forde.munfoorumi.com

Heitetäänpä ketju pystyyn käsikonsoleista. Näitä kun on muutamia ihan päteviä vehkeitä markkinoilla.

Oma konsoli tuli hankittua joulun jälkeen 2007 kun jonkinlaista pelivehjettä teki mieli, mutta yhtä johtorohjaketta television eteen lojumaan ei haluttu. Joulun tietämissä sitten fiilisteltiin saunareissulla muistelemalla ikiaikaisia elektroniikkapelejä (Nintendon Game&Watch pelejä mm. yksinäyttöiset Octopus ja Super Mario Bros, Multiscreen-pelistä mm Green House, Mario Bros ja Donkey Kong). Siinä sitten pohdittiin että vieläköhän vastaavia virityksiä olisi myynnissä ja olisiko kehitys tuonut mukaan niihin vähän monipuolisempia pelejä. Olihan tuonut. Ja oikeastaan kahden kauppa asiasta tuli. Lopputaiston kävivät Sonyn PSP ja Nintendon DS. Molempia päästiin hiplailemaan ihan tositoimissa ja voiton vei Nintendo. Grafiikassahan se ei pärjää PSP:lle, mutta vanhoista ajoista muistuttava tuplaruutu saattoi olla ratkaisevassa asemassa. Lisäksi kosketusnäyttö houkutti kovasti. Lisäksi konsoli oli tarkoitettu lähinnä pelaamiseen eikä mukana tullut siis kaikkea itselle tarpeetonta hilpettä.

Siis.. mei ai introdyys:

Nintendo DS Lite



Siis simpukkamallinen käsipeli kahdella näytöllä joista alempi toimii samalla kosketusnäyttönä. Vermeestä löytyy stereoääni, mikrofoni ja tuki langattomille verkoille. Tuo kosketusnäyttö toimii niin rasvaisilla nakkisormilla kuin mukana tulevalla Stylus-kynällä. Kynän saa jemmaan kätevästi konsolin sisään. Varatikku tuli matkassa.



Namiskoita riittää tällaiselle nakkisormelle aivan riittämiin. Vasemmalla ristiohjain ja oikealla A, B, X ja Y-toimintonappulat joiden alla vielä start- ja select-namiskat. Lisäksi vielä konsolista löytyy ns. olkanäppäimet, L ja R , jotka sijaitsevat aivan konsolin alaruudun päässä. Hoituu näppärästi vaikkapa etusormilla. Mikrofoni on keskellä saranaosaa. Mikkiä on monessa pelissä pyritty käyttämään monipuolisesti hyväksi esim. puhaltamalla örkkejä kimpusta tai karjumalla ovia murskaksi. Loppujen lopuksi tähän saakka pelaamissani peleissä asia kuin asia on hoitunut puhaltamalla mikkiin voimakkaasti. Nintendo DS:n pelelien lisäksi koneeseen käy Game Boy Advancen pelit.

Varusteina tuli matkassa, käyttöohjeet, parit Stylus-kynät ja verkkovirtalaturi. Itse vielä ostin myöhemmin matkaan DS:n virallisen kantopussin johon saa konsolin ja sivutaskuun muutaman pelin matkaan. Kantopussissa on jämäkkä lukkokoukku, jolla vermeen saa roikkumaan vaikka vyönlenkkiin tosi katu-uskottavasti.

Ja vielä parit tärkeät speksit pähkinänkuoressa (via Wikipedia):
- Koko (suljettuna): 148,7 mm leveys / 84,7 mm pituus / 28,9 mm paksuus, paino: 274 g
- Ylempi normaali näyttö: Taustavalaistu 3-tuumainen nestekidenäyttö (RGB), jossa 256x192 pikselin resoluutio (kuvapisteen koko 0,24 mm)
- Alempi kosketusnäyttö: Sama, kuin ylempi, mutta näytön päällä lisäksi kosketuspaneeli, joka mahdollistaa kaksipistetunnistuksen
- Langaton tietoliikenne: Wi-Fi (eli WLAN) I
- Sisääntulo ja Ulostulo: Portti sekä Nintendo DS, että Game Boy Advance -peleille, liitäntä stereo-kuulokkeille, sekä mikrofonille
- Suorittimet: ARM9 (ARM946E-S) 67MHz - Välimuisti: 8 kt data 4 kt - TCM 32 kt data 16 kt ja ARM7 (ARM7TDMI) 33 MHz
- Muistit: Keskusmuisti 4 Mt, ARM7/ARM9 32 kt, ARM7 työmuisti 64 kt, VRAM 656 kt

Pelit

Ja sitten itse asiaan. Oma peliarsenaali käsittää tällä hetkellä 9 peliä skaalalla seikkailupelistä, golfiin ja pikkuautokaahaliusta matolahtaukseen. Pistetäänpä tähän muutama poiminta top-3:n muodossa, mutta palaillaan tarkemmin asiaan myöhemmissä lähetyksissä:


1. The Legend of Zelda: Phantom Hourglass
Tätä hehkutinkin jo vanhan Forden puolella enkä edelleenkään suotta. Itse konsolia ja sen ominaisuuksia oli käytetty hyväksi varsin monipuolisesti. Seikkailu vei mukanaan ja ehkä pienoisesta toistosta huolimatta jaksoi imeä loppuun asti. Ehkä olisi saanut hieman enempi vaikeutua loppua kohden. Seikkailun edetessä voi varustella laivaansa merirosvojahtia ja aarteiden etsintää varten. Kynällä voi piirrellä karttoihin muistiinpanoja (ovat oikeasti tarpeen). Huomasi todellakin että pelin tekemiseen ja suunnitteluun on käytetty aikaa. Jotkut olivat valitelleet pelin lyhyyttä, mutta meikäläisen pelaamistahdilla riitti pitkäksi aikaa tahkottavaa. Mieluummin tiivis ja ytimekäs paketti kun virutettu diipadaapaseikkailu.


2. Fifa 08
Jääkiekkopelejä ei tunnu oikein olevan tarjolla, joten piti turvautua urheilun saralla siihen kakkosvaihtoehtoon.. jalkapalloon. Hankin pelin jo aikaisin keväällä, mutta syttyminen tapahtui melko hitaasti. Jotenkin tuntui että hallinnasta ei saa millään otetta. Ensi kerran vaikutti siltä että nyt on Wigginin pojalle liikaa nappuloita hallittavana. Mutta pitkäjänteisyys kannatti. Ensin perusohjaus hallintaan ja sitten periaatteessa nappula kerrallaan opetella miten homma toimii. Pari erilaista syöttöä, pallonriisto yms. Lopullinen liekki peliin syttyi futiksen EM-kisojen aikaan ja nyt tahkotaan Saksan Bundesliigaa toista kierrosta johtoasemissa. Ensimmäinen peli joka aiheutti vasemman käden peukalon kärkeen kovettuman . Tähän peliin voisi palata vielä myöhemmin pidemmän jutun muodossa.


3. Nintendo Touch Golf - Birdie Challenge
Tämä peli tuli hankittua samalla kun konsolikin. Ei liian simulaattorimainen, mutta ei missään nimessä tippaakaan hassunhauskaa hilivilivooarcadea. Kentät vaikeutui sopivassa tahdissa tuoden mukanaan kovemmat tuulet ja vaikeammat radat. Uramoodissa hilloa kerätessä pääsi parempiin varusteisiin käsiksi ja lyönnit pitenivät. Hetken aikaa tuntui etten muuta peliä tarvitsekkaan, mutta nyt on jäänyt jo pitkiksikin ajoiksi pöytälaatikkoon pölyttymään. Mutta silloin tällöin on aikaa parille birdielle

----------------------------------------------------------

Loppukanoottina:
Pirun pätevä vehje ja on kyllä se ensimmäinen mikä reissuille napataan mukaan. Akun kesto on ollut vallan riittävä (lupaillaan 6-10 tuntiin). Ainoa miinus on auringon valo (jota ei tänä kesänä ole onneksi ollut järin paljoa ). Pienikin ikkunakillotus miltei estää pelaamisen heijastuen ruudusta äärimmäisen häiritsevästi. Ulkona tai autossa pelaaminen päiväsaikaan on miltei mahdotonta. Pelivalioima on kohtuullinen. Hieman kiven alla ovat kuitenkin olleet meikäläistä houkuttavat pelit kun tarjolla tuntuu olevan vain isosilmäisiä animehahmoja tai tamagotchi-pelejä eri koiraroduilla .

Eli.. eikun vain käsikonsoleiden kimppuun. Hifistellään uusilla tai retroillaan vanhoilla. Peliarvosteluja mukaan myös!

DS Lite houkuttelisi, mutten osaa perustella sen hankkimista itselleni, kun en Wiinkään kanssa niin hirveästi ole ehtinyt pelailla. Tuo Phantom Hourglass kiinnostaisi kyllä... Mulla oli viimeksi käsikonsolina ensimmäisen erän Gameboy. Sillä oli kiva pelailla Tetristä ja Loloa. Vaatimattoman grafiikan vuoksi vastaavat ongelma- ja aivopähkinäpelit toimivat sille hyvin. Vehje ehti muhia muutaman hetken varastossa ja viimeksi kun sen sieltä esiin haalin, tippui siitä näyttö.



Joskus oli juttua jostain vekkulista käsikonsolista, johon sai asennettua Commodoren ja muutenkin haksoroitua reippaasti. Mikähän se mahtoi olla?

Galileo kirjoitti:DS Lite houkuttelisi, mutten osaa perustella sen hankkimista itselleni, kun en Wiinkään kanssa niin hirveästi ole ehtinyt pelailla.

Tämä oli yksi asia jota tuli mietittyä kovastikkin konsolia hankkiessa. Epäilin sitä että telkkariin lyötävä konsoli '
jää käyttämättä kun se taistelisi vähäisestä vapaa-ajasta muun television käytön kanssa. Nyt jos naisväki on
vallannut television voin pelailla huomaamattomasti sohvan takanurkassa kenenkään häiriintymättä
Ja yksi asia joka painoi vaakakupissa (ja on ollut kovassa käytössä) on tuo reissukäyttö. Mökillä tuli tahkottua
futista hämärässä aitassa samalla kun odotteli sateen laantumista ja kalalle pääsyä!

Meiltä löytyy kaksi PSP:tä.
Ihan hyvä se on matkakäyttöön, mutta harvemmin sitä kotona tulee pelailtua, kun täällä on sekä Xbox, että Xbox360.
Tosin PSP:n käyttö varmaan lisääntyisi huimasti, jos Civilization Revolution julkaistaisiin sille, mutta ei, olisihan se ihan liikaa.

Dääm! Odottavan aika on pitkä. Epätoivoissani jo eilissäpäivin yritin urkkia pelihyllyjä kaupoissa mutta tietenkin turhaan. Onhan julkaisu vasta elokuun lopulla.



Odotukset korkealla, mutta pelko persiessä että kyseessä on totaalinen floppu ja pikselipuuromössö. En tietenkään odottele pc-tasoista, täysimittaista strategiapeliä, mutta edes pientä lievitystä aiheeseen. Niin.. itsehän pelaan edelleen PC:llä Civilization II:sta Että näin sitä edelleen kehityksen etujoukoissa:



Mulle olis riittänyt kakkosversion suora käännös DS:lle!

Mä olen yhä sitä mieltä, että alkuperäinen Sivilisaatio pesee II:n mennen tullen.



...Valvottuja öitä..

Wiggin kirjoitti:Odotukset korkealla, mutta pelko persiessä että kyseessä on totaalinen floppu ja pikselipuuromössö. En tietenkään odottele pc-tasoista, täysimittaista strategiapeliä, mutta edes pientä lievitystä aiheeseen. Niin.. itsehän pelaan edelleen PC:llä Civilization II:sta Että näin sitä edelleen kehityksen etujoukoissa:

Ihan pätevältä vedokselta DS:n CIV vaikuttaa. Tosin sitä on tullut testailtua vain yhden täyden pelin verran. Muutoksia on aika lailla aiempiin versioihin. Esim. työläisten sijaan tiet rakennetaan puhtaalla kullalla, paattien mukana tulee aina scoutti, kulttuurivoittoon vaaditaan 10 suurmiestä ja YK-rakennus jne.

Pelottavan tehokkaasti sitä tässäkin versiossa sortuu siihen "katsotaan vielä yksi vuoro" -ansaan. Varsinkin kun 1300-luvun paikkeilla saa muinaiselta sivilisaatiolta käyttöönsä tankin.

DS:n Civ on edelleen hankkimatta. Olen vain tahkonnut jalkapalloa Pitää yrittää tässä päästä Isolle Kirkolle jotta pääsisi vaihtelemaan pois noita jämäpelejä ja saisi vihdoinkin Civin käsiinsä.

Mutta!

Uusi Nintendon käspelikonsoli on tässä männäviikolla julkaistu.



Nintendo DSi

Ja hieman ristiriitaisin vastaanottimin. Tarjolla olisi vajaa kolme milliä ohuempi laite, 0.25 tuumaa suuremmillan näytöillä jossa on kamerat kahteen suuntaan ja sisäänrakennettu musiikkisoitin. Lisäksi SD-muistikorttipaikka, sisäänrakennettu nettiselain ja sovelusskauppa DSWare, jonka kautta voi shoppailla pelejä ja sovelluksia WLANin yli. GBA-slotti on tiputettu pois. Alun huhut kahdesta kosketusnäytöstä ja MP3-tuesta haihtuivat kuin pieru saharaan. Ja jäljelle jäi yksi kosketusnäyttö ja tuki ACC-formaatille.

Itse en järin innostunut uutukaisesta. Soitinta kun en tarvitse ja kamerapuoli vaikuttaa vähän väkisin mukaantungetulta. Vähän epäilyttää että tarjoaako tuo näytönpuoleinen kamera muuta lisäarvoa kuin sen että saa naamavärkkinsä sijoitettua muiden isosilmäisten animehahmojen sekaan . Hurjimmat huhut kertovat tuosta sisäkamerasta Wiin kaltaisista liikkeentunnistusominaisuuksista, mutta sehän olisi jo miltei taivas maan päällä. Pelien latailu muistikortille vaikuttaa mukavalta lisältä, joskin kortin ominaisuuksia on mainostettu lähinnä kuvien tallenteluun ja siirtelyyn Wiille katseltavaksi. Yhteistyö näyttää Wiin kanssa kasvavan muutenkin, kun shoppailussa käytettävät Wii Pointsit muuttuvat Nintendo Pointseiksi ja näin ollen myös DS-ostoksiin käyttökelpoisiksi.

Kahtellaan kahtellaan. Ei tartte ihan heti ostoslistoille laittaa. Julkaisu on Jaappaninmaalla marraskuun alussa ja Euroopassa vasta ensi keväänä. Joten ehtii tässä haistella oliko vain kosmeettisia muutoksia vai saadaanko noilla aikaiseksi jotain todellistakin lähinnä pelaamiseen vaikuttavaa. Pelikoneeksi minä Litenkin ostin. Multimediahärpäkettä kun en ollut vailla.

klo 19.31
Makasin hiestä märkänä turvataloni sohvalla. Homma meinasi kusta ja rankasti. Olin kerännyt kohtuullisen lastin huokeaa kokaa, ruohoa, pillereitä ja extaasia kun sivumennen bongaamani diileri osottaui paskanilkiksi ja huomasin olevani keskellä vilkkuvia sinisiä valoja. Pari sekuntia aikaa miettiä aloitanko tulitaistelun vai pakenenko paikalta. Ja minä kun luulin että jälkimmäinen pelastaisi nahkani. Luikahdin sivukadulle ja nappasin ensimmäisen vastaantulevan auton. Äijä pihalle ja eikun kaasu pohjaan. Helvetti! Kapinen perhefarmari. Ajettavuus suolesta ja kiihtyi kuin peräkylän kaupan kassa. Vasemmalta ja oikealta tuppasi sinivuokkoa kylkeen ihan urakalla. Mitäs siinä teet. Tyhjensin lippaallisen oikealla olevaan ja kun vilkaisin taustapeilissä palavaa kyttäautoa runttasin kuin vahingossa vasemmalla olevan päin rekkaa ja siihen jäi. Pari kurvausta korttelin ympäri ja painelin lähimpään puistoon puhaltelemaan. Tilanne näytti rauhoittuneen. Rauhassa kävelin puiston laitaa pitkin rantaa ja tutkailin vaihtoehtoja. Parkissa seisoi tyylikäs urheiluauto ja eikun tupaan. Hemmetti näitä nykyajan kotkotuksia. Onneksi oli kooderi taskussa ja sain kaivettua varashälyyttimen tunnusluvun esiin ennenkuin ujellus alkaisi. Nyt äkkiä turvatalolle. Lasti alkoi jo polttelemaan. Suorinta tietä vain kotia.. tai sitten ei. Minkäs teet. Upea beibe surusilmineen viittoi tienposkessa ja pakkohan siihen viereen oli tuupata kyselemään mikä maksaa. Sydäntäsärkevää tarinaa tuupattiin silmät ja korvat täyteen. Kuolo korjaa kohta satoaan ja haluaisi elää vielä hetken täysillä. No eihän siinä. Hypättiin misun urheiluautoon ja lupasin antaa kyydit joita se ei tulisi unohtamaan. Läpi kaupungin paahdoin sen minkä autosta pääsi. Ilonkiljahdukset senkuin kasvoivat kun kanttasin toistasataa mittarissa ysikymppisiä kanttauksia risteyksissä. Sitten homma lähtikin lapasesta. Pyyhkäisin yhdellä sivukadulla suojatietä ylittävän poliisin yli enkä jäänyt katselemaan aikaansaannoksiani. Ja johan siinä oli taas pillipartiota perässä. Tyttö tuntui pillastuvan ja kiljui ekstaasissa vauhdin ja vaaratilanteiden kasvaessa. Siinä pääväylällä taisi olla jo kolmattasataa vauhtia kun risteyksessä tuli eteen joku pikkupurkki ja sitten otettiinkin mittanauhalla pituusennätystä haltuun. Auto rymähti tuhannen atomeiksi ja roihahtipa vielä iloisiin liekkehin. Meitsi pääsi kuin ihmeenkaupalla pihalla, mutta muijasta tuli kebabbia. Jäi vissiin rahat keikasta saamatta...



Nintendo DS meinasi jo jäädä pölyttymään kun futis ei oikein napostanut eikä Civilizationin DS-painoksestakaan löytynyt sitä viimeistä koukkua. Ja vaikka vähän olin odotellut GTA:n DS-painoksen ilmestymistä niin varkainhan se pääsi luikahtamaan kaupan hyllyyn. Nyt pari päivää tahkottuani on taas peli-ilo löytynyt. Mukavan paljon ovat tekemistä saaneet ängettyä pikkunintendoversioon.

Hypätään siis mr. Huang Leen housuihin. Hongkongilaismafiapomon poika jonka isukki on pistetty lihoiksi. Matka vie Liberty Cityyn ja sen alamaailman koukeroihin. Yritetään edetä hierarkiassa ylöspäin, ansaita rispektiä ja samalla selvitellä kuka hemmetti pisti ukkelin hengiltä.

Lintuperspektiivi toimii DS:n pikkunäytöissä ja kosketusnäyttö on otettu mukavasti huomioon. Autoon murtautuessa styluksella pyöritellään ruuvit irti kojelaudasta, yhdistetään johdot ja eikun starttaamaan. Ja eri kulkuneuvojen erot tuntee heti ensimetreillä. Ketterät pikkuautot ovat näppäriä pyöriteltäviä kun taas isot rekat kiihtyvät hitaasti ja kääntyvät kankeasti. Rahaa saa kerättyä tekemällä erilaisia keikkoja paikallisille pikkupomoille ja pyörittämällä omaa huumebisnestä.

Tulitaistelut ovat kaikessa kieroudessaan varsin onnistuneita. Aluksi tuntui että automaattitähtäyksen aktivointi on über-helpotus, mutta kun siinä tohinassa lahtasi mummon bussipysäkiltä ja hodarimyyjän puiston nurkalta oli pakko todeta että tähdättävä se on automaattitähtäykselläkin. Lisähäslinkiä hommaan tuo heitettävät kranaatit ja molotovin koktailit jotka saattava jysähtää välillä varpaillekkin kun ei malta luotien viuhuessa siirtää stylus-tikkua tarpeeksi kauaksi tähtäimen keskustasta.

Mammonan kasvaessa voi hankkia elämäänsä helpotuksia. Viheltämällä DS:n mikkiin saa itselleen taksikyydin ja kyytihän luonnollisesti maksaa. Mutta ison mömmölastin kanssa mielummin heittää reissun taksilla kun lähtee törttöilemään liikenteeseen saaden sinivuokot peräänsä. Jos lastista aikoo saada hyvän tuoton on kuitenkin ajettava kaupungin toiselle laidalle ja se alkaa välillä tympimään. Lisähelpotusta rahatilanne tuo myös siihen, että voi ostella itselleen turvataloja ympäri kaupunkia. Näissä voi sitten jemmailla arvokkaampia lasteja ja odotella vaikka hinnannousuja.

Pelistä on tullut pelattua läpi vasta rapiat 12% kun suurin osa ajasta on mennyt kaupungin tutkimiseen. Kylältä löytyi jo ampumarata jossa voi käydä treenailemassa ja karting-rata jossa voi käydä ottamassa parit kierrokset. Arpaonnea voi koetella kioskeilla raaputtaen paikallisia ässäarpoja. Känkstäpomojen lisäksi hommia tarjoaa satunnaiset keijot ja parit satkut saattaa irrota mimmin kuskaamisesta kotia tai seurantalaitteen asentamisesta mustasukkaisen äijän puolesta sen muijan autoon.

En mä tiedä onko tässä mitään järkeä ja meno on välillä enemmänkin kuin arveluttavaa.. mutta laji tuntuu kinnostavan ja kotiasiatkin on kunnossa!