forde.munfoorumi.com

Mitä teille merkitsee Ultra Bra?

Itselleni merkitsee jo siinä mielessä, että ensimmäinen oikea oma CD-levyni oli Ultra Bran Kroketti. Olin tuohon aikaan muistaakseni seitsemännellä ja ainut luokallani, joka UB:ta kuunteli. Innostuin alun perin kuultuani UB:ta radiossa ja tv:ssä Kerkko Koskisen sävellysten musiikillisesta runsaudesta ja mielenkiintoisista sanoituksista, joista en tietenkään mitään juuri ymmärtänyt. UB tuntui yhtyeeltä, jonka kappaleiden maailma oli jokin isompien poikien ja tyttöjen maailma, johon joskus haaveilin pääseväni. Lukioikäisenä tuli paussi, mutta yli parikymppisenä sitten löysin UB:n uudestaan. Muistan, että viimeisen keikan kyllä kuuntelin Radiomafian Norppa-ohjelman kautta, livenähän en ehtinyt UB:ta näkemään. Anni Sinnemäen ja Janne Saarikiven hienot sanoitukset olen tajunnut kunnolla vasta myöhemmin. Jos suosikkini pitäisi nimetä, olisi se Säkeitä Erwin Rommelille. Vapaaherran elämää on muutenkin mielestäni upea levy, vaikka suosikkini albumien tasolla taitaa olla Kalifornia.

UB:n raunoille syntyneestä musiikista Kerkko Koskisen (varmaankin Suomen paras säveltäjä) ja Vuokko Hovatan soolotuotannot kolahtavat kovaa, mutta SMG:n musiikki tuntuu hieman vieraannuttavalta ehkäpä liiallisen poppiutensa vuoksi.

Ultra Bra oli Beatlesin jälkeen toinen lempibändini lapsena. Kuuntelin UB:ta aivan älyttömästi ala-ja yläasteella. Yläasteen lopulla se sitten vähän jäi, kun siinä vaiheessa minulle tuli hieman punkrockimpi vaihe, joka kesti muutaman vuoden. Olin tuttavapiiristäni ainoa, joka kuunteli Ultra Bra:ta ja sain aina nuorempana muutenkin kuulla vinoilua musiikkimaustani, kun siihen aikaan ala-asteella kuunneltiin aivan järkyttävää paskaa, kuten Spice Girls.
Meni monia vuosia, etten kuunnellut UB:ta, mutta muutama kuukausi sitten kävin katsomassa UB coverbändiä Brutal Ra:ta ja sen jälkeen on taas biisit pyörinyt siihen malliin päässä, että on ollut pakko kuunnella niitä muutenkin.
Suosikkilevyni on Kalifornia, sillä tykkään kaikista sen levyn biiseistä aivan mielettömästi. Tykkäsin siitä levystä aikoinaankin eniten ja nykyäänkin sen kuuntelusta tulee aivan mielettömän nostalginen olo, muistan missä kuuntelin sitä, kuinka lauloin sitä kyllästymiseen asti(vanhempieni kyllästymiseen siis, halusin aina kuunnella automatkoilla kyseistä levyä ja lauloin tauotta mukana)jne.

UB on itselleni eka bändi, jonka kunnollisella keikalla olin (Savoy-teatteri). Elettiin huimaa ylioppilaskevättäni 1998.

Ultra Bra oli harvinainen bändi siitä, että kerrankin omassa ajassa tapahtui jotain oikeasti mielenkiintoista. Siihen asti tuntui, että kaikki kiinnostavin on jo tehty 70- ja 80-luvuilla ja miksi en elänyt silloin.

Joonas Hytösen juontama Jyrki i&i, jossa oli UB, oli jotenkin sellainen "Tää tapahtuu nyt!" -kokemus, jonka varmaan moni minunkin sukupolvessani muistaa.

Sanoituksellisesti Ultra Bra palautti kantaaottavuuden ja sen, ettei asioista tarvitse vain vaieta ja niitä ei tarvitse vain hyväksyä. Keskustapuoluetta vastustettiin ihan nimeltä ja varmaan muillekin kuin minulle se selvensi paljon, miten puolueet sijoittuvat puoluekenttään. Tietty vasemmistoviher-ajattelu sai ääntä ja kasvoja. Vaikka siitä poliittisuudesta jauhettiin sitten turhankin paljon, kun UB lauloi jo jäätelöautosta ja siitä, että otetaan isot tuopit ja katsotaan Suomeaaaaa. Varsinkin Vapaaherra oli poliittinen levy ja vielä Krokettikin, mutta sitten ne olivat jo aika hienovaraisen poliittisia enää.

Ultra Bra leimasi vielä yliopisto-opiskelun ensi vaiheita, tallentui Isänmaan toivojen jaksoon, loi joitakin eroottisia ajatelmia ja kaiken kaikkiaan oli hyvin miellyttävä ilmiö.

Hei hoi hauki ja täältä tähän!

Pascal Leomoix kirjoitti:Sanoituksellisesti Ultra Bra palautti kantaaottavuuden ja sen, ettei asioista tarvitse vain vaieta ja niitä ei tarvitse vain hyväksyä. Keskustapuoluetta vastustettiin ihan nimeltä ja varmaan muillekin kuin minulle se selvensi paljon, miten puolueet sijoittuvat puoluekenttään. Tietty vasemmistoviher-ajattelu sai ääntä ja kasvoja. Vaikka siitä poliittisuudesta jauhettiin sitten turhankin paljon, kun UB lauloi jo jäätelöautosta ja siitä, että otetaan isot tuopit ja katsotaan Suomeaaaaa. Varsinkin Vapaaherra oli poliittinen levy ja vielä Krokettikin, mutta sitten ne olivat jo aika hienovaraisen poliittisia enää.

UB:n biiseissä on karrikoiden sanottuna kahdenlaista teemaa. Yhtäältä 70-lukua nostalgisoivaa, mutta silti omassa ajassaan olevaan poliittisuutta ja sitten toisaalta nuorten aikuisten ihmissuhteita. Asioita käsitellään välillä myös aika naivistisella otteella (kuten juuri Hei hoi hauki) ja jotenkin huomaa, että bändi ja kohderyhmä edustivat tiettyä sukupolvea, joka oli nuoruuden ja aikuisuuden rajamailla ja viettänyt lapsuutensa kylmän sodan aikana ja imenyt itseensä tietyt kulttuurivaikutteet.

Minä tosiaan olen sen verran nuorempi, etten aivan tuntenut ehtiväni osallisena UB-ilmiön mukaan, enkä päässyt kokemaan sitä sillä tavalla kuin muutaman vuoden vanhemmat ehkä pääsivät. Minulle se oli ennen kaikkea vain musiikkia; sen ilmiön ja poliittiset konnotaatiot ymmärsin vasta, kun tulin itse sen ikäiseksi kuin UB:n porukka oli 90-luvulla. Sen jälkeen onkin avautunut monenlaisia näkökulmia Ultra Brahan yhtyettä kuunnellessa.

Onkos se nyt torstaina kun on kulunut 10 vuotta Ultra Bran viimeisestä keikasta? 20.10. se muistaakseni oli.

Tää oli mulle älyttömän tärkeää joskus. Keksin Ultra Bran vasta sinä vuonna kun Kalifornia ilmestyi, eli oikeastaan aika myöhään, mutta siinä vaiheessa se kolahti kovaa. Meille ilmestyi kotiin niitä levyjä jostain syystä ja muistan kun istuin huoneeni lattialla ja kuuntelin Kahdeksanvuotiaana-kappaletta yhä uudestaan. Olin silloin lukiossa.

Se poliittisuus ja kantaaottavuus kolahti silloin. Vaikka se oli lopulta aika kevyttä, mutta sopi sellaiseen nuoruuteen ja siihen aikaan mulle. Ja se musiikki oli erityyppistä kuin mikään muu mitä olin kuunnellut. Jotenkin se sanoitusten muukin maailma tuntui miellyttävältä, vaikka ei se tainnut sellaista elämää olla mitä itse olisin elänyt, mutta jonkinlainen ideaali varmaankin. Mullekin varmaan vähän kuin päivikselle, että sinne haaveili pääsevänsä. Kun sitä itse asui lukioikäisenäkin pikkupaikkakunnalla ja mitä kaikkea, niin nää olivat Aleksanterinkadulla ja polttivat erkkerissä tupakkaa.

(Sittemminkään en ole alkanut polttaa tupakkaa ja Aleksanterinkadut on käyty ja vähän pitemmälläkin, mutta... no.)

UB oli mullekin varmaan ekoja bändejä joiden keikalla kävin kunnollisesti. Varsinkin sitten kun kävi ilmi, että Ultra Bra lopettaa, niin ravasin koko sen kesän keikoilla ties missä Forssan torilla ja muualla mihin en varmaan muuten olisi mennyt. Ja lopetuskiertueen keikoista kävin Turun ja sen ihan viimeisen.

Se oli kivaa aikaa tältä osin, mutta siitä on myös tosi kauan aikaa. En kovin hyvin tunnista sitä osaa itsestäni enää. Kovin paljoa en ole edes kuunnellut Ultra Brata viime vuosina. Olen kyllä tykännyt Kerkon myöhemmistä produktioista ja SMG:stäkin, mutta eihän se ole samanlaista innostusta enää. Sitä vaan kuuntelee musiikkia. En ole vuosiin käynyt edes oikein minkään bändien kunnollisilla keikoilla, vaikka silloin vuosina UB:n jälkeen kävin kyllä paljon. Kai mä olen tullut vanhaksi.

Ultra Bra tekee comeback-keikan, enkä mä pääse paikalle!

Toi oli aikoinaan niin tärkeää, että menisin vaikka ne tukisivat Niinistöä tai ketä vaan. Joskin siinä menisivät kyllä sitten nuoruuden ihanteetkin, kun olihan se tietyllä tavalla kantaaottavuus jotenkin niin kiehtovaa aikoinaan.

Ja joo, onhan tällainen comeback Haaviston kampanjan kannalta täysosuma, Kyseessä oli kuitenkin nuorten aikuisten sukupolvikokemus, johon liittyi myös poliittisia arvoja, jne.

L-S kirjoitti:Ultra Bra tekee comeback-keikan, enkä mä pääse paikalle!

Nyt tulee jo kolmas comeback.

Uudet biisit eivät tunnu tarttuvilta, vaikka Kerkko K nekin on hienosti säveltänyt. Jotenkin ei vain istu 2020-luvulle uudet UB-biisit. Onhan maailma muuttunut niin paljon. Ja ei monilla nuoremmilla ehkä ole sellaista henkilökohtaista suhdetta UB:hen kuin 70- ja 80-luvuilla syntyneillä.

Ei minulla mitään tätä vastaan ole, mutta tämä ei enää sykähdytä niin kuin aiemmat paluut. Paljon on puhuttu rahastuksestakin, kun PMMP:n tavoin ensin myytiin stadionkeikkoja ja sitten kaksi festariesiintymistä. Mietin, menisikö toiseen niistä, ehkä, mutta ei ole sellaista innostusta tällä kertaa kuin viimeksi.

Ai täällä oli tällainenkin ketju.

Ultra Bran toisen comebackin ehdin nähdä. Kävin Provinssirockissa, joka oli ensimmäinen varsinainen comeback-keikka (itse päätin myöhemmin, että ei tuota Haavisto-konserttia lasketa ) sen jälkeen kun UB oli lopettanut Tavastialla 2001, jolloin olin myös keikalla. Lisäksi olin jäähallissa.

Nyt on kyllä myös liput plakkarissa sinne stadion-keikalle. Täytyy myöntää, että itseänikään tämä ei ehkä ihan niin paljoa sykähdytä kuin aiemmin. Aikaa on mennyt paljon, ja sitten taas toisaalta siitä edellisestä comebackista ei ihan hirveän kauaa kuitenkaan ole, vaikka onhan siitä jo mitä, seitsemän vuotta. Sopisikohan tähän se, että "mitä siihen mahtuu, yhteen vuosikymmeneen, ei oikeastaan mitään..."?)

Silti tuntuu jollain tavalla nostalgiselta, tutulta ja turvalliselta, että Ultra Bra tulee vielä keikkailemaan ja on tehnyt jopa biisejä. Eiväthän ne uudet kappaleet ihan niin hyvin kolahda kuin aikoinaan UB kolahti teininä, mutta en osaa sanoa onko vika kappaleissa vai minussa. Olen toki kuunnellut niitä aika paljon. Toivo on tylsähkö, mutta Aarre-biisissä on kyllä hienot Samuli Putron sanat, jotka eivät kuitenkaan kuulosta juuri Samuli Putrolta, vaan juurikin ehkä Anni Sinnemäeltä. Luin jostain, että Putro oli sanonut Kerkolle, että "onpas Anni tehnyt hienon biisin", kun oli huomannut vahingossa tehneensä samantapaisen. Jotenkin biisi kuulostaa kuitenkin vähän siltä kuin joku yrittäisi larpata Ultra Brata.

Noita rahastuskeskusteluita en kyllä jaksa. Totta kai se kannattaa tehdä niin, että stadionkeikat julkistetaan ensin, kun ne kerran ovat isoin juttu, ja sitten vasta jotkut pienemmät festarikeikat. En ymmärtänyt tätä keskustelua PMMP:nkään kohdalla. Ja UB:han ei missään vaiheessa varsinaisesti väittänyt, että stadionkeikat olisivat virallinen comeback, vaan ne olivat vain stadionkeikkoja (ehkä PMMP:n esimerkistä opiksi ottaneena). Minulle ainakin tärkeintä on, että näkee hyviä ja ainutlaatuisia keikkoja bändeiltä joista pitää, ja sitähän joku stadion-konsertti varmasti on, ihan riippumatta siitä onko sitä ennen tehty festarikeikka. Vai tekeekö joku oikeasti niin, että jos pitää jostain bändistä, joka tekee stadionkeikan, niin päättää, että en mene kyllä sinne vaan aiemmin samana kesänä tuonne Puolangan pessimismipäiville, kun siellä on kerran virallisesti comeback-keikka? (No joo, toki jos nyt ei ole varaa tai aikaa tai kiinnostusta tms. ravata kovin monissa konserteissa ja haluaa nähdä jonkun bändin uudelleentulemisen vain kerran, niin ymmärrän, että festarit voisivat olla hyvä ratkaisu. Mutta yleensä myös loppuunmyytyjen stadionkeikkojen liput on helppo saada myytyä pois.)

Saa nähdä menenkö festareille. Haluaisin kyllä ensi vuonna johonkin festareille, kun en tänä vuonna ollut, ja miksi sitten en menisi johonkin missä on UB:kin. Mutta odotellaan nyt tuleeko tarjolle vielä lisää festarivaihtoehtoja, enkä muutenkaan halua ostaa festarilippuja ensi vuodelle tässä vaiheessa. Ärsyttää muutenkin se, että nykyään pitää hirveän aikaisin ostaa kaikki keikkaliput, jos johonkin haluaa. PMMP:n stadionkeikallekin mulla oli lippu hankittuna jo edellisvuonna, mutta myydä se lopulta piti, kun oli työasioita... Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin ensi vuonna päästä sinne stadikalle.

Tästä tuli nyt tällainen jaaritteleva viesti, mutta haluan kommentoida vielä sitä, että oli sekin ihan kivaa, että tänään on julkaistu myös Kerkko Koskiselta kaksi soolokappaletta. Nekään eivät nyt ihan heti kolahtaneet täysillä, mutta tuntuivat juurikin turvallisilta. Pitää tosin kuunnella paremmin myöhemmin.