Kissa kusi kaivoon kahdesti. "Katti!" kiljahti Kaarina kissalle. Kissa kyräili kaivon kannelta kopeasti. "Katala kurttunaama kehtaa kärtytä!
Kissaa kakatti. Kakka kiepsahti kaivoon. "Kavala karvakasa kehtasi kakata kaivoon" karjaisi Kaarina. Kaarina kaappasi kettingin kopauttaen kissaa kipeästi ketjulla kelleille.
Kissa kaatoi kostoksi kanalassa kynttilän. Kanat karkasivat, kukko kuoli kuumuuteen. Kaarina köyhtyi.
Kaarina kerjäsi kadunkulmassa. Kalju köriläs käppäili katua kännissä. Karpaasi kompastui kyykyssä kököttävään Kaarinaan, kaatuen kivikkoon.
Kellahtamisestaan kummastuneena karpaasi karjaisi: "Kehveliäkös kääkkä keskellä katua kumartelet!"
Kettuuntuneena körilään karjunnasta Kaarina kivitti karpaasin kuoliaaksi katukivillä. Karpaasin kuolonkorinan kauhistamana Kaarina kipitti kaukomaille karkuun koppalakkeja.
Kaukomailla Kaarina kohtasi komean kulkurin. "Kävin kymmenennen kerran Kanadassa", kertoi kulkuri. "Kehtaisinkohan kosia?
" kyseli Kaarina kuvitelmissaan.
Kulkuri kaatoi Kaarinalle konjakkia, kolmekin kertaa. Kaarinalle kelpasi. Kulkuri kiksautti Kaarinaa. Kaarina kuvitteli komeita kihloja. Kun koitti keskiviikko, kulkuri karkasi Kreikkaan. Kaarinalla kirveli kummasti koloa.
Kaarina kulkurin kirosi, kumiton köyrintäkin kadutti. "Kehtaisiko kunnanlääkärille kirvelystä kertoa? Kenties kirvely kuukausien kuluessa katoaa" Kaarina kaverilleen kuiskutti. Kaveri kauhistui, komensi Kaarinan kokeisiin.
Kokeisiin Kaarina kipitti, kaatui kadun kulmallakin, kun kiiruhti keskussairaalaan kovin kipakasti. Kunnanlääkäri kauhusta kankeana kuunteli Kaarinan kerotumusta kirvelystä: "kauhistusten kauhistus, kuinka kävely kaduilla kulki, kun kirveli katkeamattomasti?"
Klamydia kohdun kosautti. Katkaisi kakarahaaveet kertalaakista. Kovin kävi Kaarina kalvakaksi, kun kovia koki. Kuoleman kuuli koputtavan...
Konitohtori Kovaleff kuuli Kaarinan karusta kokemuksesta. Kilautti Kaarinalle, kertoen korjaavansa, kunhan kovan korvauksen käteen kantaa. Kaarina kuunteli, korvaukseen keinon keksi, kävi kioskia keikkaamaan.
Kaarina kyttäsi kioskia kävijöineen kauempaa koivikosta. Kyttäys kuitenkin keskeytyi koivikon kahistessa kävelyaskelista. Kaarinaa kohti kulki komea kasakka, Kaarinan keskikesällä kahdeksankolme kellistämä karju. Kasakka katseli Kaarinaa kuumoittavasti.
Kasakan kuumoittava katse kihahti Kaarinan kaulalle kiitettävästi. Kaarina Kasakan kera koivikossa kahisteli, kesäkuumalla kumia käyttivät kun kioskin kävijät kuuntelivat kuumoittavia kuiskauksia koivikosta.
Kaarinan karannut kissa, kettingin kopautuksella kastroitu katti, käyskenteli koivikossa. Kattia ketutti kohtalonsa. Kipeästi kumautti Kaarinan kumppania kakkoseen. Kasakka, kumi kikkelissä, kauheasti karjuen, kirmaisi kioskia kohti.
Kioskimyyjä katseli kasakan kekkalointia. Kesävieraat kuiskivat. Kissa kehräsi, kynsien kosto kehrätytti.
Kansan katsellessa kasakan kekkalointia, Kaarina keikkasi kioskin kassan. Kumautti kookasta kassakonetta kirveellä, kahmi kahisevat, kirmaisi karkuun.
Kissa kainalossa Kaarina kirmasi konitohtori Kovaleffin konttorille. Katsottuaan Kaarinan kuskaamaa kasaa kahisevaa Kovaleff kävi karskisti käsiksi Kaarinan kalleimpaan. Kaarina kiljui, kesti kuitenkin kivun konitohtorin kerrottua klamydian kuin kupankin kaikkoavan kertaheitosta kipeää keinoa käyttämällä.
Kovassa käsittelyssä Kaarina keväisi kuoleman kieppeillä, katosta katseli kurimusta. Kohta karkasi kohti kajastavaa kirkkautta.
Kaarina kuuli kahinaa. Katseli, kuunteli, kömpi kakkakasasta keskeltä kaatopaikkaa. Kolotti kaikkialta, käsikin katkennut kuljetuksessa. Kostoa kaavaili keljulle Kovaleffille.
Lähetetty: Ke 10 Kesä 2009 16:51
Noin kymmenisen lausetta/kirjoitus vuoroa voisi olla passeli. Tarinan tulee edetä mahdollisimman sujuvasti. Vuorollaan voi laittaa pitemmänkin sepustuksen jos runosuoni kukkii.
