Master of Libris

[L-S]

Ehkä mulle riittää puoli pistettä, kun en tiennyt muuta kuin kirjailijan sukunimen. :) Tiesin kyllä koko ajan minkä tyylisistä kirjailijoista vastausta piti lähteä etsimään, mutta Brinkin teoksia kun en kovasti tunne, niin ei osunut.

Soveltuvat kirjat on vähän vähissä, kokeillaan tällaista, toivottavasti ei ole kovin vaikea:

Tässä minä nyt kävelen pitkin [Katua X].
Loput voi jo arvatakin.
Mitä, ihan totta? Ettekö tunne [Katua X]? Hetkinen, ettei kai vain höynäytä minua?
Se on katu, jonka varrella on pieniä kalkkikivisiä omakotitaloja pienine nurmikkopihoineen ja takorautaisine lasikuisteineen. [Y:n] kaupungin loistelias [Katu X].
Eihän! Kyllä te nyt [Y:n] tiedätte [Y:n] vankiloineen, turhan huonosti tunnettuine briejuustoineen ja junaonnettomuuksineen.
[Y].
Seutulipun kuutosvyöhykkeellä.

Katsos nyt. Kevät, pikkulinnut jotka räyhäävät poppelien silmuissa. Yö, kollikissojen jumalaton möykkä, urossorsat roikkumassa naaraiden perässä [Joen] yllä, niin ja rakastavaiset. Älä väitä ettet muka näe rakastavaisia, niitähän on kaikkialla. Loppumattomia syljentäyteisiä suudelmia, farkuissa stondis, kädet siellä sun täällä ja kaikki puistonpenkit varattuja. Se tekee minut hulluksi.
Se tekee minut hulluksi. Siinä kaikki.

[Pascal Lemoix]

Veikataan Jörn Donner. Avainsana: stondis.

[L-S]

Hyvin perusteltu arvaus, mutta väärä jälki.

Lisää lainauksia:
Typeriä ne naiset, jotka haluavat lapsen. He ovat typeriä.
He ehtivät tuskin tajuta olevansa raskaana, kun he jo avaavat luukut apposen auki: rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Eivätkä sulje niitä enää milloinkaan.
He ovat typeriä.

Tämä nainen on samanlainen kuin muutkin. Hän uskoo olevansa raskaana. Hän olettaa. Hän arvelee. Hän ei ole vielä aivan varma, mutta melkein.

Ja aivan toisaalta kirjasta:

Sen jälkeen kun aloin kirjoittaa novelleja, mieheni on ruvennut sanomaan minua Margueriteksi ja taputtelemaan peppuani. Päivälliskutsuilla hän selittää aikovansa piakkoin lopettaa työnteon ja heittäytyä minun tekijänoikeuspalkkioiden varaan:
Jaa minä!? Ei huolta, odotan vain että rahat tulevat ja käyn hakemassa lapset koulusta Jaguar XK8:lla. Kaikki on suunniteltu Tietysti minun pitää aina välillä hieroa vaimon hartioita ja sietää hänen pieniä uskonpuutekriisejään, mutta mitäpä siitä Ai se Jagge?... Ajattelin lohikäärmeenvihreää.

[L-S]

Tämä ei kyllä ole mikään yleisesti tunnustettu klassikko, enkä itsekään totisesti sitä sellaiseksi nimittäisi mutta kohtuullisen tunnettu kirja kuitenkin. Itse asiassa novellikokoelma, tai jokin kertomuskasauma. Kenties siksi hankala arvata.

Lisää:
Saint-Germain-des-Près!?... Tiedän mitä sanotte: "Herranen aika, sehän on puhki kulunutta, kultaseni, Sagan kirjoitti siitä paljon ennen sinua ja niiiiin paljon paremmin!"
Tiedän.
...

Niin kuin tälläkin kertaa: ennen kuin astuin metron liukuportaisiin, vilkaisin vielä viimeisen kerran ympärilleni siltä varalta että asemalla olisi ollut joku... Ja joka kerta kassini tuntuu liukuportaissa vieläkin painavammalta.
[.....] Eihän se ole kovin paljon vaadittu.

(Hakasulkeiden kohdalta sensuroitu kohta viittaa kirjan nimeen.)

[pampula]

Nyt pistetään kököllä, eräästä toisesta ketjusta johdetulla arvauksella:

Michel Houellebecq - Alkeishiukkaset.

[L-S]

Valitettavasti ei. Oikeassa maassa ollaan kyllä. Kirjailijan sukupuolikin on kuitenkin väärä.
En usko että lisälainaukset auttaa asiaa. Tuommoista parisuhdehaikailua se kirja enimmäkseen on. Okei, yksinkertaistus mutta kuitenkin.

[tiipetti]

Haikailua?

Olisiko Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin?

[L-S]

Tismalleen.

Pistetilanne:
Maija 1
tiipetti 1
L-S ½

[tiipetti]

Tämä on hieman erilaisempi klassikko. Ei löydy kirjastosta mistään hienosto-osastolta, mutta
tietyt piirit pitävät teosta kaikkien aikojen parhaana sellaisena. Jopa kulttikirjana.

"Vuosi oli 1981, ja meillä oli perseet auki. Silloinen omaisuutemme koostui managerimme kustannuksella
painetusta tuhannesta seiskatuumansinglestä, yhdestä sohvasta ja T:n vanhempien antamista joululahjastereoista.
Naapurit tietenkin valittivat jatkuvasta metelistä, ja me paukutettiin kattoa vastalauseeksi harjoilla ja kitarankauloilla.
Siksi se oli täynnä pieniä koloja. Matto oli marinoitu verellä ja viinalla ja stumppailtu täyteen reikiä. Seinät olivat
hiiltyneet mustiksi."

[Suvi]

The Dirt - Törkytehdas? (en nyt muista kirjoittajaa)

Niin joo, bändihän sen on kirjoittanut. Muistin ensin, että siinä olisi
ollut joku ulkopuolinen kirjoittaja.

[Kati]

Törkytehdas! Kirjailijana Mötley Crüe.

muokkaa
Pahuksen Suvi ja pahuksen kakova nettiyhteys.

[Suvi]

Kati taisi tietää kirjailijan ensin. Vaikka muokkasin viestiäni, unohdin
mainita, mikä bändi on kyseessä.

[tiipetti]

Törkytehdas on ihan oikein ja bändin ohella tarinaa on ollut toimittamassa Neil Strauss.

Laitellaan piste vaikka puoliksi, niin kumpikin saa jotain.

Pistetilanne:
Maija 1
tiipetti 1
Kati ½
L-S ½
Suvi ½

[Suvi]

Ja eikös se nyt ole niin, että minä saan kysyä?

Kysynpä siis:

"... Tämä tapahtui sinä päivänä, jolloin X ensimmäisen kerran huomasi,
etteivät yskalnaarit saavuttaneet täydellistä ykseyttään sillä, että he osasivat
sulattaa erilaiset ajattelutapansa mainiosti yhteen vaan sillä, ettei heiltä
vaatinut mitään ylenmääräisiä ponnisteluja tuntea itseään yhteisöksi. Päinvastoin
heidän ei ollut ollenkaan mahdollista kiistellä keskenään tai olla epäsovussa
keskenään, sillä kukaan heistä ei tuntenut olevansa yksilö. Heidän ei tarvinnut
voittaa minkäänlaisia vastuksia päästäkseen keskenään sopusointuun, ja juuri
tämä vaivattomuus rupesi X:sta tuntumaan vähitellen riittämättömältä. Heidän
lempeytensä tuntui valjulta ja heidän laulujensa toistuva melodia riittämättömältä.
X:sta tuntui, että häneltä puuttui jotakin, että hän janosi jotakin, mutta vielä ei
osannut sanoa, mitä se oli."

[Vanilla]

Richard Bach - Lokki Joonatan?

(Oliks se Richard, en vieläkään ole varma.)

[Suvi]

Ei.

Lisää:

"- Häpesit? Minkä ihmeen takia?
- Niin no, X nieleskeli, - minä luulin, että sinä
varmaan odotit sellaista, joka sopii sinulle paremmin.
- Ja sinäkö? hän kysyi, - sinäkö et sitten sovi minulle?
- No niin, X takelteli ja tunsi lehahtavansa punaiseksi - minä
tarkoitin, että sinä kai odotit sellaista joka on rohkea ja vahva
ja kaunis - prinssiä tai jotakin siihen suuntaan - et missään
tapauksessa tällaista kuin minä.

X oli sulkenut silmänsä ja kuuli taas tuon pehmeän, laulavan naurun.

- Siinä näet, hän virkkoi, - nythän naurat minulle itsekin."

[Pascal Lemoix]

Kokeillaan: Dostojevski: Idiootti.

[Suvi]

Älkää nyt kaikki innostuko. Eip ole Idioottikaan.

Tuli vaan mieleen, että tämä sama teos saattoi olla
vanhassa kisassa mukana. Joku ainakin jossain vaiheessa veikkasi sitä.

Lisää:

"Siinä vessanpytyllä istuessaan hän mietti, mikseivät kertomusten sankarit
koskaan joutuneet tällaisten ongelmien eteen. Kerran pikkupoikana hän oli
kysynyt uskontotunnilla, eikö Jeesuksen koskaan tarvinnut käydä vessassa
niin kuin tavallisten ihmisten, sillä söi ja joihan hän ihan niin kuin muutkin.
Luokka oli tyrskinyt naurusta, ja uskonnonopettaja oli kirjoittanut hänelle
päiväkirjamuistutuksen "sopimattoman käytöksen" takia. Mutta vastausta
kysymykseen ei tullut. Eikä hän tosiaankaan ollut halunnut käyttäytyä
mitenkään sopimattomasti."

Otetaanpas samantien vielä yksi:

"... Kauhukseen he totesivat, että tyhjyys teki tulojaan jo täälläkin. Tosin
se oli vallannut sokkelopuutarhasta aluksi vain pienehköjä läiskiä, mutta
yhtä kaikki niitä oli joka puolella. Näiden läiskien väliin jäävät, väriloistossaan
upeilevat kukkapenkit ja täydessä kukassa komeilevat pensaat olivat muuttuneet
harmaaksi ja kuivettuneet. Pikkuruiset sirot puut ojentelivat paljaita, käppyräisiä
oksiaan lohikäärmettä ja pientä ratsumiestä kohti apua anellen. Nuo ennen niin
vihreinä ja värikkäinä loistaneet niityt olivat nyt valjuja, ja mieto mudan ja
mädän haju löyhähti tulijoiden nenään. Ainoan väriläiskän muodostivat
paisuneet jättikuuset ja myrkyllisen näköiset, taantuneet ja räikeän kirjavat
kukankuvatukset, jotka näyttivät pikemminkin mielipuolisuuden ja turmeltu-
neisuuden ruumiillistumilta."



Muoksmuoks: Liikaa kirjoitusvihreitä.

[Yabba]

"Siinä vessanpytyllä istuessaan hän mietti, mikseivät kertomusten sankarit
koskaan joutuneet tällaisten ongelmien eteen. Kerran pikkupoikana hän oli
kysynyt uskontotunnilla, eikö Jeesuksen koskaan tarvinnut käydä vessassa
niin kuin tavallisten ihmisten, sillä söi ja joihan hän ihan niin kuin muutkin.
Luokka oli tyrskinyt naurusta, ja uskonnonopettaja oli kirjoittanut hänelle
päiväkirjamuistutuksen "sopimattoman käytöksen" takia. Mutta vastausta
kysymykseen ei tullut. Eikä hän tosiaankaan ollut halunnut käyttäytyä
mitenkään sopimattomasti."

Mä oon muuten varmaan lukenut tän (95% varmuudella, niin tutun oloinen pätkä)
Irwine Welsh, Paska

[Sade]

Michael Ende: Tarina vailla loppua

[Suvi]

Sade tiesi!

Pistetilanne:

Maija 1
Sade
tiipetti 1

Kati ½
L-S ½
Suvi ½

[Sade]

Kokeillaanpa sitten vaikka tällaista. Kirjailija riittää vastaukseksi.

"Minulle sanottiin, että olen syntynyt vankeudessa -
täällä ei ole yksiäkään kasvoja, jotka tuntisin.
Olinko kivi, joka heitettiin tänne pohjaan?
Olinko hedelmä, oksalleen liian raskas?
Nyt minä väijyn täällä, humisevan puun juurella, kuinka voisin päästä ylös liukasta runkoa pitkin. [...]"

"Kun oikein ajattelen,
ei minulla ole itsestäni jäljellä muuta kuin mustat
hiukseni,
kaksi pitkää palmikkoa, jotka soljuvat käärmeiden
lailla.
Huuleni ovat muuttuneet hehkuviksi hiiliksi,
minä en enää muista, koska ne alkoivat palaa --
Kauhea oli se suuri palo, joka poltti nuoruuteni
tuhkaksi.
Ah, se välttämätön on tapahtuva niinkuin miekanisku -
minä menen hyvästeittä ja huomaamatta,
minä menen kokonaan enkä koskaan palaa."

[Jorssi]

Edith Södergran?

[Sade]

Kyllä vain.

Pistetilanne:

Jorssi 1
Maija 1
Sade 1
tiipetti 1

Kati ½
L-S ½
Suvi ½

[Jorssi]

"Nellie, huvipurtena toimiva jooli, kääntyili ankkurissaan joella purjeiden lepattamatta. Nousuvesi oli alkanut, oli melkein tyven, ja koska oltiin menossa jokea alas, ei auttanut muu kuin heittää ankkuri ja jäädä odottamaan vuoroveden vaihtumista."

"Häntä toteltiin, mutta hän ei herättänyt enempää rakkautta kuin pelkoakaan, ei edes kunnioitusta. Hän herätti levottomuutta. Niin juuri! Levottomuutta. Ei varsinaista epäluuloa - levottomuutta vain, siinä kaikki. Ette aavistakaan, kuinka tehokas sellainen...sellainen...kyky voi olla. Organisaattorin lahjoja hänellä ei ollut, ei aloitekykyä, ei edes järjestyksen tajua. Tämä näkyi esimerkiksi aseman surkeasta tilasta. Häneltä puuttui koulutus ja puuttui äly. Asemansa hän oli saavuttanut - miksi? Ehkä siksi että hän ei koskaan sairastanut...Hän oli palvellut siellä kolme kolmivuotista jaksoa...Ympäristössä, jossa ruumiinkunto on ihmisillä keskimäärin heikko, voitokas terveys on jo sinänsä eräänlainen voimatekijä."

"Koko asemalla vallitsi vehkeilyn ilmapiiri, mutta mihinkään se ei johtanut tietenkään. Se oli yhtä epätodellista kuin kaikki muukin - koko yrityksen muka ihmisystävälliset vaikuttimet, heidän puheensa, heidän tapansa hoitaa asioita, heidän näennäinen työntekonsa. Ainoa aito tunne oli toive, että pääsisi kauppa-asemalle missä saisi norsunluuta ja voisi siis ansaita prosentteja."