Sisäistä hörhöstelyä

[kermit]

Vanhuuteni näyttää sekä harmaalta että vihertävältä.

Harmautta olen muutamaan otteeseen kokeillut hoidattaa ekokampaamossa. Yllätys oli positiivinen: hiuksiin tuli kaunis ja luonnollinen sävy, raju harmaantumiseni ja haluttomuuteni täydellisesti peitellä sitä otettiin huomioon paremmin kuin missään aikaisemmin eikä kukaan harhaillut hampuissa ja perunasäkeissä eikä edes vaahdonnut ekoajatuksesta. Ympäristöystävällisyys, luonnolliset materiaalit ja muu sellainen oli ikään kuin itsestäänselvyys, jota ei koettu tarpeelliseksi nostaa esiin. I quite like, siitä tuli uusi hovikarvurini.

Pitkään olen jo kokeillut erilaisia eko-, luomu- ja eettisvaatteita, hyvin varovaisesti. Sillä sektorillahan on paljon ronskeja ylilyöntejä, vai onko täällä joku, jonka mieleen ei ekovaatteesta tule ensimmäisenä kolmen kirpparin kautta kierrätetty muodoton ja karkea säkki verhoamassa peseytymätöntä moppitukkaa, joka kulkee kadulla kesät talvet ilman kenkiä? Toki lienee paljon ekologisempaakin kudetta kuin nämä, joita olen nyt ostanut, mutta mitä vaateteollisuuteen tulee, mielestäni pienikin liike hyvään suuntaan on asia, jota haluan tukea.

Samaan aikaan on virinnyt totaalinen turhautuminen niihin kuolleen ja yliajetun näköisiin riekaleisiin, joita kauppojen henkareilla roikkuu. Tänä kesänä kilahdin kokonaan ja ryhdyin isolla kädellä uudistamaan vaatekaappiani. Ja kas, suurin osa hyvin tehdyistä, iholla hyvältä tuntuvista materiaaleista ja hyvin istuvista vaatteista onkin nyt valmistajilta, joiden toiminnassa ekologisuus ja eettisyys ovat selvästi mukana. Jopa löytämäni unelmanpehmeät korkokengät ovat ekoklopot! Eikä tule kaupungilla vastaan klooneja. Työkaverit ovat alkaneet kysellä mistä olen minkäkin vaatteen ostanut. On ollut hauska seurata ilmeitä, kun kerron kyseessä olevan luomufarkut tai entisistä tehtaan verhoista tehdyn mekon.

Kokemukseni mukaan ulkomailta on helppo löytää valmistajia, jotka promoavat itseään sosiaalisella tai ympäristövastuulla. Eihän promoaminen mitään takaa. Ei puhtaampaa merta tai ilmaa, ei isompia sademetsiä, ei iloisia terveitä ja hyvinvoivia lapsia Afrikassa ja Aasiassa. Mutta jos on pieni mahdollisuus viestiä siitä, mihin suuntaan itse haluaa tilanteen kehittyvän ilman, käytän sen mielelläni. Tiedän olevani mukavuushihhuli, en todellakaan tee suuria kompromisseja vain siksi, että joku sanoo olevansa ekologisempi kuin toinen.

Suomessa tilanne on vielä vähän kehitteillä. Pari luottokauppaa mahdollistaa sen, että voin sovitella ja haarukoida kaupassa tietyn valmistajan kokoa, mutta mallien ja kokojen vähyyden vuoksi joutuu turhan usein turvautumaan verkkokauppaan.

Yhdessä asiassa tulen rieppaasti mainstreamia jäljessä: piikkimatto tulee minulle vasta nyt, kun sen suurin suosion aika oli jo parisen vuotta sitten. Ei, en odota tästä itselleni nyt mitään selkävaivojen maagista poistajaa, hoikemman ja solakamman olemuksen yhdessä yössä tekijää. Lainattuani kaverilta piikkimattoa huomasin vain, että se rentouttaa. 30 - 45 minuutin pätkä vaaterissa piikkimaton päällä, nukahdan minuutissa tai kahdessa ja herätessä vireystaso on ihan toinen. Ja vireyttä tulen nyt tarvitsemaan: maanantaina koittaa paluu töihin, mutta myös alkaa iltaluennot ja -tentit. Apuna on myös ns. yötee, ayurveedinen yrttitee. En tässäkään ole mitään häikäisevää vaikutusta havainnut, mutta jonkin verran se tuntuu parantavan yöunen laatua. Kun minulla on toisinaan taipumusta hermoilla öisin tulevaa päivää, otan tiukimpien päivien alla mukillisen yöteetä ja nukun aavistuksen paremmin.

Näinköhän minusta on hiljalleen kehittymässä ihan kunnon ekokaapuhörhö.

Oletko sinä tutustunut ja kenties tykästynytkin johonkin sellaiseen, joka voi muista tuntua vähän överiltä ekohörhöilyltä? Kerro ja anna muidenkin vaikuttua.

[Nugat]

Mä haluaisin olla enemmänkin ekoviherhörhö, mutta tässä elämäntilanteessa se on vielä kovin hankalaa olevinaan. Haaveissani on joskus elää niin, että edes mahdollisimman suurin osa ruuasta hoituisi itse kasvatetusti ja olisi mahdollisimman luomua. Voi kun olisi edes yksi lehmä ja vuohi joista saisi maidon! Lihaa voisin syödä enemmänkin, mutta olisiko musta kasvattamaan pieniä karitsoja, joista tehdään pataa.

Ei. Ajatus, että kirveen kanssa lähden tarhasta hakemaan karistaa, joka häntä värisevänä ja kosteilla silmillään tapittaa. Ja ehkä yniseekin. EI!!
Ehkä lihan hankin edelleen muualta, jos on tarvis.

Söisin luomua enemmänkin, mutta se on taas jäänyt, kun olen töidenkin jälkeen niin pirun väsynyt, ettei sitä jaksa seisoa kaupan olemattoman luomuhyllyn edessä ja arpoa mistä saisi tehtyä edes jotain syötävää. Luomuruokarinki kiinnostaisi. Että saisi laatikollisen luomuvihanneksia ja hedelmiä suoraan kotiovelle! Miksi en ole muuten jo tilannut? Hmm.

Lisäaineita kartan. Ne saavat suuni haavoille, näppylöitä naamaan ja saavat mahani turpoamaan. Myös viljat ovat pannassa, tosin luomuruisleipää syön sillointällöin. Välillä tulee hirmuinen hiilihydraattihimo, mutta se johtunee mm. kuunkierrosta ja siitä, olenko syönyt tarpeeksi monipuolisesti vai en. Kevyttuotteet ovat kauhistus. Margariineja en suuhuni laita. Ruuan valmistan kunnon voista tai oliiviöljystä. Intiaanisokeria käytän kun sitä on, mutta jostain syystä ne ovat kadonneet lähiseudulta... Ruohonjuuressa oli myytävänä älyttömiä säkkejä, että sen kerran jäi sitten kauppaan, vaikka olisin tarvinnut. Hunajaa kuluu. Aamuni alkaa marjasörssöllä.

Hiukseni olen värjännyt onnistuneesti hennalla ja indigolla mustaksi jo yli vuoden. Innostusta hieman laimensi edellinen hennalähetys, joka oli suurimmaksi osaksi hiekkaa. Voi jukolauta kun aloin laittamaan sitä päähän! Yrtin hakea asiasta korvausta, mutta en saanut lopulta edes uusia hennoja kotiin. Lupasivat tutkia asiaa. Onneksi kyseessä oli vain pieni tilaus.

Saippuat, shamppoot ja rasvat ovat mahdollisimman luonnonmukaisia. Elin pitkään shamppootonta aikakautta, mutta työni on sen verran pölyistä ja sotkuista, että en saisi enää hiuksiani pelkällä vedellä ja soodalla puhtaiksi.

Lääkkeitä en halua syödä kuin suuressa hädässä. Yksi suuri hätä on kerran kuukaudessa ja siinä ei nappeja lasketa, sen verran kivuliasta on. Flunssat hoidan kotikonsteilla ja luontaistuotteilla. Muut kropan kolotukset ja päänsisäiset asiat vyöhyketerapialla ja osteopatialla. Magneetteja liimailen pitkin kroppaa, kun huomaan jonkin vaivan olevan tulossa. Olen yrittänyt pikku hiljaa ottaa tunneliikunnan lisäksi aamuisin muutaman helpohkon joogaliikkeen mielen rauhoittamiseksi ja vartalon notkeuttamiseksi. Ennenkaikkea pyrin ehkäisemään mahdollisia tulevia vaivoja ja olen täysin vakuuttunut, että henkinen olotila on asian ydin. Piikkimatto toimii ensiapuna levottomaan mieleen ja kolottavaan kroppaan.

Kiire kauhistuttaa. Tavallinen työarki ei tunnu minulle sopivan. Huomaani kärsiväni näistä päivistä ja olevani erityisen väsynyt ja masentunut. Työttömyyskään ei ollut vaihtoehto, vaikka aikoinani ajattelin sen tekevän hyvää. Rahan tasainen virta tuntuu kuitenkin tuovan turvaa "johonkin". Töitä teen kyllä mielelläni, tapaa ihmisiä eikä niin erakoidu, mutta hitaampi elämänrytmi sopisi itselleni paremmin. Haaveenani olisi kuitenkin työskennellä enemmän luontoa lähellä. Rahakaan ei olisi niin tärkeää, ellei se auttaisi saavuttamaan haaveitani, vanhaa taloa maalta mm. Kun vain löytäisin sellaisen työn, mihin voisi joka aamu lähteä intoa puhkuen. Nyt tunnen olevani erillainen ja ulkopuolinen.

Ammattini puolesta teen ristinmerkkejä teollisten maalien ja nykyaikaisten rakennustarvikkeiden keskellä. (Tämän vuoksi voin henkisesti huonosti työssäni, se ei vastannutkaan sellaista työtä mitä kuvittelin ja minulle vakuutettiin.) Vanha hirsirakennus maalta kiitos. Mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa, ilman tuhoavia remontteja. Haluan korjata ja puuhastella itse oikeiksi katsomillani materiaaleilla. Mm. Panu Kailan kirjat on luettu tarkkaan ja alan opiskelua olisi mukava joskus jatkaa.

Vaatteiden ekologisuudesta en osaa sanoa juuri mitään. Halpavaatekaupat kierrän kaukaa, sillä sen verran osaan ajatella, että onko ne kestämättömät halvat lumput sitten kannattavia. Mieluummin maksan enemmän vaatteiden kestävyydestä, jolloin ei niitä vaatteitakaan tarvitse monia ostaa. Vaikka täytyy myöntää, että vaatteissa olevat kemikaalit huolettavat.

Hampaani pesen Fräntsilän fluorittomalla hammastahnalla. Näin olen tehnyt jo yli puoli vuotta silläkin uhalla, että huonot hampaani ovat täynnä reikiä, mutta hähää! Viikko sitten olin hammaslääkäritarkastuksessa ja vihdoin alkoi tulemaan kehujakin hampaideni tilasta. Tai enemmänkin ikenieni, sillä fluori näköjään aiheutti ikuisen ientulehduskierteen. Reikiä ei ollut uusia, olivat suorastaan vähentyneet.

Tässä vähän ajatuksen virtaa. Olinko edes asiassa? Monista saattaa ehkä tuntua iha hullulta, että ponnistelen "hörhöyden" kautta mielenrauhan saavuttamiseksi, mutta se taitaa olla nyt elämäni ajankohtainen asia. Sisäinen hörhöys riippuu niin kovasti elämäntilanteesta ja mielestä.

[Kibaya]

Lääkkeitä en halua syödä kuin suuressa hädässä. Yksi suuri hätä on kerran kuukaudessa ja siinä ei nappeja lasketa, sen verran kivuliasta on. Flunssat hoidan kotikonsteilla ja luontaistuotteilla. Muut kropan kolotukset ja päänsisäiset asiat vyöhyketerapialla ja osteopatialla. Magneetteja liimailen pitkin kroppaa, kun huomaan jonkin vaivan olevan tulossa. Olen yrittänyt pikku hiljaa ottaa tunneliikunnan lisäksi aamuisin muutaman helpohkon joogaliikkeen mielen rauhoittamiseksi ja vartalon notkeuttamiseksi. Ennenkaikkea pyrin ehkäisemään mahdollisia tulevia vaivoja ja olen täysin vakuuttunut, että henkinen olotila on asian ydin.

Täysin samaa mieltä. Mulla se kerran kuukaudessa nappeilukin on jäänyt vähemmälle kuukupin myötä. En tiedä onko se sitten vain päänsisäistä hörähtelyä vaiko häh, mutta kupin kanssa voin paremmin. Joo, ekana päivänä ja ehkä vielä tokanakin täytyy ottaa nappi ja muistaa syödä (!) tai tulee tosi huono ja kipeä olo.
Noin muuten mun kivut nyt on sitä luokkaa, että niiden kanssa elämään opettelu on edelleen työn alla. Mutta mulla on chikung. Also known as huitominen. Saatan huidoskella pitkin päivää - vaikka vessassa - ja sitä kautta pitää pientä liikettä yllä. Se henkisen puolen olotilan ylläpito on usein tosi vaativaa (varsinkin erityistilanteissa) ja vaatii vielä paljon pois oppimista vanhasta, mutta joku taika siinäkin on. Onko se sitten ikä ja viisaus, joiden piikkiin sitä pistetään vai puhtaasti kokemuksellinen pohja sille, mikä ei toimi. Viha, negaatiot ja jatkuva valitus ympärillä saa mut voimaan tosi helposti tosi pahoin ja sitten iskee ne migreenit.

Kiire kauhistuttaa. Tavallinen työarki ei tunnu minulle sopivan. Huomaani kärsiväni näistä päivistä ja olevani erityisen väsynyt ja masentunut. Työttömyyskään ei ollut vaihtoehto, vaikka aikoinani ajattelin sen tekevän hyvää. Rahan tasainen virta tuntuu kuitenkin tuovan turvaa "johonkin". Töitä teen kyllä mielelläni, tapaa ihmisiä eikä niin erakoidu, mutta hitaampi elämänrytmi sopisi itselleni paremmin. Haaveenani olisi kuitenkin työskennellä enemmän luontoa lähellä. Rahakaan ei olisi niin tärkeää, ellei se auttaisi saavuttamaan haaveitani, vanhaa taloa maalta mm. Kun vain löytäisin sellaisen työn, mihin voisi joka aamu lähteä intoa puhkuen. Nyt tunnen olevani erillainen ja ulkopuolinen.

Taas
Olenhan ollut töissä jo viikon ja ajatuksissakin kauhistuttaa ne seitsemään menemiset :bubbels:
Mutta en mikä sitten on sellainen työ, jossa voisi mennä töihin yhdeksäksi, tehdä jotain mielekästä ja voida vielä hyvin.
Ehkä se on jotain luonnonlääketieteen ja kosketuksen puolelta, sillä huomaan kaipaavani intialaista päähierontaa. Siis sen tekemistä. Lähetin tänään jo sille mun vakkari-ihmiselle viestin, että voisko se tulla joku päivä mun käsien alle istumaan! Miten epätoivoista yritystä saada itselleen parempaa oloa, mutta mä oikeasti kaipaan sitä energiavirran tunnetta tämän tunkkaisen ja pönöttyneen olon tilalle.
Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunnetta ei helpota yhtään se, että oma ajatusmaailma ei sisäistä työpaikan maailman käytäntöjä. Siihen väsyy, kun yrittää sisäistää itselleen sitä kaikkea ja totutella siihen, että se nyt vaan on normaalia. Jos nugs tekee ristinmerkkejä maalien luona, niin kibs tekee niitä sitten vastaavasti lääkäreiden, hoitajien ja kaavoihin kangistuttujen hoitomenetelmien äärellä. "Noo... ehkä se vaan olis paras leikata ja katsoa miten siinä käy"
Mutta en voi mennä väliinkään ja sanoa "antakaa kun mä katon"

Mutta mitä vihreyteen noin muuten tulee, niin haluaisin olla vihreämpi. Tai ehkä pyrkiä olemaan tasapainossa sen kanssa. Ei siinäkään ole järkeä, että ostaa brasiliassa ekologisesti tuotetut kengät, joita kuljetetaan tänne lentokonein ja suurin rekkalastein. Mutta ei ole rahaa siihen kotimaiseenkaan .
Joitain merkkituotteita (kuten puman urheilukassi) olen ostanut sitten kirpparilta - siis näiden riistoyhtiöiden. Joitain hankintoja tein sairasloman aikana vain siitä syystä, etten kyennyt kävelemään enää seuraavaan liikkeeseen etsiäkseni parempaa vaihtoehtoa. Pahalta se tuntui, mutta ollessani toisten armoilla en voinut muutakaan. Ruuassa on vähän sama juttu. Olen myös huomannut että syön yhä vähemmän ja vähemmän lihaa - missään muodossa. Mikä on ihan markettien tarjonnan takia. Talous ei anna myöden ostaa luomumarketista oikein mitään, joten jätän ostamatta. Punaista lihaa ei kestä elimistö, enkä halua ostaa sitä tehobroileriakaan. Kala on aivan liian kallista, eikä meillä ole kuin jotain soijalla turvotettua kirjolohta Ei kiitos.
Soijaa en syö. Ei mun ruokavalio mikään kauhean tasapainoinen ole, mutta sielu ei anna myöden. Karitsaa en pystyisi syömään ikinä!
Luomun ostaminenkin on ihan kiinni siitä, miten paljon likviditeettiä on lompuukissa. Jos ei ole, niin en osta. Paitsi maidon.
Ehkä kaikesta tästä löytyy se syy, miksi kaupassa käyminen on tosi ahdistavaa. Kävisin niin paljon mielummin vain jossain ekomarketissa tai luomutilalla. Voisin jopa kuvitella liittyväni luomurinkiin. Missä se on mahdollista?!

Kierrätän sen mitä pystyn. Jos osaisin, tekisin varmaan vaatteeni itse. Haluaisin pystyä olemaan täysin omavarainen ruuan suhteen, jolloin mitään tukkuryhmien monopolia ei tarvitsisi miettiä. Ehkä se on toiveajattelua ja loppupeleissä mahdotonta. Siihen samaan haluaisin kuitenkin asua jossain maalla ja tehdä sitä minulta tuntuvaa työtä. Ja yhdistää siihen vielä teatterin jotenkin. Siitä on oltava ylpeä, että teatterilla meillä pyritään olemaan ekologisia ja ajattelemaan sitä vihreyttä. Tämän vuoden puvustus oli tuunattu, itse ommeltu ja vuokrattu! Lavasteetkin meillä on omista vanhoista, jo olemassa olevista varastoista pystytettyjä. Niin paljon käytetään vanhaa hyväksi, mitä vain on mahdollista. Tietysti siellä on tehtävä joskus isoja investointeja, mutta ne usein ovat mietitty tarkkaan ja pidemmälle tähtäimelle. Ei niin, että joka vuosi ostetaan 20 vanerilevyä ja heitetään ne aina pois. Luomumaitoakin pyritään käyttämään

Kosmetiikkapuolella olen onnellinen siitä, että on se kanava jonka kautta saan luomusti tuotettua ja eläimillä testaamatonta tuotetta. Okei, moni kavahtaa sen verkostomarkkinointileimaa, mutta tähän mennessä en ole löytänyt kaupasta vastavia tuotteita samalla laadulla. En kuitenkaan ole ihan ummikkona niiden tuotteiden suhteen, vaan annan usealla uudelle tuotteelle mahdollisuuden. Fluoriton, lisäaineeton ja minun ientulehdukseni vaientanut hammastahna ei tule ikänään vaihtumaan markettimössöön. Sama pätee muutamaan muuhun tuotteeseen. Meikkejähän käytän olemattomasti, mutta en niitäkään mistään henkamaukalta osta, mitä käytän.

Monista saattaa ehkä tuntua iha hullulta, että ponnistelen "hörhöyden" kautta mielenrauhan saavuttamiseksi, mutta se taitaa olla nyt elämäni ajankohtainen asia. Sisäinen hörhöys riippuu niin kovasti elämäntilanteesta ja mielestä.

Olenkin mielusti sisäinen hörhö, kuin mitä on nähnyt ympärillä. Ymmärtämättömyys, negatiivisyys ja rauhattomuus eivät enää kelpaa. Jos se tekee minusta (ja sinusta) hörhön, niin tehkööt. Koska kuitenkin on olemassa muita hörhöjä, jotka sitten ymmärtävät. Mikä lopulta on sitten "hörhö". Se, että kahden ihmisen ajatusmaailmat ja kokemuspohjat eivät kohtaa?

Enemmän olen saanut hörhöstely ja huuhaa-kommenttia ennakkoluulojen pohjalta, kun olen avannut asioita, joita kovin monet ihmiset pelkäävät. Koska se on tuntematonta. Mutta silläkin uhalla on vain suotava itselleen mahdollisuus olla hörhö.

Hörhöily

[Emilia]

Työkaverini on superfoodisti ja hän näyttää aina niin terveeltä ja hehkuvalta, että olen itsekin alkanut kiinnostua katsomaan vähän tarkemmin, mitä laitan suuhuni. On mulla joitain kausia silloin tällöin aikaisemminkin ollut, mutta en ole jaksanut ylläpitää sitä terveellisyyden rutiinia kovin kauan.

Luin Viidakkomiestä ja löysin Nutrixin. Linkistä pääsee lukemaan pdf:nä Olli Postin e-kirjan "oikeasta ruoasta". Luin tuon lirpakkeen läpi ja tuli melkein uskonnollinen valaistuminen noissa ruokajutuissa. Eihän kukaan käske tehdä siitä niin vaikeaa. Miten olenkaan voinut joskus edes ajatella asian niin nurinkurisesti.

Innostuin tästä nyt niin paljon, ettei ajatus kauppaan menostakaan ahdista enää kuten ennen! *

Jonkin verran olen siirtynyt kosmetiikassakin luonnonmukaisiin juttuihin, lähinnä sekin on jäänyt kropanpesuun liittyviin juttuihin. Mutta selvästi enemmän kiinnitän kaikkeen tuollaiseen enemmän huomiota kuin ennen. Useammin tulee hieman huono omatunto, jos ostaa jotain ei-luomua. Vaatteissa välttelen lähinnä niitä merkkejä, joista on yleisesti tiedossa, että riistävät työntekijöitä. Enkä aina silti vältä näitäkään. Vaatteiden ekologisuus ei ole mulle millään tavalla mietinnän alla tällä hetkellä. Pienin askelin kuitenkin näissä jutuissa.



* saa sit nähdä, kauan tää innostus kestää... mutta ainakin ajatus muuttua on erilainen kuin ennen.

[Niina-Maria]

Minun haaveeni olisi joskus asua paikassa jossa voisin elää mahdollisimman omavaraisesti.
Ostan mahdollisuuksien mukaan luomua. Käytän mahdollisimman paljon luonnonkosmetiikkaa. Vältän turhia lääkkeitä
ja olen kiinnostunut erilaisista luontaishoidoista yms. Minulla nämä ajatukset ovat pikkuhiljaa muhinut viime syksystä
asti ja huomaan vähitellen tekeväni muutoksia esim. juurikin syömisen ja kosmetiikan saralla. Olen myös innostunut
superfoodeista.