Master of Libris

[Suvi]

Sepä juuri.


Pisteet:

Suvi 2,5

Jorssi 1,5+
Pascal 1,5

Lyyra 1
theia 1
Purple 1
L-S 1
elegia 1
marenkienkeli 1

[marenkienkeli]

Fjalar-heppa oli se, joka tuon paljasti. Sitten vasta muistin, että olihan siellä se Sofiakin. Hämäsin tosin itseäni sillä, että Sofian kuvittelin nimen lukiessani pikkutytöksi. Pitäisi kyllä lukea Veljeni, Leijonamieli taas pitkästä aikaa!

Uutta putkeen:

Päivät menivät menojaan. Satoi yhä, ei yhtenäkään syksynä ollut satanut niin kovasti. Rannikon laaksot peittyivät veteen joka norui kukkuloilta ja vuorilta, eikä maa ehtinyt lakastua, se mätäni. Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa.

[Suvi]

Kenneth Grahame - Kaislikossa suhisee?

[marenkienkeli]

Noup.

-Minun veneeni on limisaumainen. Pikkuveneessä se näyttää ehdottomasti hauskimmalta. Ja veneet pitää tervata eikä vernissata, vai mitä? Minä tervaan oman veneeni joka kevät ennen kuin lähden merille. Kuule, voisitkohan sinä auttaa minua eräässä asiassa. Nimittäin tuossa purjejutussa. Minä en pysty päättämään pitäisikö purjeen olla valkoinen vai punainen. Valkoinen on tietysti aina hyvä väri, klassinen vai mitä, mutta sitten tulin ajatelleeksi punaista, se on jollakin lailla niin rohkea. Mitä arvelet? Luuletko että se tekisi ärsyttävän vaikutuksen?

[annastindeli]

Joku muumitarina ehkä, Muumipappa ja meri?

[marenkienkeli]

annastindeli on oikeilla jäljillä.

Hän oli kamalan vanha ja unohti helposti asioita. Kun hän pimeänä syysaamuna heräsi, hän oli unohtanut nimensä. On vähän surumielistä unohtaa muiden nimet, mutta vain mukavaa kun saattoi unohtaa oman nimensä.

Hän ei edes huolinut nousta vuoteesta, kaiken päivää hän antoi uusien mietteiden ja kuvien pyrähdellä edestakaisin niin kuin niitä huvitti. Tämän tästä hän torkahti hetkeksi ja heräsi taas, eikä hän ensinkään tiennyt, kuka oli. Se oli rauhaisa ja hyvin jännittävä päivä.

Iltapuolella hän yritti keksiä itselleen nimeä voidakseen nousta vuoteesta. Äijärämppä? Papparuppana? Kurttuvaari, ruttuvaari? Ukkoruttana? Ruttis...?

[Suvi]

Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu?

[marenkienkeli]

Kyllä. Suville piste.

Pisteet:

Suvi 3,5

Jorssi 1,5+
Pascal 1,5

Lyyra 1
theia 1
Purple 1
L-S 1
elegia 1
marenkienkeli 1

[Suvi]

Armanskin oli vaikea sopeutua siihen, että hänen tähtitutkijansa oli kalpea, anorektikon näköinen tyttö, jolla oli sänkitukka ja lävistyksiä nenässä ja kulmakarvoissa. Hänellä oli kahden sentin ampiaistatuointi kaulassa, kiehkura vasemman käsivarren hauiksessa ja toinen nilkassa. Joskus, kun hänellä oli olkainpaita yllään, Armanski oli huomannut että lapaluun päälle oli tatuoitu isohko lohikäärme. Luonnostaan X oli punatykkainen, mutta hän oli värjännyt tukkansa sysimustaksi. Hän näytti siltä kuin olisi herännyt hardrock-jengin kanssa viettämistään viikon mittaisista orgioista melkoiseen krapulaan.

Hänellä ei ollut - ja siitä Armanski oli varma - syömishäiriötä, päinvastoin, mikä tahansa roskaruoka kelpasi. Hän oli yksinkertaisesti syntynyt laihaksi, hänellä oli hento luusto, joka teki hänestä tyttömäisen ja hauraan. Hänellä oli pienet kädet, kapeat nilkat ja rinnat, joita tuskin erotti vaatteiden alta, hän oli kaksikymmentäneljävuotias mutta näytti neljätoistavuotiaalta.

[Jorssi]

Stieg Larsson - Miehet jotka vihaavat naisia

[Suvi]

Jeee.

Pisteet:

Suvi 3,5

Jorssi 2,5+

Pascal 1,5

Lyyra 1
theia 1
Purple 1
L-S 1
elegia 1
marenkienkeli 1

[Jorssi]

Nyt tulee englanniksi, kun mulla ei tätä suomeksi löydy.

The phenomenon of laughter is unknown to animals; though it is possible that dogs and elephants may have some inkling of it. The effect on Hazel and Blackberry was overwhelming. Hazel's first idea was that Cowslip was showing the symptom of some kind of disease. Blackberry clearly thought that he might be going to attack them and backed away. Cowslip said nothing, but his eerie laughter continued. Hazel and Blackberry turned and scuttled up the nearest run as though he had been a ferret. Half-way up they met Pipkin, who was small enough first to let them pass and then to turn round and follow them.

[annastindeli]

Richard Adams: Watership down

[Jorssi]

Jepulis!


Pisteet:

Suvi 3,5

Jorssi 2,5+

Pascal 1,5

annastindeli 1
elegia 1
L-S 1
Lyyra 1
marenkienkeli 1
Purple 1
theia 1

[Suvi]

Jatkettaisiinko tätä jo

[urakka]

Voi ei, onko peli kokonaan loppunut?

[Lyyra]

Annastindelin vuoro!

[annastindeli]

Tämä on nyt englanniksi, kun suurin osa meidän kirjoista on englanniksi. Suomenkielinenkin kirjan nimi kelpaa vastaukseksi.


"He stood unable to do anything but to stare down, tranced by this unexpected encounter,
and overcome by an equally strange feeling - not sexual, but fraternal, perhaps paternal, a
certainty of the innocence of this creature, of her being unfairly outcast, and which was in turn
a factor of his intuition of her appalling loneliness. He could not imagine what, besides despair,
could drive her, in an age where women were semistatic, timid, incapable of sustained physical
effort, to this wild place.
He came at last to the very edge of the rampart above her, directly over her face, and there
he saw that all the sadness he had so remarked before was gone; in sleep the face was gentle,
it might even have had the ghost of a smile. It was precisely then, as he craned sideways down,
that she awoke."

[urakka]

Vaikuttaa hämärästi tutulta, mutta en kyllä saa päähän, kun ei englanniksi tule kauheasti luettua. Saisko vinkkiä?

[annastindeli]

Varsin kuuluisa teos, josta on tehty muistaakseni useampikin filmatisointi.

[annastindeli]

Varsin kuuluisa teos, josta on tehty muistaakseni useampikin filmatisointi.

pitää korjata, on tehty yksi filmatisointi.

Kirja on kuuluisa 60-luvulla ilmestynyt postmoderni teos.

[Lyyra]

Kerouac: On the Road?

[annastindeli]

noup

[L-S]

Pätkä ei kuulosta tutulta, mutta veikkaan "kuuluisa postmoderni teos" -vihjeen pohjalta ja pelin eteenpäin saattamiseksi Thomas Pynchonin The Crying of Lot 49.

Jos ei, niin saisiko vaikka toisen pätkän kirjasta?

[annastindeli]

Ei ole Pynchon.

Tässä uusi pätkä:

"One night, then, Sarah heard the girl weeping. She went into her room and comforted her,
which was not too difficult, for Millie was a child in all but her years; unable to read or write and as
little able to judge the other humans around her as a dog; if you patted her, she understood - if you
kicked her, then that was life. It was a bitterly cold night, and Sarah had simply slipped into the bed
and taken the girl in her arms, and kissed her, and quite literally patted her. To her Millie was like one
of the sickly lambs she had once, before her father's social ambitions drove such peasant procedures
from their way of life, so often brought up by hand. And heaven knows the simile was true also for
the plowman's daughter."