Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 06 Syys 2009 09:08

Emilia kirjoitti:Mulla on enimmäkseen vain hyviä muistoja ala-asteen musiikkitunneista. Ekalta kolmannelle koitettiin opetella ihan lauluja ja nokkahuilua. Kai jotain nuottijuttujakin.

Neljännellä ja viidennellä musaopeksi tuli bändikoulun vetäjä, jolla oli omat bändikuviot. Istuttiin musakellarissa ja kuunneltiin rokkia suurin osa tunneista.


Sama koulu, samat kuviot.
Paitsi että meillä osui kolmannelle luokalle sellainen luokan oma opettaja, joka perehdytti meidät musiikin klassiseen maailmaan juoksuttamalla meitä erilaisissa konserteissa ja musikaaleissa. Se soitti meille itse huilua aina kun pyydettiin (vaikka matikan tunnin aikana :D) ja opetti meitä soittamaan sillä nokkiksella muutakin kuin sitä hiivatin makkaraa. Me, jotka osattiin soittaa makkarat, saatiin koululta paremmat nokkahuilut ja saatiin harjotella erikseen nokkahuilulle sovitettuja biisejä. Ja keväällä pidettiin keskenämme perheille "konsertti", missä soitettiin moniäänisesti :virne:. Nojoo. Käytännössä se meinas sitä, että meitä oli kuusi oppilasta ja kaikilla erilaiset nokkahuilut. Samaa me soitettiin, mutta niistä huileista lähti erilaiset äänet. Me myös laulettiin paljon sinä vuonna sitä mistä itse tykättiin. Muistan myös kuinka tanssittiin yhdellä tunnilla Lambadaa pulpeteilla, jotka oli meidän tanssilattia.

Neljännellä tuli sitten se Rokkiope. Sillä oli aina joko tiukat farkut tai nahkahousut ja joku farkku- tai nahkaliivi :virne:.
Me kyllä laulettiin niilläkin tunneilla. Se, mitä ei oltu siellä kellarissa kuuntelemassa rokkia, niin aina laulettiin. Mutta me saatettiin aloittaa se laulaminen ennensen opettajan tuloa. Istuttiin käytävällä ja hoilattiin. Välillä laulettiin ihan jees-biisejä, mutta jostain syystä se tykkäs laulattaa meillä suomalaisia kamaluuksia. J. Karjalainen on edelleen siitä syystä jotain aivan kamalaa. Ankkurinappia vihaan sydämeni pohjasta. Eikä meillä ollut mitään kirjaa. Taitaa edelleen olla ne nuotit jossain varastossa.

Mullakin oli tuon opettajan aikana kasi musiikista :virne:.

Shokki olikin sitten kohdallaan, kun muutettiin tänne metsiin. Niillä musiikintunneilla tuli usein pala kurkkuun. Opettaja oli johonkin 70-luvulle jämähtänyt herrahenkilö, joka soitti pianoa kahdella sormella - etusormilla! Ei tietoakaan mistään rokista, popista tai edes musiikista. Lauluja laulettiin siitä kirjasta, mikä oli ollut eka-tokalla käytössä ja missä se kirottu makkara-laulukin oli. Yksi hirvittävän radikaali rokkilaulu tuli sitten meidän kutosten esitettäväksi kevätjuhliin, kun kerran oltiin koulun vanhimpia: sankarit. Se. Oli. Kamalaa. :friikkipeukku: Muutenkin koko se koulu oli niin johonkin menneisyyteen jämähtänyt paikka verrattuna edelliseen, että musiikkitunnit olivat kuitenkin helpotus kaiken sen keskellä. Vaikka se opettaja ei osannutkaan soittaa Lohikäärme Puffin nuotteja :tilt:

Yläasteen meininki olikin sitten jo ihan toinen - onneksi.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6667
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Outolintu » Su 06 Syys 2009 12:11

Hiih, nokkahuilu :virne: Mulle ei jäänyt juurikaan traumoja, mutta olen miettinyt myöhemmin, kuka ihme sen haluaa pitää opetussuunnitelmassa vuodesta toiseen. Lähinnä huolestun opettajien jaksamisesta. Me ei onneksi soitettu Makkaraa, ainakaan kovin paljoa, me harjoiteltiin Edelweisia. Koko ala-asteen kävin itse musiikkiopiston piano- ja teoriatunneilla, joten koulumusiikki laahasi pahasti jäljessä. Kun teoriassa opiskeltiin jo ties minkälaisia trioleita ja trillejä, niin koulussa piti istua tunnilla kun muut opettelivat c:n paikkaa nuottiviivastolla. Se oli jokseenkin turhauttavaa.

Viitos- ja kuutosluokan musiikinope (kai se oli ihan yleisope koulutukseltaan, saanut taakakseen musiikintunnit) suosi mua ja muutamaa muuta oppilasta pianoharrastuksen vuoksi. Itse en valita, mutta olihan se muille varmasti aika kurjaa. Kyllähän me aina tiedettiin oikea vastaus kysymyksiin nuoteista tms, joita olimme jo vuosikaudet harjoitelleet, kun taas muulle luokalle ne oli opetettu ehkä vasta edellisellä tunnilla. Samainen ope suosi laulukokeita, yleensä valittiin kivankuuloisia biisejä, kirjoitettiin nimet paperille ja jokainen nosti vuorollaan laulunsa "hatusta". Piti siis harjoitella etukäteen useampi laulu, kun ei voinut tietää, mitä sieltä nousee. Ikävä kyllä laulut olivat todella eri tasoisia, osassa mentiin matalalta korkealle, osa perustui viiteen säveleen. Itse sain, muiden pianotyttöjen kanssa, yleensä numeroksi aina ysin tai kympin. Luulen, että ihan siitä harrastuksesta.

Laulut muuten taitavat olla samoja koko maassa vuodesta toiseen? Lentäjän poikaa, Kolmea cowboyta, Meksikon pikajunaa, Teuvoa, Tikua ja Takua, Lohikäärme Puffia, Tiikerihaita jne jne laulettiin meilläkin. En juurikaan muista inhonneeni lauluja, muuta kuin ekalla luokalla hoilattua "Paimen laulaa tuuteliluu, tuuteliluu, tuuteliluu"-biisiä. Musta siinä ei ollut silloin, eikä vieläkään, mitään ideaa. Olisin varmasti kärsinyt suuresti pipopipopipo-äänenavauksista. :hullu:

Ai niin, ala-asteen levyraadit. Meillä yleensä äänestettiin lähinnä sitä tuojaa enemmän kuin biisiä. Söpöimpien poikien tuomat biisit tuppasivat pärjäämään aina hyvin. Kerran lankesi mun vuoro tuoda musiikkia, vaikken siitä silloin vielä mitään ymmärtänyt. Isi oli tuonut jostain hittikokoelmalevyn, jossa oli mm. Prodigyn Firestarter, jota en silloin voinut käsittää tai sietää. Valitsin levyltä jonkun muun biisin. Vaan luokassa pojat näkivät kannet ja innostuivat Prodigystä oikein kunnolla. "Me annetaan sulle täydet pisteet, jos soitat Prodigyn". Oli pienellä tytöllä vaikea valinta, mutta pysyin omassa biisissäni, enkä voittanut.
Viimeksi muokannut Outolintu päivämäärä Su 06 Syys 2009 13:45, muokattu yhteensä 1 kerran
“I meant," said Ipslore bitterly, "what is there in this world that truly makes living worthwhile?"
Death thought about it.
Cats, he said eventually. Cats are nice.”
Avatar
Outolintu
 
Viestit: 385
Liittynyt: Ma 12 Touko 2008 20:05

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Suvi » Su 06 Syys 2009 12:55

Outolintu kirjoitti:
Laulut muuten taitavat olla samoja koko maassa vuodesta toiseen? Lentäjän poikaa, Kolmea cowboyta, Meksikon pikajunaa, Teuvoa, Tikua ja Takua, Lohikäärme Puffia, Tiikerihaita jne jne laulettiin meilläkin.


Meillä oli ainakin Lentäjän poika, Tiku ja Taku, Lohikäärme Puff, Tiikerihai, Edelweiss (sekä laulettuna että "soitettuna" nokkiksella), Davy Crockett, Istuipa kerran kirppu paitani helmalla, Hyttys-Hubert, Muisto (eli Cats-musikaalin Memory suomeksi), We Are The World, Päivänsäde ja menninkäinen jne. Eli varmaan pitkälti aika samoja, mutta esim. Leevi and The Leavingista en ollut kuullutkaan ala-asteella. Kuorossa tuli laulettua tai ainakin opittua jonkun verran ainakin virsiä yms. uskonnollisia lauluja, kun päästiin ainakin muutaman kerran myös kirkkoon esiintymään.

Meillä järjestettiin tosi vähän levyraateja, ainakaan ikinä en muista tuoneeni mitään levyä mussantunneille.

Ala-asteella mussantunnit olivat (edelleen) mielestäni tosi kivoja, mutta nyt on "pakko" avautua ylä-asteen ja lukion musiikinopettajista. Yhden vuoden meillä oli opettaja, joka oli aina myöhässä omilta tunneiltaan. Kerran odottelimme häntä tunnin paikalle, ja seuraavalla tunnilla hän huusi meille, kun olimme lähteneet kotiin. Opettaja oli kai ihan pätevä, mutta hänellä oli muita proggiksia meidän koulussa, joten sai aina vähän sellaisen kuvan, ettei häntä kiinnostanut meidän "tavallisten" pulliaisten opettaminen. En muista kyllä oppineeni tai laulaneeni sinä vuonna paljon mitään.

Hänen seuraajansa (joka oli myös lukiossa) suosikin sitten aina niitä muutamia, jotka halusivat tuoda itseään esille. Oli ärsyttävää, kun numero taisi sen takia laskea. Kerran tosin taisin päästä "soittamaan" bassoa. :virne: Ja kun minusta olisi ollut kuitenkin kiva laulaa enemmän, mutta laulaminen on jäänyt minulta moneksi vuodeksi, kun edes opettaja ei kannustanut mitenkään. Tosin taisin olla jossain vaiheessa silloinkin kuorossa aukomassa suutani. "Pöllin" niitä nuotteja aika paljon kotiinkin ja yritin laulaa tai "soittaa" niitä pianolla yksin kotona.
Tilttiin meni myös ihminen.
Avatar
Suvi
Keijodemoni
 
Viestit: 6539
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 02:25
Paikkakunta: savuinen, sumuinen kaupunki

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Aurora B. » Su 06 Syys 2009 16:36

Meillä mentiin ala-asteella ihan musiikinkirjan mukaan, opetus ja laulut. Sieltä ne päivänpolttajan mainitsemat venäläiset "rakkauslaulut" on, itselläkin on jostain syystä jäänyt koko ala-asteen musiikintunneista parhaiten mieleen juuri Uralin pihlaja ja Volgan lautturit :p Muistan jopa sen kuvan, minkä alla Volgan lautturin nuotit ja sanat olivat. Jokin taideteos laivaa rantaan vetävistä resuisista merimiehistä.

Pienellä googlauksella löysinkin sen, Ilja Repinin yllättävästi nimetty teos Volgan lautturit :p

Musiikinkirjassa, jonka nimeä en enää muista, oli eri osioita erilaiselle musiikille, samoin eri maailman kolkista oli kourallinen kappaleita esimerkinomaisesti. Jostain syystä tuo osio on jäänyt parhaiten mieleen.

Samoin mieleen on jäänyt Oravan laulu, Niin kaunis on maa, tietyt joululaulut ja poikain Tiernapoikaesitys.


Nokkahuilusta on vähän ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta tykkäsin soittaa sillä yksin joitain kauniita kappaleita, mutta ryhmässä korvaa ja päätä alkoi aina särkeä (kuvainnollisesti) riitasointujen takia :friikki: Ja siitä muovisesta kapineesta lähti hirveä ääni. Mulla oli aluksi äidin vanha puinen nokkahuilu, josta lähti aivan upea pehmeä ääni, mutta koska se oli erilainen kuin muilla, niin munkin piti saada sellainen muovinen hirvitys. Saatoin välttää sillä painajaismaisen kohtalon: soittaa yksin nokkahuilua jossain kevätjuhlassa tms. :friikki: Muistan nimittäin opettajan kehuneen siitä puisesta lähtenyttä ääntä...

Laulaminen on kuitenkin ollut kaikkein kivointa musiikintunneilla. Siis jos on joku kaunis kappale osunut kohdille. Harvoin osui, joten harvoin nautin. Kauhistuttavinta oli tuskaisen ujolle pikkutytölle laulaa luokan edessä mikrofoniin ja nauhurille laulukoe. Eihän siitä mitään tule, kun ääni värisee kauhusta. Tai ehkä kuitenkin jotain, koska liki poikkeuksetta on napsahtanut 9 todistukseen.

Kirkkokuorossakin tuli hoilailtua jonkun aikaa, se oli muuten kivaa, paitsi etten silloinkaan juuri välittänyt uskonnollisesta sanoituksesta. Mutta osa kappaleista on todella kauniita kuoron esittäminä.


Olisin halunnut opetella soittamaan jotain instrumenttia, siihen tuli tilaisuus vasta yläasteella. Kitaraa yrittelin, mutta opettaja ei oikein jaksanut innostua opettamaan alkeista, joten jokusen tunnin rämpyttelyn jälkeen siirryin takaisin pianon ääreen laulamaan. Vasta yläasteella alkoi painajaismainen autostradojen ja rafaelin enkeleiden tankkaaminen :friikki: Mielummin laulaisin vuoden putkeen Volgan lautturia.


Muuten ala-asteen musiikintunneista ei ole pieniä esiintymispoikkeuksia lukuun ottamatta traumoja. Paitsi että kun sen ainoan kerran myöhästyin koulusta, niin ensimmäinen tunti oli musaa, ja sain opettajalta kauhean läksytyksen. Käy ihan sääliksi sitä pikku-Aukkua, joka otti tuollaisen asian niin kauhean raskaasti.


Niin kaunis on maa, niin korkea taivas
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet

:kailotus:
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja cowbell » To 10 Syys 2009 22:56

Deni kirjoitti:Mä olen kotoisin HYVIN lestadiolaisvoittoiselta paikkakunnalta. Pahimpana vuonna ala-asteella suhde lestojen ja muiden välillä oli 18-8, joten arvaahan sen, kenen ehdoilla mentiin. Laulettiin siis lähinnä virsiä ja kotiseutulauluja, opettaja polki harmoonia sydämensä kyllyydestä ja lestatytöt kiekui niin korkealta kuin irtosi. Me muut oltiin lähinnä hiljaa.


Sama täällä, ja vuodesta toiseen laulut olivat niitä samoja hengellisiä lastenlauluja. Me vähemmistön edustajat olisimme mielellämme laulaneet jo kuudennella luokalla jotain "aikuisempaa" tai rokahtavampaa kuin Siunaa koko maailmaa. No eräältä nuorelta sijaiselta oli sitten rohkea veto soittaa Neil Youngin Cripple creek ferry erään tunnin alkajaisiksi. :pahis: Olisi varmaan mennyt ihan kevyesti läpi ilman paheksuvaa palautetta lestadiolaisten vanhemmilta, jos hän olisi jättänyt mainitsematta, että "tässä on nyt tähän sopivaa klassista rokkia" tai muuta vastaavaa. Tuskin nämä siunatut hellanteltut olisivat muuten hoksanneet, että se laulu tuli suoraan pahuudesta.

Kaikilla tuntuu olevan tunnepitoisia muistoja nokkahuilun soitosta, mutta itse en vain millään saa minkäänlaista muistikuvaa kyseisestä kapistuksesta. Ehkä meidän kyläkoulussa radikalismi ilmeni sitten opetusohjelmasta poikkeamisena syntisen popmusiikin soittamisen sijaan. :virne:

Yläasteella meininki alkoi olla sitten inhimillisempää ja All my loving raikasi niin, että ruokatuntiansa viettävät opettajat tulivat ihailemaan sulosointujamme musiikkiluokan oven taakse.
Avatar
cowbell
 
Viestit: 16
Liittynyt: To 10 Syys 2009 15:42
Paikkakunta: rakas naapuri

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Lumikki75 » Pe 11 Syys 2009 01:47

Ei liity suoranaisesti musiikintunteihin, mutta kerronpa silti. :)
Mä innostuin nokkahuiluilusta niin, että soittelin kotonakin ahkerasti. Aluksi tosin piip-piip-piip *oho* pip-piip-pip *oho* -menetelmällä, mutta myöhemmin jopa hyvinkin.
Kun olin päässyt siihen hyvin-vaiheeseen, päätin joulun alla viihdyttää itseäni soittamalla nokkahuilua eteisen oven edessä jonkun kulkiessa rappukäytävässä. Ideana oli saada mahdollisimman moni ohikulkija viheltämään soitettua biisiä (siis sitten kun lopetin biisin kesken kuunnellakseni). Aika moni vihelsikin, varsinkin Petteri Punakuonoa.

Joo, mä olin vähän outo lapsi. :aukku:
The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't.
- Douglas Adams -
Avatar
Lumikki75
 
Viestit: 1022
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 11:49
Paikkakunta: Lahti

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja Deni » Pe 11 Syys 2009 15:49

Mäkin tykkäsin jossain vaiheessa soitella nokkahuilulla yksin kotona ollessani. Dingon Hämähäkkimiestä. :virne:


Se aiemmin mainittu 500 milesin suomiversio on voinut olla myös tämä. Riippuu varmaan ihan siitä, minne päin opettaja itse on ollut kallellaan. :p
What's so amazing about really deep thoughts?
Avatar
Deni
 
Viestit: 356
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 21:46
Paikkakunta: Tursu

Re: Kaivelua syvältä - ala-asteen musiikkitunnit

ViestiKirjoittaja annastindeli » Pe 11 Syys 2009 16:19

Lapsuuden usko menee samalla sävelellä kuin 100 miles
(tjsp, en tiedä onko se sen biisin varsinainen nimi) http://www.youtube.com/watch?v=rn0TgTs9ui0

Ja 500 miles on sit semmonen biisi joka on ilmeisesti suosittu
yhteislaulu/karaokebiisi briteissä http://www.youtube.com/watch?v=tM0sTNtWDiI

En sitten tiiä kummasta oikeasti on kyse, mutta nämä miulle tuli mieleen. Enkä osannut tehdä nättejä linkkejä
Avatar
annastindeli
 
Viestit: 274
Liittynyt: Ti 06 Tammi 2009 21:44

Edellinen

Paluu Musiikki



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron