forde.munfoorumi.com

Jatketaan!

Kertauksen vuoksi säännöt: Yksi osallistuja vuorollaan postaa lainauksen valitsemastaan, mielellään sopivan tunnetusta teoksesta, ja muut yrittävät arvata mistä on kyse. Oikeasta kirjailijasta saa puoli pistettä, täysin oikeasta vastauksesta kokonaisen, ja ensiksi arvannut saa esittää seuraavan kysymyksen. Peli jatkuu, kunnes Sade (tai ääriharvinaisessa tapauksessa joku muu) saa kymmenen pistettä täyteen, jolloin tilanne nollataan ja uusi kierros alkaa. Kysymyksen esittäjä saa halutessaan sensuroida turhan paljastavia kohtia, kuten esimerkiksi henkilöiden nimiä, mutta pakko ei ole.

Ja tästä lähtee.


"X liikahti taas, hänen jalkansa pujottautui pois peiton alta ja riippui nilkan korkeudelta sängyn reunan yli. Makasin paikoillani ja katselin jalkaa, mietin miten pieni se oli minun jalkaani verrattuna, ja miten hassuja jalat ylipäätään ovat. Kun silmäni sopeutuivat pimeään, huomasin jotakin. Nousin istumaan varmistaakseni, että tosiaan näin sen, mitä luulin näkeväni. Se ei ollut varjoja eikä lattiasta takertunutta likaa tai mitään muutakaan, se todella oli siinä. Maistoin sydämen tykytyksen kitalaessa.
X:lla oli hymynaamatatuointi isovarpaassa."

Steven Hall - Haiteksti

Eikö?

No kyllä! Ajattelinkin että helpolla lähtee mutta lähteköön.


Pistetilanne:

Maija 1

Veikkaanpa, että tähän tämä tietämykseni sitten jääkin.

Seuraavaa kuitenkin kehiin:

"Minä halusin murehtia äitiäni, minä halusin osallistua hänen kuolemiseensa, minä halusin hänen avullaan haparoida lähemmäksi tuntematonta isääni ja sitä pitkää varjoriviä hänen takanaan. Minä halusin murehtia itseni puolesta, minä halusin antautua pelolle ja yksinäisyydelle, mutta jokin pidätteli minua ja pakotti minut tarkastelemaan kohtausta etäältä, oudon kummastuneena ja kiihkottomasti analysoiden, ikään kuin se tapahtuisi kaukana itseni ulkopuolella ja olisi tarkasteltavissa pelkästään teatterina. Ensi kertaa tulin kipeästi tietoiseksi jostakin joka jäi erottamattomaksi osaksi itseäni."

Sanoisin että Trainspotting, mutta siinä sillä muistaaksein oli vanhemmat, joten vaihdan vastauksen tuohon Kunderan Elämisen sietämätön keveys (siitä on kauan kun sen luin, mutta niin tuo lausekkin vaikuttaa etäisesti tutulta )

Ei ole Kunderaa.

Lisää:

"Jo ensi näkemältä tunsin vetoa Fatimaan. Tapa jolla hän istui luennoilla hajamielinen hymynkare huulillaan, ikään kuin hän ei koskaan eläisi nykyhetkessä, tapa jolla hän katsoi toista suoraan silmiin värähtämättömän tyyni ilme kasvoillaan, hänen käyntinsä sulokkuus, hänen äänensä yllättävä soinnikkuus - kaikki hänessä kiehtoi minua, vaikka kestikin vuoden päivät ennen kuin se johti mihinkään. Hän oli harras uskovainen ja hän oli saanut vanhemmiltaan tiukan sovinnaisen malaijikasvatuksen. Ihmettelinkin kuinka he ollenkaan olivat päästäneet hänet yliopistoon."

Tuhannen ja yhden yön tarinat?

Noup.

"X:n (18?? - 1902) myötä astuu sukumme miespuolinen haara jälleen kuvaan. Olen aina ihmetellyt sitä ironiaa että tuona kronikkamme ainoana valkoisena jaksona kohtalomme kantajan piti kuulua kansaan, jota halveksittiin ja vieroksuttiin sen omassa maassa ja suurelta osin sen omienkin keskuudessa. Sillä tuon ainukaisen kerran kun meillä oli oikea ihonväri, meidän kielemme oli väärä."

Juuret?

Tulee mieleen Zadie Smithin Valkoiset hampaat tuosta juurienetsimisteemasta, eli veikkaan sitä

Ei ole vielä tärpännyt.

"Lihakauppias, jonka myymälän edustalla se tapahtui, vei minut ylös asuntoonsa elvyttäen minut kupillisella teetä, ja pois lähtiessäni hän lahjoitti pari kiloa lihaa evääksi. Kaupunginosassa vallitsi veljellinen ja auttavainen henki joka liikutti minua syvästi. Kaikki kaupat olivat valmiit myymään velaksi turhia kyselemättä ja takuita vaatimatta, ja jos joku sairastui niin naapurit toivat ruokaa ja kotitekoisia troppejaan; jopa juoppo naapurinikin olisi ilomielin pulittanut puolet ryyppyrahoistaan auttaakseen ystävää hädässä. Yhteishenkeä ruokki osaltaan yleinen vihamielisyys >>kaupunkia>> kohtaan joka oli niin kaukana meistä ja niin vieras, ja osaltaan se että seudulla asusti pääasiassa mustia, useimmat heistä länsi-intialaisia, jos kohta valkoiset hyväksyttiin keskuudessamme yhtä auliisti kuin aikoinaan Kapkaupungin District Sixissä. Yhteinen ahdinkomme häivytti kaikki joutavat erot."

En ole lukenut kirjaa (enkä edes nähnyt elokuvaa), mutta heitetään:
Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha

:riips:

Tää vaivaa mua, koska lainausten perusteella kirja kuulostaa sellaiselta, että mun pitäisi tietää se. En vaan tiedä. Ei kai tää nyt mitään V.S. Naipauliakaan ole?

Jos vielä yritetään?

"Me aseistaudumme hampaisiin asti lukemattomien vaarojen varalta jotka eivät koskaan toteudu, mutta sitä yhtä vastaan, kuolemaa, joka aina toteutuu, me emme pysty puolustautumaan. Minun on varottava, varjeltava itseäni, etteivät he kuoltuanikaan saa minusta otetta, tämän avulla mitä olen kirjoittanut.

Tämän mitä tässä kirjoitan minä hävitän sitä mukaa. Muuten se voisi joutua heidän käsiinsä, ja silloin tulisi liian monta ihmistä vedetyksi mukaan. Onneksi paperi on hyvin ohutta ja se on helppo huuhdella vessasta, liuska liuskalta. Sillä tavoin se jää omakseni, mikä on ainoa tärkeä asia enää."

Chuck Palahniukia? Tosin suomennetut teokset Tukehtuminen, Eloonjäänyt ja Fight Club eikä yhessäkään ole tollasta... Hatusta Rant? Eli uusin...

Robert Irwin - Tuhannen ja yhden yön painajainen?

E-ei.

"Minulla on yllin kyllin aikaa mietiskellä San Juania. Eritoten iltaisin kun vankila hiljenee. Ei sillä että päiväsaikaankaan paljon meluttaisiin, ei pahemmin; mutta illalla tuntuu kuin kaikki tyhjenisi äänestä kuin multaan imeytyvä kasteluvesi. Minulla ei ole selvää käsitystä vankilan typografiasta, mistä olen hyvilläni sillä nyt voin suunnitella sen mieleisekseni, sellaiseksi että voin luoda siihen produktion. Samankeskisiä ympyröitä, kuten Dantella, jotka laajenevat minusta ulospäin. Minä olen likellä keskusta - en tietenkään aivan keskuksessa sillä se on varattu hirsipuulle; on aina oltava tilaa kasvaa armossa. Ja minun kasvuni suuntautuu sisäänpäin, kohti sitä pimeää keskusta."

Kerrottakoon näin lisävihjeenä myös, että kirjailija on ollut kolmesti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

No... Ei sitten. :D

"Meidän sukuhistoriamme jonka äitini niin tavan takaa kertoi minulle lapsuudessani, vilkkaan mielikuvituksensa sepittämin loputtomin muunnelmin ja lisäyksin ja kaunisteluin, vilisi raamatusta poimittuja kertomuksia, minkä vuoksi nuo kaksi maailmaa usein sulautuivat mielessäni yhteen, jo siitäkin syystä että kummassakin esiintyivät samat nimet: Adam ja Moses, Abraham, Rachel, Leah, Daniel ja David, Jacob, ja vihdoin Joseph. Aivan ilmeisesti hän käytti hyväkseen noita Vanhan testamentin juutalaisia kaimoja, vaikka tuskin hän teki sitä tietoisesti. Hänelle meidän historiamme, huolimatta niistä kiemuroista ja koukeroista joilla hän koristeli sitä moninaisissa muunnelmissaan, oli ainoa kestävä lohdun, ylpeyden ja itsekunnioituksen lähde elämässä jossa aivan liian usein liha vei voiton hengestä.

(--)

Hän ei koskaan pyrkinyt hahmottamaan sukukronikkaamme laajemmaksi kokonaisuudeksi, ja ehkä minäkin sorrun suureellisuuteen tai toiveajatteluun sitä nyt yrittäessäni. Totta puhuen jo yritys sinänsä on vuosien mittaan saattanut aiheuttaa vääristymiä ja perättömyyksiä omaan vähitellen rakentuneeseen hahmotelmaani, niin että kukin historiamme episodi näyttää muodostuneen yhdeksi loputtoman via dolorosan väliasemaksi - ikään kuin olisi säädetty että kussakin uudessa sukupolvessa koko yhteiskunnan kaikkien syntien ja kärsimysten on saatava uhrilampaansa meidän heimostamme. Se ei todellakaan ole mikään ylpeilyn aihe! Nähdäkseni juuri kronikkamme tavanomaisuus ja poikkeuksettomuus kuvastelee tuota vuosisadasta toiseen kasvavaa kärsimystä joka saa aina uusia, kunkin aikakauden vaatimuksia vastaavia ilmenemismuotoja."

Tuosta varmaan pitäis tunnistaa, jos on koskaan kuullukkaan, mutta eipä soita kelloja.

Veikataan vaikka André Kaminski - Kahden sukuni tarina.

Lisää vihjettä:

Jorssi arvasi kirjailijan etunimen oikein. :D

Sanokaa vaan, kun olisi vähitellen aika siirtyä seuraavaan. Onko tällaista pattitilannetta vanhan Forden puolella syntynyt? Jos on, miten silloin on toimittu?
Ihan kohtuullisen tunnettu teos tässä kuitenkin on kyseessä, joten en uskonut näin vaikeaksi menevän. :sori:

No onko tämä nyt sitten André Brink. En valitettavasti muista teostensa nimiä juuri nyt, mutta lainauksista päätellen kyseessä on joku "Sukuni tarina" -henkinen nimi. :keijo:

Brink hyvinkin. Teos vielä hieman hakusessa. :D

Jos kukaan ei keksi teoksen nimeä, niin L-S:lle voisi antaa pisteen (vai puolikkaan) ja kysymysvuoron.

Kirjan nimen voisi kertoa, sillä haluaisin päästä arvailemaan jo seuraavaa. :)

No oisko Hiljaisuuden tuolla puolen? Ainoo mikä nyt tulee mieleen, en ole kyllä lukenut.

Minustakin olisi aika jo mennä eteenpäin, joten jatketaan seuraavasta kirjasta. :)

Oikea vastaus olisi ollut siis André Brink - Katson pimeään.

Pistetilanne:

Maija 1
L-S ½ (vai 1? Korjatkaa, jos olette toista mieltä.)

Ja L-S jatkaa. :)