forde.munfoorumi.com

Synttärilahjaksi saatu ikätoverini Mariskan levy Matador. Sisältää kappaleen "Sotilaat", jonka videoon jäin suorastaan koukkuun ja katsoin sen huomattavan monta kertaa

Koko levy vaikuttaa ensikuuntelussa oikein sujuvalta ja mielenkiintoiselta

Viime viikkoina on tullut kuunneltua Jenni Vartiaista enemmän kuin pitkään aikaan. Olen löytänyt varsinkin "Duran Duran" -kappaleen jälleen/uudestaan.

Ohhoh, millaiset tunnelataukset jääneet Vesala-levyyn jumiin. Tuota on kuunnellut käytännössä koko sen ajan, kun ex-Miehekkeen kanssa teki eroa ja täytyy kyllä sanoa, että se ahdistus on niissä biiseissä nyt sisään rakennettuna. Toki Älä droppaa mun tunnelmaa oli mulle jo aiemmin sellainen, että en noiden tunteiden takia ole oikein halunnut kuunnella, mutta näköjään koko levy on "pilalla".

En saanut lippuja Ismo Alangon Sellosalin keikalle, joka oli siis eilen. Niinpä hommasin livelevyn "Yksin Vanhalla", jossa saman konseptin mukaisesti Ismo esiintyy. Huimimmissa visioissa olisin aloittanut levyn kuuntelun juuri samaan aikaan kuin keikka alkoi, eli eilen klo 19, mutta se ei ihan toteutunut.

Pari kappaletta kuuntelin jo eilen ja nyt lauantaiaamun ratoksi olen levyä kuunnellut. En tiedä, olisinko eilen paljon mitään jaksanutkaan. Tahtoo olla vähän sellainen opettajalla perjantai, että aivot eivät paljon maailmasta tajua.

Hyvä levy kuitenkin.

Mä taasen olen lauantaiaamun kuluttanut kuuntelemalla Antti Tuiskun perjantaina ilmestynyttä Anatude-levyä.
Levyllä on ihan hirveitä tän hetken hittirenkutuksia ja sitä semmoista tauhkaa mille ei voi oikeastaan kuin nauraa. Sanoituksissa on tiettyä nerokkuutta, mutta biisit on hirveitä. Sitten on melodramaattisia ballaadipoppeja, perus-Anttia ja ne radiossa soineet hitit. Lisäksi vielä yksi biisi mistä en tiedä että mikä heevetti se on Biisin nimi on nauruterapiaa. Ja sitä se on, nauruterapiaa! Olen yrittänyt kuunnella sen pokkana mutta ei, repeilen sen absurdiudelle joka kerta. Biisinä se ei ole kovin kummoinen, mutta jos keskittyy kuuntelemaan mitä siinä sanotaan ja sen älytöntä melodiaa niin kyllä se tehoaa. Biisi on tän sukupolven naurava kulkuri

Ei mikään ihmeellinen levy, mutta tykkään kuitenkin.
Antti Tuisku

Wiggin kirjoitti:Haa! Muistin Last.fm palvelun olemassaolon ja siinähän se menikin tunti ihmetellessä. En muistanutkaan että se scroblailee mun Spotifytä, eli sai aika hyvän kattauksen mitä oon viime vuonna kuunnellu:

Kuuntelin siis läppärin kautta (lähinnä töitä ja muita atk-hommia tehdessä) vuonna 2016:

3,448 biisiä yhteensä 8 päivää 9 tuntia.

Top 5 artistit:
1. Vilma Alina
2. Ideaali & Jay Who?
3. Chebaleba
4. Super Duve
5. Pianomies

Top 5 biisit:
1. Pianomies — Motto
2. Chebaleba — Herää pahvi
3. Ideaali & Jay Who? - Afrikan tähti - feat. Lauri Mikkola
4. Ideaali & Jay Who? — Lentokenttä - feat. Ilpo Kaikkonen
5. Adi L Hasla — Jäihin

Eniten oon kuunnellu musaa perjantaina ja vähiten tiistaina.

Eniten scroblattu biisi oli Sofa — Kerää Ittes.. 7 kertaa samana päivänä

Ja sitten vuonna 2017:

3,944 / 9 päivää 14 tuntia

Top 5 artistit:
1. Vilma Alina
2. Sofa
3. Ideaali & Jay Who?
4. Chebaleba
5. Super Duve

Top 5 biisit:
1. Sofa — Kerää Ittes
2. Sofa — Laittoman letkeetä
3. Nelli Matula — Kato Vaan
4. Vilma Alina — Juha88
5. SIMA — P.O.P. (Popeda on paras)

Eniten oli kuunnellut edellisvuoden tapaan musaa perjantaina ja vähiten tiistaina (selittyy mun työrytmillä).

Johtopäätökset: Hipetihopilla mennään artisteissa ja grilpower-jyrää voimasoitossa

Yksikään noista Wigginin artisteista ei sano mulle yhtään mitään. Oon vissiin pihalla Suomi-musiikin kuvioista.

A Perfect Circlen uus levy Eat the Elephant
Se on kuin palaisi pitkän ajan jälkeen hyvän ystävän luo. Edellisestä, eMOTIVesta, aikaa on kuitenkin kulunut 14 vuotta, joten pitkään on odotettu. Eikä odotus pettänyt. Levy on samaan aikaan niin tuttu ja niin uusi.

1.5 kuukautta vielä keikkaan! Mahtavaa!

Aranwe kirjoitti:1.5 kuukautta vielä keikkaan! Mahtavaa!

Enää 1,5 kuukautta 18 vuoden odotuksen jälkeen toi 1,5 kk on enää

Ensi vuoden DBTL-festareille olisi saanut kolmen päivän lipun halvalla Black Fridaysta. Harkitsin, mutta jäi ostamatta. Seuraavasta kesästä ei voi koskaan tietää.

Olen katsellut ysärihittejä viime aikoina YouTubesta ja se on ollut yllättävän rentouttavaa. Myös 80-luvun Sabrinan super-keijot muuvssit ovat tuottaneet hupia

--

Pitkään olen pohtinut käännöstä tekstiin

"What is love? Baby, don't hurt me.
Don't hurt me... no more"

ja tullut tulokseen:

Mit' on rakkaus
kulta, älä satuta
älä satuta - enää

Adam Lambert julkaisi uuden levyn 20.3. Olen sitä kuunnellut nyt sen pari viikkoa ja yleistunnelma on ihanan retro. Taustoissa on paljon sellaista syntikkaa mikä tuntuu tutulta ja useampikin kappale voisi olla jostain discon ja syntikkameiminkien kulta-ajoilta. Silti biisit ei kuulosta tunkkaisilta tai vanhoilta.
Itse tykkään tällä hetkellä todella paljon Rosesin ja Overglown fiiliksestä. Overglown alku on kuin joku Miami Vicen tunnari. Ja kehollisena reaktiona se itkettää mua (kiitos mielenterveys).

Tykkään että Lambert on tehnyt uutta musaa. Biisit on myös just semmosia että sitä voi soittaa taustalla ja heiluttaa jalkaa mukana. Toisinsanoen kai kaupallisuudesta menevää, koska sopii taustamusiikiksi töissä.

Kas, en ollutkaan huomannut, että Adam Lambertilta on tullut uusi levy! Täytyy laittaa kuunteluun.

Lady Gaga julkaisu uuden levyn, Chromatican.
Tykkään.
Biisit jäi mulle soimaan tosi helpolla päähän ja aika moni siellä nyt jyllää.
Jos tykkäsi Fame monsterista ja Artpopista, niin tässä on paljon mistä tykätä.

Itelle heikoin veto on sinkkuna julkaistu Ariana Grande-duetto Rain on Me. Ja Free Woman.
Babylon, 911, Alice, Enigma, Babylon, Replay ja Sine From Above on niin kovaa kamaa että ei pysy sukat jaloissa.
Koen myös että levy on yhtenäinen ja selkeä, mistä tykkään.
Ihana kun on levyllinen kamaa minkä tahdissa voi hytkyä ja jamitella ilman että tarttee skippailla biisejä!

Yes GaGa!

A.W. Yrjänältä tuli soololevy: Heliografi. Sitä on kritisoitu, mutta minusta se on jopa parempi kuin CMX:n viimeiset albumit. CMX itsessään saattaa olla loppu.

YUP jäi aikanaan samalla tavalla toistaiseksi jatkuvalle tauolle. Yhtye on vajaalukuisena kuitenkin tehnyt hiljattain YUP Instrumental -nimellä kappaleita ilman Jarkko Martikaista eli instrumentaalisesti. Ne ovat mainioita sävellyksiä, vaikka eihän ilman Martikaisen sanoituksia ja lauluja tule ihan täyttä YUP-tunnetta.