Päivä II
Lauantai 8.6.2013. Sovimme treffit kahdeksi, mutta olen paikalla jo kahtakymmentä vaille. Wildis on vielä kotonaan, vetämässä kenkää jalkaan.
Päätän että ehdin siinä ajassa asentamaan piilarit paikoilleen, kun en kerta kotona ehtinyt.
Lavalla vetää joku tosi oudon kuuloinen artisti, joka paljastuu myöhemmin Karri Koiraksi. Ehken vain keskittynyt tarpeeksi, että voisin sanoa siitä oikein mitään.
Piilarinlaitto menee aika hyvin vituiksi. Piilari menee väärinpäin ja hajoaa pois ottaessa. Silmään jää 1/4 palanen. Tuntuu että aivotkin valuvat silmän kautta ulos. En saa tehtyä mitään muuta kuin puristettua silmää alkuun. Vähitellen keksin miten hengittää, että kestän kipua. Ei muuta kuin silmä kiinni, lasit päähän ja ensiaputeltalle pyytämään apua. Vääntäydyttyäni penkille (koska en pääse paareille) kylkimakuulle, huuhdotaan silmää. Keittosuola valuu ja valuu, mutta piilarinpala pysyy. Välillä painelen luomea ja yritän saada palasta liikkeelle. Sitten se yks kaks onkin alaluomen alla, josta huuhtoutuu pois. Ainakin pistävä tunne ja näkökyky katoaa. Kiitos ja näkemiin.
Yllättävän nopea toimenpide kuitenkin oli, sillä Wildis ei ole vielä paikalla
Wildis saapuu ja suuntaamme mestoille odottamaan Eläkeläisiä
Eläkeläiset on ehkä mitä parhainta festarikamaa mitä tiedän! RIehumista, humppaa ja täydellistä fiiliksen nostattajaa
Jälleen hajoaa soitin ja bändi pitää tyylistään kiinni. Eräs jäsen juoksee kiltti hulmuten yleisössä ja keikka on just sitä mitä pitääkin
Eläkeläisten jälkeen on Stigin vuoro viereisellä lavalla.
Ai että! Tulee laivakeikka mieleen ja urpåt spiikit. Bermudan Kolmio, Hiki, Kun nainen lyö ja Häsleri kuunnellaan lavan edessä, mutta heikottava olo ja jano saavat meidät siirtymään smoothiepisteelle (Jungle smoothie bar tms.). Nappaamme kylmääkin kylmemmät smoothiet mukaan ja valmistaudumme PMMP:n keikkaan. Siirrymme toisen lavan luo, jossa on myös inva-lava. My saviour. Stigin loppu tulee kuunneltua sieltä juoden aivojäät sillä kylmällä smoothiella
Puumaa mä metsästän ja tietenkin, mun favourite Seksikkäin Jäbä tulee kuultua sieltä.
PMMP on ihana
Heti alusta alkaen menee kylmät väreet. Kovemmat Kädet
Lautturi
Matoja
Tytöt
Heliumpallo
Pariterapiaa
Rakkaalleni ja mitä niitä nyt oli.
Joku Raja sai kyyneleet silmiin.
Olin aivan euforiassa alusta loppuun. Ihana ja energinen veto. Paula laulaa kuin enkeli, ei siitä pääse mihinkään. Sen lisäksi Paulalla oli joku rumpusysteemi mitä soitti muutamassa biisissä ja kyllähän te tiedätte mitä se mulle tekee
Paikalla oli myös Paulan ja Miran kaikki puolet eli miehet ja lapset. He tulivat bäkkärialueelta kolmannen tai neljännen biisin aikana, vilkuttivat lavallepäin ja nauttivat keikasta oman aikansa. Lauri joutui tekemään enemmän juoksutyötä kuin keikan näkemistä, sen verran vikkelään se pikkunatiainen juoksi sinne ja tänne. Kiipesi muutamaan kertaan siihen meidänkin taakse ja nauroi ilkikurisesti vipeltäessään
PMMP jätti jälkeen vähän haikean fiiliksen.
Heidän keskinäinen fiilis lavalla oli ehkä myös vähän semmoinen "tehdään tää vielä kerran ja kohta nää on loppu, kiitti kaikesta Ystävä"-haikeustaso
Onneksi seuraavana oli Paleface.
Katsoin alkua sieltä vielä istuilteen, mutta sitten ei enää pystynyt. Liikaa istumista ja älyttömän kova Pale veti puoleensa.
Kyllä vaan! Paleface on aivan mahtava ja vielä mahtavampi livenä.
Taas mentiin! Olin aivan myytynä ja rokkasin menemään niin paljon kuin vain ikinä sain itsestäni irti. The most bestest!
Paleface liikkui Räjähtävän Nyrkin kanssa ja se kyllä räjähti! Siinä missä Palella oli paita hiessä, niin oli yleisölläkin. Paidat ja mekot hiessä ja upea fiilis
Seuraavaksi vuorossa Von Hertzen Brothers. Eli ruokatauko.
Saimme aina niin ravitsevaa ja ah, niin terveellistä festarisapuskaa haettua, syötyä anniskelualueen pystybaarissa ja Hertsykät soitti. En tiedä niiden biisejä ja syömisen (eli hirveän nälän) ohella se oli aika pitkälle ihan saman kuuloista kaikki. Jätettyämme sotkuisen anniskelualueen taaksemme ja siirryttyämme vakkarimestoillemme inva-lavalle soi ne biisit mitä on radiossa soinut. Ei siinä, ihan hyvinhän ne soitti. Biisit kuulosti kivalta ja niin edelleen, mutta jäi se vähän silti niiden suurien tunteiden bändien alle. Ei silti ärsyttänyt! Se on tärkeellistä.
VHB:n jälkeen viereisellä lavalla oli vuorossa Raappana.
Hyi.
Me siirryimme kohti isomman lavan eturiviä, koska siinä olisi seuraavaksi Hardcore Superstar - Wildiksen lemppari! Lähdin seuraksi hengaamaan eturiviodotukseen, vaikken ollut ikinä aiemmin kuullutkaan koko bändiä
Raappana kuulosti kamalalta ja olin ihan
na sen suhteen. Onneksi meillä oli omat jutut ja lähellä olevat tyypit viihdytti myös. Juttua riitti ja jotenkin se oli kovin kesäistä
Raappana onneksi lopetti ja se HCSS pääsi aloittamaan. Myönnän pinnallisuuteni ja sanoin että jos olisi ollut sukat jalassa, ne olisivat vähän pyörähtäneet. Helvetin hyvän näköistä sakkia! Ainakin eturivistä katsottuna. Biiseistä ei mitään. Yksi oli jotain alcohol ja jotain. Ei sentään alcohol is free
Jammailin ja rokkailin muutaman biisin ajan ja kun tuntui että jalka pettää alta, otin ja suuntasin invalavalle. Siellä oli muutama muukin jo, mutta mahduin ihan hyvin. Rokkasin sieltä. Screeniltä näin pari kertaa miten Wildis rokkaa eturivissä
Hyvin se veti!
Saipa vielä plektran ja jonkun kontaktin ja tuli sitten tärisevänä ja kiljuvana sieltä pois
Se näytti tältä:
+
+
Sitten oli taas vuorossa mun
-materiaalia.
TURMION KÄTILÖT!!
Ja jumalauta! Verta ja Lihaa! Hades! Tirehtööri! Teurastaja! Vedetäänkö vai ei!
Meno oli oikeasti tosi kova. Pitti pyöri siinä vähän matkan päässä ja järkkärit kävivät niitä tarkkailemassa. Jengi bailasi huolella ja bändillä oli hyvä keskinäinen meno. Jotenkin ehkä päihittivät mulla jopa Stam1nan keikat, mikä on aika paljon. Stam1na on kuitenkin niiiiin kova!
Päätin vetää itseni niin piippuun kuin mahdollista. Ja sen tein. Täysillä vaan. Mikäs siinä. Kerran se vaan kirpasee ja kun se kuitenkin tuntui niin pakolliselta ja paikallaan pönöttäminen taasen vaan tyhmältä.
Ihanat Turmarit
Pää irti! Niska jumiin! PÄIN VITTUA, HUIHAI!
Sen lisäksi se jytinä ja tutina, mikä bändistä lähtee sai taas mun rintalastan alla kuplimaan. Rummut ja bassot ja kitarat ja örinä. Purrr, purrrfect combo
Ehkä en eilen niin kiittänyt tästä heilumisesta, mutta mitä sitten! Täysin sen arvoista
Illan viimeinen, Rival Sons olikin sitten semmoista taustamusiikkia ja kivaa hengailumusaa. Ei sentään hissimusiikkia, mutta voisin kuvitella porukan johonkin illanistujaisiin juttelemaan ja juomaan viiniä ja tämän soimaan taustalle.
Taksi kotiin ja kiitos.
Kiitos Wee
Olen aivan katki ja poikki ja puhki, mutta silti niin helvetin iloinen. Ehkä vähän myös palanut jaloista, mutta semmosta se on!
Kiba kiittää ja kuittaa.