forde.munfoorumi.com

Aloitan nyt tämän ketjun, sillä mulla on hirveä hinku päästä
purkamaan ahdistustani viimeisimmän ostetun levyn tiimoilta.



Alustuksena sen verran, että Madonna on kuulunut ehdottomiin
lempiartisteihini siitä lähtien kun siirryin toiselle vuosikymme-
nelleni, ja vaikka niitä hutilevyjä ja -biisejä on joukkoon mah-
tunut, niin en odottanut tämän uuden olevan yksi niistä. Vali-
tettavasti se kuitenkin on sitä, imo. Olen kuunnellut levyn muu-
taman kerran läpi, eikä se yllä mielestäni lähellekään Confessions
on a Dance floorin tasoa. Biisit on melko mitäänsanomattomia
ja tekstit herättävät myötähäpeää. Jotenkin tuntuu, että Madon-
na on päättänyt lyödä lekkeriksi tällä viimeisellä Warnerille le-
vytetyllä albumilla ja arvellut että kyllä se kaupaksi menee.

No, aina ei voi voittaa, ei edes aina. :huoh:

Onhan sillä Madonnan levyllä Justin.

Ostin siis jo Leevi-ketjussa mainostamani 'Melkein vieraissa' -levyn, jota on tässä
tullut kuunnteltua ja äänekkäästi raiskattua koko viikon. Osa kappaleista jää vähemmälle
mielenkiinnolle ja johtuu osaksi ehkä siitä, että osa kappaleista on hauskoja ralleja
ja osa synkkiä säveliä. Leevien tuotannosta olisi kyllä saanut aikaiseksi vaikka tupla-
levyn, jolla nämä osat olisi jotenki saatu erotettua eri levyille tyyliin Leevi goes Rock,
jota olisin innolla kuunnellut, sillä suosikkini levyllä ovat Uniklubin ( ) 'Koko talvi
kesämökillä' ja Timo Rautiaisen 'Pohjoisen taivaan alla' sekä Viikatteen 'Pohjois-Karjala'
rämäisinen soundeineen.

Määki ostin Madonnan, mutta en oo ehtiny sitä vielä kuunteleen
ja nyt en tiedä uskaltaudunko ollenkaan
Mutta uus Stella on ehkä parasta pitkään aikaan.

Shay kirjoitti: Viikatteen 'Pohjois-Karjala'
rämäisinen soundeineen.

Viikatteelta levyllä Teuvo ja Pohjois-Karjala on 51 Koodia.

Suattaahan nuo sekoittaap ku ovat niin kovain samanmoiset yhtyveet.

Madonnan kansikuva on ainakin aika järkky.

En ole ostellut levyjä sitten viime syksyn.

Galileo kirjoitti:

Shay kirjoitti: Viikatteen 'Pohjois-Karjala'
rämäisinen soundeineen.

Viikatteelta levyllä Teuvo ja Pohjois-Karjala on 51 Koodia.

Suattaahan nuo sekoittaap ku ovat niin kovain samanmoiset yhtyveet.

Hokasin just ihtekki, ku rupesin taas kuunteleen
koko levyä, ja meinasin tulla korjaamaan...

Mutta 51 koodilla oli hienompi rämäsoundi kyllä.

oon ostanut sen Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta -levyn, josta tykkään kyllä, mutta ei sytytä ihan roihuihin kuitenkaan. lyriikoista tykkään, joka ei mikään uutinen ollut. eron keskellä Kleopatran "haluatko takaisin entiseen elämääsi? jos sen teet, en ehkä kestä mutta kunnioitan päätöstä" jeesasi. aina etsin jonkun biisin, jonkun, jonka sanat osuu ja elän sen mukana. varjopuolenahan se biisi muistuttaa aina siitä ihmisestä ja hetkestä, mutta... that's me.

sitten ostin Nine Inch Nails - Ghosts I-IV, jonka ilmestymisestä en edes ollut tietoinen. instrumentaalimusiikkia kahden levyn voimin, vielä en oo päässyt kuuntelemaan. ootan sellaista sopivaa hetkeä laittaa se soimaan, olla sängyllä, iltahämärässä, pienen lampun valossa kirjoitella ja lukea. oon päättänyt että siihen fiilikseen se sopii.

Mulla tuo Ylpön & Immeisten lätty on ollut vähän erilaisessa kuuntelussa kuin monet muut levyt. Se ei kokonaisuutena ihmeemmin sytytä, joten en oikeastaan ikinä sitä kokonaan kuuntele yhdeltä istumalta. Olenkin siis rakastunut siihen biisi kerrallaan. Tällä hetkellä uusin rakastettuni on Kleopatra.

Ihana, ihana Sata vuotta.

Nostalgia dvd paketin mukana saapui myös Viikatteen Kaajärven rannat, joka itseltäni uupui.

Lisäksi ilahdutin itseäni Kotiteollisuuden Murheen mailla-kokoelmalla.

Ostelin taas.

Lisää täydennystä The Clash -kokoelmaani. (En sitten ostanutkaan vielä Sandinistaa. :raps:)



Sitten hankin Oasiksen ekan:



Oasis(kin) on ollut vähän sellainen bändi, josta olen aina pitänyt, mutten kuitenkaan niin
paljon, että bändin kaikki levyt olisi pakko heti saada. Päädyin kuitenkin Definitely maybeen.
Onhan sekin jo jonkinlaisen klassikon asemassa. :tilt:

Olen muuten ostanut tämmöisenkin tässä jossain välissä:



(Tietääkseni) ensimmäinen Joe Strummerin The Mescalerosin kanssa tekemä levy. Maailmanmusiikki-
ja reggae -vaikutteita on tälläkin, mutta vähemmän kuin seuraavaksi julkaistulla Global A go-go -levyllä.

Tässä taisikin olla kaikki tähän asti. (Enkä oikeasti enää muista, mistä olen kertonut ex-fordella.)

Löysin vihdoinkin ihanan, ihanan Kate Bushin Hounds of Loven.
Aivan mielettömän hyvä levy, imo Katen paras.

Ostin vähän hidasta ja raskasta poljentoa.

Isis - Oceanic



Isis - In the Absence of Truth



Erinomaisia levyjä kumpikin.

Olin krapulashoppailemassa. Kyrpiintyneenä asusteliikkeiden tungokseen, lähdin hakemaan itselleni makoisaa chikken teriyakia kun yhtäkkiä huomasinkin hiipiväni levyliikkeen ovesta ja pläräämään vinyylihyllyä. Ajattelin vain vilkaista, josko L-M osastolla olisi täydennystä Meat Loaf nippuuni, mutta jonkun logiikan takia siellä olikin Ritchie Lionelin Can't Slow Down.



Hinta oli tiputettu minua varten kohtuulliseen kahteen euroon. Olen ko. levyä hiukan haeskellutkin, johtuen Hakasen taannoin näyttämästä Hello -videosta. Hello on kova, mutta ei All night long ole huono myöskään.

Oh hallo!

Olen hulluksi mennyt vallan, ja alkanut ostamaan levyjä, joihin olen tutustunut vain muutaman biisin verran

Feist - The Reminder

Tutustuin Feistiin sattumalta last.fm-seikkaillessa. Olin jo pitkään ihmetellyt ykkösnaapurin toplistalla viihtyvää nimeä, mutten jaksanut ottaa selvää tapauksesesta. Nimen perusteella mieleen nousi lähinnä ajatus jostain industrialhenkisestä kikkailumusasta, mutta vielä mitä! Leslie Feist lauleskelee mukavan leppoisaa indiepoppia, josta tulee ilta-aurinkoinen fiilis!
Koin viimein Feist herätyksen, kun bongasin 1234-videon last.fm-etusivulla. Video on vallan ihastuttava ja niin on kappalekin, joten olihan pakko sitten tuo levykin tilata.
Tällä hetkellä Feist vaikuttaa täydelliseltä kevätmusiikilta. Letkeitä biisejä ja kaunista laulua

Goldfrapp - Supernature

Päätin antaa Goldfrappille uuden mahdollisuuden, kun näin esiintymisen L-koodissa. Kovin sensuellia ja kaunista oli se, silmäniloa ja korvaniloa - kumpaakin! Muistaakseni tykkäsin vielä Ride a White Horse -biisistä. En mene kyllä takuuseen, mutta se toi muistaakseni mieleeni madonnan. Ja voishan tätä tyrkyttää bilelevyksi jollekin, jos vaikka kokisivat herätyksen.

Huomio: Yllätyin kovasti, että Feist on galleriabarometrin mukaan suositumpi kuin bändinsä Broken Social Scene, täällä Suomen maalla, nimittäin

tome_ kirjoitti:
Feist - The Reminder

1234 -biisi on aivan ihana!
(Itse asiassa luulin tätä ensin Regina Spektorin biisiksi, ja ihmettelin, miksei sitä ole
kummallakaan Regina Spektorin levyllä, jonka omistan. )

Muita Feistin biisejä on minäkään ole kovinkaan paljon kuullut, mutta silti voisin myös
ostaa koko levyn ihan vain tuon yhden biisin takia.

Suosittelen!
Siis jos 1234:sta tykkäät ja muutenkin tuollainen leppoisa villasukkamusiikki välillä hieman jammailevalla vaihteella maustettuna iskee, niin varmasti myös koko The Reminder uppoaa. Itse olen ainakin ihastunut täysin, 1234:n ohella mm. biisit Sealion, Past in Present ja The Limit to Your Love on hillittömiä . Myös yllättävän monipuolista on Leslien äänenkäyttö minusta, yllättää ihan välillä.

Ostan tosi harvoin levyjä, mutta jostain syystä vähän aikaa sitten haksahdin ostamaan peräti kaksi levyllistä Husky Rescuen soitantaa. Eipä ollut turha ostos, Ghost is not real on soinut siitä lähtien melkein koko ajan.

Levyn tunnelma sopii tämmöiseen kesän alkuun ja varmasti kesäänkin täydellisesti. Lisäksi yllätyksenä tuli, että sanoitukset ovat vaikuttaneet minuun niin paljon. Olen aiemmin rinnastanut Husky Rescuen vähän samaan kategoriaan kuin vaikkapa Air, jossa sanoitukset eivät ole mitään kovin syvällisiä tai merkittäviä. Tätä levyä kuunnellessani kuitenkin olen päässyt pohtimaan syvällisestikin omaa elämääni ja sen pieleen menemistä Jokainenhan voi löytää halutessaan vaikka mistä piilotettuja merkityksiä, mutta itse löydän tästä viittauksia kuolemaan ja asioihin jotka vainoavat, henkisiin painolasteihin. Kuitenkin kepeästi kerrottuna ja sopivan melodisen melankoliseen musiikkiin käärittynä. Suosikkeja ovat Nightless night, Hurricane ja Caravan.

Toinen levy, Country Falls ei ole niin ehjä kokonaisuus mielestäni.

Tykkään Summertime cowboy:sta ja New light of tomorrow:sta (mitähän kapulakieltä minä sönkötän) mutta muuten en ole vielä ainakaan kovin vaikuttunut.

Ja nuo levyt on nättejä kuin mitkäkii!

Ostin Goldfrappin Black Cherryn. Levy kuulostaa erittäin hyvältä, joskin joukosta löytyy myös vähän heikompia biisejä.

Asa: Loppuasukas



Voi, Asa! Taas loistolevy ulos Suomen kryptisimmältä puhelaulajalta. Löytyy
viulua, torvea ja huilua, mukavaa folk-henkistä tunnelmaa taustoista. Lyriikat
ovat, ylläripylläri, aika korkealentoisia, mutta yhteiskuntakritiikkimeiningeissä
taas mennään. Tykkääntykkääntykkään.

Eipä oo pitkään aikaan tullut tähän aiheeseen kirjotettua.

Nyt olen ostanut levyjä lähinnä ulkomailta ja kitarapoppi on yllättäen ollut levyjen aiheena.


Minerale: Minerale
Kun englantilaiset ovat unohtaneet, että miten hyvää poppia tehdään, niin Keski-Eurooppalaisten (l. belgialaisten) pitää näyttää. TJEU


Arid: All Things Come In Waves
Samaa maata, paitti että turhan siistiä ja laulajan ääni vähän kyllä ärsyttää. TJEU


Absynthe Minded: There Is Nothing
Ilmeisesti aikasemmin enemmänkin jatsiin suunnannut kokoonpano on ottanut kitarat rohkeasti esille, joskin levyltä löytyy myös kummallisempaakin tavaraa. Tjeu-piisi kuulostaa itseasiassa paljon kotoiselta Pennilesiltä.
TJEU


The Dears: No Cities Left
Ostin tämän retkueen uusimman levyn, mutta se on jäänyt aika vähälle kuuntelulle. Tästä tykkään selvästi enemmän. Laulajan lauluäänestä tulee mieleen Mozzer aina välillä. Kanadasta ovat nämä.
TJEU

Muita ostettuja levyjä ovat:

James Dean Bradfield: The Great Western, joka olikin aivan yllättävän hyvä.
Emmylou Harris: Profile: Best of Emmylou Harris, tämä on sitä kantria.
Mano Negra: In the Hell of Patchinko, joka on aivan järkyttävän energinen livelevy.
Type O Negative: Slow, Deep And Hard klassikko, joka jostakin kumman syystä levyhyllystä puuttuikin.
Ja joitakin muitakin, joita ei nyt justiinsa muista.

Plei kirjoitti:Asa: Loppuasukas



Voi, Asa! Taas loistolevy ulos Suomen kryptisimmältä puhelaulajalta. Löytyy
viulua, torvea ja huilua, mukavaa folk-henkistä tunnelmaa taustoista. Lyriikat
ovat, ylläripylläri, aika korkealentoisia, mutta yhteiskuntakritiikkimeiningeissä
taas mennään. Tykkääntykkääntykkään.

Mä ostin tämän kanssa jokunen viikko sitten. Varsin miellyttävä kryptisyydessään. Ja osuva. Matkalla auttamaan paikalla vatvon.

Tänään kävin ostamassa uuden Disco Ensemblen. Yritin ostaa sitä jo maanantaina, kävin kiertämässä kolme eri kauppaa ja kiroilin itsekseni kaikissa, että miten helvetillä nyt ei yhtä levyä saada kuskattua kauppaan julkaisupäivänä.

Myöhemmin kävin netistä katsomassa, että julkaisuaika olikin pari päivää myöhemmin, eli tänään.

Ensimmäisellä kuuntelulla vaikuttaa ihan kivalta, joskaan ei kovinkaan mieltäräjäyttävältä, mitä tosin en enää odottanutkaan. Mutta eiköhän tätä muutaman kerran kuuntele ihan mielellään.

Ostin tos nykyaikaisesti netistä ladaten Jipun Kuka teki minusta tän naisen. Kuunneltu on ahkerasti! Ja edelleen iho menee kananlihalle, on se niiiiin hyvä.
Sitä edellinen ostos oli Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan uusin. Sekin mitä loistavin levy!

viima kirjoitti:
Tänään kävin ostamassa uuden Disco Ensemblen. Yritin ostaa sitä jo maanantaina, kävin kiertämässä kolme eri kauppaa ja kiroilin itsekseni kaikissa, että miten helvetillä nyt ei yhtä levyä saada kuskattua kauppaan julkaisupäivänä.

Myöhemmin kävin netistä katsomassa, että julkaisuaika olikin pari päivää myöhemmin, eli tänään.

Ensimmäisellä kuuntelulla vaikuttaa ihan kivalta, joskaan ei kovinkaan mieltäräjäyttävältä, mitä tosin en enää odottanutkaan. Mutta eiköhän tätä muutaman kerran kuuntele ihan mielellään.

Fullsteam lähetteli levyä nopeille jo maanantaina, minä sain kopioni vasta tänään :norsu:

Levystä sen verran, että aluksi hämmennyin hieman. Levy oli pahvikannessa ja sisällä pelottavan kokoinen taiteltu paperi (en ole vielä avannut sitä ). Levyn electrovivahteiset biisit ja niiden nimet hämmensivät myös. Huomasin kuuntelevani ripiitillä Bad Luck Charmia, josta en pitänyt yhtään sen ilmaantuessa radiosoittoon. Kun päästiin Headphonesien kohdalle, olin koulussa [hymyhali][/hymyhali]. Miusta densemblejen sanoitukset ei ole koskaan olleet mitään maailmaamullistavia, mutta tämän yksinkertaisessa ja emomaisessa sanomassa on kovin paljon jotain, mihin samaistua. Ja kovin kauniilta kuulostaa laulettuna tuo "I cannot function when you're not around" -kohta [tilt][/tilt]. Huomasin tykkääväni myös muista biiseistä, Arsonists Vs. Firemenkin kävi kivasti korvaan.
eli summarising the experience, aluksi oli vähän "I don't believe in magic recoveries" -fiilis, mutta nyt koen biiseissä olevan varsin paljon potentiaalia. Livepotentiaaliakin, jonka pääse sitten tuomitsemaan tulevilla keikoilla, joita olen itselleni bookannut viisi kappaletta

niin ja, ruiksessa kuultu Threat Letter Typewriter ei levytettynä iske enää niin paljon

Alelaarista löytynyttä.


Ahihi. :)