forde.munfoorumi.com

Kuvan lähde: cmx.fi


Olen jo pitkään halunnut perustaa tämän ketjun, mutta jostain syystä en ole
uskaltanut. Kiertue marraskuun 5. julkaistun Kaikki Hedelmät -kokoelman tii-
moiltakin on jo ollutta ja mennyttä, mutta eilen yhtyeen kotisivuilla julkaistut
2 lisäkeikkaa tammikuussa antoivat tarvittavan sysäyksen ketjun aloittamiselle.

Tammikuun 30. päivä Mikkelin Vaakunassa ja 31.1. Vuokatin Winter Breakissa
on mahdollista fiilistellä CMX:n musiikkia livenä.

Tämän lisäksi joulun välipäivinä on luvassa dokumenttia ja liveherkkua Yle Tee-
malta, kun 29.12. klo 12.55 alkaen esitysvuorossa on "Näin se tehtiin - Aura"
sekä alkuvuodesta 2008 kuvattu Kosketuksessa CMX -keikka.

Kosketuksessa-keikalle en onnistunut itseäni saamaan, mutta keikka 30.1. Mik-
kelissä houkuttelee hetki hetkeltä enemmän... Syksyn aikana koetut kaksi keik-
kaa teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että olen kokenut jonkinlaisia vierotus-
oireita viimeisen keikan jälkeen. Vaikka kappaleet kuulostavat hienoilta stereois-
ta kuunneltuna, ei sitä keikkatilanteen vuorovaikutusta bändin ja yleisön välillä
voita mikään. Saatika sitä fiilistä, kun saa huutaa ja laulaa sielunsa kyllyydestä
samalla, kun äänenpaine puristaa keuhkoja ja musiikin pintaansaamat tunteet
vellovat.

Tutustuin aikanaan CMX:ään juuri keikkatilanteen kautta. Pääsin vahingossa il-
maiseksi bändin Köyliön Lallintalon keikalle joskus reilu 10 vuotta sitten, ja se oli
teini-Sippuran menoa! Biiseistä en tuntenut kuin senhetkisen radiohitin, mutta
bändin liverunttauksessa oli jotain niin maagista, että sillä tiellä ollaan edelleen.

CMX:n musiikki on itselleni nimenomaan synkän syksyn ja talven musiikkia. Muul-
loinkin kuuntelen bändin levyjä, mutta ne kaikkein melankolisimmat biisit jätän
suosiolla aikaan välille syys-maaliskuu. Ei Talvipäivänseisausta vaan voi kuunnella
kesällä! Tai Baikonuria, Ensimmäistä saattajaa tai Vanhaa talvitietä.

Kiinnitän yleensäkin musiikissa ensimmäisenä huomiota teksteihin, ja tykkään
CMX:n musiikissa nimenomaan lyriikoista. Kuulijaa ei pidä mielestäni päästää liian
helpolla, ja "beibi beibi ai lav juu" -tyyppiset ratkaisut saa minut lähinnä kiristele-
mään hampaita. Yrjänän teksteistä on reilun 10 vuoden kuuntelulla auennut ehkä
kuudennes, joten haastetta tuleville vuosille löytyy edelleen



Mutta siis, tähän ketjuun keskustelu CMX-nimiseen yhtyeeseen liittyen, olkaapa hyvät!

Pidin CMXää pitkään vaan... hmm.. miten sen nätisti ilmaisisi... tekotaiteellisena paskana. Sitten kuulin Siivekkään ja rakastuin siihen niin totaalisesti. En kylläkään ole saanut itsestäni irti, että olisin tutustunut CMXään sen enempää, vaikka tavallaan kiinnostusta olisi. Kaikki vaan ajaa sen yli aina

Tutustuin CMX:n musiikkiin ensimmäisen kerran yläaste-/lukioikäisenä, kun lainasin kirjastosta Rautakanteleen. Siitä se sitten lähti, oli pakko etsiä käsiin aikaisempikin tuotanto, ja sen jälkeen ilmestyneet levyt ovat lähes kaikki löytäneet varsin nopeasti tiensä hyllyyni. CMX on siis kestosuosikkini, vaikken nykyään sitä välttämättä kovin usein kuuntelekaan. CMX:n musiikissa mua kiehtovat myös sanoitukset, mutta niitäkin enemmän melodiat.

En hirveästi harrasta keikoilla käyntiä, joten olen nähnyt CMX:n livenä ainoastaan festareilla, ja näistä kokemuksista paras on viimeisin eli kesän 2007 Wanaja festivaalien keikka. Siskoni sai puolestaan siellä CMX-kipinän, jota mä olen tietysti yrittänyt ruokkia ostamalla levyjä lahjaksi.

CMX tuli tutuksi yläasteaikoina ja ekan kerran olin pändin keikkaa todistamassa vuoden 1992 Provinssissa. CMX on tehnyt mielestäni yhden Suomirokin historian parhaan levyn, eli Veljeskunnan. Sitä tuli kuunneltua yksi kesä oikeastaan putkeen. Myös Veljeskuntaa edeltänyt Kolmikärki ja seurannut Aurinko ovat oikein kelpo levyjä. Sen jälkeen yhtyeen viihdelinja ei ole niin kauheasti miellyttänyt. Poikkeuksena tähän Aion, josta myöskin tykkäsin ja muutamat yksittäiset kappaleet.

Keikalla yhtyeen taso on vaihdellut, joskus on ollut loisteliasta ja joskus vaan armottoman tylsää. Viimeksi CMX:sän näin viime kesänä Qstockissa ja silloin keikka oli oikein asiallinen.

theia kirjoitti:Pidin CMXää pitkään vaan... hmm.. miten sen nätisti ilmaisisi... tekotaiteellisena paskana. Sitten kuulin Siivekkään ja rakastuin siihen niin totaalisesti. En kylläkään ole saanut itsestäni irti, että olisin tutustunut CMXään sen enempää, vaikka tavallaan kiinnostusta olisi.

Makuja on tietysti monia, mutta jos haluaa/ennättää tutustua bändin musiikkiin
niin mielestäni kannattaa aloittaa kahdesta triplakokoelmasta, Cloaca Maximasta
ja Cloaca Maxima II:sta. Kyseisissä levyissä on seeämäksää laidasta laitaan, on nii-
tä rauhallisempia kappaleita ja sitten niitä äkkivääriä hämäryyspaloja. Lopullisen
oman hurahtamiseni taisin kokea nimen omaan tuon ensimmäisen kokoelman myötä,
Siivekäs osui ja upposi syvälle teini-iän tunneaallokossa.

kmaria kirjoitti:CMX:n musiikissa mua kiehtovat myös sanoitukset, mutta niitäkin enemmän melodiat.

Minäkin olen kiinnittänyt noihin melodioihin huomiota viime aikoina yhä enemmän.
Viikonloppuna selitin suu vaahdossa, miten hienoa on kuunnella ja löytää kappaleista
erilaisia koukkuja ja muita hienouksia vaikka kuuntelukertoja on takana useita. En
soita mitään instrumenttiä nuottiakaan, mutta silti biisien rytmikuviot saa sukat pyö-
rimään jaloissa Päämäärän rummut Kylmänmarjan basso

Mulla kaikki lähti "Ei yksikään" -kappaleesta, jonka teksti kolahti kovaa. En nyt juuri muista, missä olisin biisin kuullut ensin tai näin, mutta ostin kuitenkin Vainajalan ja totesin sen verran hyväksi, että voisihan noita muitakin kokeilla. Tarkkaa järjestystä en aivan muista, mutta Aurinko, Aura ja Discopolis olivat varmaan ensimmäisessä aallossa ja sitten Kolmikärki ja Rautakantele. Veljeskunnan ostin sitten viimeisenä vanhoista levyistä.

Isohaaran ja siitä eteenpäin olen ostanut tuoreeltaan, mutta Dinosauruksen ja Cloaakkien olen antanut ensin hieman halveta. Videokokoelma on videokasettina, vaikka kyseinen julkaisu on yksi ehdokas Suomen ensimmäiseksi musiikki-DVD:ksi. Useampikin yhtye on ilmoittanut julkaisseensa ensimmäisen musa-DVD:n, joten vaikea sanoa. Siinä on joka tapauksessa tuo Aura-dokumenttikin jo mukana ja sitten toisessa dokumentissa käsitellään sitä sivuvaunumoottoripyörävideota (Ilman pielet kaiketi).

Livenä olen nähnyt varmaan sellaisen 5-7 kertaa ja ilmeisesti aina Tavastialla. Talvikuningas-keikka oli selvästi paras. Klassisella Rymypoika-kiertueella olin hieman pettynyt, kun Aionin biisejä soitettiin liian vähän ja edelleen pujotettiin minuun kielet ja soitettiin säveleni.

TV-esiintymisiä on tallessa varsin runsaasti. Kaksi RMJ:tä (joista toisessa Yrjänällä ruskeat housut, kun mustat sotkeentuivat ratkaisevalla hetkellä ), Cloaca 2:n aikainen vierailu MTV:llä (melko hirveä) ja sitten Talvikuningas-tuuttaus (loistava).

kmaria kirjoitti:CMX:n musiikissa mua kiehtovat myös sanoitukset, mutta niitäkin enemmän melodiat.

Pilvien kuningas Kun pistää silmät kiinni ja kuuntelee, niin eräässä kohdassa suht loppupuolella (jota en osaa kuvailla) kitaran vingutuksesta tulee mielikuva ovelasti pyörivästä spiraalista. Vai voiko asiaa edes järjellisesti selittää. Mutta siinä kohtaa vaipuu transsiin.

Mutta melodiat oooooh...

CMX:n tutuistuin kun eräs ystäväni pyysi minua mukaan keikalle. Silloin mulla ei ollut oikein minkäänlaista mielikuvaa bändistä. Keikalla tunsin kokevani valaistukseni ja elämäni muuttui ratkaisevasti. Samanlaista tunnetta en ole muualla kokenut, ja arvata saattaa mitä seuraavana päivänä levykaupasta ostin.

Olen kuunellut kyseistä bändiä jo vuosia, mutta nyt noin vuoden verran en ollut koskenut levyihin juuri ollenkaan (Kotitellosuus-Viikate-vaihe. Ei kaikkeen pysty keskittymään yhtäaikaa ), mutta kaverini pyysi minua tässä kuukausi sitten mukaan keikalle, johon emme menneetkää murrr, ja kaivon levyt taas esiin ja olin onnellinen. Kuinka hyvältä kaikki kuulostaakaan pitkän tauon jälkeen! Livenä olen siis käynyt katsomassa 4 kertaa.

Vuosien saatossa on lempilevyt vaihtuneet fiiliksen mukaan. Ensin Kolmikärki, Veljeskunta ja Aurinko oli se ykkönen ehdottomasti. Sitten pehmenin Auran suuntaan ja se on edelleen suosikkini. Discopoliksen jälkeiset levyt eivät ole sitten niin kovasi kolahtaneetkaan. Dinoa tosin pidän mahtavana, mutta se on jo niin mahtava että se vaati ihan oman fiiliksen. Talvikuningas menee liikaa scifiin ja se ei sovi makuuni, mutta jos sanoja ei kuuntele pidän levystä, vaikka en ole sitä kerennytkään kunnolla kuuntelemaan.

Olen huono arvostelemaan bändejä ja kertomaan mieltymyksiäni, kun jos tykkään niin sitten vain tykkään eikä siihen mitään selityksiä tarvita.

Pascal Lemoix kirjoitti:Videokokoelma on videokasettina, vaikka kyseinen julkaisu on yksi ehdokas Suomen ensimmäiseksi musiikki-DVD:ksi. Useampikin yhtye on ilmoittanut julkaisseensa ensimmäisen musa-DVD:n, joten vaikea sanoa. Siinä on joka tapauksessa tuo Aura-dokumenttikin jo mukana ja sitten toisessa dokumentissa käsitellään sitä sivuvaunumoottoripyörävideota (Ilman pielet kaiketi).

Mullakin tuli tuosta Teema-ohjelmasta mieleen DVD:n (tai VHS:n ) Aura-dokumentti,
mutta olettaisin joulun jälkeisen ohjelman olevan jotenkin kattavampi. Tai ainakin toi-
von sen olevan! Yleensäkin making of -tyyppiset dokkarit on aivan älyttömän mielenkiin-
toisia.

Iliman pielien videonhan pitäisi pystyä katsomaan stereona vessapaperirullia apuna käyttäen

Sydäntä lähinnä oleva CMX-levy on ilmestymisestään asti ollut Talvikuningas. Vaikea käsittää,
miten kukaan voi tehdä levyllisen niin hienoa musiikkia. Ja mä en edes voi sietää sci-fiä
Hyvänä kakkosena tulee Aion ja Vainajala, siihen levyyn rakastuin ihan täysillä silloin 90-luvun
lopulla, alkaen siitä Lallintalon keikasta.

Tein inventaariota viime vuosina käydyistä CMX-keikoista, ja päädyin lukumäärään 15. Vuotta
2004 ennen käydyistä keikoista ei ole ihan varmoja muistiinpanoja, ainoastaan hämäriä muisti-
kuvia, joten en ottanut niitä laskuihin mukaan. Koskettavimpana niistä lokakuun 2007 Pakka-
huoneen Talvikuningas-keikka ja viime torstainen Kårenin rytistys. Harmittaa, etten tajunnut
Aionin hienoutta sen ilmestymisen aikaan, Rymypoika-kiertuetta olisi ollut hienoa olla todista-
massa.

Keikalle olisi taas kovasti poltteita - jopa sen verran että varasin huoneen Mikkelin Vaakunasta
tammikuun lopulle Kukakohan kertoisi Miehelle, että road trippiä pukkaa..

CMX:stä tulee ensimmäisenä mieleen Isohaara. Suuri oli se riemu, kun ensimmäistä kertaa ajettiin isohaaran sillalla ja hoksin, että jostain nimi on tuttu. Varmaan ensimmäiset kaksi vuotta täällä asuessa ja siitä ajaessa tuli CMX mieleen, mutta nykyisin enää harvemmin. Isohaara-levyltä löytyy myös yksi suosikkikappaleistani, Silmien takana. Joitakin levyjä olen joskus kuunnellut läpi ja totta kai on sitten radiosoitossa olleet kappaleet tuttuja, mutta muuten bändin tuotanto on jäänyt minulle tuntemattomaksi. Kesällä 2007 nähtiin keikka Qstockissa ja olihan tuo melko kelpo.

Kaarina kirjoitti:CMX:stä tulee ensimmäisenä mieleen Isohaara. Suuri oli se riemu, kun ensimmäistä kertaa ajettiin isohaaran sillalla ja hoksin, että jostain nimi on tuttu. Varmaan ensimmäiset kaksi vuotta täällä asuessa ja siitä ajaessa tuli CMX mieleen, mutta nykyisin enää harvemmin.

Mulla oli sama juttu sillon kuin Isohaara ilmestyi. Isohaaran voimalaitos/silta on hyvinkin tuttu, koskapa isohaaran kanssa samaiselta paikkakunnalta oon kotosin. Nykyään jo muualla vaikutan .Meillä oli sillon levyn ilmestyessä kavereiden armoton pohdinta päällä, että onko CMX antanu levylle nimensä juuri tuon sillan mukaan. Muistaakseni joku tätä kysyi CMX:n kotisivujen kysy-sivulla, mutta en kuollaksenikaan muista siihen annettua vastausta.

Mä taisin tutustua bändiin viimeistään jollakin ala-asteen luokalla, kun meidän luokka lauloi Ruosteen kevätjuhlissa. Heiiiiiiiiiiii, katso kuinka hiljaa, Kaikki käyyyyyyyyyyyy, mutta vuodet on lyhyet . Ohjeena oli laskea mielessä hitaasti kuuteen, hei:n ja käy:n kohdalla. Mitäköhän Yrjänä ois tykännyt meidän esityksestä
Tiedän oikeastaan CMX:ltä vain nämä tavallisimmat biisit, mutta oon jo pitkään yrittänyt tutustua kyseiseen bändiin paremmin. Mulla on itseasiassa juuri parhaillaan meneillään "tutustu paremmin CMX:ään kausi" . Voisin oikeastaan mennä kaivamaan tuon Cloaca Maxima kakkosen tuolta hyllystä ja kuunnella sitä vähän illan ratoksi.

Mä oon ehkä kans vähän samaan tyyliin karsastanut CMX:ää kuin theia joskus.

Toisaalta en ole koskaan perehtynyt musiikkiinsa niin paljon, että pystyisin kovin vankkoja mielipiteitä esittämään. Omatuntoa myös jollain tasolla hieman kolkuttelee tietämättömyys ja ehkä aavistuksen välinpitämätön asenne orkesteria kohtaan, kuitenkin luen Yrjänän kumppaneineen vähintään merkittäviksi hahmoiksi suomalaisen musiikin saralla. Yritän ottaa neuvosta vaarin ja ajan salliessa perehtyä tähänkin osaan mulle tuntematonta musiikkimaailmaa - kiitän Sippuraa jo etukäteen vinkeistä perehdytykseen! Mitään suosikkikappaletta en osaa mainita, mutta eipä tule mieleen niistä vähistä yhtään huonoakaan.

En muista maininneeni tästä aikaisemmin, mutta kun mulle tuli se jokunen aika sitten ilmestynyt Soundi kotiin, jossa oli kannessa Yrjänän pärstä, niin mulle tuli heti Sippura siitä -jostain kumman syystä- mieleen.

Hetki sitten päättyi Yle Teemalla CMX:n Kosketuksessa-keikka ja sitä ennen tullut
Näin se tehtiin: Aura -dokumentti.

Dokumentti Auran teosta oli mielenkiintoinen, harmittavan lyhyt vain. Kyseinen levy
on kuitenkin täynnä hienoja ja merkittäviä kappaleita laidasta laitaan (on rockia, pop-
pia, tangoa ja valssia), ja niiden tekovaiheista olisi mielellään kuullut enemmänkin.
Ehdoton helmi puolituntisessa dokumentissa oli Halmkronan selostus Pilvien kuninkaan
riffistä, joka on Rasion käsialaa. Jälkikäteen hän oli kironnut pilanneensa kappaleen
soittamalla riffin liian nopeasti - koska kitara-artistilla oli ollut kiire baariin

Kosketuksessa-keikka oli parempi mitä odotinkaan (ja odotin aika paljon). Talvipäivän-
seisaus sai karvat pystyyn ja Mikään ei vie sitä pois oli harvinaista herkkua, kuten myös
Nainen tanssii tangoa. Rasion virnuilu Yrjänän laululle ko. biisissä oli suupielet nostatta-
va hetki. Ainomielen mokailusta tuli mieleen Yrjänän Tuuliajolla-dokumentissä mainits-
ma heitto: "Tuokin tienaa enemmän kuin minä, toivottavasti se edes kämmää!" Ja niin
kävi.

Milloinkohan on vuorossa CMX:n livelevy ja/tai taltioitu keikka? Voisin nimittäin laittaa
jo tilauksen vetämään.

Katoin just Teeman Aura-dokkarin ja nyt on melko hämmentynyt olo. Olin unohtanut, miten jumalattoman hyvä levy Aura on ja miten täynnänsä jumalattoman hyviä biisejä, silti en ole varma pystynkö kuuntelemaan sitä.

Ruoste oli biisi, joka sai mut kiinnostumaan CMX:stä. Sen video oli aikoinaan, olisiko vuosi ollut -94 tai -95, kisaamassa Muuveista. Muistan miten kotona tuijotin telkkaria, että mikä ihme tämä on.

Savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

Huh. Myöhemmin hankin Auran ja Rautakanteleen ja niitten, ja niitä seuranneitten levyjen, kanssa vierähtikin vuosi jos toinen. Kuuntelinhan mä toki muutakin, mutta siinä vaiheessa kun halusin olla varma, että soittimesta ei kajahda mitään iloista, oli CMX varma valinta. Sen takia mä en oikein nykyään pysty kuunnella koko bändiä. Omassa päässä sen sijoittaa niin vahvasti niihin ikäviin tunnelmiin, joita siihen aikaan kuului, että mä en tiedä onko kymmenessä vuodessa tarpeeksi ilmaa välissä, että osaisi ottaa musiikin musiikkina ilman vanhaa painolastia.

Mut äskeisestä dokkarista vielä, tykkäsin sen tyylistä mennä biisi kerrallaan läpi koko levy. Mielenkiintoista oli myös kuulla jousisovituksista, ne kun on erittäin olennainen osa levyn erinomaisuutta.

Auralta löytyy niin monta suosikkibiisiä, joissa on käsittämättömän hienoja lauseita. Turkoosi on yksi lemppareista,

yhtä vähän kuin lakata hengittämästä
ja jatkaa elämistä
voin minä sinua lakata pyydystämästä

samoin Kultanaamio upeine jousineen

olen sinun
jos tahdot niin
olen sinun
kuin sydämesi
poukkoileva, raivokas
jos tahdot
olen sinun

Kun käsittelyssä päästiin Talvipäivänseisaukseen, ensitahdit toi palan kurkkuun. Teksti on samalla kaunis ja kamala. Kuten Hakanen ohjelmassa sanoi, se piirtää julman kuvan mieleen.

siellä lepää kalpeana poika
jonka suusta valuu
lapsenhenki veteen

Levyn päättävän Auran päättää lause, joka tiivistää paljon olennaista

täytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensä ja muut

Keikkakin on boksissa tallessa, mut se täytynee säästää johonkin toiseen hetkeen.

Tää on nyt jo reilun kuukauden vanha lööppi, mutta tuli mieleen
kun tyhjentelin kännykän muistikorttia kuvista:



...ja rahat takaisin jos et kadu

Sippura:

......

Olen nyt kuunnellut sitä Talvikuningasta niinkö oikeesti, kun on autolla joutunut paljon huristelemaan, niin siinä samalla on se ainoa hetki aikaa kuunnella.
Tykkään. Se rupeaa olemaan niin hieno levy, ettei käsityskyky riitä. Vaikka se on scifiä, niin se ei jostain syystä haittaa nyt pätkääkään.
Sanoja harvoin kuuntelemalla kuuntelen, ja nyt välillä olen havahtunut siihen tilanteeseen, että kuuntelen kuinka tarina jatkuu. Se on hämmästyttävä olotila. Näin niinkö musiikin suhteen.

Halpisversio cd:ssäni ei ole sanoja mukana, ja se vähän kyrsii hetkellä, kun oikein haluaisi lukea, ihmetellä ja pohdiskella. Netistähän nuo löytyy, mutku ei se oo sama.
Täytyy siis tulostaa.

Yrjänä oli sunnuntaina Arto Nybergin vieraana ja haastattelussa paljasti että syksyllä
olisi luvassa kirjaa liittyen Kysy-palstan parhaisiin paloihin sekä Yrjänän omaa taide-
päiväkirjaa kirjan muodossa. Uudesta levystäkin on ollut sivusanoin mainintaa - tästä
taitaa tulla loistava CMX-vuosi

Haastattelun voi katsoa Yle Areenasta esimerkiksi tätä kautta (en valitettavasti pääse linkittämään suoraan Areenaan)

Perjantaina tiedossa road trip Mikkeliin, keikkaa pukkaa Vaakunassa Ja mä oon jo
nyt ihan liekeissä

Pidä Sippura hauskaa Mikkelissä! Kaikki ilo irti reissusta!

Ja me, jotka emme tänään ole menossa paikan päälle, katsomme videoita.
On ne poijaat ollut niiiin siloposkisia:

Aki ja Janne kuulotestissä..

... mm. Aki Listan haastattelussa.

Nugat kirjoitti:Pidä Sippura hauskaa Mikkelissä! Kaikki ilo irti reissusta!

Ja me, jotka emme tänään ole menossa paikan päälle, katsomme videoita.
On ne poijaat ollut niiiin siloposkisia:

Kiitos, pidin Tarkempaa rapsaa Keikkaraportti-ketjussa.

En olekaan nähnyt tuota kuulokoe-klippiä ennen, mutta täytyy myöntää että
herrat Yrjänä ja Halmkrona ovat kuin viini. Paranevat vanhetessaan

Meinasin tarjota jo tuonne Sarasvuo-asiaan, että olisi nyt sitten lainannut edes Ruisperkelettä mediaa ruoskiessaan. En kuitenkaan löytänyt lyriikoita yhtyeen sivuilta. Eikö ne ennen siellä olleet, kun sieltä muistelisin juuri tuon Rukiinkin sanat joskus lukeneeni. Se on kun on ehkä lievästi epäselvä laulu

Tuolta sanat olisivat löytyneet, mutta näköjään minkään CMII:n
uusien biisien sanoja ei tuolta löydy. Ja senhän Pascal tiesikin

Ja nyt kun biisi rupesi sopivasti tämän jälkeen soimaan päässä,
niin tässäpä ne tekstitkin:

Yksinkertaistakin
yksinkertaisemmat
pienet karvaan sarkasminsa
musertamat paskalautturit
astukaatten piilostanne,
päivänpaistesiiloistanne
tunnustakaa, yhteinen
on usko omaan suuruuteen
sielunmutkan siirtolaiset,
törkyturpahaisulaiset
skuupinkirjoittelijaiset
narrit vallan alttarin
antautukaa vietäväksi
mielenhuoltosatiaisten
kielensuoltosuolinkaisten
johto ottakaa

Se on väärin ihminen jos
sattuu toden parkaisemaan
tottuu pian karkaisemaan
kaiken valheen teräkseen
alhaisimman yhteisimmän
nimittäjän nimittämät
nimittäytyy tuomareiksi
leveydeltä sivuston
kansa sitä, kansa tätä
vaan ei tiedä ettei tiedä
kun ei ole, kun ei tule
viisaudessa kummemmaksi
yhtä suurta arvoitusta,
yksikköä, yksilöä
kammiossaan rehottavaa
kaukosäädinkuningasta

Tuo kipale olis muuten aika nannaa kuulla huomenna Ruisrockissa

Varmaan yhtyeen riveissä todetaan: "Ruis, perkele!"

Ja sitten ne koko yön katsovat hotellihuoneessa, miten tytär kapinoi saamaansa porvarillista kasvatusta vastaan...

Sippura kirjoitti:
Tuo kipale olis muuten aika nannaa kuulla huomenna Ruisrockissa

Ja sitten se menee vielä Ruisrockiin. Hyvä kun itse näen herrat joka toinen vuosi.

Pidä hauskaa ja imaise äijiltä energia.

Nugat kirjoitti:Pidä hauskaa ja imaise äijiltä energia.

Näin on tarkoitus Ja loppukuusta on tulossa sitten vielä DBTL:n keikka..

Ai, nää sanathan on täällä Cloacan kansivihossakin näköjään

Paitsi, että ovat mielestäni hieman väärin. Loppu menee mielestäni:

"Kamarissa korisevaa
kaukosäädinkuningasta"

Tangomarkkinafinalisti (tai semifinalisti tai joku kisaaja kuitenkin) lauloi karsinnoissa Ruosteen.

Voikohan haudassa kääntyä jos ei ole vielä kuollut?