vuoden faniuden jälkeen CMX antaa paljon. Nyt kuulin sitäpaitsi monia ennen kuulemattomia kappaleita. Yrjänäkin sanoi, että on tehnyt tätä työtä kohta 32 vuotta, koska se on maailman paras työ.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1015
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 23 Huhti 2017 21:08

LCC, Mikaelin kirkko, Helsinki

Kaikki keikat, joilla olen viime elokuun jälkeen käynyt, voisi laskea yhden käden sormilla. Tänään kävin kuitenkin kirkossa katsomassa yhden keikan. Se liittyi Kontula Electronic -tapahtumaan, joka oli koko viikonlopun käynnissä. Elektroninen musiikki ei pahemmin ole mun juttu, mutta jotenkin olen ollut todella innoissani tuosta tapahtumasta ja samalla hirveän ylpeä siitä. :virne: Tuossa meidän kirkossa oli tapahtuman viimeinen esitys, ja pienen pohdinnan jälkeen oli pakko lähteä katsomaan millainen se on, etenkin kun esitys ei ollut kovinkaan pitkäksi merkitty ja lisäksi se oli ilmainen.

Lähdin kotoa hieman omasta aikataulustani "myöhässä" ja tapasin vielä pihalla naapureita, joiden kanssa juttelin hetken, joten tuli melkein kiire. No, kirkkohan on mun kodista kivenheiton päässä, niin olin sitten lopulta vähän ennen esityksen alkamista paikalla. Hieman tuli jotain nostagiaviboja: tässä kirkossa käytiin koulun kanssa jossain joulujutuissa ja pääsin siellä myös ripille. Enpä sen jälkeen siellä monta kertaa ole käynytkään. Katselin vähän muita ihmisiä: suuri osa näytti siltä, että oli tullut myös mielenkiinnosta. Osa taas ihan selkeästi "ei-paikallisia", jotka olivat tulleet paikalle vain tapahtuman vuoksi.

Esiintyjähän oli siis espanjalainen duo LCC (Las CasiCasiotone). Naiset tulevat melko koruttomasti alttarille taputusten saattelemana. Soittimina ovat läppärit ja ei kai muuta. Musiikki on oikeastaan vähän sellaista, joka voisi soida Kiasmassa jonkun teoksen taustalla. Alkuun miksataan kirkkokuorolaulua ja jotain räjähdyksiä. Jossain vaiheessa mukaan tulee bassorytmiä. Esityksessä ei ole valoshow'ta tai mitään. Jonkun puolen tunnin kuluttua huomaan tuijottaneeni välillä alttaritaulua ja välillä esiintyjiä. Ajatukseni ovat harhailleet ja paljon. Jossain vaiheessa suljen silmäni ja silloin musiikki toimii paremmin. Kun avaan silmät, musiikki alkaa muuttua "valoisimmaksi" ja esitys loppuu. Mietin, että olikohan tässä joku tarina. Vähän tekisi mieli kuunnella koko esitys uudestaan alusta, siten että pitäisi silmiä koko ajan kiinni.

En vieläkään voi sanoa, että pidin varsinaisesti tästä musiikista, mutta olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. En kadu yhtään, että menin sinne. :hymyhali: Mielenkiintoista joka tapauksessa oli! :D
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6447
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja päivänpolttaja » Su 17 Joulu 2017 12:56

Ultra Bra 16.12. @ Hartwall Arena

Pitkään odotetulle keikalle lähteminen fyysisten kipujen kanssa oli ristiriitaisia tunteita herättävää, mutta hetken lähestyessä odotus kasvoi. Onhan tätä odotettu 20 vuotta. Ensin junalla Helsinkiin ja hotelliin, sen jälkeen helppo löytää oikeaan paikallisjunaan seuraamalla keltaisia sadetakkeja. Ihmismassa Pasilassa oli valtava ja areenalle vievä kulkuväylä pullollaan. Itsehän en ole areenakeikalla koskaan aiemmin käynyt, joten sekin oli jo uusi kokemus.

Paikkani oli permannolla takana, ja tunsin olevani aika keskiössä, vaikkei näkyvyys lavalle ollut paras mahdollinen. Ergonomisesti penkki oli painajainen, ja parin ensimmäisen kappaleen ajan kipu oli niin kova, että meni vähän ohi Kroketti kuin myös Heikko valo. Löysin kuitenkin hyvän asennon ja konsertti alkoi viedä mukanaan. Spektaakkelia oli rakennettu lavan takana olevalla screenillä, valoilla ja tykitettävällä paperisilpulla. Täytyy antaa tunnustus sille, joka oli tuon liikkuvan kuvan suunnitellut, esim. roikkuva lepakko He kääntävät tyynynsä ympärissä ja Vapaudenpatsas Lähetystyössä olivat hienoja.

Iso lava antoi mahdollisuutta liikkumiseen ja esim. Terhi ja Arto kävivät välillä sivukorokkeilla laulamassa. Joel Melasniemen kitaroinnissa oli myös energiaa. Kerkko Koskisen pianotyöskentelyä ei oikein nähnyt siitä kohdasta, jossa olin. Kappaleissa oli muutama yllätys, esim. Tel Aviv, joka sisälsi jammailusession. Itsellä se isompi fiilis alkoi Kahdeksanvuotiaasta ja Ken Saro-Wivasta, siihen asti oli vähän sellaista ihmettelynsekaista odotusta.

Hieman puolenvälin jälkeen ihmiset nousivat seisomaan. Älä soita tänne enää koskaan oli melkoinen tykitys, ja lopulta tulivat ne kaikki isoimmat hitit. Oma mielipiteeni on, että areenaympäristössä rauhallisemmat kappaleet jäävät vähän vaisuiksi, mutta toisaalta esim. lopuksi tullut Vuokko Hovatan Pärnu oli hienoa vuorovaikutusta yleisön kanssa. Viimeisiin kappaleisiin tuli mukaan kuorokin.

Eli tokihan kannatti kokea, oli myös visuaalinen elämys.
Meillä on kuule kaikilla rajoitteemme. :keijo:
päivänpolttaja
 
Viestit: 1015
Liittynyt: Su 26 Huhti 2009 22:58

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja L-S » Ma 18 Joulu 2017 23:47

Oltiin Päiviksen kanssa samalla keikalla, mutta ei törmätty. :D

Fordelta taisi olla paljonkin edustusta näillä keikoilla. Omassa seurueessamme olivat allekirjoittaneen lisäksi Suvi ja Wildis ja tiettävästi siellä oli joku muukin. :D

Meillä oli mukava päivä, kävimme ensiksi tutustumassa Tuomaanmarkkinoihin Senaatintorilla ja käsityöläismarkkinoihin Vanhalla ylioppilastalolla sekä syömässä sushiöverit.

Meillä oli myös kokemusta Areena-keikoista, joten vertailimme yleisöjä: mukavan rauhallista ja vähäjonoista verrattuna siihen millaista on, kun menee jonkun teinien suosikkiartistin keikalle. :keijo: Kukaan ei jonottanut permannolle päästäkseen eturiviin (siellä oli myös istumapaikat) ja yleisössä edustin itsekin keski-ikää, monia paljon vanhempiakin riitti.

Omat paikkamme olivat alakatsomossa lavan vieressä rivillä 20, Joel Melasniemen puolella lavaa, jossa olin usein nuorenakin (vaikka tätä en ajatellut varatessani :P). Jostain syystä muistin varanneeni permantopaikat tai ainakin jotain jostain lähempää (olin jo monen kuukauden aikana ehtinyt ilmeisesti unohtaa mitä olin varannut :P - ja silloin varasin ne, mitä systeemi tarjosi parhaiksi vapaana oleviksi peruspaikoiksi, kun äkkiä piti varata), mutta olivat ne sikäli ihan hyvät paikat, että siitä näki suoraan alas lavalle. Permannolla olisi varmaan ollut huonompi näkyvyys, jos joku vähänkin pidempi olisi ollut edessä.

Taustakuvasto oli tosiaan hienoa, ja muuten ei ollut mukana hirveästi mitään ylimääräistä spektaakkelia, mikä oli ihan hyvä. Olihan siellä se Kuopion nuorisokuoro.

Yritin mahdollisimman paljon keskittyä vain kuuntelemaan ja laulamaan mukana. Välillä tuli rauhallisia kappaleita, joissa halusin vain olla hiljaa, mutta muuten tietysti sanat löytyivät jostain selkäytimestä, vaikka en nykyään aktiivisesti kuuntele Ultra Brata, vain silloin tällöin jotain yksittäisiä kappaleita. Ihan samanlaista yhteislaulumeininkiä siellä ei kuitenkaan tuntunut olevan kuin kesän festarikeikalla, mutta ei se mitään. Iso orkesteri kaikkine lisineen kuulosti omasta mielestäni isossa hallissa kauniilta, sekä rauhallisemmissa että reippaammissa kappaleissa. Esimerkiksi He kääntävät tyynynsä oli huikea, ja Sokeana hetkenä. Kylmät väreet kulkivat monessa kohtaa.

Konsertti oli sikälikin hieno, että pahimmat nuoruusnostalgiat olin kokenut ja käynyt mielessä läpi jo kesän festarikeikalla. Nyt päätinkin sen sijaan keskittyä hetkessä olemiseen, siihen miltä tuntuu tässä hetkessä ja mitä on yhdistää se mennyt ja nykyhetki. Jos ajatukset harhailivat johonkin muualle, yritin palata siihen hetken ja keskittyä kuuntelemaan. Vaikka en nyt toki halunnut estää nuoruusnostalgioita, mutten myöskään alkaa miettiä mitään nykyhetken muita juttuja. Tämä toimikin aika hyvin.

Oli tietysti mukavaa vielä kerran nähdä kaikki tutut laulajat ja soittajat ja heidän maneerinsa ja totutut tapansa. Siinä on jotain ihanan turvallista myös, katsoa sitä tänä päivänä kaikkien näiden vuosien läpi.
Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sakis voi tulla ikkunan taa! :joulukeijoi:
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3414
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 30 Joulu 2017 20:34

Vain Elämää Live @ Hartwall areena

Wildiksen kanssa pläänättiin tää tosi putkeen, koska mähän unohdin koko keikan syksyn aikana. Sori wee. Muistin sen kun sain Wildikseltä viestiä siihen liittyen ja senkin jälkeen se jotenkin lipui kertaalleen pois mun päästä. Jouduin laittamaan puhelimeen muistutuksen että lähden himasta ajoissa. :töktök: :keijoei:

Koska lippuruljanssin aikana oli varhainen syksy, mietin että jos on lunta niin tartten pyörätuolin matkaani ja sillä otettiin meiningillä 2 for 1 -liput ja pyörätuolipaikka. Koska esteettömyydet ja muut, niin pyörätuolipaikat on usein huonommilla näkyvyyksillä ja kauempana lavoista. Nyt se ei sinänsä haitannut, koska lava oli keskellä, mutta ihan turha oli kuvitella näkevänsä mitään ilmeitä lavalta suoraan. Onneksi oli aika hyvät screenit ja muu sellainen mistä pääsi käsiksi fiilikseen. Perillä, vähän ennen keikkaa tajusin että *ttu, mun kaukosäädin on kotona! Laskeskelin että ehkä se ei haittaa koska ollaan niin kaukana. Eikä haitannutkaan. Pari kertaa värähti jännästi, mutta kun otin jalan pois seinästä, se loppui :epäilevä:

Kaija Koo avasi setin laulamalla Siltsua ja Siltsu jatkoi siitä ja tuntui että se oli teemana siirymissä. Toki muutama poikkeamakin oli, mikä tietyllä tavalla oli ihan hyvä. Alku kuitenkin oli aika vaisuhko. Tuntui ettei fiilis lähde nousemaan. En ole varma oliko se sitten se Cheekin veto vai mikä että sen nosti, mutta kyllä se siitä lähti sitten nousuun. Viimeistään Juha Tapion esittäessä Brädin kanssa Cheekin biisiä jengi löysi bailuvaihteen. Lavalle hyppi vielä erikseen Elastinen, niin jengi kyllä villiintyi aika tavalla. Alkupuolisko meni aika nopeasti, vaikka se kesti kuitenkin reilun puolitoista tuntia. Loppua kohden joku aitioperseilijä rupesi huutelemaan häiriköivästi meidän yläpuolella ja väliajalla viereisen tyypin avustajat meinasi että heillä olisi ollut varakenkä mukana minkä olisi voinut heittää sinne :keijo:.
Ensimmäisellä puoliajalla tunnelmavaihdot meni aika pienellä vaihtelulla. En tarkkaan muista mikä biisi tuli missäkin vaiheessa, mutta olihan niitä. Aika tasaisesti tuli jokaiselta kappaleita. Puoliajan ilmoituksen kohdalla oli vähän wtf-fiilis. Että, öö, jaahas. Sen kestoksi ilmoitettuun 30 minuuttia, mikä oli mun mielestä hiton pitkä. Toisaalta, kun oltiin vessassa niin ilmoitettiin että vartti enää jäljellä :keijo:

Toinen puoliaika oli sitten rankempi, vaikka alkoihin humoristisella vedolla Dementia, semi-drag-Siltsulla hörselöhameessa. Tämä drag oli huomattavasti parempi mitä ohjelmassa nähty, vaikka esitys oli korostetun playback ja sitä oikein alleviitattiin. Siltsuhan nauroi puolet biisistä :virne: Sen jälkeen olikin sitten tunteiden vaihtoa tiukemmalla rajalla Jumala ja heti sen perään Koneeseen Kadonnut ja mua rupesi sattumaan naamaan se itkeminen. Sydän vähän kallellaan itketti meitä molempia ja kai jengiä ympärilläkin. Ja olihan se. Kaija Koo kuitenkin teki joka kerta mulle sen, että mun sisällä värisi. Tietyt äänet vain sai sen, että mun hanat silmissä aukes ja tuntui että puhdistun. Suurimman osan siitä duunista teki Kaijan lisäksi Jenni. Tonin järisyttävä Soita mua sai lisäksi mut kirjaimellisesti huutamaan asioita ulos itsestäni.

Jennistä pitää erikseen mainita Mato. :tipahdus: Toki se urpoörvelö huuteli siinä meidän yläpuolella ja osittain herkkäkin tunnelma särkyi. Jenni ja Sanni saivat toisella puoliajalla luotua areenalle disko/teknoklubifiiliksen, mikä oli todella huumaava. Sen vähyys jäi harmittamaan, vaikka tykkäsin muuten biisien ympärille luoduista valo- ja pyrotekniikkakokonaisuuksista. Jokainen kappale oli kuin oma taideteoksensa. Se on nykypäivää ja lisääntyvää, mutta visualinen kokemus oli sieltä ylhäältäkin kohtuullinen. Ehkä vähän olisi voinut olla lähempänä/alempana paikka, jotta konsertista olisi saanut toisella tavalla irti asioita. Screeni kuitenkin toi aika lähelle sen kasvoista näkyvän tulkinnan. Normiscreenin lisäksi lavan yläpuolella oli tavallaan hidaste/tehostescreeni pyöreänä, mihin tuli erilaisia tunnelmaa luovia värejä, sävyjä ja esiintyvän artistin kasvot läheltä kuvattuna. Näiden vaihtuessa ja ollessa täysin toisistaan erilaisia sai ehkä enemmän irti kuin normilla yksiulotteisella screenillä. Lavan valojen sävyt seurasivat screenin sävyjä samalla. Tykkäsin siitä yksityiskohtaisesta kokonaisuudesta kyllä.

Konsertti lopetettiin kuitenkin keijosti. Cheek ja Juha Tapio poistuivat lavalta ja muut huidottiin perään vähän hölmistyneinä. Jengi poistui vain tullakseen heti takaisin. Sitten J.Karjalaista ja Ihana ilta, yhteislaulatusta ja lavalle kaikki mukana olleet ja se oli siinä. Jäi vähän hölmistynyt olo käteen. Tokihan se oli hyvä ettei meitä itketetty lopuksi, mutta kuitenkin semmoinen pöllähtänyt fiilis oli.

Mitä tulee siihen, että mun rumpalifiilistelyn edessä oli basisti, niin :nirppa:. Sain parit hyvät näkymät ja tutinat kyllä, mutta tyhmä basisti oli silti edessä. Pyh. :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 26 Huhti 2018 09:28

Thirty Seconds to Mars @ Helsingin jäähalli, 25.4.2018.

"One night to remember, One day it'll all just end, oh"
Kyllähän se oli one night to remember, mutta ei sillä tavalla mitä odotettiin.

Tajuan aamulla että on MARS-PÄIVÄ! APUA! Iik! Kääk! Lupaan theialle olla chill, koska viimeksi samaisen bändin keikka päättyi spr:n tiloihin ja pyörätuolilla kotiin -meininkiin. Keikkahan oli tuolloin ihan timanttia, mutta jälkitilanteet ei.
Ollaan sovittu tapaaminen ravintolaan ruokailun merkkeihin (ruokaaa :kuola: ). Jännitys on noussut ja yritän vain hillitä sitä hinkua hypähdellä ja vähän kiljahdella. Onneksi on pokémon, mitä pelaamalla ei niin keskity siihen omaan fiiwikseen.
Yritetään löytää paikkaa missä vähän hengailla ennen keikkaa, mutta baarit on täynnä siinä lähellä.
Lopulta ollaan jäähallilla. Ostan pinssejä muistoksi. DJ tuntuu soittavan hallin puolella Marssien biisejä? Jaahas, jaahas, että semmoinen lämppäri. Varttia ennen kuin keikan pitäisi alkaa hiivitään paikoillemme. Meidän paikat on törkeän hyvät! Lavan näkee pööfektisti! Lava on kuin rautainen arkku siinä permannon keskivaiheilla. Yleisöä on joka seinustalla. Isot screenit roikkuvat siinä alueella missä yleensä olisi se lava. "Monolith" - monoliitti, no joo sepä se. Täpisen. Paljon. Jossain kohtaa tajuan että koska lava on siinä keskellä ja tuolla lailla asetettuna niin MISSÄ ON RUMMUT!!! :sekopää: Flippaan hitosti, säikäytän theian siskon ehkä sillä kiljahduksella, koska se purkautuu niin spontaanisti. Mutta se on tärkein asia, rummut, rumpali, Shannon! PERKELE! MARSSIT! Yritän vain hengittää ja pysyä rauhallisena, mutta enhän mä siinä onnistu. Parhautta on tehdä tyhmiä ilmeitä valokuviin.

Sitten se alkaa. Lavamonoliitti liikkuu, esiin tulee muumikaavussa seisova Jared ja jalustalla oleva Shannon. RUMMUT! FLIP! Ja siinäpä ne mun flippaamiset onkin. Ihan "kivasti" se alku lähtee käyntiin. Yleisöstä suurin osa on messissä. Lavalla on videokuvaaja. Yleisöä huudatetaan. Lavalle tulee valokuvaaja. Jared poseeraa kameralle. Jared esiintyy videokameralle, mikä ei kuitenkaan ole se kamera, mikä kuvaisi screeneille. Mitäs vidist? Isolla lavalla kun on vain se Jarppa ja Shannon, niin tämmöiset hiipparit häiritsee. Valokuvaaja on sentään ohjattu selkeästi pysymään vain rumpuneliön kulmissa, ettei mene lavan etuosaan. Ensimmäinen biisi menee vähän totutellessa. Toinen biisi tulee voimalla, rummut on ihanat :sydän: Sitten joku meistä hiffaa että lavan takakulmalla on joku heebo kitaran kanssa. Siis... whaa....t. Kyllä. Siellä on kiertuekitaristi ja kiipparisti/taustalaulaja lavan takakulmalla, ehkä askeleen yleisöä ylempänä, mutta kaksi askelmaa lavan reunaa alempana. Heistä näkyy vain rintakehän tasolta ylöspäin. Mitä aktuaalista kirosanaa?! MIKSI MUUSIKOT ON POISSA LAVALTA???!!! Nyppii ja mitä enemmän sitä touhua katsoo, sitä enemmän nyppii. Biiseistä puuttuu myös jotain. Jaredin olo lavalla on hengetöntä, ponnetonta. Joo, yleisöä huudatetaan, kättä ojennellaan, mutta verhoutuminen heevetin isojen aurinkolasien taakse on jo tehnyt tehtävänsä ja jättää tosi etäiseksi. Myös Jaredin liikehdintä on sellaista puolittaista, hiippailun oloista nönnönönööötä. Vitutuskäyrä nousee. Pari biisiä tulee jorattua. Stay saa jopa mut liikuttumaan, mutta silti kaikki on etäistä. Keikka on loppusuoralla ja vituttaa vaan enemmän ja enemmän. Perkele. Lopulta poistutaan vikan biisin aikana.
Poistun mun lempibändin keikalta ennen bändiä. Legendaarista.

Positiivisina huomioina se, että tavoite "omin jaloin" tuli täytettyä. Selkä oli kipeä kyllä, koska kyllähän sitä jorattiin se pari biisiä, mutta ois voinut jorata enemmänkin. Huudettua tuli lähinnä vitutuksesta, ei innostuneisuudesta. Oliko mulla liian kovat odotukset? Tiesin Tomon olevan poissa, mutta heräsi epäilys siitä että oliko Tomo jäänyt pois sen lavarakennelman vai kuvaamisen ja somettamisen vuoksi? Jaredin ylimielisyys tuli liian iholle, sorry bro mut sä et oo mun jeesus.

Paska keikka, tulipahan nähtyä.
Menen silti varmaan seuraavallekin.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » La 05 Touko 2018 23:45

Antti Tuisku - Mun on pakko twerkkaa kiertueen päätös @ Hartwall arena 5.5.2018.

Ostin mulle ja Tuusille liput marraskuussa, joten keikkaa tuli odoteltua. Huhhelihuu!

Tuusia jännitti niin paljon, että lähdettiin aika ajoissa, suunnitelmissa käydä rojukojulla, juoda vähän jotain ja sitten hakeutua paikoille. Rojukojulla pistettiin Tuusin rahat sileiksi ja ostettiin hänelle toppi, juliste ja korvatulpat :keijo:
Itelleni ostin Anatude-paidan. Olin myös pukeutun mihut En Kommentoi-paitaan, koska kerrankin on sellainen fanipaita mihin pukeutua ilolla!

Haetaan juotavaa ja mennään katsomaan missä meidän paikat on. Lämppärinä on Tuure Bo...jotain. Lätkäjätkä biisi vissiin soi ja Tuusi flippaa. "TOI ON SE TUBETTAJA!" se huutaa ja pitelee naamaansa. Jaahas, ei oo mun omena, mutta keikkiflippi ensimetreillä, eli kai voi sanoa meidän olevan samasta puusta. Tuusi jammaa parit viimeiset biisit, mä oon ihan pihalla ja mikäs siinä. Seuraavan lämppääjän aikana otetaan yhteiskuvia ja jännitys nousee. Kerron Tuusille keikkakäytäntöjä ja se vaan nyökyttelee. Sitten valot sammuu. Vilkkuvalot aloittaa lavalta. Jengi pomppaa ylös ja me myös. Tanssivipatus iskee. Jammataan, huudetaan, lauletaan. Tai siis minä teen niin. Tuusi seisoo leuka ammolllaan ja hämmästelee. Välillä hänkin tanssii ja laulaa, mutta aikamoinen rokkipoliisi on kokonaisilme. Huvittaahan se :virne:

Keikka itsessään on melkein kahden tunnin mittainen jumppatuokio. Itse nojaan penkkiin, mutta muuten koko areena tanssii. Ylimmillä lehtereilläkin seistään ja tanssitaan ja kyllähän se ilahduttaa! :hullu:
Biisejä tulee tiuhaan tahtiin. Koreografia on viimeisteltyä, tanssijoita just sopivasti ja bändi soittaa hiton hyvin. Rumpali näkyy, samoin kitaristit ja basisti. Bändi ja tanssijat myös esitellään keikan aikana. Ensimmäisen puheen Tuisku pitää siitä kuinka hän on niin suuri diiva, ettei hänen tarvitse enää edes osata puhea itse, vaan hänellä on pukijat ja palvelijat. Ote on hyvin sarkastinen ja nauraa itselleen. Samalla vilkkusilmä virnuilee ja yleisö on myyty. Mylvintä on huumaavaa.

Biisit tippuvat toinen toisensa perään. Uudet, vanhat, siltä väliltä. Hyökyaalto on valomeren ja yleisön vuoro esittää biisi, vaikka yleisö on siihen asti laulanut koko ajan mukana. Ei ole epäilystäkään etteikö lähes jokainen osaa sanoja. Se, mitä ei nähdä on vierailijat. Ei, feat.biisit (mm. Keinutaan, Aamukuuteen, Sata Salamaa...) soitetaan niin että mahdollinen feattaaja on taustanauhalta. All eyes on Tuisku.

Asunvaihtoja on monta. Uusimmissa biiseissä mennään niiden asujen kanssa mitä on luotu musavideoihin. Mm. se karsea Hanuri-biisin videonmukainen rekvisiitta puuvessoineen ja lohenpunaisine pukuineen on paikalla. Ynh. Kamala se väri!
Mä hiihdän-biisiä ennen tuleva intro on vähän härski koreografialtaan, mutta se on aika nopeasti ohi.
Viimeinen biisi ennen encorea tulee nopeasti. Sitä ennen Tuisku puhuu siitä, miten elämä on tuonut tähän hetkeen ja miten kaiken kasvaessa hän on tuntenut vain olevansa pienempi. Puhe on ihan selkeä "mä lopetan tähän"-puhe. Kiitos yleisölle, kiitos kaikille ja sitten Tyhjä huone. Minuutti odottelua ja sitten encore. Viimeisenä biisinä Ihan tavallista mulle kuuluu ja that's it.
Entäs jos se oli Antti Tuiskun viimeinen biisi? Entäs jos se oli tässä? On jotenkin vaikea suostua siihen, koska Tuiskun ura on niin pitkä, vaikkakin monisyinen pohjine ja sitten huikeana nousuna. Luopuminen on tuskaisaa, vaikka silti iloitsen siitä että Tuisku on päässyt tuohon pisteeseen. Musiikki kuitenkin pysyy, vaikkei uutta tulisikaan.

Tuusi on keikan jälkeen hyvin iloinen ja onnellinen. Jammaillaan pihalla ja nauretaan. Rokkipoliisiudesta huolimatta taisi olla ihan kivaa.
Nyt se nukkuu siinä anatude-topissaan. :sydän:

Ainii! Meinasin unohtaa! Keikalla oli pyrot, mitkä kuumottivat meitä takakaarteessakin. Lisäksi lopussa oli räjähtelevät, ilotulitemaiset "pommit", joiden aikana jouduin istumaan pää polvissa ja huutamaan. Tuusi nauroi ja silitti mun selkää, mikä oli aika keijoa. Räjähdysten loputtua naurettiin ihan hulluna. Se oli ihan kauheeta! Luulin maailmanlopun koittavan siinä paukkeessa :kauhistunut: Että kiva joo, mutta ei kiva.

Kiitos Antti Tuisku :sydän:
:löööv: :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Keikkaraporttiröpötin!

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 27 Touko 2018 15:44

Stam1na - Raja 10 juhlakiertue @ Helsingin jäähallin Black Box.

Stam1na veti pienimuotoisen juhalkiertieen Skálmöldin ja Rytmihäiriön kanssa Raja-albumin 10-vuotisjuhlien kunniaksi. Kiertueen päätös oli Jäähallin omassa, erikoiskonseptissa, Black Boxissa. Black Boxiin mahtuu 3000 katsojaa ja käytössä on vain permanto, joka on mustilla teatterikankailla rajattu niin että katsomot ovat kokonaan piilossa ja alue on kuin iso klubi.

Meillä on siskon kanssa ollut tapana käydä katsomassa Stam1naa aina sen synttäreihin liittyen, mutta nyt kevään keikat ei osuneet omiin aikatauluihin tai jotain vastaavaa. Nyt tuo keikka osui tosi hyvään saumaan.

Saavuimme paikalle kun Skálmöld oli aloittanut. Halusin mennä kuuntelemaan, mutta meidän saadut ohjeet siitä miten sieltä pääsee pyörätuolilla kulkemaan oli aika huonot. Pyörätuolipaikka oli ostettuna, joten se ei huolettanut. Merch-pöytä - check, kahvi - check, rööki - check, lonkero - check. Päästiin seuraavaksi seikkailemaan suljetun hallin puolelle. Hissillä alas, vähän jännittää jäädäänkö jumiin, siitä pukuhuonekäytävän läpi, Hyrden ääni kuuluu kopeista, meidät ohjataan pyörätuolikatsomoon, se on sopivan lähellä ja kaukana. Siinä on tilaa juuri sopivasti ja suora näkyvyys muiden päiden yläpuolella.

Skálmöldistä kuullaan viimeiset biisit. Ihan törkeän hyvän kuuloista! Pakko etsiä lähitulevaisuudessa enemmän biisejä. Sisko hakee lonkeroa kun seurataan Rytmihäiriön roudausta. Samalla taustalla soi Roudasta Rospuuttoon alkukohtaukset loopilla. Hermot meinaa mennä, vaikka se onkin hyvä sketsi kokonaisuudessaan. Loopilla kuultuna n. 87 kertaa se ei ole yhtään hauska.

Rytmihäiriö ei kolahda. Sen saan selville, että yhden biisin nimi on Spurgurituaali, toisessa lauletaan tisseistä ja Gambinasta ja sitten viimeisenä Saatana on Herra. Yleisöstä suurin osa tykkää. Me ollaan siskon kanssa lähinnä sitä mieltä että paskaaaaaargh ja loppuis jo!
Selaan somea, tsättään messengerissä ja se aika kuluu.

Stam1naa ennen alkaa ryysistyä. Jengi jonottaa sisään :keijo: Sisko käy tupakalla ja tullessaan takaisin meinaa tukehtua nauruun. On tulossa portaita alas, kun ihan pokkana siinä porukkaa selittää että sinne on jono. Sisko kysyy että mihin ja vastaus on "sisälle". Tyypit seisoo vain yhden ihmisen takia jonossa, joka on päättänyt jäädä kentän takaosaan, oven viereen. Liput on tarkastettu ovella, joten mitään toista tarkastuspistettä ei ole. :keijo: Mutta ainakin röökiltä pääsi nopeasti takaisin :virne:

Stam1na aloittaa introlla, se on alkuun tosi hiljainen ja huomaamaton. Siskokaan ei meinaa huomata, mutta tökkään kylkeen. Sitten yhtäkkiä bändi juoksee lavalle ja sitten mennään. :rokrok: Kyllä! Biisit eivät tule järjestyksessä, thank gods. Muuri omistetaan Donald Trumpille :virne:. Välispiikeissä puhutaan mm. eläimistä ja erityisesti lempieläimistä. Homma meinaa karata käsistä lampaiden kohdalla, mutta seivaus onnistuu ja spiikistä tulee "keikkahistorian huonoin".
Bändillä on mukana kaksi taustalaulajaa, mikä on hauska lisä. En vain ole varma kuulenko heitä missään biisissä, mutta laulavat kyllä mukana ja tanssivat myös taustalla. Taustakankaana toimii Raja-albumin logo. Logo on heijastettuna myös sivukankaisiin ja luo kivan illuusion leijuvista logoista kankaan heiluessa. Taustakankaan logon väri myös vaihtelee valojen avulla. Siihenkin saadaan aina välillä etäännyttävä vaikutus valoilla.

Vikana tulee Lääke, jonka aikana lavalle tulee Kari Salmelaisen näköinen kaveri ja lääkäritakkiin pukeutunut kaveri. He viskovat ruusuja yleisöön ja jakavat bändille myös yhdet. Biisin jälkeen väliaika. Millä keikalla tulee väliaika?! Ihan parasta! Vessakäynti, röökikäynti ja hengähdys bailaamisesta. :rokrok: Soittivat myös levyltä pudonneen Yhdeksän tien päät, vaikka se on tullut kyytiin vasta myöhemmin digitalisiin julkaisuihin ja specialeihin.

Taustakangas vaihtuu bändin peruslogoon. :rokrok: Joka biisissä oma värinsä. Ihan mieletön fiilis!!
Kadonneet kolme sanaa, Viisi laukausta päähän, Elokuutio, Elämänlanka, Panzerfaust, Piste jolta ei ollut paluuta, Valtiaan uudet vaatteet, ei tässä järjestyksessä. Viimeisenä biisinä vielä vierailijan kanssa Metallicaa ja poistuminen. Valot eivät syty. Jengi mylvii. Odotetaan, osa antaa periksi ja poistuu. Lopulta bändi juoksee lavan poikki. Kitarat on toisella puolella, joten ne pitää hakea. Paidat on jätetty pois. Paha arkkitehti on viimeinen biisi.
Ihan hiton kova meno!

Oon tanssinut, hyppinyt, heiluttanut tukkaa, itseäni ja flipannut pari kertaa tosi pahasti. Muhun sattuu! Onneksi on se pyörätuoli, sisko ja ovelle tilattu kuljetus. :rokrok:

Kyllä Kunnon Musiikki pitää ihmisen virkeänä :sydän: :rokrok: :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6114
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

EdellinenSeuraava

Paluu Musiikki



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron