Täällä on sentään jo Lauluja kuolemasta ja muuta iloista, mutta eikö kukaan muista lastenlauluja?
Kaikki lähti siitä, kun päässäni alkoi soimaan:
"Maanantaina mamma meni, mansikoita ostamaan.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Tiistaina toi talitintti, teetä teidän naapuriin.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Keskiviikon keskipäivä, kesäkuussa kukoistaa.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Torstaina soi torvisoitto, kaupungista kaupunkiin.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Perjantaina pikkulintu, meni piiloon pensaaseen.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Lauantaina lounasaikaan, leijonia laulattaa.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.
Sunnuntaina suukon antaa, susiäiti lapsilleen.
Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen. "
Tämä ei kyllä erityisesti ollut lempilauluni. Pidin enemmän Suojelusenkelistä ja Sylvian joululaulusta.
Mutta takaisin lastenlauluihin.
Ihme ja kumma herätti pienessä ihmisessä paljon aatoksia:
"Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa."
Leipuri hiiva kuului ykköskastiin:
"Työnnän pullat uunihin, vedän valmiit takaisin,
näen piipusta kun savu kohoaa.
Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä, hän pullat, kaakut leipoo siellä.
Näen piipusta kun savu kohoaa."
Nugat ei olisi oma itsensä, jos pitkään ykköstykkinä ei olisi ollut Mopolaulu:
"Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla mopo.
Mopo mopo mopo, mopo mopo mopo, mopo sanoo: put put put!
Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla juna.
Juna juna juna, juna juna juna, juna sanoo: tuh tuh tuh!
Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla auto.
Auto auto auto, auto auto auto, auto sanoo : drn drn drn!"