Euroviisut 2024

[L-S]

Jaahas se olis sit aika julistaa viisukevät alkaneeksi, kun UMK-kilpailijatkin julkistettiin eilen.

UMK-artisteja ja myöhemmin kappaleita voi tarkastella täältä.

Ensimmäinen UMK-biisi, Cyan Kicksin Dancing with Demons, julkaistiin viime yönä. Hieman hämmentävä kappale ja musiikkivideo oli häiritsevä. Ehkä tämä olisi ilman musavideota ihan kuunneltava, mutta en ihan hirveästi tästä bändistä välitä, enkä myöskään ollut kuullut heistä ennen UMK:ta vuonna 2022, jolloin he osallistuivat, enkä ollut kuullut heistä näiden kahden UMK-osallistumisen välissä. Toki se ei välttämättä kerro muusta kuin siitä, että olenkin ihan pihalla.

UMK-artistikattaus ei ihan hirveästi inspiroi, mutta toivotaan, että hyviä biisejä on luvassa. Tylsää myös, että artistit oli vuodettu julki etukäteen. Eihän sinne nyt mitään uutta Käärijää olisi mistään saatu, mutta olisi silti voinut olla jotain muutakin mukana.

Tulevana lauantaina alkavat myös monet semifinaalikarsinnat pyöriä, kuten Eurovisionworldin kätevästä kalenterista voi lukea. Pitää ehkä alkaa seurata, karsintamultitaskaus oli viime keväänäkin hauskaa ajanvietettä lauantai-iltoihin.

Mellon karsinnat alkavat 3.2., UMK:n finaali on 10.2. ja Melodifestivalenin 9.3. Samana päivänä Mellon finaalin kanssa on Portugalin Festival de Cancao ja siihen alkukevään rupeama sitten päättyykin, ja aletaan odotella lopullisia viisuja.

LIsäksi Euroviisuja varjostaa tänä vuonna kysymys Israelin osallistumisesta. UMK-edustajistakin Jesse Markin ehti ilmoittaa, että ei lähde viisuihin, jos Israel osallistuu. En kuitenkaan toivo, että mikään yksittäinen maa tai edustaja joutuisi tässä nyt oikeasti pistämään boikottia täytäntöön, vaan että EBU tekisi asiasta vastuullisen päätöksen ja sulkisi Israelin pois siinä missä Venäjäkin suljettiin. Toki ymmärrän, että boikotoinnilla uhkaaminen on painostuskeino, mutta tyhmää, että siihen joudutaan yleensä lähtemään. Taas jossain jotkut kumminkin sanovat, että voi voi kun politiikka ei kuulu viisuihin eikä sitä pitäisi niihin tuoda ja että boikottiehdotukset ovat vääriä. Valitettavasti olen eri mieltä siitä, että politiikkaa voitaisiin mitenkään pitää viisuista täysin irrallisena, olkoon jonkinlainen harmoninen yhteenkokoontuminen musiikkikuplassa kuinka ollutkin viisujen alkuperäinen ajatus. Se on kaunis ajatus, ei siinä mitään, ja kannatan sitä. Mutta. Kuitenkin siihen yhteiskokoontumiseenkin päädyttiin maailmansotien jälkimainingeissa.

[Kibaya]

Onpa kätevästi kaikki päivämäärät tuossa L-S:n postauksesta.
Kiva!

LIsäksi Euroviisuja varjostaa tänä vuonna kysymys Israelin osallistumisesta. UMK-edustajistakin Jesse Markin ehti ilmoittaa, että ei lähde viisuihin, jos Israel osallistuu. En kuitenkaan toivo, että mikään yksittäinen maa tai edustaja joutuisi tässä nyt oikeasti pistämään boikottia täytäntöön, vaan että EBU tekisi asiasta vastuullisen päätöksen ja sulkisi Israelin pois siinä missä Venäjäkin suljettiin. Toki ymmärrän, että boikotoinnilla uhkaaminen on painostuskeino, mutta tyhmää, että siihen joudutaan yleensä lähtemään. Taas jossain jotkut kumminkin sanovat, että voi voi kun politiikka ei kuulu viisuihin eikä sitä pitäisi niihin tuoda ja että boikottiehdotukset ovat vääriä. Valitettavasti olen eri mieltä, siitä, että politiikkaa voitaisiin mitenkään pitää viisuista täysin irrallisena, olkoon jonkinlainen harmoninen yhteenkokoontuminen musiikkikuplassa kuinka ollutkin viisujen alkuperäinen ajatus. Se on kaunis ajatus, ei siinä mitään, ja kannatan sitä. Mutta.

Nimenomaan. Mutta.
Vaikka nykyisin se on yksi helppo keino huudella "ei politiikkaa viisuihin/urheiluun/elämään" niin kyllähän sotapolitiikka on iso osa viisujen historiaa myös. Venäjän hyökkäyssota eroaa tietysti Israelista sillä, että Palestiinaa ei ole tunnustettu valtioksi monenkaan EBU-maan nimissä ja siten kyse on vain sanoitettu konfliktiksi. On vaikea käydä sotaa, jos toista osapuolta ei ole joillekin edes olemassa, eli kun ei ole sotaa, ei voida semmoisesta syytelläkään ja vaatia siten mitään samoja asioita mitä Venäjää kohtaan on vaadittu. Mikä mun mielestä on vaan ihan asianvieressä patsastelua ja Israel tulisi asettaa samojen sääntöjen ja toimenpiteiden alle mitä Venäjäkin, vaikkei meillä viisuissa olekaan ketään edustamassa Palestiinaa.

--

Päätin että odotan kaikki biisien julkaisun ennen kuin kuuntelen UMK-kappaleita. On helpompi muodostaa sitten jokin käsitys koko valikoimasta. Katsotaan pystynkö olemaan pimennossa niin että en spoilaannu ennen viimeistä julkistamista.

[L-S]

Nimenomaan. Mutta.
Vaikka nykyisin se on yksi helppo keino huudella "ei politiikkaa viisuihin/urheiluun/elämään" niin kyllähän sotapolitiikka on iso osa viisujen historiaa myös. Venäjän hyökkäyssota eroaa tietysti Israelista sillä, että Palestiinaa ei ole tunnustettu valtioksi monenkaan EBU-maan nimissä ja siten kyse on vain sanoitettu konfliktiksi. On vaikea käydä sotaa, jos toista osapuolta ei ole joillekin edes olemassa, eli kun ei ole sotaa, ei voida semmoisesta syytelläkään ja vaatia siten mitään samoja asioita mitä Venäjää kohtaan on vaadittu. Mikä mun mielestä on vaan ihan asianvieressä patsastelua ja Israel tulisi asettaa samojen sääntöjen ja toimenpiteiden alle mitä Venäjäkin, vaikkei meillä viisuissa olekaan ketään edustamassa Palestiinaa.

Näinhän se juuri on - oli Palestiina kaikkien mielestä valtio tai ei, fakta on se, että siellä kuolee ihmisiä, paljon siviilejäkin. Ihmettelen sitä varmuutta, millä jotkut julistavat, että politiikka ei missään tapauksessa kuulu viisuihin, ja kaikki jotka muuta väittävät, ovat väärässä. Toki paljon on näkynyt niitäkin mielipiteitä, joiden mukaan esim. Jesse Markinin päätös on suoraselkäinen.

Mutta yritän nyt luottaa siihen, että asiaan saadaan jossain vaiheessa järkevä ratkaisu. Sitä odotellessa voin joka tapauksessa kuunnella biisejä ja intoilla viisuista, koska biisit ja artistit eivät onneksi ole tähän syyllisiä.

[L-S]

Aloittelin eilen viisukevättä katsomalla Norjan Melodi Grand Prix'n karsintoja.

Jo ensimmäisessä kappaleessa - Mathilden Woman Show'ssa - nähtiin rekvisiittalistan veroista settiä, kun laulaja ilmestyi näkyviin jonkinlaisen glitter-suihkuseinän läpi. Vai olikohan se tarkoitettu kylpyammeeksi, en ole varma. Joka tapauksessa siinä roikkui suihku. Sen jälkeen tanssittiin sohvilla. Hauskaa, mutta tällä ei menty jatkoon.

Jatkoon menijöissä sen sijaan oli Gothminister kappaleella We Come Alive. Tässäkin nähtiin rekvisiittaa, nimittäin nukkekoti, jolla tyttö leikki samalla kun jonkinlaiseksi demoniksi pukeutunut goottiministeri lauleli menemään. Nukkekodissa oli goottiministeriä esittävä nukke, joka sitten ilmeisesti heräsi eloon. Biisi kuulosti hevin ja ysäripopin sekoitukselta. Juontajat mainitsivat biisin jälkeen Finlandin, eli Suomi mainittu. Ehkä jotain Lordi-viittauksia. Olisiko tässä hyvä Norjan edustaja? Kannatan!

Muita esiintyjiä olivat Margaret Berger, joka edusti Norjaa jo takavuosina I Feed You My Love -kappaleella, sekä Ingrid Jasmin jonkinlaisella slaavi- tai ehkä espanja-vaikutteisella hitaan ja nopean kappaleen sekoituksella (biisin nimi on Eya, jonka alun perin virheellisesti ilmoitin esiintyjän nimeksi, piti muokata ), jossa oli dance break, ja vielä joitain muitakin, joita en muista.

Ohjelmassa nähtiin myös tyyppi, jolla oli Boikott Israel -paita päällä ja Palestiinan lippu hartioilla. Hän ilmaantui yllättäen juontajien viereen ja katosi sitten silmänräpäyksessä. Tässä ilmeisesti nähtiin se, että suorat lähetykset tehdään jotenkin sen verran etuajassa, että tarvittaessa asioita voidaan poistaa... Juontajat näyttivät aika vaivaantuneilta, harmi etten tiedä mitä he sanoivat.

[L-S]

Nyt on kaikki UMK-kappaleet julkaistu, joten on aika arvion.


Sara Siipola: Paskana
Tästä pidän kappaleena oikeastaan aika paljon. Tiedän Sara Siipolan lähinnä Tähdet, tähdet -ohjelmasta, jossa hän oli muistaakseni viime keväänä, eikä hän siellä tehnyt erityistä vaikutusta, mutta kappale on onnistunut. Vaikka kuvattu tilanne on ankea, kappaleessa on hyvät, ei pelkästään negatiiviset tai melankoliset taustat.

Mikael Gabriel & nublu: Vox populi
Tämä kuulosti ensikuulemalta oikein hauskalta. Kiva, eteenpäin menevä meininki musiikillisesti. Nublun osuus oli turhan pieni, en tiedä mitä hän sitten tekisi lavalla, mutta ehkä hänen mukanaolollaan saisi silti Virolta douce points. Ensikuulemalta olin valmis äänestämään tätä. Sanoitus on tosin tarkemmin kuunneltuna hieman kyseenalainen, kun siinä viitataan ehkä vähän disinformaatiohenkisiin keskusteluihin (mm. leijonat ja lampaat). Jossain Twitterissä (X) näin jo ketjun, jossa kritisoitiin kappaleen tätä puolta ja sanottiin, että sillä saisi salaliittoteoreetikoiden äänet viisuissa ja Suomelle kyseenalaista mainetta. En ole varma onko näin, mutta tietysti jos se riski on olemassa, se olisi kyllä ikävää. MG:lla on myös hieman kyseenalaista menneisyyttä mm. siinä, että hänellä oli Putin-tatuointi, jonka hän on sittemmin kyllä peittänyt ja pahoitellut sitä. Jos hän pärjäisi viisuissa, varmaan sekin nousisi esiin.

Sexmane: Mania
Erittäin vahvasti autotunetettu kappale. Tavallaan ihan hyvä, mutta toisaalta jotenkin ärsyttävä, kun sanoista ei useinkaan saa selvää ja toisteisuutta on aika paljon. Ei ehkä jatkoon.

Cyan Kicks: Dancing with Demons
Tavallaan ihan kiva, ja jää helposti soimaan päähän, mutta toisaalta kuitenkin aika perus. En myöskään hirveästi perusta demoniestetiikasta paitsi siinä tapauksessa, että se on tehty jotenkin fiksusti huumorilla / kieli poskessa.

Jesse Markin: Glow
Tavallaan ihan kiva, mutta menee silti helposti ohi. En tiedä mitä tästä muuta sanoisi.

Windows95man: No Rules!
Tämäkin jää helposti soimaan päähän - soi päässä tänä aamuna herätessä. Günther, Portion Boys ja vastaavat kuuluvat tässä vahvasti. Ysäri ei ole kuollut ja sanat eivät voisi olla paljoa kliseisemmät (wind beneath my wings jne.). Pakollinen huumorikappale UMK-valikoimassa. Varmaan voivat vetää UMK:ssa ihan hauskan show'n, mutta tuskin menevät viisuihin.

Sini Sabotage: Kuori mua
Tästä pidän kaikkein vähiten. Jotenkin ärsyttävä kappale, ei vähiten runsaan englannin kielen käytön vuoksi (onioni??!). Ei jatkoon.

Lopputulos tästä katsauksesta näyttää olevan "tavallaan ihan kiva". Silti parempi valikoima kuin mitä odotin ja joitain näistä tulen varmasti kuuntelemaan myöhemminkin, ainakin Sara Siipolaa. Odotan mielenkiinnolla UMK:ta ja esityksiä.

Nyt ei ole tarjota raporttia muiden maiden viisukarsinnoista, kun ne menivät pitkälti siivousprojektin, saunomisen ja puhelimessa puhumisen takia ohi. Ainoa esitys minkä ehdin kunnolla nähdä oli Norjan karsinnoissa ollut Superhero Rob, jossa oli mukana robotti. Melko ysäriä, tuli vahvasti mieleen Dazen Superhero.

[Kibaya]

Ihan pelkän ensikuuntelun perusteella en vielä saanut suosikkia irti, enkä oikein muutakaan. Mutta se ei vielä tarkoita mitään. Samaa on ollut ennenkin ja jotenkin kun katsoin ja kuuntelin vain videot kerran, ei siinä päässyt ehkä tarpeeksi vielä muuta kuin alkutuntumaan. Windos95man oli kyllä huumoria, mutta myös sitä viisuklubikulttuurin jytkettä. Mulle itelleni ehkä liikaa ysäriä .

Olen myös varma että jälleen kerran se UMK:n lavashow vaikuttaa siihen mikä menee jatkoon ja mikä ei. Osa biiseistä on ihan tosi pliisuja, mutta lavahommat voi viedä juttua paljonkin eteenpäin. Ja sitten taas sama toisinpäin. Paskana on jännä biisi, millä voi olla saumaa mihin vaan, mutta huono lavashow voi sitten hävittää koko biisin alleen.

[L-S]

Mikael Gabriel & nublu: Vox populi
Tämä kuulosti ensikuulemalta oikein hauskalta. Kiva, eteenpäin menevä meininki musiikillisesti. Nublun osuus oli turhan pieni, en tiedä mitä hän sitten tekisi lavalla, mutta ehkä hänen mukanaolollaan saisi silti Virolta douce points. Ensikuulemalta olin valmis äänestämään tätä. Sanoitus on tosin tarkemmin kuunneltuna hieman kyseenalainen, kun siinä viitataan ehkä vähän disinformaatiohenkisiin keskusteluihin (mm. leijonat ja lampaat). Jossain Twitterissä (X) näin jo ketjun, jossa kritisoitiin kappaleen tätä puolta ja sanottiin, että sillä saisi salaliittoteoreetikoiden äänet viisuissa ja Suomelle kyseenalaista mainetta. En ole varma onko näin, mutta tietysti jos se riski on olemassa, se olisi kyllä ikävää. MG:lla on myös hieman kyseenalaista menneisyyttä mm. siinä, että hänellä oli Putin-tatuointi, jonka hän on sittemmin kyllä peittänyt ja pahoitellut sitä. Jos hän pärjäisi viisuissa, varmaan sekin nousisi esiin.

Lainaan itseäni. Kuuntelin tätä kappaletta vielä hieman tarkemmin. Esimerkiksi Rumbassa otsikoitiin, että Mikael Gabriel kosiskelee salaliittoteoreetikoiden ääniä.

Sanat voi lukea täältä. Sinänsähän kappaleen voi tulkita monella tavalla. Alussa ollaan huolissaan nuorten nykykunnosta. Seuraavaksi MG räppää olleensa itsekin joskus nuori ja kokeneensa ulkopuolisuuden tunnetta ja halunneensa huutaa. Siitä hypätään sitten kertosäkeeseen, jossa kyse on siitä, että "jos ootte leijonii, miks teidän lauma määkii". Nähdäkseni siteerattu lause ei ole mitenkään yksitulkintainen, koska voisihan sen tulkita esimerkiksi niinkin, että jos salaliittoteoreetikot ym. kokevat itse olevansa leijonia, miksi he sitten määkivät yhdellä suulla. Silti sitä varmaan näissä salaliittoteorioihin viittaavissa tulkinnoissa on tulkittu siten, että pelkkä maininta leijonista ja lampaista on viittaus johonkin salaliittoteoriaan. Toki kansan ääni sinänsä nykykeskusteluissa viittaa helposti johonkin ajatukseen siitä, että eliitti on väärässä ja omilla aivoillaan ajatteleva kansa tietää. Jos katsoo kokonaisuutta, voisi tulkita niinkin, että olinhan itsekin joskus ulkopuolinen ja halusin huutaa itsekin maailman ääriin ja sanoa, että kaikki ovat väärässä, mutta nyt en olekaan enää sitä mieltä, vaan olen huolissani alussa mainitusta somehuudosta (ja somessahan elämöivät nykyään kaikki).

Siitä en ole varma mitä vironkielisessä osuudessa sanotaan. Yritin toki googlekääntää sitä, mutta siihen ei kai ole luottamista. En tiedä onko heidän tarkoituksenaan kalastella salaliittoteoreetikoiden ääniä. Voihan se olla, että niin onkin. Mutta tylsää on myös se, jos vedetään johtopäätöksiä miettimättä pidemmälle erilaisia mahdollisia tulkintoja. Monitulkintaisuuden ymmärtäminen ei tosin ehkä ole nykyään suosiossa ja jos tämän voi ymmärtää jollain negatiivisella tavalla, varmaan se jossain tehdään.

Toisaalta toisaalla on pohdittu, että Vox populi viitannee kenties Käärijään, koska pelkillä kansan äänillä Käärijä olisi viime vuonna voittanut.

[L-S]

Vox populista oli Hesarissakin juttua, ja pari salaliittoteoriatutkijaa kommentoi aihetta. Toinen oli sitä mieltä, että MG on aiemminkin puhunut salaliittoteorioista biiseissään (plääh, en ole itse tätä huomannut kun tunnen vain hänen radiossa soineet biisinsä, kuten Mökille, joka kuulostaa sentään viattomalta ), ja tämä jo herättää epäilyksiä. Toinen taas ajatteli, että laulu on hankalasti tulkittavissa.

Tänään ohjelmassa sen sijaan oli Luxembourg Song Contest, jossa valittiin Luxemburgille edustaja. Kiviäkin varmasti kiinnostaa tällaiset pitkät rapsat, mutta raportoin nyt siitä silti. Tämä kiinnosti, koska Luxemburg osallistuu viisuihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1993. Mielenkiintoista nähdä onko lähdetty soitellen sotaan ja ihan varovasti kokeilemaan vai täysillä sisään.

Positiivista oli, että kun kerran palattiin geimeihin, oli päätetty tehdä ihan kunnon show eikä mitään vaisua pikku ohjelmaa. Lava oli komea ja tupa täynnä yleisöä. Ohjelma kestikin 2 tuntia 40 minuuttia, mutta ei tuntunut siltä, että loppuisi jo, paitsi ihan lopussa kun yleisöäänten julkistusta pitkitettiin.

Kilpailevia kappaleita oli kuusi. Osasta tuntui, että olen ehkä kuullut nämä jo (vaikka en ollutkaan). Moni artisti kertoi inserteissään, että ovat katsoneet lapsena äitin kanssa Euroviisuja, ja toivoneet pääsevänsä osallistumaan itse (ainakin 3/6 sanoi näin!). Viihdyin kyllä näitä katsoessani. Biisien taso ei ehkä ollut hirveän ihmeellinen, mutta joitain hyviä oli, ja show'n kokonaisuuden takia tätä kannatti katsoa.

Mukana oli myös yksi ruotsalaisen viisumafian eli Jimmy Janssonin ja Thomas G:sonin tekemä biisi. Kaipa heti kun siellä on kuultu, että Luxemburg osallistuu taas, he ovat istuneet palaveripöytään fikan kera ja miettineet, että mikäs biisi me lähetetään sinne. Onneksi muut biisit olivat ilmeisesti kuitenkin paikallisempaa tuotantoa, ainakin nimien perusteella näin luulisin.

Jossain välissä haastateltiin Vicky Leandrosia ja Anne-Marie Davidia, jotka toivat Luxemburgille viisuvoiton peräkkäisinä vuosina 1970-luvulla. Luxemburghan on voittanut peräti viidesti, ja oli mukana jo ensimmäisissä viisuissa vuonna 1956, mutta siitä huolimatta kyllästyi vuoden 1993 jälkeen.

Ensimmäisellä väliajalla oli valittu linjaksi Ruotsin kehuminen, kun puhuttiin Ruotsin menestyksestä ja kilpailevat artistit esittivät kokovalkoisissa asuissa Waterloon. Siinä vaiheessa ajattelin, että vähän tylsää väliaikaohjelmistoa, mutta myöhemmin taso koveni, ja väliaikanumeroita riitti kuin konsanaan viisufinaalissa.

Ensimmäisen äänestyksen jälkeen kolme meni "superfinaaliin". Tämän jälkeen väliaikanumerona oli peräti neljä entistä viisuvoittajaa: Alexander Rybak, Ruslana, Katrina ja Charlotte Perrelli, jotka kaikki esittivät oman biisinsä. Superfinaaliäänestyksen jälkeen kuultiin Vicky Leandrosin feat. Alexander Rybakin esittämä L'amour est bleu! Nyt kyllä. Jo tämän takia kannatti katsoa.

Lisäksi vielä joku paikallinen bändi esitti kansanmusahenkisen reippaan biisin. Sitten kuultiin nauhoitettuja terveisiä Luxemburgille lukuisilta entisiltä viisuvoittajilta (mm. Conchita Wurst, Måns, Herreys, Kalush Orchestra).

Ääniä antoi sekä kansa että useat eri maiden raadit, jotka esittivät pisteensä viisutyyliin maa kerrallaan. Voittaja tuntui selvältä alusta asti ja saikin paljon myös tuomariääniä ja kansankin äänet. Talin kappale Fighter oli omakin suosikkini. Kivan menevä kappale, jossa kuultiin sekä ranskaa että englantia. Voittaja sai jättikokoisen LUX -> Malmö boarding passin.

Toinen suosikkini Edsun ei päässyt superfinaaliin, kuten ei myöskään G:ssonin ja Janssonin viisu. Varmaan joku jämäbiisi heiltä.

Tämä oli keskivertoviisukarsintoja miellyttävämpää seurattavaa, koska ohjelma oli varsin monikielinen. Puhuttiin paljon luxemburgia, mutta juontajat vaihtoivat välillä englanniksi, ja kaikki etukäteen nauhoitetut artistien puheenvuorot oli tekstitetty englanniksi. Ranskaakin kuultiin välillä. Toki ymmärrän, että karsinnoissa maat puhuvat omia kieliään, mutta kiva kun välillä ymmärtää jotain, toisin kuin jossain Norjan karsinnoissa. Luxemburgilla on toki etuna, että maa on valmiiksi varsin monikielinen.

Tämän show'n perusteella toivon, että Luxemburg voittaa taas joskus ja järjestää koko viisut!

[Suvi]

Kiinnostaa pitkät rapsat! T: Kivi

Vaikka en ehdi/jaksa kommentoida, niin luen aina kaikki tänne tulleet uudet viestit suurella mielenkiinnolla.

[Suvi]

L-S:n rapsat ovat sen verran kivoja, niin ehkä minäkin yritän

Odotellessa ykköseltä alkavaa Melodifestivalenin jälkilähetystä, huomasin että usean maiden finaaleja oli katsottavissa youtuben puolella. Minulle se oli kätevämpää kuin kikkailla eri maiden yleisradioiden sivujen kanssa, joten katsoin sieltä. Tarjolla oli ainakin Ukrainan, Norjan ja Maltan finaalit. Myös Espanjan finaali olisi tullut jostain, mutta en bongannut sitä youtubesta.

Ukrainan lähetys alkoi näistä ensimmäisenä, ja lähetykselle kestoa tuli lopulta hurjat viisi tuntia. En kuitenkaan ehtinyt nähdä oikeastaan yhtään esitystä, ainoastaan kertauksen. Kun hyppäsin mukaan, luulin että joku esiintyjä oli jo tiputettu, mutta ilmeisesti kisan konsepti olikin, että heti esityksen jälkeen raati antaa palautetta. Lähetyksessä oli englanninkielinen selostus, mutta en silti tajunnut. Ehdolla olisi ollut ainakin vuoden 2019 viisuedustaja Mélovin ja esim. rockbändi.
Myöhemmin selvisi, että esitykset oli turvallisuussyistä nauhoitettu etukäteen, ja tulokset oli tarkoitus julkistaa livenä pommisuojasta. Aika karua. Tekniikka kuitenkin petti, ja tuloksia ei saatu koko lähetyksen aikana. Juontajat vitsailivatkin, että tästä nyt sitten tulikin talk show, jossa puhutaan mukavia. Tulokset julkistettiin vasta seuraavana päivänä ja voittaja on Jerry Heil ja Alyona Alyona kappaleella Teresa & Maria. Ukraina on onnistunut valitsemaan hyviä viisuja, ja tässä on tavallaan sama konsepti kuin vuoden 2022 voittajassa, eli yhdistellään kansanmusiikkityyliä ja räppiä. Silti mielestäni tämän vuoden kappale on kyllä täysin erilainen.

Osittain päällekkäinkin Ukrainan finaalin kanssa katsoin Norjan finaalia ja voi jösses siellä oli kova taso. Ihan pelkkien näiden esitysten perusteella toivon, että Norja voittaa lähivuosina viisut. Shown aloitti KEiiNO biisillä Damdiggida. Esitys oli ihanan energinen breakdancea tanssivien tanssijoiden kera, KEiiNOn tyypit ovat supertaitavia, mutta biisistä puuttui omaperäisyys, mitä oli esim. vuoden 2019 Spirit in the Skyssa. Nyt laulaja Alexandra Rotan oli nostettu keskiöön, ja Fred Buljon joikausta ei oikeastaan kuultu ollenkaan, hän vaan damdiggidiggaili taustalla. Tom Hugo pääsi laulamaan kunnolla vasta biisin lopulla. Biisi oli tietenkin muodikkaasti ysäriä, ja siitä tuli mieleen jopa Aquan Barbie Girl
Olin täysin unohtanut ketkä muut olivat finaaliin päässeet. L-S:n mainitsema Goottiministeri oli mainio sekä Ingrid Jasminista tykkäsin. Margaret Bergerin biisi kuulosti liikaa Melodifestivalen-kamalta, vaikka hän lauloi ihan superkauniisti. Välissä oli joku balladi, jonka aikana puuhailin muuta. Sen jälkeen esiintyi Gåte, joka meni minulta täysin ohi. Näin vaan lopun: kuulosti pelkältä kirkumiselta, bändi ja etenkin laulaja antoi kaikkensa. Esityksessä oli mieleeni liikaa välkkyviä valoja, mutta paikalla oleva yleisö tykkäsi. Ihanaa superkeijoutta edustivat Erika Norwich & Superhero Rob, joka oli kuin päivitys Dazen Superherosta ja Automaattirakas -biisistä. Lavalla nähtiin Super Rob -robotti, josta en ole varma oliko se pelkkä lavaste vai oliko sen sisällä oikea ihminen. Tälle esitykselle nauroin paljon ja biisi soi yksi yö päässäni, kun en saanut unta.

Muistaakseni sitten taisin kääntä jo telkkarin puolelle, koska oli aika katsoa Melodifestivalenin ensimmäinen karsinta. Nu gör vi ja sitä rataa! Huomasi jo ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen, että tämänvuotinen juontaja on parempi kuin viimevuotinen. Show alkoi musikaalityyppisellä laululla. Esitykseen kuului tietysti asunvaihto. Ainostaan en ymmärtänyt outoa välikashowta, jossa koomikko (en muista hänen nimeään, vaikka on ihan tunnettu) kosiskeli juontajaa, hänen nykyisen puolisonsa ollessa läsnä. Jotain ruotsalaisten inside-huumoria ilmeisesti.
Mutta kuten aina, tarjolla oli laatushow: suoraan finaaliin pääsi viime vuonnakin mukana ollut rokkibändi Smash Into Pieces kappaleella Heroes are Calling (joku voisi tehdä smash upin tästä ja Månsin Heroesista ), Lisa Ajax Awful Liar -balladilla. Ajax on raskaana ja hänen laskettu aikansa on kesäkuun alussa. Mietittiin irssissä, miten tukalaa hänellä olisi toukokuussa itse viisuissa, jos hän voittaisikin Mellot. Semifinaaliin eri "entiseen Andra Chanseniin" etenivät Adam Woods, joka oli mukana Melloissa viime vuonna Jon Henrik Fjällgrenin ja Arc Northin kanssa, sekä "takavuosien dansband -voittaja" Elisa Lindström. Unohdin jo täysin mitä Woodsin biisissä tapahtui, mutta Lindströmin biisistä tykkäsin jollain oudolla tavalla, vaikka se oli kuin Melodifestivalen -biisi 20 vuoden takaa. Jatkoon ei päässyt kitaraballadi (oliko siinä edes kitaraa?), eivätkä myöskään Samir & Viktor. Samirilla & Viktorilla oli ilmeisesti ollut välit jossain vaiheessa poikki, mutta nyt olivat taas kuin ylimmät ystävykset, ja saivat aikaan viihdyttävän shown. Kokonaisuutena oli taas ihanaa, että Mellot alkoivat, mutta jos jostain pitää valittaa, niin mielestäni Mellot kaipaavat jonkinlaista uudistusta. Joka toinen biisi on tehty samalla kaavalla, ja samat tekijät (G:sson, Jimmy Jansson, Wrethow ja Debit) näkyvät tekijätiedoissa. Rokkibändinkin biisi oli käynyt mellomyllyn läpi, ja siitä oli hiottu kaikki särmät pois, mikä teki siitä turhan geneerisen. Olisi kiva kuulla itse viisuissa esim. ruotsinkielinen biisi.

Mellojen aikana seurailin Norjan tulosten julkistusta. Tuomariäänet oli annettu, ja Gåte tai KEiiNO. My AI sai huippupisteet yleisöltä , mutta loppujen lopuksi vielä huipummat äänet sai Gåte ja voitti. Vaikka en innostunut esityksestä, haluan kuunnella heidän biisinsä uudestaan. Biisissä lauletaan muinaisnorjaksi, ja rakastan jo pelkästään ajatusta muinaisnorjaksi lauletusta kansanmusiikki-/rokkibiisistä.

Maltan finaalia katsoin todella vähän ja siitä jäi oikeastaan mieleen keijoudessaan huippu Matt Blxck kappalellaan Banana. Tanssijat olivat pukeutuneet apinanaamareihin, Matt ratsasti banaanilla kuin Antti Tuisku ikään ja biisissä laulettiin "tikitakitikitaki"! Tämä ei voittanut. Kisan voitti Sarah Bonnici kappalellaan Loop. Tätä en ole vielä kuunnellut.

Espanjan finaalista katsoin vain yhden biisin, Jorge Gonzálezin Calienten. Se oli ikäänkuin miesversio SloMosta hauskoine koreografioineen. Harmi, ettei se voittanut

[L-S]

Jee, hyvä että muutkin tekevät rapsoja, varsinkin kun itse en ehtinyt viime viikonloppuna katsoa muita viisuja kuin Melodifestivalenin, enkä siitäkään ole ehtinyt tehdä rapsaa. Hyvä tietää mitä muualla tapahtuu, haluaisin kyllä kuunnella näitä karsintabiisejä. Olisihan tässä ehkä sinänsä aikaa ollut, ellen olisi tällä viikolla panostanut vaaliväittelyiden katsomiseen. Suvin mainitsemista biiseistä olen nähnyt/kuullut Jorge Gonzálezin Calienten, se oli kyllä kova . Ja Superhero Rob / My AI -biisistä / show'sta pidin myös.

Kokonaisuutena oli taas ihanaa, että Mellot alkoivat, mutta jos jostain pitää valittaa, niin mielestäni Mellot kaipaavat jonkinlaista uudistusta. Joka toinen biisi on tehty samalla kaavalla, ja samat tekijät (G:sson, Jimmy Jansson, Wrethow ja Debit) näkyvät tekijätiedoissa. Rokkibändinkin biisi oli käynyt mellomyllyn läpi, ja siitä oli hiottu kaikki särmät pois, mikä teki siitä turhan geneerisen. Olisi kiva kuulla itse viisuissa esim. ruotsinkielinen biisi.

Tämä on kieltämättä aivan totta. Vaikka sinänsä pidän keijolla tavalla viihdyttävänä sitä, että nämä samat tekijät jaksavat yrittää ja pitää Mellon tasoa yllä, joku yllättävyys olisi välillä kiva. Viime vuonna kun tilastoin näitä tekijöitä (ks. viime vuoden viisuketju), silmäni oikein avautuivat sille miten johdonmukaista näiden samojen tyyppien osallistuminen on. Myönnän myös, että viime vuoden Loreenin voiton jälkeen elättelen lievää katkeruutta suhteessa Ruotsin viisumafiaan, vaikka kuinka pidänkin G:sonista.

Mellon ekan karsinnan biisit eivät ihan hirveästi innostaneet. Olisin toivonut, että Samir och Viktor olisivat päässet jatkoon. Vaikka heidän biisinsä toki olikin toistoa duon aiemmista biiseistä, se oli kuitenkin taattua viihdyttävyyttä.

[Suvi]

Niin joo, unohdin, että viime viikolla taisikin olla kunnon superlauantai. Tarjolla olisi ollut edellä mainittujen finaalien lisäksi ainakin Latvian ja Liettuan karsinnat. Niistä en yhtään tiedä, minkälaista niiden tarjonta on ollut. Liettuasta tosin sen verran tiedän, että tänäkin vuonna kisassa on mukana The Roop, jonka ehdokasbiisiä olenkin kuunnellut jo jonkun verran.

Ja unohdin mainita myös, että Espanjan finaalin voitti Nebulossa kasarivaikutteisella kappalella Zorra. Tämäkin show vaikutti keijolta paidattomine (mies)taustatanssijoineen, mutta muuten en ole siihen sen enempää perehtynyt kun olen vaan kuunnellut sitä Calientea.

[Suvi]

Mellojen aikana seurailin Norjan tulosten julkistusta. Tuomariäänet oli annettu, ja Gåte tai KEiiNO.

Jaahas, mitäs tällä olen ajatellut sanoa, varmaan, että Gåte tai KEiino oli saanut parhaimmat tuomariäänet. Oli vähän kiire kirjoittaa, kun selain halusi sulkea itseään kesken kaiken.

[L-S]

UMK oli upea show! Ohjelma alkoi vaikuttavasti hidastetulla versiolla Kuumaan Ylivoimaisesta, jota esittivät Johannes Brotherus ja Benjamin yhdessä. Vau. Jossain vaiheessa biisi nopeutui ja hetken päästä vaihtui Benjaminin Hoida mut -esitykseksi, joka oli paljon parempi kuin viime vuoden UMK-veto, täynnä voimaa ja varmuutta. Kannattaa katsoa myös viittomakielinen versio aloitusshow'sta. Katselin näitä viitottuja versioita aamulla.

Se, että juontaja on mukana aloitusshow'ssa on minusta hienoa, sellaista Mello-meininkiä, joten hyvä että juontajissa oli mukana laulutaitoista porukkaa. Benjaminin lisäksi Pilvi Hämäläinen yllätti väliaikanumerossa. Se oli ehkä olevinaan joku huumorinumero, en tiedä. Muuten en ihan hirveästi välittänyt Hämäläisen mukanaolosta, koska hänellä on tapana puhua kuin sketsihahmo joka paikassa. Ehkä sitä odotetaan ja ohjaajien puolelta toivotaan häneltä, mutta omasta mielestäni sen voisi jättää Putoukseen.

No mutta, asiaan. En ollut etukäteen oikein varma kappalevalikoimasta, en pitänyt mitään niistä erityisen suurena ennakkosuosikkina itselleni, vaikka Sara Siipolan biisistä pidin kappaleena eniten. Epäilin, että lavashow't ratkaisisivat paljon, ja ne eivät onneksi pettäneet. Taso oli kautta linjan kova.

Kisan avasi Sini Sabotagen Kuori mua. Tämä on ainoa, jota en ole laittanut omalle Spotify-listalleni. Show oli sinänsä ihan hauska ja siinä nähtiin yllätyksenä uutuus, tukanvaihto!

Toisena esiintyi Cyan Kicks. Oli kai tämäkin ihan toimiva show. Hieman häiritsi tässä ja muissakin esityksissä kuvaustyyli, jossa kuvakulmat vaihtelivat levottomasti koko ajan ja oli paljon lähikuvaa, niin ettei saanut oikein kokonaiskäsitystä. Kaikissa esityksissä oli myös mukana lähes jatkuvasti vilkkuvia valoja, mistä tuli sekava vaikutelma.

Jesse Markinin esitys oli kivan yksinkertainen. Mukana olivat vain tanssijat rentoine liikkeineen värikkäissä kotiasuissa.

Mikael Gabrielin ja nublun esitys oli hauskasti toteutettu, pidin värikkäistä valopalloista ja puiset pöntöt olivat sinänsä hauskat, tosin he olisivat saaneet tulla niiden takaa pois aiemmin. Matador-kohdassa nähtiin myös punaiset vaatteet. Myös leikkirahaa heiteltiin. Lopussa seinällä luki Pax.

Sara Siipolan esitys oli aika vaikuttava ja lavalla pyöri hienosti jonkinlainen lamppu, jonka Sara otti välillä myös käteensä. Laulu sujui mielestäni hyvin ja voimallisesti. Tälle annoin lopulta ääneni, koska show vakuutti ja kappaletta olen jaksanut kuunnella.

Sexmane yllätti livenä posiitiivisesti, koska Spotify-versio on turhankin autotunetettu. Tässä esitys kuulosti olevan enemmän täynnä tunnetta, tai jotain. Sexmane oli kytkettu jonkinlaisiin köysiin ja haarniskaan, joiden varassa hän rimpuili. Odottelimme, pääsisikö hän niistä irti, mutta niin ei käynyt.

Viimeisenä nähtiin Windows95man ja Henri Piispanen. Show'n alku räjäytti heti potin, kun Windows95man kuoriutui esiin farkkumunasta. Sitten kävi ilmi, että hänellä ei ollut housuja, vain ihonväriset kalsarit. Housut tuotiin lopulta paikalle pyykkinarulla, hän sai ne jalkaansa ja sen jälkeen levitteli pyroja housuissa olevista letkuista. Kerrassaan älyvapaita ideoita! 10 pistettä tämän esityksen suunnittelijoille. Piispanenkin esiintyi hauskasti farkkupaloista kasatussa takissa. Nauroin koko esityksen ajan.

Vastoin kaikkia odotuksiani Windows95man sai huikean äänisaaliin yleisöltä. Olin etukäteen ihan varma, että tämä on vuoden pakollinen huumorinumero, joka ei kuitenkaan mene viisuihin (vrt. esim. Portion Boys viime vuonna), mutta kansa oli toista mieltä ja ilmeisesti ajattelee tässä olevan uusi Käärijä, positiivinen ilmestys, joka herättää huomiota. Oma epäilykseni on alkuun, että tämä jäisi rannalle jo semifinaaleissa, koska kappale ei ole kovin ihmeellinen, vaikka ysäri onkin hauskaa, ja lopulta överiksi vedetyllä huumorilla ei kuitenkaan yleensä ole ihan hirveän pitkälle päästy viisuissa. Toisaalta ehkä se toimii silloin, jos se vedetään todella överiksi, ja onhan tässä show'ssa siihen aineksia. Pelkkää keijoa huumoria ovat viisuissa harrastaneet esim. Britannia ja Saksa ja jääneet näillä häntäpäähän (ja he ovat sentään automaattisesti finaalissa). Huumori on ehkä riski siksikin, että viisuissa on kuitenkin mukana raadit, jotka arvostavat asiallisuutta, ja kyllä myös viisuyleisöistä osa on sitä mieltä, että Euroviisut ovat Vakava Asia ja kunnon laulukilpailu. UMK:ssakaan raadit eivät ihan hirveästi innostuneet tästä, raatiäänet voitti Sara Siipola. Mutta olen mielelläni väärässä. Epäilinhän aluksi viime vuonna Käärijänkin mahdollisuuksia, mutta olin väärässä, paitsi että raadithan siinä lopulta torppasivat voiton. No, en nyt usko että Windows95man menee ihan niin pitkälle saakka, mutta toivon joka tapauksessa pääsyä finaaliin.

UMK:ssa oli lisäksi väliaikanumerona Katri Helenan Katson sineen taivaan komeana versiona. Tavallaan olisin toivonut, että siitä olisi tehty joku överi diskoversio tai jotain, missä olisi ollut fiittaajana joku yllättävä artisti, vähän samaan tyyliin kuin Luxemburgissa oli Vicky Leandros ja Alexander Rybak. Mutta Ylellä ei kyllä varmaan ole varaa kansainvälisiin viisuartisteihin ja sinänsä ihan kiva, että nämä show't tehdään kotimaisin voimin (vaikka olisi se toivomani vierailija voinut olla kotimainenkin - ja sitten taas toisaalta kyllä KH oli vaikuttava yksinäänkin). Viisukarsintoihin joka tapauksessa sopii mainiosti myös viisuhistorian kunnioittaminen, ja olen iloinen, että Katri Helena oli otettu mukaan, vaikka muuten näissä geimeissä on ollut tapana suosia nuoria artisteja.

Toinen väliaikanumero oli odotettu Käärijän ja Erika Vikmanin Ruoskaa. Tämä oli show'na nappiosuma. Käärijä heräili sängystä formulalakanoista, hänellä oli yllään pitkä valkoinen yöpaita ja Herra Hakkaraisen tyylinen unihattu. Erika puolestaan ilmaantui pelottavassa dominanukkeasussa portaiden yläpäästä ruoskan kanssa. Tanssijoitakin oli mukana ja kaikkea hauskaa. Kerrassaan ihanaa. Jossain välissä Käärijä ehti kiireesti vaihtaa yöpaidasta vihreään boleroon ja esitti Cha cha chan moninkertaisella tanssijamäärällä. Possujuna oli ennätyspitkä!

Unohdinkohan nyt jotain? UMK oli erittäin onnistunut show ja sen jälkeen oli takki vähän tyhjä, mutta piti vielä katsoa Melodifestivalen.

Illan show ei tarjonnut mitään erityisen hienoa ja kappaleetkin olivat aika mitäänsanomattomia mielestäni. Finaaliin suoraan menivät Liaamo ja Maria Sur (ukrainalainen, joka oli mukana jo viime vuonna). Lisäksi entiseen Andra chanseniin (parempi nimi, jota en suostu lakkaamaan käyttämästä) menivät Dear Sara ja Fröken Snusk kappaleella Unga och fria. Viimeksi mainittu oli illan paras ja hauskin esitys, siinä nähtiin kommandopipo ja vaaleanpunainen aidonkokoinen hevonen. Biisin olivat muuten tehneet Fröken Snusk ja Sara Ryan, joka oli tekemässä myös Cyan Kicksin biisiä. Tämän lisäksi pidin C-Joen Ahumma-kappaleesta, joka jäi rannalle. Biisintekijöistä mainittakoon, että Anderz Wrethov ja Jimmy "Joker" Thörnfeldt olivat tekemässä biiseistä kahta, mutta muuten en bongannut viisumafian jäsenistä kovin monia. Esimerkiksi G:sonia ei kuultu eilen lainkaan! Mainittakoon myös, että jossain Mellon esityksistäkin oli Saran tapaan valopallo.

Etukäteen olin optimistinen, ja ajattelin, että katson vielä UMK:n ja Mellon jälkeen San Remoa, mutta en ollut ottanut huomioon miten pitkään jo Mello kestäisi. Ehkä viime vuonna kun katsoin San Remoa se ei tullut samana iltana UMK:n kanssa, tai en tiedä miten jaksoin. Katsoin San Remoa ihan hetken ja ehdin nähdä artistin, joka esiintyi jonkinlaiseksi manaatiksi pukeutuneen tyypin kanssa. Eilen olisi tullut myös Liettuan karsinta, josta The Roop oli onneksi mennyt jatkoon. Heidän kappaleensa on jälleen kerran ihana, joskin kun katsoin karsintaesityksen, show ei ollut yhtä värikäs ja hauska kuin heidän aiemmat vetonsa, mutta ehkä sitä voisi vielä kohennella, jos oltaisiin menossa viisuihin. Voi olla, että kun Liettualla on niin paljon karsintoja ja niissä paljon kappaleita, kaikkiin ei voida aluksi panostaa. Myös Latvian finaali oli eilen, sen voitti kuulemma joku balladi.

Koska nyt Windows95man on edustajamme, täytyy farkkumuna lisätä rekvisiittalistalle. (Myönnettäköön, että nämä rekvisiittojen sijoitukset listalla arvotaan yleensä kahden sekunnin pohdinnan jälkeen - eli ihan kauheasti niitä ei kannata tuijottaa, pääasia että hauskat rekvisiitat tulevat huomioiduiksi. Se pinkki hevonenkin voisi olla listalla mutta odotellaan nyt jääkö se karsintoihin, niin voi sitten saada bubbling under -maininnan).

1. Nitoja (Sakis (Kreikka) 2009)
2. Lasikaappi (Pikku-Eric (Ruotsi) 2011)
3. Eurolavat (Käärijä (Suomi) 2023)
4. Trampoliini (Kreikka 2014)
5. Uuni (Venäjä 2012)
6. Vessapaperilla koristeltu puu (Armenia 2007)
7. Hamsterin juoksupyörä (Ukraina 2014)
8. Suihkulähde (Irlanti 2012)
9. Farkkumuna (Suomi 2024)
10. Huoneisto olohuoneineen ja auto (Malta 2023)
11. Juoksumatot (Ruotsi 2017)
12. Repäisylappuseinä (Armenia 2022)
13. Tanssivat minirobotit (San Marino 2018)
14. Troijan hevonen (Montenegro 2012)
15. Paljettikoristeinen maitotonkka (Unkari 2017)
16. Piikkilanka-aita (Bosnia & Herzegovina 2016)
17. Pyykkinaru (Bosnia & Herzegovina 2008)
18. Nyrkkeilyhanska (Armenia 2011)
19. Jäävuori (Suomi 2019)
20. Rodeohärkä (San Marino 2022)
21. Naamioitu mallinukkearmeija (Romania 2018)
22. Palavat portaat ja flyygeliarkku (Ukraina 2018)
23. Majakkahamerakennelma (Ranska 2023)
24. Lilja (huulisimpukkakukka) (Serbia 2023)
25. Australiasta saakka (?) tuotu auto, jossa vasemmanpuoleinen liikenne (Australia 2023)
26. Kaksi tykkiä (Romania 2017)
27. Glitter-palikka (Australia 2016)
28. "Veriset tamponit" (Romania 2013)
29. Jumppapallomeri (Suomi 2022)
30. Kuulavaste (Itävalta 2017)
31. Lasikuutio (Azerbaidzan 2013)

Bubbling under:
X. Hippibussi (Shava UMK:ssa 2015)
X. Liukumäki (Günther & D'Sanz UMK:ssa 2017)
X. Oranssi avokuplavolkkari (De vet du Melfestissä 2017)
X. Juna (Saara Aallon Queens Suomen biisivalintaohjelmassa 2018)
X. Nukkekoti (Gothminister Norjan karsinnoissa 2024)
X. Glitter-suihkuseinä (Mathilde Norjan karsinnoissa 2024)

Kunniamaininnat:
Oudoin idea: Tissi karttapallotelineessä (Rigoberta Bandini, Espanjan Benidorm Fest/karsinta, 2022)
Randomein idea: Yllätysympyrä (Cornelia Jakobs, Melodifestivalen 2022)

Erikoispysti:
Tämä erikoispalkinto annetaan ensimmäisen American Song Contestin (2022) osallistujille, joista todella moni oli panostanut rekvisiittaan ja tuonut paikalle huoneita, talon tai saaren!

[L-S]

Eilen oli varsinainen superlauantai. Tarjolla olivat katsottavaksi perinteisen Mello-karsinnan lisäksi Tanskan, Viron, Moldovan ja Liettuan finaalit sekä ensimmäinen jakso Islannin Söngvakeppniniä.

Ihan kaikkiin näihin en venynyt, mutta yritin maksimoida katsomismahdollisuudet aloittamalla Viron finaalista, joka alkoi 19.30 Suomen aikaa. Myöhästyin hieman alusta, kun aikatauluni ei pitänyt. Harmi vain, etten nähnyt ensimmäisenä esiintyneen suomalaisbändi Brother Apollon esitystä. Katsoin sen äsken, varsin viihdyttävä rock-esitys. Laulajalla oli shortsit, ne ovat selvästi tänä vuonna muotia. Biisin loppupuolella bändi alkoi riisuutua alusvaatteisilleen ja lopuksi nähtiin laulajan pakarat, joissa luki "bad boy" (biisin nimi). Myöhemmin ohjelmassa väliajalla nähtiin, kun bändin jäsen Erkki sai juontajalta jonkun eläinkirjan. Hyvä Suomi! Hyvin edustavat poikamme maailmalla.

Muina esityksinä Viron finaalissa nähtiin muun muassa Ollien erinomainen rock-henkinen kappale, Daniel Levin esittämä Over the Moon, joka esitettiin hienon kuulavasteen kera, sekä voittaja 5miinust ja Puuluupin mainio show, jossa nähtiin kvinaböske, eli talharpa-niminen soitin. Puuluup on Googlen mukaan nu-folk duo, joka soittaa kyseistä soitinta, ja 5miinust on kotimaassaan varsin suosittu hip hop -yhtye, ja nämä kaksi olivat yhdistäneet kappaleeseen voimansa. Toimi mielestäni erinomaisesti! Show oli hauska ei vähiten koreografiansa ansiosta ja biisi oli tarttuva. 5miinust vaikuttaa hieman joltain Viron Teflon Brothersilta, eli ei turhan vakavasti itseään ottavalta rap-poppoolta. Biisin pitkähköä nimeä en varmaankaan tule oppimaan. Viroa osaavien tahojen mukaan se tarkoittaa Näist huumeist ei tiietä kyllä mittään.

Yhdeksältä Suomen aikaa alkoivat Tanskan ja Liettuan finaalit sekä myös Melodifestivalen, mutta multitaskaamisen vähentämiseksi päätimme katsoa Melloa vasta kun se alkoi kymmenen jälkeen Yleltä. Virossa tuli onneksi tässä vaiheessa uutisten takia tauko. Itse keskityin enimmäkseen Liettuan finaaliin, koska halusin nähdä The Roopin. Sitä saatiin kuitenkin odottaa, sillä he esiintyivät viimeisenä. The Roopin teemavärinä oli tänä vuonna tummahko vihreä, mutta ei kuitenkaan kokovartaloasuna kuten aiemmin, vaan laulajan jalassa oli mustat tikkikangasshortsit. Koreografiakaan tässä ei ollut ihan yhtä hyvä kuin aiempina vuosina mutta muutamia hyviä muuveja oli. Pidän kuitenkin kappaleesta ja tulen varmasti kuuntelemaan sitä koko kevään. Se on jotenkin lohdullisen ja toiveikkaan kuuloinen kappale, kuin lämmin halaus. :keijohali: Lisäksi pidän simple joyn ajatuksesta. Viisukatsomossamme esitettiin suuri filosofinen kysymys: kummat valitsisit, farkkushortsit vai tikkikangasshortsit? Tätä voi jokainen pohtia sisimmässään.

The Roopia ennen nähtiin muun muassa keijousbiisi Kaboom!, nojatuolissa laulettu balladi, kolmen naisen tyttöbändi sekä Silvester Beltin kappale Luktelk. Silvester Belt esiintyi kuorsauslaastarina toimiva teesiivilän pala nenässään. En ole varma mikä sen funktio oli, vai oliko se vain koriste. Luktelk tarkoittaa Odota! (miksi karhuun juoksit niin varoen… eiku). Silvester Belt korjasi lopulta potin ja The Roop jäi kolmanneksi. Mutta ei se mitään, Beltin kappale oli näistä toiseksi paras ja show oli hauska. Liettuan finaali kesti yli kolme tuntia ja väliaikanumerona nähtiin Mango-tyttöbändin keikka (he esittivät ainakin viisi kappaletta). Tulosten julkistus oli aika sekavaa varsinkin kun en ymmärtänyt mitään.

Ruotsissa oli taas perusmeininkiä, jotain paikallista huumoria, ja mukana oli edelleen koomikko Björn, joka alkaa käydä hermoilleni varsinkin, kun en jaksa keskittyä ja ymmärtää mitään (tai vaikka ymmärtäisinkin, vitsit olisivat varmaan jotain sisäpiirijuttuja). Ensimmäisenä esiintyi Jacqline kappaleella Effortless, jonka tekijöissä oli ainakin Jimmy Jansson, Thomas G:son ja Dino Medanhodzic, eli tuttua porukkaa. Nimesin Jacqlinen Ruotsin Beyonceksi joidenkin esiintymisasentojen perusteella. Hän meni suoraan finaaliin, samoin Cazzi Opeia, joka oli ollut tekemässä myös Jacqlinen kappaletta. Hänen oman kappaleensa tekemiseen olivat tietysti osallistuneet myös Jansson ja G:son, kuinkas muutenkaan. Cazzin show oli hauska, tanssijoiden asut olivat mielenkiintoiset ja he ottivat jossain vaiheessa silmän käteen.

Keijouspotin räjäytti Ruotsin miljonääriäitinä tunnettu Gunilla Persson kappaleella I Won’t Shake (La La Gunilla). Hän ei varsinaisesti osannut laulaa, eikä kappalekaan ollut ihmeellinen, mutta mukana oli neljä cowboyta tanssimassa taidokasta ja superkeijoa koreografiaa. Nauroin niin, että vedet lensivät silmistä. Miljonääriäiti meni Andra Chanseniin, samoin Clara Klingenström tylsähköllä sovituskoppilavasteen kanssa esitetyllä kappaleellaan.

Tanskaa en ehtinyt juuri seurata, mutta siellä esiintyi ainakin takavuosien edustaja Basim. Voittajaksi selvisi Saba kappaleella Sand. Ihan ok biisi. Islantia en ehtinyt katsoa sitäkään vähää. Vilkaisin sitä jonkun kerran, mutta silloin aina juontaja puhui (sama heppu, jonka viime vuonna nimesin nuoreksi Timo Jutilaksi). Mutta Islantia on onneksi tulossa vielä jokunen jakso.

Olikohan tässä nyt kaikki? Muutkin saavat raportoida, jos jotain keskeistä on unohtunut!

Lopuksi haluan valittaa siitä, että rapsojen laatimista vaikeuttaa huomattavasti Microsoftin OneNoteen tullut ominaisuus, joka muuntaa Youtube-linkit automaattisesti tekstilinkeiksi ja lisää tiedostoon upotetun videon. Jouduin etsimään ja askartelemaan linkit uudestaan liitettyäni tekstin tänne. Näin ei mielestäni käynyt aiemmin. En uskalla kuitenkaan tehdä näitä pitkiä rapsoja suoraan tänne, koska silloin on vaara, että kirjoitustyö yhtäkkiä häviää.

[Wiggin]

Koska kukaan mun kaveripiiristä lähimaillakaan(*) seuraa Melloja, niin mun on vaan pakko tulla purskauttamaan tämä tieto jonnekkin!

Cazzi Opeian Give My Heart a Break tulee vetämään Mellot kotiin! Ihan vaan yksinkertaisesti loistavan tarttuva biisi, Cazz on persoonana huikea ja lavashow kruunasi kyllä kaiken. 6/5

*) Mun viisuhistoria juontaa äidiltäni sieltä kymmenien vuosien takaa kun seurattiin Suomen karsinnoista lähtien kisojen etenemistä ja nyt olen saanut ujutettua euroviisuhöpötyksen omiin tyttäriini ja nyt täällä seurataan niin UMK:t kuin Mellotkin koko perheen voimin

[Wiggin]

Keijouspotin räjäytti Ruotsin miljonääriäitinä tunnettu Gunilla Persson kappaleella I Won’t Shake (La La Gunilla). Hän ei varsinaisesti osannut laulaa, eikä kappalekaan ollut ihmeellinen, mutta mukana oli neljä cowboyta tanssimassa taidokasta ja superkeijoa koreografiaa. Nauroin niin, että vedet lensivät silmistä. Miljonääriäiti meni Andra Chanseniin, samoin Clara Klingenström tylsähköllä sovituskoppilavasteen kanssa esitetyllä kappaleellaan. .

Tää aiheutti kyllä kotikatsomossa sellaisen naamapalmujen vyöryn että ei mitään rajaa. Ei tiedetty itkekkö vain nauraa. Lopussa todettiin yhteisellä päätöksellä että tässä edustuksessa on kyllä pakko olla käyny niin että raha on vähän vaihtanut omistajaa että Perssonin rouva on saanu edustuspaikan karsintoihin. Tai sitten en vain ole ihan vielä sisällä Mellon mekanismeista ja siellä on joku kiintiö- paikka joka on vaan joka vuosi täytettävä jollain .

Vetäisin oman talouden Mello-tietäjän tittelin tyylikkäästi kotiin veikkaamalla ( ) molemmat finaalin menijät. Yleensä mun musiikkimaku ei kohtaa ruotsalaisten kanssa, mutta tällä kertaa meni pelottavalla tavalla kohdilleen. Tykkäsin kovasti Jacqline – Effortless biisin taustoista.. kompista ja bassottelusta. Harmi vain että lauluosuudet eivät päässeet ihan samalle tasalle. Ne jäi vähän vaisuiksi.

[L-S]

Wiggin, pitkästä aikaa! Tervetuloa vaan tänne fiilistemään Melloa ja muita viisuasioita.

Minulla ei ole sinänsä mitään varmaa tietoa Mellon mekanismeista, mutta sitä vuosia seuranneena olen kyllä kehittänyt teorian, että siellä varmasti täytyy olla jotkut kiintiöpaikat tietyntyyppisille artisteille, kuten juuri keijousosastolle ja esimerkiksi Samirin och Viktorin tyylisille ruotsinkielisille viihdyttäjille sekä jonkinlaiselle dansbandille/setäorkesterille, jossa vanhemmat herrasmiehet soittavat ja laulavat ruotsiksi (vrt. esim. viime viikolla mukana ollut Engmans Kapell). Mikään näistä ei tietysti yleensä pääse viisuihin asti, mutta jonkun on nämä paikat täytettävä.


Itsekin seurasin viisuja jo lapsena. Paitsi Melodifestivalenia olen seurannut vasta noin viimeiset 10 vuotta tai ehkä jonkin verran pidempään, ei voi muistaa. Mellosta mainittakoon muuten, että olin väärässä Andra chanseniin menijöistä, sinne menikin Gunillan kanssa Klaudy eikä Clara Klingenström.

[Wiggin]

Aaah! Mellon setämiesosasto! Miten pääsikään unohtumaan!

[L-S]

Eilen nähtiin Euroviisukarsintojen pohjanoteeraus. Takavuosina oli tapana haukkua Suomen karsintaohjelman tasoa, mutta sekään ei ollut mitään verrattuna tähän.

Ennen pohjanoteerausta katsottiin kuitenkin taas Melodifestivalen, jonka taso on tasainen ja toimivaksi hiottu, vaikka mielestäni väliaikaohjelmiston taso onkin tänä vuonna ollut aika tylsä, kun mukana on joka viikko koomikko-Björn, jonka juttuihin en jaksa keskittyä. Mutta ohjelma on kuitenkin ammattitaidolla koostettu ja käsikirjoitettu, mitä ei näköjään kaikilta viisukarsinnoilta voi odottaa.

Eilen mukana oli vielä useampi vähän kiinnostavampi veto, kun taso on tähän asti ollut mielestäni vähän tylsä. Illan aloittanut Albin Tingwall oli ihan hyvä (biisintekijöinä Thörnfeldt ja Debit), ja Lia Larssonin Dunka dunka dunk -biisi (30 kmh) oli ihanan keijo. Tämä taisi olla illan ainoa G:sson-biisi. Erityisen viihdyttävä oli Scarletin Circus X. Erinomaista biisiä voisin kuunnella jatkossakin, vaikka zombiestetiikka on mielestäni hirmu pitkästyttävää ja kliseistä. Biisintekijöissä ei edes ollut mukana viisumafiaa.

Mukana oli myös Dotter, jonka Bulletproof-kappaleesta pidin aikoinaan kovasti. Dotter ansaitsisi mielestäni viisuosallistumispaikan, mutta ei tällä biisillä ja show'lla. Hänellä oli yllään koinsyömän näköinen vaate, josta oli vain riekaleet jäljellä, ja show'n koukkuna oli kiemurtelu flyygelin päällä loreenmaisesti. Flyygeliä ei edes soitettu. Biisikin oli aika tylsä. Myös Danny Saucedo on yrittänyt Mellossa niin monta kertaa, että soisin myös hänelle viisuedustuspaikan (oliko viime vuonna, kun hänet nostettiin Mellon Hall of Fameen ikuisena kakkosena?), mutta tämän vuoden biisi Happy That You Found Me oli kyllä vähän tylsä. Siinä toistui ihan liian monta kertaa, että kiva kun löysit mut. Dotter ja Danny menivät joka tapauksessa direkt till finalen ja Scarlet ja Albin Andra chanseniin (kai?).

Mellon jälkeen tarjolla oli katsottavaksi San Marinon finaali Una Voce per San Marino. Se alkoi klo 22 Suomen aikaa, joten hyvin ehti vielä mukaan. Kisassa oli huikeat 17 osallistujaa. Muistelin ensin, että olisin viime vuonnakin seurannut San Marinon finaalia, mutta viisuketjusta kävi ilmi, että olen vain vilkaissut sitä. Ilmeisesti kuitenkin silloin ihmeteltiin sitä, että osallistujia oli todella paljon ja sitten lähetettiin niinkin huono kuin the Piqued Jacks.

San Marino on pieni maa, vain 33 500 asukasta, kuten luin illan aikana Wikipediasta. Kisaan hakevat siis usein esimerkiksi italialaiset, ja olipa tyrkyllä esimerkiksi viime vuonna joku suomalainen tuntematon artisti.

Parhaimmistoa/viihdyttävimpiä olivat esimerkiksi Xgioven reipas hanurirock-kappale Nostalgia tai melkoisen keijo Booom!-kokoonpanon esitys Dance Like This, jossa tanssi olikin biisin nimen mukaisesti omalaatuista ja jalassa Miami Vice -housut. Maten Big Mama oli ihan ok kappale myös, ja siinä soitettiin varsin koomiseen tyyliin viisukliseerumpuja kummallisissa asuissa. Kamalimmasta päästä oli Wlady, DJ Jad, Corona & Ice MC:n kappale Questa volta. Kokoonpanon jäsenet eivät tuntuneet pelaavan yhtään yhteen ja biisikin oli koomisen huono. Nähtiin myös kaikenlaista outoa, kuten näyttelijänä tunnetun Dana Gillespien ilmastonmuutosbiisi The Last Polar Bear, jonka taustalla nähtiin jääkarhuvideota. La Ruan Governo del Cuore -kappaleessa nähtiin myös keijot pystykoskettimet. En jaksa nyt linkittää kappaleita erikseen, mutta ne näkee kaikki täältä.

Mutta sitten. Ne väliaikanumerot. Jo melko pian sen jälkeen kun aloimme katsoa show'ta tuli ensimmäinen väliaikanumero, vaikka suurin osa artisteista ei ollut vielä esiintynyt. Siinä lapsikuoro esitti jotain Michael Jacksonia herttaisesti hymyillen. Esityksestä tuli vahvat ysärivibat, kuten kyllä itse asiassa koko San Marinon finaalista - monissa kilpailukappaleissakin oli jotain ysärimaista ja muutenkin koko tunnelma oli vähän sieltä. Myös esimerkiksi Marcella Bellan esitys oli hyvin ysärimäinen, samoin Corona ja Ice MC (jonka esityksessä oli muuten hieno rekvisiitta, yksittäinen pieni boombox lavan reunalla ).

Lapsikuoroesityksen jälkeen kuultiin pari kilpailukappaletta ja sitten tuli taas väliaikaohjelmistoa. Nyt esiintyi Riccardo, jonka selvitimme myöhemmin olevan tunnettu italialais-ranskalainen artisti Riccardo Cocciante. Hänen musiikkinsa oli melkoista unimusiikkia, ja kaikkien kauhistukseksi häneltä kuultiin vielä toinen ja kolmaskin kappale. Riccardo näytti esiintyessään välillä kovin tuskaiselta. Edes yleisö ei näyttänyt kovin innostuneelta, kuten ei kyllä missään vaiheessa, siellä oli lähinnä eläkeikäisen näköistä porukkaa. Tiedättekö sen jäykkyyden, millä ysärillä oltiin yleisössä? No se.

No, ohjelma jatkui taas, kuultiin muun muassa sinitukkaisen vanhan rouvan Loredana Bertèn kappale. Tässä vaiheessa huomasimme, että monilla esiintyjillä oli sanat näkyvillä prompterissa. Ilmeisesti kukaan ei ole viitsinyt edes opetella kappaleidensa sanoja.

Kohta nähtiin taas väliaikashow, joku mies, jonka isää, punasilmälasipäistä paikallista Mikko Alataloa, näytettiin ensin videolta. Hänen poikansa esitti taas unimusiikkia, eikä yksi biisi riittänyt.

Sitten kuultiin taas pari biisiä, ja sen jälkeen lavalle palasi, yllätys yllätys, Riccardo. Tässä vaiheessa koko show'n absurdius oli sillä tasolla, että nauroin koko ajan. Riccardo esitti taas ainakin kolme kappaletta, kaikki samantapaisia univiisuja, ja jutteli juontajien kanssa, eikä meinannut poistua millään. Eräs biisi loppui tuskaiseen irvistykseen ja pianon moukaroimiseen. Tuntui siltä, että ollaan ikuisessa limbossa, jossa Riccardo esiintyy kaiken aikaa, tai jossain rinnakkaistodellisuudessa. Kannattaa katsoa Riccardon show täältä. (Tosin tuossa on vain jälkimmäinen osa) Tämän jälkeen odotimme koko loppuillan kauhulla, koska Riccardo vielä palaa. Epäilin, että äänestys hoituu varmaan siten, että odotetaan, että kaikki San Marinon 33 500 asukasta äänestävät postikortilla, ja Riccardo esiintyy sen aikaa.

Lopulta Riccardo ymmärsi poistua, ja sen jälkeen tuli joku setä, joka piti puheen ilmeisesti San Marinon jalkapallosaavutuksista, koska jalkapalloa näytettiin skriinillä. En osaa italiaa, joten sisältö jäi epäselväksi. Kello oli tässä vaiheessa jo ties kuinka paljon, mutta totesimme, ettei nyt voinut enää luovuttaa, vaan piti nähdä miten käy ja tuleeko Riccardo vielä takaisin.

No, taas kuultiin pari kilpailukappaletta ja sitten väliaikashow. Nyt ei ollut onneksi Riccardoa, vaan jokin Bromance-duo, jotka esittivät stand upia. Kuultiin myös erinäisiä yleisöstä seisomaan nousseita setiä, jotka kaikki juttelivat omiaan. Ilmeisesti San Marinon 33 500 asukkaassa ei ole ketään, jonka järki sanoisi, ettei kahden biisin välein kannata laittaa väliaikashow'ta, tai ylipäätään, että miten tuotetaan järkevä ja kiinnostava show.

Viimeiset kolme kappaletta kuultiin ihme kyllä ilman väliaikanumeroa. Viimeisenä esiintyi Megara kappaleella 11:11. Tämä kappale olikin ehkä illan toimivin ja pinkki-musta asustus ja luurankoasut olivat hauskoja. Laulajana oli joku paikallinen Sanni.

Kappaleiden jälkeen nähtiin kertaus, josta oli unohtunut Booom!:in kappale kokonaan pois. Sitten tuli taas jotain setäjutustelua. Lopulta eturivissä istunut raati sai antaa äänensä, kun useita heistä oli ensin haastateltu. Raadin keski-ikä oli aika korkea, enimmäkseen taas setiä. Heillä oli papereita ja vanhanaikaiset siniset kulmalukkokansiot, jotka kerättiin pois. Ei ollut lainkaan puhelinäänestystä, saati postikortteja.

Äänten antamisen jälkeen tuli joku tanssiväliaikanumero (ei enää Riccardoa, huh), ja sitten verkkaisesti alettiin jaella jotain muita palkintoja paitsi sitä voittajaa. Epäilimme, että tässä valitaan nyt samalla valtionpalkinnot, elokuvapalkinnot ja San Marinon kapteenivaltionhoitajat (luin Wikipediasta, että maalla on kaksi sellaista, jotka valitaan puoleksi vuodeksi).

Kokonaisuudessaan ohjelma oli aika käsikirjoittamattoman oloinen ja juontajatkin tuntuivat olevan välillä vähän hukassa. Toinen heistä repesi jossain vaiheessa nauramaan, ei ilmeisesti hänelläkään pitänyt enää pokka. Ohjelma kesti 4,5 h.

Lopulta puoli kolmen aikaan saatiin vihdoin aikaiseksi julistaa voittaja, joka oli Megara. Toiseksi tuli kumma kyllä Loredana. En jäänyt enää kuuntelemaan voittajan biisiä uudestaan, koska näytti siltä, että sitäkään ei saada aikaiseksi esittää ripeästi ja hyvässä järjestyksessä.

Note to self: älä katso ensi vuonna San Marinon finaalia.

Mutta toki tämä oli kaiken kärsimyksen ohella kierolla tavalla viihdyttävä, ja nauroin todella paljon sille kaikelle absurdiudelle. Nauru tuli tarpeeseen.

[Kibaya]

Kokonaisuudessaan ohjelma oli aika käsikirjoittamattoman oloinen ja juontajatkin tuntuivat olevan välillä vähän hukassa. Toinen heistä repesi jossain vaiheessa nauramaan, ei ilmeisesti hänelläkään pitänyt enää pokka. Ohjelma kesti 4,5 h.

Lopulta puoli kolmen aikaan saatiin vihdoin aikaiseksi julistaa voittaja, joka oli Megara. Toiseksi tuli kumma kyllä Loredana. En jäänyt enää kuuntelemaan voittajan biisiä uudestaan, koska näytti siltä, että sitäkään ei saada aikaiseksi esittää ripeästi ja hyvässä järjestyksessä.

Note to self: älä katso ensi vuonna San Marinon finaalia.

Mutta toki tämä oli kaiken kärsimyksen ohella kierolla tavalla viihdyttävä, ja nauroin todella paljon sille kaikelle absurdiudelle. Nauru tuli tarpeeseen.

Loppupuolella, vähän ennen sitä voittajan julistamistahan juontajat mm. istuivat lattialla naureskelemassa ja eleistä tuli mieleen, että siellä ei nyt niissä juontokorteissa lue mitä pitäisi tehdä tai sanoa seuravaksi ja rupeaa se neljän tunnin sekoilu vaikuttamaan kokeneempaankin juontajaan.

Ei pidä unohtaa San Marinon omaa erikoisuutta Outlet Experienceä, minne otettiin välillä videoyhteyttä. Siellä oli meidän nimeämä "Iiro". Ainakin viime vuoden San Marinon edustajat oli siellä haastateltavana yhdessä kohtaa. Ihan ei selvinnyt mikä tämän Experiencen tarkoitus oli, mutta lopussa esiteltiin joku setä ja ilmeisesti tämä oli tärkeää.

Mutta on sanottava samaa kuin L-S, että se nauru tuli tarpeeseen mitä neljän ja puolen tunnin aikana tuli hörötettyä ja useamman kerran vedettyä sylkeä henkeen nauraessa. Niitä setiä haastateltaessa yhdeltä kyseltiin (kai) mitä hän pitää San Marinosta ja hän kertoi pitävänsä italialaisesta ruuasta ja luetteli siinä sitten erilaisia tiramisuja ja muita, mikä tuntui vähän ärsyttävän sanmarinolaisia juontajia että entäs ne meidän paikalliset ruuat, mitäs jos niitä kokeilisit. Ihan täysin varma en ole, mutta oletus ja epäily on. Muutoinkin ajoittain tuli ymmärrettyä tai luultua ymmärtävänsä jotain puheesta.

Ajoittain vilkaisin myös youtuben puolella käynnissä ollutta chattia. Siellä ihan alusta asti huudettiin kovaan ääneen Megaraa ja muiden esiintyessä "MEGARA IS BEST"-viestit oli vähän tylsiä. Riccardon kohdalla sielläkin mietittiin että mitä helvettiä se tämä on ja miten tämän saa pois, voiko se vaan lähteä. Riccardo sai kuitenkin standing ovationin yleisöltä, mutta joko se johtui hänen kuuluisuudestaan tai siitä että jengi halusi hänen poistuvan ja pysyvän poissa.

Voittajan julkistaminenkin venyi pitkäksi ja sisälsi kummallista sekoilua. Ensin julkistettiin viimeisestä kohti huippua tulleet esiintyjät ja lopuksi top 3 kaivettiin lavalle pönöttämään. Sitten lavalle tuotiin kukkapuska, kirjekuori ja mystinen laatikko, mikä avattiin ja siellä oli ilmeisesti kunniakirja? Kolmanneksi tullut julkistettiin ja kukat ja diplomi-asia annettiin hänelle ja hän poistui. Tämän jälkeen tuotiin uusi kirjekuori, kukkapuska ja samanlainen kunniakirja-asia. Pienen sekoilun jälkeen voittajaksi julistettiin Megara, mutta toiseksi tullut Loredana vain jätettiin seisomaan paikalleen ja hän siinä pettyneenä ja vähän hölmistyneenäkin seisoi että jaa noi sai kukkia ja meitsie ei mitään? Lopulta jostain kiikutettiin hänellekin pikaisella askeleella kukat, mutten nähnyt hänen saaneen diplomiaan. Voi myös olla että nähnyt koska nauroin silmät täynnä vettä.

Mistä tunnistat todellisen euroviisuihmisen?
Siitä että hän katsoo San Marinon finaalin.
En aio itse asettua tähän sekoiluun uudestaan, en ainakaan yksin.

[Wiggin]

Wiggenströmin perheen kisakatsomon pikaraportti Mellon 4 karsinnasta.

Omaan makuun aika tasainen joten en niin suorilta tällä kertaa osannut veikata jatkoon menijöitä, enkä edes osannut kunnolla nimetä omia suosikkiani. Kaksi pystyin tiputtamaan varmasti pois heti kättelyssä. Mutta sitten aivan viime metreillä sain veikattua molemmat kuitenkin oikein. Ja tällä kertaa arvaukseni perustui puhtaasti siihen, että molemmat ovat olleet useita kertoja finaalissa asti ja ruotsalaiset selkeästi tykkää äänestellä tällaisia artisteja yhä uudestaan finaaliin jos biisi vain jotenkin kampeaa arvosteluasteikon keskiarvon tuntumaan. Ja näinhän siinä sitten (taas) kävi.

Mun listoilla pärjäsivät Albin Tingwall, Dotter ja SCARLET. Dotterista heitettiin täältäkin katsomosta Loreen-viittauksia ja SCARLETIN koreagrafiset kallistelut toivat itselleni mieleen Blind Channelin könötykset, enkä päässyt tästä mielikuvasta sitten irti ollenkaan. SCARLETin biisissä oli kyllä hyvät ainekset, mutta jotenkin se jäi kuitenkin vähän puolitiehen eikä räjäyttänyt galakseja. Dannyn biisi oli niin tasapaksu ettei siitä jäänyt mitään mieleen.

-osastolle eivät päässeet tällä kertaa Lasse Stefanzin setämiesosasto vaan Lia Larssonin "30 km/h". Onneksi mulla on vahvat migreeninestolääkkeet koska tästä tuli liiankin kovat flashbäkit tuonne 2000-luvun puoliväliin kun olosuhteista johtuen tuli seurattua paljonkin lauantaiaamun lastenohjelmia. Biisin tunnelma osui kyllä turhankin hyvin siihen hyperventiloivaan "Lazy Town" sarjaan josta meinaa pukata vieläkin oksennusreaktiota kun ohjelmaa ajattelee.



Toiset -pisteet menee tämän vuoden kaaviolle. Hetken aikaan oltiin siinä luulossa että nämä oli viimeiset karsinnat, mutta eikun olikin vielä ja sitten jotain joka ei ole enää legendaarinen "andra chansen" vaan ensi viikolla on viides alkuerä ja sen yhteydessä käytävä semifinaali. Siis meneekö nyt alkuerien 3-4 sijat johonkin semifinaaliin ja sieltä pääsee sitten 2 parasta finaaliin. Ja ne on samana iltana. Esitetäänkö nuo semien biisit uudestaan ja plus 5. alkuerän? Ohjelmahan kestää hemmetti vuoden?

HALUAN ANDRA CHANSENIN TAKAISIN!

[L-S]

Mistä tunnistat todellisen euroviisuihmisen?
Siitä että hän katsoo San Marinon finaalin.
En aio itse asettua tähän sekoiluun uudestaan, en ainakaan yksin.

No todellakin! San Marinon finaali on se viimeinen koitinkivi, jonka jälkeen saa Euroviisusuperihmisen tittelin. Ei tätä kyllä yksin olisi pystynyt katsomaan, olisin varmasti luovuttanut jo Riccardon ensiesiintymisen aikana.

Kontrastina San Marinon finaaliin eilen tuli katsottua loppupuolta Kroatian finaalista (Dora). Alku meni vähän ohi ja aloitin myöhässä, mutta näin tämän silti pääosin. Tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten viisukarsintafinaali järjestetään asianmukaisesti ja ammattitaidolla. Finaalissa oli 17 kilpailijaa, eli yhtä paljon kuin San Marinolla, mutta ohjelman kokonaiskesto oli vain noin 2,5 h. Jossain oli kai ilmoitettu, että se loppuisi 00:05 Suomen aikaa, mutta ohjelma loppui jo 23:47. Kilpailijoiden välissä ei tullut mitään paikallisia Riccardoja vaan biisit esiteltiin hyvässä järjestyksessä ja ripeästi, joskus jopa niin, että esiteltiin kaksi kerralla ja sitten vain laulettiin.

Väliaikanumerona vasta kaikkien esitysten jälkeen oli asianmukaisesti viime vuoden edustaja Let3, joka esitti muistaakseni vain kaksi kappaletta. Let3 oli myös mukana tämän vuoden karsinnoissa ihan hauskalla Babaroga-kappaleella ja keltaisissa pääsiäistipuhenkisissä asuissa. En tiedä mistä kappale kertoi, mutta väliaikahaastattelussa mainittiin kriminale korruptjone, eli ehkä siitä? Let3 ei kuitenkaan voittanut tällä kertaa, vaan potin korjasi Baby Lasagna kappaleella Rim Tim Tagi Dim. Tämä toimi itsellenikin kuin tuhat volttia, kappale tarttui kuin tauti, eikä show'ssakaan ollut valittamista. Toki ilmeiset Käärijä-vivahteet tässä on nähtävissä, sekä itse kappaleessa että esityksessä, jossa oli valkoiset puhvihihat ja lopussa Käärijä-henkinen poseeraus kyykyssä. Taustalla oli hauskoja värikkäitä kissoja ja maatilan eläimiä (biisihän kuuluu kertovan siitä, että poika on lähdössä kotimaatilaltaan ja on myynyt lehmänsä... mitä?). Vauva-lasagne myös teki Käärijät saamalla yleisöltä huippupisteet (yht. 321 pistettä siinä missä seuraava sai 82, vaikka vielä raatiäänten jälkeen oli tasaista). Näköjään myös moni suomalainen media on tänään uutisoinut, että kappaletta syytetään Käärijä-kopioksi. Itse pidin tästä nyt niin paljon, että ei haittaa vaikka jotain samaa olisikin.

Kroatian finaalin taso oli muutenkin hyvä, siellä oli muutamia muitakin ihan hauskoja esityksiä. Kiitos Kroatia, näin pitää viisukarsinnat järjestää! Toki rima ei ollut San Marinon jälkeen korkealla...

Lisäksi olen samaa mieltä Wigginin kanssa, että haluan Andra chansenin takaisin. Enkä onneksi ole nähnyt tuota Lazy Town -ohjelmaa.


P.S. Jos hankin joskus villakoiran, sen nimeksi tulee Rim Tim Tagi Dim, jotta voin kertoa kaikille, että mun villakoirani nimi oli Rim Tim Tagi Dim. Senhän olen päättänyt jo aiemmin, että jos joskus hankin valkoisen kissan, sen nimeksi tulee Sakis (Sakishan on vieläpä kissan anagrammi!). Sakiksella voisi sitten olla oma nitoja, jonka päällä hengailla.

[Wildchild]

[OT]

Biisin tunnelma osui kyllä turhankin hyvin siihen hyperventiloivaan "Lazy Town" sarjaan josta meinaa pukata vieläkin oksennusreaktiota kun ohjelmaa ajattelee.

Mä olin jo ehtiny unohtaa koko ohjelman ja tunnarin!

Hei hei tää on Lazytown, joka päivä on seikkailu uus.

[/OT]

[Suvi]

San Marinon finaali oli kyllä aikamoinen. Silloin viimeistään alkoi itkunauru, kun kävin keittiössä ja sillä välin Riccardo oli tullut takaisin. Tähän finaaliin oli ilmeisesti otettu mallia Italian San Remon laulukilpailuista, mutta vaikka en ole San Remoa katsonut, veikkaan, että se on huomattavasti laadukkaammin tuotettu.

Huomasin muuten vasta jälkeenpäin, että San Marinon voittajayhtye Megara onkin espanjalainen, ja biisin sanatkin ovat espanjaksi.

San Marinon shown jälkeen varmaankin melkein mikä tahansa ohjelma olisi tuntunut laadukkalta, mutta Doran finaalia oli jotenkin tosi kiva seurata. Koko kisassa oli koko ajan positiivinen meininki (zoomattiin esim. usein esitysten jälkeen green roomissa istuviin muihin artisteihin/tukijoukkoihin ja heidän iloisiin naamoihinsa.) Vaikka en ymmärtyänyt kieltä, olin koko ajan ainakin suunnilleen perillä, mitä tapahtuu. Taidettiin irssissä kuitenkin jännittää, tuleeko paikallinen Riccardo lavalle... Ei onneksi tullut.
Tiesittekö muuten, että Let 3:n kanssa esiintyi Moja štiklasta tunnettu takavuosien euroviisuedustaja Severina? Let 3 on kai laulanut myös taustoja Moja štiklaan.