Meille tuli eka tietokone joskus 80-luvun puolenvälin jälkeen vanhempien töitä varten. Muistan että siinä oli joku alkeellinen piirrustusohjelma ja akvaario-näytönsäästäjä. Mukana oli sellainen valtava, riipivää ääntä pitävä matriisikirjoitin. Mä taisin olla sen verran pieni, etten tämän koneen kanssa juuri ollut tekemisissä. Muistan luulleeni, että se tietää kaiken, kun se kerran on tietokone.

Seuraavassa koneessa taisi olla Windows 3.1, sillä piirtelin ja pelailin kaikenlaista. Meillä oli ainakin Bubble Bobble, Blues Brothers -peli (

) ja joku talviurheilupeli. Isällä oli omalla koneellaan Supaplex, joka oli ihan huippu. Olen yrittänyt etsiä olisiko netissä jotain versiota siitä, mutta en ole saanut toimimaan. Lemmings ja joku Simpsons-peli oli myös, se oli vaikea. Serkulla oli paljon pelejä, ja isä kopioi niistä ainakin jotain seikkailupelejä joita sitten pelailtiin yhdessä. Jossain vaiheessa isän koneeseen tuli äänikortti, ja oli superhienoa kun koneesta alkoi kuulua muutakin kuin piipitystä.

Joskus vähän myöhemmin kaverille tuli kone jossa oli cd-asema. Katseltiin sillä jotain cd-rom-tietosanakirjaa, joka sekin oli superhieno, siinä oli kuvia ja ääntä ja videoitakin.

Kinusin sitten meillekin cd-aseman, ja sen mukana tuli muutama interaktiivinen cd-rom, joista ei kyllä kovin pitkäksi aikaa hupia riittänyt, vaikka oli ne kyllä olevinaan hienoja. Opin varmaan aika paljon englantia siitä tietosanakirjasta kuitenkin. Ja ostin ekan oman cd:n (Metallican Load

), jota sitten kuuntelin tietokoneen pienistä kaiuttimista, kun meillä ei muuta cd-soitinta ollut.
Ekan kerran taisin nähdä nettiä joskus vuoden 95 paikkeilla, kun kaverin kotiin tuli nettiyhteys. Kaveri laittoi munakelloon puoli tuntia aikaa ja yhdisteli puhelinpiuhoja, kuului jännää ääntä ja sitten oltiin jossain chatissa. Pointti tuntui olevan se, että netissä voi esittää olevansa joku muu. Liikkui myös urbaanilegendoja, että joku oli joskus tavannut livenä jonkun tyypin, jonka kanssa oli netissä jutellut.

Mulla ei ollut ATK:ta peruskoulussa, joten en ole koskaan saanut mitään virallista opastusta nettiin. Isällä oli kuitenkin töiden takia nettiyhteys (jopa sellainen langaton jonka piti toimia kännykän kautta, mutta en muista toimiko se koskaan oikeasti

), ja siellä pääsin ensimmäisen kerran omin päin kokeilemaan. Ekoilla kerroilla ei tiedetty juuri mitään osoitteita, joten selailtiin postissa tulleita mainoksia ja etsittiin niistä firmojen nettisivujen osoitteita.

Jyrkin chattia kokeilin myös, se oli jännää.
Joskus 90-luvun lopulla meillekin tuli vihdoin netti. Silloin kaikilla oli omat kotisivut ja niillä vieraskirja, johon kaverit kävi kirjoittelemassa. Joku satunnainen tyyppi oli kerran kirjoittanut mun vieraskirjaan, ja päädyin sen kanssa sitten sähköpostikirjeenvaihtoon, jota taisi kestää useamman vuoden. Mun ensimmäinen nettituttu.
Kännykän (Nokian 5110) sain samaan aikaan kuin melkein kaikki kaveritkin, kesällä 98 rippilahjaksi. Isällä oli ollut NMT-autopuhelin jo joskus 80-90-luvun vaihteessa ja kännykkäkin jo joskus silloin, kun niitä vasta alettiin kutsua kännyköiksi. Mummo ja pappa oli myös tekniikan edelläkävijöitä, niillä oli mökillä sellainen kannettava puhelin, jossa tosiaan oli kantamista, siinä oli olkahihna ja kaikki.
