Plei kirjoitti:Vähemmän hyvälle tuulelle tulin Gunnareiden levystä, kun sitä Myspacesta kuuntelin aiemmin tällä viikolla. Harmi, että ei enää ole siellä kuuntelussa, olisi tehnyt mieli kuunnella, oliko se oikeasti niin kamala kuin miltä ensikuulemalta tuntui.
Ei se niin kamala ole kuin miltä ensikuulemalta vaikuttaa. Mie jopa jollain kierolla tavalla tykkään levystä.
Tassuttelin eilen iltasella lumimyräkässä
Chinese Democracya kuunnellen, ja vaikka Axlin äänessä ei olekaan
enää sitä tuttua vimmaa, jonka ansiosta esimerkiksi
Appetite for Destruction on silkkaa salmiakkia, joku
epämääräinen koukku levyssä on. Vielä kun osaisin unohtaa sen faktatietouden, että tätä levyä on veistelty
kokonaiset 14 vuotta, saattaisin innostua enemmänkin.
Mutta noin muuten, paskempaakin olen joutunut kuuntelemaan.