forde.munfoorumi.com

Itse olen aivan viime aikoina tehnyt listan klassikkoteoksista, jotka haluaisin lukea, mutta en ole vielä syystä jos toisestakaan ehtinyt. Näihin teoksiin kuuluvat niin Kafkan Oikeusjuttu kuin Linnan Pohjantähti-trilogia. Dostojevskin Rikosta ja rangaistustakaan en ole koskaan lukenut.

Listani kirjoille on yhteistä se, että näitä pidän kirjoina, jotka yksinkertaisesti pitäisi lukea.

Mitä kirjoja itse pidät sellaisina, jotka niin sanotusti kuuluvat yleissivistykseen? Miksi? Onko tällaisia teoksia ylipäätään olemassa, vai ovatko jotkin kirjallisuuden suurimmista klassikoista mielestäsi yliarvostettuja?

Puheenvuoro ojennettu seuraavalle.

Itselläni oli jonkin aikaa sitten klassikkokausi. Oikeastaan se alkoi sillä etten kirjastosta löytänyt mitään kiintoisaa, mutta silti oli pakko saada luettavaa. Siinäpä tilaisuus sivistää itseään.
Väinö Linnan Pohjantähti trilogian taisin lukea ensimmäiseksi ja yllätyin kuinka erillainen mielikuva itselläni siitä oli. Myöhemmin luin viron vastaavan A. H. Tammsaaren Totuus ja oikeus-sarjasta Maan lupaus ja pidin siitä kovasti. Muuta osat ovat lukematta mutta ovat hankintalistalla. Luin myös Linnan Tuntemattoman sotilaan ja siihen ihastuin myös täysin.
Mika Waltarin kaikki tiiliskivet luin myös eli kaikki Mikael Karvajalat ja Sinuhet ovat lähellä sydäntäni. Myös joitain novelleja luin ja pikkutarinoita mutta niitä en nyt muista.
Luetuksi tuli myös Victor Hugon Kurjat joka sekoitti pääni ja vielä sekaisemmaksi se meni ku huomasin sen juuri loppuneen oopperasta. Olisin varmasti heti hommannut liput. Harmittaa että siihenkin kirjaan heräsi liian myöhään.
Tutustuin myös Thomas Mannin Taikavuoreen ja ihmettelenkin itseäni että jaksoin lukea sen loppuun ja mielenkiintokin säilyi vallan. Se tuntui itselleni kamalan vaikealta tekstiltä, vaikka välillä huomasinkin ymmärtäväni mistä puhutaan.
Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta en saanut luettua loppuun, kuten en myöskään Dostojevskin muita kirjoja joita yritin kahlata. Ne vaatisivat ilmeisesti oikean mielen tilan että jaksaa keskittyä. Yritän kyllä joskus lukea uudestaan.
Tässä nyt näitä mitä tähän hätään muistan. Eli suurimmaksi osaksi olin erittäin positiiviesti yllättynyt. Ne mitä olin luulut kuiviksi pölynkerääjiksi sisälsivätkin usein jotain elämää suurempaa.

Onko Sherlock Holmesit klassikoita? No ne on kaikki myös luettu.

Maija kirjoitti:Dostojevskin Rikosta ja rangaistustakaan en ole koskaan lukenut.
..vai ovatko jotkin kirjallisuuden suurimmista klassikoista mielestäsi yliarvostettuja?

Rikos ja rangaistus Mä olen kolme kertaa koettanut lukea sen ja aina siitä
jää viimeiset suunnilleen sata sivua kahlaamatta. Ei. Vaan. Kykene. Kurjuuden
maksimoinnillakin olisi oltava joku maksimi. Jo pelkästä r&r:n lukemisesta jo
masentuu! Mä en ymmärrä kyseisen teoksen kulttiarvoa millään muulla muotoa,
kuin inhorealistisen kurjuuden kuvainnoinniltaan.

Vähän sama ilmiö iski, kun koetin lukea Hietamiehiä. Ihan sujuvaa kieltä ja
hienoja kuvailuja, mutta en vaan pysty. En vaikka mikä olisi. En vaikka tarinat
vähän omaakin sukua liippaavat, niin ei. Aivan kuin kärsimys olisi elämän tarkoitus.

Rulla kirjoitti:Rikos ja rangaistus Mä olen kolme kertaa koettanut lukea sen ja aina siitä
jää viimeiset suunnilleen sata sivua kahlaamatta. Ei. Vaan. Kykene. Kurjuuden
maksimoinnillakin olisi oltava joku maksimi. Jo pelkästä r&r:n lukemisesta jo
masentuu! Mä en ymmärrä kyseisen teoksen kulttiarvoa millään muulla muotoa,
kuin inhorealistisen kurjuuden kuvainnoinniltaan.

Jännää, musta se taas oli jopa ihan viihdyttävä. Sen sijaan saman herran Idiootti tökki aika pahasti.

Mulla on ollut tapana kesäisin lukea joku klassikkotiiliskivi ja suhtautua siihen ihan vaan viihteenä. Jos jotain "pitää" lukea, se yleensä alkaa ahdistaa ja tuntua pakkopullalta. Vaikka lukisikin varsin pintapuolisesti mitään syvempiä merkityksiä pohtimatta, jää siitä yleensä kuitenkin mieleen kaikenlaista, mikä ehkä kartuttaa jotain yleissivistystä tai intertekstuaalisuudentajua, tai miksi sitä nyt kukin haluaa kutsua.

Mitäköhän klassikoita olisin lukenut... Sinuhe Egyptiläisen (joka oli mulle yllättäen järjettömän hyvä), Olemisen sietämättömän keveyden (ihana, ihana kirja), Siepparin ruispellossa, Kärpästen Herran... en hirveästi. Anna Kareninaa joskus yritin, mutta en vaan päässyt etiäpäin.

sitten on näitä, jotka mun mielestä selvästi kuuluu klassikkokategoriaan, esim. Jack Kerouacin Matkalla.

Ja hä-vet-tää kun en ole lukenut Tuntematonta pitäis skarpata, mutta kun ei kiiinnosta. hävettää kun ei kiinnosta.

Mäkin yritän kovasti kahlata klassikkoja. Brontën sisartusten tuotannon olen melkeinpä lukenut kokonaan, myös Tuntematon sotilas ja Sieppari ruispellossa on kahlattu läpi. Hiljaa virtaa Don odottaa vielä vuoroaan, mutta nyt on menossa Tolstoin Anna Karenina. Hyllyssä odottaa myös muuta Tolstoin tuotantoa sekä Sinuhe Egyptiläinen. Myös muumikirjoja olen lukenut, lähinnä ruotsiksi. Mielelläni hankkisin koko sarjan.

Astrid Lindgrenin tuotanto on lapsesta asti ollut lähellä mun sydäntä, ja hänen tuotantoaan olen näin vanhempana alkanut lukea uudelleen alkuperäiskielellä. :nostalgia:

Mun on tarkoitus lukea joskus myös Taru Sormusten Herrasta -trilogia, mutta toistaiseksi olen aina jumiutunut jo esipuheeseen. Myös Linnunradan käsikirja liftareille olisi tarkoitus kahlata läpi, samoin myös Pikku Prinssi. En tiedä, kuuluvatko nämä virallisesti klassikkokirjoihin, mutta mun kategoriassa kyllä. Ihan samalla tavoin kuin Potterit, jotka olen moneen kertaan kahlannut läpi niin suomeksi kuin englanniksi.

theia kirjoitti:Ja hä-vet-tää kun en ole lukenut Tuntematonta pitäis skarpata, mutta kun ei kiiinnosta. hävettää kun ei kiinnosta.

Mie olen päässyt tästä häpeästä yli! En jaksa enää välittää, vaikkei kiinnosta. Elä siekään välitä! Tai ehkä se vielä joskus alkaakin kiinnostaa, mistäs tuota tietää.

Muutenkin olen oikeasti lukenut hirmuisen vähän klassikoita. Luin esimerkiksi Seitsemän veljestä ja Vänrikki Stoolin tarinat vasta syksyllä, kun ne oli pakko lukea kirjallisuuden kurssille. Pakko ei tosiaan tee minkään lukemisesta yhtään mukavaa. Kesällä yritän taas sivistää itseäni lisää ihan vapaa-ajalla. (Nyt kun sanon näin, niin en tietenkään saakaan luettua mitään.)

On niin paljon sellaista, mitä pitäisi lukea. Tällä hetkellä lueskelen aina joutohetkinäni Kalevalaa. Vaikka muuten olen tähänkin asti tuntenut sen tarinat suhteellisen hyvin, en ole koskaan lukenut sitä kannesta kanteen. (Okei, nyt hävettää )

Viime aikoina esimerkiksi juuri Dostojevski on alkanut tuntua yllättävän kiehtovalta. Samoin esimerkiksi Charles Dickens. Lisäksi haluaisin lukea lisää Virginia Woolfia, nyt olen lukenut vain Orlandon.

Sain synttärilahjaksi anopilta seitsemän romaanin verran Jane Austenia alkuperäiskielellä, nekin odottavat kirjahyllyssä vuoroaan. Suomeksi olenkin lukenut ne kaikki jo. :romanttinenhupakko:

Edit: Niin joo, ja Sinuhe! Sen aloitin joskus pari vuotta sitten, mutten päässyt alkusivuja pidemmälle. Kyllä mie vielä joku päivä!

Kyllähän noita suomalaisen kirjallisuuden klassikoita on tullut luettua. Linnat, Punaiset viivat, Huoviset, jopa Seitsemän Veljestä olen oikeasti lukenut sekä Kalevalaa ainakin puolet. Vaikka olisihan noita vielä aika paljon jäljelläkin.

Ulkomaisista sitten vähemmän. Joku vuosi sitten päätin lukea Vonnegutin tuotannon läpi ja sen myös tein ja voin kyllä suositella äijän kirjoa myös muille (vaikkapa Teurastamo 5, Kissan kehto, Mestarien Aamiainen).

Ovatko Pieni ruonotyttö-kirjat klassikoita? Entä Vihervaaran Annat? Entä Tove Janssonin Muumit? Itse voisin luokitella ne klassikoiksi. Vai puhutaanko me vain "vaikeista aikuisten" klassikoista?



Lisäisin aikaisempiin, että Huovisiakin on luettu, Hietamiehiä yritetty kuten myös Taru sormusten herrasta johon en jaksa keskittyä sitten millään. Myös Saataana saapuu Moskovaan 2 ei auennut. Ehkä olisi täytynnyt lukea se ensimmäinen ensin?

Kai lastenkirjallisuudessa voi olla omat klassikkonsa yhtä hyvin kuin aikuisten kirjallisuudessakin. Tältä kannalta voisin hyväksyä klassikoksi vaikkapa Harry Potterin, ainakin jos sitä luetaan vielä tulevaisuudessakin. Jos taas mun pitäisi verrata sitä johonkin Kafkaan, niin ehkä vähän tökkisi. Erikseen voisi ehkä puhua myös vaikkapa viihdekirjallisuuden klassikoista vrt. Hietamies.

Voisin hyväksyä minähän sen päätän. :keijo: Onneksi klassikolle ei ole yleispätevää määritelmää tai virallista listaa, mutta tiettyjä teoksia tietysti pidetään tietyssä ympäristössä tärkeinä. Joidenkin teosten kohdalla ympäristöt voivat olla hyvinkin pieniä. Mulla on lukulistalla sekä näitä monien muidenkin mielestä klassikkoja, kuten se Kafka, mutta sitten myös paljon sellaisia juttuja, joista moni ei varmasti ole kuullutkaan, mutta jotka ovat omien suuntautumisteni kannalta ja ehkä joidenkin muidenkin mielestä tärkeitä. Kysymys yleissivistävyydestä lienee lopultakin kysymys henkilökohtaisesta sivistyksestä/tarpeista. Kaneli mainitsi Pikku Prinssin sen olen hankkinut muutama vuosi sitten omaan hyllyyn ja lukenut, koska koin sen henkilökohtaisten ranska-suuntautumisten kannalta jotenkin oleelliseksi. Sen sijaan en koe mitään tarvetta lukea Pottereita ja Sormusten herraa, koska ne eivät tunnu omalta kannaltani erityisen relevanteilta. Olkoon kuinka vaan jossain mielessä klassikkoja.

Määritelmät ja jaottelut ovat aina väliaikaisia. Silti kysymys yliarvostuksesta on hieman ongelmallinen. Sitä pohtiessa tulisi ottaa huomioon myös teoksen asema: miten se on vaikuttanut myöhempään kirjallisuuteen, miten paljon sitä on tutkittu, sisältääkö se jotain uutta (ajatuksen, kirjoittamisen tavan jne), jolla on ollut vaikutusta... jolloin sen voisi kai myöntää klassikoksi vaikka siitä ei tykkäisikään eikä kokisi tarpeelliseksi sitä lukea.

Tavoitteeni on elämäni aikana lukea suurin osa Sata kirjaa -listan teoksista.
Linkki: http://www.satakirjaa.fi/100kirjaa.php

Ajatus lähti aikoinaan siitä, kun jokunen vuosi sitten siivosin laatikoitani, ja
löysin tuon samaisen listan paperilla. (Aikoinaan olimme käsitelleet tätä listaa lukiossa.)
Huomasin, että en ollut lukenut kyseisen listan kirjoista puoliakaan ja se otti päähän, sillä
olen aina pitänyt lukemisesta ja luulin lukeneeni paljon.

Tuossa Sata kirjaa -listassa on mielestäni aika hyvä kokoelma teoksia, jotka kuuluisivat
yleissivistykseen. Tietenkin jotain Kotiruoka -kirjaa en välttämättä nyt heti ensimmäisenä
menisi lukemaan, ja ABC -kirjaa tuskin hirveän helposti saan käsiini. Raamattuakin muuten
yritin joskus lapsena lukea ihan alusta, mutta jossain vaiheessa se meni tylsäksi jaaritteluksi.
Tietenkin saatan soveltaa tuota listaa siten, että jos listassa mainitulta kirjailijalta on ilmestynyt
teoksia, jotka kiinnostavat itseäni enemmän, saatan lukea mieluummin sen.

Kaikkia klassikko- (eli yleissivistäviä) teoksia ei tuolta listalta löydy. Samoilta sivuilta löysin
myös ns. varjolistan http://www.satakirjaa.fi/puuttuvat.html, jossa onkin lisää.

Jos nämä kaikki saisin joskus luettua (tai edes suurimman osan), olisin aika ylpeä itsestäni.

Muoks. Lisään nyt vielä tämän, vaikka onkin aika itsestäänselvyys. Tietenkään näiden lukeminen
ei ole minulle(kaan) mitään pakkopullaa, vaan luen näitä silloin kun huvittaa, ja sen takia että se
on kivaa.

Vanilla kirjoitti:

theia kirjoitti:Ja hä-vet-tää kun en ole lukenut Tuntematonta pitäis skarpata, mutta kun ei kiiinnosta. hävettää kun ei kiinnosta.

Mie olen päässyt tästä häpeästä yli! En jaksa enää välittää, vaikkei kiinnosta. Elä siekään välitä! Tai ehkä se vielä joskus alkaakin kiinnostaa, mistäs tuota tietää.

Niin joo. Lainatakseni vanhaa ilmaisutaidon opettajaani, "irti häpeästä vaan". Miulla on sellainen periaate, että jos joku kirja ei kiinnosta kirveelläkään, ei sen lukemattomuutta tarvitse hävetä. Kunhan siis lukee sitten jotain mistä tykkää ja vielä kaiken lisäksi sitten tykkää jostain. Enemmän häpeäisin sitä, että joku kirja kiinnostaa mutta ei lue sitä sitten kuitenkaan. Omalla kohdalla tällainen on Tolstoin Anna Karenina, jossa en ole edistynyt kahtasataa sivua pidemmälle vaikka kuinka yritän. Kirja kiinnostaa minua itseäni kovasti, mutta en näe sitä teoksena jonka kaikkien pitäisi tuntea. Toisaalta taas minusta Sofi Oksasen Stalinin Lehmät voisi olla sellainen kirja, jota voisi tyrkyttää kaikille.

Entisellä fordella varmaan mainitsinkin, että suomalaiset klassikot ei uppoa yhtään, joten Tuntemattomat Sotilaat ja Seitsemät Veljekset luen vain jos on pakko. Eli pointtini on lähinnä se, että pitää lukea vain sellaista kirjallisuutta joka itseään kiinnostaa ja jo jonkinlainen lukuharrastus kuuluu minusta yleissivistykseen.

Anna Kareninan lisäksi miun mielestä "pitäisi" lukea esim Gabriel García Márquezilta jotain, esimerkiksi Sadan vuoden yksinäisyys. Miulla
on kaappi täynnä Márquezia, mutta aikaa ei tahdo löytyä. Lisäksi pitäisi
lukea lisää Shakespearen näytelmiä, koska haluaisin voida sanoa
rehellisesti tykkääväni Shakespearesta, eikä se onnistu mielestäni, kun
olen lukenut vasta Macbethin kahteen kertaan. Myös Tolstoin ohella
muut venäläiset klassikot (Dostojevski) kiinnostaisivat.

Joo olisihan noita klassikoita...tulee vaan niin vähän niitä luettua, mutta mun mielestä kenenkään ei kannata jotain teosta lukea vain sen takia, että se luokitellaan klassikoksi, varsinkaan jos se ei pätkääkään kiinnosta.

Koska en pidä oikein mistään luokittelusta, on klassikkokirjallisuus ollut minulle varsin hämärä käsite. Kuitenkin ainakin genressään merkittäviä teoksia, joita olen lukenut ovat mm.: Robert Bloch - Psyko, The Brothers Grimm - The Complete Fairy Tales, Agatha Christie - Kymmenen pientä neekeripoikaa, James Fenimore Cooper - Viimeinen mohikaani, William Golding - Kärpästen herra, Robert Holdstock - Alkumetsä, Tove Janssonin Muumi-kirjat, Stephen King - Musta torni -sarja, Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä, Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu/Eemeli-kirjat (en ihan kaikkia)/Veljeni Leijonamieli ym., Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla, H.P. Lovecraft - Charles Dexter Wardin tapaus, George Orwell - Eläinten vallankumous/Vuonna 1984, Anne Rice - Vampire Chronicles (kolme ekaa), J.K. Rowling - Potterit, J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa, Mary Shelley - Frankenstein, Bram Stoker - Dracula, J.R.R. Tolkien - Hobitti/TSH, Kurt Vonnegut - Teurastamo 5 ym. ym.

Hyllystäni löytyy lisäksi muutamia klassikoita, jotka jossain vaiheessa kyllä meinaan lukea mm. Richard Adamsia, Jane Austenia, Baumin Wizard of Oz, Carrollin Alice in Wonderland, C. Brontën Kotiopettajattaren romaani, E. Brontën Humiseva harju, E.R. Eddisonin Zimiavia-trilogia, Marlowen Doctor Faustus, Websterin Duchess of Malfi, Homeroksen Iliad ja Odyssey, Kafkan Oikeusjuttu, Leroux'n Phantom of the Opera, Edgar Allan Poeta, Walpolen Castle of Otranto, Tolstoin War and Peace ja paljon muita.

Lisäksi ainakin Kalevala, Tuntematon ja Sinuhe pitää lukea jossain vaiheessa. Myös venäläiset klassikkokirjat kiinnostavat sekä Dickensin tuotanto. Niin ja Irvingiin ja Hemingwayhin pitäisi tutustua paremmin.

Mä olen vaan sen verran kauhu-/jännityskirjojen ystävä, että niitä lueskelen selkeästi eniten ja sitten satunnainen "klassikko" siellä täällä välissä. No ehkä sitä sitten eläkkeellä ehtii lukea kaikkea mitä "pitäisi".

Vanilla kirjoitti:Sain synttärilahjaksi anopilta seitsemän romaanin verran Jane Austenia alkuperäiskielellä, nekin odottavat kirjahyllyssä vuoroaan. Suomeksi olenkin lukenut ne kaikki jo. :romanttinenhupakko:

Edit: Niin joo, ja Sinuhe! Sen aloitin joskus pari vuotta sitten, mutten päässyt alkusivuja pidemmälle. Kyllä mie vielä joku päivä!

Ei se minusta tee kenestäkään romanttista hupakkoa, jos lukee Austenia. On olemassa paljon hupakonpaakin materiaalia. Noitahan tutkitaan ihan tieteellisestikin ja ovat kuulemma purevia satiireja ajastaan tms. En ole itse lukenut.

Itse luin Sinuhen pari vuotta sitten pelkästään siksi, että ajattelin, että se pitää ihmisen lukea. Ja se osoittautui todella hyväksi, oikein piti välillä ahmia (onneks se on niin paksu... )

Dostojevskin Rikosta ja rangaistustakaan en ole koskaan lukenut.

On tullut luettua mutta en suosittele. Samoilla linjoilla kirjasta kuin Rulla.

Tuossa on jo iso lista hyviä klassikkokirjoja mutta komppaan Jorssia "mun mielestä kenenkään
ei kannata jotain teosta lukea vain sen takia, että se luokitellaan klassikoksi,
varsinkaan jos se ei pätkääkään kiinnosta."

Jane Austen on klassikkojen äiti, joten tulkoon tämä uutinen mainituksi täällä.
Herra Darcyn esikuva on löytynyt.

Rulla kirjoitti:Herra Darcyn esikuva on löytynyt.

Kuin kaksi marjaa:

Rulla kirjoitti:Jane Austen on klassikkojen äiti, joten tulkoon tämä uutinen mainituksi täällä.
Herra Darcyn esikuva on löytynyt.

"Gentlemanlike, good-looking, pleasant young man" ei kyllä kuulosta ainakaan Elisabethin ensikuvaukselta Mr Darcystä... Noh, mistäpäs sen tietää, miten paljon hahmossa on totuutta ja miten paljon Austenin mielikuvitusta.

Näitä listauksia lukiessa huomaa että on jäänyt hävettävän vähälle klassikkokirjojen luku. Mulla on olemassa ikuisuusprojekti klassikkokirjojen suhteen, se on vain edennyt hyvin hitaasti. Mulla on itse asiassa lista kirjoista, joita pitäisi lukea. Haenpas sen esille. Listaltani näyttää löytyvän esimerkiksi Dostojevskia, Tolstoita, Douglas Adamsia, Hugoa, Boccaciaota,Kafkaa, Dickensiä, Orwellia, Waltaria jne.

Suomalaisista klassikoista olen onnistunut lukemaan Pohjantähti-sarjan, Seitsemän veljestä, Kalevalan ja Nuorena nukkunut/Silja- kirjan ja sitten vielä Tuntematon sotilas, jonka lukea tihrustin 12-vuotiaana hiihtoloman aikana sellaisesta Seuran Suomen 70 v juhlien kunniaksi julkaisusta pikkuriikkisestä taskupokkarista .Hups, meinasin melkein unohtaa Minna Canthin teokset. Mutta esimerkiksi sitten vaikka Waltarin Sinuhea oon yrittänyt aloittaa useaan kertaan mutta en ole päässyt kahta ensimmäistä sivua pidemmälle.

Ulkomaalaisista taitaa olla halussa parhaiten romantiikkapuoli. Romanttinen hupakko myöskin kun olen . Austeneista on luettuina lähes kaikki. Bronten sisaruksista Charloten Kotiopettajaren romaani on luettuna, mutta Emilyn Humiseva harju on jostain syystä vielä lukematta.
Vanhus ja Meri, Kärpästen Herra, Taru Sormusten Herrasta, Aiskhyloksen Oresteia( ei, tätä ei ainakaan pitänyt lukea jollain lukion äikän kurssilla ) ja joku Kafkan novellikokoelma. Pikku Prinssi on tietysti luettuna. Huoh, nyt ei jaksa muistaa enempää.

Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär on mun aaltaimfeivorite . Sain sen 8- vuotiaana joululahjaksi ja se oli silloin todella hyvä kirja. 8- vuotiaalle rämäpäälle se oli mahtava seikkailukirja.Pidin Ronjasta muistaakseni esitelmän koulussakin. Kymmenen vuotta myöhemmin kun 18-vuotiaana luin kirjan uudestaan taisin itkeä ihan vesiputouksena. Kirja avautui aivan uudella tavalla.

Nugat kirjoitti:Ovatko Pieni ruonotyttö-kirjat klassikoita? Entä Vihervaaran Annat? Entä Tove Janssonin Muumit? Itse voisin luokitella ne klassikoiksi. Vai puhutaanko me vain "vaikeista aikuisten" klassikoista?

Kyllä Montgomeryn Anna-kirjat ja Runotytöt ovat ainakin minun mielestä täyttä klassikkotavaraa. Unohtamatta Louisa Alcotin Pikku Naisia-sarja ja Enid Blytonin Viisikot yms. Ehkä sitten joidenkin mielestä vain lasten/nuorten kirjallisuuden klassikoita, mutta ainakin omassa lajissaan tosiklassikoita.
Vaikea ei ole varmaan arvata, että Montgomeryn ja Alcotin ihanat klassikot on allekirjoittaneella huolella luettuina

Tuli mieleen, että tässä taannoin tuli puhetta erään tuttavan kanssa Seitsemästä veljeksestä. Kun kerroin lukeneeni ko. opuksen, tämä tyyppi otti jonkinlaisen sekä ihmetystä että inhoa kuvastavan ilmeen ja kysyi: "Miksi?"

No, miksipä ei. Hyvä kirjahan se on.

Joskus tuntuu siltä, että jonkin kirjan kutsuminen klassikoksi luo mielikuvan pölyä keräävästä tiiliskivestä, joka on täynnä tylsääkin tylsempää tekstiä. Kärjistetysti klassikko on kirja, jonka kaikki tuntevat, mutta jota kukaan ei lue.

Nyt olen kunnostautunut Muumi-kirjojen lukemisessa, jotka minäkin katson klassikoiksi. Tykkään!

Mielenkiintoisia tuo sadan kirjan lista ja varjolista. Nyt ei ainakaan pitäisi tulla puutetta luettavasta koko loppuelämän aikana!

Mutta kuitenkin. Luen mielelläni klassikoita. Useimmat lukemani eivät ole olleet mitään pakkopullaa, vaan jollain tavalla mielenkiintoisia, hyviä kirjoja. Tai sitten niin lyhyitä ja helppolukuisia, ettei niistä ole ollut sanottavasti vaivaa. (Ei, en ole vielä aloittanut venäläisten klassikoiden lukemista!) Paitsi että opintojen takia olen lukenut melko kunnianhimoisiakin juttuja, joita ei olisi ilman alaviitteitä ja muita apukeinoja selvittänyt. Mutta onpahan hienoa sanoa, että olen lukenut. Vapaa-ajalla olen lukenut vain hyviä klassikoita. Tykkään lukea kirjoja joita muutkin lukevat tai väittävät lukevansa, koska minusta on hyvä tietää mistä puhutaan. Moni klassikko onkin aiheuttanut ahaa-elämyksiä, mikä on motivoinut minua lukemaan lisää sellaisia. Satun myös pitämään tiiliskivikirjoista, mikä helpottaa myös klassikoiden lukemista.

Klassikkoja on niin paljon, ettei niitä kaikkia ehdi ikinä lukea. Tästä syystä en ota niiden lukemisesta erityisesti paineita. Itse olen lukenut ikääni nähden sen verran klassikoita, ettei tarvitse lainkaan hävetä. En silti osaa sanoa, että mitkä teokset olisivat yleissivistyksen kannalta kaikkein tärkeimpiä. Kunhan lukee ylipäätään kirjallisuutta, se riittää. Arkikeskustelussa kuitenkin tulee harvemmin droppailtua klassikoiden nimiä, joten ei se niin vaikuta kanssakäymiseen. Itse luen kirjoja jotka ovat herättäneet keskustelua tai joihin viitataan paljon. Mitä nämä kirjat ovat, riippuu taas osittain siitä että mitä itse kukin lukee. Tässä ketjussa on jo mainittu monia tärkeitä kirjoja, joiden lukemista voin itsekin suositella.

Tutkailin tuota sadan kirjan listaa, ja huomasin lukeneeni monia listassa olevista kirjoista. Mutta. On vain 10 kirjaa jotka olen varmasti lukenut loppuun. Siellä on muutama ylitsepääsemätön kirja, esim. Taru sormusten herrasta. Mä en yksinkertaisesti saa sitä ikinä ikinä luettua. Se stoppaa kertakaikkiaan toisen kirjan kohdalla.
Olisi kyllä ylvästä sanoa, että on lukenut kaikki sata kirjaa, joten ehkä joskus on sellainen elämäntilanne, etteivät nuo tökkivät kirjat tökkisi niin kauheasti.

Varjolistaa samalla lukieassani huomasin huokaisevani helpotuksesta sellaisten kirjojen kohdalla, jotka olen jo lukenut eikä niiden pariin tarvitse enää palata. Tällaisen reaktion sai aikaan muutamat koulussa pakkoluetut kirjat.

Listassa oli myös monia sellaisia kirjoja, jotka olen joskus nuorempana lukenut mutta sittemin unohtanut. Kuten Johannan Spyrin Pikku Heidi . Oi se oli yksi lempikirjoistani aikoinaan! Miten olen voinut sen unohtaa!

En kyllä mitenkään pysty käsittämään, miten joku ei voi pitää Dostojevskin lukemisesta. Rikos & Rangaistus on tullut luettua ainakin viitisen kertaa, ensimmäisellä kerralla melkeinpä putkeen aliravittuna lukiolaisena ja nyt syksyllä viimeisimmän kerran uuden mainion suomennoksen myötä. Luinpa hetken tuota vanhaa ja uutta suomennosta rinta rinnankin . Ja Idiootti nyt on vaan minulle maailman paras kirja... Mutta kai ihmiset saa eri juttuja irti erilaisista kirjoista.

Omalla kohdallani kesken ovat meinanneet jäädä monet uusista kehutuista ja palkituista kirjoista, niinkuin vaikka Sofi Oksasen Stalinin lehmät tai Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Lyhyinä kirjoina nuokin on tullut luettua loppuun, kun on kerran aloitettu, mutten kummankaan kohdalla kohua ihan ymmärrä. Ulkomaisista samanlaisia reaktioita ovat aiheuttaneet vaikkapa Coehlo ja Paul Auster.

Jorssi kirjoitti:Joo olisihan noita klassikoita...tulee vaan niin vähän niitä luettua, mutta mun mielestä kenenkään ei kannata jotain teosta lukea vain sen takia, että se luokitellaan klassikoksi, varsinkaan jos se ei pätkääkään kiinnosta.

Ainoa työtä vaatinut väkisin läpivääntämäni kirja on Joycen Odysseys, jota vanhalla fordellakin joskus kahlattiin läpi kirjapiirin voimin. Senkin luin vain oikeastaan voidakseni kiusata äitiä, joka jätti leikin kesken. Hienoa tekstiä, mutta kun koko ajan katsot maailmaa kaleidoskoopin läpi karusellissa pyörien, tekee mieli vaan välill hypätä kyydistä pois.