forde.munfoorumi.com

Täällä on ketjut kaikenmaailman CMX:ille ja Kotiteollisuuksille ja PiMMPeille, niin miksei sitten Absoluuttiselle Nollapisteelle?


Tomi Krutsin, Aki Lääkkölä, Tommi Liimatta, Aake Otsala ja Janne Hast

Nollapiste on minulle se rakkain ja paras suomalainen bändi koskaanikinä. Aloin tiedostaa bändin olemassaolon joskus lukioikäisenä, kun kaverit puhelivat aiheesta. Vihdoin Mikkeliin ( ) muutettuani lainasin kirjastosta kaksi orkesterin tuotosta: Neulainen Jerkunen ja Simpukka-amppeli. Vaikka nämä levyt ovat nyt ehkä vähiten suosikkini yhtyeen tuotannosta, niin molemmilta levyiltä löytyi jotain niin koskettavaa, että kuuntelin varsinkin jälkimmäistä tuolloin todella paljon. Simpukka-amppeli taisi olla myös ensimmäinen omaksi ostamani Nollapisteen levy.

Kun vihdoin pääsin Kikkelistä pois ja muutin takaisin vanhempieni luo ( ), Irene Kaktus soi YLEX:llä aika tiuhaan ja ylipuhuin kaverini ostamaan Nimi muutettu -levyn, ja ihastuin metsäprogeiluun vielä pahemmin. Levy oli ostettava myös itselle. Suljettu (joka inspiroi tämän ketjun) ja Olos taisivat tulla mukaan myös jotenkin tässä vaiheessa. Olokselta totesin kuulleeni ja ihastelleeni Kotiinpaluu, jotenkin ja Ja jos -kappaleita jo radiosoitossa aikoinaan. Nyt vasta osasin yhdistää artistin ja kappaleen, ja mikä iloinen jälleennäkeminen se olikaan!

Seitsemännen sinetin ilmestyessä olin päässyt jo siihen faniuden vaiheeseen, että bändiltä ostetaan kaikki mitä julkaistaan ja mahdollisimman pian julkaisun jälkeen. (Vaikka jostain syystä Jerkusen ja Muovi antaa periksi -levyjen hankinta lykkääntyi aika pitkälle.) Levyllinen nollapiste-kierteellä höystettyjä pop-kappaleita ei välttämättä miellyttänyt Suljetun ja Nimi muutetun kaltaisen progeilun vannoutuneita ystäviä, mutta minulle kelpasi. Ja olihan levyllä tajunnanräjäyttävän kaunis Mustaa ei ole, joka ennakoikin sitten Suomen rokhistorian yksinkertaisesti parasta levyä, Mahlanjuoksuttajaa.*
*) Kirjoittajan oma, mutta erehtymätön mielipide.

Absoluuttisen Nollapisteen uraa on leimannut vuorottelu: progelevyä seuraa poplevy ja poplevyä progelevy. Tuohon kaavaan sopiikin suurta proge-eeposta (eli Mahlista) seurannut tuorein teos iiris, joka otettiin fanien keskuudessa vastaan ristiriitaisin tuntein, kuten Absojen poplevyt yleensäkin. Minä löydän iirikseltäkin ne hienot hetket.

Absoluuttinen Nollapiste on yksi niitä harvoja bändejä, joiden lumon taika on yhtä paljon teksteissä kuin musiikissakin. Tommi Liimatta on ehdottomasti yksi Suomen parhaita sanoittajia ja erinomainen tarinankertoja (vaikka ne ovatkin ehkä vähän vaikeaselkoisia, heh).

Joka tapauksessa, jos bändin tuotanto ei ole ennestään tuttua, suosittelen lämpimästi ja autan mielelläni aloittelijalle sopivan levyn löytymisessä.


Eihän tämä varmaan CMX-ketjun mittoihin kasva koskaan, mutta jospa tänne nyt joku muukin sitten kirjoittaisi...

Mulle Absoluuttinen Nollapiste on kyllä ristiriitaisin bändi ikinä, siis omasta näkökulmasta. Toisaalta tykkään Tommi Liimatan lyriikoista hirveästi, se käyttää kieltä niin omintakeisesti että itellekin tulee joskus jopa uusia ajatuksia mieleen. Toisaalta sitten taas... välillä raivostuttaa sen vitin kikkailu. Mutta esimerkiksi biisi Kupit on kuin olisi häät teki joku vuosi sitten ihan valtavan vaikutuksen, en kyllä enää ihan tarkkaan muista miksi.

Absoluuttinen Nollapiste on vähän sellainen CMX:n kiero pikkuvelipuoli, joka terottaa nurkassa puukkoa, ku isoveli loistaa rippijuhlissa tukka vesikampauksella (ei pahalla ketään kohtaan, arvostan myös CMX:ää paljon). Molemmissa on sellaista lappalaista kieroutta, mihin on välillä hirveän vaikea päästä sisälle, siellä päin vittuilu kun voi olla joko välittämistä tai sitten ei. Kuitenkin sellainen konstailematon ja suora asenne on yleensä se, mitä tarvitaan että jaksan jotain bändiä kuunnella tai arvostaa edes jollain tavalla.

Yhtään Absojen levyä en omista, vaikka harkinnassa on olleet monet. Jotenki se, että sitä kuulee hirveän harvoin missään, ku ei radiota juuri kuuntele, niin se ei pysy mielessä, levykaupassa sitten voi miettiä et oliks tuo nyt se hyvä biisi vai ei. Aina kuitenki ihan innoissaan luen, että mitä bändistä musiikkilehdissä kirjoitetaan, ja olen aika varma että olen nähny Absot ainakin kerran livenä. Arvostan kyllä tosi paljon sitäkin, että bändi ei heilu joka kissanristiäisissä kertomassa vaatekaappiensa sisällöistä sun muusta. Raivostuttavaa, jos artisti /bändi ei usko musiikkinsa kantavan niin pitkälle, että voidaan jättää oma yksityiselämä yksityiseksi, vaan pitää eroamisen ja pariutumisen sun muun avulla nostaa itteään otsikoihin.

oli tässä joku pointti ja juoniki, ku kävin kirjoittamaan. Mutta kuitenki: Absoluuttinen Nollapiste:

Nollapiste on vuosien mittaan jotenkin vaivihkaa hiipinyt mun lempparien joukkoon. Mun eka levy taisi olla Muovi antaa periksi, jonka hankin kaiketi kymmenisen ( ) vuotta sitten. Ostin muutkin levyt Suljettuun asti ja sitten kai kuuntelin niitä tyytyväisenä kunnes bändi jotenkin unohtui hiljalleen. Nimi muutetun ilmestyessä oli pari radiobiisiä, joista hetkeksi heräsin ja ostin levyn.

Jokunen vuosi sitten löysin levyhyllystäni Suljetun ja vasta oikeastaan tajusin miten loistava levy se onkaan. Tapahtui pienimuotoinen hurahdus, ja vähän sen jälkeen ilmestyi Mahlanjuoksuttaja jota tulikin kuunneltua kovasti paljon. Iiris meni jotenkin ohi, hyviä biisejä sillä on, mutta mulla ei vieläkään oikein ole selvää mielikuvaa koko levystä.

Hyllystä löytyy siis jokseenkin kaikki levyt, Ei ilmestynyttä ja Olen pahoillania lukuun ottamatta. Liimatan soololevyt myös, Tropical Cocktail on oikeinkin hyvä. Ja Ahkerien Simpanssien tuotos myös, sitä ei ole ihan hirveän montaa kertaa tullut kuunneltua. Suljettu ja Mahlanjuoksuttaja on parhaat kyllä, tykkään kovasti näistä tarinallisista levyistä. Suljetusta jää aina jotenkin karmiva olo. On äärimmäisen hienoa, jos levystä jää olo.

Livenä olen bändin nähnyt vain kerran (+ yhden Liimatan soolokeikan, mutta sitä ei ehkä tähän lasketa). Pitäisi vähän ahkerammin pitää silmällä josko joskus keikkailisivat täällä päin.

Nollapiste iski ensimmäisen kerran Lista-ohjelman legendaarisen teippisuuplayback-esityksen myötä. Sittemin kaikki levyt ovat hyllyyn kertyneet. Omat suosikit ovat Neulanen Jerkunen ja Muovi antaa periksi, ja sitten tumma Suljettu & komeasti popahtava Nimi muutettu. Oikeastaan vaan Mahlanjuoksuttajaa ja etenkin Iiristä on tullut fiilisteltyä aika vähän. Myös Liimatan molemmat soolot uppoaa hyvin, toki Pan Alley enemmin. Muuten Nollapistediggailu on vähän kausittaista; joskus kolahtaa kovasti ja joskus ei jaksa. Levyjen lisäksi Sortovuodet kokoelman Toukokuun leikit ja Romanttinen komedia ovat molemmat ihan suurimpia Absosuosikkeja.

Empä ole tutustunu bändiin juuri ollenkaan, mut ainakin joskus ennenmuinoin niitten basisti soitti nauhatonta bassoa. Pisteet siitä

Soitteleepi edelleen. Suosittelen tutustumaan.

Kivaa, kun tännekin on porukkaa löytynyt. Luulin olleeni yksin faniuteni kanssa.

SisterRayn mainitsema Toukokuun leikit on myös itsellä tosi korkealla biisirankingissa.

Mulla on kertynyt vyön alle keikkoja ehkä ehkä 7. Mahlaa juoksuttamassa -kiertueella näin yhtyeen kolme kertaa, ja ne ovatkin rakkaimpia keikkamuistojani. Nuo keikatkin ovat toki vaikuttaneet osaltaan Mahlanjuoksuttaja-viehtymykseeni. Kerkesin oppia melkein kaikki biisitkin noilla keikoilla ennen kuin ostin levyn. Massiiviseen lavasoundiin tottuneena levy kuulosti hiukan pliisulta, mutta onhan se silti vaan niin mahtava.

Viimeisin keikkakokemukseni on helmikuulta, jolloin pääsin vihdoin kuulemaan myös iiriksen ja Lihassa ja taivaassa -EP:n biisejä livenä. Piste ihmisessä ja Lumous, menit sitten haihtumaan -kappaleet vetivät kyllä kananlihalle.

Tapanani on kyllä käydä katsomassa kaikki keikat, joille vain suinkin pääsen. Mua harmittaa edelleen, että missasin 2007 loppupuolella yhden keikan iltatyökiireiden takia. Oon ehkä hardcorempi fani, kuin olen tajunnutkaan!

Näin Tommi Liimatan eilen kaupungilla.

Miksei tämä ketju elä?

Ai tämmöinenkin ketju on.

Absoluuttinen nollapiste on kyllä jotenkin jännä. En taida omistaa kovin montaa levyä, enkä ole muistaakseni nähnyt bändiä livenäkään, mutta yhteen aikaan lainailin levyjä kirjastosta jatkuvasti. Pitäisi kyllä ostaa enemmänkin levyjä omaksi. Aikoinaan hurahdin Irene Kaktus -kappaleeseen, ja sen jälkeen olen kausittain kuunnellut enemmänkin. Jotenkin siihen aina välillä havahtuu, että ai täähän olikin hienoa/hauskaa.

Mahlanjuoksuttaja on hieno levy, siinä on niin kiero se koko levyn läpi vetävä tarina, huipennuksenaan se nimibiisi, jonka tunnelma kasvaa jännästi. Muilla levyillä olen pitänyt enemmän yksittäisistä kappaleista.

Lisäksi Hyviä muistoja, huomenna suihkuun on hieno kappaleen nimi, vaikka itse biisiä en kovin usein jaksa.

Absoluuttinen nollapiste menee itsellä aika samaan kategoriaan kuin 22-pistepirkko. Annan luvan itselleni olla ymmärtämättä mitään kovin erityistä noista.

Kaikkee!

Uusi levy Musta hiekka ilmestyy 21. lokakuuta. Kuulin jokunen viikko sitten Zetorin keikalla levyltä yhden biisinkin, en kylläkään enää muista siitä mitään. Oli se varmaan ihan hyvä. Mut jee!

Ja syksyllä on tiedossa useampikin keikka Helsingissä.

Uusi levy!
Keikkakalenteri päivitetty!
Nollapiste!

Mitä olisikaan syksy ilman Nollapistettä?

Nehän tulee näillekin kulmille.

Taidan käydä Nelivitosessa kurkistelemassa, ehkä sitä kautta saa sitten innoituksen hipsiä myös levyostoksille. Hämärä mielikuva tosin, että olen nähny bändin livenä ainakin kerran jossain festareilla, mutta ehkä kannattaa tarkentaa mielikuvaa klubikeikalla hyvässä (keikka)paikassa. Nyt vaan miettimään, että kenet raahaan ja pakotan mukaan.

Huomenna julkaistaan uusi levy, nimeltään Musta hiekka. En tiedä teistä, mutta minä olen ainakin tilannut sen ennakkoon, joten se kannetaan mulle suoraan postiluukusta huomenna.



.
.
.

Ai nii, pitää laittaakin tulemaan! Jos tässä nyt ois taas se joka toinen levy on parempi -sääntö ja kelpo plätty, Iristä kun ei oo tullut kuunneltua kuin vahingossa.

Onkos tuota Liimatan Nilikkiä kukaan lukenut, jos tilais samalla?

Hmph. Iirishän on hyvä levy.

Levy tuli. Siitä en osaa vielä sanoa mitään.

Kävin juuri Levykauppa Äxässä keikkaa katselemassa, soittivat uusia biisejä ja Eräät tulevat juosten. Tommilla on lyhyt tukka!
Lauantaina Korjaamolle, toivottavasti uudet biisit on siihen mennessä vähän tutumpia.

Tommilla lyhyt tukka?

Joo, levy tuli tännekin tänään, mutten ole ehtinyt ( ) kuunnella sitä. Asia korjataan huomenna kun pääsen töistä. Enkä pääse Tampereen keikoille.

Kyllähän tuo nyt taas ihan kelepo levy on. Tarvii kuunnella enempi, mutta kyllä noin parin kuuntelun jälkeen voi huokaista helpotuksesta; Iriksen voimasointuriffittely on nyt sitten vissiin hyljätty kokeilu. Ihan ei samanlaista intoa iske päälle kuin Mahlanjuoksuttaja, mutta kiva on levy.

Liimatan Nilikki onkin sitten jo mainio. Lyhyempänä kuin nuo aiemmat tuotokset uppoaa melkeinpä yhdeltä istumalta. Liimatta osaa kuvata epämiellyttävän todellisia ihmisiä omalla tavallaan ja tuo kyllä talvisen Rovaniemen käymättäkin elävänä mieleen. Liimatan tekstiä ja yksittäisiä lauseita lukee huvikseen uudestaan. On se aika veijari sanojen kanssa.