Lemmikkiaiheista ilmoittelua

[Emilia]

Juoksu alkoi. Jee. Pelastin kaiken pelastettavissa olevan, ensimmäisenä "thaisilkkiset" sohvatyynyt. Sohvanpäällinen on onneksi irroitettava.

Pää räjähtää.

[lumikukka]

Meillä onneksi juoksu jo loppusuoralla. Juoksun alkuvaiheessa tuo kyllä kerkesi jättämään pari pientä verilänttiä olkkarin mattoon. Olisko fordelaisilla tietoa ja kokemusta siitä, millä veritahrat saisi puhdistettua?

[Vanilla]

Isä soitteli. Joku iso metsästysrotuinen piski oli tänään purrut meidän pikkuhaukkua!

Olivat olleet lenkillä, ja se iso koira oli omalla pihallaan vapaana. Sieltä se oli hyökännyt tuon Jofeliinen kimppuun. Isä oli kovasti koittanut hätistellä sitä pois aluksi huutamalla, mutta lopulta, kun koira ihan kunnolla puri, oli isä jopa vähäsen läppäissyt sitä, jotta saisi sen edes vähän kauemmas.

Onneksi sattuivat olemaan sellaisella reitillä, että ihan lähellä asuu joku isän tuttu - olivat sitten lopulta menneet sinne turvaan, kun ei se koira lähtenyt omalle pihalleen. Seurasi vaan perässä. Lopulta tämä isän tuttu oli vienyt isän ja pikkuhaukun autolla kotiin, kun suuri koira ei vain lähtenyt mihinkään ja käyttäytyi edelleen yhtä aggressiivisesti.

Selvisi, että koiran omistajat eivät olleet kotona, ja koira oli karannut häkistään. Tokihan se omaa reviiriään puolustaa, ei tässä sitä auta ruveta syyttelemään. Ikävä juttu kuitenkin. Isä kertoi, ettei Jossu ole koko loppupäivänä uskaltanut käydä edes takapihalla pissalla. Makaa vain eteisen tai vaatehuoneen nurkassa.

Kipeä se tuntuu olevan, ei oikein anna koskea itseensä kunnolla. Selässä on kuitenkin avohaava. Eläinlääkäri oli sanonut, että tulla aamulla käymään (tällä hetkellä eläinlääkäri olisi about tunnin matkan päässä, aamulla kai lähempänä).

Hyi kamala. Ihan selkärangan vieressä on kuulemma tuo haava. Onneksi ei sen paremmin osunut - ei olisi varmaan noin pientä tarvinnut montakaan kertaa puraista. Ja toivottavasti tässä yön aikana ei tapahdu mitään ikäviä käänteitä.

Mietin jo sitäkin, että onneksi isällä oli tällä kertaa vain Jossu mukana. Isoveljeni koira on nimittäin ollut vanhemmillani hoidossa jo jonkin aikaa, ja välillä isä lenkittää kumpaakin kerralla. Se siitä olisikin vielä puuttunut, että olisi ollut kumpikin narun päässä.

Voi pientä hauvaa! Isäkin oli vielä ihan kauhuissaan, kun soitti.

[Rulla]

Jossei nyt poliisille intoudu menemään asian puitteissa, niin eikös tuon hyökänneen
koiran omistajan tulisi vähintään korvata kaikki eläinlääkärikulut sun muut?

[Vanilla]

Joo, isä oli ottanut yhteyttä koiran omistajaan jo. Olivat kyllä olleet ihan ymmärtäväisiä, hämmästyneitä tosin - koira ei kuulemma aiemmin ole käyttäytynyt tuolla tavoin. Eli varmaan se on tosiaan puolustanut aluettaan. Ilmeisesti aikoivat korvata eläinlääkärikulut kuitenkin.

[pampula]

Irroitin tänään Rumpali-pupulista lähes pupulin itsensä kokoisen kasan talvikarvaa Jätkä ei oikein arvosta sylissä oloa, saati sitten harjaamista. Mutta kyllä se sitten aina pikkuhiljaa rauhoittuu, kun silittelee samalla korvia ja otsaa. Pian pitäisi saada tuo keäsaitauksen rakennus todenteolla vauhtiin, kelejä alkaa jo olla...

Pupulit

[shaana]

Kerron tähän väliin vain jutun pupuista ja niiden kesäaitauksista.

Yläasteen loppupuolella lähdettiin yli-innokkaan (minun onneksi!) biologianopettajan ja valinnaisenbilsan porukan kanssa maatilalle yhdeksi viikonlopuksi. Siellähän oli vaikka mitä elikoita ja vanhana konkarina sain taas loistaa joka asiassa kaupunkilaislasten edessä No, olihan siellä suurehko aitauskin kaneille, joita olikin siellä aikamoinen määrä. Saatin mukavaa iltapuhdetta toisena iltana, kun joku torspo oli käynyt viemässä kaneille murkinaa ja jättänyt kattoluukun hetkeksi auki - koko komppania säntäili sitten pihalla, kiinni antautumatta. Oikeastaan minä ja yksi ystäväni organisoitiin koko kanien metsästys, ja saatiinkiin kaikki kuin ihmeen kaupalla kiinni. Saarrettiin kanit yksi kerrallaan, ja jouduttiin käyttämään myös kalastushaaveja kanien pysäyttämiseksi. Ketään ei sattunut ja ennen hämärää kaikki olivat takaisin aitauksessaan.

Meilläkin oli lapsuudessani pupu. Musta, iso ja luppakorvainen, mielikuvituksellisella Luppakorva-nimellä varustettuna. Aivan loistava tyyppi, se vietti mökilläkin kaiken ajan vapaana, eikä päästänyt meitä ipanoita silmistään, vaan seurasi meitä joka paikkaan. Suurinta huvia olikin leikkiä Luppiksen kanssa piilosta. Nykyään olen jostain kehitellyt pienen kammon kaneja kohtaan, enkä ymmärrä mistä se on tullut. Niistä ei kuitenkaan tiedä mitä ajattelevat ja mihin säntäävät seuraavaksi.

[Vanilla]

Äiti oli käynyt tänä aamuna eläinlääkärissä hauvan kanssa. Antibiootit ja kipulääkkeet saivat mukaan. Eiköhän se tästä siis. En oikein osannut nukkuakaan viime yönä. Odotin koko ajan, että vanhempani soittavat ja kertovat Jossun saaneen joitain komplikaatioita... Mutta nyt kuulostaa siis paremmalta, onneksi.

[Deni]

Toivottavasti Vanin koira toipuu hyvin.

Mä kävin äsken kaverin kanssa uittamassa koiria joessa. Kymmenviikkoinen pikkudopperi ei oikein arvostanut uintia taiteenlajina ainakaan vielä, mutta saatiin me sekin houkuteltua veteen vähän kokeilemaan. Mun hauva sen sijaan polskutti riemuissaan edestakaisin, ihan silkasta uimisen riemusta, ja kun vastarannalla meni kanootti, lähti pöljyyttään uimaan sen perään. Meinasi vähän jo tulla hätä, mutta onneksi lopulta saatiin tuo huudettua takaisin rannalle, mä en olisi millään viitsinytkään lähteä itse uimaan perään...

[Maija]

Meillä on kyläilemässä vaalea uroslabbis.

Oma tyttöcavalierini ja tämä komea vieras tulevat ilmeisen hyvin juttuun keskenään. Aivan kuin vanhoja tuttuja olisivat, vaikka juuri tapasivatkin. Meidän pikkuinen katselee isompaansa hyvin kunnioittavasti, eikä ollut moksiskaan edes siitä, että herra kävi tekemässä tuttavuutta myös neidin tavaroiden kanssa. Viivini on kovin avarakatseinen ja vieraskorea.

Kävin lenkillä otukset mukanani ja nyt molemmat vetelevät sikeitä.

Koirat.

[Lyyra]

En enää malta kun olen niin innoissani. Meidän haukku täyttää keskiviikkona huikeat 15 vuotta. Ikäisekseen papparainen on varsin hyvässä kunnossa, kun pumppulääkkeet pitää pirteänä ja kuurosokeus ei menoa haittaa. Nokka toimii vielä ja tutut paikat on muistissa (joten pimeäsuunnistuskin onnistuu kotona). Mökillä ollessa käydään edelleen tarkistamassa satama kolme kertaa päivässä. Joskus herra saattaa kompastua siskoni koiraan (kun se aina makaa Hänen kulkureiteillään), mutta koirat tuntevat toisensa ja tietävät että ikä painaa, eikä alkusäikähdyksestä seuraa koskaan mitään vakavampaa.

[Maija]

haukku

Osaakin siinä vanhuksella olla upea turkki! Niin kiiltävä ja paksu, että.

Onnittelut täältäkin arvokkaan iän saavuttamisesta.

---

Mua jännittää ihan hirveästi tuon oman neitokaisen puolesta. Huomenna sillä edessä kohdunpoisto.

Vaikka tiedän, että kyseessä on melko tavallinen toimenpide, silti pelottaa. Edellisen koiran kunto alkoi heiketä nimenomaan märkäkohdun takia tehdyn kohdunpoiston jälkeen. Pieni shih tzumme, 7-vuotias, ei koskaan enää parantunut, vaan lopulta nukkui pois. Olkoonkin, että leikkaus ei ollut ainoa syy tapahtuneeseen.

Silti. Kun tuo haukku on niin kamalan rakas.

[Lyyra]

haukku

Osaakin siinä vanhuksella olla upea turkki! Niin kiiltävä ja paksu, että.

Hän onkin kalamiehiä!
Välitän onnittelut eteenpäin.

Ja onnea teille leikkaukseen ja jälkihoitoon. Se on stressaavaa aikaa. Meidänkin karvavaarilta on leikattu milloin mitäkin, ja joka kerta on huolettanut. Eiköhän se siitä kuitenkin, hyvällä huolenpidolla

[Crazy_Clown]

Pitäsi saada aikaiseksi rakentaa leopardigekkotytölle uusi terraario kesän aikana. Suunnitelma on suunnillen valmis, tosin ei vielä paperilla vaan "luotettavassa" tallessa pään sisällä. Kokokin on suunnillen tiedossa.
Päätin että muotoilen takaseinään styroksista hienot kalliot Daisylle (se on siis tämän otuksen nimi) Netissä oli hyvät ohjeet eikä ne vaikuttaneet mitenkään liian haastellisiltakaan. Ainoa miinuspuoli on vain styroksin sähköisyys. Kokemuksesta tiedän, että kun styroksia alkaa työstää, niin sen jälkeen onkin sitten yltäpäältä pienessä pudussa jota ei saa pirullakaan pois. Olenkin tässä miettinyt, että varmasti ainoa helppo tapa (jos sellaista edes on) tehdä kalliot on työstää ne alasti pesuhuoneessa Niin, ja sitten tietysti maalaan jollain luontoystävällisellä maalilla ja ripottelen päälle hiekkaa niin että siitä ehkä tulisi jopa kallion näköinen. Jotenkin tähän tapaan: http://koti.welho.com/jkoski3/terraario ... usta2.html

[SirPet]

Päätin että muotoilen takaseinään styroksista hienot kalliot Daisylle (se on siis tämän otuksen nimi) Netissä oli hyvät ohjeet eikä ne vaikuttaneet mitenkään liian haastellisiltakaan. Ainoa miinuspuoli on vain styroksin sähköisyys. Kokemuksesta tiedän, että kun styroksia alkaa työstää, niin sen jälkeen onkin sitten yltäpäältä pienessä pudussa jota ei saa pirullakaan pois.

Kannattaa miettiä paisutetun polystyreenin (aka Styrox) sijaan suulakepuristettua polystyreenia (aka FinnFoam), hieman kalliimpaa, mutta paljon fiksumpaa kamaa työstettäväksi.

[Crazy_Clown]

Päätin että muotoilen takaseinään styroksista hienot kalliot Daisylle (se on siis tämän otuksen nimi) Netissä oli hyvät ohjeet eikä ne vaikuttaneet mitenkään liian haastellisiltakaan. Ainoa miinuspuoli on vain styroksin sähköisyys. Kokemuksesta tiedän, että kun styroksia alkaa työstää, niin sen jälkeen onkin sitten yltäpäältä pienessä pudussa jota ei saa pirullakaan pois.

Kannattaa miettiä paisutetun polystyreenin (aka Styrox) sijaan suulakepuristettua polystyreenia (aka FinnFoam), hieman kalliimpaa, mutta paljon fiksumpaa kamaa työstettäväksi.

Ihan hyvä idea juu, muta tälläkertaa joudun ihan rahatilanteen vuoksi käyttämään kaikkea mahdollista havinta. Jatässä tapauksessa halvin mahdollinen vaihtoehto styroksille on se mikä tällähetkellä lojuu varastossa. Se tuli nääs uuden pesukoneen pakkauksessa. Eikä mulla kyllä sen paremmin ole tietoa millaista se on.

[Maija]

Ja onnea teille leikkaukseen ja jälkihoitoon. Se on stressaavaa aikaa. Meidänkin karvavaarilta on leikattu milloin mitäkin, ja joka kerta on huolettanut. Eiköhän se siitä kuitenkin, hyvällä huolenpidolla

Kiitokset onnentoivotteluista.

Juuri kävin viemässä typyn lähikunnan eläinklinikalle. Kolmen aikoihin kaiken pitäisi olla valmista, joten tulin takaisin kotiin odottelemaan.

Koirat ovat aika ihmeellisiä. Jo klinikan ovella tyttö painoi jarrut pohjaan, eikä millään olisi tullut sisään, vaikka normaalisti siellä käydessään on kovin reipas. Kai se vaistosi, että tämä kerta on nyt jotakin muuta kuin pelkkä perustarkastus. Jouduin kantamaan neidin sisään, ja sisälläkin muru oli kuin liimattuna kyljessäni kiinni. Voi toista.

Miten sitä voikaan olla näin iso huoli tuosta pallerosta? Se vaan on niin pikkuinen.

Onneksi eläinklinikan henkilökunta on aivan ihanaa ja asiantuntevaa sakkia. Heidän käsiinsä uskaltaa kyllä jättää oman otuksensa. Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin.

[Nugat]

Toinen koiruuksista on linkannut toista etujalkaansa lauantaista lähtien. Se laskee jalan maahan, mutta ei aivan koko painoa sille varaa. Jostain syystä järkytyin ja kävi kaikki lonkkaviat mielessä kun kerran rakas lapsi on, mutta lienee kyseessä olevan lihaksen verähtäminen olkaluun kohdilla. Ainakin hieroessa olan kohdalta näytti tekevän gutaa. Tässä on nyt muutama päivä hierottu ja nyt näyttää paremmalta. Ei ihan vielä kunnossa, mutta hauvan mieli tekisi jo rähjätä toisen koiruuden kansa.

Olisi hauska käydä joskus joku koiran hieromis/venytys-kurssi. Että osaisi edes oikein. Harmi ettei nyt lähiaikoina ole aikaa.

[pampula]

haukku .

Voihan Ihana haukku, ja paljon onnea sille!

Eääh... koirakuume laantui tässä välissä hiukan, mutta nyt se taas nostaa päätään... kun kerran on ollut koira, niin on tosi omituista olla ilman. Ainoa este koiran hankinnalle on oikeastaan tuo kanssaeläjä. Tähän asti se on ollut suunnilleen, että "joko minä tai koira", mutta nyt se alkaa selkeesti jo jotenki taipua

Kyse ei ole siitä, että armas vihaisi koiria, ei. Hän vain kärsii pahasta tinnituksesta ja kuuloyliherkkyydestä. Tuo vaikeuttaa muutenkin elämää ihan todella paljon (enemmän, kuin ulkopuoliset arvaakaan ) ja se siitä vielä puuttuisi, että olisi haukkuva tyyppi talossa. Ja on siinä muutakin. Niillä ei koskaan ole ollut koiraa, niin ehkä jonkinlainen pelko kumminkin koiria kohtaan kytee.

Mutta olen luottavaisin mielin asiassa - uskon, että jonain päivänä vastaan tulee koira, joka sopii juuri meille ja jonka perheeksi me sovimme.

Ja pupuasiaan. Puput ovat taas huvittaneet tempauksillaan suuresti. Tänään Rumpali-pupu muisti taas vanhan viimekesäisen temppunsa. Se kaivaa hiekkaan ensin hirevällä touholla kuopan, hyppää sitten sen yllä ilmaan ja laskeutuu kuoppaan kyljelleen Siinä äijä sitten köllöttelee hetkisen ja ehkä kihnuttaa hiukan selkäänsä hiekkaan, ja nousee sitten taas touhuilemaan muuta. Hassu otus

[Maija]

Puuh.

Leikkaus meni hyvin ja nyt Viivini kuorsaa omalla petipaikallaan tuossa vieressä. Koin tänään myös jotakin omistajan ylpeyttä, kun eläinklinikalla niin kehuivat tyttöäni ihanaksi ja reippaaksi.
(Ai miten niin koirani on kuin lapseni? )

Ihmeen pirteä Viivi onkin ollut tänään olosuhteisiin nähden. Mikään ei ole niin huojentavaa kuin nähdä vielä hieman tokkuraisen koiran vispaavan häntää vimmatusti, kun tämä tunnistaa laumansa jäsenen tulevan hakemaan häntä kotiin.
Kävelykin on tänään jo sujunut. Kaulurista hän ei pidä, mutta onko tuo nyt ihmekään.

Nyt jo huolikin helpottaa. Olen melko varma, että tänä toipilasaikana hemmottelen koiran pilalle.

[Lyyra]

Onhan haukkuallergikoillekin koiria. Eikös basenji tai joku ole semmonen ettei se hauku juuri ollenkaan? Jotkut koirarodut haukkuu huomattavasti vähemmän kuin toiset. Meidän haukku haukkuu, koska on puoliksi suomenpystykorva, ja paimentaa koska on puoliksi paimenkoira

Hyvä, että Maijan koiran leikkaus sujui. Nyt vain hellää huolenpitoa, niin kyllä se siitä tokenee.

Koirat

Tänään on se suuri päivä, josta piti tulla toitottamaan jo etuajassa. Toivottavasti joku erityisherkku on hankittu. Itse en pääse juhlimaan, mutta hengessä ollaan kovasti mukana.

[ahkera]

Eääh... koirakuume laantui tässä välissä hiukan, mutta nyt se taas nostaa päätään... kun kerran on ollut koira, niin on tosi omituista olla ilman. Ainoa este koiran hankinnalle on oikeastaan tuo kanssaeläjä. Tähän asti se on ollut suunnilleen, että "joko minä tai koira", mutta nyt se alkaa selkeesti jo jotenki taipua

Muru olis voinnu kirjoittaa ton. Mä oon aina pelänny koiria ihan tositosi paljon. Siis ihan siinä määrin, että oon vaihtanut tien toiselle puolelle tai ollut menemättä kauppaan, jos isoja koiria on päivystänyt lähistöllä. Muru on taas aina tottunut koirien kanssa olemaa ja yrittää puhua mua ympäri. Nyt se retku on selvästi menny siskonsa koiran palkkaamaan liehittelemään mua. Koira oikeesti näyttää sekoavan onnesta, kun tulen kyläilemään. Eilen se tuli pesemään mun kanssa kädet (siis mun kädet, sen etutassut), mitä ei kuulemma muille tee. Illan se loikki mun syliin ja voi sitä riemua, kun olin aamullakin vielä paikalla. Kyllähän siinä vähän sulaa. Onneks voin silti vielä vedota allergeeneihin. Saa nähä kuin mun käy, jos tää mun ihailija uros ja toinen söpöliini saavat pentuja. Sellaista kun on ollut vähän ilmassa.

[Deni]

Onhan haukkuallergikoillekin koiria. Eikös basenji tai joku ole semmonen ettei se hauku juuri ollenkaan? Jotkut koirarodut haukkuu huomattavasti vähemmän kuin toiset. Meidän haukku haukkuu, koska on puoliksi suomenpystykorva, ja paimentaa koska on puoliksi paimenkoira

Basenji ei hauku, mutta en kyllä uskaltaisi luottaa siihen, että se olisi hiljainen koira. Niillä taitaa olla tapana äännellä sitten kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla ja tehdä asiansa tiettäväksi.

Mun koirahan ei hauku. Juuri koskaan. Se saattaa kyllä piipittää kun haluaa huomiota tai on muuten innoissaan, mutta haukkuminen ei vaan ole sen tapa reagoida asioihin. Kerran se haukkui huoltomiestä, ja joskus äärimmäisen harvoin se on haukkunut jännissä koiratilanteissa, muuten se on varsin kätevä kerrostalokoira.

Paitsi tietty että opetin sen just vähän aikaa sitten haukkumaan käskystä, kun oli vähän tylsää. Ainoa mun tuntema piski jolle tuollainenkin pitää erikseen opettaa.

[Nugat]

Paitsi tietty että opetin sen just vähän aikaa sitten haukkumaan käskystä, kun oli vähän tylsää. Ainoa mun tuntema piski jolle tuollainenkin pitää erikseen opettaa.

Meiän noutava-ajava (kultainennoutaja+suomenajokoira) koiramme ei myöskään harrasta haukkumista. Silloin, kun häneltä pääse syvällä rinta-äänellä suoritettu WOUF!, niin sitten jossain tapahtuu jotain äärimmäisen outoa ja kamalaa ja onkin syytä olla varuillaan.

Opetin sen haukkumaan ja laulamaan hius-klipsillä. Se vikisi hauvan mielestä äärimmäisen inhottavasti, ja hän ilmaisikin asian äärimmäisen hennolla piip äänellä. Tästä lähdin sitten yllyttämään ja tulihan se haukku sieltä. Laulaminenkin sujuu, mutta vähän viivellä. Kun käsky annetaan, hän ryhdistäytyy ja ottaa "katseen" ja rupee heiluttamaan häntäänsä. Sitten pikku hiljaa (noin 10 min) laulu rupeaa pikku hiljaa käynnistymään. En ole saanut hauvaa toimimaan tuossa asiassa ripeämmin, mutta ei sillä niin väliä.

[Shay]

Onhan haukkuallergikoillekin koiria. Eikös basenji tai joku ole semmonen ettei se hauku
juuri ollenkaan? Jotkut koirarodut haukkuu huomattavasti vähemmän kuin toiset. Meidän haukku
haukkuu, koska on puoliksi suomenpystykorva, ja paimentaa koska on puoliksi paimenkoira

Eikö basenjit kuitenkin ulise ja vikise, minkä luulisi olevan rankempaa
herkkäkorvaiselle kuin esim. möreät haukut.