Oma nettisarjakuvainnostukseni sai alkunsa jo edesmenneestä The Parking Lot Is Fullista (tuttavallisemmin Plif), jonka bongasin joskus 1990-luvun loppupuolella eräästä nettilehdestä. Plif vetosi varsin epäkorrektiin huumorintajuuni vitsailemalla mm. itsemurhalla ja kannibalismilla (ja ikävämmilläkin asioilla, joita en lähde listaamaan
). Sain vihdoin viime vuonna tilattua kirjahyllyyni Plifin kaksi painettua albumiakin. Harmi vain, että koko tuotanto ei ole kansien väliin ilmestynyt missään vaiheessa. Onneksi nettiarkisto on vielä tätä kirjoittaessa olemassa vanhojen muistelua varten. Suru oli suuri, kun Plif haudattiin keväällä 2002, mutta kyllähän se sitten rymistelemällä lähtikin. Lopun sukkanukkesaaga on edelleen vertaansa vailla!Tällä hetkellä seuraan aktiivisesti kahta säännöllisesti päivittyvää nettisarjakuvaa, joista alla vähän tarkempaa selostusta.
xkcd on luojansa mukaan sarjakuva rakkaudesta (romanssi kuulostaa typerältä, sori), sarkasmista, kielestä ja matematiikasta. Uusi strippi ilmestyy joka maanantai, keskiviikko ja perjantai, viikonloput lomaillaan. Itseeni xkcd:ssä vetoaa - noh, oikeastaan kaikki mitä tuossa kuvauksessakin on lueteltu, ja erityisesti nörttiromantiikka ja internet-noulaiffaus-viittaukset. Välillä jutut ovat kuin suoraan omasta elämästäni, välillä vain toivoisin niiden olevan (ks. alla, tuo ei oo mun usual approach, mutta sen pitäis olla
). Esimerkkistrippiä saa nykyään tottakai myös fanipaitaformaatissa."Warning: this comic occasionally contains strong language (which may be unsuitable for children), unusual humor (which may be unsuitable for adults), and advanced mathematics (which may be unsuitable for liberal-arts majors)."
Suurin piirtein joka päivä päivittyvä Dinosaur Comics on toinen suosikkini. Tämän tekee mainioksi se, että jokainen strippi on täsmälleen samannäköinen. Samat kuusi ruutua toistuvat jokaisessa jaksossa, mikä pakottaa lukijan tutustumaan sisältöön, joka on yleensä muutakin kuin huttua. Päähenkilö T-Rex valloittaa yksinkertaisuudellaan ja lapsenomaisella innokkuudellaan, jota ystävänsä Dromiceiomimus ja Utahraptor yrittävät jotenkin hallita/hillitä - yleensä huonolla menestyksellä. Välillä mukaan tuodaan myös muita sivuhenkilöitä, mutta he ovat aina kuvan ulkopuolella.
DC kyllä vaatii mielestäni vähän mielivaltaisemman huumorintajun, kuin xkcd, joka vetoaa toisinaan myös vähemmän nörttiin kansanosaan. Lisäksi DC on mielestäni vähän tasalaatuisempi, xkcd:n jutut menee välillä yli (esim. hakkeroinnista ei oo kauheesti kokemusta).
Esimerkki on valittu aika mielivaltaisesti. DC:stä löytyy liikaa hyviä jaksoja
Lisäksi seurantaan liittynee lähitulevaisuudessa ehkä tämän hetken kuumin kaikkien suosikki: Garfield Minus Garfield. Välillä tulee myös käytyä lukemassa ihan vanhoja klassikkoja, kuten Dilbertiä sekä Paavoa ja Elvistä, jotka eivät kyllä mielestäni ihan sovi nettisarjakuvan määritelmään, vaikka netistä nykyään löytyvätkin.
PS. Sori isot kuvat, Kuolo poistakoon net, jos häirivät liikaa.
mutta omalla lukulistalla klassikot
Muita tämän ketjun kautta löytynyt tuttava on Nukees ja jo mainituista seurannan alla on ollut XKCD.
.
Kissaihmiset.