Euroviisut 2023

[L-S]

Vieläkö löytyy fordelta porukkaa keskustelemaan Euroviisuista?

Nyt on julkaistu ainakin Uuden musiikin kilpailun biisit. Biisit voi kuunnella täältä, jos et ole vielä kuullut.

Hienoa, että Robin on saatu vihdoinkin mukaan UMK:hon, sitä on moni toivonut, allekirjoittanut mukaan lukien. Harmillista kyllä biisi ei ole mikään kovin ihmeellinen. Jotenkin mitäänsanomaton ehkä, kuten monet Robinin englanninkielisistä biiseistä ovat olleet. Anteeksi Robin, olet ihana, mutta. Toivotaan, että esiintyminen on toimiva kuitenkin. On sekin harmi, jos Robin sitten lähtee viisuihin eikä pääsisi edes finaaliin.

No sitten! Käärijän Cha Cha Cha on tosi mainio. Jännä sekoitus eri tyylejä, tarttuva biisi ja videolla oli lupaavia painielementtejä, joista voisi saada täydellisen keijon lavashow'n. Vaikka biisi on suomenkielinen, tämän voisin lähettääkin viisuihin. Kunhan näen lavashow'n, niin saa nähdä josko jopa äänestäisinkin tätä. Jos en, niin sitten varmaan Robinia.

Pidän kohtuullisen paljon myös Keiran No Business on the Dancefloor -kappaleesta, se on tarttuva, ainakin Robinin biisiä mieleenpainuvampi. Siinähän on huipputekijöitä, nimittäin Teemu Brunila ja Axel Ehrnström (ent. Paradise Oskar). Keirasta en ole aiemmin kuullut, toivottavasti häneltä löytyy esiintymistaitoa myös.

Benjamin oli ihana Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa, mutta en nyt ihan tiedä tästä biisistä, eikä sillä ainakaan viisuihin mennä, mutta voisihan se soida muuten.

Lxandran biisi on pakollinen balladi, ei toimi mulle sitten yhtään. Lxandra on kuulemma Baba Lybeckin tytär. Muuta sanottavaa tästä ei sitten olekaan.

Kuumaa-bändin Ylivoimainen on kivan tarttuva, tämä voisi soida Suomi-radiossa vähän kuin Bessin biisi viime vuonna, vaikka tuskin tällä viisuihin mennään.

Portion Boysin Samaa taivasta katsotaan -biisistä voi vain sanoa, että ei jatkoon. Miksi tämä on UMK:ssa? Portion Boys on tosi suosittu nykyisissä junttidiskoissa, mutta ei kiitos viisuihin. Eiväthän ne siellä Euroopassa tiedä edes, että heidät mainittiin, kun ei monissa maissa kai ole biiseissä tekstityksiä. Vaikka arvostan huumoribilemusiikkia noin yleisesti ottaen, Portion Boys on aina jäänyt mulle mitäänsanomattomaksi. Se on vähän kuin köyhän miehen Teflon Brothers. Siinä missä Teflon Brothers toteuttaa tyylilajinsa jotenkin lähes täydellisesti ja sopivalla ironialla, Portion Boys on vaan vähän tylsä.

UMK:n finaali kisataan 25.2. Melodifestivalen alkaa kahden viikon päästä 4.2. ja finaali on 11.3. En tiedä onko joku maa jo valinnut edustajansa, yhtään en ole vielä kuullut.

[Kumkvatti]

Jaahas, kiitos linkistä, en ollutkaan saanut vielä aikaan kuunnella biisejä. Nyt kuuntelin.

Jotenkin yhden kuuntelun jälkeen suurin osa biiseistä sulautui samaan tasapaksuun puuroon, jonka taso toisaalta vähän yllätti. Aika semi-ok monikin biisi. Käärijä-hehkutusta on tullut vastaan siellä täällä, joten odotukset oli korkeammat ja vähän petyin, mutta varmaan tätä äänestän silti jos äänestän. Portion Boysille en lämmennyt edes missään keijousmielessä, tuli vähän vaan kiusaantunut olo tästä.

[L-S]

No niin kuulkaa, nyt on vihdoin viisukevät käynnissä kunnolla, kun tänään alkoi Melodifestivalen ja samana päivänä oli Melodi Grand Prixin finaali Norjassa.

Toki joissain maissa on ollut jo finaaleja, mutta en ole seurannut niitä. Nyt katsoin tietenkin Mellon Yle Areenasta. Samaan aikaan avasin Melodi Grand Prixin selaimeen, jotta voisin katsoa sitä sitten kun Mello loppuu. Juuri sopivasti Mellossa tuli joku häiriö ja yhteys Ruotsiin katkesi Suomen päästä, joten katsoin Melodi Grand Prixiä, jossa olikin parhaillaan menossa Subwoolferin esitys ja nähtiin illan kovin paljastus!

Melodi Grand Prixin voittaja oli Alessandra, jonka biisi oli ihan hauska, jotain vähän etnisiä (en tiedä minkä maan) viboja oli siinä.

Mellossa oli myös kova taso, kun mukana olivat ihanan tyylikäs Tone Sekelius, tätiloistetädit Eva Rydberg ja Ewa Roos, flirttiä täynnä oleva Victor Crone ja Jon Henrik Fjällgren kahden muun kanssa, joiden nimet olivat vissiin Adam ja Arc North. Tykkäsin kaikista edellämainituista, mutta viimeksi mainittujen biisi oli kyllä heittämällä paras. Victorissa parasta oli Victor, biisi oli diamonds in the sky -hokemineen aikamoinen klisee.

Näistä Tone ja Jon Henrik pääsivätkin direkt till finalen, ja lisäksi andra chansseniin, joka on kai vaan semifinaali nykyään, menivät Victor ja kaksi miestä, jotka näyttivät siltä, että ovat karanneet American Song Contestista hattuineen ja amerikanrautalavasteineen. Nimet eivät jääneet mieleen, enkä jaksa nyt tarkistaa.

Näiden lisäksi ainoa viisumaa, jonka tarjontaan olen perehtynyt, on Tsekki, jonka finaalibiisejä viisuapissa pyydettiin ihmisiä äänestämään. Ilmeisesti näitä ääniä otetaan valinnassa huomioon. Vilkaisin nopeasti biisit läpi ja äänestinkin Pam Rabbittia, biisi toimi ja teki mieli heti lisätä Spotify-listalle (minkä teinkin ja popitin sitä myöhemmin samana päivänä matkalla automarkettiin ). Äänestysaikaa taisi olla maanantaihin, valintaa ei ole vielä tehty.

Mutta nyt mennään, nu kör vi! Tuntuu ihan siltä, että tammikuun ankeus on takana, ja valoisa viisukevät koittaa.

[L-S]

Eilen oli Euroviisujen "superlauantai", jolloin seitsemällä maalla oli viisufinaali ja lisäksi kahdella esikarsinnat (Mello, Pabandom Iš Naujo!).

Katsoin tietysti ensin Mellon. Ihan hyvä valikoima tälläkin kertaa, kun mukana olivat Panetoz ja Theoz. Jatkoon menivät Panetoz ja ukrainalainen Maria Sur, joka oli tosiaan paennut Ukrainasta Ruotsiin viime vuonna ja pääsi nyt esiintymään Melodifestivalenissa. Melko yllättävää, mutta yllättävää ei ollut se, että näillä lähtökohdilla mentiin finaaliin.

Panetozin suora jatkoonmeno oli yllätys, koska vaikka itse pidän hirveästi Panetozista, koska ei voi olla kuin tulematta hyvälle tuulelle, tuntuu että Mellossa sitä ei ole aina riittävästi arvostettu. Lisäksi andra chanseniin pääsi Theoz, jolla oli viimevuotista parempi kappale ja hieno tanssishow. Toinen andra chanseniin menijä oli joku kantriduo. Lisäksi ruotsalaisten Melodifestivalen Hall of Fameen pääsi Thomas G:son, joka on Mello-biisintekijöistä suosikkini. G:sonia voidaan kiittää mm. Loreenin Euphoriasta, mutta eniten arvostan sitkeää tuotteliaisuutta, sitä että G:son yrittää viisuihin joka vuosi monella kappaleella. Varsinkin jonain vuonna tuntui, että G:son oli tehnyt puolet Mellon biiseistä, tänä vuonna tosin vähemmän. Ja onhan G:son tehnyt myös biisejä muiden maiden karsintoihin, mm. Saara Aallon Dominon.

Lisäksi Mellossa mainitsemisen arvoinen on oranssin pöydän ääressä kahvimukin kanssa istunut Uje Brandelius. Kappale kertoo näemmä siitä, että laulun puhuja on tehnyt kumppaninsa kanssa hirvi-kantarellipaistia ja kutsunut ystäviä kylään. Paisti palaa ja he tilaavat lopulta pizzaa ja viettävät kivan illan, ja kokemus yhdistää pariskuntaa.

Kun Mello oli taputeltu, siirryin multipaskingiin ja yritin katsoa mitä oli meneillään kaikissa muissa viisufinaaleissa. Ehkä onneksi osa striimeistä ei toiminut syystä tai toisesta. Katsoin Viron voittajan julkistuksen. Virossa kolmanneksi tuli joku Lordi-tyyliseen naamariin pukeutunut. Voittajaksi selviytyi Alika kappaleellaan Bridges. Biisi on ehkä vähän tylsä, mutta siinä oli itsestäänsoiva piano ja laulajalla hyvä ääni, varsinkin noin nuoreksi poikkeuksellisen syvä. Sitten siirryin Latviaan, josta näin myös voittajan julkistuksen, jonka jälkeen jäin odottamaan, että kuultaisiin voittokappale, mutta sen sijaan haastateltiin pudonneita, eikä voittajabiisiä kuultu koskaan. Voittaja oli nuorten miesten bändi Aijā kappaleella Sudden Lights.

Tämän jälkeen seurattavaksi jäivät Italian San Remo ja Malta. Jostain syystä jäin seuraamaan Maltan finaalia, vaikka striimi pätki vähän väliä. Olisi kannattanut mennä nukkumaan, mutta kun olin aloittanut, en voinut luovuttaa. Onneksi myös kvatti piti mulle seuraa. Maltalla oli itse asiassa monta ihan hauskan kuuloista biisiä. Joku ajoi lavalla paikoilleen pultatulla polkupyörällä, ja toisella oli joku keijo räp-äijäshow.

Välillä vilkaisin Italiaa, jossa jaaritteli pitkään joku paikallinen mikkoalatalo (vanha mies, jolla oli siniset lasit). San Remohan on kuuluisa siitä, että ensin kisataan koko viikko ja sitten finaali kestää vielä puoli yötä lauantaina. Ei kai ihme, kun joka välissä oli pitkiä puheosuuksia. Myöhemmin esiintyi Rosa Chemical, jolla oli varsin provokatiivinen ja sitä myöten superkeijo esitys. Tätä olisin ehdottomasti äänestänyt. Linkin videolla ei näy eilinen esitys, jossa Rosa Chemicalilla oli mielenkiintoinen paita, jossa oli nännien kohdalla reiät. Pian tämän jälkeen esiintyi myös Achille Lauro, joka on italialainen mutta edusti viime vuoden viisuissa San Marinoa rodeohärän kanssa.

Lopulta sain katsottua loppuun Maltan finaalin, jossa voittaja oli The Busker kappaleellaan Dance (Our Own Party). Luulen, että voisin kuunnella tätä biisiä, kiva fiilis. Mukana oli myös joku epic sax guy -yritelmä.

Maltalla oli peräti 16 esiintyjää, aika paljon noin pieneksi maaksi. Viimeiseksi jäi Stefanin Heartbreaker, jota arvostin jonkinasteisen keijouden takia.
En jäänyt katsomaan loppuun San Remoa, mutta voittaja oli Marco Mengoni kappaleellaan Due Vite. Kuulostaa varsin tyypilliseltä Italia-viisulta, jossa jo ekassa lauseessa mainitaan tutto l'universo, eli maailmansyleilyasialla ollaan.


Toivottavasti kaikki linkit menivät nyt oikein, ja toivottavasti joku edes lukee nyt näitä, vaikka kirjoitankin lähinnä myös muistaakseni itse nämä asiat. Muuten ei kyllä viisuhistoria pysy mulla mielessä, ellen jotain kirjanpitoa tee, ja täytyyhän kunnon viisufanin muistaa.

[Kumkvatti]

Oli aika multipaskingia joo, parhaimmillaan katsoin yhtä aikaa kolmen maan lähetystä. Jossain vaiheessa kun oli meneillään enää Italia ja Malta, meni hermot muutaman sekunnin välein pätkiviin lähetyksiin ja laitoin Italian pois kun siellä jaariteltiin ja räplättiin jotain puhelinta kymmenen minuuttia putkeen. Toi Maltan voittajahan oli ihan kiva, vaikkakin tosiaan jotain epic sax gyuta tässä ehkä jäljiteltiin.

Tuli muuten vastaan Ram Pam Pam viittomakielelle tulkattuna
Tuolla sanotaan että UMK selostetaan tänä vuonna myös viittomakielellä, olispa biisitkin tulkattu! Nää on kiehtovaa katsottavaa.

[Kibaya]

Tuolla sanotaan että UMK selostetaan tänä vuonna myös viittomakielellä, olispa biisitkin tulkattu! Nää on kiehtovaa katsottavaa.

Mä veikkaan et Miguel Hurtado, joka selostaa UMK:n viittomakielelle, vetää myös biisit. Ainakin jossain somen stooreissa saattoi olla jotain tän tyylistä. Oisko ollut Miguelin omassa instassa?
En muista, koska pää on vähän vielä liian reikäjuustoinen.

En ole vielä saanut katsottua lauantain Melloa, joten arvostan suuresti näitä rapsoja. Myös muiden maiden rapsat on ihania ja keijous välittyy erittäin hyvin. Kiitos L-S

[L-S]

Ram pam pam viittomakielellä oli tosi hieno, jäädään odottelemaan lisää!

Eilinen Mello oli taas ihan laadukasta settiä. Mukana olivat Marcus ja Martinus, norjalaiskaksoset, jotka tekevät nyt uraa Ruotsissa. Jos olisin norjalainen, olisin varmaan närkästynyt siitä, että M&M eivät ole koskaan osallistuneet Melodi Grand Prixiin, mutta menivät nyt Melloon. Kuten Mello-katsomossamme todettiin, voisi verrata siihen, että Antti Tuisku päättäisi mennä ensi vuonna Melloon (lmoitettuaan vielä ensin tauosta, aika törkeä loikka olisi ). Onneksi en kuitenkaan ole norjalainen, niin voin vain tätinä kannustaa M&M:ta. Heillä oli kyllä yksi illan kivoimmista esityksistä. Air-biisin tekijöinä olivat ainakin Jimmy Joker Thörnfield ja Joy ja Linnea Deb, eli jos olisi biisintekijäbingo, tällä saisi jo kohta bingon. Show oli myös kiva, aluksi himmailtiin ja sit lähti käyntiin. Liikehdinnässä oli jotain samaa kuin Eric Saaden taannoisessa Every Minute -esityksessä. M&M menivät ensimmäisinä suoraan jatkoon.

Toinen jatkoonmenijä oli Paul Rey eli Pauli Jokela. Hänellä oli edellisvuotista parempi kappale ja energinen show. Royals kertoo siitä, kuinka me ollaan kuninkaallisia kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, tai jotain sellaista. Biisi on vähän sellainen nuorten voimaantumisanthem. Tuli mieleen eräs toinen kappale, jonka nimeä en nyt muista. Yhtäläisyys ei kuitenkaan ollut sellainen, että syyttäisin plagiaatiksi, vaan enemmänkin fiiliksessä oli jotain samaa. Jos Pauli Jokela pääsee viisuihin, torilla voidaan sitten tavata. Loppukuvissa M&M ja Paul Rey näyttivät ihan triolta, kun kaikilla oli mustat vaatteet joillain vaaleammilla aksenteilla ja muutenkin vähän samaa näköä.

Mukana oli myös ysäriltä uudelleen esiin tupsahtanut Nordman kappaleellaan Släpp alla sorger(suom. Seppälä sori). Varmaan Nordman on tässä välissäkin jotain tehnyt ja kuulemma osallistunut Melloonkin vuosina 2005 ja 2008 tai jotain sinnepäin, mutta itse muistan hänet vain siitä ysärillä soineesta hitistä. Lisäpisteitä Nordman saa kvinaböskestä eli avainviulusta, jota soitteli toinen mies. Nordmanin biisiä olivat olleet tekemässä Jimmy Jansson ja Thomas G:son eli bingo lienee kohta valmis. Nordman pääsi andra chanseniin Melanie Wehben kanssa. Melanien biisistä en muista mitään, se oli joku niistä tylsemmistä.

Muuten Mellosta mieleen jäi kanadalaissyntyinen Laurel, joka esitti kappaleen nimeltä Sober Erika Vikmanilta lainattujen nallekarhujen kera. Show oli melkoisen psykedeelinen. Luulisi, että jos on selvinpäin, niin olisi vähän rauhallisempaa. Tämä sai siis ainakin keijouspisteitä.

Yllättäen jatkoon eivät päässeet Casanovas-setäjytä-yhtye kappaleellaan Så kommer känslorna tillbaka. Tällaista dansband-musaa kuuluu Mellossa olla joka vuosi, siitä puhuttiin lähetyksessäkin. Yleensä setäpoppikokoonpanot menevät andra chanseniin vähintään, mutta ei Casanovas toisaalta ehkä mikään Arvingarna ole. Hauska meininki heillä kyllä oli.

Eilinen viisutarjonta ei ollut mitään superlauantaihin verrattuna. Katsottavana olivat Mellon jälkeen Islannin karsinta ja Liettuan finaali. Islannin karsinnasta mieleen jäivät hapsumonsterit, jotka eivät harmi kyllä päässeet jatkoon. Kappaleen nimi oli Dómsdags dans, ja jos tuomiopäivänä näyttää tuolta, odotan sitä ilolla. Islannin lähetystä juonsivat Rege-Jean Paige ja nuori Timo Jutila, tai oikeammin heidän kaksoisolentonsa. (Sopivasta kulmasta ainakin näyttivät ihan heiltä! Lisäksi juontajana oli joku nainen).

Liettuan Pabandom iš naujon voitti Monika Linkytė kappaleella Stay. Monika on edustanut Liettuaa aiemminkin vuonna 2015 jonkun miehen kanssa. Tämänkertainen kappale ei ainakaan jäänyt juurikaan mieleen, harmi. Pabandom iš naujo tarkoittaa muuten suomeksi Yritetään uudestaan, eli sitkeästi vaan viisuihin mukaan joka vuosi! Liettuahan ei ole koskaan voittanut viisuja, paras sijoitus on We Are the Winnersin kuudes sija Lordin voittovuonna.

Liettuan lähetyksessä kerättiin näkyvästi rahaa siihen, että ostetaan Ukrainaan ohjustutka ("Nupirkime Ukrainai radarom" - ostetaan tutka Ukrainaan). Hyvä että keräävät konkreettista apua eikä niin, että ihmiset lähettävät vanhat vaatteensa.

Tässä kaikki tältä erää, takaisin studioon!

Kiitos myöskin viisukatsomolle. Yksin tämä ei olisi ollenkaan yhtä hauskaa. Raportti hyödyntää osittain kvatin ja Suvin keksimiä termejä ja muita oivalluksia (mm. setäjytä- ja hapsumonsterit-termit keksi kvatti ). Lopullisista mielipiteistä otan kuitenkin syyn niskoilleni itse.

[päivänpolttaja]

En erityisemmin pidä Käärijästä. On liian selvä Rammsteinin Till Lindemann -pastissi, eikä mielestäni oikein hyvä sellainen. Eräänainen biletysteemalla höystetty popversio Rammsteinista tuskin on kovin uskottava Euroopassa.

Keirasta tykkään. Hyvä lauluja, laadukas kappale, iloista ja aitoa. Keiran haluaisin Suomen edustajaksi.

[L-S]

UMK oli kokonaisuudessaan hyvä ja viihdyttävä show.

Käärijä oli oma suosikkini, varsinkin lavashow'n jälkeen. Hulvatonta! Mitä tästä voi edes sanoa? Täydellisen keijoa. Suhtauduin varauksella lähinnä siihen, että biisi on suomenkielinen, epäilen aina että se on varma resepti siihen, että jäädään semifinaaleissa jo rannalle. Siksi epäröin hieman, mutta kyllä sinne ääni sitten lähti. Kyllähän tässä on hyvä kokonaispaketti, joka on saanut ilmeisesti jonkinlaista kansainvälistäkin huomiota ainakin joiltain viisufaneilta. Mulle ei ollut tullut mieleen Till Lindeman -vertaukset, mutta näemmä se mainittiin muuallakin. Media tuntuu jo hehkuttavan, että Käärijä on ilmiö, jolla on mahdollisuudet menestyä Euroviisuissa, mutta ainahan Suomi on ennakkosuosikki suomalaisen median mielestä.

Viisubileissä joka tapauksessa tarjolla on sitten pina coladaa. Myös kokonainen ananas ja kookos olisivat hyviä rekvisiittoja (vrt. viime vuoden banaani). Eurolavoja voi olla vähän vaikea tuoda paikalle, mutta voisihan sellaisen vaikka askarrella jäätelötikuista.

Robin oli valitettavasti pettymys. Pitkään toivoin, että Robin osallistuisi viisuihin, mutta kun se lopulta tapahtui, biisi oli valitettavan laimea. Olisi pitänyt olla jotain sellaista hittikamaa kuin Robinin suomenkieliset tarttuvat rallatukset. Show'kin jäi lopulta vähän vaisuksi, vaikka siinä olikin hauskoja elementtejä, erityisesti pomppusohvapalikat ja Robinin niillä tekemät temput. Robbarilla oli myös hauska violetti asu. Mutta ehkä tästä olisi räväkämmänkin saanut.

Kuumaa-yhtye esiintyi toisena, ja heillä oli kyllä aika vaisu show. Biisi on korvamato, mutta esityksestä ei jäänyt mieleen muuta kuin että he seisoivat sohvapöytiä muistuttavilla telineillä.

Keiran biisi on myös ollut mulle korvamato, mutta esitys oli vähän vaisu. Jos biisi kertoo tanssimisesta, olisi sitä saanut olla enemmän. Mutta toivon Keiralle menestystä kotimaassa.

Benjaminin biisi on myös aika tarttuva, mutta laulu ei mennyt ihan putkeen, ja show'kin oli vähän vaisu. Mielestäni olisi voinut hyödyntää enemmän Benkun tanssitaitoja, kun on kerran TTK-voittokin plakkarissa, mutta toisaalta kuten joku kommentoi viisukatsomossa, siihen keskittyminen olisi varmaan vielä vienyt tehoa laululta.

Portion Boys yllätti positiivisesti lavashow'llaan. Etukäteen pidin biisiä ärsyttävänä. Olen kuunnellut paljon UMK-biisien listaa, mutta Portion Boysin biisin olen Lxandran ohella skipannut. Kuitenkin lavashow oli heti alusta ihanan keijoa sekoilua. Pisteitä Portion Boys saa kokovalkoisista asuista, rumpu-Segwaysta, tuulikoneesta ja yleisestä keijoudesta.

Lxandra jäi balladillaan aika lailla varjoon ja biisi on edelleen mielestäni supertylsä. Toivon silti Lxandralle jatkossakin menestystä, ilmeisesti sitä on tullut jo maailmalla. UMK:ssa kerrottiin, että hänen biisinsä olisi ollut Greyn anatomiassa, mikä on itse asiassa aika hyvä saavutus, koska sarja tunnetaan hyvistä soittolistoistaan.

UMK oli muutenkin hyvä show. Ihmettelin aluksi vähän, että mihin Samu Haberia tarvittiin juontajana. Hän oli vähän pökkelö, ja kun lisäksi oli kommentaattorina Mikko Silvennoinen, olin sitä mieltä, että Mikko olisi voinut vaikka juontaa itse. Mutta ehkä vakuutuin Samun mukanaolosta, kun hän pääsi vetämään oman väliaikashow'nsa. Se, että juontaja esittää biisin on tuttu kuvio jo Melodifestivalenista, ja on sitä nyt UMK:ssakin nähty jo useampana vuonna. Haberin farkkuhaalareissa vetämä Syödään sieniä -esitys oli totaalisen keijo kärpässienieläimineen ja tanssijalaumoineen. Biisissä ei ollut kyllä päätä eikä häntää, mutta jonkinlainen positiivisuuden ylistys se kai oli. Mitä lie sitten sienien syömisellä halutaan viestittää... En ota kantaa siihen. (Iltapulun mukaan tästä oli pahoitettu mieliä) Arvostin joka tapauksessa show'ta, erityisesti tanssikulkuetta loppupuolella.

UMK:n jälkeen oli takki vähän tyhjä, ja mulla oli vaikeuksia keskittyä Melodifestivaleniin. Illan kattaus oli joka tapauksessa kova, koska mukana olivat esimerkiksi Loreen ja Mariette. Biiseistä ainakin kaksi tai kolme oli G:sonin, mikä on aina hyvä. Loreenin esitys meni odotetusti jatkoon (tosin taisi olla niin, että viimeksi osallistuessaan Loreen ei päässyt). Nyt biisi oli aika komea ja show'kin kiinnostava. Hän aloitti lattialla makailemalla ja sai vähitellen lisää tilaa itselleen videokaton alta.

Marietten biisi oli tänä vuonna useita hänen aikaisempia biisejään parempi. Hän menikin semifinaaliin. Toisena jatkoonmenijänä oli rokkibändi Six Feet Under. Ei huono rokiksi/metalliksi, mutta en nyt ihan hirveästi jaksanut innostua kuitenkaan. Yksi suosikeistani oli Emil Henrohnin Mera mera mera, jossa kertosäe varsinkin kuulosti hauskalta, ja meininki oli lavallakin hyvä. Emil nimettiin viisukatsomossa Ruotsin Benkuksi.

Jos nyt vertailisi UMK:ta ja Melloa, Samu Haber oli ainakin vähemmän ärsyttävä juontajana kuin Mellon koomikko Jesper. En ymmärrrä useimpia hänen vitseistään, tai niissä ei ole mitään hauskaa. Haluan Oscar Zian takaisin. Onneksi väliaikanumerona oli kuitenkin Carola Häggkvist, jonka Främling-biisi täytti 40 vuotta. Carola laskeutui katosta ja esiintyi paljetti-catsuitissa todella vaikuttavasti. Mutta joka tapauksessa UMK ei show'na mielestäni häviä Mellolle, oppia on takavuosien jälkeen otettu varmaankin Ruotsista. Jossain mediassa väitettiin, että UMK kiinnostaisi maailmalla jo enemmän kuin Mello, tiedä sitten. Ainakin kokonaisuutena biisivalikoima oli tänä vuonna laadukas ja hauska, eikä ollut liikaa mitään turhaa himmailua ja itsensä vakavasti ottamista, mikä oli aiemmin Suomen viisubiisien helmasyntinä.

Ja joka tapauksessa on hyvä, että Suomessa on show ja kunnon finaali. Osa viisumaistahan pitää vain jonkinlaisen laulunjulkistustilaisuuden. Näitä on tulevalla viikolla luvassa monia.

Ensi viikonloppuna nähdään sitten Mellon semifinaali (entinen Andra chansen), Islannin Söngvakeppninin finaali sekä Serbian ja Moldovan finaalit. Eilen tuli myös San Marinon finaali, jota en tosin jaksanut katsoa Mellon jälkeen enää kovin pitkään.

[L-S]

Eilen oli Mellon semifinaali. Siellä nähtiin Theoz, Mariette, Nordman, Victor Crone, Tennessee Tears, Kiana, Melanie Wehbe ja Elov och Beny.

Kun biisit oli kuultu jo aiemmilla viikoilla, ehti keskittyä tärkeämpiin asioihin eli tilastointiin. Rupesin laskeskelemaan biisintekijöiden saldoja huomattuani ensin, että kaksi ekaa biisiä (Theozin ja Marietten) olivat Thomas G:sonin tekemiä. Myöhemmin kuultiin vielä Nordmanin biisi, joka sekin oli G:sonin. G:son on tänä vuonna Mellossa mukana neljällä biisillä, ja kaikki kolme semifinaalibiisiä menivät finaaliin sinne jo aiemmin ehtineen Loreenin seuraksi.

G:son häviää kokonaistilastoissa kuitenkin Jimmy ”Joker” Thörnfeldtille, joka on tämän vuoden Mellossa mukana peräti kuudella biisillä. Jimmy Jansson on tehnyt viisi biisiä ja Joy Deb myös viisi, joista neljä Linnea Debin kanssa. Anderz Wrethov on G:sonin ja Linnean kanssa tasoissa neljällä kappaleella. Semistä finaaliin meni G:sonin biisien lisäksi Kiana (Thörnfeldt, Debit).

Finaali meneekin sitten jännäksi, koska finaalin 12 biisissä on jokaisessa mukana vähintään yksi edellä mainituista tekijöistä ja parhaimmissa kolme. Thörnfeldt on saanut kaikki kuusi biisiään finaaliin, G:son edustaa mainituilla neljällä biisillä, Joy Debin kappaleita on neljä ja Linnean kolme, Jimmy Janssonilta finaalissa on myös neljä kipaletta ja Wrethovilta kaksi. Ei ole epäilystäkään siitä, ketkä ovat Ruotsin viisuaatelia tai peräti -mafia. Tuntuu kuitenkin siltä, että heidän yhteisenä tavoitteenaan on Ruotsin viisumenestys eikä niinkään henkilökohtainen menestys, koska joka tapauksessa kappaleet ovat yhteistyötä ja pyrkimys on mahdollisimman suureen valikoimaan, josta saataisiin valittua edustavin kappale.

Mainittakoon vielä, että viisumafian yksi nouseva tekijä saattaa olla Dino Medanhodzic, joka on mukana finaalissa Tone Sekeliuksen (+Thörnfeldt, Wrethov) ja Paul Reyn (+Thörnfeldt) kappaleissa. Toinen silloin tällöin toistuva nimi on David Lindgren Zacharias, jolta oli tänä vuonna mukana kaksi biisiä, joista kumpikin jäi semifinaaliin (Victor Crone ja Melanie Wehbe).

En ole varma kuka heistä voittaa. Ehkä itse toivon Jon Henrik Fjällgrenin voittoa, koska pidän kappaleesta ja muutenkin toivoin Fjällgrenille menestystä jo hänen yrittäessään viisuihin aiemmin. Fjällgrenin kappale on sikäli poikkeuksellinen, että siinä viisumafiasta on mukana vain Joy Deb. Toki Loreenin tämänvuotinen kappale on hyvä (ei kai ihme: tekijöinä voimansa ovat yhdistäneet Thörnfeldt, Jansson ja G:son kolmen muun lisäksi) ja show vahva. Mitään Månsin kaltaista itsestäänselvää voittajaa tänä vuonna ei tunnu olevan mukana, mutta ehkä ruotsalaisilla on joku oma ennakkosuosikkinsa, josta en ole tietoinen.

Mellon väliaikanumerona kuultiin ruotsalainen After Darkin kappale La Dolce Vita drag-versiona. Biisi esitettiin tekijä Christer Lindarwin 70-vuotispäivän kunniaksi. Toivoin turhaan Anneli Saariston ilmestyvän paikalle. Anneli on sentään ollut La Dolce Vitalla viisuissa, toisin kuin ruotsalaisten La Dolce Vita, joka on osallistunut vain Melloon ja tullut siellä kolmanneksi vuonna 2004.

Mellon jälkeen päätin taas multitaskata ja katsoa Islannin Söngvakeppniniä ja Serbian finaalia. Islannin finaalissa olivat aiemmin mainitut hapsumonsterit, joiden luulin jo tippuneen, mutta ei kai sitten. Sen siitä saa, kun ei ymmärrä yhtään islantia, tai sitten välissä oli tapahtunut jotain. Biisin kieli oli vaihdettu englanniksi, mikä on Islannissa tapana. Lisäksi kuultiin Langi seli og skuggarnir -setien esittämä rockabilly-biisi nimeltään OK, Dilján Power-niminen kappale, Bragin Sometimes the World's Against You ja Sigga Ozkin Dancing Lonely, joka ei jäänyt mieleen.

Power voitti, kai se oli ihan kiva, mutta olisin toivonut hapsumonsterien tai setien voittoa. Söngvakeppninin väliaikanumerona nähtiin Timo Jutilan, Regé-Jean Paigen ja naisjuontajan esittämä huisin hieno islanninkielinen Abban Money, Money, Money -versiointi, jossa laulettiin veljum vinningslag (valitaan voittokappale, kuten Kibs arvasi).

Serbiassa ehdokasbiisejä oli hervottoman paljon, ilmeisesti 16. Katsoin show’ta pitkän aikaa ilman ääniä, kun ne oli varattu Islannille, ja näin vain kuvan, jonka perusteella show’t olivat melkoisen keijoja. Nähtiin toinen toistaan oudompia asuja ja välillä lavasteitakin. Esimerkiksi eräs hippityttö hengaili kitaran kanssa puutarhalavasteissa, siellä oli lehdistä tehty kaariportti ja joku muovisen näköinen kiviasetelma, jossa oli ehkä mukana juoksumatto, koska hän pystyi kävelemään siinä etenemättä. Yksi keijoimmista oli Hurricanen Zumi, zimi, zami, josta kuulinkin pätkän, kun Islannissa tuli mainoksia. Hurricane edusti Serbiaa 2021, mutta ilmeisesti tässä välissä kokoonpanon jäsenet on vaihdettu.

Serbian väliaikanumerona nähtiin ylipitkä Beatles-kavalkadi, jossa vaihtuivat laulajat tiheään tahtiin. Beatles on sattuneesta syystä nyt viisusuosiossa, jo jonkin aiemmin näkemäni maan finaalissa oli Beatlesia, ehkä Liettuassa? En muista enää. Syön hattuni, jos Liverpoolin viisuissa ei tule Beatles-väliaikanumeroa. Serbian voittajaksi selviytyi pitkän odotuksen jälkeen Luke Black, etäisesti Miki Liukkosen näköinen mies, joka esiintyi erikoisessa lavastehökötyksessä. Taustavideoissa ja biisissä oli jotain videopelimeininkiä, lopussa luki Enemy defeated. Miksei ihan jännä biisi.

Eilen oli myös Moldovan finaali, jota en ehtinyt katsoa, mutta voittaja oli Pasha Parfeny. Pasha on edustanut Moldovaa aiemmin vuonna 2012 Lăutar-kappaleella, josta pidin silloin kovasti (et ole nähnyt miltä trumpettini näyttää!). Tämänvuotinen Soarele și Luna on hieman hämmentävä esitys. Siinä kanavoidaan jonkinlaista muinaismystiikkaa, mukana on rumpuja ja huilu (ehkä jokin näistä on kvinaböske: ”just make something up – no one will know!”) ja kaksi naista, joilla on päässä jonkinlaiset hirvensarvet. En ole ihan varma mitä tällä haetaan, onko Moldovan historiassa ollut tällaista, vai onko tämä vain jotain yleiseurooppalaista muinaisfiilistelyä. Pidän kuitenkin kappaleesta ja sen hypnoottisen kuuloisista taustoista, sekä tietysti Pashasta. Lautar oli kyllä biisinä ehkä vielä tarttuvampi, se kuuluu edelleenkin viisusuosikkeihini (joita on toki pitkä lista).

Täytyy vielä sanoa, että Ylellä on kyllä hyvä palvelu, kun UMK oli tarjolla suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, ukrainaksi, saameksi, viittomakielellä, ja olikohan jopa venäjäksi. Nyt kun olen katsonut näitä muiden maiden finaaleja, ei missään ole ollut mitään muuta kuin omankielistä tarjolla, tai jos on ollut, sitä ei ole mainostettu missään niin että sen olisi voinut löytää. Sinänsähän se on ihan ok, mutta harmittaa, kun ei ymmärrä mitään.

Kannattaa muuten katsoa niitä viittomakielisiä UMK-biisejä Areenasta, todella mainiota.

[päivänpolttaja]

Kroatia: https://www.youtube.com/watch?v=isZ_4AnCTnA

Mieleenjäävän hämmentävää.

[L-S]

Kroatian biisiä en ollutkaan aiemmin kuullut, tätä finaalia emme ole ehtineet katsoa. Hämmentävää ja melko keijoa. Luin myös, että ilmeisesti jotain poliittista sanomaa biisissä on, menee taas siihen rajalle, että saako viisuissa ottaa kantaa... mutta ei minua sinänsä haittaa, toivottavasti ei organisaatiotakaan.

Eilen oli kauan odotettu Mellon finaali. Meillä oli Kibsin kanssa katsomo. Tein Mello-bingon, jossa oli biisintekijöitä ja muutamia muita kohtia kuten modulaatio, keijo lavaste, tuulikone ja "Måns mainitaan". Muut kohdat saatiin täyteen helposti ja bingoja tuli jo parin ekan biisin jälkeen, mutta Månsia sai vähän odottaa. Lopulta sekin tuli sattumalta, kun juontaja-Jesper haastatteli kadulla tukholmalaisia ja kyseli heiltä jotain julkkiksista, ja joku mainitsi randomina Månsin.

Bingoruudukko saatiin kokonaan täyteen. Pluspisteen varsinaisen taulukon ulkopuolelta sai siitä, että Eric Saade mainitaan, ja hän jopa näkyikin ruudussa muistona vuodelta 2011, kun Danny Saucedo hävisi Ericille Mellossa. Danny valittiin Mellon Hall of Fameen ikuisena kakkosena.

Loreenin voitto ei tullut yllätyksenä. Loreenin esitys on jo itsessään melkoinen Mello-bingo, koska biisintekijöistä mukana olivat G:son, Jimmy "Joker" Thörnfeldt ja Jimmy Jansson, esityksessä oli tuulikone ja lisäksi vielä kohtuullisen keijo lavaste. Biisi on ihan hyvä, mutta muistuttaa kyllä jotenkin Euphoriaa ja kuten Suvi totesi, myös Jenni Vartiaisen Junat ja naiset -kappaletta. Olin pitkään miettinyt, että mistä se ju-hu-huuu-osuus on tuttu, ja sieltähän se. Sinänsä vähän tylsää, että Loreen menee taas viisuihin, kun hän on jo kerran voittanut. Mielestäni Ruotsi olisi voinut lähettää uutta verta kehiin.

Kannatin voittoon Jon Henrik Fjällgreniä, varsinkin kun Jon Henrik sanoi, ettei aio enää osallistua Melloon. Älä luovuta, Jon! Fjällgren, Adam Woods ja Arc North olivat lopulta neljänsiä.

Toiseksi tulivat Marcus ja Martinus. Se olisikin ollut keijoa, jos Ruotsi olisi lähettänyt norjalaiset. Jossain vaiheessa näytti jopa, että suomalaisellakin olisi mahdollisuus, kun Paul Rey eli Pauli Jokela sai raadeilta paljon pisteitä, mutta harmillisesti hän sai yleisöltä vain yhden pisteen. Kolmantena oli Smash into piecesin Six feet under -rokkikappale, mikä oli ihan hyvä kyllä myös.

Tone Sekeliuksen puolesta harmitti, että hän jäi vallan viimeiseksi. Ei biisi ollut mielestäni huono, mutta show oli ehkä liian vaisu. Toiseksi viimeisenä oli Nordmanin Seppälä sori, vi går vidare. Siinä kohtaa saatiin paljon bingoja, kun Nordmanilla oli keijo lavaste (no ehkä ei ihan lavaste, mutta videolla oli jonkinlainen haukka tai muu pulu) sekä kvinaböske-soitin.

Kokonaisuudessaan hyvä finaali, josta voittajiksi olisin kelpuuttanut oikeastaan kenet muut vaan paitsi Maria Surin biisi meni ihan ohi, ja Mariettekaan ei ollut tänä vuonna kovin hyvä. Väliaikaesitykset eivät olleet mitenkään kovin ihmeellisiä. Danny Saucedo esitti sikermän ja lisäksi nähtiin kun biisintekijät juoksentelivat green roomissa, kun juontajat tahallaan vaihtoivat haastattelusuunnitelmiaan lennosta, ja biisintekijöiden pitäisi aina istua esiintyjän kanssa. G:sonilla ja kumppaneilla oli kiire, se oli aika hulvatonta.

Toinen finaali eilen oli Portugalissa. Katsoimme sitä sen verran, että nähtiin biisit. Suuri osa niistä oli jotain tylsiä balladeja. Mukana oli useampi bändi, jotka eivät olleet panostaneet show'hun tai puvustukseen mitenkään, korkeintaan oli käyty Dressmannilla hakemassa joku paita. Bändeillä oli kyllä jännittäviä nimiä, kuten Voodoo Marmalade ja You Can't Win, Charlie Brown. Ohjelmassa oli myös turhan paljon portugalinkielistä löpinää, mikä oli varmaan sinänsä ihan kiva, mutta kun eihän siitä mitään ymmärrä. Osaan tasan yhden sanan portugalia (obrigado!). Voittajabiisi oli kuitenkin yksi niistä harvoista, jotka nousivat esiin: Mimicat kappaleella Ai Coração. Tässä oli panostettu puvustukseen ja lavastuksena oli sohva. Eikä kappale ollut balladi, vaan ihan kivan kuuloinen menevä esitys.

Muita mieleenjääneitä Portugalin finaalissa olivat esimerkiksi Edmundo Inácio kappaleella A Festa. Tässäkin oli panostettu puvustukseen, ja alussa mukana oli joku jännittävä kvinabösken soittaja, joka sitten katosi, kunnes loppupuolella mukaan tuli useampikin soittaja. Arvostimme erityisesti tupsuilla koristeltua laatikkoa. Jossain muussakin biisissä oli vähän samantapainen laatikko mukana, joten mieleen tulee, että onkohan Portugalissa joku rekvisiittatason G:son, joka suunnittelee kaikkien biisien esitykset. Pidin myös Neon Sohon Endless Worldista, jossa oli panostettu valkoisiin asuihin ja hienoon kaulukseen (kaulukseni tsekatkaa!).

Hämmentävien osastoon menivät muun muassa eka biisi, Cláudia Pascoalin Nasci Maria, jossa naisilla oli nunnatyyliset huivit päässä ja välissä tuli joku zorbas-tanssi. Ilmeisesti jotain uskonnollista oli aiheena. Jossain biisissä oli myös jännittäviä itse rakennettuja soittimia, kuten pitsikitara, mutta en enää keksi mikä se oli.

Portugalin show'n aloituksena nähtiin Jesus Quiston versio Love Love Peace Peace -tyylisestä biisistä, jonkinlainen viisuparodia, mutta se ei ollut kyllä kovin onnistunut. Vähän liian keijoa tankeroenglanteineen, ja alussa oli turhan pitkä puheosuus. Eivät tätä näköjään muut kuin ruotsalaiset osaa. Kuulemma Portugalin finaalissa tuli väliajalla Salvador Sobralin esittämä Beatles-medley. Tätä emme enää jaksaneet katsoa.

Nyt on ilmeisesti niin, että kaikki maat ovat valinneet biisinsä! Ei kun odottelemaan viisuja, ne tulevat varmaan ennen kuin huomaammekaan. Tänä vuonna olen aika hyvin kartalla mukana olevista biiseistä, kun olen seurannut muidenkin maiden finaaleja kuin Suomen ja Ruotsin, mutta toki osa on edelleen kuulematta.

Ai niin, eilen kuultiin myös, että Käärijän esiintymisasun yläosa oli kadonnut, mutta onneksi sittemmin myös löytyi.

[L-S]

Kohta se alkaa! Joko on biisit kuunneltu?

Itse olen tosiaan aika hyvin kartalla, kun seurasin eri maiden finaaleja, ja sittemmin olen kuunnellut paljon myös Spotifyta. Voi olla, että joku biisi on silti mennyt ohi, joten odotan mielenkiinnolla tulevaa viikkoa ja tietysti esityksiä.

Täytyy sanoa, että itselleni Käärijän suosio tuli yllätyksenä. Vielä UMK:n finaalin aikaan epäröin, kun ajattelin että ei suomenkielisellä biisillä voi pärjätä, ja ymmärtääkö Eurooppa suomalaista huumoripläjäystä muutenkaan, mutta Käärijä-ilmiö tuntuu olleen kyllä huikea tässä kevään aikana, ja olen kyllä nyt Käärijän kelkassa. Käärijä on muutenkin tosi sympaattinen hahmo, olen hänen edesottamuksiaan tässä seuraillut eri kanavista. Tasaisesti Käärijä tuntuu olevan jossain viisufanien eri maiden äänestyksissä ym. kärkikahinoissa Loreenin kanssa. En tiedä voisiko voitto olla oikeasti mahdollinen, mutta jospa ei ainakaan viimeiseksi jäätäisi ja päästäisiin lähelle kärkeä. Tietysti jotkut raadit voivat päätyä tylsään ja turvalliseen Loreeniin.

Muista viisubiiseistä suosikkejani ovat esimerkiksi Itävallan Teyan ja Salenan Who the Hell Is Edgar?. Kappale kertoo kuulemma musiikkimaailman miesvaltaisuudesta tai jostain sentapaisesta, mutta sanoituksen puolesta biisi on ihanan keijo (ruumiissani on haamu ja se on Edgar Allan Poe - po-po-po-po...). Saa nähdä millainen esitys tässä on, siihen en ole perehtynyt tai nähnyt mitään livevetoja. Pasha Parfenyn Soarele si Luna on myös suosikkejani. Jännä biisi ja Pasha on tietysti ihana, ja show oli ainakin livevetovideon perusteella sopivan keijo.

[L-S]

Ensimmäinen semifinaali on nyt katseltu.

Oli mielestäni varsin kovatasoinen semifinaali. Kuulin tänään myös ohimennen kommentteja, että oli tylsä ja huono, ovat varmaan katsoneet eri lähetystä.

Jännitin tätä jo päivällä, en meinannut saada keskityttyä. En muista että aiempina vuosina olisi ollut ihan tällaista. Aloituskin meinasi mennä ihan ohi, kun olin täpinöissäni, mutta sen huomasin, että vasta kruunatut kuninkaalliset tekivät pikaisen cameon ja heidän edestään kävelivät Norjan sudet (katso tästä).

Norjan Alessandra avasi pelin. Olen tykännyt tästä kappaleesta, mutta olen kyllä myös ehkä jo vähän kyllästynyt siihen, koska laitoin sen soittolistalleni jo ajat sitten ja olen kuullut sen liian monta kertaa. Toisena olivat Maltan pojat, The Busker kappaleella Dance (Our Own Party). Kappale ei ehkä ole ihmeellinen, kyllä sitä nyt kuuntelee, mutta rekvisiitasta saa runsaasti pisteitä. Heillä oli lavalla jonkinlaisia eri huoneita. Alussa lavalla oli pahvihahmoja juhlahatut päässään. Siitä siirryttiin penkille, jonka vieressä oli tienviitta, yksi viitta osoitti Vallettaan ja toinen Sweaterlandiin. Villapaidat olivat biisissä keskeisessä osassa, ja suomennoksessakin kuultiin, että "villapaita päällä meni paremmin". Sitten siirryttiin autoon ja vielä myöhemmin olohuoneen sohvalle. Välissä nähtiin hauskaa tanssikoreografiaa ja epic sax guy -jäljitelmän liikehdintää ja soittoa. Malta ei ikävä kyllä päässyt jatkoon.

Kolmas oli Serbian Luke Black, jonka videopelishow oli edelleen vaikuttava, samoin kuin finaalissa. Luke avasi show'n makoilemalla jonkinlaisen hökötyksen päällä, se paljastui myöhemmin liljaksi (Mikko Silvennoinen kertoi, katsomossa epäilimme sitä jonkinlaisen huulisimpukkakukkaseksi).

Latvian Aijan Sudden Lights meni itseltäni aika ohi. Ihan kiva rokkibändi, mutta ei tästä joukosta erottunut. Seuraavaksi Portugalin Mimicat. Kappale on edelleen hieno, mutta show'sta jäi puuttumaan jotain. Edes Portugalin finaalissa nähtyä punaista sohvaa ei oltu tuotu Liverpooliin. Irlannin Wild Youthin We Are One oli aika tylsä "me ollaan yhtä" -jollotus. Kroatian Let 3:n Mama SC! räjäytti kyllä jo potin: bändillä oli hienot asut ja meno oli kokonaisuudessaan aika kreisiä. Sanoituksissa kuultiin, että "muori osti traktorin / tuo tuomiopäivän mummo".

Sveitsin Remo Forrer Watergun-kappaleellaan yllätti positiivisesti, koska vaikka kyseessä oli balladi, joista en yleensä Euroviisuissa pidä, tämä oli kuitenkin vahvan kuuloinen ja toimi. Sanoituskin on oikeastaan aika koskettava, vaikka ehkä Kroatian jälkeen keijossa mielentilassa en ihan pystynyt keskittymään siihen. Israelin Noa Kirrelillä on myös vahva ja päähän tarttuva biisi ja tanssikoreografia on kyllä ainakin yhtä huikea kuin viimevuotisella Espanjan edustajalla.

No sitten! Pasha Parfeny Moldovasta sarvipäisine joukkoineen otti lavan haltuun. Oma ääneni meni tälle. Pasha on vaan niin ihana, ja tässä oli juuri sellaista sopivaa epävarmuutta, ettei voi ihan tietää ollaanko tosissaan vai onko tämä tehty vähän kieli poskessakin. Pidän kappaleesta huilutaustoineen ja Pashan koreografiaan kuuluneet hypyt olivat hienoja.

Numero 11: Loreen. Loreen tuntuu olevan tässä vaiheessa jo niin nähty, kun seurasin Melloakin ahkerasti. Lavarakennelmaa on sittemmin kuulemma kevennetty, koska sitä ei olisi ehditty kasata viisulavalle. Kappale ei vaan ole mikään Euphoria, ja Loreen on jo kerran voittanut. Sori, mutta en toivo loppuunhiotun Loreenin menestyvän, varsinkaan koska hän on uhka Käärijälle.

Azerbaidzanin TuralTuranX meni itseltäni melko lailla ohi. Kyseessä olivat kaksoset, joita aina silloin tällöin viisuissa nähdään. Biisi ei jäänyt mieleen, mutta kuulemma Azerit ekaa kertaa olivat tehneet itse biisinsä eivätkä tilanneet sitä ruotsalaisilta tms. joten siitä pisteitä.

Sitten Tsekki. Vesnan My Sister's Crown on hieno naisten voimaantumisanthem. Lavashow'ssa olisi ehkä saanut olla vielä jotain enemmän, mutta kyllä pidin tästäkin.

Toiseksi viimeisenä esiintyi Hollannin duo kappaleella Burning Daylight. Tästä ei jäänyt mitään mieleen, muuta kuin että kappale oli tyypillinen Alankomaiden viisu.

Ja vihdoin viimeisenä mutta ei vähäisempänä, Käärijä veti hienon show'n. Yleisökin taisi tätä jo odottaa. Tätä oli vähän uudistettu UMK:sta. Muuten ihan hyvä, mutta harmitti vähän, että mukana ei ollut kohtaa, jossa tanssijat nostavat Käärijän ilmaan. Se toimi mielestäni hyvin "tänään oon se mies" -kohdassa. Varjokuva oli kuitenkin hieno. Käärijällä ei ehkä mennyt laulu ihan putkeen, toivottavasti hän saa vielä ennen finaalia keskityttyä, tai toivottavasti sillä ei ole väliä.

Väliaikanumeroina oli joku aika hieno ja surumielinen Ukrainaa kunnioittava esitys sekä Rita Oran viimeiseen asti sliipattu huipputason pop-show, joka jätti kylmäksi juuri siksi, että se oli niin sliipattu. Mukana oli hillitön määrä tanssijoitakin. Jotenkin Rita Ora ei sopinut kauhean hyvin viisuihin. Toivoisin näkeväni jossain välissä vielä brittihuumoria ja jos ja kun Beatles-tribuutti tulee, saisi siinäkin olla jotain innovatiivista.

Lopussa Käärijä pääsi odotetusti finaaliin, samoin kuin Norja, Serbia, Portugali, Kroatia, Sveitsi, Israel, Moldova, Ruotsi ja Tsekki. Ehkä Maltan olisin vielä sinne laittanut jonkun, vaikka sitten Sveitsin tilalle, vaikka toisaalta sekin biisi oli hieno. Jatkoon menneistä erityisiä suosikkejani olivat Suomen ohella Serbia, Kroatia, Israel ja Moldova. Moni muistakin oli hyvä. Sikäli siis mielestäni kovatasoinen semi!

Raportti tuntuu vähän pikaiselta, mutta halusin nyt saada nopeasti kirjattua ylös jotain ajatuksia ennen kuin unohdan ne. Parempiakin raportteja olen tehnyt.

[L-S]

Laitan vielä erillisen viestin rekvisiittalistalle, koska se on tosi pitkä.

Tähän siis pari lisäystä, Maltan ja Serbian edellisessäkin viestissä mainitut rekvisiitat. Olikohan vielä jotain minkä olen unohtanut jostain karsinnoista ja jonka voisi lisätä bubbling underiin? Jos joku muistaa jotain, kertokaa.

1. Nitoja (Sakis (Kreikka) 2009)
2. Lasikaappi (Pikku-Eric (Ruotsi) 2011)
3. Trampoliini (Kreikka 2014)
4. Uuni (Venäjä 2012)
5. Vessapaperilla koristeltu puu (Armenia 2007)
6. Hamsterin juoksupyörä (Ukraina 2014)
7. Suihkulähde (Irlanti 2012)
8. Huoneisto olohuoneineen ja auto (Malta 2023)
9. Juoksumatot (Ruotsi 2017)
10. Repäisylappuseinä (Armenia 2022)
11. Tanssivat minirobotit (San Marino 2018)
12. Troijan hevonen (Montenegro 2012)
13. Paljettikoristeinen maitotonkka (Unkari 2017)
14. Piikkilanka-aita (Bosnia & Herzegovina 2016)
15. Pyykkinaru (Bosnia & Herzegovina 2008)
16. Nyrkkeilyhanska (Armenia 2011)
17. Jäävuori (Suomi 2019)
18. Rodeohärkä (San Marino 2022)
19. Naamioitu mallinukkearmeija (Romania 2018)
20. Palavat portaat ja flyygeliarkku (Ukraina 2018)
21. Lilja (huulisimpukkakukka) (Serbia 2023)
22. Kaksi tykkiä (Romania 2017)
23. Glitter-palikka (Australia 2016)
24. "Veriset tamponit" (Romania 2013)
25. Jumppapallomeri (Suomi 2022)
26. Kuulavaste (Itävalta 2017)
27. Lasikuutio (Azerbaidzan 2013)

Bubbling under:
X. Hippibussi (Shava UMK:ssa 2015)
X. Liukumäki (Günther & D'Sanz UMK:ssa 2017)
X. Oranssi avokuplavolkkari (De vet du Melfestissä 2017)
X. Juna (Saara Aallon Queens Suomen biisivalintaohjelmassa 2018)

Kunniamaininnat:
Oudoin idea: Tissi karttapallotelineessä (Rigoberta Bandini, Espanjan Benidorm Fest/karsinta, 2022)
Randomein idea: Yllätysympyrä (Cornelia Jakobs, Melodifestivalen 2022)

Erikoispysti:
Tämä erikoispalkinto annetaan ensimmäisen American Song Contestin (2022) osallistujille, joista todella moni oli panostanut rekvisiittaan ja tuonut paikalle huoneita, talon tai saaren!

[Kibaya]

Multa meni sen verran ekan semin aloitus ohi, etten tajunnut alussa laulavan juontajan olevan The Hadkiss-yhtyeen solisti! Olen kuitenkin luukuttanut heitä jo tässä vuoden verran putkeen.
HÄn esitti myös The Hardkissin biisin, mutta säädin jotain omaa irssissä vissiin ja tajusin sen vasta eilen.

[päivänpolttaja]

Äänestin 1. semifinaalissa Norjaa. Äänestän Alessandraa finaalissakin, jos äänestän.

Tykkäsin Tsekistäkin. Toisessa semifinaalissa ei ollut niin hyviä esityksiä/kappaleita.

Käärijä-hype onkin kova! Oli kuitenkin äänessä ilmeisesti flunssaa ainakin semifinaalissa. Toivottavasti Jere ymmärtää kerätä voimia ja huoltaa ääntä ennen finaalia.

Pohjoismaa voittaa.

[L-S]

Toinen semi oli mielestäni ensimmäistä heikompi.

Illan aloitti Tanskan Reiley kokovaaleanpunaisessa asussaan. Ihan kiva veto, mutta ei päässyt finaaliin. Kakkosena Armenia, joka oli muistaakseni kaunis kappale, vaikka en tällä hetkellä muistakaan siitä mitään.

Kolmantena esiintyi taas kokovaaleanpunaiseen pukeutunut Romanian Theodor Andrei. Biisi oli hauska, samoin Theodorin nörttilook, mutta show itsessään oli kyllä melkoisen outo.

Nelosena Viron Alika ja Bridges. Itsestäänsoiva pianokin jäi Alikan kauniin laulun varjoon. Kappale on kyllä hieno.

Vitosena Belgian Gustaph. Hieman ysärihenkinen biisi, jota arvostin ehkä juuri siksi.

Kuudes oli Kyproksen Andrew Lambrou, joka oli saapunut Australiasta asti edustamaan Kyprosta. Hänellä tosin taisi olla kreikkalaisia sukujuuria. Tämä oli muistaakseni ihan hyvä biisi, vaikka ei kuulukaan niihin, joita olen etukäteen luukuttanut. Seitsemäntenä esiintyi Islannin Diljá. Power-veto oli periaatteessa ihan voimakas, mutta jotain taisi jäädä puuttumaan, koska finaaliin ei menty. Diljásta kerrottiin, että hän nostaa isoja painoja, ne olisivat sopineet biisiin mukaan.

Kreikan Victor Vernicos oli kahdeksas. Tämä ei ollut hyvä, eikä Eurooppakaan siitä pitänyt. Harmi, että Kreikka ei ole viime aikoina lähettänyt mitään kunnon Kreikka-viisua, jossa olisi Zorbas-tanssi, Kreikka-mekko ja joku kreikkalainen jumala (Sakis, joka ei hänkään ole edes viime vuosina tehnyt mitään erityisen kiinnostavia biisejä ).

Numerolla yhdeksän kilpaili Puolan Blanka kappaleella Solo. Kuulin vasta tänään, että tähän ilmeisesti liittyi joku korruptioskandaali. EIlen ihmettelin (sanomatta sitä ääneen) miksi kaikki vastustivat Blankaa, mutta tämähän se syy varmasti oli. PIdin kyllä kappaleesta, se on tarttuva, mutta show oli aika kamala sillisalaatti.

Kymmenentenä Slovenian Joker Out -bändi. Laulaja Bojan on Käärijän bestis. Ihan hauska biisi, joka pääsikin onneksi jatkoon.

Georgian Irulla oli kaunis kappale, mutta hän ei päässyt jatkoon. Seuraavana oli San Marinon Piqued Jacks, joka taisi olla varsinaisesti italialainen bändi. San Marino järjesti karsinnat, joissa oli osallistujia vaikka kuinka monista maista ja tämän he sitten valitsivat. Kappale oli ehkä illan huonoin creepyine sanoituksineen (Kalle Niemen versiona "Beibi tule hakemaan minut, haistan sinut eläimen lailla").

Numerolla 13 tuli illan suurin suosikkini, se jota olisin äänestänyt, jos eilen olisi saanut äänestää: Itävallan Teya ja Salena sekä Who the Hell is Edgar? Kappale toimii edelleen, vaikka olen kuunnellut sitä paljon, ja lavashow oli toimiva videoseinälle heijastettuine Poene päivineen.

Albaniasta Albina oli tuonut mukanaan viisuihin koko perheensä. Äiti, isä ja kaksi vai oliko kolme sisarusta lauloivat Albinan taustalla ihan kauniisti.

Liettuan Monika Linkytélla oli aika tylsä biisi. En olisi halunnut jatkoon, mutta sinne meni. Viimeisenä Australian Voyager räjäytti pankin ja pisti kunnon rock-bileet pystyyn.

Väliaikanumeroina nähtiin joku show, missä oli ukrainalaisia esiintyjiä, sekä värikäs Free Yourself -aiheinen drag show, joka toimi huomattavasti paremmin kuin Rita Oran sliipattu esitys.

Päätän pikaraporttini täältä tähän. Oliko kellään mitään hauskaa rekvisiittaa tai muuta mainitsemisen arvoista? Nyt ei muistu mieleen. Pitää vielä tehdä Käärijä-kynnet ennen huomista.

[L-S]

Mainittakoon vielä, että Kyproksen Andrew Lambroun kappalehan se oli, jonka tekijöinä olivat olleet ketkäs muutkaan kuin Jimmy Joker ja Jimmy Jansson, Thomas Stengaard ja Marcus Winter-John eli ruotsalaisvoimin mennään. Oliko tänä vuonna muita ruotsalaisten tekemiä biisejä Loreenin ja tämän lisäksi?

Esityksistä pantakoon vielä muistiin, että Armenialla oli show'ssa hieno kalteva pinta. Andrew Lambroulla oli myös vesiputous. (Taisi olla kyllä videoseinä, ei oikea).

[L-S]

Viisut on viisuiltu ja takki on tyhjä.

Jännitys tiivistyi iltaa kohden. Ensin ajelin paikalle moottoritietä, mitä on periaatteessa ihan kiva ja helppo ajaa, mutta Espoon ja Vantaan sokkeloisissa liikenneratkaisuissa seikkaillessa meinasi vähän mennä pasmat sekaisin. Kun sitten piti alkaa tehdä Käärijätorttua, autoilusta aiheutunut hermostuneisuus jotenkin sulautui sen tekoon ja tuntui että siitä ei meinannut tulla mitään (melkein poltin pohjankin, mutta se oli onneksi ihan hyvä vaikka olikin liian pitkään uunissa). Torttu tosiaan onnistui ja sitä kehuttiin, ja tietysti se oli asianmukaisen vihreä-musta.

Lopputuloksena oli tosiaankin se pelätty Suomi-Ruotsi-maaottelu. Epätoivo kasvoi jury-pisteitä läpikäytäessä, kun aluksi tuli monta maata, jotka eivät antaneet Suomelle pisteitä, ja Ruotsi tuntui saavan jatkuvasti kahtatoista. Onneksi jonkin verran tippui myös pisteitä tuomaristoilta ja Norja ja Ruotsikin antoivat 12 Suomelle. Suomikin kyllä valitettavasti antoi 12 Ruotsille. Israelkin sai tuskaisen paljon huippupisteitä. Jos niistä osa olisi tullut Suomelle, sekin olisi ollut hyvä. Pidin kyllä Noa Kirrelin kappaleesta sinänsä, ja dance break oli hieno, mutta sekin on toisaalta vain viime vuoden Chanel-kopiointia, ja Israelin paikka viisuissa on muutenkin kyseenalainen.

Yleisöpisteiden ilmoittaminen oli hermoja raastavaa, mikä näkyi katsomossammekin. Lopulta Käärijä hävisi Loreenille 57 pisteellä. Ei voi muuta kuin sanoa, että vääryydellä vietiin Suomelta voitto, sillä yleisö olisi halunnut Käärijän voittavan. Paikan päällä Liverpoolissakin huudettiin Cha Cha Chata kun tulosten julkistaminen oli vielä kesken. Yleisöpisteitä Suomi sai 376 kun taas Ruotsi vain 243. En ole mikään matikkanero, mutta kyllä tässä on ero (riimittelytaitoni ovat kuin jostain kehnosta takavuosien viisusta, eikö?). Suomi sai yleisöltä 12 pistettä 18 maalta, Ruotsi vain kymmentä pistettä kahdeksalta maalta ja siitä alaspäin.

Mutta tuomaristopisteet ratkaisivat eli lopulta vain muutaman raadin mielipide ratkaisi. Jos Suomi olisi saanut useammilta juryilta vähän enemmän tai useammin 12 pistettä Ruotsin sijaan, niin voitto olisi ollut varma.

Toivottavasti tästä alkaa keskustelu jury-pisteiden painoarvon vähentämisestä. Kuten monessa paikassa on jo todettu, yleisöllehän tätä tehdään, ja yleisö halusi Käärijän voittavan.

Voi varmaan spekuloida, että oliko Ruotsin voitto etukäteen pedattu ja jossakin sovittu, koska ensi vuonna on ABBAn Waterloon 50-vuotisjuhla, niin viisuthan sopisivat Ruotsiin. En nyt ehkä mihinkään salaliittoteorioihin usko, mutta kyllähän jotkut ammattilaisraatilaiset ovat voineet itsekin mielessään miettiä, että Ruotsin olisi nyt asiallista voittaa.

Jos Ruotsi olisi lähettänyt kenet tahansa muun kuin Loreenin (jos Loreen ei olisi alun perinkään ollut mukana), uskoisin, että Käärijän voitto olisi ollut varma. Show meni nappiin, ilo näkyi, oli kivaa ja rentoa. Eurooppa olisi halunnut vapautua ja kaataa päällensä samppanjaa (niinku cha cha chaa) eikä pyristellä tuskaisen näköisenä vapaaksi laattojen alta ja raapia ylipitkillä kynsillä.

Voi tietysti sanoa, että Loreen on teknisesti taitava laulaja ja kappale ja esitys olivat hiottuja, niin voitto olisi sikäli ansaittu eikä olisi nokan koputtamista. Mutta kun. Ei tämä ole mikään pelkkä laulukilpailu, vaikka niitäkin aina löytyy, jotka haluaisivat niin väittää.

Sitä paitsi Loreenin kappale on loppuunsa hiottu hittitehdasbiisi. Vaikka arvostankin Thomas G:ssonia ja kumppaneita, ei tätä hommaa liukuhihnalta pitäisi tehdä. Aiemmin tähän ketjuun laatimiani erittäinkin tieteellisiä Melodifestivalen-tilastoja voi tarkastella, jos tekee mieli kyseenalaistaa hittitehtailua.

Tattoo ei ole Euphoria, joka eilen automatkalla kuunneltuna kerta kaikkiaan kuulosti paremmalta. Tattoo kuulostaa todella monelta muulta kappaleelta. Yhtymäkohtia on löydetty johonkin ukrainalaiseen biisiin, Euphoriaan, Jenni Vartiaisen Junat ja naiset -biisiin (josta tuskin on mitään sentään kopioitu) ja ties mihin. Itse keksin vielä yhden yhteyden kuunnellessani viisulistaa autossa: Robin Stjernbergin You, jossa on kohta "it's all because of youuuuu", mikä kuulostaa hyvinkin samalta kuin Tattoon And all I care about is youuuu". Piti ihan tarkistaa ovatko samat tekijät, mutta eivät sentään olleet. Kappale ei ole mielestäni kovin ihmeellinen. Ihmettelen miksi juuri tämä kappale ja miksi juuri nyt. Osallistuihan Loreen Melodifestivaleeniin myös vuonna 2017, mutta ei silloin päässyt edes Andra Chansenista finaaliin.

Vaikka kai Käärijänkin biisistä oli joku plagiaattikohu keksitty ja mukana on Rammstein-vaikutteita, biisi ja show kokonaisuutena ovat mielestäni omaperäisempiä, eivät niin laskelmoituja. Olen seurannut viisuja pitkään, enkä olisi osannut ennustaa, että voisi tulla tällainen kappale, tällainen artisti ja kokonaisuus, joka voisi menestyä näin hyvin. Myönnän, etten uskonutkaan menestykseen ennen UMK:ta ja show'ta. Toki olin myös kuunnellut kappaletta siihen mennessä verrattain vähän (sen jälkeen senkin edestä). Loreenin sen sijaan pystyi erittäin hyvin ennustamaan, semminkin kun hän on kerran jo voittanut.

Harmittaa, että Loreen oli mukana juuri nyt, kun Suomella olisi kerrankin ollut mahdollisuus voittoon. Ei tällaista täydellistä pakettiratkaisua viisuvoittoon tule ihan heti uudestaan, varsinkin kun samaa ei voi eikä kannata toistaa, ja laskelmointi tuskin Suomelta onnistuu, vaikka Ruotsilta se sujuu. Pitää olla jotain, mikä iskee lujaa takavasemmalta ja toimii.

Käärijä olisi ansainnut voitonjuhlansa. Suomi olisi ansainnut voitonjuhlat myös. Kakkossijakin on toki juhlan arvoinen, ja toivottavasti järjestetään joku torijuhla. Viisuja edeltävän viikon aikana oli hieno nähdä, miten koko Suomi liittyi Käärijän taakse. Näytti siltä että melkein kaikki yritykset, viranomaiset ja yksityishenkilöt päivittivät somessa tukensa Käärijälle ja liputtivat vihreää (varmastikin on harha, että kaikki, mutta siltä tuntuu). Parina viimeisenä päivänä tuntui jo itsestäkin siltä, että tulee kohta korvista ulos, niin paljon kuin Käärijää kannustinkin ja metsästin vihreää. Kuljin myös eilen pääkaupunkiseutulaisessa ostoskeskuksessa vihreä lei kaulassa.

Jos tästä jotain positiivista on pakko löytää, niin se, että Ruotsi osaa järjestää hyvät Euroviisut. Tosin niiden on nyt sitten paras ollakin huippuhyvät, niin että juontajana on vähintäänkin Måns tai ABBA ja väliaikanumerot ovat kepeäluonteisen itseironian sävyttämää timanttia vieläkin paremmin kuin Love Love Peace Peace. Joko Måns on tyhjentänyt kalenterinsa? Loreenista en usko olevan kovin valovoimaiseksi juontajaksi.

Käärijä on mielestäni moraalinen voittaja.

[L-S]

Niin, olihan siinä se muukin finaali.

Ihan hyvä kokonaisuus biisejä oli, ja näitä esityksiä pitänee vielä vähän katsoa uudestaan, että muistuu mieleen parhaat palat. Taisin lopulta äänestää Itävaltaa, mutta äänelläni ei paljon juhlittu, kun Itävalta ei yleisöltä kovin paljoa pisteitä saanut.

Aamulla päässä soi Kyproksen Break a Broken Heart, vaikka ei se mitenkään erityinen suosikkini ollut. Tosin kuuluu niihin, mitä olen kuunnellut tämänvuotisista biiseistä etukäteen vähemmän, on jotenkin muutenkin mennyt ohi. Ehkä tätä pitäisi myöskin asiaankuuluvasti dissata, koska se oli Ruotsin viisutehtaan tuotantoa.

Väliaikashow'ssa yllättävää oli, että Beatlesia tuli niin vähän. Mahmoud esitti Imaginen hyvin vakavan näköisenä, vähän kuin biisin sanomana olisi, että "Imagine all the people / Sharing all the world ... but hey that's not really possible, you're such a dreamer"

Show'n alussa nähtiin Verka Serduschkaa ja muutamia muita vanhoja esiintyjiä, se oli kyllä hauskaa. Kuulimmeko väärin vai laulettiinko oikeasti Russia goodbye?

Rekvisiitoista tarkoitus oli mainita se, että Ranskan esityksessä oli majakkahamerakennelma.

Ehkä jonain vuonna muistelemme ilolla sitä, että tämä oli Suomen toiseksi paras sijoitus ja paras sijoitus suomenkielisellä biisillä.

[päivänpolttaja]

Joo, kyllähän Suomi ja Käärijä olivat moraalisia voittajia. Toisaalta vielä 90-luvulla pelkät juryt päättivät. Eikö se ollut niin, että jury tuotiin yleisöäänestyksen ohelle takaisin siksi, että monissa maissa annettiin isoja pisteitä vain naapurimaille? Månshan voitti myös silloin aikanaan Italian edustajan tuomariäänillä, vaikka Italia siis olisi yleisöäänillä voittanut, jos en ihan väärin muista. Ainahan näistä voisi valittaa.

Äänestin Norjaa niin kuin aioinkin, ja Norjahan sai Suomen yleisöäänistä 12 pisteen potin. Oli muuten ihmeellistä, että juryt eivät myöskään Norjalle antaneet paljoa pisteitä. Mikä oli Alessandrassa vikana?

Jos suomalaisena haluaa hakea lohdutusta, niin ei ainakaan tarvitse järjestää kalliita viisuja. Lisäksi Käärijä tullaan muistamaan. Cha Cha Chahan on jo globaalin Spotify-listan ykkönen. Klassikko on syntynyt.

[theia]

Ennen finaalin alkua sivuttiin keittiössä, että sellainen Ruotsin kannustamattomuus vaan sen takia, että se on Ruotsi, on kyllä väljähtänyttä ja tylsää. Mutta tässä tapauksessa - ainakin omalta osalta - se kannustamattomuus oli lähinnä sitä, että Loreenin biisi on toisinto Euphoriasta ja hemmetin tylsä biisi; lisäksi plagiaattisyytökset Mika Newtonin biisiin V plenu...

No, olin silti toiveikas. Että vaikka Ruotsi on kova vastus kädenlämpöisellä biisillään, Käärijän meininki on sen verran raikas tuulahdus ja United by music ja kaikkea, että kyllä se voitto sieltä tulee. No, olisi tullut, jos juryn äänet olisivat edes vähän heijastelleet kansan tahtoa

Musta oli erityisen huvittavaa, että yleisöäänistä Suomelta lähti nolla pistettä Ruotsille - ainoana maana We're salty like that.

[L-S]

Ennen finaalin alkua sivuttiin keittiössä, että sellainen Ruotsin kannustamattomuus vaan sen takia, että se on Ruotsi, on kyllä väljähtänyttä ja tylsää. Mutta tässä tapauksessa - ainakin omalta osalta - se kannustamattomuus oli lähinnä sitä, että Loreenin biisi on toisinto Euphoriasta ja hemmetin tylsä biisi; lisäksi plagiaattisyytökset Mika Newtonin biisiin V plenu...

Joo, en itsekään vastustanut Ruotsia vain siksi että Ruotsi, vaan tuo kappale ei alun perinkään ollut suosikkini Melodifestivalenissa ja olin sitä mieltä, että Loreen on jo nähty, olisin mieluummin halunnut, että Ruotsi lähettää viisuihin jonkun, joka ei ole vielä ollut mukana. Uskon, että vaikka Suomen edustaja olisi ollut joku kädenlämpöinen juttu, josta en itse olisi hirveästi innostunut, en siltikään olisi kannustanut tai äänestänyt Loreenia. Muina vuosina olen kyllä kannustanut Ruotsia, jos siihen on ollut aihetta (Måns ). Ei Tattoo huono kappale ole, mutta kuten aiemmassa viestissäni sanoin, vähän kulunut.

En osaa sanoa voiko sitä syyttää plagiaatiksi. Ihmettelen aina vähän plagiaattikohuja sikäli, että en tajua miksi joku lähettäisi Euroviisuihin tietoisesti plagiaatin, koska kyllähän siitä nyt jää kiinni, kun kappaleen yleisö on näinkin iso. Ja jos plagioidaan, miksi sitten kannattaisi plagioida jotain kappaletta, joka ei kuitenkaan ole mikään maailman huippusuosikki. Sattumalta erilaisia yhtymäkohtia voi tietysti tulla. Jossain joku tätä kommentoikin, että sointukulkuja nyt on rajattu määrä. Mutta kieltämättä tässä kappaleessa on yhtymäkohtia moniinkin kappaleisiin, eli jotenkin varman päälle ovat tekijät ehkä vetäneet.

Mutta tietysti nyt sitten tässä tilanteessa, kun loppukamppailu oli etukäteisarvailussakin jo se, että lopulta on Ruotsi vastaan Suomi, ja niin sitten kävi, niin tietenkin kannustan Suomea, koska toivoin Suomen voittoa ja pidin biisistä ja esityksestä huikeasti enemmän kuin Ruotsista. Jos samanlainen kamppailu olisi ollut Käärijän ja minkä tahansa muun maan välillä, olisin varmasti vastustanut sitäkin. Toki sitten jos se toinen maa olisi ollut joku omista suurimmista suosikeistani, olisi ehkä harmittanut vähän vähemmän, tai en tiedä.

Kyllä olen silti sitä mieltä, että hyvä että Suomen kansa äänesti taktisesti eikä antanut Ruotsille pisteitä. Mutta ainahan näitäkin keskusteluja käydään, että milloin kenenkin kannattaminen on väärin ja milloin oikein. Viime vuonnakin Ukrainan kannattaminen oli joidenkin mielestä väärin vain poliittisista syistä, vaikka toisaalta sitten samaan hengenvetoon ollaan sitä mieltä, että Venäjää ja Israelia pitää ehdottomasti paheksua vaikka biisi olisi kuinka hyvä. No, itse pidin kyllä oikeasti myös Ukrainan viime vuoden kappaleesta, joten kyllä se voittonsa on ansainnut. Venäjällä ja Israelilla sen sijaan on ollut kyllä hyviä kappaleita (Sergei Lazarev ), vaikka en todellakaan toivo näiden maiden voittoa poliittisista syistä. En silti näe syytä paheksua hirveästi esiintyjiä tai kappaleita, jos ne ovat onnistuneita, koska harvemmin kuitenkaan on niin, että maiden poliittiset valinnat olisivat näiden pop-artistien syytä ja voi olla, että he eivät vieläpä aktiivisesti kannatakaan maansa politiikkaa. Sergeikin päivitti sodan alettua Instagramissa, että "ei sotaa", joten uskallan pitää edelleen Sergein musiikista. No, silti on hyvä ettei Venäjä osallistu enää viisuihin, ja Israelkin voitaisiin kyllä poistaa.

[Kibaya]

Viisut ovat aina olleet poliittisia.
Viisut on rakennettu poliittiseen ilmapiiriin toisen maailmansodan jälkeen. Kyllä, politiikka on aina ollut ja tulee olemaan osa viisuja. Sinänsä jotenkin naivia väittää ettei viihteeseen tai ilojuhlaan tulisi "sotkea" politiikkaa mukaan, kun mikään ei ole politiikan ulkopuolella. Aivan kaikessa on jollain tasolla poliittinen taso mukana. Ei viisutkaan ole mikään umpio, missä pitäisi yrittää piiloutua välttelemään konflikteja.

Itsehän olen ollut sitä mieltä aika pitkään ettei Israelin osallistuminen ole mikään hyvä juttu niin kauan kuin Israelin valtio toimii Palestiinan kanssa kuten toimii. Miksi Israel saa osallistua, vaikka tällä hetkellä Palestiinalaisten tilannetta pidetään jo kansanmurhana ja systemaattisena tuhoamisena? Venäjän tilanteessa erona lienee että tilanne ei ole alkanut vastikään, vaan on jatkunut jo vuosikymmeniä. Tokikaan se ei ole paikalla olevan esiintyjän syytä tai häntä tulisi syyttää siitä! Turkkihan on myös vetäytynyt viisuista juryjen palauduttua, mutta muistelin että tuolloin vetäydyttyä oli lähteitä missä puhuttiin Turkin vetäytyvän osittain Israelin osallistumisen vuoksi, osaksi konservatismin nousun vuoksi ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen näkyvyyden lisääntymisen vuoksi.

Tämän vuoden viisufinaali aiheutti mulle närästystä, sydämentykytystä ja fyysisesti pahaa oloa koko lauantain ajalle.
Ihan hirveä olo! Jännitys ei todellakaan sovi mun keholle

Verka oli mahtava. Mun korvaan hän lauloi "Russia goodbye", mikä oli(si) mahtavaa, sillä alunperin kappaleen sanoitus oli Russia goodbye, mutta sääntöjen vuoksi niitä jouduttiin muuttamaan.
Verka .

Jos jätetään pois Käärijä ja Loreen olin hämmästynyt lopputuloksesta. Odotin parempia sijoituksia Australialta ja Itävallalta, mutta myös Saksalta! Miten Saksa jäi johonkin hännille? Oliko kappale liian raju? Show ei ehkä osunut ihan nappiin, mutta silti sijoitus oli odottamaton. Belgian menestys ja jopa 12 pisteiden saaminen juryiltä sai mun silmät aina muljahtamaan. Mitä?! Yksi itselle niistä biiseistä ja esityksistä missä aina ajatus harhaili jossain aivan muualla ja vaikka kuinka yritin niin ei se vaan vedonnut tarpeeksi. Tsekin esitykseen olin pettynyt. Biisi on itsessään yksi mun vuoden lemppareita ja olisi kaivannut jotain oumph!-menoa itseensä. Vaikkei se huonosti pärjännyt, niin olisin halunnut nähdä Tsekin jossain kärkikahinoissa.
Viro oli myös mun lemppareita, mutta siellä ehkä vähän häntäpäässä. Esityksen feikki-piano ja sen edessä istuminen myös on sen verran keijoa, että siitä olisi pitänyt saada lisäpisteitä.
Norjan Alessandra, joka olisi ollut puhelinäänten perusteella kolmas, oli myös alusta alkaen yksi suosikeista. Norjan lopputuloksen ollessa nyt viides ei sitä kai huonona voida pitää. Toki Norjankin esityksessä oli mielestäni samanlainen tilanne, että siitä puuttui vähän jotain. Se oli ihan ookoo, ihan kiva, mutta mahtipontinen kappale olisi kaivannut vielä jotain nostetta. Toisaalta, en olisi kestänyt jos taustavideolle olisi lätkäisty jotain epäolennaisia keijouden ytimessä olevia tulivuoria tai animoituja lentäviä poneja, mutta nyt ohut huiluva viitta, joka lähti asunvaihdossa ja en edes muista taustasta mitään, joten ehkä sekin oli sitten ihan ookoo.
Portugalistakin tykkäsin, harmittaa kun heillä ei ollut keijoutta lavalla samalla tavalla mitä oli Mimicatin voittaessa oman maan karsinnat.
Moldova oli mulle vaikea. Biisi kävi jossain kohtaa mulla jo hermoihin, vaikka tykkäilin siitä vain biisejä kuunneltaessa. En myöskään lämmennyt lavashow:lle yhtään. Polyamorinen rituaalishow pikemminkin tuntui jotenkin... ei nyt väärältä, mutta ettei se nyt ollut mulle mitenkään inspiroiva. Oli hauska miten Pashakin esiintyi paljain jaloin, mutta enemmän mua aina ärsytti ne hapsut ja hassut hatut tai muu kikkailu. Montako kvinaböskeä siellä lavalla oli?

Suomi voitti viisut, mutta Ruotsi nyt järjestää ne ensi vuonna.
Väitän, että näistä viisuista Käärijä jää elämään kuten Verka. Verkakaan ei voittanut ja monikaan ei muista kuka sinä vuonna voitti (Molitva, Verka esiintyi Helsingin viisuissa...).
On myös spekuloitu miten jatkossa Käärijä otetaan osaksi viisukuplaa, kun eurooppa on pullollaan euroklubeja missä viisuosallistujat kiertävät keikoilla ja viisuviikolla on aina tarjolla mahdollisuuksia olla osana huumaa. Haluaako hän sitä vai onko se liian kivuliasta?
Yksi hyvä esimerkki miten hypätä viisuklubien maailmaan on mm. kotimainen viisuristely, missä on vuosittain aina myös ulkomaisia esiintyjiä. Krista Siegfrids varmasti antaa vinkkejä miten elää viisuissa läpi vuoden. Tänä vuonnahan Krista oli juontamassa out.tv:lle (missä tekee muutenkin töitä) Liverpoolista erinäisiä lähetyksiä ja haastattelutilaisuuksia. Krista myös heitti ainakin yhden euroclub-keikan Liverpoolissa. Samoin muitakin aiempien vuosien edustajia oli euroclub-keikoilla ja Go_A:kin esiintyi eurovision villagessa, mikä nyt oli ihan odotettavissa Ukrainan ollessa co-host ominaisuudessa.

Olen L-S:n kanssa samaa mieltä että on vaikea toteuttaa samanlaista hurmosta heti uudestaan. Vähän samankaltainen tilanne kuin Islannilla Daði Freyrin kohdalla, ettei toista samanlaista ole saatavilla aivan heti.

Kansainvälisesti on alettu vaatia juryjen poistamista ihan jopa change.org:ssa olevan nimilistan avulla (en pääse linkittämään työkoneelta).