Täällä on ketjut kaikenmaailman CMX:ille ja Kotiteollisuuksille ja PiMMPeille, niin miksei sitten
Absoluuttiselle Nollapisteelle?
Tomi Krutsin, Aki Lääkkölä, Tommi Liimatta, Aake Otsala ja Janne HastNollapiste on minulle se rakkain ja paras suomalainen bändi koskaanikinä.
Aloin tiedostaa bändin olemassaolon joskus lukioikäisenä, kun kaverit puhelivat aiheesta. Vihdoin Mikkeliin (
) muutettuani lainasin kirjastosta kaksi orkesterin tuotosta:
Neulainen Jerkunen ja
Simpukka-amppeli. Vaikka nämä levyt ovat nyt ehkä vähiten suosikkini yhtyeen tuotannosta, niin molemmilta levyiltä löytyi jotain niin koskettavaa, että kuuntelin varsinkin jälkimmäistä tuolloin todella paljon. Simpukka-amppeli taisi olla myös ensimmäinen omaksi ostamani Nollapisteen levy.
Kun vihdoin pääsin Kikkelistä pois ja muutin takaisin vanhempieni luo (
),
Irene Kaktus soi YLEX:llä aika tiuhaan ja ylipuhuin kaverini ostamaan
Nimi muutettu -levyn, ja ihastuin metsäprogeiluun vielä pahemmin. Levy oli ostettava myös itselle.
Suljettu (joka inspiroi tämän ketjun) ja
Olos taisivat tulla mukaan myös jotenkin tässä vaiheessa. Olokselta totesin kuulleeni ja ihastelleeni
Kotiinpaluu, jotenkin ja
Ja jos -kappaleita jo radiosoitossa aikoinaan. Nyt vasta osasin yhdistää artistin ja kappaleen, ja mikä iloinen jälleennäkeminen se olikaan!
Seitsemännen sinetin ilmestyessä olin päässyt jo siihen faniuden vaiheeseen, että bändiltä ostetaan kaikki mitä julkaistaan ja mahdollisimman pian julkaisun jälkeen.
(Vaikka jostain syystä Jerkusen ja Muovi antaa periksi -levyjen hankinta lykkääntyi aika pitkälle.) Levyllinen nollapiste-kierteellä höystettyjä pop-kappaleita ei välttämättä miellyttänyt Suljetun ja Nimi muutetun kaltaisen progeilun vannoutuneita ystäviä, mutta minulle kelpasi. Ja olihan levyllä tajunnanräjäyttävän kaunis
Mustaa ei ole, joka ennakoikin sitten Suomen rokhistorian yksinkertaisesti parasta levyä,
Mahlanjuoksuttajaa.*
*) Kirjoittajan oma, mutta erehtymätön mielipide. Absoluuttisen Nollapisteen uraa on leimannut vuorottelu: progelevyä seuraa poplevy ja poplevyä progelevy. Tuohon kaavaan sopiikin suurta proge-eeposta (eli Mahlista) seurannut tuorein teos
iiris, joka otettiin fanien keskuudessa vastaan ristiriitaisin tuntein, kuten Absojen poplevyt yleensäkin. Minä löydän iirikseltäkin ne hienot hetket.
Absoluuttinen Nollapiste on yksi niitä harvoja bändejä, joiden lumon taika on yhtä paljon teksteissä kuin musiikissakin. Tommi Liimatta on ehdottomasti yksi Suomen parhaita sanoittajia ja erinomainen tarinankertoja (vaikka ne ovatkin ehkä vähän vaikeaselkoisia, heh).
Joka tapauksessa, jos bändin tuotanto ei ole ennestään tuttua, suosittelen lämpimästi ja autan mielelläni aloittelijalle sopivan levyn löytymisessä.
Eihän tämä varmaan CMX-ketjun mittoihin kasva koskaan, mutta jospa tänne nyt joku muukin sitten kirjoittaisi...