luettu, luettavana, luettavaksi?

[Suvi]

Luettu:

Douglas Adams: Sielun pitkä pimeä teehetki
Ihan hauska "dekkari" Adamsilta. Etenkin norjalaiset jumalat naurattivat.

Karin Alvtegen: Häpeä
Karin Alvtegen: Varjo

Nämä eivät naurattaneet, ja eipä se ole niiden tarkoituskaan. Alvtegen on hieno
kirjoittaja, joka kuvaa henkilöiden mielenliikkeitä kiinnostavalla tavalla. Periatteessa
nämä ovat jännityskirjoja, mutta jännitys perustuu enimmäkseen psykologisille seikoille.
En tiedä, sainko nyt mitään järkevää kirjoitetuksi, mutta joka tapauksessa hemmetin
hyviä kirjoja. Suosittelen!

Varjosta jäi ahdistuneempi olo kuin Häpeästä. Pitkään aikaan en ole itkenyt lukiessani
kirjaa: Luin lopun ja sen jälkeen alun uudestaan, jonka jälkeen itkin.

Sujata Massey: Rei Shimura taifuunin silmässä
Sitten vähän jotain kevyempää. Huomasin, että Rei Shimura -kirjat ovat ihan kuin
Viisikkoja, sillä tätäkin kirjaa lukiessa tuntui, että noin joka toisella sivulla syödään jotain.

Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
Sain tämän kirjan ja luin sen saman tien. Varmaan maailman parhain kirja. Kirsi
Kunnas on nero.

Luettavana:

Ursula K. LeGuin: Näkemisen lahja
Vaikuttaa kiinnostavalta. Nyt en vain ole oikein jaksanut keskittyä tähän.

Tenho Immonen: David Bowie - rockin kameleontti
Lainasin kirjastoautosta työmatkalukemiseksi. Bowien musiikillisen uran kertausta.

Luettavaksi:

Ursula K. LeGuin: Sanan mahti
Kun Näkemisen lahja olen saanut päätökseen, seuraavaksi siis tämä.

Ja sitten jos sen Firman lukaisisin vihdoinkin, kun se on varmaan jo muutaman vuoden odottanut vuoroaan.
Varmaan jossain vaiheessa lainaan kirjastosta Rei Shimura Yakuzan jäljillä, niin olen suomennettujen Shimuroiden
suhteen ajan tasalla. Seuraavana sitten Täällä Pohjantähden alla.

[shaana]

Saamarin lukutoukat Voisin yhtä hyvin olla kertomatta noiden kaikkien teosten rinnalla..
No vähät välitän, tulen kertomaan että aloitin jälleen Harry Pottereiden lukemisen. Viisasten kivi on kohta jo luettu, ja varmaan osaatte arvata seuraavan kirjasen. Kyllä Potter päivässä pitää lääkärin loitolla. Härri

[Crazy_Clown]

Äh, tällä hetkellä on aivan liian monta kirjaa kesken:

Tolkien - Taru sormusten herrasta
Tolkien - -Hobitti eli sinne ja takaisin
Marilyn Manson - Helvettiin ja takaisin
Lewis Carroll - Alice's adventures in wonderland
(joku kirjailia, en muista kuka) - Kertoi tulleensa petetyksi
Stephen King - Epätoivon kaupunki

Huoh, miten mä ikinä selviän tästä

[Jorssi]

(joku kirjailia, en muista kuka) - Kertoi tulleensa petetyksi

Se on Hanna Marjut Marttila. Taitaa olla tosi hyvä, kun on noin jäänyt mieleen

[Crazy_Clown]

(joku kirjailia, en muista kuka) - Kertoi tulleensa petetyksi

Se on Hanna Marjut Marttila. Taitaa olla tosi hyvä, kun on noin jäänyt mieleen

Ainiin olikin. Pistin muuten sen lompakkoonkin ylös talteen.

Muttakun.. Se on kirjaston kirja ja se piti palauttaa, että saisin ensi noita muita luettua.

Enkä sitäpaitsi muutenkaan ole hyvä muistamaan kirjailijoita.

Enkä osaa sanoa onko se hyvä kirja, kun en edes paria lukua pidemmälle ehtinyt.

[Pascal Lemoix]

Yrittelen taas Joycen Odysseusta, kun se on niin iso aukko sivistyksessä. Nyt valitettavasti huomaan, että pitäisi kaiketi kerrata Odysseiakin, jotta tajuaisi edes vähän asioita Koska niiden Joycen teoksen lukujen pitäisi vastata ikään kuin yksi yhteen Odysseian vaiheita.

Mutta kun se kerronta on niin dadaa välillä...

"Asiasta toiseen. Yksi sana. Old streetillä kapakka, jonka ohi menen. Munuaisista jäi kitalakeen miellyttävä virtsanmaku. Joku tulee vastaan. Muistan palvelustytön uhkeat muodot. Silloin. Ennen. Oli aikoja ne. Sanoo päivää oikein kädestä. Typerä ihminen."

[jäljitelty esimerkki]

On tuossa jotakin kiehtovaakin silti.

[Lumikki75]

"Asiasta toiseen. Yksi sana. Old streetillä kapakka, jonka ohi menen. Munuaisista jäi kitalakeen miellyttävä virtsanmaku. Joku tulee vastaan. Muistan palvelustytön uhkeat muodot. Silloin. Ennen. Oli aikoja ne. Sanoo päivää oikein kädestä. Typerä ihminen."

Tajunnanvirtaa, en tykkää. Tulee aina sellainen olo, että kirjoittaja ei ole yksinkertaisesti viitsinyt vaivautua muodostamaan kunnon lauseita.

[Santalaceae]

Luettu:
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
-En tiedä mitä ajatella. En pystynyt lukemaan kirjaa kovin pitkiä pätkiä kerralla, joten lukeminen kesti useamman viikon. Viron historiaa käsittelevät osuudet olivat mielenkiintoisia, syömishäisiöstä kertovat pätkät taas ahdistavia.

Luettavana:
George Ritzer: The McDonaldization of Society
-Tenttikirja, mutta mielenkiintoinen sellainen. Ehkä kirjan käsitteet ja ajatukset ovat levinneet yleiseen käyttöön, koska kirjan ajatuset tuntuivat heti tutuilta ja järkeenkäyviltä.

Luettavaksi:
Bakhtiari: Mistään kotoisin
-Tätä en varmaan ikinä lue, koska en jaksa lukea ensimmäistä paria sivua pidemmälle.

[Suvi]

Luettu:

Ursula K. Le Guin: Näkemisen lahja ja Sanan mahti
Kun pääsin lukemisen vauhtiin, niin pidin kovasti kummastakin.

Tenho Immonen: David Bowie - rockin kameleontti
Oli loppujen lopuksi kiinnostavaa kertausta. Pienet virheet ärsyttivät, esim.
Dog Man Star oli mukamas Blurin albumi, vaikka se on Sueden.

J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Veljelle ostettiin sopivasti tämä kirja, ja luonnollisesti isosisko sai
lukea hänen kirjansa ensin. Viimeinen kesälomapäivä meni siinä,
kun luin tämän. Potter.

Ei ole hirveästi mitään järkevää sanottavaa näistä. Tai olisi, jos
jaksaisin kirjoittaa enemmän. Sori.

Luettavana:

John Grisham: Firma
Eikä tämä ole kuin noin kolmisen vuotta odottanut lukemistaan.
Ei ole ihan niin koukuttava kuin takakansitekstit antavat ymmärtää.

Samalla luen Matti ja Teppo -kirjaa (ks. Kirjahankintoja-ketju)
työmatkalukemisena.

Luettavaksi:

Lainasin kirjastosta Evelyn Waugh: Mennyt maailma ja Eric
Alterman: Bruce Springsteen - Amerikan ääni.

Nämä siis seuraavaksi. Lukeminen on ehkä maailman parasta.
Muoks. Ja kirjastot myös. Niissä on ihanaa käydä pelkästään vaikka fiilistelemässä, vaikkei
lainaisikaan yhtään mitään

[elegia]

Luettu:

Erlend Loe: Naisen talloma
Supernaiivi on minusta edelleenkin sitä parasta Loeta mitä olen lukenut. Olihan tämäkin kirja varsin mukavasti kirjoitettu ja samalla syvällinen. Pisti ajattelemaan, toisaalta ärsyttämään. Luin muutamassa tunnissa.

Luettavana:

Tuhat tieteellistä julkaisua. Sekä klassikoita 1800-1900-lukujen vaihteesta. Ai juu, ja lainasin minä Juha Itkosen uutuusromaanin äänikirjana, mutta se ei liene ihan konkreettista lukemista.

[Sade]

En ole tainnut aikoihin päivitellä lukemisiani tänne. Jotain viime aikoina luettua siis.

Ursula K. Le Guin: Sanan mahti

Taattua Le Guin -laatua. En tosin pitänyt ihan niin paljon kuin Näkemisen lahjasta: tästä ehkä puuttui joku huippukohta tai huipentuma, joka olisi todella sykähdyttänyt. Yleensä Le Guinin kirjoissa on minulle sellainen löytynyt. Tämä kirja kuitenkin eteni hyvin tasaisesti ja jopa ennalta-arvattavasti päätöstään kohti. Pidän kyllä Le Guinissa juurikin siitä, että vaikka tarinat sijoittuvat fantasia- ja scifimaailmoihin, ne ovat usein hyvin arkisia ja maanläheisiä. Eli en kaivannut niinkään mitään dramaattisempia juonenkäänteitä, vaan enemmänkin ehkä jotain emotionaalista huippukohtaa.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin

Joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, ettei pääse tässä kirjassa alkua pidemmälle. Minusta tämä taas oli varsin helppolukuinen ja hauska. Kirjassa kerrotaan monen näkökulman kautta maahanmuuttajista, kulttuurien törmäämisestä ja sekä siirtolaisten että länsimaisten ennakkoluuloista. Varsinaista juonta ei ole vaan tarina etenee episodimaisesti toisiinsa enemmän tai vähemmän liittyvien ihmisten kokemusten kautta. Loppua kohti ote ehkä hiukan herpoaa ja kirja käy hiukan liiankin hajanaiseksi, mutta muuten tämä oli kyllä viihdyttävää luettavaa.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Viihdyttävä ja mukaansatempaava tämäkin. Erityisesti pidin siitä, että kirja ei sortunut yliselittämiseen, mikä on minusta usean mysteeritarinan kompastuskivi: mysteeri lässähtää, kun se ratkaistaan loogisesti ja tyhjentävästi. Nyt jotkut asiat saivat selityksen, mutta moni asia jäi arvoitukseksi. Kirjassa riitti hauskoja oivalluksia ja kirjojen ystävää kutkuttavia yksityiskohtia.

Ihan varauksettoman ihastunut en kuitenkaan ollut. Erityisesti kirjan dialogissa oli välillä jotain ärsyttävää: liian nokkelaa ja kikkailevaa tai jotakin. Lisäksi eräs seksikohtaus oli minusta täysin irrallinen ja tuli sellainen olo, että se oli mukana vain lisäämässä jotain katu-uskottavaa raflaavuutta.

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

Tämä kirja oli positiivinen yllätys. Olin nimittäin aikaisemmin lukenut yhden Wintersonin kirjan, ja vaikka se oli ihan OK, ei se tehnyt mitään erityistä vaikutusta, enkä jälkeenpäin muistanut kirjasta oikeastaan yhtään mitään. Tästä kirjasta sen sijaan pidin todella paljon. Kirja on käsittääkseni aika pitkälti omaelämäkerrallinen ja kertoo fundamentalistiperheen adoptiotyttärestä, joka elää yhteisössään tyytyväisenä ja hyväksyttynä, kunnes selviää että tyttö on lesbo.

Kirja oli omalla tavallaan hirveän hauska, vaikka se käsitteleekin kovin vakavia aiheita. Varsinkin se, miten Winterson kuvaa lapsen näkökulmasta jyrkkien lahkolaisten elämää, on sekä järkyttävää että huvittavaa.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Uskaltauduin pitkästä aikaa lukemaan Härköseltä kaunokirjallistakin tekstiä, koska olin pitänyt melko paljon omaelämäkerrallisista Heikosti positiivisesta ja Loppuunkäsitellystä. Tämän kirjan luettuani olen edelleen sitä mieltä, että Härkösen tyyli sopii paremmin kolumneihin tai noihin omaelämäkerrallisiin juttuihin. Lukuunottamatta Häräntappoasetta, joka on edelleen parasta mitä Härkönen on koskaan kirjoittanut. Mutta tämä nokkeluuksia ja ylilyöntejä viljelevä tyyli, joka toimii kolumneissa, tuntuu romaanissa turhan yksiulotteiselta. Ja toisaalta Härkösen romaaneista tuntuu puuttuvan se kipeys ja rehellisyys, joka tekee omasta elämästä kertovista teoksista koskettavia.

Ihan viihdyttävä tämäkin kirja oli, ei siinä mitään. Mutta sisältöönsä nähden liian pitkä. Ja tuntui, että olin lukenut tämän kaiken Härköseltä jo monta kertaa aikaisemminkin.

[Pascal Lemoix]

Onko kukaan muuten lukenut Tervon uusinta trilogiaa tai osia siitä? Olisi kiva tietää, onko se mistään kotoisin vai samanlaista kuin aiemmat Tervot, mikä tuntuisi varsin epätodennäköiseltä. Varsinkin tämä olisi kiva tietää teoksia koskaan lukematta.

Ei vaan, onko tässä nyt kirjasivistyksellinen aukko, jonka paikkaamista tulisi vähintään harkita vakavasti?

[Lyyra]

Lukeminen on ehkä maailman parasta.

Lukeminen on tylsää. Nytkin mulla on kesken ihan hullun mielenkiintoinen kirja (edelleen se Oliver Sacksin Musicophilia - Tales of Music and the Brain, josta taisin mainita aiemminkin), jota en ole viime aikoina halunnut lukea ollenkaan.

Mieluummin kuuntelisin tai katsoisin kun joku kertois mulle juttuja. Lukujen keskellä lasken sivuja, ja aina kun luku loppuu, huokaan yleensä helpotuksesta. Tämän kirjan kanssa vaan jatkan lukemista, vaikken edes halua, koska en taida saada tuota tietoa tähän hätään muualtakaan.

Edellinenkin, jonka luin, Cormac McCarthyn Menetetty maa (No Country for Old Men), oli ihan pakkopullaa, vaikka olikin tosi hyvä kirja. Tähän kyllä vaikutti osaltaan se, että olin nähnyt leffan jo, ja tiesin mitä tapahtuu, ja se, etten voinut pitää taukoa tekemällä muuta, kun muuta sähkötöntä tekemistä ei ollut (sähköt oli poikki muualta paitsi siitä piiristä, josta tulee valoa).

Lukeminen on turhauttavaa ja tylsää ja hengetöntä. Katson mieluummin leffoja ja kuuntelen musaa. Haluaisin tykätä lukemisesta, mutta en kai vain osaa.






Edit: Mainitaan nyt sitten se luettavaksi-kirjakin, kun nuo kaksi muutakin sain ujutettua tekstiini. Seuraavana vuorossa Daniel J. Levitinin This Is Your Brain on Music. Saa nähdä, saattaa jäädä kesken.

[Lumikki75]

Lukeminen on turhauttavaa ja tylsää ja hengetöntä. Katson mieluummin leffoja ja kuuntelen musaa. Haluaisin tykätä lukemisesta, mutta en kai vain osaa.

No mutta mikä pakko se on, jos ei hotsita? Yksi tykkää äidistä ja niin edelleen.

Mä oon löytänyt lukemisen riemun täydellä höökillä uudelleen pienen suvantovaiheen jälkeen. Sillä lienee asian kanssa jotain tekemistä, että sain muuton myötä oman kirjastohuoneen (tai no on se samalla vierashuonekin, mutta silti). Juuri nyt ei ole aikaa eikä energiaa raportoida lukemisiaan, mutta palaan asiaan kunhan ehdin.

[elegia]

Eräs kirja oli jo ilmestymisestään asti ollut minulla "luettavaksi"-kirjojen listalla, kunhan vain kirjastosta saisi käsiinsä. Kaupunginkirjastossa useisiin uutuuskirjoihin on muutaman kymmenen ihmisen varausjono, joka purkautuu hitaasti. Yliopiston kirjastossa keksin viime viikolla vilkaista kaunokirjallisuushyllyä ja siellähän se nökötti.

Luettu:
Sofi Oksanen: Puhdistus
Pidän kovasti Oksasen tyylistä kirjoittaa, joka tempaisee mukaansa tarinaan. Tarinan tapahtumat tulevat todella läheisiksi ja kiehtoviksi. Pidin siitä, että tässä tarinassa oli tiettyä jännitystä ja salaisuuksia, jotka alkoivat paljastua pala kerrallaan mitä pidemmälle lukemisessa ehti. Vaikka kirja olikin varsin kiehtova, oli se myös kovin ahdistava.

Jo aiemmin Stalinin lehmät sai minut kiinnostumaan enemmän Virosta ja Viron historiasta. Siitä ei ole paljon koulussa historian tunneilla kerrottu, tai ainakin se on liitetty kovin kiinteästi osaksi Neuvostoliiton historiaa. Nyt tekisi mieli lukea lisää Viron historiasta ja opiskella kieltäkin. Tosin sitä on tehnyt mieli opiskella jo kauemmin, mutta koskaan ei oikein ole ollut tilaisuutta.

Minusta ehdottomasti parasta Oksasta. Viime aikoina en ole kovin paljoa lukenut kirjoja, jotka olisivat alusta asti tempaisseet mukaansa niin, ettei tee mieli jättää kirjaa hetkeksikään. Tai että tarina olisi vaikuttanut jotenkin syvemmin minuun ja jäänyt elämään vielä kirjan lukemisenkin jälkeen. Nyt kävi niin.

--

Ah joo. Ja pientä nippelitietoakin teos antoi. Teesienestä ja maitosienestä kun siinä puhuttiin. Vaikuttavat jokseenkin epäilyttäviltä, vaikka maitosienellä kerrotaankin tuon linkin jutun mukaan olevan monia hyviä terveysvaikutuksia. Onko kellään täällä kokemusta noista?

[Suvi]

Luettu:

John Grisham: Firma

Ei aiheuttanut mitään hirveitä innokkuusfiiliksiä, mutta
melko viihdyttävää ja jännittävää luettavaa kylläkin.

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Oi, mitä tekstiä. Tätä oli ilo lukea.
Täytyy myöntää, että luulin Evelyn Waughin olevan nainen.

Eric Alterman: Bruce Springsteen - Amerikan ääni

Brucen elämää ja musiikkia tarkasteltiin Bruce-fanin(kin) näkökulmasta.
Annettiin ymmärtää, että Brucekin on vain ihminen. No, joka tapauksessa
arvostukseni Springsteeniä kohtaan vain kasvoi.

Lars Sund: Colorado Avenue

Käsitteli siirtolaisuutta Suomesta U.S.A.:han, Suomen sisällissotaa ja viinan salakuljetusta.
Kirja poukkoili yksittäisten ihmisten tarinoihin Pohjanmaalla. Kaikista näistä oli mielenkiintoista
lukea. Hauskasti kirjoitettu kirja.

Luettavana:

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Olen lukenut tämän vaikka kuinka monta kertaa, mutta Kiven aikainen kieli on sen verran mielenkiintoista, että
tätä lukee taas mielellään.

Luettavaksi:

Järjestelin kirjahyllyäni, ja löysin kasan kirjoja, jotka ovat olleet hyllyssäni vaikka kuinka kauan, mutta niitä ei
ole koskaan tullut luettua: esim. Herman Hessen Arosusi ja Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Nämä ohuemmat kirjat
siis seuraavaksi ja sitten Täällä Pohjantähden alla.

[Emilia]

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

Oi, mitä tekstiä. Tätä oli ilo lukea.
Täytyy myöntää, että luulin Evelyn Waughin olevan nainen.

Mä tiesin, että Evelyn Waugh on mies, koska se kerrotaan Lost in Translationissa,
mutta muuta mä en tyypistä tiedäkään. Joku kirjailija siis ilmeisesti...

Mä en oo viime aikoina lukenut muuta kuin aikakauslehtiä.

[shaana]

Potterit olivat ja menivät, vieritän muutaman kyyneleen tähän muistoksi:

Isovanhemmat kun ovat kovin kannustavia (joillekin meistä), sai siskoni heiltä vierailullamme jälleen kirjan jonkin tuntemattoman syyn kunniaksi. Siskolla on muita kirjoja ilmeisesti kesken, nappasin siis tämän itselleni lukuun,

Charles Dickens - Kolea talo.

Ei mitään ennakko-odotuksia, katsotaan miltä tuntuu. Ot: Pitäisi käydä uusimassa kirjastokortti, menetän pian lukutaitoni kokonaan (Potterithan osaan likimain ulkoa).

[Yabba]

Luettuna:
Arturo Pérez-Revente - Kapteeni Alatriste 1-4:
Kaikki tähän mennessä suomeksi julkaistut osat historiallista kirjasarjaa (niitä on julkaistu käsittääkseni kuusi ja vielä olisi kolme tulossa? lähde, muttei ikävä kyllä vielä suomeksi ja kun tuo espanja on vielä vähän hakusessa ). Kirjasarja on lyhykäisyydessään kuvattuna kiehtova ja todentuntuinen tarinointi menneisyyden epsanjasta, monessa suhteessa tuo mieleeni Econ historialliset kirjat (mm. Ruusun nimi ja Baudolino). Kirjoista henkii hyvin esille myös kirjoittajan tuntemus vanhan ajan seikkailu(jatko)kertomuksien osalta, mm. Danten Muskettisoturit.

Dean Koontzin Odd Thomas kirjat Hiljaisten Kaupunki ja Kuolleiden kasino (kolmatta Luostarin kirousta en ikävä kyllä vielä ole ehtinyt tuolta kirjastosta bongata):
Koontziahan on jossain vaiheessa kuvailtu köyhän miehen Kingiksi. Jätkä on kirjoittanut paljon hyviä ja viihdearvollisia kirjoja ja tätä samaa sarjaa jatkaa myös uusin oivallus, eli kirjasarja jonka omaelämänkerrallisena kertojana toimii parikymppinen pikaruokalakokki Odd Thomas, joka näkee kuolleita, mutta toisin kuin eräs elokuva (josson saman kaltainen aihe), tämä toimii oikesti. Kerronta on mukavan rento ja humoristinen, vaikka kirjojen aiheet vähän vakavampia ovatkin.

Luettavana:
Frank Schätzing - Pedot:
Tarkoitukseni oli lainata kirjastosta tiiliskivi, mutta kotia päästyäni huomasinkin että kyseessä oli romaani... Vitsivitsi, kyseessä on jonkun sakemannin kirjoittama 900+ sivunen ekotrilleri, sitä tuli viime keväänä suomalaisen alessa hypisteltyä ja vaimolle vitsillä ehotettua ostettavaksi (tosin en raaskinu kolmeakymppiä maksaa). No, kyseinen kirja on minua sen jälkeen vaivannut ajatuksissa ja nyt sitten vahingossa sen kirjastossa näin, niin onhan se pakko tarkistaa. Kyseessä on siis kannen mukaan "Euroopan luetuin Ekotrilleri - myyty yli 4 miljoonaa kirjaa" lisäksi tästä kuulemma tehdään elokuvaa... No, nyt on luettu sellaiset 150+ sivua (onhan se jo n. 1/6 koko kirjaa) ja on löytynyt jotain ihme matoja ja valaat käyttäytyvät vähän ihmeellisesti, jotta josko luonto olisi nousemassa vastaiskuun? No, josko se selviäisi jatkossa. Ei sinäällään, teksti on mukavan helppolukuista ja toisaalta näin pitkältä kirjalta voisi vielä toivoa paria oikein mukavaa juonenkäännettä (kaik hyvin, kuhan ei mene jaaritteluksi), mutta saas nähä.

Stephen King - Musta Torni-saaga:
Kingi oli minun suosikkikirjailijoita sillon murkkuiässä ja vähän sen jälkeenkin, sitten se innostus laantuin kun mielenkiinto venähti enemmän tonne fantasia/scifi-puolelle (ja nykyseltään valitaan summassa kirja ja luetaan se politiikkaan). Tuon fanituksen aikaan kuitenkin tuli luettua Kingiltä neljä kirjaa, sillon vielä keskeneräisestä saagasta ja ne tuli myös julistettua parhaimmistoksi (siis heti Pedon sydämen ja Tukikohdan jälkeen). No, Kinguli kuiten sai pari vuotta sitten tuon saagan valmiiksi, kaikki seitsemän osaa, aikaa vain ei ole sille tuntunut mistään löytyvän, mutta nytten sitten aattelin sen lukasta lävitse, varsinkin kun kirjastokin näyttää tarjoavan nuo uudemmat "korjatut/pidennetyt" versiot (josko se Velho ei enää tuntuisi niin ärsyttävän irtonaiselta ja turhalta muuhun saagaan nähden).

Siispä Rolandin matka kohti kohtaloaan on alkanut, Revolverimies luettuna ja Kolme korttia odottaa vetämistään, kuhan tuo tiiliskivi onpi kahlattu lävitte. Sinällään kuitenkin pelottaa nuo kolme viimeistä kirjaa, kun Kingillä tuo kirjoituksen taso on ollut reippaassa laskussa pitemmän aikaa, sivuja kyllä syntyy, mutta tarina ei osaa loppua ja toisaalta matkan varrelle mahtuu paljon turhaa jaaritusta, onneksi Kuulolla (Cell) jaksoi valaa edes vähän myönteistä mieltä Kingin tuotantoa kohtaan ja pakkohan se on saada selville, miten Rolandille käy

Luettavaksi:
Tähän listaanhan tietenkin kuuluvat aloitettujen kirjasarjojen loputkin osat (kuhan vain ilmestyvät/sattuvat/ehtivät käteen). Samoin täytynee taas vaihteeksi vilkaista lävitse Hotakaisen ja Tervon tuotantoa (josko olisi jotain mielenkiintoista), etsiä ja tutustua johonkin Klassikkoon... Toisaalta tekisi myös mieleni lukea enmuistakenen tiiliskivi Myamoto Musashista (aikoinaan luin sen, kiehtova kuvaus samurailegendan elämästä). Lisäksi en ole vielä ehättäny lukea mitään Steve Jobsilta (Linus Torwaldsilta ja Bill Gatesilta kuiten olen molemmilta jotain lukena) liekkö siltä mitään julkastukkaan (ei ainakaan meiän kirjastossa ole).

Samoin vois jossain välissä kokeilla taas Robert Jordanin Ajan pyörä- kirjasarjaa, joskin ne tiiliskivet ovat tähän asti aina tyssänneet about kahenteen- viiva viidenteentoista kirjaan, mutta josko taas vähnä vanehmpana... Ainakin tuola meidän kirjastossa vaikuttaa olevan kaikki 25 kirjaa, tosin alkuperäisiä kirjoja on suomessa pilkottu useampaan osaan (sellaiset 2-4 palasta per kirja). Kaikkiaan niitä on 11, tosin 12 on tuloillaan, mutta kun Jordan män tekemään sen, mitä Kingi pelkäsi mustan tornin kanssa (sen kolarin jälkeen), eli otti ja kuoli 2007, niinpä tuo viimeinen osa (12) tulee olemaan eri kirjailijan käsialaa, mutta nooh, tuskin minä siihen asti koskaan pääsen voisi melkein alottaa ton mustan tornin jälkeen... Samoin luettavaa listalle voitaneen iskeä Neil Gaimanin tuotantoa, Alan Mooren sarjakuvat, Terry Pratchettin Diskworld ja toki myöskin vino pino oman alan kirjallisuutta (koodausta, tietoturvaa, käyttiksiä, laitteistoa etc.) mutku se on vain niin tylsää.

Joulun lahjalistan kärkeen muuten nousi tämä kirja (ihan vain vink vink jos sattuu kohdeyleisö lukemaan)

[Suvi]

Joulun lahjalistan kärkeen muuten nousi tämä kirja (ihan vain vink vink jos sattuu kohdeyleisö lukemaan)

Juurikin mietin, että haluaisin lukea jonkun tuohon aiheeseen liittyvän kirjan.
Nyt lähtee heti äidille vinkkiä.

[Nugat]

Joulun lahjalistan kärkeen muuten nousi tämä kirja (ihan vain vink vink jos sattuu kohdeyleisö lukemaan)

Juurikin mietin, että haluaisin lukea jonkun tuohon aiheeseen liittyvän kirjan.
Nyt lähtee heti äidille vinkkiä.

Annoin jo joululahjavinkkejä sukulaisille, että Pieni Runotyttö- sarjan kaikki kirjat ois aika ehanat.
Mutta nyt täytyy laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

[Nugat]

Pistän nämä nyt heti ylös ennenkuin unohdan. On tullut paljon muitakin kirjoja luettua, mutku ei muista.

Luettu: Kaari Utrio: Tuulihaukka Pidän Utrion kirjoista ja tämän kirjan olen lukennut ennenkin, mutta muistin että se on jotenkin raskas ja tylsä. Mutta mitä vielä. Pidin siitä nyt kovasti. Ehkä ikä on tullut enemmän jaksallusta keskittyä historiallisiin tapahtumiin. (Historialliset sodat nyt ei älyttömästi kiinnosta, mutta nyt jaksoin perehtyä jostain syystä.) Tai nyt kun on ollut lomalla on ollut aikaa lukea kirja lähes samalta istumalta. Tässäkin kirjassa on niin paljon tapahtumia, että jos pätkittäin lukee, menee äkkiä sekaisin ja unohtaa aikaisemmat tapahtumat.

Asha Miro: GANGESIN TYTÄR - Erään adoption tarian. Tositarina kertoo adoptoidusta naisesta, joka vuosien jälkeen rupeaa tutkimaan menneisyyttään ja juuriaan. Erittäin kiehtova kirja. Ei voi kuin kuvitella mitä suuria tunteita kirjailija onkaan kokenut tutkiessaan menneisyyttään.

[Deni]

Luettuna:


Joulun lahjalistan kärkeen muuten nousi tämä kirja (ihan vain vink vink jos sattuu kohdeyleisö lukemaan)

Mä ostin ja luin tuon juuri.

Mielenkiintoista lukea vähän historiaakin Pythonien takaa. Toisaalta odotin kirjalta vähän enemmän - enemmän huumoria, yksityiskohtia eri klassikkosketseihin liittyen, ja toisaalta vähemmän sitä tylsempää jaadaa tuotannon kiemuroista ja siitä kuka tunsi keitä kaikkia yliopistoteatteripiireissä. Lukemisen arvoinen, silti, ja irrotti muutaman pienen hihityksenkin.

Muita viime aikojen luettuja:
Jack Ketchum: The girl next door (Katsoin samaa aihetta käsittelevän leffan, ja kun se jäi painamaan mieltä, poikaystävä työnsi kirjaversioinnin luettavaksi. Pakko myöntää, ettei tämä ollut yhtä koskettava versiointi... tunsin itseni aika kylmäksi, kun kuvaus tyttöparan pahoinpitelystä ei oikeastaan tuntunut missään.)
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo (Löytyi halvalla pokkarialesta, ja tykkäsin ekalla lukukerralla ihan höpönä. Aihe ei ehkä enää riipinyt niin pahasti omaa sydäntä kuin ensilukemalla, mutta..)
Gregory Maguire: Confessions of an ugly stepsister (Viimeiseen lukuun asti kokonaisarvosana oli pelkästään "Hyvä", mutta epilogin tarjoama käänne nosti ehdottomasti pisteitä.)

Luettavana:
Neil Gaiman: The graveyard book (Mitä tästä nyt voi sanoa, kun Gaiman vaan on jumala.)

Luettavaksi:
Gregory Maguire: The lion among men

[Shay]

Luettu:
Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini
Surullinen tarina, josta en löytänyt kannessa paljon mainostettua mustaa huumoria.
Mikä siinä oli muka hauskaa? Pingviini?

Luettavana:
Erlend Loe: Volvon kuorma-autot
En oikein tajua, mihin se on menossa, mutta onhan kirja helppo luettava.

Luettavaksi:
Farley Mowat: Älä hukkaa hauku
Luettu jo muutamaan kertaan, mutta aina yhtä ihana, hauska ja opettavainen kirja,
joka tuo esiin susien inhimillisen puolen ja ihmisen 'eläimelliset' kieroilut.

[damn]

Luettu:
Philip Pullmanin Universumien Tomu-trilogia
Olen tuon lukenut toki aikasemminkin, kun se minun suosikki fantasiakirja-sarja. Piti vähän verestää muistoja kun sarjan kakkos ja kolmos-osat olivat lainassa eräällä kaverillani pari vuotta ja luulin jo etten saa niitä takaisin. Yksi päivä kotikotona käydessä huomasin kuitenkin, että ne olivat ilmestyneet sinne hyllyyn ja ne pääsivät takaisin kotiin .

Luettavana:
Irvine Welsh- Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet
Uskaltauduin pitkästä aikaa kirjastoon, jota olen joutunut välttelemään sakkojen takia. Uutuushyllystä mukaan tarttui tämä kirja. Welsh on parhautta, tykkään kovasti sen tavasta kirjoittaa . Vielä en ole päässyt kirjassa kovinkaan pitkälle kun vasta tänään sen lainasin. Alun perustella perus Welshiä, mikä siis sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Luettavaksi:
Benjamin Kunkel- Jumissa
Kertoo 28-vuotiaasta miehestä, joka on juuri saanut filosofian opintonsa päätökseen, eikä oikein tiedä mitä tekisi elämällään ja häntä vaivaa krooninen päättämättömyys. Hänelle tarjotaan eräänä päivänä kokeiltavaksi uutta lääkettä, joka parantaa päättämättömyyden. On kuulemma nokkela ja viihdyttävä tarina, joka onnistuu piirtämään todella osuvan kuvan nykyajasta ja niistä monista nuorista aikuisista, jotka eivät vielä tiedä mitä elämältä haluaisivat.
Oli pakko lainata kun tuntuu, että olen itse kovasti jumissa tällä hetkellä, todella päättämätön enkä tiedä mitä haluan elämältä. Jotenkin aihepiiri kuullosti vähän liian tutulta...