Kakkavaippaketju

[Sippura]

Eowyn, onnea koko perheelle!

[Fantsu]

Paljon onnea pojun vanhemmille!

[Saku]

Ihan ensiksi paljon onnea kaikille tuleville ja jo oleville äideille ja isille.

Minäkin pääsin liittymään yllä mainittujen joukkoon viime elokuussa, kun meille syntyi "pieni" tyttövauva. Kokoa vastasyntyneellä oli 4170 g ja 52 cm. Hiukset olivat vaaleat, joidenkin mielestä punertavat.

Odotusaika ja synnytys

Meillä odotusaika sujui hyvin mutta pitkään. Tytär suostui tulemaan ulos vasta päivää ennen suunniteltua synnytyksen käynnistystä. Alkuperäiseen laskettuun aikaan otettu kesälomakin ehti jo kulua suurimmaksi osaksi ohi ennen syntymää. Onneksi minä ja olympialaiset olimme sentään seurana odottavalle äidille.

Varsinainen synnytys tapahtui lähes virka-ajan puitteissa ilman mitään suurempaa draamaa. Isänä sain kuitenkin osani synnytystuskista ja avuttomuudestani, "Älä koske muhun! Ja jos et osaa ottaa mitään muuta ilmettä, älä edes katso muhun!" Onnistuin kuitenkin leikkaamaan napanuoran pyörtymättä, mistä olen erityisen ylpeä.

Kuten ilmeisesti kolmasosa kaikista yliaikaisista, tyttö oli sotkenut lapsivetensä, joten hengitystiet piti puhdistaa heti synnytyksen jälkeen. Kaikki kuitenkin sujui hyvin.

Vaipat

Kuten Wigginin, kestovaipat yllättivät myös minut helppoudellaan. Aluksi me käytimme äitiyspakkauksen mukana tulleita kestoja ja harsoja vain päivisin, mutta suhteellisen nopeasti aloimme käyttää niitä myös torkkujen ja lopulta yöunien aikaan. Itse tykkäsin eniten harsoista villahousujen tai kuorten kanssa, ne toimivat ensimmäisinä kuukausina tyttärellä hyvin. Nyt meillä on käytössä erilaisia taskuvaippoja ja vanhat harsot ovat saaneet uuden elämän niiden lisäimuina (meillä on myös joukko muita imuja ja vaippamalleja, mutta en tunne niiden nimiä... ).

Itse olen kyllä vakuuttunut kestojen ekologisuudesta. Lapsiperheessä taitaa syntyä pyykkiä muutenkin niin paljon, että vaipat menevät siinä samalla. Me olemme vain kerran pesseet vaipat ja imut 90 asteen lämpötilassa, muuten käytämme normaalia 60 asteen pesuohjelmaa. Pesuainettakaan ei ilmeisesti saa kestovaippojen kanssa käyttää mitenkään ylimäärin. (sitäpaitsi mitenkä ekologisimmatkaan kertisvaipat oikeasti maatuisivat siellä sadan tonnin jätekasan alla ilman happea?)

Ruoka

Ruuaksi ollaan annettu ihan syntymästä lähtien sekä äidinmaitoa että korviketta, minkä ansiosta minäkin olen päässyt heti mukaan syöttöpuuhiin. Nykyisin syödään jo kiinteääkin ruokaa, itsetehtyinä soseina lähinnä perunaa, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia ja bataattia. Lisäksi tyttöön uppoaa myös puurot ja kaupan soseet.


Tämmöttiis siis meillä. Itse olen vielä harjoittelijan asemassa kaikissa hoitojutuissa, mutta yritän petrata ennen kevättä. Huhtikuussa olen jäämässä seitsämäksi viikoksi yksin tytön kanssa kotiin.

[marenkienkeli]

Tulen kuokkimaan tähän ketjuun kysyäkseni, oletteko pitäneet/pidättekö vauvakirjaa lapsestanne/lapsistanne. Olen onnellinen siitä, että minusta on pidetty vauvakirjaa. Ja vieläpä sellaista, missä on aivan ihastuttavia kuvia ja tekstejä valmiinakin. Alussa on pikkuisen odotusajasta ja sitten ristiäisistä ja kastetodistus. On kerrottu millainen oli tavallisen päivän kulku, kun olin vauva. On ensimmäisiä sanoja ja ajankohtia, koska aloin ryömiä, otin ensimmäiset askeleeni tai aloin käydä potalla. On kerrottu ensimmäisistä matkoista, ensimmäisestä joulusta ja ensimmäisistä synttäreistä. On ihania tarinoita ja vuosittain 1-6-vuotiaana piirtämäni omakuvat. Lisäksi on muutamalla sanalla verrattu syömistäni ja liikkumistani omiin vanhempiini.

Harmi, ettei veljistäni ole pidetty samanlaista vauvakirjaa. En tosin tiedä, osaisivatko he arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä. Minä olen todella onnellinen siitä, että äiti on nähnyt vaivaa kirjoittaakseen minulle vauva-ajastani ja minulla on ollut mahdollisuus saada tällainen kultakimpale käsiini. Äiti.

[Saku]

Me olemme kyllä aloittaneet vauvakirjan, mutta joutuneet välillä täydentämään sitä jälkikäteen. Sen unohtaminen käy lähes luonnostaan. Ehkä emme kerro koko totuutta vuosien kuluttua, vaan uskottelemme kirjan tietojen pitävän täysin paikkansa.

Valokuvia meillä on sen sijaan varmasti tuhat.

[Nugat]

Minä jouduin itse täyttämään kirjani lapsena. Tai siis jouduin ja jouduin, musta se oli vääryys, ettei sitä oltu täytetty, joten otin kynän käteen. Olin ilmeisesti juuri oppinut kirjoittamaan.

Syntymä ajat ja tiedot ovat vielä tunnollisesti täytetty, paitsi kellon aika. Mielestäni numero 9 oli kiva numero, joten olen syntynyt klo 9.
Silmieni väriksi oli kirjattu sininen. Pidin kuitenkin enemmän vihreästä, joten yliviivasin sinisen ja kirjoitin viereen vihreät.
Sitten vuoroon tulee käteni ja jalkani jälki. Niitä ei oltu tehty, joten päätin piirtää ne nyt. Kyllä nyt meni syntyneiden lapsien ennätyskoot uusiksi.

Kirjassa on osio Opin liikkumaan, eli kuinka vanhana teen mitäkin. Tämäkin oli täyttämättä, joten taas joutuu lapsi tekemään itse kaiken:
Pidin pääni koholla vatsalla ollen kyykyssä
Kohotin hartioitani ylöspäin.
Aloin itse kääntyä kyljelleni vasemmalle.
Istuin nojaten isää.
Istuin ilman tukea matolla.
Aloin kontata äitiin päin.
Seisoin tuen varassa tulissa. :riips:

Vielä oli kolme tiukkaa kysymystä, mutta niihin en ilmeisesti ole osannut vastata, vaan siirryin seuraaviin.

Ensimmäisiä sanojani ja lauseita: MAMMA ja MIE TAHDON ÄITIN
Ensimmäinen leluni: HELISTIN
Eläimiä joista pidin: (kaikki kissat ja koirat piirrettynä)

Mielilaulujani osiossa:
Äitini lauloi minulle:aatuutilullaa
Isä lauloi minulle: (ylivedetty kohta)
Minä itse lauloin: Mikki Hiiri ja susihukka

Sitten olen ilmeisesti kyllästynyt ja jättänyt täyttämisen siihen.

Että kuulkaas vanhemmat, tulevat ja olevat. Säästäkää lapsenne turhilta traumoilta ja täyttäkää sitä kirjaa.

[Pvi]

Nugatilla on ehdottoman hauska vauvakirja. Minäkin sain täyttää
kirjan lähestulkoon kokonaan itse. Harmi vaan, että en ole osannut
silloin vielä kirjoittaa. Terävien kommenttien sijaan tarjolla on viiva-
taidetta. Usenmiten lyjykynäteoksia.
Luulen, että esikoisten kirjoihin vielä ehditään jossain määrin paneutua
ja valokuviakin ottaa. Lasten määrän lisäännyttyä perheessä ei aikaa
taida paljoa jäädä vauvakirjailuun. Ehkä.
---
Onnittelut uusista ihmeellisistä ihmisenaluista kaikille niille, jotka sellaisen ovat saaneet elämäänsä.

[ahkera]

Mulle on täytetty vauvakirjaa erittäin aktiivisesti ja sitä tulee aina välillä tippa linssissä selailtua. Kirja on niin täynnä kaikkia lehtileikkeitä, hiustupsuja, kortteja ja valokuvia + niin useasti luettu, että sivut on aikalailla irrallaan kansien välissä. Tarkoitus olisi kovasti jätkälle sellainen hommata ja täyttää, mutta olen kyllä niin hyvä aloittamisen jälkeen unohtamaan,e ttä saa nähdä miten käy. Piti mun pitää päiväkirjaa tästä odotuksestakin, mutta tota... sen kirjan perusteella taidetaan mennä jossain toisen kuukauden alkupäässä vielä.

Kestovaipoista taas. Olen saanut neulottua ekat hahtuvapöksyt ja ne on ihan älyttömän suloiset. Tänään pitäisi hakea postista lisää lankaa ja uskoisin tällä innolla menevän toiset ihan hujauksessa.http://www.ottobredesign.com/fi/kaavat/pdf/villahousut_fi.pdf sivun kaavoilla neuloin ja oli helppoa jopa mulle. tarkoituksena on myös leikata muutamat kuoret ja viedä äipälle ommeltavaks. Vois sanoa, että mä ehkä ainakin tässä vaiheessa oon vähän hurahtanut. Tajusin vasta eilen kysellä miehekkään mielipidettä koko asiaan. Onneksi erittäin positiivisesti on suhtautunut. Samoin on tulevat isovanhemmat. Mun iskä rahoitti uuden pesukoneen oston (edellisen kanssa olis menny niin hermot), äiti ja anoppi on luvannu jeesata tekemisessä ja appiukko kertoi mulle, ettei sitten saa pestä niitä millään myrkyillä.

Tietääkö joku muuten saako sellasta tavallista harsokangasta ihan tavallisesta kangaskaupasta? Ite en Eurokankaasta löytänyt, mutta täytyy myöntää kierrokseni oleen hieman nopsa ja ylimalkainen.

[Kati]

saako sellasta tavallista harsokangasta ihan tavallisesta kangaskaupasta? Ite en Eurokankaasta löytänyt...

Saa, ja itse löysin juurikin Eurokankaasta. Täällä oli pariakin eri vahvuutta kaupan. Ohuempi maksoi 2,90/m. Säästö valmiisiin harsovaippihin riippuu ihan siitä, mistä valmiita etsii, niissäkin hintaeroa on aika paljonkin.
Ja aikoinaan olen Anttilan kodintekstiiliosastolla töissä ollessani myynyt kilometreittäin harsoa. Eli etsi vain, kyllä sen pitäisi ihan peruskamaa kangaskaupoissa olla.

Eilen itse asiassa ompelin kasan harsovaippoja. Lähipiirissä on nyt muutama tuore kestoilun kokeilija ja kehuivat, että vaikka harsojen taittelu ensin tuntuikin työläältä, ovat ne pitäneet tavaran parhaiten vaipan sisällä. Lisäksi harsoja voi käyttää niin moneen, pyyhkeenä, pukluliinana, unirättinä, päänalusena. Niitä ei kuulemani mukaan ole koskaan liikaa.

Itse ajattelin ottaa kokeiluun nauhavaipan. Sen käyttöikä on periaatteessa koko vaippa-aika, aina vaan lisää imua ja sopivaa kuorta ympärille. Kanssanisäkäs tosin epäilee, että pari kertaa niskakakkaliisterisolmuja aukaistuani en ole enää läheskäään niin ihastunut ajatuksesta.
Villahousuosastolle en osaa lämmetä, johtuen ehkä siitä, että itselläni oli lapsena niin paljon kutinaa sen villan kanssa. Minun on vain vaikea käsittää, että iho ei siihen reagoisi, oma reagoi aina ja vieläkin, oli kuinka merinoa tai unenpehmeää hahtuvaa tahansa.

Äh. Vauvakirjasta piti sanomani.
En ole perinteistä vauvakirjaa aloittanut, en myöskään päiväkirjaa, vaikka moni suositteli sitä odotusajasta pitämään. Näin jälkeenpäin mietityttää, että mitä sinne edes olisi kirjannut, kun olo on ollut koko ajan mainio ja erikoisuudet ovat rajoittuneet vauvan vilkasliikkeisyyteen eli pari poikkitilaa ja niiden mukanaan tuomaa ylimääräistä jännityshetkeä on koettu. Muutoin "tänään kaikki ok, normipäivä".
Vuoden 2009 kalenteria täytän nyt muillakin kuin sovituilla kahvitreffeillä ja neuvola-ajoilla.

Muutoin tässä odotellaan.

[damn]

Luulen, että esikoisten kirjoihin vielä ehditään jossain määrin paneutua
ja valokuviakin ottaa. Lasten määrän lisäännyttyä perheessä ei aikaa
taida paljoa jäädä vauvakirjailuun. Ehkä.

Meidän perheessä homma on ainakin mennyt niin, että vanhimmasta siskosta on vauvakirjoja, miljoona valokuva-albumia ja kaikkea mahdollista sälää. Keskimmäisestä siskostakin löytyy suhteellisen paljon dokumenttia, osittain siitäkin syystä että siskoilla on vain pari vuotta ikäeroa ja vanhemmat ovat kuvanneet ja seuranneet innostuneena molempien pikkutyttösten kasvua. Mutta siinä vaiheessa kun minä olen syntynyt, ei kukaan ole enää jaksanut pitää mitään kirjaa tai edes ottaa valokuvia. Välillä harmittaa ettei minun lapsuudesta löydy oikein mitään muistoja .

[irvikissa]

Villahousuosastolle en osaa lämmetä, johtuen ehkä siitä, että itselläni oli lapsena niin paljon kutinaa sen villan kanssa. Minun on vain vaikea käsittää, että iho ei siihen reagoisi, oma reagoi aina ja vieläkin, oli kuinka merinoa tai unenpehmeää hahtuvaa tahansa.

Villahousut kannattaa kuulemma silloin tällöin käsitellä lanoliinilla. Silloin ei kutise ja pitää kosteudenkin paremmin. Näin mulle kertoi ammattimainen kestovaippanainen. Sonet-merkkistä pulloa olen itsekin hypistellyt.

[Kati]

Villahousut kannattaa kuulemma silloin tällöin käsitellä lanoliinilla. Silloin ei kutise ja pitää kosteudenkin paremmin.

Juu, tämä on tiedossa. Ehkä voisi jopa sanoa, että ei vain kannata vaan pitää käsitellä. Muutoin menevät koppuraksi.
Mutta nyt nähtyäni tyttäremme ihon jätän villahousut ihan suosiolla väliin. Äidin perintöä, valitettavasti.

Meillä odotus on päättynyt, viime viikolla syntyi aivan tavattoman suloinen pieni tytär. Hän on valloittanut vanhempiensa sydämet täysin! Pieni kakkatykki, joka nukkuu ja tuhisee ja päästää ruokailun päätteeksi äijämäisiä röyhtäisyjä.
Ja ne varpaat - en saa niiden tuijottamisesta tarpeekseni!

[Purple]

Katille ja muille asianosaisille isosti onnea!

[marenkienkeli]

Paljon onnea Katille, miehelle ja tietysti vauvalle!

[DarkSide]

Katille ja nisäkkäillensä onni myös täältä.

[@gen.fi]

Onnea vaa katille

Ja kummalta puolen on röyhtäily tullut?

[Suvi]

Onnea Katin perheelle!

[Kibaya]

Voi että!
Kovasti onnea Katille, kanssanisäkkäälle ja Tytölle.

[Kati]

Kiitos kaikille. Ihmeellistä, outoa ja uutta tämä on. Hämmästelemme yhdessä miten tähän on tultu ja miten me uuden arkemme elämme. Arki kuulostaa nyt ihanalta sanalta.

Ja kummalta puolen on röyhtäily tullut?

Valitettavasti sekin on äidin perintöä. Ruumiinrakenne, sormineen ja niine käsittämättömän lutuisine varpaineen on isältä. Etukäteen mietimme kummat varpaat hän saa, äidin hattivatit vai isän räpylät. Jälkimmäinen osoittautui oikein kivaksi näyksi. Kummat ne on joka tapauksessa.

[Maija]

Suurensuuret onnittelut Katin perheelle!

[puolikarkea]

Katille onnittelut perheenlisäyksestä!

[elegia]

Oi! Isosti onnea Katin perheelle!

[Nugat]

Onnea Katille suuren perhetapahtuman johdosta!

[Fantsu]

Suurenmoiset onnittelut!

[Sippura]

Tuhannesti onnea Katille ja Kanssanisäkkäälle tyttären johdosta!