forde.munfoorumi.com

Itselleni tuottaa vaikeuksia niellä kyyneliä aina, kun kuule Johnny Chas:in esittämän NIN:n coverin Hurt

Juu varmistin. Ei pysty millään

@gen.fi kirjoitti:Itselleni tuottaa vaikeuksia niellä kyyneliä aina, kun kuule Johnny Chas:in esittämän NIN:n coverin Hurt

Juu varmistin. Ei pysty millään

Mä en viitsi edes katsoa tuota videota, koska tiedän mitä siitä seuraa.
Toinen on The Arkin The Most Radical Thing To Do. Siitä nyt ei ihan joka kerta tuu vedet silmiin, mutta aina toisinaan.

Mein äiti kertoo tarinaa, että se on saanut mut pienenä muksuna
itkemään laulamalla Balladia elokuvasta Klaani.

Aamuyössä aistein auennein
elämääni silmiin katselin.
Vanhan eilisen, uuden tulevaisuuden,
sen kaiken näin ja paljon oivalsin.

Aamuyössä aistein riisutuin,
huomispäivään uupumatta uin.
Katsoin aurinkoon, elämässä kiinni oon,
sen tajusin ja riemuun hullaannuin.

:,:Sua odotan, siis näkemiin.
Sinut kätken uniin kauniisiin.
Sinua siis odottamaan jään,
sinusta tarkoituksen hankin elämään.:,:

Aamuyössä aistein auennein,
eilispäivät kaikki talteen vein.
Ne kätkin sydämeen ja jos jotain niillä teen
ne kertoo, niin ne kertoo rakkautein.

Aika julmaa itkettää 1-vuotiasta laulamalla surullista biisiä

Tuo kappale on vielä nykyäänkin sellainen, etten kovin mielelläni kuuntele
sitä, kyyneleet kihoaa väkisinkin silmiin.

Muita varmoja itkettäjiä on Anna Erikssonin Kun katsoit minuun, tulkinnassa
on niin vahva tunnelataus, etten vaan voi olla itkemättä. Sama koskee aika
montaa Annan biisiä. Kun katsoit minuun oli meidän häätanssina, ja Mies oli
jemmannut etukäteen ison nipun nessuja puvuntaskuun - tiesi että mä vetis-
telen biisin läpi. Ja niin kävi.

Ja edelleen kyynelehdin, kun kuulen Pachelbelin kaanonin d-duurissa. Sekin
liittyy meidän hääpäivään, mutta porasin sitä jo aikaisemminkin. Tuo linkin
takaa löytyvä versio riipaisee jostain niin syvältä ja kovaa, ettei uskoisikaan.
Yritin kovettaa itseni kuuntelemalla tuota säännöllisesti ennen hääpäivää, mut-
ta turhaan. Onneksi kirkossa sentään jännitti sen verran, etten siellä itkenyt
naamaa punaiseksi.

Näiden lisäksi itkettää CMX:n Siivekäs, joka koskettaa tekstinsä ja viulujensa
vuoksi. Myös saman yhtyeen Suurta yötä päin on kaunis. Siinä itkettää ajatus,
että se olisi omissa hautajaisissani soitettava kappale. Aika friikkiä ajatella
näin, mutta tunnelmansa puolesta se on täydellinen hautajaiskappale

Laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
Anna maailman mennä teitään
aina suurta yötä päin

Vaikka mistään itkuautomaateista ei voikaan puhua, niin pakko mainita pari rallia.

Luciano Pavarotti kun luikauttaa pienet Nessun Dormat, niin ei ole kyyneleet kaukana. Ihokarvat ainakin nousee pystyyn jo pelkästä ajatuksesta.

Alice in Chainsin Nutshell on kans aika hurja kappale. Tällä on omaa masennuskuoppaa kaivettu syvemmälle useammin kuin pari kertaa. Paitsi nyt kun tän unpluggedin katoin ekaa kertaa niin herraisä sentään
Layne

Voinen todeta, että näitä löytyy. Olenkin hei hei herkkä.

Queenin Bohemian Rhapsody ja Show must go on mulle sellaisia, että täytyy todella tiukkaan olla ajattelematta mitään tai tulee poru. En viitsi edes etsiä linkkiä, ettei tule kyynel silmään.

Sitten on vielä kolmas, mutta onneksi sitä kuulee vähemmän. Hercule Poirot:n tunnus. . :pillitys:

Nämä on aika pitkälle takuuvarmoja toimimaan.
Mut mä oonki herkkä, hei.

Sippura kirjoitti:Balladia elokuvasta Klaani

Säveltäjä on muuten yksi Suomen parhaista, Anssi Tikanmäki. Hänen kappaleensa "Aamu lakeuksilla" saa minut yleensä itkemään, livenä tosi mahtava! Muita itkettäjä on montakin, mutta nyt tulee vain mieleen tuo ja Ultra Bran "Kaikki on hetken tässä". Ihanan mahtipontinen ja muistuttaa nuoruuden kipuiluista.

En yleensä itke kappaleiden takia ja kappaleiden tahtiinkin itken vain, jos on todella huono olo,
mutta eräässä veisussa, 'Tuli kirkkoon mies ja lapsi' - vai mikä sen oikea nimi on - on
kohta, joka joka kerta saa minut kyyneliin, kun tämä maailma aina painaa päälle ja sitä sisimmässään
kuitenkin toivoo, että jossain tuolla olisi se parempi paikka, jossa kaikki olisi hyvin, aina.

"He lähtivät kesken saarnan. Minä loppuun asti jäin. Sama hiljainen arka pyyntö nous syvältä
itsestäin: Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää."

Sippura kirjoitti:Näiden lisäksi itkettää CMX:n Siivekäs, joka koskettaa tekstinsä ja viulujensa
vuoksi. Myös saman yhtyeen Suurta yötä päin on kaunis. Siinä itkettää ajatus,
että se olisi omissa hautajaisissani soitettava kappale. Aika friikkiä ajatella
näin, mutta tunnelmansa puolesta se on täydellinen hautajaiskappale

Laske pääsi rauhaansa
lepää hetki lennostasi
Anna maailman mennä teitään
aina suurta yötä päin

Mie jo hetken mietin, että missä hiton välissä mä muka olen tänne kirjoitellut. Ihan samoja aatteita olen mietiskellyt useammin kuin monta kertaa.


Muista piiseistä tulee mieleen (jo edellä mainittu) Queenin Show Must Go on. Lisäksi ketjulle uutena nimenä Manic Street Preachersin Ocean Spray. Lyriikat kertovat Bradfieldin äidin taistelusta syöpää vastaan. Varma pillittäjä.

Ei oikeastaan ole kipaleita, joita kuultuani tulisi aina kyyneleet silmiin, mutta kyllä myönnän, että Hectorilla on paljon sellaisia kappaleita, jotka vähintään herkistävät. Niihin liittyy niin paljon muistoja isästä ja kaikesta, sanat raastavat ja niiskutus alkaa. Useimmiten Yhtenä iltana-veisu saa kyyneleen jos toisenkin silmäkulmasta kirpoamaan.

Lohikäärme Puff ja Karhunpoika sairastaa.

Nämä ovat olleet ja tulevat aina olemaan takuuvarmoja itkettäjiä ainakin meikäläisen kohdalla.

Jopa kun viime viikolla "katsoin" Tartu Mikiin -ohjelmaa, niin eikös sieltä tullut pätkä Lohikäärme Puffia. Olin heti

Uusin itkettäjäbiisi: Anna Puun Mestaripiirros. Tämä on muutenkin aika herkkä biisi, mutta viime sunnuntaina kun toinen kummeista lauloi kastettavalle vauvalle tämän ristiäisissä, en voi olla ajattelematta sitä hetkeä.

Testattu on nyt monta kertaa. Aina tulee

Herkkä biisi, mutta omalla kohdallani olo on vain . Tiedän kyllä mistä se johtuu.

Mulla itkettäjäbiisi on ollut vuoskaudet Ultravoxin Dancing With Tears In My Eyes. Video osastoa wtf? Toinen ikisuosikki on The Smithsin Suffer Little Children. Tämä toimii parhaiten yöllä muutaman siiderin jälkeen.

Juuri oli yhdellä toisella palstalla samantyylinen kysely ja heti ensimmäisenä mieleen tuli Velvet Revolverin Loving the Alien. Jännä sinänsä, ettei se musta ole edes mitenkään erityisen surullinen biisi, vain niin käsittämättömän kaunis. Siitä tulee sellainen hyvä itku

Show Must Go On on toinen, se on ollut pienestä asti mun "itkubiisi". Jo joskus esiteini-ikäisenä kun elämä potki päähän, laitoin sen soimaan ja itkin pahan oloni pois. Nykyään olenkin ajatellut, että alitajuisesti kaikki ne hetket tulee mieleen kun kuulen biisin, ja todella, todella harvoin pystyin kuuntelemaan sen silmäkulman kostumatta.

J. Karjalaisen Hullun laulu on kyllä yksi niitä, jotka kouraisevat jostain niin syvältä, että ihmettelen. En tiedä miksi, tai ehkä tiedänkin, mutten välttämättä halua kertoa.

Suvi kirjoitti:Lohikäärme Puff

Aina vaan sama juttu. Hemmetti.

Kaksi kappaletta herkistävät aina. Molemmat ovat kauniita biisejä itsessäänkin ja lisäksi muistuttavat tietyistä ajoista elämässä. Ei niinkään tietyistä tapahtumista tai ihmisistä, vaan ajanjaksoista jotka eivät välttämättä aikanaan ole edes olleet millään tavalla surullisia.

Damien Rice ja Cannonball, ja nimenomaan akustisena. It's not hard to fall when you float like a cannonball.

Ja toisena The Nationalin Lucky you. Bändillä on paljon kauniita biisejä, mutta tämä iskee johonkin tiettyyn herkkään kohtaan, tiettyihin ihmissuhteisiin.

You own me
there's nothing you can do

Mää en tiedä mikä muhun on mennyt (hormoonit ja ikä ). Harvoin, siis todella harvoin tulee vastaa kappaleita joissa kyneleet on oikeasti silmissä ja voisi vaikka oikeesti vollatakkin.

Samuli Putro - Olet puolisoni nyt. Muistan kun tää soi ekaa kertaa Uuden musiikin aamuvuorossa, muistan tarkkaan mitä olin tekemässä ja muistan kuinka piti lopettaa työt hetkeksi ja vain kuunnella. Ja mä en ole edes varma mikä tuossa on se juttu! Ja nyt tää soi koko ajan radiossa ja äsken taas ja nyt se soi päässä, joten tuli pakollinen tarve jakaa asia. Jos tää sois vaikka mun häissä tai vastaavassa herkkyyttä täynnä olevalla hetkellä, niin mulla menis kyllä ihan yli.

Mä en oikein edes muistanut mikä biisi olisi myös liikuttanut kovasti, mutta mieleen tuli lopulta Sanna Majurin laulamana Odotusta Pariisissa.



kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekunttiakaan!

Mä en oo muuten jaksanut Putroa viime aikoina pahemmin kuunnella, mutta tuo on kyllä ihana.
Tulee niin ukki ja mummi mieleen.

Mulle toi Olet puolisoni nyt on ehkä liiankin imelä. Putron tuotannosta kolahtaa paremmin Arktiseen limboon, jonka arkikaruus sopii mulle vissiin paremmin. Tosin ei sekään itketä varsinaisesti.

Aiemmin ketjussa mainituista löytyy kyllä herkkiä kappaleita. Tuon Kirkko-biisin muistan itsenikin joskus herkistäneen - vaikka sitä ei ajattelisikaan uskonnollisesti, isä-jumalalle osoitettuna vetoomuksena, niin se isän ja lapsen yhteys on herttaista. Ja myöskin Lohikäärme Puff.

Mitään omaa esimerkkiä ei muistu mieleen.