Joko saa, jooko?
Elikkä vuoden parhaiden levyjen listausta perinteiseen top-10 tyyliin. Tänä vuonna levyjä on tullut osteltua ehkä vähän vähemmän kun aiemmin, vaikka loppuvuoden opinnoista töihin siirtyminen vähä onkin piristänyt lompakkoa ja sitä kautta levyhyllyä. Aattelin aluksi, ettei ollut kovin kummoinen vuosi, mutta kun vähän kaiveli muistia, niin löytyi kyllä kymmenen hyvää helposti. Muutama jäi vielä ulkopuolellekin.
Sit mennään.
10. Mockingbird, Wish Me Luck - Days Come And Go
Kun vanhat suosikit ei enää tee yksinkertaisia indiepoppikitaralevyjä, niin on virkistävää törmätä johonkin näin perinteiseen ja naiviin poppisteluun. Ruotsista, tottakai, melodista ja melankolista ja vähän hassua. Toinen ehdokas oli vuoden kovimman keikan vetänyt Venetian Snares - Detrimentalist!, jonka soitanto Ilosaaressa sai aikamoisen infernon aikaan eturivissä. Levyltäkin toimii, vaikka onkin vähän pliisumpaa junkkaravelämmittelyä.
9. Conor Oberst - Conor Oberst Brigth Eyesin ikiteini nokkamies teki hienon americanahenkisen aikuismaisen ja rauhallisen levyn. Kiva kuunnella Oberstin mainioita lyriikoita ilman, että tuntuu koko ajan siltä että se yrittäisi kuolla. Tykkäilin kovasti kesän loppupuolella ja vieläkin, kun kuuntelin.
8. Deerhunter - Microcastle Surisevaa surffipoppia ja taiderockailua. Väliin kuulostaa vähän Jesus And The Mary Chainiltä kaiken särönsä kanssa, ja toimii kovinkin hyvin. Tämäkin loppujen lopuksi aika rauhallista menoa, taitaa olla tulossa vanhaksi itekin.
7. Max Tundra - Parallax Error Beheads You Otankin sanani takaisin, täysin mahtavaa lapsellista leikkaa liimaa konepoppistelua, mutta rullaa eteenpäin koko ajan, eikä hukkaa punaista lankaa turhaan kikkailuun. Kesälevy, mut toimii näin talvellakin.
06. Paavoharju - Laulu laakson kukista jäi ilmestyessään aika vähälle kuuntelulle. Vähempi kokonainen teos kuin yhtyeen aiempi Yhä hämärää levy, mutta pikkuhiljaa alkaa avautumaan. Mahtavaa kirkkoholviambientia ja suomalaiskansallista tunnelmointia. Kevätrumpu on mahtava outopoppikipale.
5. Joose Keskitalo - Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo on Joosen kolmas albumi, ja tässä mukaan on tullut entistä enemmän kokonainen yhtye. Laulujen aiheet ovat yhä vanhatestamentillista jumalanpelkoa ja kuolemaa ja kauheuksia, mutta toimii näin pakananakin mainiosti. Herra, opeta minut kuolemaan on vuoden kovimpia biisejä.
4. M83 - Saturdays = Youth yhdistää aiemmilta albumeilta tutun syntikkamaalailun poppimelodioihin, ja unenomainen yhdistelmä toimii mainiosti. Kim & Jessie on popparhautta.
3. The Mountain Goats - Heretic Pride on lievästä epätasaisuudestaan huolimatta mainio levy. Parhaimmillaan (Autoclave, Marduk T-Shirt Men's Room Incident, Lovecraft In Brooklyn) Mountain Goatsien parhaita kappaleita, eivätkä ne muutkaan huonoja ole. Välillä rokataan yllättävänkin rouheasti ja aiempien levyjen lofistelystä ei juuri jälkiä ole.
2. Fleet Foxes - Fleet Foxes on vuoden debyyttilevy. Kovaan suosioon nousseen bändin esikoinen ansaitsee kyllä kaikki kiitoksensa kauniilla harmonioillaan ja puhtailla, melodisilla soundeillaan. Levy on täynnä kaunista kadotettua Amerikkaa.
1. Of Montreal - Skeletal Lamping ei ole varmasti kovinkaan monella vuoden parhaan levyn listalla. Itselle kuitenkin kolahtaa ja kovaa. Mahtava matka Kevin Barnesin sielunelämään, seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen. Kaleidoskooppimainen ja psykedeelinen sekä avoimen seksuaalinen levy ei ole kyllä ihan jokaisen juttu, mutta Of Montrealin kyydissä ei ainakaan kyllästy.
Tänä vuonna on vielä ilmestymässä The Smiths vinyylisingleboksi, joka pelastaa yksinäisen pojan joulun. Keikoillakin tuli käytyä, Ilosaaresta jäi parhaiten mieleen mainittu Venetian Snares, joka oli yksi kaikkien aikojen keikkakokemuksista. Freak Animal Festissä oli mahtavaa power electronics ja noise -menoa. A Silver Mt.Zion teki ehkä vähän pettymykseksi jääneen levyn, mutta Tavastian keikka jyräsi kyllä kovaa.