Tyyne oli toistakin kertaa hoidossa.
Toisella kerralla Tyynen hoito ei mennytkään ihan nappiin. Hän sai jonkin pöpön, oli kipeä ja vetäytyvä ja hoitaja oli vienyt hänet lääkäriin. Siellä paljastui kuume ja joku pöpö. Se meni menojaan antiloopeilla - onneksi. Kotiin tullessa hänellä vähän valutti silmä vettä, mutta sekin meni vuorokaudessa ohitse. Mikä oli ihan tosi hyvä.
Viikko sitten, tiistaina 26.12.2023 meidän laumaan saapui uusi jäsen. Olen Myyyyn poistumisesta asti tiennyt meille tulevan toisen kissajäsenen jossain kohtaa. Olen seuraillut erilaisia järjestöjä, eläinsuojeluita yms mitä nyt vaan voi. Kolme fb-ryhmää on ollut aktiivisessa seurannassa, samoin kodittomien kissojen listaukset. Tiesin että jossain se on. Oma näkemys oli että alle vuoden ikäistä haen, Tyyne kun on jo aikuinen on pennun kanssa helpompi totutella elämää. Pentu on myös muovautuvaisempi kuin vaikkapa seniori.
Muutamia tyyppejä meni ohi, mutta aina lopulta se harmitti yllättävän vähän. Kaikki kissat ovat olleet ihania, valloittavia, mutta samalla yhtä yhtenäistä massaa missä kukaan ei herätä sitä tunnetta että on meidän lauman tyyppi. Mietin jo yhdessä kohtaa onko mun intuitio jotenkin rikki kun kaikki on vaan "ihan kiva, muttei meille".
Kunnes yksi ilta fb-ryhmään pölähti ilmoitus Hannelesta, tiikerikakun näköisestä pyöreäsilmäisestä pennusta. Tai arvio on 6kk, tarkkaa ikäää ei ole tiedossa. Sydän pysähtyi. Melkein kuin Myyyy, mutta ei sinne päinkään. Pieni pörheä pallo, jolla todellakin on pyöreät silmä ja pyöreä pää. Naputin samantien hakemuksen ja vuodatin sinne kaiken itsestäni kissan ihmisenä ja Tyynestä. Allekirjoitin sen meidän molempien nimissä ja lähetin 21.45. Seuraavana aamupäivänä sain sähköpostin missä kerrottiin että Hannelen ensikotiin on välitetty mun hakemus ja sieltä otetaan yhteyttä tapaamista varten. Niin sitten kävin katsomassa sitä myttyä. Hannele murisi mulle kenkätelineen takaa aivan valtavasti ja sähisi yhtälailla. Katsoi suoraan päin niillä pyöreillä silmillään ja eikä perääntynyt tuijotuksestaan. Makasin mahallani lattialla ja tunsin miten sydän jätti lyönnin väliin. Paikalla oli myös toinen kissa, joka ei aiheuttanut samanlaista reaktiota, joten jäljellä oli vain toivomus minun hyväksymisestä.
Lässytettyäni aikani kaikille ensikodissa oleville kissoille ja naurettuani Hannelen toilailuille sovimme varauksesta. Meidän lauman jäsen oli löytynyt.
Hain hänet kotiin tapaninpäivänä. Hän oli pistänyt valtavasti vastaan ja purrut ensikoti-ihmistä. Kopasta kuului vaimeaa murinaa.
Nimi hänellä ei jäänyt Hanneleksi, vaan hänestä tuli Sylvie - Pyhä Sylvi. Kyllähän kuninkaallisen kissan kaveri ei voi olla kuin hänen pyhyytensä.
Sylvi oli kotiutumispäivän kylppärissä, sähisi mulle aina kun kävin siellä. Seuraavana päivänä siirsin hänet makkariin ja ensimmäisen yön nukuin katkonaista unta kunnes siirryin olkkariin. Tyyne huusi olkkarissa ja Sylvi vastasi ja tätä konserttia todellakin jatkui neljästä tauotta, kunnes annoin periksi.
Hiljaksiin tutustuminen lähti käyntiin. Kävimme Tyynen kanssa katselemassa Sylviä ja aina kun Tymmiä alkoi ärsyttää ja hän rupesi sähistelemään enemmän, mentiin pois. Siirsin myös Sylvin olkkarin puolelle ja otin Tyynen makkariin ovien taakse nukkumaan. Tämä esti myös tulevat pitkät konsertit.
Nyt on viikko mennyt ja useampi päivä on jo ollut kaikki ovet yötä päivää auki. Sylvi on Tyynelle välillä tosi ärsyttävä ja haluaisi olla enemmän iholla. Tyyne taas ei ihan vielä koko ajan jaksaisi pennun energistä touhua. Tyyne on kuitenkin myös vähän mustis jos leikin Sylvin kanssa ja häntä ei huomioi. Kuitenkaan hän ei halua leikki niillä leluilla millä Sylvi. Ainakaan samaan aikaan. Siksi välistä leikitään Tyynen kanssa kahdestaan makkarissa.
Sylvi on erittäin hyvä kissatouhuissa ja kissakommunikaatiossa. Populaatiotausta ehkä näkyy tässä kissalle kommunikoinnissa parhaiten. Minähän en saa koskea häneen, siitä seuraa sinkoaminen johonkin aivan helvatin kovalla vauhdilla. Minulle kuitenkin huudetaan ruuan perään ja jos Tyyne ei ole näkyvissa, Sylvi huutaa mulle. mun kanssa voi myös leikkiä, mutta vain jos istun paikallani.
Sylvi on ollut erittäin rohkea, sillä täällä on nyt käynyt viikon aikana muutama ihminen mm. sosiaalityöntekijät ja hän vain tulee katselemaan ja haistelemaan, että mitäs ne nämä tässä on ja saako teiltä kanssa niitä herkkujuttuja mitä muilta on saanut. Herkkujen perässä Sylvi tulee kyllä, ei vielä ota kädestä, mutta Tyynen suusta yrittää jos vain ehtii.
Olen viikon aikana nauranut kissoille hyvän määrän. Lisäksi rallien äänet liikuttavat joka kerta. En havahdu niihin joka kerta yöllä, mutta ajoittain. Ainakin silloin kun ei juosta minun yli.
Tyyne ja Sylvi