Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[Emilia]

oi ei! ihunia. mä tahon kans oman mäyriksen.

[Deni]

En tiedä, miten jaksan odottaa että pennut on luovutusikäisiä, kun siihenkin että penskoja kehtaa mennä katsomaan on vielä monta pitkää viikkoa. Onneksi kasvattaja päivittää blogia tiuhaan ja webcamiakin pääsin jo tiiraamaan... vaikka eihän nuo vielä muuta tee kuin syövät ja nukkuvat, kun syntyivät vasta lauantaina.

Kävin äsken eläinkaupassa hipistelemässä pentupantoja, mutten vielä uskaltanut ostaa mitään, kun en tiedä, kumman värinen mun tuleva penska sitten on. Kasvattaja valitsee meille tulevan koiran (sen parhaan päältä ), ja olisihan se nyt noloa jos punaisella pennulla olisi sitten vaaleanpunainen panta, ei sovi yhtään se! Jouduin tyytymään uuteen palloon ja herkkunameihin Elville, täytyyhän nyt vanhaakin vähän lelliä välillä.

[Lumikki75]

Onnea perheenlisäyksestä! Söpö on pentu.

Samalla voinkin kertoa, että meidän pentu sen kun kasvaa. Alkaa vähitellen jo näyttää isolta koiralta ja jaksaa jo kävellä pitkiäkin lenkkejä.
(Mikä on muuten hyvä asia mullekin: olen laihtunut pennun tulon jälkeen 3,5 kiloa, vaikka en ole muuttanut ruokailutottumuksia mitenkään.)
Lahkeiden pureskelusta ollaan päästy eroon jo melkein kokonaan ankarien ei-sanojen, niskanahasta tarttumisen ja suolapatsaan esittämisen yhdistelmäkoulutuksella.
Sisäsiisteyden aste vaihtelee päivittäin. Joskus onnistuu melkein joka pissa ja kakka ulos, joskus (niin kuin tänään), ulkona ollessa pähelletään vaan joka suuntaan ja tullaan sitten sisään tekemään tarpeet. Mutta kaipa sekin siitä vähitellen. Jossain koiraoppaassa sanottiin, että narttukoiralta ei voikaan olettaa sisäsiisteyttä ennen ensimmäistä juoksua, mikä kuulosti musta vähän hurjalta. Kai nyt koira aikaisemminkin oppii?

[Crazy_Clown]

Kyllä meidän narttu ainakin oppi sisäsiistiksi ennen ensimmäistä juoksua.
Sitten kun huomasi pennun pyöriskelevän sisällä levottomasti etsiskellen mukavaa paikkaa tarpeilleen, niin eikun piski kainaloon ja kiireesti ulos. Ja noh, sitten piti vain osata olla kärsivällinen. Vaikka pennun pidätyskyky ei ole ollenkaan niin hyvä kuin aikuisella koiralla, niin kyllä sitä sai monesti ihmetellä, kuinka kauan pentu sitten ulos mentäessä pystyikään pidättelemään, vaikka juuri sisällä oli kovasti tarpeitaan tekemässä.

[pampula]

Nyt kyllä nolottaa oma tyhmyys niin paljon, että huh..

Koiruli on mulla tässä pihassa välillä irti (siis sillon ku ite oon pihalla ja vahdin sitä tiiviisti) ja on pysynyt tosi hyvin ja tulee luokse hyvin. No. Nyt sit äsken oltiin tossa pihalla. Näin jo kaukaa, että tiellä tulee lenkkeilijöitä ja koira, mutta koska Nada ei koskaan oo lähtenyt perään, aattelin vaan että ei se nytkään, otin sen kontaktiin ja palkitsin namuilla kun se oli nätisti. pari kertaa se haukahti ohikulkijoille, mut sit taas tuli mun luo.

Sitten, ihan yhtäkkiä, kun ne porukat oli jo oikeestaan menny ohi, se ampaisi perään. En ehtinyt pierua sanoa, ku se oli jo kaukana, eikä kuullut mitään Se juoksi niiden luo, siellä oli iso sakemanni, onneksi kiltti. Nada vaan meni niiden ympärillä väkkäränä ja heilutti kaikille häntää ja halusi leikkiä...Eikä se antanut mulle edes heti kiinni, oli vain ihan tohkeissaan. Onneksi ne tyypit oli tosi jees, pyysin anteeksi ja lähdin raahaamaan Nadaa pannasta pihaan. Ei tollasta saisi käydä..vaikka täällä maallahan toi on kai ihan yleistä.

Meillä on siis mennyt Koirulin kanssa muuten hyvin, se on siis virallisestikin nyt jo mun koira Se on yleensä niin kuuliainen tässä pihalla, että välillä erehdyn luottamaan siihen jo liikaa. Ei pitäisi, meidän suhteenluominen on vielä ihan alkuasteilla, ja toi äskeinen oli siitä muistutuksena. Ja auta armias jos rusakko sattuu matkanvarrelle - koira sanois irti ollessaan varmaan heipat.

Mut on se vaan aika ihana

[Crazy_Clown]

Meidän Saaga ei paranisi pitää vapaana ollenkaan. Se lähtee heti jos joku kulkee ohi, ja aika usein ihan muutenkin vain. Varsinkin viereiseen metsään se teke ihan omia tutkimusmatkojansa, eikä siihen tänne-kutsut auta.
Siitä huolimatta sitä kyllä tulee vapaana pidettyä kesäisin
Onneksi se ei pahemmin teille mene, ainoastaan ehkä muutaman metrin pihasta postilaatikoille. Varsinkin kun tuosta aika vierestä menee valtatie.

[Crazy_Clown]

Tein Saagalle vanhasta villasukasta joululahjan. Vaikea sitä näin on kuvailla, mutta voisin ehlä laittaa sitten aaton jälkeen siitä kuvan. Nyt se on jo paketissa. Tosin täyty kyllä myöntää, että enemmän se musta kissanlelulta näyttä kuin koiran. Mutta eipä tuosta piskinretaleesta oikein koiraa saisi tekemälläkään.

[Shay]

Uuh. Mää oon katellu koiranpentujen kuvia netistä. Pitää vielä kuitenkin vuosi pari oottaa,
että saan hankittua ihtelleni oman karvaturrin. Yritän olla kauhian vastuullinen ihiminen ja oon
katellu sukokan sivuja, joilla ei pentutehtailijat liikkune. En kyllä tiedä onko kasvattajan
valinnalla niin suurta väliä, kunhan tiedot kasvattajasta ja emästä ovat tarvittavat eikä pentuja
myydä miten sattuu ja kenelle sattuu...

Mutta päällimmäisenä ajatuksena tällä hetkellä kuitenkin on... Awwww...
slovakiankuvaceja, samojedeja, pyreneittenkoiria, siperianhusky,
islanninlammaskoiria... Awww...

[Nugat]

Meidän koira on allerginen homeelle.

Kävimme tänään eläinlääkärissä (oli yllättäen auki näin lauantaina) näyttämässä meidän pientä (ei oikeasti kovin pientä) poika parkaa. Kun viimeistään elokuussa tai muutenkin kosteilla ilmoilla, on pienen pojan silmät,korvat,kuono... siis koko pää tulehtunut ja turvoksissa, karvat lähtee vaikka karva kuinka muuten on hyvässä kunnossa, ja jalkojen valkoiset sukat muuttuvat punaiseksi. Lisäksi vielä kainaloita kutittaa ja voi sitä karvan määrää kun poika rapsuttaa. No nyt ennen joulua oli hieman kosteaa ja taas katseltiin pojan punaisia tassuja, niin varattiin sitten aika lääkäriin. Kun tuntuu että tuo vaiva vaan pahenee ja pahenee vuosi vuodelta. Jos nyt on jo tällästä niin mites ensi kesänä? Aikaisemmin olemme saaneet hermostoon vaikuttavia lääkkeitä, joka rauhottaa kutinaa, mutta sekin on niin vahvaa ettei sitä aina voi syöttää.

No lääkäri sitten sanoi heti, että sehän on allerginen homeelle. Kun nyt on näin lauhaa ruoho homehtuu, ja kun pieni poika steppaa nurtsilla saa tassut annoksen hometta ja tulehtuvat. Kesällä ja syksyllä sitten on ilmakin täys homeitiöitä, jolloin pienen pojan hengitykseen niitä ajautuu ja näin on allergiaoireet valmiina. Nyt toistaseksi saatiin tassuihin jotain rasvaa ja kesemmällä katsotaan uudestaan tilanne, jolloin lääkäri määrää sitten allergialääkettä. Nyt siis kävimme oikeastaan näyttämässä vain tassuja. Ilma on niin puhdas että poika voi muuten hyvin, mutta valkoiset tassut on punaiset. Koko komeushan on pilalla pinkkien tassujen kanssa.

[Deni]

Meidän pikku penneli on jo kuukauden ikäinen, ja muutaman viikon päästä haetaan se kotiinkin. Sille on vaaleanpunainen panta ja hihna odottamassa jo, ja isosiskollekin piti ostaa pinkki fleksi vanhan hajottua, ettei sitten tarvitse kadehtia. Täytyi kyllä ensin varmistaa, ettei Poika tunne mitään komplekseja talutellessaan piskejä vaaleanpunaisissaan...

Käytiin katsomassa kersoja ennen joulua, ja vaikka kasvattaja ei vielä tiedäkään, kenet tytöistä meille antaa, löydettiin kyllä oma suosikkimme jo. Nyt pitää vaan toivoa parasta... tosin, pentu kuin pentu, eihän siihen voi olla tykästymättä, sitten kun se on oma.

Vanhempikin piski on kotiutunut hyvin uuteen kotiin, ja ihme kyllä, se vaikuttaa siellä paljon parempikäytöksiseltä kuin vanhassa. Parasta oli, kun hoksattiin siirtää boksi makuuhuoneesta olkkarin nurkkaan, siellä se nyt viihtyy oikein mainiosti, ja ymmärtää jopa melkein aina käskyn "mee koppaan". Lenkkipolutkin on paremmat, tai ainakin lähempänä, kuin vanhassa asunnossa, että kyllä nyt pitäisi kelvata.

[Emilia]

Kiva. Kämppiksen koira oksentelee ja kuseksii sisälle ja juo jonkun neljä litraa vettä päivässä.
"Terve koira" sanoivat eläinsairaalasssa. Joo, justiin. Pistän sille kohta ite napin otsaan, jos
ei tavat parane...
*
Pelkään, että Söpö (kani siis) saa kuolemantaudin, kun meillä on niin kylmä. Ikkunoista vetää
aivan hulluna. Kanit ei kai hirveän hyvin kestä kylmää.

[damn]

Pelkään, että Söpö (kani siis) saa kuolemantaudin, kun meillä on niin kylmä. Ikkunoista vetää
aivan hulluna. Kanit ei kai hirveän hyvin kestä kylmää.

Minun kanilla on nuha. Kani on muuten kyllä ihan energinen ja sitä ei näytä nuha haittaavan, mutta se pärskii vähän väliä. Taitaa tuo onneksi olla paranemaan päin vähitellen. Eniten pelotti nuhassa kanin korkea ikä, pelkäsin että tämä on viimeinen talvi minkä se näkee. Eläinlääkäriin en lähtenyt pikkuista viemään, kun se olisi matkalla vilustunut vielä enemmän ja tilanne ei ollut akuutti. Ajattelin että jos ruokahalu menee, niin sitten mennään lääkäriin, mutta kanin ruokahalu ja energisyys muutenkin ovat tosiaan tallella. Välillä jopa toivoisin, että se vähän rauhoittuisi, mutta ei, samalla tavalla se touhuaa kun pentuna. Ikää kanilla alkaa olla lähemmäksi seitsemän vuotta. Kani .

[Pascal Lemoix]

Tuosta kanien kylmänkestävyydestä tuli mieleen, että mitenhän nämä pakkaset vaikuttavat Helsingin villiintyneisiin kaneihin. Näyttää niitä vielä loikkivan tuolla elävinä.

Noihin kaneihinhan ihmiset tällä hetkellä liittävät ampumisfantasiansa, jotka usein liittyvät lintuihin kuten lokit tai varikset: "Pitäis olla ritsa! Pitäis olla lutku! Pitäis olla kevyt kertakäyttösinko!"

[Shay]

[ot]

Noihin kaneihinhan ihmiset tällä hetkellä liittävät ampumisfantasiansa, jotka usein liittyvät lintuihin kuten lokit tai varikset: "Pitäis olla ritsa! Pitäis olla lutku! Pitäis olla kevyt kertakäyttösinko!"

Mikä on kertakäyttösinko? Ja mikä on lutku? [/ot]

[Galileo]

Mikä on kertakäyttösinko? Ja mikä on lutku? [/ot]

Ensimmäisessä nimi mun mielestä kuvaa kapistusta aika hyvin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinko#Sinkotyyppej.C3.A4

Toisenkin löytää Wikistä...

[Shay]

Mikä on kertakäyttösinko? Ja mikä on lutku? [/ot]

Ensimmäisessä nimi mun mielestä kuvaa kapistusta aika hyvin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinko#Sinkotyyppej.C3.A4

Toisenkin löytää Wikistä...

Ai siis pitäskö mun muka ite vaivautua kirjoittaan se hakukenttään? Ei oikein palvelu pelaa...

[Deni]

Meidän Piia-penneli kävi kylässä eilen, kun kasvattaja oli liikkeellä parin pennun kanssa. Oli huvittavaa katsoa, miten Elvi (2,5v) suhtautui pikkupentuihin, jotka taapersivat ulos kuljetusboksista. "Mitä hittoa nuo on? Mistä ne tuli? Yääk! Voiko niitä haistaa? Nehän puree! Mut jos mä vähän haistan kuitenkin..."

Alkuhämmingin jälkeen Elvi ja pennut tulivat tosi hyvin toimeen, heti kun Elville tehtiin selväksi ettei sillä ole oikeutta murista jonkun kämäisen luun päältä. Piia kotiutuu ensi viikon keskiviikkona, kun on lopultakin tarpeeksi vanha muuttamaan (ja mulla on lopultakin vapaapäivä niin että päästään hakemaan), ja vaikka koirien yhteiselo vähän on mua huolettanutkin, tutustumiskäynti lievitti huolta tosi paljon. Koirat leikkivät jo yhdessä, ja Elvikin oli ihan innoissaan uusista kavereista.

Mutta voi taivas, miten mä edes osaan olla niin pienen pennun kanssa! Ei mulla ole koskaan ennen seitsenviikkoista kaitsettavana ollut, Elvikin oli lähempänä kymmentä kun hain sen. Sehän on ihan taapero vielä. Miten se osaa nukkua kopassa yksinään, ja jos ei osaa, niin miten mä sen uskallan ottaa sänkyyn, litistetään se kuitenkin! Avo heitti tuossa just yhtenä aamuna Elvin lattialle niin komealla ja tiedostamattomalla potkulla, ei se ainakaan osaa unissaan Piiaa varoa.

No, eiköhän se siitä. Suunnittelen jo kaupunkivisiittiä pennun kanssa, niin että se pääsee heti alkuun näkemään kaikenlaista pelottavaa ja totuttelemaan vilinään. Me kun asutaan sen verran syrjässä kuitenkin, että isompaa meteliä pitää jo mennä kauemmas hakemaan.

[Deni]

Piia haettiin kotiin eilen, ja ainakin tähän asti kotiutuminen on ollut sujuvaa ja helppoa. Piia ja Elvi tykkää toisistaan, yökin saatiin nukkua melko rauhassa, ja ruoka maistuu. Ja totta kai, pentu on syötävän söpö ja tuoksuu vauvakoiralle, niin ettei sitä malttaisi millään jättää rauhaan.

Mutta tänään oli vähän surullinen päivä, kun käytettiin kasvattajan kanssa koko pentukatras silmätarkastuksessa. Kasvattajan epäily osoittautui todeksi, ja yksi urospentu paljastui umpisokeaksi. Eläinlääkäri oli meidän kanssa samaa mieltä siitä, ettei sokea pentu ole elinkelpoinen, ja pikku suklaanaama jouduttiin lopettamaan.

Muidenkin silmistä löytyi pientä häikkää, epäonneksi juuri Piian silmistä pahiten. Sinänsä vaiva ei Piian elämää sen kummemmin haittaa, oikean silmän näkö saattaa olla vähän heikompi, mutta tärkeintä on että se kuitenkin näkee ja pystyy touhuamaan normaalin koiran lailla. Mutta... kyseinen silmävika sitten sulki Piian kerralla pois jalostuskäytöstä. Ja sen piti olla sijoituspentu ja kasvattajan tulevaisuuden toivo. Uskomattoman huonoa tuuria, tuo vaiva ei edes ole mäyriksille mitenkään erityisen tyypillinen, ja molemmat vanhemmat on tutkittu terveiksi. Että miksi sitten tuohon pentueeseen sattui...

Toisaalta, mun kannalta Piian silmävika ei oikeastaan ole ihan niin huono juttu miltä se aluksi kuulosti. Koska sitä ei voida käyttää jalostukseen, se luultavasti siirretään mun koiraksi kokonaan samantien.


Vieläkin silti vähän itkettää kun ajattelen sitä kuollutta pentua ja sitä miten pahaa aavistamatta se vähän ennen kuolemaansa vielä nukkui sylissä ja nuoleskeli naamaa.

[puolikarkea]

En oikein tiennyt mihin ketjuun laittaisin, mutta ehkä tämä on sopivin.
Jos eilen jäi katsomatta Ykkösdokumentti: Sairaaksi jalostettu, niin tuolta löytyy ainakin kokonaisuudessaan. Ohjelmatiedot sanoivat seuraavaa:
Ihminen on jalostanut monen koirarodun sellaiseksi, että koirat kärsivät pennusta lähtien. Miksi ihminen tekee parhaan ystävänsä elämästä sairaan? T: BBC.

Ei kannata katsoa, jos ei halua tulla pahalle tuulelle. Typerät ulkonäkökeskeiset ihmiset...

[Maija]

En muistanut katsoa tuota dokumenttia, vaikka piti, mutta vanhempien kanssa tästä tuli keskusteltua.

Erityisesti järkytti oman koiran rodun - cavalierin - ongelmat: rotu on niin pitkälle jalostettu, ettei koiran aivot mahdu kehittymään sen kallon sisässä.
Tosin ohjelmassa olleiden koirien päät näyttivätkin suhteessa muuhun kroppaan paljon pienemmiltä kuin meidän Viivillä. Täytyy olla kiitollinen siitä, että hankimme oman koiramme luotettavalta kasvattajalta, joka on halunnut varmistaa, ettei hänen kennelissään rodun puhtautta varmisteta risteyttämällä sukulaisia keskenään.

Myös entinen koiramme oli hyvin pitkälle jalostettua rotua. Pieni shih tzumme oli aivan ihana, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna en kyllä enää tuota rotua olevaa koiraa hankkisi. Shih tzun kuono on niin lyhyt, että jopa aivan tavallisesti hengittäessä se "kuorsaa". Toisin sanoen Sallistakin huomasi, että sen oli vaikea hengittää. Raukkaparka.

Olen tullut siihen tulokseen, että jos joskus vielä Viivin jälkeen hankin koiran, se on todennäköisesti sekarotuinen, sillä jostain kuulin, että ne ovat yleisesti terveempiä kuin rotukoirat.

Koirien jalostus on mielestäni siihen asti aivan hyväksyttävää, kun siitä ei koidu mitään ongelmia eläimelle itselleen. Joskus se voi olla jopa hyväksi sille. Mutta kun ihmisen halu muokata eläintä juuri omien mieltymysten mukaan ohittaa tärkeysjärjestyksessä eläimen hyvinvoinnin, sitä ei vain voi katsoa läpi sormien.

[Sippura]

Erityisesti järkytti oman koiran rodun - cavalierin - ongelmat: rotu on niin pitkälle jalostettu, ettei koiran aivot mahdu kehittymään sen kallon sisässä.

Katsoin dokumentista loppupuoliskon, ja olihan se järkyttävää katsottavaa. Muistatko Maija mikä
sen cavalierien yleisen aivosairauden nimi oli? Myo-jotain. Kiinnostaisi etsiä sairaudesta enemmän-
kin tietoa.

Mun kävi cavalierien lisäksi sääliksi ne bassetit, joiden nahkan määrää on lisätty jalostamalla Ne
reppanat melkein kompastuivat omiin roikkuviin nahkoihinsa, ja omistajat kirkkain silmin vakuutti-
vat, että se kuuluu rodun tyypillisiin ominaisuuksiin.

Saatika sitten se shitzu (kirjoitusasu varmastikin väärä), jonka piti istua jääpalan päällä jotta ruu-
miinlämpö ei nouse tappavaksi koska se ei itse kyennyt säätelemään omaa ruumiinlämpöään

Kyllä ihmiset on tyhmiä.

[Nugat]

Olen tullut siihen tulokseen, että jos joskus vielä Viivin jälkeen hankin koiran, se on todennäköisesti sekarotuinen, sillä jostain kuulin, että ne ovat yleisesti terveempiä kuin rotukoirat.

Hyvä on huomioida kanssa kunnon käyttökoirat, esim Norjanharmaa hirvikoira. Ei ole kauaakaan, tai ehkä vieläkin, sai huono hirvikoira kivääristä tai piikistä. Mitä tekee raavas äijänköriläs huonolla koiralla joka ei edes hirven perässä pysty juoksemaan. Eli kun kyseisen rodun koirassa on havaittu jotain poikkeavaa, mikä estää työnteon, ei sillä ole tehty mitään. Näin karkeasti puhuen. Nyt en siis puhu niistä, jotka pitävät niitä ihan lemmikki lemmikkinä ja rakastavat hauveliaan vaikka mikä olisi.

Eli koira on jalostettu toiminta kyvyn, eikä täysin näön vuoksi. Tosin näön vuoksi sinällään, sillä tietyt kropan suhteet ja muodot kertovat koiran kyvyistä ja niitä seurataan jalostuksessa. Näin ainakin kuvittelen. Ja norjanharmaa onkin yksi terveimpiä koiria. Tosin, monet nortsit ovat ison possun näköisiä. Onneksi meidän nortsi on pieni ja siro. En tosin halunnut meille aikoinaan kyseistä rotua, sehän vain haukkuu ulkona narussa. Mutta onneksi meidän hauva on oikea neiti ja seurapiirien kuningatar, vaikka metsässä taitoja kovasti esitelläänkin. Se on aivan eri koira metsässä kuin kotona lämpöisessä takan edessä.

Eli piti sanomani, että ehkä kunnon käyttö koirista voisi löytyä jokin kiva rotu. Norskin mainitsin vain esimerkkinä.

Toivottavasti nyt ymmärsitte tämän hymiö täyteläisen sekavan höpinän.

[Maija]

Erityisesti järkytti oman koiran rodun - cavalierin - ongelmat: rotu on niin pitkälle jalostettu, ettei koiran aivot mahdu kehittymään sen kallon sisässä.

Katsoin dokumentista loppupuoliskon, ja olihan se järkyttävää katsottavaa. Muistatko Maija mikä
sen cavalierien yleisen aivosairauden nimi oli? Myo-jotain. Kiinnostaisi etsiä sairaudesta enemmän-
kin tietoa.

Mun kävi cavalierien lisäksi sääliksi ne bassetit, joiden nahkan määrää on lisätty jalostamalla Ne
reppanat melkein kompastuivat omiin roikkuviin nahkoihinsa, ja omistajat kirkkain silmin vakuutti-
vat, että se kuuluu rodun tyypillisiin ominaisuuksiin.

Saatika sitten se shitzu (kirjoitusasu varmastikin väärä), jonka piti istua jääpalan päällä jotta ruu-
miinlämpö ei nouse tappavaksi koska se ei itse kyennyt säätelemään omaa ruumiinlämpöään

En kyllä nyt yhtään muista tuota sairautta, mutta aika hirveältä kuulostaa.

Tuo bassettien nahkan määrän lisääminen on kyllä jotakin niin käsittämätöntä. Jokainen, jolla on edes hitusen maalaisjärkeä tallella, ymmärtää, kuinka paljon haittaa siitä on. Liikkumisvaikeuksien lisäksi ihopoimuihin tulee hyvin helposti tulehduksia, jotka eivät välttämättä parane lainkaan kokonaan.

Meidän shih tzullamme ei koskaan ollut tuollaisia lämmönsäätelyvaikeuksia, tai emme me ainakaan koskaan sellaista havainneet. Muutenkin rodustaan huolimatta se eli aika terveen elämän, jos tuota kuonon lyhyydestä johtuvaa "kuorsausta" ei oteta huomioon. Tosin Salli oli aikamoinen diiva, joten tuskin Hänen Korkeutensa olisi edes meille kuolevaisille mitään näyttänytkään.

Nugat:
Varmasti onkin sellaisia jalostettuja rotuja olemassa, jotka eivät ole sairaita. Ne kuitenkin ovat yleensä juuri käyttökoiria, kun taas itselleni koira on lähinnä lemmikki. Ja iso osa tähän tarkoitukseen olevista koirista on jalostettuja seurakoiria, kuten juuri shih tzut, kiinanpalatsikoirat jne.

[Nugat]

Nugat:
Varmasti onkin sellaisia jalostettuja rotuja olemassa, jotka eivät ole sairaita. Ne kuitenkin ovat yleensä juuri käyttökoiria, kun taas itselleni koira on lähinnä lemmikki. Ja iso osa tähän tarkoitukseen olevista koirista on jalostettuja seurakoiria, kuten juuri shih tzut, kiinanpalatsikoirat jne.

Kyllä tuo meidän vimpula on meille kaikille lemmikki, vaikka isukki sen kanssa metsässä pyöriikin. En näe asialle kummempaa estettä, että ottaisi käyttökoiran täysin lemmikiksi. Lenkkeillä ja touhuta täytyy kaikkien koirien kanssa, oli se sitten shih tzu tai irlanninsusikoira. Käyttökoirian kanssa voi keksiä vaikka minkälaista tekemistä, jos huolettaa koiran luontaiset tarpeet. Voi käydä agilitissa tai tokossa. Yksi hauska harrastus on jäljestäminen, ja sitä voi toteuttaa ihan simppelistikkin. Pistää vain kaverin juoksemaan metsään ja koiran vähän ajan päästä etsimään. Asiaa voi harjoitella, että kaveri menee ensin ihan vain nurkan taakse ja palkitsee kovasti koiran tullessa perässä. Tähän voi yhdistää vielä hajun, eli opettaa koiran löytämään kohteen niin, että antaa koiran nuuskuttaa kohteen hajuista esinetta yms. Siitä voi olla hyötyäkin.
Tai sitten juoksee itse metsässä ja vetää perässään narun päässä olevaa makkaraa. Kun makkara on piilotettu, voi koiran hakea heti jäljen päähän tai vasta jopa seuraavana päivänä tai myöhemmin, miten nyt koiran nenä toimii.

Tai sitten yksinkertaisimmillaan tekee kunnon lenkkejä.

Sekarotuiset ovat kyllä varteenotettava vaihtoehto, onhan itsellänikin sellainen. Pää-asia on, että valitsee mahdollisimman terveen yksilön. Tulevaisuudesta ei tosin voi koskaan tietää, mitä se tuo tullessaan, ja monen koiran vaivat tulevat vasta iän myötä. Mutta on hyvä tutustua koiran vanhempiin ja kuulustella omistajaa, että mitä hän tietää koiriensa kunnosta ja vielä näiden vanhempien vaivoista.

Tuo Denin pennun vaiva on kyllä ikävä juttu. Jos kerran hauvan suvussa ei ole kyseistä näkö ongelmaa ilmennyt, niin tuollainen on kyllä erityisen harmillinen yllätys. Mutta jos kerran kaikilla pennuilla on jotain häikkää, on asialla oltava jokin yhteinen tekijä. Mutta mistä sen nyt saisi selville?

[dotha]

mikä sen cavalierien yleisen aivosairauden nimi oli? Myo-jotain. Kiinnostaisi etsiä sairaudesta enemmän-
kin tietoa.

Muistaakseni se sairaus oli nimeltään syringomyelia.
Tuttavani cavalierilla todettiin se koiran ollessa n. 7-vuotias. Koira oli pienenä käyttäytynyt omituisesti (törmäillyt seiniin, näykkinyt itseään,
murissut koskettaessa ym.) mutta koska se oli mennyt ohi niin he eivät olleet kiinnittäneet asiaan enempää huomiota. Kuitenkin koiran
ikääntyessä omituinen käytös oli palannut ja kun koiraa oli tarkemmin tutkittu, niin oli havaittu syringomyelia. Tuttavani päätyi sitten koiran
lopettamiseen sen kipujen vuoksi

Katsoin tuon dokumentin ja se oli ihan hirveä! Päällimmäisenä jäi mieleen saksanpaimenkoirat ja niiden jalat. Kun rotua oli jalostettu
niin, että selkä ja takaosa olivat mahdollisimman alhaalla. Niiden koirien kävely vaikutti niin hankalalta.