Eilen oli Mellon semifinaali. Siellä nähtiin Theoz, Mariette, Nordman, Victor Crone, Tennessee Tears, Kiana, Melanie Wehbe ja Elov och Beny.
Kun biisit oli kuultu jo aiemmilla viikoilla, ehti keskittyä tärkeämpiin asioihin eli tilastointiin.
Rupesin laskeskelemaan biisintekijöiden saldoja huomattuani ensin, että kaksi ekaa biisiä (Theozin ja Marietten) olivat Thomas G:sonin tekemiä. Myöhemmin kuultiin vielä Nordmanin biisi, joka sekin oli G:sonin. G:son on tänä vuonna Mellossa mukana neljällä biisillä, ja kaikki kolme semifinaalibiisiä menivät finaaliin sinne jo aiemmin ehtineen Loreenin seuraksi.
G:son häviää kokonaistilastoissa kuitenkin Jimmy ”Joker” Thörnfeldtille, joka on tämän vuoden Mellossa mukana peräti kuudella biisillä. Jimmy Jansson on tehnyt viisi biisiä ja Joy Deb myös viisi, joista neljä Linnea Debin kanssa. Anderz Wrethov on G:sonin ja Linnean kanssa tasoissa neljällä kappaleella.
Semistä finaaliin meni G:sonin biisien lisäksi Kiana (Thörnfeldt, Debit).
Finaali meneekin sitten jännäksi, koska finaalin 12 biisissä on jokaisessa mukana vähintään yksi edellä mainituista tekijöistä ja parhaimmissa kolme.
Thörnfeldt on saanut kaikki kuusi biisiään finaaliin, G:son edustaa mainituilla neljällä biisillä, Joy Debin kappaleita on neljä ja Linnean kolme, Jimmy Janssonilta finaalissa on myös neljä kipaletta ja Wrethovilta kaksi. Ei ole epäilystäkään siitä, ketkä ovat Ruotsin viisuaatelia tai peräti -mafia. Tuntuu kuitenkin siltä, että heidän yhteisenä tavoitteenaan on Ruotsin viisumenestys eikä niinkään henkilökohtainen menestys, koska joka tapauksessa kappaleet ovat yhteistyötä ja pyrkimys on mahdollisimman suureen valikoimaan, josta saataisiin valittua edustavin kappale.
Mainittakoon vielä, että viisumafian yksi nouseva tekijä saattaa olla Dino Medanhodzic, joka on mukana finaalissa Tone Sekeliuksen (+Thörnfeldt, Wrethov) ja Paul Reyn (+Thörnfeldt) kappaleissa. Toinen silloin tällöin toistuva nimi on David Lindgren Zacharias, jolta oli tänä vuonna mukana kaksi biisiä, joista kumpikin jäi semifinaaliin (Victor Crone ja Melanie Wehbe).
En ole varma kuka heistä voittaa. Ehkä itse toivon Jon Henrik Fjällgrenin voittoa, koska pidän kappaleesta ja muutenkin toivoin Fjällgrenille menestystä jo hänen yrittäessään viisuihin aiemmin. Fjällgrenin kappale on sikäli poikkeuksellinen, että siinä viisumafiasta on mukana vain Joy Deb. Toki Loreenin tämänvuotinen kappale on hyvä (ei kai ihme: tekijöinä voimansa ovat yhdistäneet Thörnfeldt, Jansson ja G:son kolmen muun lisäksi) ja show vahva. Mitään Månsin kaltaista itsestäänselvää voittajaa tänä vuonna ei tunnu olevan mukana, mutta ehkä ruotsalaisilla on joku oma ennakkosuosikkinsa, josta en ole tietoinen.
Mellon väliaikanumerona kuultiin ruotsalainen After Darkin kappale
La Dolce Vita drag-versiona. Biisi esitettiin tekijä Christer Lindarwin 70-vuotispäivän kunniaksi. Toivoin turhaan Anneli Saariston ilmestyvän paikalle. Anneli on sentään ollut La Dolce Vitalla viisuissa, toisin kuin ruotsalaisten La Dolce Vita, joka on osallistunut vain Melloon ja tullut siellä kolmanneksi vuonna 2004.
Mellon jälkeen päätin taas multitaskata ja katsoa Islannin Söngvakeppniniä ja Serbian finaalia. Islannin finaalissa olivat aiemmin mainitut hapsumonsterit, joiden luulin jo tippuneen, mutta ei kai sitten. Sen siitä saa, kun ei ymmärrä yhtään islantia, tai sitten välissä oli tapahtunut jotain. Biisin kieli oli vaihdettu englanniksi, mikä on Islannissa tapana. Lisäksi kuultiin
Langi seli og skuggarnir -setien esittämä rockabilly-biisi nimeltään OK,
Dilján Power-niminen kappale, Bragin Sometimes the World's Against You ja Sigga Ozkin Dancing Lonely, joka ei jäänyt mieleen.
Power voitti, kai se oli ihan kiva, mutta olisin toivonut hapsumonsterien tai setien voittoa. Söngvakeppninin väliaikanumerona nähtiin Timo Jutilan, Regé-Jean Paigen ja naisjuontajan esittämä huisin hieno islanninkielinen Abban Money, Money, Money -versiointi, jossa laulettiin veljum vinningslag (valitaan voittokappale, kuten Kibs arvasi).
Serbiassa ehdokasbiisejä oli hervottoman paljon, ilmeisesti 16. Katsoin show’ta pitkän aikaa ilman ääniä, kun ne oli varattu Islannille, ja näin vain kuvan, jonka perusteella show’t olivat melkoisen keijoja. Nähtiin toinen toistaan oudompia asuja ja välillä lavasteitakin. Esimerkiksi
eräs hippityttö hengaili kitaran kanssa puutarhalavasteissa, siellä oli lehdistä tehty kaariportti ja joku muovisen näköinen kiviasetelma, jossa oli ehkä mukana juoksumatto, koska hän pystyi kävelemään siinä etenemättä.
Yksi keijoimmista oli
Hurricanen Zumi, zimi, zami, josta kuulinkin pätkän, kun Islannissa tuli mainoksia. Hurricane edusti Serbiaa 2021, mutta ilmeisesti tässä välissä kokoonpanon jäsenet on vaihdettu.
Serbian väliaikanumerona nähtiin ylipitkä Beatles-kavalkadi, jossa vaihtuivat laulajat tiheään tahtiin. Beatles on sattuneesta syystä nyt viisusuosiossa, jo jonkin aiemmin näkemäni maan finaalissa oli Beatlesia, ehkä Liettuassa? En muista enää. Syön hattuni, jos Liverpoolin viisuissa ei tule Beatles-väliaikanumeroa. Serbian voittajaksi selviytyi pitkän odotuksen jälkeen
Luke Black, etäisesti Miki Liukkosen näköinen mies, joka esiintyi erikoisessa lavastehökötyksessä. Taustavideoissa ja biisissä oli jotain videopelimeininkiä, lopussa luki Enemy defeated. Miksei ihan jännä biisi.
Eilen oli myös Moldovan finaali, jota en ehtinyt katsoa, mutta voittaja oli Pasha Parfeny.
Pasha on edustanut Moldovaa aiemmin vuonna 2012
Lăutar-kappaleella, josta pidin silloin kovasti (et ole nähnyt miltä trumpettini näyttää!). Tämänvuotinen
Soarele și Luna on hieman hämmentävä esitys. Siinä kanavoidaan jonkinlaista muinaismystiikkaa, mukana on rumpuja ja huilu (ehkä jokin näistä on kvinaböske: ”just make something up – no one will know!”) ja kaksi naista, joilla on päässä jonkinlaiset hirvensarvet. En ole ihan varma mitä tällä haetaan, onko Moldovan historiassa ollut tällaista, vai onko tämä vain jotain yleiseurooppalaista muinaisfiilistelyä. Pidän kuitenkin kappaleesta ja sen hypnoottisen kuuloisista taustoista, sekä tietysti Pashasta. Lautar oli kyllä biisinä ehkä vielä tarttuvampi, se kuuluu edelleenkin viisusuosikkeihini (joita on toki pitkä lista).
Täytyy vielä sanoa, että Ylellä on kyllä hyvä palvelu, kun UMK oli tarjolla suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, ukrainaksi, saameksi, viittomakielellä, ja olikohan jopa venäjäksi. Nyt kun olen katsonut näitä muiden maiden finaaleja, ei missään ole ollut mitään muuta kuin omankielistä tarjolla, tai jos on ollut, sitä ei ole mainostettu missään niin että sen olisi voinut löytää. Sinänsähän se on ihan ok, mutta harmittaa, kun ei ymmärrä mitään.
Kannattaa muuten katsoa niitä viittomakielisiä UMK-biisejä Areenasta, todella mainiota.