Re: Keikkaraporttiröpötin!
Lähetetty: Ma 11 Kesä 2018 14:32
A Perfect Circle @ Fryshuset (Arenan), Tukholma
Huhujen mukaan keikka alkaisi jo kahdeksalta, joten ennakkoon mietittiin, että valutaan paikalle vähän ennen. Mutta koska siskon kanssa ollaan aina etuajassa paikalla, lopputuloksena oltiin vähän jälkeen seitsemän (kun ovet aukesivat seitsemältä). Jonossa jo on useita kuvauksen kieltäviä lappuja, ennakkoon onkin jo kuultu, että edellisiltä keikoilta on heitetty ulos kuvanneita ihmisiä.
Ollaan molemmat siskon kanssa hämmästyneitä, että tuo Fryshuset ihan oikeasti on joku koulun jumppasali Kiivetään rappusia ylöspäin, ja mulle tulee samanlainen jännitys kun aikoinaan koulun diskoon mennessä Kurkataan missä on vessat ja asettaudutaan hurjan pitkään kaljajonoon. Sivusta kuitenkin joku huikkaa englanniksi, että älkää turhaa odottako, lavan puolella, takaseinälläkin myydään kaljaa. Otan kokiksen, sisko kaljan, ja sisko suuntaa ulos tupakalle. Suomea on kuultu jo siellä ja täällä. Mä kurkin samalla merchiä, mutta totean, että bändipaidat jää aina käyttämättä. Kuitenkin siinä seisoskellessa huomaan lippiksen, ja päätän ostaa sen muistoksi.
Lämppäriä (oliskohan se ollut Black Peaks tai vastaava) kuunnellaan muutama biisi, ei pöllömpi, mutta toisaalta ei jaksaisi odottaa. Lava näyttää olevan tosi matalalla, ja kun nykyään on ollut tapana jättäytyä sivummalle/taaemmas, tulee vahva tunne, että tästä keikasta ei tulla näkemään juuri mitään.
Lämppärin lopettaessa tulee muutamia vahvalla jenkkiaksentilla varustettuja kuulutuksia kuvaamiskiellosta, "put your electronic devices away and enjoy the ride".
Keikka pääsee alkamaan lähemmäs puolta yhdeksää, ei niin yllättävästi Eat the Elephantilla, jota seuraa levylläkin seuraava biisi, Disillusioned. Lava toden totta on matalalla, lavalla on savua paljon, ja näen hyvin vähän mistään mitään Valot lavalla on mielenkiintoiset ja Maynardin hahmo erottuu, satunnaisesti myös rumpali (koska ovat korkeammalla). Kitaristia ja basistia en näe juurikaan.
Disillusionedin jälkeen tulee the Hollowed, joka saa koko vartalon kylmät väreet menemään (on edelleen yksi mun lempparibiiseistä). Sitten Weak and Powerless (joka taitaa olla mun allekirjoituksessa edelleen). Me heilutaan siskon kanssa, mutta tuntuu, että oon itse ainakin jotenkin koko ajan ihan väärässä tahdissa Muuten jengi näkyy olevan mukana, osa ulkona jatkuvan pitkässä kaljajonossa, joka mutkittelee pitkin baaria, kun ei muuallekaan mahdu. Muutama yrittää kuvata, mutta järkkärit tulevat kertomaan, ettei niin saa tehdä. Seuraava biisi on So Long and Thanks for All the Fish (joka on yks uuden levyn lemppareista olemalla niin eri tyylinen), joita seuraa Rose ja Thomas, jotka ehkä vähän ihmetyttää mua Seuraava biisi saa molemmat, mut ja siskon, nostelemaan kulmia, mutta huudoista päätellen biisi on muille tutumpi. Se on Depeche Mode -cover People are People. Sen jälkeen tulee the Noose, joka on itselle tärkeä biisi Seuraava biisi aiheuttaa taas ihmetyksiä, kunnes tunnistetaan biisi joksikin oudoksi versioksi 3 Librasista
Tässä vaiheessa muistaakseni Maynard heittää välispiikin, kiittelee että kaikkien vuosien jälkeen ollaan paikalla, ja miten he teki "hieman" poliittisen levyn ja ovat silti tässä. Ja sitten alkaa uudelta levyltä biisejä, The Contrarian, TalkTalk, Hourglass ja The Doomed, joista viimeinen saa taas kunnon kylmät väreet, varsinkin biisin viimeinen lause "Fuck the doomed, you're on your own" Sitten soikin Counting Bodies Like Sheep to the Rhythm of the War Drums, jota sisko ei tunnista, ja miettii vaan että onko sekin joku outo remix Petistä (no onhan se tavallaan).
Sitten bändin esittelyt, taas kiitokset ja ilmoitus että pitää lopetella, että Maynard pääsee ostamaan lakua (Joku, oliskohan Rumba, kirjoitti että Maynard piikitteli puuttuvalle James Ihalle ja mietti onko Ihalla mitään asiaa APC:hen, mutta mä en kyllä kuullut sitä piikittelynä? Se ilmaisi jotenkin "Some bad news, and some good news and some good news", joista bad news oli, että James Iha ei ole paikalla, good news oli että Ihan näkee Smashing Pumpkinsin re-union -kiertueella ja good news Ihaa paikkaa Greg Edwards Failuresta. )
Vikat biisit on the Outsider, the Package ja maagisesti keikan päättävä Gravity. Valot syttyy, ja toive Judithista on menetetty Lähdetään valumaan metrolle ja metrolla pari pysäkkiä hotellille.
Musiikki oli just niin hyvää kun osasi toivoa Keikkapaikka oli sen sijaan aivan kökkö, ja jos vaan voin välttää, en toivottavasti joudu tonne enää uudestaan
Huhujen mukaan keikka alkaisi jo kahdeksalta, joten ennakkoon mietittiin, että valutaan paikalle vähän ennen. Mutta koska siskon kanssa ollaan aina etuajassa paikalla, lopputuloksena oltiin vähän jälkeen seitsemän (kun ovet aukesivat seitsemältä). Jonossa jo on useita kuvauksen kieltäviä lappuja, ennakkoon onkin jo kuultu, että edellisiltä keikoilta on heitetty ulos kuvanneita ihmisiä.
Ollaan molemmat siskon kanssa hämmästyneitä, että tuo Fryshuset ihan oikeasti on joku koulun jumppasali Kiivetään rappusia ylöspäin, ja mulle tulee samanlainen jännitys kun aikoinaan koulun diskoon mennessä Kurkataan missä on vessat ja asettaudutaan hurjan pitkään kaljajonoon. Sivusta kuitenkin joku huikkaa englanniksi, että älkää turhaa odottako, lavan puolella, takaseinälläkin myydään kaljaa. Otan kokiksen, sisko kaljan, ja sisko suuntaa ulos tupakalle. Suomea on kuultu jo siellä ja täällä. Mä kurkin samalla merchiä, mutta totean, että bändipaidat jää aina käyttämättä. Kuitenkin siinä seisoskellessa huomaan lippiksen, ja päätän ostaa sen muistoksi.
Lämppäriä (oliskohan se ollut Black Peaks tai vastaava) kuunnellaan muutama biisi, ei pöllömpi, mutta toisaalta ei jaksaisi odottaa. Lava näyttää olevan tosi matalalla, ja kun nykyään on ollut tapana jättäytyä sivummalle/taaemmas, tulee vahva tunne, että tästä keikasta ei tulla näkemään juuri mitään.
Lämppärin lopettaessa tulee muutamia vahvalla jenkkiaksentilla varustettuja kuulutuksia kuvaamiskiellosta, "put your electronic devices away and enjoy the ride".
Keikka pääsee alkamaan lähemmäs puolta yhdeksää, ei niin yllättävästi Eat the Elephantilla, jota seuraa levylläkin seuraava biisi, Disillusioned. Lava toden totta on matalalla, lavalla on savua paljon, ja näen hyvin vähän mistään mitään Valot lavalla on mielenkiintoiset ja Maynardin hahmo erottuu, satunnaisesti myös rumpali (koska ovat korkeammalla). Kitaristia ja basistia en näe juurikaan.
Disillusionedin jälkeen tulee the Hollowed, joka saa koko vartalon kylmät väreet menemään (on edelleen yksi mun lempparibiiseistä). Sitten Weak and Powerless (joka taitaa olla mun allekirjoituksessa edelleen). Me heilutaan siskon kanssa, mutta tuntuu, että oon itse ainakin jotenkin koko ajan ihan väärässä tahdissa Muuten jengi näkyy olevan mukana, osa ulkona jatkuvan pitkässä kaljajonossa, joka mutkittelee pitkin baaria, kun ei muuallekaan mahdu. Muutama yrittää kuvata, mutta järkkärit tulevat kertomaan, ettei niin saa tehdä. Seuraava biisi on So Long and Thanks for All the Fish (joka on yks uuden levyn lemppareista olemalla niin eri tyylinen), joita seuraa Rose ja Thomas, jotka ehkä vähän ihmetyttää mua Seuraava biisi saa molemmat, mut ja siskon, nostelemaan kulmia, mutta huudoista päätellen biisi on muille tutumpi. Se on Depeche Mode -cover People are People. Sen jälkeen tulee the Noose, joka on itselle tärkeä biisi Seuraava biisi aiheuttaa taas ihmetyksiä, kunnes tunnistetaan biisi joksikin oudoksi versioksi 3 Librasista
Tässä vaiheessa muistaakseni Maynard heittää välispiikin, kiittelee että kaikkien vuosien jälkeen ollaan paikalla, ja miten he teki "hieman" poliittisen levyn ja ovat silti tässä. Ja sitten alkaa uudelta levyltä biisejä, The Contrarian, TalkTalk, Hourglass ja The Doomed, joista viimeinen saa taas kunnon kylmät väreet, varsinkin biisin viimeinen lause "Fuck the doomed, you're on your own" Sitten soikin Counting Bodies Like Sheep to the Rhythm of the War Drums, jota sisko ei tunnista, ja miettii vaan että onko sekin joku outo remix Petistä (no onhan se tavallaan).
Sitten bändin esittelyt, taas kiitokset ja ilmoitus että pitää lopetella, että Maynard pääsee ostamaan lakua (Joku, oliskohan Rumba, kirjoitti että Maynard piikitteli puuttuvalle James Ihalle ja mietti onko Ihalla mitään asiaa APC:hen, mutta mä en kyllä kuullut sitä piikittelynä? Se ilmaisi jotenkin "Some bad news, and some good news and some good news", joista bad news oli, että James Iha ei ole paikalla, good news oli että Ihan näkee Smashing Pumpkinsin re-union -kiertueella ja good news Ihaa paikkaa Greg Edwards Failuresta. )
Vikat biisit on the Outsider, the Package ja maagisesti keikan päättävä Gravity. Valot syttyy, ja toive Judithista on menetetty Lähdetään valumaan metrolle ja metrolla pari pysäkkiä hotellille.
Musiikki oli just niin hyvää kun osasi toivoa Keikkapaikka oli sen sijaan aivan kökkö, ja jos vaan voin välttää, en toivottavasti joudu tonne enää uudestaan