Lemmikkiaiheista ilmoittelua

Re: Lemmikkiaiheista ilmoittelua

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 03 Tammi 2024 21:54

Tyyne oli toistakin kertaa hoidossa.

Toisella kerralla Tyynen hoito ei mennytkään ihan nappiin. Hän sai jonkin pöpön, oli kipeä ja vetäytyvä ja hoitaja oli vienyt hänet lääkäriin. Siellä paljastui kuume ja joku pöpö. Se meni menojaan antiloopeilla - onneksi. Kotiin tullessa hänellä vähän valutti silmä vettä, mutta sekin meni vuorokaudessa ohitse. Mikä oli ihan tosi hyvä.

Viikko sitten, tiistaina 26.12.2023 meidän laumaan saapui uusi jäsen. Olen Myyyyn poistumisesta asti tiennyt meille tulevan toisen kissajäsenen jossain kohtaa. Olen seuraillut erilaisia järjestöjä, eläinsuojeluita yms mitä nyt vaan voi. Kolme fb-ryhmää on ollut aktiivisessa seurannassa, samoin kodittomien kissojen listaukset. Tiesin että jossain se on. Oma näkemys oli että alle vuoden ikäistä haen, Tyyne kun on jo aikuinen on pennun kanssa helpompi totutella elämää. Pentu on myös muovautuvaisempi kuin vaikkapa seniori.

Muutamia tyyppejä meni ohi, mutta aina lopulta se harmitti yllättävän vähän. Kaikki kissat ovat olleet ihania, valloittavia, mutta samalla yhtä yhtenäistä massaa missä kukaan ei herätä sitä tunnetta että on meidän lauman tyyppi. Mietin jo yhdessä kohtaa onko mun intuitio jotenkin rikki kun kaikki on vaan "ihan kiva, muttei meille".
Kunnes yksi ilta fb-ryhmään pölähti ilmoitus Hannelesta, tiikerikakun näköisestä pyöreäsilmäisestä pennusta. Tai arvio on 6kk, tarkkaa ikäää ei ole tiedossa. Sydän pysähtyi. Melkein kuin Myyyy, mutta ei sinne päinkään. Pieni pörheä pallo, jolla todellakin on pyöreät silmä ja pyöreä pää. Naputin samantien hakemuksen ja vuodatin sinne kaiken itsestäni kissan ihmisenä ja Tyynestä. Allekirjoitin sen meidän molempien nimissä ja lähetin 21.45. Seuraavana aamupäivänä sain sähköpostin missä kerrottiin että Hannelen ensikotiin on välitetty mun hakemus ja sieltä otetaan yhteyttä tapaamista varten. Niin sitten kävin katsomassa sitä myttyä. Hannele murisi mulle kenkätelineen takaa aivan valtavasti ja sähisi yhtälailla. Katsoi suoraan päin niillä pyöreillä silmillään ja eikä perääntynyt tuijotuksestaan. Makasin mahallani lattialla ja tunsin miten sydän jätti lyönnin väliin. Paikalla oli myös toinen kissa, joka ei aiheuttanut samanlaista reaktiota, joten jäljellä oli vain toivomus minun hyväksymisestä.

Lässytettyäni aikani kaikille ensikodissa oleville kissoille ja naurettuani Hannelen toilailuille sovimme varauksesta. Meidän lauman jäsen oli löytynyt.

Hain hänet kotiin tapaninpäivänä. Hän oli pistänyt valtavasti vastaan ja purrut ensikoti-ihmistä. Kopasta kuului vaimeaa murinaa.
Nimi hänellä ei jäänyt Hanneleksi, vaan hänestä tuli Sylvie - Pyhä Sylvi. Kyllähän kuninkaallisen kissan kaveri ei voi olla kuin hänen pyhyytensä.

Sylvi oli kotiutumispäivän kylppärissä, sähisi mulle aina kun kävin siellä. Seuraavana päivänä siirsin hänet makkariin ja ensimmäisen yön nukuin katkonaista unta kunnes siirryin olkkariin. Tyyne huusi olkkarissa ja Sylvi vastasi ja tätä konserttia todellakin jatkui neljästä tauotta, kunnes annoin periksi.
Hiljaksiin tutustuminen lähti käyntiin. Kävimme Tyynen kanssa katselemassa Sylviä ja aina kun Tymmiä alkoi ärsyttää ja hän rupesi sähistelemään enemmän, mentiin pois. Siirsin myös Sylvin olkkarin puolelle ja otin Tyynen makkariin ovien taakse nukkumaan. Tämä esti myös tulevat pitkät konsertit.

Nyt on viikko mennyt ja useampi päivä on jo ollut kaikki ovet yötä päivää auki. Sylvi on Tyynelle välillä tosi ärsyttävä ja haluaisi olla enemmän iholla. Tyyne taas ei ihan vielä koko ajan jaksaisi pennun energistä touhua. Tyyne on kuitenkin myös vähän mustis jos leikin Sylvin kanssa ja häntä ei huomioi. Kuitenkaan hän ei halua leikki niillä leluilla millä Sylvi. Ainakaan samaan aikaan. Siksi välistä leikitään Tyynen kanssa kahdestaan makkarissa.
Sylvi on erittäin hyvä kissatouhuissa ja kissakommunikaatiossa. Populaatiotausta ehkä näkyy tässä kissalle kommunikoinnissa parhaiten. Minähän en saa koskea häneen, siitä seuraa sinkoaminen johonkin aivan helvatin kovalla vauhdilla. Minulle kuitenkin huudetaan ruuan perään ja jos Tyyne ei ole näkyvissa, Sylvi huutaa mulle. mun kanssa voi myös leikkiä, mutta vain jos istun paikallani.
Sylvi on ollut erittäin rohkea, sillä täällä on nyt käynyt viikon aikana muutama ihminen mm. sosiaalityöntekijät ja hän vain tulee katselemaan ja haistelemaan, että mitäs ne nämä tässä on ja saako teiltä kanssa niitä herkkujuttuja mitä muilta on saanut. Herkkujen perässä Sylvi tulee kyllä, ei vielä ota kädestä, mutta Tyynen suusta yrittää jos vain ehtii.

Olen viikon aikana nauranut kissoille hyvän määrän. Lisäksi rallien äänet liikuttavat joka kerta. En havahdu niihin joka kerta yöllä, mutta ajoittain. Ainakin silloin kun ei juosta minun yli.

Tyyne ja Sylvi :sydän:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6694
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Lemmikkiaiheista ilmoittelua

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 25 Tammi 2024 00:40

Sylvi on kohta ollut kotona kuukauden.
Hänestä on kuoriutunut tässä ajassa esiin seurallinen kaveri. Hän pitää valtavasti Tyynestä, mutta yrittää myös ajoittain jyrätä Tyynen siinä onnistumatta. Tyynen mielestä leikit on kivoja, mutta hän ei ihan joka hetki jaksaisi pennun tunkemista naamalle.

Sylvi on myös hyyyyyyvin ruokamotivoitavissa oleva kissa. Edelleen ruoka pitää hotkia ykkösellä alas ja sen jälkeen olla tunkemassa Tyynen kipolle kun siellä vielä on ruokaa (ei aina edes ole...). Hän huutaa kovaa, suoraan päin naamaa ja jatkaa sitä niin kauan että saa jotain. Hän voi hyvin vaatia huutamalla ruokaa tunnin (on kokeiltu) ja kiehnätä sekä mun jaloissa, että Tyynen naamalla.
Ruuan jälkeen on aina juoksuleikit. Aina. Kissapainia sängyllä ja rinkiä olkkarista makkariin ja takas. Täysiä tietenkin. Leikit ja riehuminen voi myös tapahtua mun jaloissa tai päällä. Yöllä varsinkin on parasta jos saa sekoilla mun päällä. Aamuisin myös jos mulla kello soi alkaa paini mun päällä jos en nouse tarpeeksi nopeasti Sylvin mielestä ylös antamaan ruokaa.

Sylvi myös tulee lähelle. Ei läheisyyden vuoksi, mutta välistä se hengaa jossain näkökentässä seuraamassa mitä mä teen. Hän nukkuu mun sängyllä ainakin kun en itse ole siellä, muutamat yhteispäikkärit on myös otettu jo. Nyt hän ei enää joka hetki säikähdä jos häneen koskee. Olen totuttanut kosketukseen ruokakipon avulla. Koska Sylvi tunkee sinne Tyynen kipolle, olen jonkin verran aamuisin ja iltaisin ollut välissä estämässä ettei Sylvi ihan kaikkea Tyynen ruokaa mene pistämään omaan napaansa. Tyyne osaisi pitää puolensa, mutten tiedä miksei sitten tee sitä. Tämä kuitenkin on ollut hyvä portti siihen, että aina ollessaan Tyynen kipolla pöydällä olen paijannut selästä ja hännästä. Ensin vain koskenut pehmeästi, pikku hiljaa myös rapsuttanut ja lisännyt sitä mihin kosken.
Sama jos Sylvi tunkee mun eväisiin.
Maitotuotteet on oikeasti syvintä herkkua ja erityisesti paksu jugurtti. Jos annan hänelle kipon putsattavaksi, pidän siitä kiinni ja niin kauan kun hän lirpsuttaa, minä paijaan. Olen myös siinä paijatessa ja rapsutellessa koskenut mahaan, kaulaan, päähän ja rintakehälle. Myös jos istun paikallani vessassa tai keittiössä, saa koskea siihen häntään vähän. Muutoin ei saa koskea ja saman tien tulee sähinää ja tassua kynsillä jos yrittää paijailla.

Pieniä hetkiä myös oman nimen tunnistamisesta on ollut, mutta en ole varma onko se ollut vain sattumaa.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6694
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Lemmikkiaiheista ilmoittelua

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 07 Helmi 2024 00:04

Tyyne täytti eilen 3.
Hän on jo ihan aikuinen kissa.
Pienen Sylvin rinnalla varsinkin. Mutta Sylvi se kasvaa sieltä kohisten ja olen tässä pari päivää jo katsellut miten on tullut kokoa lisää. Mikä on ihan hyvä, sillä Sylvi syö edelleen hotkien ja paljon. Myös mun eväät kelpaisi ajoittain, varsinkin kreikkalainen jugurtti on sellaista mistä joudun vähän jopa taistelemaan saadakseni pitää omani. Onneksi hän edelleen vähän välttää käsiä ja kosketusta edestä päin, joten ei tartte kuin ojentaa kättä häntä kohti niin saa etäisyyttä jugurttipurkin ja kissan väliin.

Tyyne sai eilen herkkuja ja rapsutuksia, sekä pienen lelun.
Hän veti lelua turpiin ja heitteli sitä pitkin olkkaria oikein kunnolla. Siitä sait hiiri!
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6694
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Lemmikkiaiheista ilmoittelua

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 26 Helmi 2024 22:07

Kävin Sylvin kanssa eläinlääkärissä.
Ihan huhhuh mikä reissu -osastoa se käynti.

Aamulla huomasin ettei Sylvi tullut normaalisti kiehnäämään ja pyörimään vessaan jalkoihin ja huutamaan "vauhtiaaaaa". Sen lisäksi Tyyne kävi suoriltaan puremaan Sylviä ja Sylvi murisi, sekä rääkäisi aika pahasti. Ei siis mikään kiva leikkihetki, vaan kiistaa. Sylvi ei myöskään huutanut aamupalaa yhtään, mikä vaan nosti mun kulmakarvoja ja huolta. Aamupala ei maistunut yhtään, vähän lirpsutti päältä, siinä se. Tyyne söi osan Sylvin ruuasta, mitä ei ole tapahtunut vielä koskaan.
Siinä sitten aamupäivän kissoja seuraten pähkäilin ja pähkäilin. Lopulta kaivoin eläinlääkärin numeron ja soitin vinkkejä varten. Syömättömyys ja leikkimättömyys saivat aikaan että pyysivät näytille.

Sylviinhän ei oikeasti yhtään saa koskea niin että olisi kaksi kättä. Mitenkäs siis saan hänet kiinni?
Pienellä vaivalla ja huijaamisella sain hänet lopulta hyppäämään koppaamaan ja nopeasti kannen kiinni! Sinne jäi. Aivan saman tien alkoi hirveä huuto ja murina ja sähinä ja Tyyne säikähti aivan kettuhännäksi. Sylvi murisi aivan koko matkan lääkäriin. Onneksi mentiin tähän omalle kylälle, pidempi matka olisi varmasti ollut rankempi.

Lääkärissä ihan jo alkututkimusten tekeminen vaati rauhoittamista. Ensin piti saada Sylvi semmoisen laatikkoon minkä läpi lääkäri pystyy pistämään rauhoittavan. Eli pois omasta kopasta. Hehe. Ilman että karkaa. Hehe. Meitä oli kolme ihmistä siinä, mutta silti Sylvi pääsi livahtamaan karkuun. Hoitaja haki vanhan, ison, painavan peiton ja siinä mietittiin millä Sylvi saadaan houkuteltu takaisin omaan koppaan. Huomasin että Sylvi alkoi katsella ylöspäin, eli hyppyä huoneen kaappien päälle. Lopulta minä ojensin kissaa kohti sitä peittoa, kun lääkäri ajoi koppaa kohti Sylviä ja nurkkaa. Lopulta saimme Sylvin sujahtamaan koppaan ja äkkiä peitto oven suuhun tukkeeksi ettei karkaa uudestaan. Tämän jälkeen pudotettiin kissa siihen pistolaatikkoon ja kolmen ihmisen voimin samaan aikaan suljettiin se ja vedettiin peitto pois ja pidettiin huolta ettei Sylvi karkaa uudestaan. Voin sanoa että aika paljon nauratti kaikkia tämä kun hoitaja ja lääkäri huomasi miten pieni Sylvi on. "Miten noin pienestä voi olla noin iso vaiva!" hoitaja naureskeli kun odotettiin rauhoittavan vaikutusta.

Tutkimukset meni hyvin. Sylvi oli ihan rauhoitettuna, mutta murisi silti vähän lääkärille, tämän tutkiessa suuta. Ei, ei siinä kenenkään pokka pitänyt. Sen sijaan löydös suusta ei naurattanut ketään. Sylviltä joudutaan poistamaan hammas, sillä se on niin huonossa kunnossa että se heiluu. Toki on niitä etuhampaita minkä lähteminen ei vaikuta kissaan mitenkään. Niitä mitkä Myyyyltä oli lähtenyt kaikki pois.
Lisäksi tunnustellessa lääkäri havaitsi pienen oudon asian vatsasta ja kuumettakin löytyi. Onneksi paikassa on röntgenmahdollisuus, sillä nyt saatiin kuvattua heti nyt. Minä ja avustajan odoteltiin odotustilassa missä on samassa tuloaula ja tiski. Lääkäri kävi jopa pyytämässä vähän apukäsiä kun Sylvi päätti herätä kesken kaiken kuvauksen aikana. Ei ollut herännyt ihan kokonaan, mutta sen verran että oli kuvatessa joutuneet pitämään kiinni ja nesteytystä ei saaneet annettua koska Sylvi oli jo sähikäisenä hereillä.

Kun meidät pyydettiin huoneeseen, oli Sylvi taas siinä laatikossa ja lääkäri mietti miten kissan saa omaan koppaan laitettua. Lopulta hän ojensi mulle hanskat ja sanoi että josko mä kokeilisin ottaa siitä kiinni ja nostaisin kissan koppaan. Näin tehtiin ja nostin sähisevän ja rimpuilevan Sylvin koppaan lääkärin ja avustajan hoitaessa luukut molemmista. Lääkäri kysyi miten Sylvi käyttäytyy kotona ja kerroin hänelle miten Sylvi on hyvin rohkea ja ihana ja aivan varmasti vielä ymmärtää läheisyyden ja paijaamisen, mutta ei ihan tässä kahdessa kuukaudessa ole vielä päässyt jyvälle.

Kotona Tyyne oli aivan järkyttynyt ja sähisi ja murisi. Laitoin Sylvin makkariin ja meinaan yöksi vaihtaa päikseen. Josko huomenna olisi parempi tunnelma ja yhteiselo sujuisi. Jos ei, voi siellä makkarissa olla vuorotellen edelleen.

Mutta huhheijjaa. Aamun epätoivo ja pahimmat vaihtoehdot kun varisi pois, eikä siitä suolistomöykystäkään ihan saanut selvää mitä se oli, paitsi että ei ole suolitukos, niin lääkkeet ja katsotaan miten käy. Sormet ristiin että menee antiloopeilla ohitse.
Paitsi se hammas. Se pitää poistaa tässä kevään aikana.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6694
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Edellinen

Paluu Känpillä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron