forde.munfoorumi.com

Jaahas se olis sit aika julistaa Euroviisukevät avatuksi, kun UMK-artistitkin on julkistettu.

Katsoin julkistustilaisuuden, kun sopivasti klo 19:45 löysin vihdoin tiedon siitä koska julkistustilaisuus alkaa (se alkoi 19:45). Ensimmäisenä julkistettiin Neea River, joka on kuulemma viime vuonna osallistunut Itävallan viisukarsintoihin sekä tehnyt joitain biisejä. Ja ilmeisesti Yhdysvalloissakin on mainetta tullut. Itselleni tämä oli aivan neverhöörd.

Toisena Nelli Matula, josta olen sentään kuullut, ja hänellä oli joskus taannoin joku ihan hauska biisi, jonka nimeä en tosin muista. Mutta kuulemma Nelli osaa tanssia ja farkkumunat ja possujunat jäävät tämän show'n varjoon.

Seuraavana nuorisoartisti Costee, joka menee itselläni aina sekaisin Costin ja kaiken maailman Joukojen ja Kostien kanssa, enkä muista hänenkään biisejään. Nuorisoartistiosastoa edusti myös Viivi, jolta en myöskään muista yhtään biisiä, vaikka nimi on tuttu.

Bändiosastolta mukana on One Morning Left, joka on kuulemma tehnyt musaa vuodesta 2008, mutta en ollut kuullut heistäkään. Biisin nimi on Puppy, ja kuulemma nähdään karskeja metallimiehiä, koiranpentuja ja haukuntaa, eli ehkä jotain keijoa on luvassa. Taustalla on Käärijän tuottaja Kiro.

Sitten ilmoitettiin Goldielocks, joka on kuulemma Pohjois-Karjalasta, mutta ei ole myöskään tuttu. Hän asuu Berliinissä ja on kahvitellut siellä Nemon kanssa.

Näiden julkistusten kohdalla mietin kaikista, että jaahas, ja/tai en tunne. Se ei tietysti sinänsä ehkä haittaisi, koska enhän Käärijästäkään tiennyt käytännössä mitään ennen UMK:ta, mutta hän räjäytti silti potin.

Mutta! Viimeinen julkistus oli Erika Vikman, jonka biisi on nimeltään Ich komme, ja sen ovat tehneet Chisu ja Jori Sjöroos. Laitan toivoni tässä vaiheessa Erikaan, varsinkin kun en ole kuullut biisejä. Niitä aletaan julkistaa ilmeisesti keskiyöstä alkaen yksi päivässä.

YLEn jutun aiheesta löydät täältä.

Muiden maiden karsintojakin voi alkaa pikapuoliin seurata. Eurovisionworld tarjoaa listaa. Innokkaimmat voivat aloittaa jo tulevana lauantaina Liettuan alkukarsinnoista.

Lisäksi ilmoitan iloksenne, että tänä vuonna on ilmeisesti taas pakko katsoa San Marinon viisuja, koska siellä on suomalaisvahvistuksena Lenni-Kalle Taipale ja joku Voice of Finland -osallistuja. San Marinon viisukarsinnan konseptissa on ilmeisesti tehty päivityksiä ja päivämäärääkin on vaihdettu sekä pidennetty ilmoittautumisaikaa. Kuulostaa siis erittäinkin lupaavalta sekoilulta heti jo alkuun. Jokohan Riccardo on buukattu? Viimeisimpien tietojen mukaan tämä show tulee tosin samana päivänä Mellon finaalin kanssa. Mutta yksin tätä ei voi seurata, joten virtuaalikatsomo olisi saatava pystyyn.

Toki tänäkin vuonna taustalla vaanii se ikävä tosiasia, että kansanmurhaa toteuttava Israel on vieläkin mukana viisuissa (eikä edes Moroccanoilista ole hankkiuduttu eroon). Toivoa sopii, että kevään aikana tässä tapahtuisi jotain muutosta, mutta en valitettavasti voi pidätellä hengitystäni. Saa nähdä voiko viisufinaalia tänäkään vuonna katsoa, mutta kyllä sitä mahdollista katastrofia odotellessa aion seurata viisukevättä ja eri maiden karsintoja.

Wuu-wuu! Euroviisukevät 2025 neverforget!

UMK-julkistuksestä jäi mukava pikku kutina koska nyt oli hyvä miksaus itselle tuttua ja tuntematonta. Mä oon nyt viime vuosina sieltä itelle tuntemattomista artisteista on tullut hyviä löytöjä. Ja niin kävi myös tänä vuonna.

Neea Riverin biisistä tykkäsin kovastikkin ja kun se oli eka julkaisu, niin nosti kyllä kovasti odotuksia jatkoon. Biisi oli kyllä ns. perus, että vaikka se oli hienosti tehty, niin tiukkaa olisi erottua vastaavista muista (joita taatusti taas on).
Nelli Matulalle kasasin hieman paineita ja kyllähän sieltä ihan ok biisi tuli, mutta nyt ei tässäkään kyllä hirveästi riskejä otettu. Luokittelen perus iskelmähumppaa Radio Novan soittolistalle.
Costee oli vain nimeltä tuttu joten ei mitään odotuksia. Tiktokissa törmäsin biisin "huippuhetkiin" eikä ne oikein lähteneet. Nyt sitten pakotin itseni kuuntelemaan biisin kokonaan ja nyt mulla soi päässä "Suomirokkia kirkonkylällä, Suomirokkia iltapäivällä, Suomirokkia suurella tunteella, Suomirokkia painiotteella" Ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu.
Viivi oli ennestään tuttu muikkeli ja ennakko-odotus oli että nyt tulee taatusti balladia. Ja sitähän sieltä tuli. Eikä mitään yllättävää. Perus Viiviä. Ihan ok. Vähän pettymys.
One Morning Left.. noniin. Tämä aiheutti talouden nuoriso-osastossa kuhinaa. Ja lähtihän se. Aivan hervoton biisi ja voittaja-ainesta varmasti muutama vuosi sitten, mutta onko tässä riskinä se että tässä on jo pari vuotta lähdetty viisuihin hieman tällä osastolla ja tääkin on Euroviisuissa nähty eri variaatioina. Mutta anyway.. tykkäsin, mutta mutta..
Goldielocksin biisi veti kylmät väreet heti ensi tahdeista lähtien. Se osui meikäläisen biittisuoneen 110% ja kun kun muikkelin ääni tärähti esiin niin olin valmista tavaraa. Kertsin kohdalla lähti jo pikkasen kyyneltä silmäkulmaan. Eli menikö soittolistalle? Arvostelua on tullut biisin tasaisuudesta ja että euroviisuksi olisi pitänyt vaikka loppukertsiin pistää vähän next-level tykitystä, mutta en jäänyt kaipaamaan.

Ja sitten..

Lady UMK paluunsa kanssa johon heti julkistuksesta lähtien kasattiin voittajan viittaa ylle. Ja itsekkin olin varma että kovasti saavat muut laittaa kampoihin jos meinaavat Erotica Wikmannin ohittaa. Ainoastaan biisimokalla tää homma ns. lörähtää.

Ja jep.. näinhän siinä ainakin omiin korviin kävi. Biisi oli kyllä kunnon korvapuuroa. Ei lähtenyt, ei tarttunut.... ei mitään.

Wiggenströmin top-lista (soittolistalle):

1. Goldielocks – Made Of
2. One Morning Left – Puppy
3. NEEA RIVER – Nightmares
4. Nelli Matula – Hitaammin hautaan
5. VIIVI – Aina
6. costee – Sekaisin
7. Erika Vikman – ICH KOMME

No mikä sitten Euroviisuihin?
Sen ratkaisee lavaonnistuminen.

Kevät tulee ja viisulitkin.
UMK:lla on helppo aloittaa ja odotan kyllä että saan istua jossain aateekoon syövereissä yömyöhään seuraamassa rikkardomaisia sekoiluja ja lapsikuoroja irvistelemässä. Mieluiten tietty muiden fordelaisten keijojen kesken

Säästelin biisien kuuntelut siihen että kaikki biisit on julkaistu. Kuuntelin biisit putkeen kerran ja yhden kerran kuuntelulla mieleen jäi vain Puppy ja Made of. Nojoojoo, Erikan biisi myös, koska kaiken sen etukäteisspekulaation jälkeen ei muuta voinut odottaakaan.
En ole yhtään haistellut mitä viisufanipiireissä on kommentoitu. Veikkaan että jakaa mielipiteitä kuitenkin enemmän kuin muut.
Goldielocksista tuli ekana mieleen Lena äänenkäytön ja ääntämisen vuoksi, enkä tiedä pidänkö sitä huonona asiana. Lenan voitosta on kuitenkin jo sen verran ( *köh, köh* 2010 ) että nuorempi viisupolvi ei ehkä niiiiin tarkkaan muista Lenan eroja. Se kausi oli aika lyhyt missä Lenan kaltaisia artisteja oli viisuissa enemmän, kuten aina voittajien jälkeen. Nyt yritetään toistaa Käärijän ja Loreenin menestyskonstepteja yhdistettynä siihen viime vuoden voittajaan. Muistaakseni siinä oli jotain persoonallista. Tai siis... pakko olla koska voitti! Ei siellä tusinapoppimassasönkötykset pärjää, ei edes ruotsalaisilta.

Oma suhtautuminen viisuihin on kuitenkin edelleen nihkeä. Kiitos vaan pääsponsporista yms.
Suosittelen viisukarsintojen ohella pitämään silmällä Falastinvisionia.

Nyt tulikin sitten skandaali ja One Morning Left poistuu UMK:sta.

En pidä Erika Vikmanista* yleisesti, joten en toivo hänen voittoaan, vaikka se taitaa nyt olla todennäköisin. Muista en osaa sanoa, mikä voisi olla suosikki. Ehkäpä kuitenkin Goldielocks. En osaa tähän hätään perustella, mutta se on mielenkiintoisin ja voisi ehkä pärjätä kohtuullisesti.

*Olin toissa kesänä festareilla, joissa yksi suosikkiartistini oli vuorossa Vikmanin jälkeen, ja jouduin kestämään tätä häntä odottaessa. Ei nyt ole tarkoitus pahaa puhua, mutta tuo on minulle vain ehkä vihoviimeinen visuaalinen, sanoituksellinen ja musiikillinen tyyli.

AAARARRRGGGHHHH!

Jep.. yksi on joukosta poissa ja just se väriläiskä jota UMK tarvitsee. Juurisyihin vain sen verran että kaikenlaiseen tuon tyyppiseen urpoiluun on tietenkin 0-toleranssi ja bändin hyllyttäminen on ainoa oikea ratkaisu. Mutta silti. Ketutus on kyllä armoton, sillä nyt tarvitaan hieman ihme-osastoa live-esiintymisiin että Lady UMK:n marssi kohti Euroviisuja saa edes hieman kapulaa rattaisiin. Tai sitten toivottavasti Vikmanin showsta saadaan niin spektaakkelimainen että se kääntää tämänkin vastarannan kiiskin pään ja annan anteeksi huonon biisin/aiheen/yms. muut pöölöilyt. Nyt ei riitä pari rasvaista karhua pyörimään taustalle .

Biisin puolesta olen edelleen Goldielocksin kannalla. Mutta annan finaalille mahdollisuuden. Lavashow, laulun onnistuminen yms. ovat pöllyyttäneet mun listoja ennenkin.

Tänään täytyy aloittaa viisukarsintojen seuranta Luxemburg Song Contestilla, mutta sitä ennen pitänee itsekin ottaa kantaa UMK-biiseihin.

Tässä vaiheessa tosiaan vaikuttaa siltä, että Erika Vikman voittaa. En ole ihan varma voiko tuolla kuitenkaan pärjätä: biisi ja esitys saattavat olla liian rohkeita viisukansalle (vaikka esitystä en ole vielä nähnyt, mutta video oli vähän sitä tasoa). Erika itse on toki hyvä edustaja, vahva hahmo, joka sopii varmasti viisuihin ja innostaa viisukansaa. Tämä ei ehkä mielestäni ole Erikan parhaita kappaleita. Kappaleesta kyllä jotenkin kuulee, että sitä ovat olleet tekemässä Chisu ja Jori Roosberg (oikaisu: aiemmassa viestissäni meni sukunimet väärin), paikoitellen tulee mieleen jotkut Chisun omat kappaleet.

Nelli Matulan Hitaammin hautaan -kappaleesta ennustan sitä tämän vuoden radiosoittovoittajaa. Pidän kyllä itsekin tästä kappaleesta, se on tarttuva ja sanoituksen viesti on miellyttävä.

Goldielocksin Made of on mielestäni myös hyvä ja tarttuva, joten toivon Goldielocksille menestystä muissa piireissä. Englannin ääntämys hieman häiritsee. Kuitenkin tämä oli positiivinen yllätys, kun en tiennyt yhtään mitä olettaa tältä suunnalta. Ainakin videolla esiintynyt hahmo on myös hyvin viisumainen eikä kovin suomalaisen oloinen.

Neea Riverin NIghtmares on ihan ok, mutta silti vähän yhdentekevä. Olisin ehkä unohtanut sen listalta, jollei samalla olisi ollut Spotifysta soittolistaa auki.

Costeen Sekaisin menee varmaan radiosoittoon myös, mutta ei mielestäni oikein euroviisukamaa.

Inhokkini tästä valikoimasta on Viivin Aina: sellainen tylsä balladi, jossa ei ole oikein mitään, paitsi että se "aina, aina, aina" -kohta jää vähän soimaan päähän, mutta mitään muuta en kappaleesta muista, eikä sitä tee mieli yhtään kuunnella.

One Morning Leftin Puppy ei ollut varsinaisesti erityinen suosikkini, vaikkei kappale huono ollut. Ehkä esitys olisi voinut olla hauska, mutta tosiaan tässä tilanteessa erinomaista, että suljettiin heti suoraviivaisesti pois ja bändikin hajosi. Jopa oikein malliesimerkki reagoinnista, ettei vain paineta villaisella, kun paljastuu jotain tällaista. (Somessa oli huomioitu, että meillä on ministeri, joka ei pääsisi euroviisuedustajaksi...)

Luxemburg Song Contest ei pettänyt tänäkään vuonna, vaan show oli laadukkaasti tuotettu ja suunniteltu. Juontajina olivat kaksi luxemburgin kieltä puhuvaa paikallista miestä sekä Conchita Wurst, joka aloitti show'n esittämällä Rise Like a Phoenixin.

Conchita juonsi englanniksi, mikä auttoi show'n ymmärtämisessä paljon. Ilmeisesti tästä olisi ollut nähtävillä myös englanniksi ja ranskaksi selostetut striimit, mutta toisaalta oli ihan kiva kuunnella tätä luxemburgin kieltä, joka kuulostaa saksan ja ranskan sekoitukselta.

Viime vuonnakin ihastelin sitä, miten Luxissa oli otettu mukaan kivasti vanhoja viisuedustajia, ja sama linja päti nyt alkaen Conchitasta jatkuen Marie Myriamiin, joka esitti vuoden 1977 Euroviisuvoittajakappaleensa L'oiseau et l'enfant. Lisäksi nähtiin videopätkiä eri maiden aiempien vuosien viisuedustajilta, jotka toivottivat nykyisille kilpailijoille onnea matkaan.

Kilpailukappaleista ensimmäisenä esiintyi Rafa Ela kappaleella No Thank You. Tämä oli melko perus "nainen tanssii miesten keskellä" -viisu, joka ei jäänyt erityisesti mieleen. Tästä pikakertausvideosta voi katsoa pätkät kaikista esityksistä.

Toisena tuli Rhythmic Soulwave -yhtyeen kappale Stronger. Biisi oli ehkä vähän pliisu, jotenkin tuollaiselta yhtyeeltä ja vahvalta naislaulajalta olisi voinut odottaa enemmän. Laulajalla oli hieno perhosmekko kuitenkin.

Sitten kuultiin Luzacin ranskankielinen Je Danse. Tämä oli aika tarttuva ja hauskakin mielestäni. Lisäksi kivaa, että ranskan kieltä kuultiin tällaisessa menevässä tanssibiisissä eikä aina jossain supervakavassa balladissa. Esityksessä nähtiin laulajan monistuminen ja klassinen tanssirivi, jossa laulaja on edessä ja tanssijat heiluvat takana. Jos olisi viisujuomapeli, tästä saisi kyllä huikan.

Neljäntenä esiintyi One Last Time -rokkiyhtye, joka on ilmeisesti jotain sukua edesmenneelle One Morning Leftille (siis mikä tämä tapa on nimetä bändejä?). He esittivät melko pop-henkisen rock-vedon Gambler's Song, joka oli hieman keijo ja laulajan muuvssitkin olivat viihdyttäviä.

Mänan Human Eyes oli aika hämmentävä. Laulajalla ja tanssijoilla oli hääpuvun tapaiset kummalliset valkoiset vaatteet. Toki ne eivät ihan hääpuvuksi ehkä olisi sopineet kaikkine virityksineen. Päässä oli Kleopatra-henkinen timanttihärpäke ja taustalla nähtiin kaiken maailman random-ympyröitä ja Sauronin silmiä.

Sitten esiintyi ennakkosuosikki Laura Thorn kappaleella La poupée monte le son. Biisin nimi tarkoittaa, että nukke nostaa äänenvoimakkuutta, ja kappale kertoo siitä kuinka häntä ei voi nähdä manipuloitavana nukkena vaan hän ottaa ohjat omiin käsiinsä. Kappale on kuulemma tehty viittauksena Luxemburgin vuoden 1965 Euroviisuvoittajaan, France Gallin Poupée de cire, poupée de son, ja esityksen alussa jopa nähtiin hyvin lyhyt mustavalkoinen pätkä France Gallin esityksestä. Tämä oli kyllä toimiva biisi ja show.

Viimeiseksi kuultiin Zero Point Five -trion kantrihenkinen Ride, jossa yhtye soitti viulua, kitaraa ja banjoa. Tämä oli varsin keijo ja viihdyttävä.

Väliajalla palattiin France Gall -aiheeseen ja nähtiin hänen kappaleensa lapsikuoron ja jonkun paikallisen DJ:n esittämänä (versio oli modernisoitu). Tästä tuli jo vähän mieleen, että tuotantokin petaa voittoa Laura Thornille.

Lisäksi Conchita esitti uuden kappaleensa Waters Run Deep (?), jota ei kuitenkaan ole vielä julkaistu. Harmi, koska olisin halunnut heti kuulla sen uudestaan, oli hyvä.

Ääniä tuli yleisön lisäksi eri maiden tuomaristoilta. Suomesta äänet antoi Matti Myllyaho (joka tunnetaan Käärijän tanssijana). Tuomaristojen ehdoton suosikki oli Laura Thorn 94 pisteellä. Luzacin biisi tuli tuomariäänissä toiseksi. (Linkki tuloksiin).

Sitten jaettiin yleisöäänet, ja niissä yllätti Zero Point Five, joka sai yleisöltä 110 pistettä (tuomaristolta vain 16 ). Laura Thorn sai vähemmän yleisöääniä, vain 90, mutta juryäänten kanssa se riitti voittoon kirkkaasti. Mielestäni ihan hyvä voittaja, olisin varmaan tätä äänestänyt, jos olisin saanut äänestää, joskin arvostin myös Zero Point Fiven keijoutta.

Seuraava viisukatsomo on luvassa torstaina 30.1. klo 21 (Suomen aikaa), jolloin nähdään Kreikan Euroviisufinaali Ethnikós Telikós. Tätä juontavat aikamme euroviisulegendat Sakis Rouvas ja Helena Paparizou, joten siksi on pakko katsoa. Tervetuloa mukaan! Toivottavasti juontajat esittävät väliaikanumeron! Eurovisionworldin tietojen mukaan tätä voi seurata, kun rekisteröityy etukäteen täällä. (Rekisteröidyin jo tässä joutessani, se vaikuttaisi olevan ilmaista ja palvelusta voi lisäksi katsoa kreikkalaisia sarjoja ja leffoja, ilmeisesti osaan saa jopa englannkieliset tekstitykset )

Ensi viikon lauantaina alkavatkin sitten Melodifestivalenin karsinnat ja lisäksi nähdään Espanjan finaali (Benidorm Fest), Belgian finaali ja Slovenian finaali.

Ainiin.. Mellotkin alkoi jo melkein viikko sitten.

Jatkoon olis voinu mennä Hooja och Käärijä - San Francisco Boy. Ei mulla muuta jäänyt mieleen lauluesityksistä

No okei okei. Lopputulos ei yllättänyt varmaankaan ketään kun ruotsalaiset äänestivät jatkoon tuttua ja turvallista John Lundvikia ja the Sounds yhtyeen solistia Maja Ivarssonia.
Biiseistä mikään ei päässyt mun soittolistalle, eikä jättänyt muitakaan muistijälkiä.

Nyt ei ole oikein pystynyt syventymään viisukarsintoihin ja niistä raportointiin sillä intensiteetillä kuin yleensä, mutta jotain olen silti nähnyt.

Kreikan finaalista näin vain osan. Esiintyjistä en nähnyt kaikkia, mutta muistaakseni siellä oli jotain keijoakin. Voittaja oli Klavdia kappaleella Asteromata. Tämä on jonkinlainen Kreikka-balladi. Olisin toivonut, että Kreikka olisi lähettänyt jotain vauhdikkaampaa, vaikka ei kai tämä tylsimmästä päästä balladeja ollut. Kakkoseksi tullut Evangelia oli muistaakseni parempi.

Kreikan lähetyksen kohokohtia olivat kuitenkin väliaikanumeroina nähdyt juontajien esitykset. Sekä Sakis että Helena pääsivät esittämään omia viisubiisejään. Arvostin Sakiksen esityksen kummallista ryhmähiplailukoreografiaa ja koroketta, joka ei kuitenkaan toiminut nitojana. Bravo Sakis! On hän lahjakas. Onneksi näin Sakiksen esityksen, koska päivä oli ollut muuten rankka, ja kaipasin jotain piristävää. Helenan esityskin oli hyvä.

Ja se Mello. Vähän samaa mieltä Wigginin kanssa, ettei monikaan niistä lauluesityksistä ollut erityisen ihmeellinen. John Lundvik on toki aina hyvä ja hän meni ansaitusti jatkoon. Ehkä Meira Omarin esitys jäi mulle eniten mieleen vähän keijona, ja sen laitoin omalle kevätviisusoittolistalleni. Samoin Albin Johnsénin futisbiisi oli keijo, ja tämä on taas niitä, jollaiselle on varmaan aina joku kiintiöpaikka Mellossa (samoin kuin setäorkesterille, koskahan se tulee?). Mutta kyllä toki tästä ohjelmasta mieluiten olisin lähettänyt Käärijän ja Hoojan jatkoon.

Viime lauantaina jäi muut finaalit katsomatta, vaikka niitä olisi tullut. No, tänään onkin sitten kiireinen ilta, kun tulee UMK, Mellon osa 2 ja lisäksi voisi seurata Maltan, Latvian ja Ukrainan finaaleja.

UMK oli vahva ja ansiokas show tälläkin kertaa. Kalpene Ruotsi!

Esiintyjistä ja show'ista erottuivat selkeästi edukseen Erika, Goldielocks ja Nelli Matula. Minkä tahansa näistä olisin voinut oikeastaan lähettää viisuihin.

Goldielocksin esitys oli ehkä jopa näyttävin, siinä oli hieno juoksupyöräelementti. Toki se pysyi paikoillaan, eikä siinä juostu, mutta muuten tasapainoiltiin. Lisäksi hänellä oli kaksoisolentoja. Biisi pääsi hyvin oikeuksiinsa ja esityksessä riitti seurattavaa. Harmi, ettei hän voinut laulaa livenä, mutta sairastumiselle ei voi mitään, eikä sitä mielestäni hirveästi huomannut.

Nelli Matula lauloi hienosti ja show'kin oli näyttävä. Alussa kieputtiin ilmassa ja sitten tulivat tanssijat mukaan. Tämän kappaleen sanomasta pidän näistä biiseistä eniten, ja tulen varmaan kuuntelemaan tätä jatkossa.

Toivon Goldielocksille ja Nellille menestystä jatkossa! Nelli varmaan saa nyt radiosoittoa, ja toivottavasti Goldielocksista kuullaan vielä enemmän (itse en ollut kuullut hänestä ennen tätä).

Erika Vikmanilla toimi erityisesti vastustamaton lavakarisma. Olisin kyllä toivonut show'hun hieman jotain muitakin elementtejä alkuun kuin mikrofonitelineen kanssa rakastelua. Toki lopun jättimikki pyroefekteineen oli hieno. Mutta ehkä jotain muutakin olisi voinut olla, varsinkin kun muissa esityksissä oli kaikenlaista jännää jo alusta alkaen. Mutta Erikan karisma on kyllä omaa luokkaansa, joten sikäli hän on hyvä viisuedustaja.

Muut esiintyjät eivät toimineet minulle. Costeella oli toki hieno laatikkotorni lavalla. Ihmettelin, että hän jäi viimeiseksi, kun ilmeisesti kuitenkin nuorison keskuudessa suosittu. Toki ehkä nuorisosta moni sitten kuitenkin äänesti Erikaa. Neea Riverilla meni joku laulussa pieleen, alku varsinkin oli ihan todella vaisu, vaikka kappale on mielestäni ihan ok. Viivin biisiä en edelleenkään jaksa yhtään, vaikka elmukelmumekko olikin hieno.

Väliaikaesityksistä "UMK-diivojen" Shanghain valot oli todella upea. Hyvä kokoonpano ja hieno esitys.


Melodifestivalenissa puolestaan matkustettiin eilen lähestulkoon maailman ympäri tai vähintäänkin reippaasti miljööstä toiseen. Ensin oltiin Nomi Talesin esityksessä sumua väreilevässä metsässä, jonka keskellä oli laituri ja vesiallas. Nyt on keijoo! Biisi oli ihan kivakin.

Erik Segerstedtin Show Me What Love Is on kyllä kuultu jo muutaman kerran. Siis montako kertaa viisuissa (tai pop-musiikissa ylipäätään) on pyydetty kertomaan tai näyttämään mitä rakkaus on? Erik meni kuitenkin heti jatkoon.

Schlagerz-kokoonpanon Don Juan oli keijousosastoa, vanhojen rouvien dansband, jonka biisi kuulosti paikoitellen ihan Waterloolta. Miksei ole jo plagiaattikohua, kun vähemmästäkin on ollut? (En ole kyllä lukenut Ruotsin uutisia, jos vaikka on ollutkin)

Klara Hammarströmin On and On and On oli Mellomafian yhteistaidonnäyte: Dino Medanhodzic, Jimmy Jansson, Cazzi Opeia, Peter Boström, Thomas G:son och artisten själv. Jos pelaisi juomapelia, tästä olisi jo kännissä. Tässä esityksessä mentiin antiikin Kreikkaan, ja Klara makoili alussa Loreenmaisesti joonialaisen pylvään päällä. Sitten pylvään reunoilta ilmestyi pelottavasti käsiä kutittelemaan Klaraa. Myöhemmin tanssijat tulivat onneksi esiin jostain. Biisi kiihtyi hienosti loppua kohden ja nähtiin vielä roomalaisilla numeroilla varustettu kello, josta numerot lentelivät. Tästä pidin paljonkin, sekä show'sta että biisistä. Klara pääsi tietysti jatkoon.

Seuraavaksi Fredrik Lundman vei Mellon katsojat ruotsalaisen cowboyn mukana… no, varmaankin johonkin Länsi-Göötanmaan preerialle. Taustalla videolla näkyi vuoristomaisemia ja hevosia, kuvat eivät ehkä ihan Ruotsista olleet, mutta ehkä kyseessä on ruotsalainen Amerikkaan1600-luvulla tai 1900-luvun alussa lähtenyt uudisraivaaja.

Lopuksi vielä Kaliffa vei Salute-kappaleensa mukana johonkin itämaisiin tunnelmiin. Lavalla nähtiin jonkinlainen pöytä, arkku tai sarkofagi, joka oli koristeltu itämaisen maton tyylisillä kuvioilla. Toisaalta taustakuvastossa oli palmuja ja tanssista tuli ehkä mieleen jokin afrikkalainen meininki. Tämä oli taas vähän tällainen futisbiisi, mutta ihan hauska. Kaliffa meni semifinaaliin.

Väliajalla nähtiin lisäksi hauska För mannen som byter kanal -esitys, jossa taas oli ruotsalaista itseironiaa. Oliko jotain muutakin? Nyt en muista mitään.

Yhdessä Mello ja UMK kestivät niin pitkään, että mitään muuta ei jaksanut seurata. Maltan voittajan näin tänä aamuna, ihan hauska esitys ja biisi. Miriana Conte - Kant (‘Singing’)

Eilinen Melodifestivalen antaa nyt jo aihetta päivittää rekvisiittaliistaa Bubbling under -osastolla.



1. Nitoja (Sakis (Kreikka) 2009)
2. Lasikaappi (Pikku-Eric (Ruotsi) 2011)
3. Eurolavat (Käärijä (Suomi) 2023)
4. Trampoliini (Kreikka 2014)
5. Uuni (Venäjä 2012)
6. Vessapaperilla koristeltu puu (Armenia 2007)
7. Hamsterin juoksupyörä (Ukraina 2014)
8. Suihkulähde (Irlanti 2012)
9. Farkkumuna (Suomi 2024)
10. Huoneisto olohuoneineen ja auto (Malta 2023)
11. Juoksumatot (Ruotsi 2017)
12. Repäisylappuseinä (Armenia 2022)
13. Tanssivat minirobotit (San Marino 2018)
14. Troijan hevonen (Montenegro 2012)
15. Paljettikoristeinen maitotonkka (Unkari 2017)
16. Piikkilanka-aita (Bosnia & Herzegovina 2016)
17. Pyykkinaru (Bosnia & Herzegovina 2008)
18. Nyrkkeilyhanska (Armenia 2011)
19. Jäävuori (Suomi 2019)
20. Rodeohärkä (San Marino 2022)
21. Naamioitu mallinukkearmeija (Romania 2018)
22. Palavat portaat ja flyygeliarkku (Ukraina 2018)
23. Majakkahamerakennelma (Ranska 2023)
24. Lilja (huulisimpukkakukka) (Serbia 2023)
25. Australiasta saakka (?) tuotu auto, jossa vasemmanpuoleinen liikenne (Australia 2023)
26. Kaksi tykkiä (Romania 2017)
27. Glitter-palikka (Australia 2016)
28. "Veriset tamponit" (Romania 2013)
29. Jumppapallomeri (Suomi 2022)
30. Kuulavaste (Itävalta 2017)
31. Lasikuutio (Azerbaidzan 2013)

Bubbling under:
X. Laituri ja vesiallas (Nomi Tales Melodifestivalenissa 2025)
X. Joonialainen pylväs (Klara Hammarström Melodifestivalenissa 2025)
X. Hippibussi (Shava UMK:ssa 2015)
X. Liukumäki (Günther & D'Sanz UMK:ssa 2017)
X. Oranssi avokuplavolkkari (De vet du Melfestissä 2017)
X. Juna (Saara Aallon Queens Suomen biisivalintaohjelmassa 2018)
X. Nukkekoti (Gothminister Norjan karsinnoissa 2024)
X. Glitter-suihkuseinä (Mathilde Norjan karsinnoissa 2024)

Kunniamaininnat:
Oudoin idea: Tissi karttapallotelineessä (Rigoberta Bandini, Espanjan Benidorm Fest/karsinta, 2022)
Randomein idea: Yllätysympyrä (Cornelia Jakobs, Melodifestivalen 2022)

Erikoispysti:
Tämä erikoispalkinto annetaan ensimmäisen American Song Contestin (2022) osallistujille, joista todella moni oli panostanut rekvisiittaan ja tuonut paikalle huoneita, talon tai saaren!

No mitäpä jäi mieleen UMK 2025 showsta.

• Ei ole tarvinnut enää vuosiin potea myötähäpeää vaan Yle on saanut rakennettua toimivan konseptin jossa näkyy ammattimaisuus ja sellainen show minkä Euroviisut ovat ansainneet.
• Juontajat osasivat hommansa, olivat paikkapaikoin hauskoja enkä edes ärsyyntynyt Sannista vaikka välillä meinaan tuolla TVOFin puolella
• Hetkittäin pientä pelkoa oli että meneeköhän tää nyt kuitenkin ketuilleen kun Goldie ei päässyt livenä vetämään, kameramiehellä oli välillä laulaja hukassa yms. mutta lopputulos oli kyllä hieno show. Ehkä ei loistavaan päästy, sillä pieni pliisu-vaikutelma jäi. Poikeluksen huumorbiisivideo siellä välissä rikkoi vähän flowta enkä oikein ymmärtänyt sen paikkaa showsa. Vai nouseeko mun odotuksen korkeammalle joka vuosi?
• Hiemanhan tää on julmaa että kuukausi luukutetaan loppuun viritettyjä/tuotettuja/korjailtuja biisivideoita niin onhan se aika jyrkkä pudotus joillekkin vetää sitten ilman mitään korjailuja livessä. Se ei anna anteeksi mitään ja sitten vielä laitetaan vertailukohdaksi playbackinä vetävä Sanni ja taatusti vireenkorjaillut UMK-diivat, niin ihmettelyähän siitä tulee jos ei osaa laittaa varsinaisten kilpailijoiden suorituksia eri viivalle. (Tämä ei siis kommenttina muille forden kirjoittajille, vaan yleiselle nettiöyhötykselle). Mutta silti. Nelli veti ihan odotetun hyvin, Viivi hieman jopa yllätti, mutta Neea taas hieman ontui ainakin startissa joka söi kyllä biisin voimaa.
• Olisin laittanut Goldielocksin maailmalle. Se vaan yksinkertaisesti oli aivan loistava biisi ja ääni. Ja Erikan biisi on vaan hirveää kuraa. Olisin antanut biisille paljon anteeksi jos olisivat vetäneet show biisin lailla överiksi, mutta eivät vetäneet. Selityksenä tuntui olevan että Erika veti karismallaan homman kotiin, mutta itse en tuota oikein ostanut. Voi olla että en vaan ymmärrä . Mutta! En pahoittanut mieltä, noussut barrikaadeille ja lähtenyt nettiin ulisemaan. Nautiskelen tästä joka keväisestä "taas saa hävetä Suomen puolesta"-kommentteja ja toivon että kaikesta negastani huolimatta Erika pärjää hienosti kisoissa TSEMII!!!
• Milloin olisi aika nostaa UMK nextille levelille? Kahdet karsinnat joista finaaliin?

Wiggin kirjoitti:Ja Erikan biisi on vaan hirveää kuraa. Olisin antanut biisille paljon anteeksi jos olisivat vetäneet show biisin lailla överiksi, mutta eivät vetäneet. Selityksenä tuntui olevan että Erika veti karismallaan homman kotiin, mutta itse en tuota oikein ostanut. Voi olla että en vaan ymmärrä . Mutta! En pahoittanut mieltä, noussut barrikaadeille ja lähtenyt nettiin ulisemaan. Nautiskelen tästä joka keväisestä "taas saa hävetä Suomen puolesta"-kommentteja ja toivon että kaikesta negastani huolimatta Erika pärjää hienosti kisoissa TSEMII!!!

Kunpa ne muutkin, jotka eivät pitäneet Erikan kappaleesta, ymmärtäisivät suhtautua näin eivätkä menisi nettiin huutelemaan, että "hirveä hu***"-

Eilen oli hyvä viisupäivä, ei tosin erityisesti Melodifestivalenin takia. Mikään kappaleista ei jäänyt erityisesti mieleen. Greczula ja Annika Wickihalder menivät jatkoon, kaipa he olivat ihan ok. Esityksissä nähtiin sentään glitter-ötökkäverho ja jotain lakanoita tuulettumassa katossa. Lisäksi viime viikon cowboy-meiningin jatkeeksi nähtiin cowgirl-meininkiä Dolly Stylelta, jossa ei kuulemma ole jäljellä enää yhtään alkuperäistä jäsentä. Eli ilmeisesti riittää se, että bändin jäsenet pukeutuvat erivärisiin pastelliasuihin ja -peruukkeihin ja kyseessä on sama yhtye?

Aloitusnumerona oli sentään Eva Rydbergin Loreen-parodia tuolijumppana, joka oli ihan hauska, ja yllättäen Pandora esitti Trust Me -ysärihittinsä. Miten nostalgista - minullakin oli aikoinaan Pandoran kasetti, jossa tämäkin biisi oli! Väliajalla Sanna Nielsen nostettiin Mellon Hall of Fameen (jo oli aikakin!) ja hän sai vetää hienon show'n omilla kappaleillaan.


Mutta vaikka Mellon esiintyjistä ei jäänyt paljon käteen, onneksi oli muutakin. Viron Eesti Laul kilpailtiin, ja siitä ehdin nähdä joitakin kappaleita. Erityisesti ilahdutti voittajakappale, Tommy Cashin Espresso Macchiato, jota olin jopa kuunnellut ennen tätä finaalia. Myös Käärijä oli kannustamassa Tommya ja hän heilui yleisössä Vote for Tommy -paidassa. En nyt löytänyt videota Tommyn eilisestä esityksestä, joka oli hauska, mutta katsokaa sen sijaan musiikkivideo, jossa näytetään kun Tommy hämmentelee ja juo pahvimukista espresso macchiatoaan, ja lopuksi sanotaan, että "Tommy, we're ready to shoot the music video now".

Youtubesta löytyy myös video, jossa on rinnastettu Cashin musiikkivideo ja Andy Warholin vuoden 1982 performanssivideo, jossa hän syö Burger Kingin hampurilaisen. Liekö ollut referenssinä Tommyn videolle, kieltämättä näissä oli paljon samaa. En muistanut itse Warholin performanssia, vaikka varmaan olen siitä kuullut, mutta minulle tuli aiemmin Tommyn videosta mieleen Amos Rexissä viime vuonna näkemäni video, jossa mies otti paperipussista esineitä ja teki kaikkea kummallista (voi hyvin olla, että sekin viittasi Warholiin).

Lisäksi tuli katsottua Liettuan finaalia. Viimevuotiseen tapaan finaali kesti noin 3,5 tuntia. Jokaisen musiikkiesityksen jälkeen oli pitkät liettuankieliset lätinät. Artistit haastateltiin ja kaikenlaista muuta satunnaista porukkaa kävi myös juttelemassa juontajien kanssa, tiedä sitten keitä olivat. Karsimalla hieman puheosuuksia olisi varmaan saanut ohjelman lyhennettyä puoleen.

Liettuan finaalissa oli kuitenkin aika montakin hauskaa esitystä. Täältä niitä näkee. Erityinen suosikkini oli 5miinust-henkisen yhtyeen Black Bicepsin (eli mustat hauikset ) Visaip man reik -show, jossa oli menoa ja meininkiä ja soitettiin erilaisia soittimia. Siinä laulettiin ihan selvästi "bissee pane". Toinen suosikkini oli Anyanyan Running Out of Time, jossa nähtiin kello, jossa oli jokaisen kellonajan kohdalla "now". Nämä eivät harmi kyllä pärjänneet.

Esityksiä oli 12, ja kun ne oli vihdoin saatu esitettyä kaikkine välilätinöineen, tuli taukoaika, jolloin nähtiin Rokas Yan -nimisen artistin keikka. Hän esitti varmaan puolet tuotannostaan. (No, ehkä ei ihan, mutta aika monta biisiä kylläkin). Kappaleet olivat kyllä ihan kivankuuloisia, taidan ottaa hänet kuunteluun. Mutta sinänsä vähän omituinen konsepti, että viisufinaalin keskellä on näin pitkä yhden artistin esitys. Kun esityksen aikana näytettiin yleisöä, he näyttivät vähän pitkästyneiltä.

Tämän jälkeen päästiin ääntenlaskuun ja kolme esitystä meni superfinaaliin - eli he esittivät biisinsä uudestaan… Nämä kolme olivat Katarsis-yhtyeen Tavo akys, Liepan Ar mylètum ja Lion Ceccahin Drobè.

Lion Ceccahin (lausutaan Lion-Sika) esitys oli näistä kiinnostavin, vähän kuin joku taideperformanssi. Hänellä oli erikoinen lakana-asu, jossa oli jotain liehukkeita, mitkä näyttivät hieman vessapaperilta. Se oli vähän kuin pakkopaita, mutta ei kuitenkaan. Myös tanssijoilla oli valkoista ja lavalla nähtiin lakanoilla päällystettyjä korokkeita. Kappaleessa oli jännä tunnelma. Liepan biisi ei ollut huono myöskään.

Voittaja oli kuitenkin Katarsis-yhtye, joka ankean siniharmaine asuineen näytti siltä, että ovat ehkä karanneet vankilasta, ja kappalekin oli varsin surumielinen. Höh.

Mutta ennen kuin voittaja julkistettiin nähtiin vielä vihdoin ja viimein viime vuoden edustaja Silvester Beltin Luktelk. Tämä oli viime vuoden viisuista yksi suurimpia suosikkejani, kuuntelen sitä vieläkin. Menevä ja tarttuva biisi, mutta kuitenkin siinä on jotain melankolisempaakin mukana, mikä on toimiva yhdistelmä. Heti Silvesterin perään tuli varsin monivaiheinen liettualaisten artistien esittämä viisusikermä, jossa kuultiin mm. Loreenia, My Number One, Soldi ja Waterloo (ja aika monta muutakin). Se oli ihan hieno, mutta olisin arvostanut sitä enemmän kolme tuntia aiemmin (tässä vaiheessa kello oli jo yli 1 yöllä ). Onneksi Waterloohon oli hyvä lopettaa.

Sinänsä on kiva aina, kun viisukarsinnoissa esitetään vanhoja viisuja. Toivonkin, että Suomessakin UMK:ssa joskus tehtäisiin viisusikermä, jossa esiintyisi muutama kokenut ja tanssitaitoinen kotimainen laulaja.

Kiitos L-S:lle kattavasta, tarkasta, asiantuntevasta ja siten mielenkiinnolla luettavasta raportista.

Minun euroviisutietämykseni ja -seuraamisenihan ei yllä forden tasolle. Muiden maiden kuin Suomen tilannetta en ole ehtinyt yhtään katsastamaan.

Minäkään en tosiaan Erikasta ja kappaleesta itse innostu, mutta tottahan toivon Suomen menestyvän sillä. Olisihan se tämän kaiken synkkyyden keskelle hienoa, jos Erika toisi sen toisen euroviisuvoiton. Nythän kansainvälistä kiinnostusta tuntuu olevan. Mielestäni Erika ei laulanut karsinnoissa niin hyvin kuin voisi, mutta ehkä se on vain subjektiivinen tunteeni? Hän osaa kyllä laulaa hyvin, mutta jotenkin tuossa ei pääse oikeuksiin?

Se pitää myös sanoa, että Ich kommessa kuuluu kyllä tosi paljon Chisun siihen tekemä jälki.

päivänpolttaja kirjoitti:Mielestäni Erika ei laulanut karsinnoissa niin hyvin kuin voisi, mutta ehkä se on vain subjektiivinen tunteeni? Hän osaa kyllä laulaa hyvin, mutta jotenkin tuossa ei pääse oikeuksiin?

Tähän voi vaikuttaa paljonkin se että Erikalla oli korvamonitorin kanssa ongelmia eikä hän kuullut kuin hyvin vaimeasti musiikin ja oman laulunsa. Paniikin määrään nähden esitys on vallan onnistunut.

Eilen kuultiin Melodifestivalenin neljäs karsintajakso. Nyt oli kovaa settiä. No, suurin osa biiseistä oli kyllä aika tylsiä eivätkä jääneet mieleen, mutta eilen esiintyi suomenruotsalainen Kaj-huumoriyhtye sekä Måns Zelmerlöw.

Kaj oli todella mainio! Bara bada bastu -biisi esitettiin metsäaiheisissa lavasteissa, ja lavalla nähtiin makkaranpaistoa nuotiolla, metsureiksi pukeutuneita tanssijoita ja tukkipino, joka muuntui myöhemmin saunaksi. Tanssijat suorittivat asunvaihdon pyyhkeisiin ja saunahattuihin. Aivan tajuttoman keijoa ja hauskaa, nauroin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Arja Saijonmaa ja perkele mainittiin. Jos ruotsalaisilla on ollut stereotypioita suomalaisista hassuina saunojina, tämä ei niitä ainakaan vähennä. Kannattaa katsoa!

Måns puolestaan hymyili edelleen yhtä leveästi kuin 10 vuotta sitten ja esitti komean anthemin, Revolutionin. Tästä pääsee katsomaan Månsia. Mielestäni tämä oli ihan toimiva kappale, vaikka olen jo nähnyt netissä haukkuja, että on ihan Heroes-kopio ja huono ja mitä taas Månsia. Mutta ei voi mitään, en voi olla pitämättä tästä jollain tapaa. Toki hieman tuntuu, että ikään kuin olisin kuullut tämän jo, mutta biisi on silti tarttuva, vaikka ei ehkä ollutkaan yhtä hyvä kuin Heroes. Se soi jopa päässä tänä aamuna herätessä. Lisäksi Månsin lavapresenssi on aina toimiva. Esityksessään Måns kulki videoluolassa Matrix-takissa ja sai roskasateen päälleen. Siivoamiseen tarvittiin todennäköisesti lehtipuhallinta, tuli melkoisesti paperisilppua lavalle. Onneksi Måns oli viimeinen esiintyjä. (Toivottavasti Måns ei tukehdu paperisilppuun, tuossa on vaarana, että niitä menee suuhun )

Väliajalla nähtiin Hasse Anderssonin Guld och gröna skogar -esitys lapsikuoron kanssa. Hasse-setä on aina ihana, ja pääsi Hall of Fameen. Tämänkin biisin osallistumisesta Melloon on jo 10 vuotta, vaikka se oli siis ihan äsken…

Måns meni tietenkin direkt till finalen ensimmäisenä. Olisin voinut syödä saunahattuni, jos ei olisi mennyt. Lisä-äänestysten jälkeen yllättäen Kaj meni finaaliin! Hyvä Suomi! Loppupeleissä pisteidenlaskussa näytettiin Kajta ja Andreas Lundstedtia, joka tunnetaan Alcazar-yhtyeestä, mutta esiintyi nyt yksin. Hän on osallistunut Melodifestivaleniin useana vuonna, ja selostaja nimesi hänet diskomaisteriksi. Olinkin varma, että Andreas menisi finaaliin, mutta ilokseni olin väärässä (vaikka ei Andreaskaan huono ollut, mutta kyllä Kaj oli paras).

Mielestäni Mellon taso on ollut aika keskinkertainen tänä vuonna, joten eiköhän Måns voita. Tosin en tiedä mitä ensi viikolla on tulossa, mutta Måns on varmasti silti vahvoilla.

Sitten oli aika siirtyä Islannin karsintoihin. Esiintyjinä olivat 90-luvulta karannut risteilyisäntä (Ágúst), Islannin Kojo tai Elton John (Bjarni Arason), duo, johon kuului Islannin Hanna Pakarinen ja mies, joka huusi "faijaaa!" (=fire) (Júlí & Dísa), Islannin Jedward, jossa oli viisi folioasuista jäsentä ja vähintään viisi kertaa yhtä paljon energiaa kuin Jedwardissa (VÆB), glitter-mekkoon pukeutunut nainen, joka lauloi iloisesti, että "up yours" (ei oikeasti, mutta siltä kuulosti) (Tinna), sekä kärsivänä kalterien taakse joutunut heppu, joka aneli, että set me free, eikä tajunnut, että pääsisi helposti karkuun, koska rekvisiittakalterien väliset raot olivat aika isot (Stebbi Jak). Nämä kuvaukset on laadittu yhteistyössä viisukatsomoon osallistuneiden kanssa (erittäin epäkaupallinen yhteistyö). Valikoima oli aika huono, ja totesin jo tässä vaiheessa, että Islanti ei taida voittaa viisuja tänä vuonna.

Väliaikanumerona nähtiin sentään Hera Björkin show ja kukas muukaan kuin Käärijä. Hän esitti Hoojan kanssa Mellossakin villinneen San Francisco Boyn ja Cha cha chan. Hieno esitys oli ja yleisö tykkäsi.

Voittajaksi valittiin lopulta VÆB, kunhan kansa oli saanut äänestää melkoisen pitkään.

Tämän jälkeen katsottavana oli San Marinon viisukarsintojen esikarsinnat. San Marino on tänä vuonna päättänyt tehdä niin, että järjestetään seitsemän (7) esikarsintaa ennen 8.3. pidettävää finaalia. Esikarsinnat alkoivat eilen ja niitä tulee joka päivä 22.-28.2.

Eilisessä jaksossa oli huikeat kolmekymmentäneljä (34) esiintyjää. Jostain kumman syystä en jaksanut katsoa ohjelmaa loppuun. Onneksi tähän ei ollut sentään otettu samaa strategiaa kuin viime vuoden finaalissa, että joka biisin välissä on väliaikanumero, vaan biisit esitettiin liukuhihnalta siten, että välissä oli ehkä noin minuutin kestävä haastattelu ja sitten esiinnyttiin. Tällä taktiikalla ei ehditty mitään lavarekvisiittoja tai soittimiakaan asetella, vaan lavalla oli koko ajan valmiina rummut, joita sai halutessaan soittaa. Osa soitti ja osa esiintyi vain niiden edessä. Osa biiseistä kuulosti aika kamalilta, lähinnä karaokea tai Idols-karsintatasoa.

Mutta eilen kuultiin sentään suomalaisvahvistus Lenni-Kalle Taipaleen ja Andrea Brosion esitys, ja siihen asti jaksoin katsoa. Heidän kappaleensa I'm on Fire ei ollut ainakaan niin huono kuin osa muista esityksistä, jos kohta nyt ei kovin ihmeellinenkään, joten ei tällä kyllä viisuja voiteta. Tässäkin kaipailtiin sitä faijaa, siis. Lenni-Kallelle tuotiin lavalle koskettimet ja niitä rumpujakin hyödynsi joku kolmas henkilö, joka ei ollut saanut nimeään esiintyjälistalle.

San Marino ei petä tänäkään vuonna! Jos joka karsintajaksossa on noin 34 esiintyjää, San Marino saa valita noin 238 biisin joukosta. Ruhtinaallista! Näistä valitaan 11 finaaliin, ja lisäksi sinne on valittu etukäteen jo 9 esiintyjää jostain muualta. En tiedä kuka sitten jaksaa katsoa kaikki nämä karsintaesitykset. Varmaan täytyy olla joku jury, koska kovimmillakin viisufaneilla tämän seuraaminen saattaisi tehdä tiukkaa, ja montako viisufania San Marinossa edes on? Viime vuoden finaalissakin toki äänestyksen hoitivat sedät kulmalukkokansioineen, eikä puhelinääniä otettu vastaan.

Aloitin tämän raportin kirjoittamisen San Marinon karsinnan aikana, muuten en ehkä olisi jaksanut seurata niinkään pitkään, ja kvatti onneksi valvoi myös. Mutta jollain tapaa tällainen sekoilu on hyvin viihdyttävää. Vaikka nauran tälle, toisaalta on pakko arvostaa myös sitä, että yritetään kovasti ja panostetaan, vaikka varmaankaan San Marinon kokoisella maalla ja sen yleisradioyhtiöllä ei ole kovin hyvät resurssit ja lähtökohdat viisuiluun (tosin luin Wikipediasta, että Italian hallitus rahoittaa San Marinon RTV:tä vuosittain kolmella miljoonalla eurolla, mutta varmaan se hupenee jo muuhun toimintaan).


Tiesittekö muuten, että Suomessa on otettu taas mallia Ruotsista ja perustettu UMK Hall of Fame? https://yle.fi/a/74-20144972.


P.S. Kajn pitää toki päästä rekvisiittalistalle!

1. Nitoja (Sakis (Kreikka) 2009)
2. Lasikaappi (Pikku-Eric (Ruotsi) 2011)
3. Eurolavat (Käärijä (Suomi) 2023)
4. Trampoliini (Kreikka 2014)
5. Uuni (Venäjä 2012)
6. Vessapaperilla koristeltu puu (Armenia 2007)
7. Hamsterin juoksupyörä (Ukraina 2014)
8. Suihkulähde (Irlanti 2012)
9. Farkkumuna (Suomi 2024)
10. Huoneisto olohuoneineen ja auto (Malta 2023)
11. Juoksumatot (Ruotsi 2017)
12. Repäisylappuseinä (Armenia 2022)
13. Tanssivat minirobotit (San Marino 2018)
14. Troijan hevonen (Montenegro 2012)
15. Paljettikoristeinen maitotonkka (Unkari 2017)
16. Piikkilanka-aita (Bosnia & Herzegovina 2016)
17. Pyykkinaru (Bosnia & Herzegovina 2008)
18. Nyrkkeilyhanska (Armenia 2011)
19. Jäävuori (Suomi 2019)
20. Rodeohärkä (San Marino 2022)
21. Naamioitu mallinukkearmeija (Romania 2018)
22. Palavat portaat ja flyygeliarkku (Ukraina 2018)
23. Majakkahamerakennelma (Ranska 2023)
24. Lilja (huulisimpukkakukka) (Serbia 2023)
25. Australiasta saakka (?) tuotu auto, jossa vasemmanpuoleinen liikenne (Australia 2023)
26. Kaksi tykkiä (Romania 2017)
27. Glitter-palikka (Australia 2016)
28. "Veriset tamponit" (Romania 2013)
29. Jumppapallomeri (Suomi 2022)
30. Kuulavaste (Itävalta 2017)
31. Lasikuutio (Azerbaidzan 2013)

Bubbling under:
X. Sauna, nuotio ja tukkeja (Kaj Melodifestivalenissa 2025)
X. Laituri ja vesiallas (Nomi Tales Melodifestivalenissa 2025)
X. Joonialainen pylväs (Klara Hammarström Melodifestivalenissa 2025)
X. Hippibussi (Shava UMK:ssa 2015)
X. Liukumäki (Günther & D'Sanz UMK:ssa 2017)
X. Oranssi avokuplavolkkari (De vet du Melfestissä 2017)
X. Juna (Saara Aallon Queens Suomen biisivalintaohjelmassa 2018)
X. Nukkekoti (Gothminister Norjan karsinnoissa 2024)
X. Glitter-suihkuseinä (Mathilde Norjan karsinnoissa 2024)

Kunniamaininnat:
Oudoin idea: Tissi karttapallotelineessä (Rigoberta Bandini, Espanjan Benidorm Fest/karsinta, 2022)
Randomein idea: Yllätysympyrä (Cornelia Jakobs, Melodifestivalen 2022)

Erikoispysti:
Tämä erikoispalkinto annetaan ensimmäisen American Song Contestin (2022) osallistujille, joista todella moni oli panostanut rekvisiittaan ja tuonut paikalle huoneita, talon tai saaren!

Eilinen Melodifestivalen ei ollut kovin ihmeellinen, mutta joitain kohokohtia oli.

Ensimmäisenä esiintyi perinteinen Arvingarna, joka on osallistunut Melloon useasti. Setädansband-orkesteri on aina syytä olla mukana. Heillä oli viihdyttävä esitys. Kappale oli nimeltään Ring Baby Ring, eli ilmeisesti yhdistelmä Ring ring, why don't you give me a callia, Bye bye babya ja Jos et sä soitaa?

Saga Ludvigssonin Hate You So Much -kappaletta ei yllättäen ollut ollut tekemässä kukaan Mello-mafiasta, mutta se oli tarttuva ja meni ekana finaaliin. Sagalla oli Ginger Spice -hiukset ja varsinkin alun esittelyvideolla myös Spaissari-henkinen asustus. Biisin tanssijat olivat myös ihanan keijoja, varsinkin se, joka esitti ilmeisesti vihattua poikaystävää. Lavalla nähtiin myös hieno glitter-pöytä.

Viimeisenä nähtiin viime vuodeltakin tutun zombi-kokoonpano Scarletin Sweet N' Psycho. Biisi oli toimiva, ja voisin kuunnella sitä silmät kiinni, mutta varmaan olen valittanut jo viime vuonna siitä, että zombiestetiikka on omasta mielestäni kamalan pitkästyttävää ja ärsyttävää. Näyttää typerältä, enkä ymmärrä mikä siinä viehättää. (Ajattelin, että voisin tehdä sellaisen listan, mitä somevaikuttajat aina välillä tekevät, jossa luetellaan asioita, joista kaikki muut pitävät, mutta joita itse inhoan: listalle tulisi ainakin zombit, useimmat podcastit, Harry Potter… Kiviäkin kiinnostaa! :wautsiwau: ).

Tänäkin iltana nähtiin taas jonkin verran kuitenkin Mello-mafian biisejä, taisi olla parikin G:sonia. Mainittakoon, että hämmentävästi G:sonilla oli taas pitkät hiukset, kun joitain viikkoja sitten hän näytti olevan kalju.

Väliaikanumerona oli mm. Ronny och Ragge -esitys, jossa esiintyivät ilmeisesti jostain takavuosien huumorisarjasta tutut hahmot. He olivat lähinnä ruotsalainen vastine Kummelille ja muistuttivat vahvasti Matti Näsää. Näemmä siis muuallakin kuin Suomessa ja Tampereella on takavuosina ollut tämäntyyppistä pöljää huumoria. Ruotsalaisetkaan eivät ole aina olleet tyylikkäitä!

Tänä vuonna Mellossa on ollut mielestäni melko mitäänsanomattomia väliaikanumeroita, en ole oikein innostunut mistään. Joinain vuosina on ollut sellaisia esityksiä, mitä on tehnyt mieli katsoa jopa jälkikäteen. Esimerkiksi Oscar Zian Oscar's Anthem -esityksen olen katsonut useampaan kertaan. Ja vaikka koomikko Björn ärsytti minua välillä, hän toteutti hienon poikabändiesityksen viime vuonna (vai koska se oli?). Harmi että nyt on jäänyt vähän vaisuksi, mutta toivon, että finaalissa tulisi edes jotain kivaa.

Lisäksi nähtiin Final qual -äänestys, jossa aiempien karsintojen kärkeä meni vielä finaaliin. Toinen näistä oli Dolly Style (pyh) ja toinen Meira Omarin Hush Hush (jes!).

Eilen tuli myös Tanskan finaali. Sitä en saanut katsottua koska se meni samaan aikaan Mellon kanssa ja videokin pätki. Voittaja oli Sissal kappaleella Hallucination. Katsoin sen nyt, siinä oli kasvottomia tanssijoita, jotka hipelöivät Sissalin päätä ja tuulikoneen nupit väännetty kaakkoon.

Saksan finaalia ehdittiin katsoa pidempään. Ohjelma oli nimeltään Chefsache (pääasia, eli Cheesecake eli kokin erikoinen) ja siinä oli erikoinen konsepti, jossa esiintyjät esittivät viisukappaleensa lisäksi cover-biisin, ja tuomaristo sitten arvioi esityksiä Idols-tyyliin.

Päätuomarina hääri Stefan "Wadde Hadde Dudde Da" Raab, ja tukenaan hänellä oli lähes tunnistamattomaksi pukeutunut Conchita Wurst, ilmeisesti Saksassa hyvin tunnettu laulaja-näyttelijä Yvonne Catterfeld ja joku Nico (Nico c:llä - hänestä en tiedä mitään ).

Cover-versioiden valikoima oli vähän tylsä, aika paljon kliseisiä valintoja. Konsepti hämmensi aluksi ja kun joku alkoi esittää Whitney Houstonin I Wanna Dance With Somebodya, mietin vain, että eivät kai ne nyt tällä voi kilpailla. Sinänsä olisi ollut mielestäni fiksumpaa, jos coverit olisivat olleet edes Euroviisuja, mutta ehkä viisuasia onkin vain sivutuote ja pääasia (eli Chefsache) on musiikkitalent-kilpailu. Toki joku esitti Euphorian ja ilmeisesti Waterlookin oli kuultu aiemmin, mutta sitä en nähnyt.

Varsinaisista viisukappaleista eniten mieleen jäi Lyzan Lovers on Mars, joka biisinä kuulosti ihan siltä, että olen varmasti kuullut tämän aiemmin, mutta pisteitä tulee esitykseen kuuluneista painottomassa tilassa kelluvista astronauteista.

Kertauksessa huomattiin, että eräs varsin keijokin esitys oli mukana: Feuerschwanzin haarniskakeijojen esittämä Knightclub, jossa oli mm. pyroja suihkuttavia kitaroita ja taisteltiin oikeudesta bailata ritarien yökerholla.

Ohjelmaan kuului paljon tuomariston arvioita ja muutakin lätinää. Kun kaikki coverit ja viisubiisit oli kuultu (yht. 18, ei ihme että ohjelman kesto oli yli kolme tuntia), tuomaristo valitsi yhdeksän esiintyjän joukosta viisi, joista yleisö sai äänestää. Ilmeisesti netissä olisi voinut äänestää myös ulkomailta maksamalla 0,20 €.

Väliajalla esiintyivät Yvonne Catterfeld ja Stefan Raab kumpikin omalla show'llaan. Stefanilla oli varsinkin erityisen keijoa menoa.

Olin varma, että Lyza voittaisi, mutta voittajaksi kruunattiin vihdoin pitkällisten lätinöiden jälkeen Abor und Tynna kappaleella Baller. Ihan vauhdikas biisi. Siinä soitettiin hieman randomisti selloakin, joka ei tosin juuri kuulunut.

No niin. Tänään on vuorossa Kroatian finaali Dora, ja ensi viikonloppuna sitten Melodifestivalenin, San Marinon ja Portugalin finaalit. Sitten alkaakin viisukarsintakevät olla paketissa. Edelleen odotan, pitääkö varsinaiset viisut jättää tänä vuonna taas katsomatta.

Kroatian Doran finaali oli aika toimiva, ei vähiten esiintyjien puolesta. Heitä oli 16, ja taso oli kova. Suosikkini oli Matt Shaftin Welcome to the Circus, jossa oli klovni ja lavalla tapahtui kaikenlaista kummallista ja soitettiin hienosti viulua, mutta erityisesti biisi oli mielestäni hyvä. Punaiseen ryijyliiviin ja edestä hameeseen ja takaa housuihin pukeutunut Ogenj oli myös viihdyttävä, ja kappale oli kiehtova. Myös Luka Nizeticin esitys oli monella tapaa sekava ja siksi kiinnostava.

Lisäksi nähtiin muun muassa kivikasan päällä laulava nunnakööri sekä jeesusteippi-folio-body suiteihin pukeutunut bändi, jonka nimi oli Nipplepeople. Moni niistäkin, joita en tässä mainitse, olivat parempia kuin vaikkapa kukaan Islannin finaalin osallistujista.

Välillä tuntui, että joka toisen esiintyjän nimi oli Marko - se on ilmeisesti yleinen nimi Kroatiassa. Osallistujissa oli yhteensä kolme Markoa. Myös väliajalla esiintynyt Baby Lasagna on oikealta nimeltään Marko.

Esiintyjät itsessään käytiin läpi melko tehokkaasti ilman enempiä lätinöitä, mutta ohjelman loppupuolella alkoi tahti hidastua ja tuli enemmän turhanaikaista keskustelua.

Ääntenlasku alkoi kansainvälisten raatien äänillä useista maista, muun muassa Suomesta. Suomi, kuten moni muukin, antoi 12 pistettä Marko Bošnjakille. Tässä vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, että jos veikkaa, että voittaja on joku Marko, samoin kuin viime vuonna, ei mene välttämättä pieleen.

Voittaja oli kuin olikin Marko - terävillä olkapääkoristeilla varustettuun Teemu Muurimäki -henkiseen asuun pukeutunut Marko Bošnjak, joka lauloi Poison Cakesta. Ei se nyt huono ollut, mutta ei ihan suosikkinikaan.

Varmaan tässä ohjelmassa oli kaikkea muutakin kiinnostavaa, mutta yksityiskohdat ovat jo unohtuneet, kun en eilen ehtinyt raporttia tehdä.

NÅ JAA! Nyt lähdetään Baseliin ja torille saunomaan!

Tänä vuonna suomalaisilla onkin Euroviisuissa kaksi edustajaa, ja täytyy sanoa, että jos pitäisi valita kumpaa kannatan, Erikaa vai KAJta, niin valitsisin KAJn. Esityksessä on enemmän huumoria, ja aihepiirikin puhuttelee enemmän.

Kuten mediakin on tiennyt kertoa, tällaista iloa ja kepeyttä tarvitaan näinä aikoina, jolloin joka päivä tuo tullessaan uusia huonoja uutisia.

Mello alkoi juhlavasti Nemon esityksellä. Kai jos joku ottaa ja on varaa ottaa finaaliin viime vuoden voittajan, se on juuri Ruotsi. Sitten kuultiin kilpailukappaleet, joista ei ole uutta raportoivaa. Mainittakoon kuitenkin, että ennen KAJn esitystä nähtiin sauna-asuihin eli pyyhkeisiin pukeutuneina juontajat Edvin och Keyyo sekä Arja Saijonmaa.

Väliajalla nähtiin Petra Mede, joka aloitti kritisoimalla sitä, että Mello ei ole nyt ollut riittävän gay, ja sitten Petra ja Edvin esittivät För gaysen som åker till Schweiz -huumorinumeron. Tämähän on nyt juuri sellaista väliaikanumeromateriaalia, jota olen tälle kaudelle kaivannut, ja ehkä sellaista on yritetty jo aiemminkin, mutta Petran taitoja ei vain voi päihittää. (Huomasin vasta nyt kun katsoin esityksen uudestaan, että alussa Petran taustalla seisseellä Sveitsi-paitaan pukeutuneella tyypillä oli lippalakki, jossa luki "Kant" - Maltan viisusta sensuroitu sana ).

Äänestys oli erittäin jännittävä. Kansainväliset raatipisteet olisi pitänyt aloittaa Liettuasta suosikkini Vaidotas The Roop -yhtyeestä, mutta tekniset ongelmat estivät Vaidotasin näkymisen ruudussa. Muutoin raatipisteet annettiin asianmukaisesti, ja Suomelle - eikun siis saunalle tai KAJlle 12 pistettä antoivat ainakin Norja, Irlanti, Italia ja Kreikka. Raatipisteiden jälkeen Måns johti KAJta kahdella pisteellä (76 vs. 74).

Yleisöpisteet käytiin läpi, ja KAJ sai 90 pistettä yleisöltä. Jännitys tiivistyi hetkeen, jolloin Månsin pisteet ilmoitettiin: vain 81 pistettä, mikä tarkoitti sitä, että Måns tuli kakkoseksi 157 pisteellä. KAJ voitti 164 pisteellä.

Helsingin Sanomien mukaan muut Melodifestivalen-osallistujat eivät innostuneet KAJn voitosta. Måns oli kuulemma poistunut paikalta itkien ja heitellyt tavaroita, ja John Lundvik näemmä uhriutui ja syytti TikTokia ja sitä että nykyään ei kunnon musiikilla pärjää. Erik Segerstedt puolestaan sanoi, että "lähetämmekö ensi vuonna Tanskan" - todellahan on kyllä koomista, että viime vuonna Ruotsia edustivat norjalaiset ja tänä vuonna suomalaiset, mutta itsepähän valitsivat.

Månsin reaktion sinänsä ymmärrän, että häviö oli täpärä. Ketäpä ei harmittaisi tulla kakkoseksi ennakkosuosikin asemasta. Ihan varmasti ottaa päähän. Pidän edelleen Månsin biisistä, se on lohdullinen ja tutunkuuloinen. Mutta Lundvikin ja Segerstedtin kommentit kuulostavat vain tylsän tosikkomaisilta. Eivät he olisi voittaneet kuitenkaan, vaikka koko KAJta ei olisi ollut mukana, koska silloin varmasti Måns olisi vienyt potin ylivoimaisesti.

Sitä paitsi kyllä geneeriset englanninkieliset läpeensä tuotetut pop-kappaleet ovat ihan tarpeeksi menestyneet Mellossa ja Euroviisuissa, joten en kyllä näe edes mitään laajempaa kulttuurin muutosta, jota Lundvik tuossa maalaili. John itse on jo kerran voittanut Mellon ja ollut viisuissa. Tämä tapahtui vuonna 2019, josta ei edes ole kovin montaa vuotta, vaikka tuntuukin, että siitä olisi ikuisuus (esim. koronavuodethan tunnetusti tuntuivat vähintään kolme kertaa normivuotta pidemmiltä). Bara bada bastu on ensimmäinen ruotsinkielinen kappale, jonka Ruotsi on lähettänyt viisuihin sitten vuoden 1998 (käsittääkseni tämä oli vielä se viimeinen vuosi, jolloin oli voimassa sääntö, jonka mukaan maan pitää laulaa jollain kansallisista kielistään - tämän jälkeen englanti on ollut vapaata riistaa). Segerstedtin kappale vieläpä oli sen verran pliisu, että ymmärrän hyvin, ettei menestynyt tuon paremmin. Syyttäisi vaikka biisin tekijöitä.

Nyt pitäisi kyllä se Israel saada ulos sieltä viisuista. En kestä, jos en saa katsoa, kun KAJ levittää saunan ilosanomaa Baselissa.

---

KAJ-huuman jälkeen oli vaikea keskittyä San Marinon viisufinaaliin, jossa oltiin menossa jo loppupuolella. Ohjelma kesti vain 3,5 h tällä kertaa.

Siellä nähtiin runsaasti tylsiä biisejä, jonkun taiteellisesti pukeutuneen sedän monologi ja toisen sedän satutuokio, jossa hän luki ryppyisestä paperista jotain. Mainoskatkolla tehtiin kesäkeiton näköistä keittoa pakastevihanneksista. Rikkardoa ei näkynyt. Ilmeisesti kaikki rahat olivat menneet Rikkardoon viime vuonna, kun nyt ei ollut mahdollista muuta kuin pitää pitkiä lätinäosuuksia kilpailukappaleiden välillä.

Eniten arvostin kappaletta, jossa ei laulettu lainkaan ja viritettiin aluksi pianoa. Euroviisujen sääntöjen mukaan kuitenkaan viisuissa ei saisi olla kappaletta, jossa ei ole lyriikoita, joten en tiedä mitä he olisivat tehneet, jos tämä, eli Davide Boosta Dileon BTW, olisi voittanut. Esitys oli kuitenkin ihanan taiteellinen.

Muita suosikkejani olivat Giacomo Volin Ave Maria, Questo e Quellon Bella Balla ja Gabry Ponten Tutta l'Italia. San Marinon RTV:n kanavalta näitä voi katsoa.

Väliajalla esiintyi joku artisti useamman kappaleen verran. Ei ollut onneksi ihan Rikkardo-tasoa.

Äänet antoivat taas eturivin sedät ja tädit kansioihinsa, ja joku varmaan sitten kynän ja paperin kanssa ne laski.

Palkintojenjako oli hieman omituinen, sillä erilaisia palkintoja saivat useammat esiintyjät. Joku sai hienon San Marino -lautasen, jolta voi varmaan sitten syödä sitä kesäkeittoa. Joku sai jonkinlaisia logotarroja alumiinilevyllä ja joku muu majakka-pystin, jollainen annettiin myös voittajalle.

Voittaja oli Gabry Ponten Tutta L'Italia, eli Italiaa kannatetaan San Marinossa. Gabry Ponte on italialainen DJ. En tajunnut kuin vasta äsken googlattuani, että hän onkin Eiffel 65 -yhtyeen jäsen - kaikki varmasti muistavat takavuosien hitin Blue (Da Ba Dee).

No, se ei ole uutta, että San Marinoa edustavat italialaiset, kun ei San Marinossa varmaan ole kovin paljoa artisteja.

Lisäksi eilen oli Portugalin Festival de Cançãon finaali, ja sen voittaja oli NAPA kappaleella Deslocado. Mitään en tästä tiedä, mutta linkitetyn Youtube-videon kommenteista luin, että portugalilaiset itse kritisoivat tätä siksi, että bändi on Madeiralta, ja katsovat sen edustavan Madeiraa enemmän kuin Portugalia. (Mutta Madeirahan kuuluu kyllä Portugaliin, että…) Kylläpäs nyt on maat, alueet ja edustajat sekaisin näissä viisuissa.

KAJ:n olen tiennyt jo pitkään, ja mukava oli heidän voittonsa Ruotsissa. Olisi aika jännää, jos voittaisivat koko Euroviisut. Månsin suhteen mietin, että jospa sääntöihin pitäisikän lisätä kohta, jonka mukaan kerran voittanut ei voi enää osallistua uudestaan. Tarkemmin mietittynä se ei ehkä ole reiluakaan. Abba ja Loreen eivät varmaan olisi menettäneet urallaan paljoa, vaikkeivat olisi ottaneet useampia ykkössijoja.

Tympeää, että Israel-asia jo toisena vuonna peräkkäin latistaa viisuja. Se vie muutenkin paljon iloa tästä. Jotenkin ennen oli niin mukava asettua toukokuun illassa seuraamaan viisuja, mutta nyt sitten se on kovin vaikeaa tehdä vapautuneesti tässä maailmantilanteessa.

päivänpolttaja kirjoitti:
Tympeää, että Israel-asia jo toisena vuonna peräkkäin latistaa viisuja. Se vie muutenkin paljon iloa tästä. Jotenkin ennen oli niin mukava asettua toukokuun illassa seuraamaan viisuja, mutta nyt sitten se on kovin vaikeaa tehdä vapautuneesti tässä maailmantilanteessa.

Tämäpä juuri.
Viisut on ollut niin iso tekijä monta vuotta elämässä ja ei kai sitä turhaan kutsuta viisufanien jouluksi.
Itselle on ainakin hyvin selkeää etten voi katsoa viisuja mitenkään niin kauan kun tilanne Israelin ja Palestiinan kanssa on mikä on. En vain pysty edes ajattelemaan, vaikka yritän. Mikä on samaan aikaan surullista, mutta olen myös vihainen EBU:lle, kapitalismin roolille viisuissa ja systeemille mikä sallii tämän. Venäjän kohdalla oli välittömästi täysin selkeää sulkea heidät ulos, mutta Israel vain porskuttaa. Tosin, venäläisiä sponsoreja vissiin ei juurikaan ole ollut, joten on helpompi sulkea se ovi kokonaan. Israelilaiset sponsorit taasen mainostavat isosti ja näkyvästi, joten mikäs siinä sitten. Mikä olisikaan se viesti myös eteenpäin, jos EBU pystyisikin pitämään pintansa ja sanoisi Israelille, että tervemenoa ja nähdään kun olette lopettaneet sen perseilynne. Samalla tavalla kuin Venäjällekin.

Viisuton kevät tulossa, ei voi minkään.

Oletteko katsoneet jo areenasta Euroviisut: sotaa ja lovee -minisarjan?
Siinä ei oikeastaan kerrota mitään uutta, tuodaan vain framille miten monella tavalla viisut on olleet poliittisia jo ennen nykyistä tilannetta. Lisäksi Ville Vilén pääsee ääneen kertomaan ylen virallisen kannan miksi yle ei vaadi ebulta isompia toimenpiteitä.
Jos vain voimat riittää, suosittelen katsomaan.