forde.munfoorumi.com

Tulen sorkkimaan tänne musiikkipuolelle, vaikka en musiikista juuri mitään tiedäkään. Mutta oikeastaan olen täällä nimenomaan siksi, että en tiedä mitään musiikista.
Haluaisin nimittäin oppia tuntemaan paremmin klassista musiikkia. Jos jotakuta kiinnostaa miksi, niin siksi, että luin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan Päivänseisaus, jossa klassinen musiikki näytteli suurta osaa.

Nytpä sitten kysynkin - toivoen että täällä on joku, joka on aihealueeseen perehtynyt - että mistä kannattaisi alottaa, kun klassisen musiikin tietämys on lähinnä luokkaa "Neljä vuodenaikaa kävin kuuntelemassa konsertissa joskus vuonna kivi ja kirves, ja eikö sitä ollut joku Tsaikovskikin jossain joskus"? Hämeen-Anttila mainitsi jotain säveltäjiä ja biisejä, mutta mulle tuli sellainen kuva, että niistä ei ehkä osaa nauttia, jos ei ole kovin paljon kokemusta klassisesta. Mikä siis olisi sellaista helposti sulatettavaa näin aluksi?

Mä en oo mikään asiantuntija klassisessa musiikissa. Pidän kovasti Mozartin sävellyksistä, mutta myös Beethoven leikkii kivasti korvissa.
Ne on tunnettuja, mutta myös helppoja mun mielestä.

Mitä oon seurannut ystäväpiirissä yhtä klassisen musiikin ammattilaista ja kuunnellut joitain niiden soittamia biisejä, niin siinä on paljon semmoista mitä en "ymmärrä". Mahler, Debussy, Stravinsky ja joitain semmoisia. Kaikkein vaikein on kuulema Rahmaninov - varsinkin soittajille. Kuulijoille kuulema kaunista ja hedelmän nektaria, mutta akrobatiaa soittoporukalle

Mä suositan spotifyta

Muistaako kukaan kun joskus 90-luvulla tuli piirretty lastenohjelma, missä oli neljä kaverusta ja niiden nimetkin oli just näitä kuuluisimpia klassisia säveltäjiä. Jakso perustui aina yhteen sävellykseen. Vaikka nyt neljä vuodenaikaa sisälsi tarinassaan neljä vuodenaikaa ja sen mitä nää päähenkilöt silloin teki. Verdin jossain oopperassakin oli oikein tarinat mukana ja kaikki.

Kibaya kirjoitti:Mä suositan spotifyta

No sitä ajattelin käyttää, mutta valinnanvaraa on ihan liikaa, kun ei oikein tiedä mistään mitään.

Ainakin Debussy ja Mahler siinä kirjassa mainittiin, ja mulle tuli heti sellainen tunne, että nuo menee varmaan yli hilseen. Ehkä mä tosiaan alotan niistä Mozartista ja Beethovenista - tuotteliaita jätkiä taisivat olla molemmat, joten pelkästään siinä vierähtänee hetkonen.

Mä tykkään spotifyssa siitä, että "related artist" sivun kautta päätyy aina eteenpäin ja se auttaa näissä ongelmanratkaisutilanteissa.
Mozart ja Beethoven on aika helppoja aloituskohteita, ehkä joku Chopin siihen mukaan, niin kivasti kuluu loppusyksy

Kibaya kirjoitti:Mä tykkään spotifyssa siitä, että "related artist" sivun kautta päätyy aina eteenpäin ja se auttaa näissä ongelmanratkaisutilanteissa.

Kato joo, sehän varmaan sitten ohjailee jonnekin suuntaan, jos alkaa samojen heppujen musa kyllästyttää.
Kiitos vinkistä!

Mielestäni Spotifyssa on myös joku oma sovelluksensa klasarille. Classify tms. Kovasti sitä ainakin joku taho suositteli.

Haa! Niinpäs onkin, Classify tosiaan nimeltään. Se menee heti kokeiluun. Kiitos myös Lyyralle!

Toistaiseksi olen tykännyt Chopinista, todennut että Vivaldi on lähes yli hilseen -kategoriaa ja huomannut että Mozart on lähimpänä sitä käsitystä, mikä mulla oli klassisesta musiikista.

Itse en henk.koht. suosittelisi Mozartia tai Beethovenia kenellekään.

Lyyra kirjoitti:Itse en henk.koht. suosittelisi Mozartia tai Beethovenia kenellekään.

Minä suosittelisisin

Mä rakastan soittaa Beethovenia pianolla. Pelkästään Für Eliseä on mahtavaa vetää tunteella, vaikka en sitä osaakaan kuin vain sen yhden kohdan. Sonate Pathétiquen Adagio on mulle ollut myös tosi tärkeä kappale pianolla, mutta siitäkin tosiaan osaan vain yhden pätkän. Ei taidot riitä kovin suureelliseen versioon.

Pidän klassisesta, mutta tunnen sitä kovin vähän. Mulla on kadoksissa eräs suht hilpeä kappale, marssimainen. Se soi toisinaan klassisilta-kanavilta, mutta mulla menee aina ohi mikä se oli.

Ja voi luoja joku Gabriels Oboe on hieno yksinkertaisuudessaankin! Oboe. Ihastuttavan alakuloinen soitin. Ja sellot. Rakastan kuunnella yhden soittimen sävellyksiä miellummin kuin suurten orkestereiden sekametelisoppaa.

Ja Bachin Toccata ja fuuga d-mollissa uruilla on ihan rock! Urkuset. Sitäkin oli pakko opetella hieman pianolla hakata, mutta voi mun sormiparat. Ei onnistu!

Ja Finlandia. Kuullaanhan sitä jopa Monty Pythonin viimeisessä jaksossa.

Nyt oli pakko kaivaa Spotify esiin.

Lumikki75 kirjoitti:...olen täällä nimenomaan siksi, että en tiedä mitään musiikista. Haluaisin nimittäin oppia tuntemaan paremmin klassista musiikkia ... mistä kannattaisi alottaa, kun klassisen musiikin tietämys on lähinnä luokkaa "Neljä vuodenaikaa kävin kuuntelemassa konsertissa joskus vuonna kivi ja kirves, ja eikö sitä ollut joku Tsaikovskikin jossain joskus"?

Meillä on Facebook-ryhmä joka on perustettu nimenomaan noista lähtökohdista. Siihen saa siis kuka tahansa liittyä, vaikka se suljettu ryhmä onkin. Olette tervetulleita! Välillä jutut menevät ehkä hieman teoreettisesti kun osa jäsenistä on siihenkin perehtynyt, mutta matalan kynnyksen aloittelijameiningillä siellä hyvin pitkälti mennään. Spotify-soittolistakin sieltä löytyy. Classify tosiaan vaikuttaa pätevältä, en ole jostain syystä perehtynyt siihen aiemmin.

Itsellänikin on ollut jo pitkään sellainen orastava kiinnostus klassista kohtaan, mutta siihen on tosiaan hyvin vaikea päästä sisään kun on koko ikänsä kuunnellut populaarimusiikkia, ei ole opiskellut musiikin teoriaa eikä ikinä soittanut mitään instrumenttia. Pääsyy siihen varmaan on että se on lopulta niin käsittämättömän laaja taiteenlaji, jonka piirissä on tehty musiikkia noin 500 vuotta. Siitä on "hieman" hankalampi saada otetta kuin populaarimusiikista jota on tehty vain noin 50 vuotta ja se on paljon voimakkaammin läsnä arkielämässä.

Järkevintä on siis ainakin omalla kohdallani ollut yrittää se klassisen musiikin aikakausi/tyylisuunta joka vaikuttaa kiinnostavimmalta ja helpoimmin lähestyttävältä, ja sitten perehtyä siihen eikä yrittääkään ottaa haltuun "kaikkea klassista" mitä on ikinä tehty. Varmaan myös se klasarikanavien kuuntelu radiosta auttaa löytämään omia kiinnostuksenkohteita. Tässä pari kirjasuositusta joita lukemalla olen löytänyt sen "oman juttuni":

Henley, Darren & Jackson, Sam: Everything You Wanted to Know About Classical Music... But Were Too Afraid to Ask.. (E&T 2012)

Valitettavasti tää on englanniksi, mutta en ole löytänyt millään muullakaan kielellä yhtä helppolukuista perusteosta klassisesta. Kaikki muut aiheesta lukemani kirjat ovat pitäneet ainakin jonkinasteista nuottilukutaitoa ja teoreettista tietämystä itsestäänselvyytenä (koska en arvattavista syistä ole ihan mitään lapsille suunnattuja oppikirjoja ruvennut lukemaan). Tämä kirja kuitenkin korostaa kuuntelukokemuksen luomia tunteita eikä ole lainkaan elitistinen. Suosittelen kaikille joille englanti ei ole ylitsepääsemätön este.

Palas, Rainer: Taidemusiikki tutuksi (Otava 2002)

Tämä on helpoin lukemani aikuisille suunnattu suomenkielinen kirja aiheesta, vaikka siitäkin varmasti saa eniten irti jos osaa lukea nuotteja. Mukana myös CD jossa on ääninäytteitä. Kirja käsittelee myös suomalaista ja muuta pohjoismaalaista musiikkia, toisin kuin tuo yllä mainittu (tietysti Sibelius ja Grieg käsitellään kaikissa perusteoksissa, mutta ei sitten muita).

Sitten kun tietää mikä aikakausi/tyylisuunta kiinnostaa, voikin sukeltaa levytysviidakkoon. Monille ei varmaan ole väliä mitä levytystä mistäkin teoksesta kuuntelee, mutta itse olen vähän liian hifistelijä/diskografianörtti siihen. Yksi hieno esimerkki levytyksen vaikutuksesta on esimerkiksi juuri se Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Pidin sitä ihan tylsänä teoksena kunnes kuulin Norwegian Chamber Orchestran version (Spotify), varmaan koska se kuulostaa niin modernilta.

All Music Guide to Classical: The definitive guide to classical music (Backbeat Books, 2005)

Tää on erinomainen klasariraamattu (1500 sivua diskografista tietoa ) kun etsii kiinnostavien säveltäjien teoksista niitä onnistuneimpia levytyksiä. Toimii siis ensi sijassa hakuteoksena, mutta lopussa on helppolukuisia ja lyhyitä esseitä jotka esittelevät taidemusiikin historiaa ja teoriaa kevyesti. Englanniksi tämäkin.

Itse olen huomannut pitäväni eniten siitä ns. "tekotaiteellisesta paskasta" eli 1900-luvun atonaalisesta mölystä. Se ei ehkä edes ole perinteisessä mielessä klassista musiikkia vaan parempi käsite on varmaan "moderni taidemusiikki". Myös renessanssiaika ja vanha musiikki kuulostavat minusta kiinnostavilta. Eli siitä klassisesta barokki-klassismi-romantiikka-kamasta en kauheasti välitä mutta yritän kovasti avata korviani sillekin.

Kävin muuten jokin aika sitten elämäni ensimmäisessä klassisessa konsertissa (Tampere Filharmonia soitti Weberniä, Brahmsia ja Schubertia), ehkä mun pitäis kirjoittaa siitä keikkarapsaröpöttimeen.

outsider kirjoitti:Itse olen huomannut pitäväni eniten siitä ns. "tekotaiteellisesta paskasta" eli 1900-luvun atonaalisesta mölystä. Se ei ehkä edes ole perinteisessä mielessä klassista musiikkia vaan parempi käsite on varmaan "moderni taidemusiikki".

Moderni taidemusiikki Mäkin pidän siitä enemmän kuin beethoveneista.

Taidemusiikin kuunteluryhmä kuulostaa myös hauskalta ajatukselta.

Mähän olen musiikin suhteen monialainen, joten kaikki klassisesta musiikista suomiräppiin saattaa toimia mulle. Klassisessa musiikissa on tosiaan kyllä vähän se, että monesti tuntuu että pitäisi olla innostunut kunnolla perehtymään sävellysten taustoihin tms., mitä en jaksa (vaikka eihän se tietenkään pakollista ole). En tiedä mistään mitään enkä muista kenenkään nimiä.

L-S kirjoitti:Taidemusiikin kuunteluryhmä kuulostaa myös hauskalta ajatukselta.

Niin sinne tosiaan saa liittyä (tai siis pyytää jäsenyyttä) ihan vapaasti, vaikka se onkin suljettu ryhmä (eikä näy ainakaan kirjautumatta FB:hen)!

L-S kirjoitti:Mähän olen musiikin suhteen monialainen, joten kaikki klassisesta musiikista suomiräppiin saattaa toimia mulle. Klassisessa musiikissa on tosiaan kyllä vähän se, että monesti tuntuu että pitäisi olla innostunut kunnolla perehtymään sävellysten taustoihin tms., mitä en jaksa (vaikka eihän se tietenkään pakollista ole). En tiedä mistään mitään enkä muista kenenkään nimiä.

Mulle tää kiinnostus klassisesta tais tulla ensisijaisesti just siitä että tykkään jatkuvasti löytää uutta musiikkia ja laajentaa makuani entisestään, mutta alkoi tuntua että populaarimusiikin rajat ovat tulossa vastaan. Siispä rupesin kuuntelemaan kansan- ja taidemusiikkia!

Itse tosiaan tykkään perehtyä kuuntelemaani perusteellisesti, mikä varmasti on eduksi klassista kuunnellessa. Luulen silti että pääosa taidemusiikin vaikeudesta tulee sen maineesta, vaikka sitä voi periaatteessa nauttia ihan samalla tavalla kuin popistakin - siis ainakin jos kyse on melodisesta ja lyhytmuotoisesta klasarista. Kyllähän jotkut maailman tunnetuimmat pianosonaatit nimenomaan ovat poppibiisejä enemmän kuin suuren kaaren taideteoksia (joita sinfoniat taas selkeästi ovat). Toisaalta tuosta kokeellisemmastakin taidemusiikista mä pidän ennen kaikkea epäteoreettisesti (koska en mä kuuntelemalla esim. mitään kaksitoistasäveljärjestelmääkään tunnista). Tykkään yksinkertaisesti dissonanssista (en siis tiedä mitä toi sana tarkoittaa mutta sitä käytetään usein klasarista josta mä tykkään ) musiikissa, ihan riippumatta kuuluuko se klassiseen vai populaariin perinteeseen.

Myös tää sävellysmuotojen ja instrumenttien monimuotoisuus tekee taidemusiikista melkoisen viidakon. On mitä tahansa sooloteoksista kymmenien ihmisten sinfoniaorkestereihin ja niissä solistien instrumenteissakin riittää valittavaa pianosta viuluun (tai vaikka lauluun!). Jos on oma suosikkisoitin, niin sekin kivasti jo rajaa sitä mihin voisi ensimmäisenä tutustua.