forde.munfoorumi.com

Laitoin tämän nyt musiikkiin, vaikkei kaikkien laulu välttämättä musiikilta kuulostakaan. (Ja siis tarkoitan tietenkin muita kuin fordelaisia.)

Kerro tänne omasta suhteestasi laulamiseen. Laulatko itse, tykkäätkö siitä, oletko harrastanut pitkäänkin yms.

---

Itse olen laulamisen suhteen tosi arka. Laulaminen julkisesti on vielä pahempaa kuin puhuminen. Laulankin yleensä vain yksin kotona ja/tai kännissä ja kavereiden mukana. En ole mikään surkea laulaja, mutta ääntä ei lähde kun en uskalla rentoutua laulaessa. Haluaisin jostain rohkaisua laulamiseen, kun kuitenkin tykkään siitä. Joku tule sellaisena kuin olet -kuoro (jossa ei olisi pääsykokeita tai mitään muuta yhtä pelottavaa) olisi kiva.

---

Jatkakaa, kiitos!

En ole ihan huonoin eikä äänikään aivan riivinrauta mutta aika kaukana laulajasta tässä ollaan. Tykkään kyllä lauleskella ja esimerkiksi Singstar-pelit on hullun hauskoja, mutta silloinkin pitää olla vain kavereita lähellä. Vieraille laulan lähinnä silloin, kun sattuu olemaan sellainen riehakkuusnousuhumala. Oon pari kertaa kyllä laulanut karaokea melkein selvinpäinkin ja se oli noin triplasti kammottavampaa kuin pienessä sievässä ollessani. (Yleisöpalautteiden perusteella ja oman fiiliksen mukaan arvioitu.) Ei vaan uskalla heittäytyä samalla tavalla.

Välillä mietin, että olisi kiva mennä jollekin laulutunneille mutta ei laulaminen oikeastaan ole mulle niin suuri intohimo, että jaksaisin vaivautua. Mulle riittää ne singstar-illat muutaman hyvän ystävän kesken vallan mainiosti.

Mä kertakaikkiaan rrrrrakastan laulamista.
Aina en ihan osu välttämättä nuotilleen, mutta ei se paloa sen tekemistä kohtaan vähennä

Jotain on ehkä myös iskostunut takaraivoon laulun tekniikasta laulutuntien ja kurssien ansiosta. Ainakin mä tiedän miten lauletaan oikein Sen harjoittelu onkin sitten eri juttu.

Omasta äänestään on niin paha sanoa mitään. Kyllä mä sen tunnistan ja pystyn joskus jopa kuuntelemaan meneekö se kohdilleen, mutta ei se muuten mun mieleen ole. Eikä kovin kaksinenkaan. Semmonen tavallinen, mikä riitää mulle. Mua ei haittaa laulaa karaokea selvinpäin, singstaria kännissä tai muutenkaan laulamisen kynnys ei nouse korkealle. Oopperaa en ihan lähde vetelemään!

Pidempään mä olen myös ollut sitä mieltä, että hyvällä äänellä pärjää pitkälle, mutta huonolla tekniikalla senkin saa rikottua ja tuhottua. Niin puheessa, kuin laulamisessakin.

Laulaminen on mulle myös terapeuttista. Siihen heittäytyminen on helpompaa kuin joskus asioista puhumiseen. Mä soitan musiikkia ja laulan useni kokkaamisen yhteydessä. Autossa pitkillä matkoilla on pakko lähes päästä laulamaan!

Olenko vähän innoissani, että meillä alkaa syksyllä semmoinen kabaré-ryhmä, jossa saadaan oppia laulamiseen ja sen semmoiseen Sen lisäksi että pääsee laulamaan sydämensä kyllyydestä, pääsee myös harjoittelemaan sitä oikeaa tekniikkaa ja yhdistämään siihen liikkeen.

T. päiväkaraoke-

Laulaminenhan on kivaa, ainakin laulajalle. Aiemmin lauloin enemmänkin karaokea, liikkeestä on tullut kiitosta, laulusta ei vissiin koskaan Ruusulaulua olen duetoinut joskus kaverin kanssa ihan muuten vaan ja sitä on kehuttu.

En ole ikinä laulanut karaokea yksinäni. (Koska en uskalla, ja enkä tiedä haluanko. ) Kavereiden kanssa kyllä. Enkä ole ikinä pelannut Singstaria. Beatles Rock Band -pelissä parasta on laulaminen.
Serkun ylioppilasjuhlissa laulettiin kotikaraokea (siis ihan oikeilla laitteilla). Vähänkö oli kivaa.

Mulla on singstaari
Teretulemast vaan koilailemaan. Abbaa ja semmosta
Mä vaan ehkä tarttisin lainaan jostain ohjaimen kun siinä ei toimi yksi oleellinen nappi

Mä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisella on oikeus laulaa - kuulosti se miten kauhealta tahansa. Ja usein kuulostaakin, mutta kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Laulaa saa, mutta välttämättä siitä ei kaikki pidä. Mutta senkin voi tuoda esiin loukkaamatta toista.

1999-2001 (jopa 2002) laulettiin aina, kun otettiin olutta. Sit se vaan jäi. Singstaria lauloin tyyliin kerran kaverin synttäreillä, huhut kertoo, että Right Here In My Armsin aikana oli esineet liikkuneet pöydällä itsestään. Huhut ei kerro jothuiko tärinä reiästä aika-avaruudessa, jonka takana tulevaisuuden Ville Valo kääntyi haudassaan, vai tulkitsinko aavistuksen liian möreällä äänellä.

Mun mielestä on hienoa, että jotkut ihmiset osaa laulaa niin hienosti ja heillä on ihana ääni. Ihailen heitä.
Itselläni olisi ehkä ihan hyväkin ääni, jos joskus olisin oikeasti panostanut koulussa musiikintunneilla ja ottanut tosissani kaikki ohjeet. Sain joskus jopa ysin lauluäänestäni yläasteella, meillä oli yksin laulettavat testit open kanssa keskenään.
Harmittaa, kun en panostanut aikoinani musiikkiin ja laulamiseen enemmän, kun siihen olisi ollut mahdollisuus.

Nykyään en halua laulaa julkisesti juuri mitään. Karaokea olen valitettavasti laulanut joskus, mutta siitä on onneksi noin 10 vuotta aikaa. Karaoke on mun mielestä aika kamalaa. Singstarissa en suostu laulamaan, vaikka paikalla olis vaan kavereita. Yliopiston sitseillä sitä innostuu aina laulamaan kovempaa kuin koskaan, mutta kännitkin on yleensä sen mukaiset. Juomalauluja on kiva laulaa muutenkin. Samaten muutenkin yleensä kuitenkin kännissä rohkaistun hoilottelemaan mukana vaikka mitä biisejä niin baarissa kuin sen ulkopuolellakin.

Suomalaiset on kyllä kummia laulajia. Aina kun pitää laulaa julkisesti, niin kaikki piipittää melkein kuiskaten, kun ei muuuten muka kehtaa laulaa esim. kirkossa, jossain juhlissa tai muuten vaan jotain yhteislauluja. Itse en saa edes minkäänlaista laulua aikaiseksi, jos en laula kunnolla ääneen. Sen takia tuleekin oltua hiljaa useimmissa yhteislaulukohtauksissa. En kehtaa jos ei muutkaan kehtaa.

Ja sitten, jos laulaa kuuluvasti, niin päät kääntyvät katsomaan. Kääntyvä pää tarkoittaa, että turpa kiinni siellä.

Kääntyvien päiden takia mä en oikeastaan lätkämatseissakaan huuda tai kommentoi ääneen mitään. Hiljaa vaan kehdosta hautaan.

Ennen suhteeni laulamiseen oli "En todellakaan laula." Nykyään olen kuitenkin kännissä sortunut Singstariin. Ilmeisesti pysyn kohtuu hyvin nuotissa, kun ennätykset on pitkälti päälle 9000:n. Karaokea en suostu laulamaan vieläkään edes kovassa humalatilassa.

Jorssi kirjoitti: Karaokea en suostu laulamaan vieläkään edes kovassa humalatilassa.

Mä lauloin kaverin kanssa juuri eilen. Edellinen kerta oli varmaan tammi- tai helmikuussa. Yllättävän usein.

Kibaya kirjoitti:Mä vaan ehkä tarttisin lainaan jostain ohjaimen kun siinä ei toimi yksi oleellinen nappi

Jos tarve on, niin multa saa lainaan Pleikka2-ohjaimen

Muuten en nyt lähde ruotimaan tätä

Laulaminen on kivaa. Nykyään vaan laulan harvemmin, koska mun kämpässä on niin ohuet seinät, että pelkään sen kuuluvan naapuriin . Olen varma, että laulutaitoni on kadonnut jonnekin viime vuosina, kun en ole laulanut. Peruskoulussa ja lukiossa sain usein laulukokeista 9-10 numeroksi. Ja silloin minulla oli valinnaisena mahdollisimman paljon musiikinkursseja, joilla lauloin usein mikkiin. Hyvän lauluäänen takia olisin päässyt helposti myös musiikkiluokalle, mutta minua ei kiinnostanut, koska panostin urheiluun, jossa koin olevani lahjakkaampi(pieleen meni sekin). Karaokea en ole koskaan tykännyt laulaa. Vihaan karaokebaareja yms. Kavereitten kanssa on kyllä ihan kiva hoilata porukalla kotibileissä Singstaria yms, mutta en ole enää sellainen, että nauttisin laulaa kun muut kuuntelee(sain traumat eräästä esiintymisestä).

Eilen lauloin pitkästä aikaa karaokea. Eestin ja Tsingis Khanin. Paikassa oli maanantai-iltaan sopivasti parhaimmillaan vissiin seitsemän asiakasta samanaikaisesti, joten laulamaan kyllä pääsi niin tiheästi kuin halusi, mutta ei siinä oikein fiilistä kyllä ollut. Se oli jo liian helppoa.

Eikä ne laulutkaan kai oikein menneet. Kiire ainakin tuli ja irrotella en osannut.

Osaisinpa laulaa. Välillä tekisi mieli vetäistä Oopperan kummitus-tyyliin suurella tunteella. Joskus kuvittelen onnistuvani autoradion pauhatessa ja sen mukana laulaessa. Mutta ei. Mun ääni ei ole yhtään kestävä ja mä en hahmota yhtään, miten laulaa oikealla korkeudella.

Koen suurta häpeää jos joudun laulamaan. Itsetunto puuttuu täysin tältä osin. Joukossa se menee, kun ääni sekoittuu muiden ääniin. Kuorossa olisi kiva laulaa. Saattaisin nähdä vielä painajaisia ylä-asteen laulukokeesta, jos jaksaisin ajatella asiaa. Sain mä vissiin seiskan.

Keskityn siis soittamiseen.

Sain tänään kuulla omaa laulamistani vuodelta 2009.

Aivan kammottavaa miten hirveältä se omaan korvaan kuulosti.
Varsinkin hengitys- ja laulutekniikaltaan.
Yyh!
Toki se on teatteritulkintaa ollut samalla, mutta kuitenkin.
Kamalaa!
Pahoittelen siis kaikkia niitä, joiden kuuloelimiä olen tähän mennessä vaurioittanut. Tai tulen vaurioittamaan.
En osaa kuitenkaan olla laulamatta.

Nonni kuulkaa!
Ihan kirjaimellisesti.
Kabaré-ryhmä on pyörähtänyt käyntiin ja siellä lauletaan.
Tai ne laulaa, jotka ei hannaile ja nynnyile.
Mää nynnyilin. Ensimmäiseksi laulukappaleeksi olin (pölijänä) valinnut kappaleen, joka saa mut vaan itkemään.
Ei ihan toimi semmoinen yhtälö. Toki siellä viimeksi itki monikin, mutta mä en kestä sitä muiden edessä noin julkisesti itkemistä.
Täytyy vaihtaa biisi.
Mietin jo sitäkin, että jättäytyisin laulaja-puolelta pois ja keskittyisin vain kirjoittamiseen
Muiden painostuksesta täytyy kuitenkin laulaa ainakin kerran.

Ensi-ilta tolle produktiolle on sitten ennen vappua. Jossain.
Anu Hälvä vetää.
On aika super-rautainen ammattilainen. Ollaan kaikki ihan myytyjä!

Mulle kerrottiin Alexander-kurssilla, että jos joku tietty laulu itkettää, niin kannattaa itkeä itkut alta ensin pois.

Lyyra kirjoitti:Mulle kerrottiin Alexander-kurssilla, että jos joku tietty laulu itkettää, niin kannattaa itkeä itkut alta ensin pois.

Niinhän se kannattaiskin.
Olen nyt siitä maanantaista asti iltaisin yrittänyt laulaa sitä.
Aika käy aika vähiin, kun maanantaina on taas uusi veto. Tai yritys.
Siksi ajattelin ottaa vaihtoehtolaulun. Ilmeisetsi mä osaan valita vaan itkettäviä biisejä

Saanko taas hehkuttaa meidän ryhmää ja sen vetäjää
On ihan ihana
Saa meidät tunnevammalijatkin yrittämään enemmän.

Sain sitten laulettua mun biisin ekaa kertaa.
Se oli törkyvaikeeta, vaikka itkin itkuja sen alta pois ja vielä silloin laulukerrallakin mä kävin vähän vessassa nyyhkyttämässä, mutta lauloin lopulta.
Sitten osoittautui, että Let it Be on ihan väärässä sävellajissa ja liian matala. Yritettiin ottaa seuraavasta oktaavista, mutta siinä olisi tarvittu oopperatekniikkaa ja se ei oikein sovi biisiin (joku ammattilainen vähän demosi ).
Luulin jo hetken, että olen pelastunut, mutta ne pirulaiset otti ja transponoi biisin oikealle korkeudelle.
Viime kerralla oli sitten pakko laulaa jälleen. Jännitti ihan tosi paljon, koska tän laulamisen suhteen mulla on herkkä paikka. Epävarmuusaluetta pahimmillaan.
Yllättäen se menikin ihan hyvin. Jopa niin hyvin, että sain palautetta ja hämmennyin totaalisesti. Jälkeenpäin sain kuulla, että siellä oli pari herkempää naishenkilöä kyynelehtineet. Itehän en huomannut mitään, koska en mä uskaltanut ketään katsoa. Tuijotin sanoja niin tiukkaan, että ei näkynyt mitään.
Eniten mua kuitenkin itseäni hämmensi se, että osasin laulaa "oikein". Eli puhtaasti, nuotilleen ja hengittääkin kunnolla.
Nyt tarvitsee enää löytää jostain se rohkeus siihen laulamiseen

Maanantaina otin ja laulahdin tämän:
Part of Your World.

Jotenkin jännä, että sinne tuli harjoittelun ohella tahatonta komiikkaa. Komiikka siivitti sitten tulkintaa ja vedinkin sitten koko systeemin ihan läskiksi. Hyvähän se oli, mutta sitten keskustelimme siitä, että miten helposti herkemmät kappaleet lähtevät "lapasesta", jos siellä on vaara joutua omalle epämukavuusalueelle. Alitajunta valitsi kivasti kappaleen, jossa haaveillaan kävelystä ja siitä, että pääsee ihmisten keskelle. Vähän revin itseäni hiuksista ja vannotin, että seuraava kappale on joku sellainen, missä ei ole yh-tään henkilökohtaista. Mun tuurilla on se on on laulu ihastumisesta väärään

Kuitenkin koin PoYW:n kautta ison onnistumisen. Lauloin ekalla kerralla vahingossa nuotilleen. Yksi poikkeama tuli siinä, kun lopussa nuottien mukaan menee eri tavalla ja olen kakarana laulanut tuota elokuvaversiota, jossa se nostetaan oktaavia korkeammalle. Vetäjä lauloi sen alaääneen ja minä ylä-äänen. Aika koomistahan se kieltämättä oli, kun se toistui uudelleen ja uudelleen.

En laula, koska en osaa. Eipä laulamisen yrittämisestä olisi iloa sen enempää itselle kuin muillekaan. Musiikillinen lahjakkuuteni on muutenkin olematonta. Kun ala-asteella kolmannella luokalla lauloin koelaulua luokan edessä, tukki opettaja korvansa käsillään, koska ääneni oli niin kamala ja vihastui, että "ei sun ääni nouse." Tuskin se nykyäänkään ainakaan parempi olisi.

päivänpolttaja kirjoitti:En laula, koska en osaa. Eipä laulamisen yrittämisestä olisi iloa sen enempää itselle kuin muillekaan. Musiikillinen lahjakkuuteni on muutenkin olematonta. Kun ala-asteella kolmannella luokalla lauloin koelaulua luokan edessä, tukki opettaja korvansa käsillään, koska ääneni oli niin kamala ja vihastui, että "ei sun ääni nouse." Tuskin se nykyäänkään ainakaan parempi olisi.

Voi sua raukkaa. Kauhea ope!

En siis väitä, etteikö saisi antaa kritiikkiä mutta ei nyt tollei, herranen aika.

Ilmoittauduin laulutunnille. Jännittää.

Suvi kirjoitti:Ilmoittauduin laulutunnille. Jännittää.

Hienoa! Paljonko muuten täytyy pulittaa yhdestä tunnista?

Ois tosi hienoa pystyä parantamaan lauluääntä, mutta motivaatio ei oikein kohtaa tarvittavan rahamäärän kanssa...

Mää tykkään laulaa. Toisinaan tuntuu, että ehkä osunkin nuottiin, mutta lähinnä laulelen omaksi ilokseni. Vetelen
vaikeita lauluja antaumuksella omassa kotonani ja autossa. Jalankulkijat saattavat kuulla ulinani auton ikkunoiden
läpi, joten pahoitteluni heille. Joskus tulee laulettua yleisössä yhteislaulujutuissa, jos sellaisiin törmää, mutta tuntuu,
että äänialani on siinä tenorin ja alton välissä, etten pysty osumaan esilaulajien nuottiin millään...