Master of Libris

[Suvi]

Miksi nämä kaikki tuntuvat niin tutuilta? Ei kyllä mitkään kellot soi, taaskaan.

[urakka]

Ilmeisesti lisävihjeet on paikallaan.

"- Jokaisen ihmisen sydän lähettää ympärilleen äänikentän, hän sanoi. -Se soi ihanasti, mutta ikävä kyllä me itse vaimennamme sen. Juuri nyt te kuulostatte upealta. Teidän joukossanne ei ole ainoatakaan, jonka vuoksi Franz ja minä emme olisi valmiit hyulkäämään munkinvalamme, jos sitten pääsisimme saatolle kotiin. Kunpa tekin kuuntelisitte kymmenen minuuttia päivässä. Omaan sydämeenne. Ja päästäisitte laukeamaan jännitykset, jotka estävät aaltorintamaa leviämästä laajemmalle. Hitto, tehän kuulostaisitte Bachilta.
Naiset tuijottivat häntä. Hän laski kanapeetarjottimen käsistään. Riisui kokinhattunsa. Kumarsi. Vetäytyi selkä edellä ovesta."

"Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta naisesta pelkää vieraita miehiä, jotka tulevat sisään ja lukitsevat oven perässään. Kirjoituspöydän takana istuva nainen oli se sadas. Hänen systeemissään ei kuulunut huolen kuiskaustakaan. Vaikka X olisi avannut sepaluksensa ja näyttänyt erektion, nainen ei olisi siirtänyt jalkojaan alas pöydältä.

[urakka]

Onko tää näin vaikea, vai eikö kukaan vaan jaksa arvata?

No, joka tapauksessa. Kirjailija on pohjoismaalainen monilahjakkuus, jonka suomennetuista teoksista tämä kyseinen on kuudes.

"Hän palasi kivun kuningaskuntaan.
Se oli kaikkialla. Yhtaikaa lamaantunut ja tunnoton kipu vatsassa ja vatsanpohjassa. Aivotärähdyksen hellittämön, sykkivä, yhtäaikaa tylppä ja kirurgisen viiltävä kipu. Kuuma pakotus luunmurtumia ympäröivissä turvonneissa kudoksissa. Ruumiin tottumattomuus vieraaseen vereen. Kipu hammaslääkärin istutaessa irti isketyt hampaat takaisin paikoilleen. Samaisen kivun syveneminen, kun ne alkoivat kiinnittyä leukaperiin.
Hän jaksoi pysytellä tajuissaan vain lyhyen jakson kerrallaan. Niinä hetkinä hän rukoili. Sanoihin ei liiennyt voimia, hän vain nojautui ruumistaan ympäröivän huolenpidon lävitse kohti suurempaa huolenpitoa sen ulkopuolella, kohti RouvaHerraa.
Aika ajoin hän avasi silmänsä. Joskus hän näki afrikkalaisen. Toisinaan Sinisen Rouvan. Sitten hän taas ajelehti ulospäin, meren suuntaan. Mutta palasi joka kerta takaisin."

[Jorssi]

No arvataan nyt sitten vaikka Peter Høeg. En muista muita kuin Lumen taju.

[L-S]

Ah Høegiähän tämä, mutta teoksen täytyy olla Hiljainen tyttö. Olen jopa lukenut sen, mutta ei ollut kyllä mun kirja. Paljon tapahtumia mutta vähän oikeaa sisältöä.

[urakka]

Eli pisteet meni puoliksi, Peter Hoegin Hiljainen tyttö oli kyseessä.

Pisteet

Jorssi 8

L-S 3,75

elegia 2,5

LazyBastard 2
urakka 2
Yabba 2

Lyyra 1,5

DarkSide 1
dena 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Aurora B. 0,75
tiipetti 0,5
Deni 0,5
kmaria 0,5
Suvi 0,5

Jorssin vuoro.

[Jorssi]

"Oli yö. Satumaan kuninkaanlinna nukkui, vanha X vain valvoi. Hän istui ypöyksinään linnan laajassa eteisessä suuri kultainen avain polvillaan ja vartioi linnaa. Näin oli hän vartioinut joka yö jo monta sataa vuotta. Siinä istuessaan X katseli eteisen katossa kimaltelevaa helmeä, joka loisti kuin lyhty. Se oli ihmeellinen helmi, sen oli Merenkuninkaan poika kerran antanut Satumaan Päivikille lahjaksi, mutta Päivikki ei sitä silloin huolinut, vaan antoi sen X:lle, ja hän oli ripustanut sen eteisen kattoon yölyhdykseen."

[Suvi]

Aili Somersalo - Mestaritontun seikkailut

[Jorssi]

No sepä se.


Pisteet:

Jorssi 8

L-S 3,75

elegia 2,5

LazyBastard 2
urakka 2
Yabba 2

Lyyra 1,5
Suvi 1,5

DarkSide 1
dena 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Aurora B. 0,75

Deni 0,5
kmaria 0,5
tiipetti 0,5

[Suvi]

Onpas vaikeaa keksiä kirjaa (jälleen). Toivottavasti tämä nyt ei ole ollut täällä (tai etten ole tätä itse kysynyt). Mutta jee, sain pisteen!

...Mutta kohotin kohta pääni ja näin, että kaikkein pyhin oli leimahtanut täyteen kirkasta valoa, ja ääni kuului Ammonin suusta, kun hän sanoi:

"X, X, senkin sika ja paviaani! Olitko päissäsi, koska nukuit kun sinua kutsuin? Sietäisit upota kurakaivoon ja syödä mutaa koko ikäsi, mutta nuoruutesi tähden armahdan sinua, vaikka olet tyhmä, laiska ja likainen, sillä armahdan jokaisen, joka minuun uskoo, mutta muut viskaan manalan kuiluun."

Vielä paljon muuta ääni sanoi huutaen ja herjaten ja kiroillen. Mutta en muista enää kaikkea enkä halua muistaa, niin nöyryytetyksi ja katkeraksi tunsin mieleni, sillä tarkoin kuunnellessani erotin yliluonnollisen äänen kuminasta papin äänen ja tämä huomio tyrmistytti ja kauhistutti minua, niin etten enää osannut kuunnella. Jäin makaamaan Ammonin kuvan eteen, vaikka ääni oli vaiennut, kunnes pappi tuli ja potkaisi minut syrjään ja toverini alkoivat kiirehtien kantaa sisään suitsutusta, voiteita, kaunistusaineita ja punaisia vaatteita.

[Lumikki75]

Villi veikkaus: Waltarin Sinuhe egyptiläinen?

[Suvi]

Aika hyvä veikkaus. Se on nimittäin oikein!

Pisteet:

Jorssi 8

L-S 3,75

elegia 2,5

LazyBastard 2
urakka 2
Yabba 2

Lyyra 1,5
Suvi 1,5

DarkSide 1
dena 1
Lumikki75 1
Pascal Lemoix 1
Purple 1
Walker 1

Aurora B. 0,75

Deni 0,5
kmaria 0,5
tiipetti 0,5

[Lumikki75]

Oho! Mä olin ihan varma, että tämä on joku kompa ja se onkin joku kirja, mikä vaan kuulostaa Sinuhelta.

Kirjahyllyn kaivelun jälkeen päädyin tällaiseen:

Olin miettinyt pitkään mitä laittaisin päälleni, sillä muistin vaatevalinnan vaikuttaneen vielä yliopistoaikanakin kuvaan opettajasta. Toisaalta halusin olla rockhenkinen ja toisaalta tieteellisesti uskottava. Lopulta päädyin farkkuihin, mustaan poolopaitaan ja mustaan pitkähköön jakkuun, joka peitti sen, ettei minulla ollut vyötäröä.

Huoneessa odotti kahdeksan ihmistä. Sen suurempaa osanottajamäärää en ollut uskaltanut toivoa. Vain pari näytti tutuilta, yksi oudoista oli lähes viisikymppinen nahkahousuinen mies. Usein sen ikäiset miesopiskelijat halusivat olla koko ajan äänessä ja näyttää opettajalle, että tiesivät paljon opettajaa enemmän. Ryhmässä oli kaksi muuta miestä ja viisi naista. Nahkahousua lukuunottamatta kukaan ei näyttänyt erityisen rokkarilta.

[Lumikki75]

Ei ilmeisesti soittele tuo pätkä kenenkään kelloja (anglismi piristää aina, varsinkin Ex Libriksen puolella ), joten tässä lisää:

...että enhän minä herrajumala kykene töihin menemään, kun on niin paha olo. Minä olen nyt täysin orpo. Minulla ei ole enää ketään. Tunnen itseni eksyneeksi lapseksi talvipakkasessa. Eikö lääkäri voisi kirjoittaa vielä viikon sairaslomaa? En tarvitse lähetettä terapiaan, minä käyn siellä jo!

Lopulta se eukko myöntyi ja kirjoitti vielä viikon. Tyypillisen takakireä koululääketieteen edustaja, lääkintävirkamies, jolla ei ole mitään tajua ihmisen sielusta. Lääkäriaseman aulassa istui kaksi nuorta tyttöä, jotka nauroivat perääni. Teki mieli huutaa niille, että minun äitini on kuollut!

[Lumikki75]

Ei kukaan edelleenkään? Helpotetaan sen verran, että kyseessä on suomalainen kirjailija.

[Lyyra]

Eka kotimainen mikä tulee mieleen: Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase.

[Lumikki75]

Noup, mutta kirjailijan sukupuoli meni oikein.

[Annis]

no ei varmaan oo oikein mut kokeillaan nyt kuitenkin.
Sofi Oksasen Baby Jane?

[Lumikki75]

Ei sekään.

[Lumikki75]

Nyt laitan sellaisen kohdan tekstistä, jossa on nimiäkin ja muuta, joten jos tästä ei joku tunnista, ei kukaan varmaan tunnista millään.

Muistotilaisuus pidettiin mummolassa. Äiti oli leiponut päivätolkulla. Kaitsu-veljeni keitti kahvia, minä tarjoilin. Veikko luki adressit. Niitä oli paljon niin kuin vieraitakin. Vaikka mummo oli ollut sairaseläkkeellä jo kymmenen vuotta, vanhat asiakkaat muistelivat häntä edelleen. Mummo ei ollut kuollessaan ollut kuin seitsemänkymmenenyhden, mutta hän oli aina tuntunut minusta ikivanhalta. Minua hän oli yrittänyt naittaa jo vuosia, täyttäisinhän keväällä kolmekymmentä.

Illalla kiipesin mummolan vintille. Äiti siivosi keittiötä, Sara makasi mummon huoneessa itkemässä. Hän oli ottanut rauhoittavia, mutta niiden vaikutus oli jo lakannut.

Itse en olisi aikoinaan päässyt musiikkiopistoon, ellen olisi saanut Saralta beetasalpaajia. Äiti oli raivonnut monta päivää siitä kuultuaan, mutta kun tulokset olivat tulleet, hän oli antanut Saralle anteeksi. Musiikkiopiston tutkintoihin ja konsertteihin ei rauhoittavia ollut liiennyt, ja niin ne olivat menneet kurjasti kaikki ne yhdeksän vuotta, jotka olin siellä ehtinyt opiskella.

Äiti ja Veikko aikoivat jäädä tyhjentämään taloa. Äiti oli saanut vapaata kirjakaupasta, kirjailijaenoni Veikko määräsi itse ajastaan. Me muut lähtisimme takaisin hautajaisten jälkeisenä aamuna, sillä Kaitsulla oli työvuoro alkuillasta.

[Pascal Lemoix]

Olisiko Anja Kaurasta?

[Lumikki75]

Ei sitäkään.

Viimeinen vinkki ennen kuin vaihdan helpompaan kirjaan: kyseessä on jännityskirjailija.

[Suvi]

Leena Lehtolainen?

[Lumikki75]

Bingo! Vähän avustettuna tosin.
Nyt kun joku vielä kekkaisi oikean kirjankin...

[Jorssi]

Koska en ole yhtään Lehtolaisen kirjaa lukenut, heitän tähän puhtaan veikkauksen ja ainoan Lehtolaisen kirjan nimen, jonka äitini kirjahyllystä muistan.

Kun luulit unohtaneesi?