NRJ Music Tour Helsingin jäähallissa 7.3.Käytiin Wildiksen kanssa katsomassa tällaista show'ta. Pitkäksi venähtänyt raportti kiinnostaa sitä vaatineen Kiban lisäksi varmaan kiviäkin, mutta onpahan itsellä muistissa sitten.
Tarjolla on räppiä eli Elastinen, Brädi, Uniikki, Mikael Gabriel, JVG ja TCT sekä Krista Siegfrids, joka ei ole räppiä ja Kasmir, joka on ehkä jotain siltä väliltä. Aika hieno kattaus.
(Aluksi käymme syömässä sushia Aikatalossa ja jättimäisen chili-suklaakakkupalan Stockmannin kahdeksannessa kerroksessa. Suklaakakku on aluksi hyvää, kunnes makean järkevä päiväannos ylittyy.
Kävelemme jäähallille Töölönlahden ja stadionin ohi ja otamme stadionin tornin kohdalla selfien.
)
Jäähallilla on aluksi aika vähän porukkaa, lähinnä teinejä ja lapsiakin. Pikku hiljaa väkimäärä kuitenkin lisääntyy kohtuullisesti, vaikka ei halli mitenkään täynnä ole. Kummallista sinänsä, että Elastinen on äskettäin myynyt yksinään jonkun jäähallin (taisi olla Hartwall Arena) loppuun kahdesti, mutta näin iso joukko räppäreitä ei edes Elastisella vahvistettuna ole myynyt tämän enempää.
Illan aloittaa TCT. Tiedämme heiltä vain Rannalle-kappaleen, ja mietimme, aikovatko he esittää siitä extended versionin, mutta näyttää pojilla olevan muitakin biisejä. Tuntemattomat biisit eivät kuitenkaan jaksa innostaa, jaksan hädin tuskin taputtaa, vaikka pojat kyllä yrittävätkin, hyppivät ja pomppivat.
Seuraavana on Kasmir, joka ei myöskään kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini, vaikka onkin ihan symppis periaatteessa. Hän esittää useampia kappaleita, joissa lauletaan woo-ooou. Taustalla DJ:nä häärii Axl Smith, jota emme aluksi ole uskoa Axl Smithiksi. Lopussa Axl myös räppää vähän englanniksi.
Onneksi seuraavaksi päästään asiaan, kun Brädi pääsee lavalle. Brädillä on mukana vaki-DJ:tä tuuraamassa Cheekin DJ Luoma, ja tuplaajiakin kaksin kappalein. Brädihän on ihana, iloinen ja rento meininki. Brädi tuo meille Lämpöö ja Happee, on kotonaan Lahes ilman d:tä ja syö Aamupalaa. Hän esittelee myös kenkänsä, jotka ovat ehkä New Yorkista.
Brädin jälkeen on vuorossa Krista Siegfrids eli sopiva aika pitää vessa- ja juomatauko. Joudun juomaan olutta, koska tuntuu, että siiderin makeus ei enää mene alas, päivän sokerikiintiö on totisesti täynnä. Olut on yllättävän hyvää ja raikasta. Ehdimme kuulemaan Kristan Marry men eli Ding dong -kappaleen. Energiaahan Kristallakin riittää.
Uniikilla on lavalla hyvä meininki ja hän saa yleisönkin hyvin messiin. Suhtaudun Uniikkiin vähän ristiriitaisesti, hänellä on muutamia melko kamaliakin kappaleita, jos kohta hauskojakin. Menee toki melko vahvasti keijouden puolelle. Uusin hitti on aiemmin viikolla ilmestynyt Nunnuka-lai-laa, jolle Wildis pyörittelee päätään, mitä en kyllä ihmettele. Mutta Paita pois, Pätkätöis ja Ota selfie toimivat ja laulan niitä mukanakin.
JVG:llä on perusmeininkiä, eli reipasta ja huvittavaa. Kuullaan suurimmat hitit ja pari vähemmän tuntemaanikin kappaletta. Karri Koira käy vierailemassa, mutta homma Etenee ilman Pete Parkkosta, eikä Sara Chafakia onneksi nähdä lavalla. Ja sitten on tietenkin Märkä-Simo, nyt on hauskaa.
Mikael Gabriel tulee lavalle suureellisin elkein. Hänellä on aurinkolasit (pimeässä hallissa, joskin myönnettäköön, että joidenkin artistien taustagrafiikat häikäisevät, joten ehkä ne ovat tarpeen?
) ja mustaa yllä. Jotenkin etäinen vaikutelma, erilaista kuin esimerkiksi lämpöä hehkuvalla Brädillä tai rempseän keijolla JVG:llä. Vierailijana on Diandra. Vaikka pidinkin Diandrasta esimerkiksi Tähdet, tähdet -ohjelmassa, MG:n kanssa hän kuulostaa vähän rasittavalta, äänikin on liian kovalla. Enkä erityisemmin pidä heidän yhteiskappaleistaan. MG:n tuotannosta suosikkejani ovat Pohjoisen poika, Rakastu räppäriin ja kesähitti Mökille, mutta niitä ei nyt kuulla. Näiden sijaan Mikael on synkemmissä tunnelmissa, hän tuntee Kipua ja Ykspuolista rakkautta ja huutaa Didin kanssa, että Päästä mut pois. Lisäksi MG tuo lavalle Uniikin, josta innostun hetkeksi, kunnes tajuan, että he esittävät Uniikin typerimmän kappaleen eli Kotkan.
Se on tarttuva, mutta ei tehdä tällaisia sanoja pliis, vähän kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Onneksi kuullaan myös yllätysveto, josta MG kertoo, että nyt tarvitaan yleisön apua, koska he ovat tehneet Uniikin kanssa tällaisen biisin, jonka sanoista heillä ei ole mitään hajua. Se on Robinin Boom kah. Sitä laulan mieluusti mukana.
Viimeisenä on Elastinen ja Elastinen on ihana. Elalla on homma Hallussa. Kun Loppuviikko alkaa, nousemme vihdoin Wildiksen kanssa ylös, ensimmäistä kertaa sinä iltana, ja seisomme loppuun saakka. Kuullaan Vain elämää -kappaleita, kuten Peggy ja Naurava kulkuri, tietysti uusi hitti Eteen ja ylös, ja lopuksi Anna soida. Elastinen on sitä energiaa, mitä olen pitkänä alkuvuonna kaivannut, ilo on tarttuvaa. Illan muukin räppimeininki ilahduttaa kovasti, mutta Elastinen on täydellinen päätös.
Sitten ilta on ohi, lähdemme etsimään ratikkaa tai bussia, jotta ehtisin yhdeltä kotiin lähtevään bussiin. Juoksemme ensin yhdelle pysäkille ja sitten toiselle. Bussiin noustessa kuuntelemme humalaista miesporukkaa, joista joku selittää, että Turussa ei tarvitse jonottaa bussiin, siellä mennään suoraan keskiovesta sisään. Joku muukin sääntö Turussa kuulemma on, mutta en muista sitä enää. En tosin ole ennen kuullut moisista säännöistä. Nauramme hiljaa.