Kirjoittaja Suvi » Ke 11 Touko 2011 20:53
En ole unohtanut.
Mutta silloin tapahtui ihme. Uskokaa tai älkää, erään pienen
valkoisen talon pihalla aivan muurin juurella istui muuan ukkeli
penkillä kyyhkysiänsä ruokkimassa. Ehkä en olisi uskaltanut ryh-
tyä mihinkään, ellei kaikkien harmaiden kyyhkysten keskellä olisi
ollut yksi väriltään lumivalkoinen lintu. Yksi ainut!
Silmiini nousi kyyneliä, semmoisia kyyhkysiä olin nähnyt ai-
noastaan Sofian luona, sekä silloin kerran ikkunani takana, kauan
sitten toisessa maailmassa.
Ja nyt minä tein ennenkuulumattoman teon. Hyppäsin Fjalarin
selästä, ja parilla harppauksella olin ukkelin vieressä. Heittäydyin
ukon syliin, ja kädet hänen kaulallaan kuiskasin epätoivoissani:
- Auta minua! Pelasta minut! Sano että olet minun isoisäni!
Tilttiin meni myös ihminen.